Läpiratsastuspäivis

[Anne]

Seppeleen hevosten läpiratsastuspäiväkirja

Tähän merkintä, kun henkilökunta tai henkilökunnan määrämä ratsastaa läpi Seppeleen tuntihevosia.
(Merkintä myös hepan ja/tai henkilön omaan päivikseen)

[Anne]

Lyyli

Tamma oli tullut talliin yöllä. Sillä oli myöntämättä rankka reissu takana, joten se saattaisi olla hieman jäykkä, kun kiipeäisin selkään. Lyylin selkä oli leeeveeä. Lyhyet jalkani killuivat ehkä raudikon kylkien puolivälissä. Danielilla ja Pirrellä tulisi olemaan tämän kanssa niin paljon helpompaa.

Tamma ei ollut hieman jäykkä, se oli kuolemankankea. Jo ensimmäinen asetus oikealle (joka oli hevosen helpompi puoli) vaati parin minuutin suostuttelun. Vasemmalle sen sijaan en edes yrittänyt alkuun. Muutaman kerran Lyyli yritti karata altani kentän keskelle. Kannus sisäkylkeen ja muutama napakka apu, niin hevonen alkoi kuunnella. Otin reipasta ravia ja oikeaa laukkaa, jossa tamma vihdoin tuli läpi. Vasemmalle laukka oli taas katastrofaalista, se ei suostunut ottamaa vasenta takasta alle ollenkaan. Loppun otin vielä pohkeenväistöä ja laveita ympyröitä. Lyyli oli ihan jees, mutta hiestä märkä. Tamma saisi nyt viikon olla henkilökunnan ratsastettavana, sitten se saisi vähitellen siirtyä tunneille.

Pari mukavaa askelta väistöä Lyyliltä.





Uupunut tamma työskentelyn jälkeen.

[Daniel]

(Sori, joistakin teksteistä saa päänsäryn. Tein parhaani!)

[Anne]

28.2. Torkku hereille

Hassu harmaanruksea Torkku pällisteli käytävällä kanget suussa. Seran vanhat kanget kiiltelivät sekasikiön päässä. Ruuna ei näyttänyt vähää välittävän ylimääräisistä kuolaimista suussaan, ehkä enemmänkin ihmetteli sen ympärillä pyörivää ihmispaljoutta.

Uudet hoitajat oli tänään julkaistu, joten kuhinaa riitti tallilla. Hiljaisemman hiihtolomaviikon jälkeen hoitajat valuivat taas tallille moikkailemaan hoitsujaan. Pirre naureskeli kouluvermeisiin puetulle Torkulle ja myös moni näpsäsi kännykäänsä todistusaineistoa siitä, että Torkku oli menossa tekemään korkeamman koulun liikkeitä. Ehkä.

Alkukäyntien aikana Torkku heräili melko nopeasti. Se reagoi aika hyvin pohkeeseen ja venytti askelta istunnan mukaan. Keräsin ohjia tuntumalla, kankiohja sai olla löysällä. Torkku asettui heti ohjalle, tunsin sen takaosan velttoilevan jossain kauempana. Myötäsin kädellä hieman ja pohkeella pyysin Torkkua nostamaan nokkaa eteenpäin. Tunsin heti, että tässä olisi se ratsastajien toivoma hevonen, jonka saa helposti "muotoon". Eli kaulan kaarelle ja niin edespäin. Pahin ongema tulisi hevosella olemaan löysempi takaosa, jota täytyisi treenata jatkossa, että tuntimopo pysyisi käyttökelpoisena.

Tein isoja kaarevia uria käynnissä ja myös kevyessä ravissa. Ravissa pidin kokoamisasteen vielä pitkänä, lähinnä hain hevoseen liikettä koko kropan läpi. Torkku alkoikin reagoida ja pärskähteli tyytyväisenä.

Tiukensin hieman kankiohjaa ja hain enemmän potkua takaosaan ja pohjeella jouduin melko vahvasti rytmittämään hevosen ravia. Torkku oli vaikea saada suoraksi; oikeat kaarteet menivät parhaiten, vasemmalle poikitti helposti lavastaan. Suorallakin Torkku painoi oikeaa lapaa ja heitteli takaosaa vasemmalle. Sain pitää vahvan vasemman pohkeen ja ehkä hieman rumankin pohkeen tällä kertaa, kun Torkku ei meinannut hevillä uskoa. Välillä päästin sen omaan mukavuusasteelleen ja tein isoja ympyröitä.

Laukassa Torkku meni pieneen pakettiin: se veti helposti turvan ryntäisiin ja kaulan makkaralle. Takaosa tuli paremmin alle ja laukassa saisikin treenata juuri turpaa eteen ja niskaa myötäävämmäksi ohjalle.

Kokonaisuudessaan mukava tuntsaripaketti, jossa kyllä riittäisi hommaa, mutta myös mahdollisuuksia olisi vaikka mihin!

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri I

Kuulakärkikynäkuuri itselle ja Seben hepoille herättelyjakso. Daniel on visusti päättänyt ehtiä ratsastaa kaikki (kokoisensa) hevoset läpi vähintään kerran ennen kesälomaa.

Huiskan kanssa teemana oli laukka. Paljon nostoja ja lyhyitä, hyviä pätkiä laukkaa molempiin kierroksiin. Muutamia loivia vastalaukkatehtäviä. Käynnistä saatiin mukavan tarmokasta ja ravista alkoi kadota kiireinen posotusvaihde. Huiskan kanssa tehdään myöhemmin vielä yksi ratsastus, jolloin keskitytään enemmän raviin.

Ariston avainsanat olivat suoruus ja rentous. Ruuna ratsastettiin pois sille tyypillisestä moodista, joka on edestä tyhjä jähmeä kiemura. Sen kanssa tehdään vielä töitä seuraavallakin viikolla kerran-pari.

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri II

Loeke kuulosteli ihan kieli keskellä suuta, että mikäs juttu tämä nyt on ja kukas se siellä selässä nyt istuu! Pienen, liukkaan hevosen selkään asettuminen vaati hetken sopeutumista, mutta Loeke oli nopeasti juonessa mukana ja käyttäytyi tosi kivasti. Ruuna yritti parhaansa. Sen kanssa tehtiin paljon siirtymisiä ja haettiin rytmikkyyttä ja tahdikkuutta menoon.

Miellyttäväluonteinen Lemon pääsi tekemään helpohkoja hommia lähinnä ravissa. Pehmeä ja nöyrä tamma sai paljon, paljon kehuja ja toistoja. Innoissaan Lemon yrittikin esitellä kaiken osaamansa ja aika päteviä pätkiä nähtiinkin! Sen selässä syntyi idea, joka esiteltiin Annelle: tuntihevosista kuvattaisiin elo-syyskuussa verkkosivuille esittelyvideot, joissa ne esiintyisivät sekä ratsuttajan kanssa että tunneilla. Videot editoitaisiin syksyn mittaan. Mukaan lähtisi mielellään jo aiemmin hevosia valokuvaamassa käynyt Anna, media-alan opiskelija.

Vuoden diivan palkinto loksahti Windille, joka otti kouluratsastajan ratsuksi pääsemisen erittäin tosissaan. Välillä nauratti niin ratsastajaa kuin katsojiakin, kun pilkkupersus pongahteli menemään yliyritteliäänä, "vaaditaanko multa jotakin? Täältä pesee!" -asenteella. Kyllä se siitä sitten tasaantui ja päästin työstämään asioita ihan oikeasti.

Gitan selkään Daniel komensi kevyempänä Pirittan, ja yhtäkkiä oli kentänlaidat täynnä uteliaita: ihan totta, esteope totisessa kouluväännössä! Kahden ammattilaisen yhteistyöllä punkeroponi saatiin yllättämään varmaan itsensäkin. "Se näyttää melkein kouluponilta", hämmästeli joku aidan takaa, ja Daniel tuumasi, että kyllä Pirressäkin jonkin sortin tuupparin maailma menettää.

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri III

Laila pääsi kankitreeniin. Treeni oli aika voimakkaasti kokoava, ja pari venyttelevää perusjumppapäivää määrättiin kimon ohjelmaan ratsutuspäivää seuraamaan. Laila esiintyi ihailtavan tyynenä ja mörköilystä ei ollut tietoakaan, kun hommaa piisasi varmaotteisen ratsuttajan tarjoamana.

Hestian selkään pääsi Lynn, jonka ratsastukselle tiivis yhteistyö valmentaja-ratsuttaja-puolison kanssa kotopuolessa on tehnyt huippuhyvää. Sirpakka ponitamma muistuttaa Lynnin käytössä olevaa kenttäponi Korppua, ja Danielin tokaistessa neuvoja melkein joka askeleelle löytyi Hestiaan kivat nappulat melko nopeasti.

Reinosta kaivettiin esiin irtonaisuutta sen verran kun pelistä vaan lähti. Välillä rallitettiin isosti eteen eteen eteen (jopa Daniel voi tehdä niin), ja sitten istuttiin takaisin työskentelymoodiin ja kerättiin löytynyt virta ja energia työkäyttöön. Reino työskenteli keskittyneesti ja enimmäkseen hyvin tyytyväisen näköisenä, ja ratsutuksen jälkeen se ilahdutti paria jatko- ja C-kurssilaista olevalla nohevan kuuliaisella päällä.

Tanner tömisi, kun Kössin kanssa jojoteltiin siirtymisiä ravin sisällä ja tanakka ruuna leiskautti yritteliäintä keskiraviaan. Ei Kössillä kivaa ollut, kun joutui oikeasti hommiin, mutta hommia se teki silti. Eihän se mikään pöllömpi hevonen ole, vaikka vähän nyrpeäilmeinen.

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri IV

Sanottakoon vielä täällä foorumin puolella, että läpiratsastuksille ei ole määritetty tarkkaa aikaa, jolloin ne tapahtuvat. Hoitajat voivat käyttää näitä inspiksenä hoitomerkintöihin. Ratsastukset saa ajoittaa kesäkuulle mihin kohti omaan tarinointiin parhaiten sopii, kuitenkin niin, että hevoset, joiden kohdalla puhutaan jatkoratsastuksista, ehditään "tehdä loppuun" ennen kesäkuun loppua

Myntti pääsi esittelemään pätevyyttään! Kaikenlaiseen tuo peruspuokki kyllä taipuu, kun vaan kerrotaan, että nyt tehdään näin. Westerniä, kivaa suorittamista pikkuesteradoilla ja hei, jossakin siellä on ihan näppärästi liikkuva harrastekouluheppakin. Mynttihän on siis mitä mainioin ratsastuskouluhevonen, vaikka itse ovelasti sen tuntilaisilta kätkeekin Daniel puolivitsaili, että voisi joskus Myntinkin käyttää oman tallin helppo A -luokassa. Taisi siis olla ihan tyytyväinen hevoseen...

Alexin tavoite oli kiireettömyys, rauha ja maltti. Sen ei tarvitse oppia uutta ollakseen riittävän tasokas hevonen tallin vaativammille ratsastajille, mutta ylläpitoa se kuitenkin vaatii ja Daniel ratsastaakin täysiverisellä yhä aika säännöllisesti. Alexin kanssa tehtiin paljon siirtymisiä ja haettiin sitä isompaan raamiin, se kun mieluiten olisi tarjonnut virkkuukoukkumaista muotoa, josta on helppo sitten luiskahtaa kuumana avuilta pois.

Charlien kanssa Daniel on tehnyt sen tulosta saakka paljon töitä, sillä tavoite on ollut nostaa nuori ruuna mukavaksi ratsuksi tallin heA-tasoisille ratsastajille. Työ on kantanut hedelmää, ja Charlieta voi jo tituleerata helppo A -tasoiseksi hevoseksi. Se tekee myös yksittäiset laukanvaihdot melko varmasti ja täsmällisesti, välillä kuitenkin jääden takaa jälkeen. Lupsakkaalle ruunalle itselleen riittää "vähän sinne päin", mutta sitten on Daniel... no. "Vähän sinne päin" muuttuu äkkiä "ei käy, tehdään kunnolla" -linjaukseksi.

Lailan lisäksi kankkia pääsi makustelemaan Lasse, Danielin toinen vakituinen työkaveri. Lassea on koulittu määrätietoisesti eteenpäin, ja sen kanssa aiotaan käydä parit koulukilpailut heA-luokista aloittaen, ja kunhan se saadaan rehellisesti ratavalmiiksi vaativalle tasolle, ehkä myös pari vaB-ohjelmaa. Katsu saattoi tykätä vähän kyttyrää, kun Daniel ilmoitti itse suitsittavansa hevosen tai ainakin tarkistavansa, että kanget on kuten kuuluu. No, siinä kuitenkin pääsi katseluoppilaaksi kankien laittoon. Voi olla, että tämä ei ollut viimeinen kerta, kun Lasselle sellaiset tarvitsee pukea. Sen kanssa jatkuu Danielin ratsastukset taas heinäkuun häämatkailujen jälkeen ja tuntityöskentelyn ohessa.

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri V

Daniel pisti tytöt hikoilemaan ponien kanssa. Johan alkoi kentällä tapahtua, kun sille pistettiin neljä ponia pyörimään totiseen valmennukseen...

Siirin selässä keikkui maailman onnellisin Inkeri, joka toitotti vähän väliä: "Kattokaa nyt, ihan hyvin mä voin tällä ratsastaa!" Daniel murahteli, että "Kun nyt ratsastaisitkin etkä vaan fiilistelis pällinä siellä." No, ratsasti Inkeri sitten. Loppuraveissahan Siiri oli superletkeänä ja työorientoituneena.

Lynnillä ja Tirpalla sen sijaan unohtui välillä se letkeys. Kipakalla ponilla kiehahti ihan yks kaks yllättäen yli avo-sulku-tehtävässä, jonka se oli jo kertaalleen tehnyt ihan kivasti. No, aina ei voi onnistua. Välillä kuitenkin onnistuttiin oikein kivasti!

"Kiva, täsmällinen pysähdys", Daniel kehaisi.
"Joo, paitsi että mä en pyytänyt sitä pysähtymään", nauroi Gekon selkään komennettu Pipsa.

Fiian riemuksi Elmolle lainattiin Lynnin Korppu-ponilta kankisuitsia, jotta Seppeleen koulukisojen kestomenestyjä (noh, ajoittaisia kolhuja ei muistella) pääsisi oikein kunnon kouluratsastuksen makuun myös hoitoponinsa kanssa. Ja päästiinhän siihen sitten! Elmo näytti niin kovin, kovin tärkeältä ja pollealta dressagevermeidensä kanssa.

[Daniel]

Läpiratsastuskuuri VI

Edi pääsi töihin Salman kanssa. Voikolle poninpallerolle oli luvassa jumppailua melko pitkää ja pyöreää muotoa hakien. Edi nautti silminnähden päästessään etenemään reippaasti ja vähitellen askel piteni töpsöttelymoodista ja takaosa havahtui tekemään omat hommansa.

Polar paljastui aika mukavaksi tuttavuudeksi. Hoppu sillä kyllä oli, eikä se olisi alkuun malttanut keskittyä siihen, mitä oltiin tekemässä. Sen kanssa keskityttiin sitten ihan perusasioihin. Tahdin säilyttäminen oli loppua kohden vähän vähemmän haastavaa kuin ihan aluksi, jolloin poni olisi lähinnä juosta jolkotellut onnessaan ratsastajan alta pois.

Rotta oli ensikierrokset jokseenkin henkisessä lukossa. Se tuntui jatkuvasti odottavan, että mitä siltä vaadittaisiin ja oli jo valmis tarjoamaan kaikenlaisia reaktioita ihan etukäteenkin. Kärsivällisellä ja malttavalla otteella se kuitenkin rentoutui ja lopulta se pääsikin laukkaamaan rennosti ja reippaasti kiitokseksi hyvästä työskentelystä. Daniel pidensi ohjaa ja päästi Rottaa venymään vähitellen laukassa pidemmäksi, ja ruuna pärski tyytyväisenä.

Kurbuksen ensireaktio pohkeenväistöihin: "Ääk ei tätä voi osata! En pysty! Onpa vaikeaa!" Siitä sitten nousikin teema ratsastuskerralle. Lisäksi tehtiin vasta- ja ylitaivutusta, jotka nekin olivat ensiksi kauhistus. Loppua kohden Kurbus hoksasi kuitenkin osaavansa eikä lopuksi sitten ollutkaan enää niin vahvasti käpertymässä ja kiemurtelemassa älävaikutalandiaan. Se pääsisi vielä toistamiseenkin Danielin ratsastettavaksi.

"Yngh", ähkäisivät taatusti sekä Daniel että Lyyli aika monta kertaa ratsastuksen aikana. Lopussa kiitos kuitenkin seisoi. Niin seisoi Lyylikin: se oli niin puhki, että vaikutti siltä, ettei se hievahtaisi mihinkään ennen ruoka-aikaa.

[Daniel]

Lomalaiset ruotuun

Eelan mamma- ja mun lomakilot hölskyivät, kun ryhdyin palauttelemaan raudikkoa takaisin työskentelymoodiin. Osaavan tamman kanssa ei kovin kummoista tarvinnut tehdä, ja kaiken kaikkiaan ratsastinkin sillä ehkä puolessa tunnissa askellajit läpi suorilla ja kaarevilla urilla. Se oli hyvä paluu satulaan miltei kolmen viikon tauon jälkeen. Olo oli kotoisa, olihan Eela tuttu jo vuosien ajalta. Fiia otti heppakaunottaren hoiviinsa ratsastuksen jälkeen, ja itse suuntasin järjestelemään heinäkuussa tallivuoroja ja toimintaa tehneille ja tekeville palkintovalmennusaikatauluja*. Johan tässä oli lomaa lusittu. Oli korkea aika palata takaisin sorvin ääreen.

* Daniel piffaa kuvitteellisesti heinäkuuduunareille kallisarvoista aikaansa valmennuksen muodossa. Saa käyttää merkintäinspinä, vaikka varsinaisia valmennuspohjia en nyt tee

[Anne]

Uudet heppaset

Siirtotallit oli saatu paikoilleen hulinalla. Parissa päivässä tallit olivat jo käyttövalmiint ja Seppele oli saanut uuden pienen pihapiiriosion autotallin kupeeseen. Lopulliset karsinajärjestykset olivat vielä muhimassa, mutta pari päivää tallissa olivat jo asustelleet lucitanoherra Pancho ja irlannincontamma Eiko. Pancho oli varma ostos tuntihevoseksi. Se osasi vaikka mitä, joskin helposti kuumeni. Pancho oli hieman ruipelossa kunnossa, se kun oli joutunut olemaan sairaslomalla tarhassa sattuneen vamman takia. Oikea vikaa hevosessa ei kuitenkaan ollut, edellinen omistaja oli ostanut uuden kilpaputen Panchon tilalle, olisihan sen uudelleen treenaamiseen lähes interkuntoiseksi mennyt taas vuosi-pari. Ratsastuskouluun Pancho sopi hyvin ja koulupainotteisilla tunneilla ruuna saisi todennäköisesti suuren suosion.

Nyt toisena treenipäivänä Pancho kulki jo rauhassa. Se ei kyttäillyt jokaista puskaa ja säpsynyt ratsastuskoulun vipinää niin paljon. Järkevä tyyppi. Pancholla oli pehmeä askellus, joskin hätäilyä ja pientä draamallisen oli havaittavissa. Se taipui hyvin, mutta myös jäi helposti tyhjäksi edestä ja pudotti selkänsä. Pohkeen täytyi olla todella nopea ja lähellä. Muuten Pancho kiemurteli. Hyvä siitä kuitenkin tulisi.

Eiko puolestaan oli vielä vaiheilla, lähtisikö vaellusponikdu, vai jäisikö kehää kiertämään. Se oli tasainen ja omasi miellyttävät askellajit. Luonteensa puolesta kuitenkin vähän niin ja näin, sopisiko ratsastuskouluun. Kokonsa ja tasaisten askeleitten puolesta ottaisin sen tunneille mielelläni. Kuitenkin muutamat herkistelyt kentällä vielä mietityttävät ja olisi paljon totuttelua tupsujalan kanssa näihin hommiin.

Harmitti hieman, että Raimo ei enää kestänyt kokopäiväistä tuntityötä. Se oli osoittanut luonteensa olevan juuri sopiva. Muutama tunti viikossa kuitenkin jo näkyi Raimon oireilevassa selässä, eikä sitä voinut käyttää kuin kokeneempien tunneilla, jotta se kantaisi itsensä oikein. Maastoilu lännensatulan kanssa oli sille jees ja kun sai kaula pitkänä mennä, oli Raimo onnellisimmillaan. Onneksi saataisiin kohta Laila takaisin. Bette oli puolestaan vielä melko nuori ja se osasi hädin tuskin helpon c:n asiat. Toimi enemmänkin alkeis-jatko-osastolla. Nätti ja sympaattinen poni, josta ehkä vielä saataisiin jotain, ehkä westernponi Krisun tunneille? Lasse oli palannut pörheänä DS:stä. Se oli saanut lihasta, tasapainoa ja malttia. Täytyi myöntää, että jotain se Daniel osasi. Vaikka välillä Lassella oli omia vaikeita hetkiä, oli se nautinnollinen ratsastaa, ehkä myös pienen haastavuutensa puolesta.

Tänään tulisi vielä russruuna. Laittaisin tytöt treenaamaan sillä. Lisäksi kiikarissa oli vielä estetamma, mutta Pirre ei nyt päässyt sitä testaamaan. Hakusessa oli myös esteope sijaiseksi Pirren pitkään sairaslomaan. Estetamman kohtalo jäisi vielä muhimaan. Olisihan näissäkin jo tekemistä.

[Anne]

10.9. Tytöt töihin

Salma ja Peck sekä Lynn ja Eiko pääsivät vielä ylläritunnille sunnuntaina.



Salma sai hakea Peckia tuntumalla, se kun mielellään kipitti eteen pulleroravia ja nostot olivat kuin kenttää olisi aurattu etupainoisella masiinalla. Salman varman istunnan kanssa kuitenkin Peckiin saatiin tiettyä tasapainoisuutta haettua ja se alkoi toimia ymyröillä, varsinkin ravissa, kivasti.



Lynn sai keskittyä todella pehmeään käteen ja Eikon kulkemiseen suorana pohkeiden välissä. joka nyt tietenkin vielä on mahdoton tehtävä. Eiko osoitti kuitenkin mukavaa kuuliaisuutta ja ajoittain hienoa tasaisuutta, vaikka tiukasta ohjastunutmasta se hermostuikin.

[Anne]

Lauantai Panchoilua




Launataipäivän treenailua Panchon kanssa. Anne yritti saada Panchoa hieman edestä auki ja eteen, kun käpertyi liikaa varsinkin laukassa kippuralle ja ylös. Pienoista kuumentumista, kun herralta pyydettiin liikaa ja onhan se vähän voimaton kyljistään. Takaosan veisi vaikka miten alle, mutta koko kropasta läpi ruuna on haastava saada.

[Daniel]

Enpä olisi heti voinut keksiä kahta erilaisempaa hevosta peräkkäisiksi ratsuikseni. Pancho ja Lasse olivat molemmat aivan eri tavalla haastavia hevosia, niin osaavia kuin olivatkin. Lassen kanssa vaativa B -ohjelmat olivat alkaneet sujua, niinkin hyvin, että päihitimme sen kanssa muut ratsastuksenopettajat ratsastuskoulumestaruuksien Ope Cupissa. Tietenkin vain kouluratsastuksessa, eihän ruuna hypännyt 130-senttisiä ratoja - enkä varmaan minäkään, en ainakaan kylmiltään. En ollut koskaan tainnut hypätä kokonaista kisarataa sellaisella korkeudella.

Kouluratsastus oli enempi mun heiniäni. Niin se oli ollut oikeastaan aina, vaikka vielä yläasteikäisenä yritinkin uskotella itselleni, että esteratsastaja musta tietenkin tulisi. Mulla ei vaan ollut oikeaa paloa siihen hommaan. Ei kiinnostanut tarpeeksi. Tai en vaan ollut tarpeeksi hyvä, että homma olisi jaksanut motivoida.

Liukas Pancho tuntui järjettömän pieneltä mun allani. Eihän se ollut kuin vähän yli 150-senttinen ja melko lyhytrunkoinen, kapeakin. Se oli hyvin kevyt edestä, ja tuntuma oli koko ajan katoamisen partaalla. Panchossa oli nopeutta, jonka tiesin jo etukäteen puuttuvan Lassesta, jonka ratsastaisin seuraavaksi. Pancholla oli myös hurjaa ulottuvuutta liikkeissään ja ihan erityisesti sivusuunnassa. Kuvittelin, miten helppo tämän hevosen kanssa olisi tehdä koko kentän halki ulottuvat sulkuväistösiksakit, kun sen vaan saisi pysymään tasapainossa ja malttavaisena. Vielä oltiin kyllä kaukana malttamisesta, eikä ruunalla sitä paitsi ollut sellaista voimaa, mitä oikein vaativat tehtävät edellyttäisivät.

Saatoin hyvin uskoa, että Panchosta pitäisivät hyvin monet ratsastajat. Se oli kompaktinkokoinen ja herkkä, eikä sen ratsastaminen tuntunut kössimäiseltä junttaamiselta. Pancho oli juuri sellainen hevonen, jonka kanssa syntyisi helposti illuusio peräänannosta kokemattomammille ratsastajille. Sehän kulki melkein itsestään kaula kaarella (herkästi ihan liiankin käpertyneenä - en enää osannut edes laskea, monestiko tuuppasin sen nenää eteenpäin ja ylipäänsä ohjasin hevosta suurempaan, rehellisemmin pyöreään työskentelymoodiin) ja meni sinne, minne sitä pyydettiin menemään. Eri asia oli, tuliko se oikeasti kroppansa läpi. Mutta sitä ei ihan jokainen, tai edes joka toinen, ratsastuskoulun tuntilainen osannut arvioida.

Alviina toi mulle Lassen, kun olin valmis Panchon kanssa. Lassen selkään oli aina kiva kiivetä. Mielestäni parasta mun työssä oli juurikin ne hevoset, joiden kanssa yhteistyö jatkui pitkään. Kuuriluontoiset ratsutukset olivat ihan jees, mutta ei niissä saanut sellaista pitkäkestoista kehityksen seuraamista palkinnoksi.

Lassen kaula näytti ainakin kilometrin mittaiselta ja ohjille laskeutuva paino kymmenkertaiselta Panchoon verrattuna. Lasse ei karannut tuntumalta ylös eikä taakse, se valui siitä ikään kuin läpi. En ollut ratsastanut hevosella kertaakaan ratsastuskoulumestaruuksien jälkeen. Nyt olikin vähän työnsarkaa edessä, ennen kuin se olisi taas mun asetuksillani.

Panchon kanssa ei tosiaankaan ollut ollut sitä ongelmaa, että olisi tuntunut, että selkä mun allani venyi lörpöksi vieteriksi takajalkojen madellessa. Lasse tuntui aluksi aivan hirveän flegmaattiselta. Nopeilla jalan naputteluilla jouduin oikein ajamaan sitä ripeämmäksi, se kun olisi vain jäänyt astelemaan pitkin, hitain askelin. Työskentelimme käynnissä suunnilleen ikuisuuden. Asettaminen ja taivuttaminen oli hidasta, eteenratsastus oli hidasta, hevonen tuntui pitkältä ja jähmeältä. Siinä missä Panchoa piti ratsastaa suuremmaksi, Lasse piti keräillä kokoon. Pala kerrallaan, apu kerrallaan, pienen pieni hetki kerrallaan.

Ravia ratsastin aluksi vain pieniä pätkiä kerrallaan. Muuten Lasse ryhtyi välttämään työntekoa loikkimalla ravissa muka pontevasti, mutta selkä liikkumattomana ja takaosa laiskana. Se oli sen bravuuri: ravata näennäisen isosti, mutta tyhjää potkiskellen ja täysin tehottomasti. Sitä se teki tuntiratsastajien kanssa, ja sellainen heittoistuinravi oli syy siihen, miksi tallissa kiersi puhe Lassen mahdottomasti istuttavista askellajeista. Jos Lasse pääsi siihen moodiin, sen ravi heitti ja horjutti muakin.

Laukassa Lasse kävi taas vahvaksi. Sen kaula venyi kokeilevasti eteenpäin ja askellus kävi etuvetoiseksi. Takaa ei vaan tullut painetta eikä poweria liikkeeseen, etuosa eteni alta pois ja takaosa roikkui mukana. Lassella ei ollut tapana olla aivan niin etupainoinen, ja mä mietin, että hieroja voisi tsekata sen samalla kun kävisi katsomassa Zodiacia ja Pirren Tikrua. Jos siinä oli alkavaa kireyttä jossakin päin kehoa, olisi parempi hoitaa se heti alkuunsa hyvällä ratsastuksella ja hierojan avustuksella. Olihan Lassella työntäyteinen kesä ja syksy takana: se oli ollut mun luona tiiviillä koulutusjaksolla kesän lopussa ja jatkanut sitten tuntitöitä ja viikonloppukisoja. Joululoma tulisi hyvään kohtaan.

Tällaista tämä työ oli. Kokonaisvaltaista hevosen kuulostelua. Tavallaanhan joku olisi voinut sanoa, että ratsuttajat vaan ratsasti, mutta ei sillä tavalla tuloksia tehty. Hevonen oli kokonaisuus, ja kokonaisuutena sitä piti kouluttaa ja kehittää. Mun työ olisi ollut vaan virheiden peittelyä ja pikafiksauksia, jos olisin ratkaissut kaikki ongelmat vaan pakottamalla hevosen halutunnäköiseen muottiin ja sanonut, että no nyt se kulkee niin kuin kuuluu.