|
Post by Piritta on Dec 21, 2016 19:47:56 GMT 2
Jos haluat valmennuksesta pisteitä RKM-rankingiin, maksu tulee olla suoritettu viimeistään 31.12.2016.Koska Pirrelle kelpaa vain voitto, ratsukot pääsevät kunnon RKM-lopputiristykseen. Nyt ratsastetaan aikaa! Listitään kaikki ylimääräiset uusintasekunnit! Kiristetään kurvit kapoisiksi! Päihitetään kaikki! Pirre kannustaa ratsastajiaan silmät kiiluen. Tunteja seuraamassa piipahtava Daniel tuumaakin ääneen: "On se hyvä, kun sä olet niin vastuuntuntoinen opettaja." Pirre tuijottaa miestä kuin hullua. "Vastuuntuntoinen? Mä olen voitontahtoinen! Kerrankos ne kurvailevat, kun on aika tuoda ruusukkeita talliin. Ehtii sitä hienostella - no, vaikka sun valmennuksissa." Valmennuksissa käytössä on (vanhasta tuntipohjasta tuttu) allaoleva uusintarata. Otetaan ratsukoista mittaa ja katsotaan, kuka keksii näppärimmät reitit, saa välistä riisuttua askeleen tai kolme ja kuitenkin pitää esteet ja ratsukon itsensä pystyssä. Jokaiselle ratsukolle arvotaan Luonteenpiirregeneraattorilla kolme sanaa, joita Pirre käyttää jossakin vaiheessa valmennusta ratsukon suoritusta kommentoidessaan. Mielikuvitus siis laukkaamaan ja asiayhteyksiä keksimään maksutarinoihin. Sanoja saa taivuttaa ja ne saavat esiintyä missä järjestyksessä tahansa. Ryhmä 1 klo 12.00-12.45Alviina Herrala - Lemon Drop "Rakastaa seuraa, määräilevä, ihmisenmieli" Clara Hallapuro - Ilo-Huiska "Ahne, lupsakka, uuvatti" Sandra Siipikoski - Aristoteles IV "Pelkää kahisevia asioita, nirppanokka, herkkänahkainen" Inkeri Johansen - Pickpocket's Trinity "Paksukallo, taivaanrannanmaalari, määräilevä" Tuulia Laine - Hestia Mor "Kovapintainen, känkkäränkkä, eloisa" Wenla Grenholm - Björks Brigitta "Potkuri, pystyynkuollut, luupää" Ryhmä 2 klo 12.45-13.30Adalind Larsson - Funky Frank "Huumorintajuton; mieluummin aitojen ali, kuin yli; nokkela" Anni Salo - Lashay "Säpsyjä, leikkii ruoalla, hermoheikko" Emily Daukes - Kurbus "Formula, kyräilijä, huumorintajuinen" Anthon - C Brown "Hienohelma, ei syö omenaa, tohelo" Ryhmä 3 klo 13.30-14.15Cella Talve - Whirlwinded Dot "Pöljä, erakko; mieluummin aitojen ali, kuin yli" Fiia Vierre - Étonnant "Kovaääninen, herkkupeppu, säikky" Kristian Svansen - Lazur SOV "Uskollinen, ilkeä, epäilevä" Robert Harrington - Mythril Dagger "Paksukallo, rakastaa lapsia, kissarakas" Ryhmä 4 klo 14.15-15.00Pipsa Hänninen - Rotterdam "Mukavuudenhaluinen, väkivahva, puputtaja" Salma Stjärndahl - Loeke "Marttyyri, kovaa ja korkealta- tyyppi, valikoiva kermankuorija"
|
|
|
Post by Tuulia on Dec 26, 2016 11:02:45 GMT 2
RKM Pirren estevalmennus 28.12.
Jos yksi asia estevalkassa oli selvä, oli se se, että Pirrellä kiilui ruusukkeet silmissä.
Heti verkkailun jälkeen lähdettiin hyppäämään 70 senttiin rakennettua uusintarataa, jeah miten kiva. Pirre selitti innoissaan, miten me liidettäisiin koko kisojen voittoon tän valkan jälkeen. Mua vähän epäilytti, sillä Hestia taisi kettuilla eilisen koulutuuppailun myötä tänään tammapäivällä - se steppaili allani ja yritti kokoajan lähteä juoksemaan, kun kävelimme kenttää ympäri kuunnellen Pirren estehypetystä.
"Ja Tuulia! Hestia näyttää olevan tänään tavalliseen tapaansa eloisa, mutta ilmeisesti känkkäränkkä on just tänään tullut kylään. Älä anna sille yhtään periksi, vaan kerää kaikki määrätietosuus mitä omistat ja ratsasta! Vaikka poni olisi kuinka kovapintainen ja haraisi vastaan, pistä sä paremmaks ja näytä kaapin paikka! Ja käytä hyväkses sen nopeutta, nyt laukataan ja kovaa!"
Niillä neuvoilla siirsin Hestian laukkaan ja annoin mennä. Ensimmäinen pysty oli helppo lähestyttävä ja Hestia hyppäsi siitä kevyesti yli. Se halusi mennä kovaa, kovempaa - ja kun tiukassa mutkassa käänsin sitä seuraavalle esteelle, yritti se vähän temppuilla. Koitin olla mahdollisimman päättäväinen ja ohjasin sen kohti estettä, ja Hestia ottikin valtavan loikan sen yli. Ratsastin sitä eteen ja samalla pidin mahdollismman hyvin hallussa kääntäessäni tammaa kohti ristikko-okseria, jota tulimme ihan liian lähelle. Silti Hestia ponnisti siitä yli jollain ihme supervoimillaan. Jälleen eessä oli ihan ihme käännös, ja otin vähän turhan lyhyen lähestymisen ja Hestia ei saanut tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia. Se kostautui ja okserin jälkimmäinen puomi kalahti kuuluvasti maneesin hiekan sekaan. Hestia vähän herpaantui ja yritti pukittaa, mutta kannustin sitä eteenpäin ja käänsin aika jyrkästi kohti jo hypättyä kakkosestettä, joka oli tosiaan nyt viides este. Sen yli Hestia ponnisti korkeella loikalla, taas. Mikähän siinäkin esteessä oli... No, jyrkästi kierrettiin ristikko-okserin ympäri kohti viimeistä sarjaa. Kovalla vauhdilla pääsimme ekasta esteestä yli, mutta sitten jouduin kokoamaan Hestin vauhtia, ettei se hyppäisi kakkosen yli suoraan päin kolmososaa. Kolmanteen osaan olikin vaikea saada tarpeeksi korkeutta, ja ihan hipoen pääsimme siitä yli. Hesti kompuroi vähän ja viskoi päätään, kun yritin hidastaa sen takaisin käyntiin laukasta.
"Ihan hyvin Tuulia, vaan yks pudotus, mutta sekin pitää saada pois! Hestialla on tänään vähän huono päivä, mutta siihen pitää varautua kisoissakin. Sun pitää olla määrätietoinen, periksiantamaton, ja valmistautua rataan huolella suunnitellen reitit ja lähestymiset. Kisoissa huonot ponnistuspaikat kostautuu äkkiä, sitten vaikka korjaat ponnistuspaikkaa viimetipassa jos sattuu tulemaan kovempaa kun oli tarkoitus! Vauhtia sulla riittää ja reitit oli aika hyvin valittu. Kyllä se siitä!"
Kiitos valkasta!
|
|
|
Post by anthon on Dec 27, 2016 1:20:06 GMT 2
Huokaisen helpotuksesta kun tajuan, että Pirren estetreenit oli jaettu pienempiin ryhmiin. Nimittäin eilisissä Annen treeneissä oli ollut kymmenkunta ratsukkoa, joten harjoittelu oli jäänyt aika vähään.
Pirre oli todella kunnianhimoinen valmentaja ja se näkyi hänen tunnistaan. Tykkäsin hänen tyylistään, sillä se sai paiskimaan oikeasti töitä. Osasi naikkonen tarpeen tullen kehuakin. Alkuverkoista lähtien Pirre huusi minulle, kuinka tunnin aiheena oli ratsastaa uusintaa ja se ei onnistunut, jos Charlie matelee madon kaltaisena omenassa joka syö itseään läpi paksusta kuoresta hitaasti. Charlien ei ollut tarkoitus syödä omenaa vaan puskea siitä läpi kuin jyrä, eli vauhdilla. Uusintaa ratsastaessa oli erityisen tärkeää vauhti ja oikaisut. Reittivalinnassa tulee kuitenkin olla tarkkana ettei tee liian jyrkkiä mutkia, jottei hevonen kaadu. Charlie on onneksi ketterä kaveri, ainoastaan vauhti puuttuu.
Pirre nostaa verryyttelyn jälkeen esteiden korkeuksia. Kävelen ruunan kanssa hetken pitkin ohjin ja sivusilmällä vilkaisen Adalindia Frankin selässä. Huikkaan neidolle: "Miltä se tuntuu? Lujaa ja korkealta?" Lainaan rakkaan valmentajan sanoja virnuillen. Suomenruotsalainen on juuri vastaamassa, kun tapahtuu pienimuotoinen pakoreaktio. Pirren rakentaessa ristikko-okseria puomi tipahtaa jalustan päälle ja kolahtaa ihmiskorvaan pienesti, josta kuitenkin Uljas ratsuni hypähtää pakoreaktion omaisena ensin sivulle ja siitä muutaman laukka-askeleen eteen. "Onhan tuo tohelohevonen", Pirre kommentoi muiden tirskuessa. Katson hölmistyneenä nuorukaisen korvia selästä ja virnistän myös itse. "Vähäsen Joo" vastaan Pirrelle tämän kommenttiin. "Muut ei liikuttanut ees korviaan ja se hyppää kattoon asti melkein", Emily hihittää. "Charlie ei vissiin tajua että välikäyntien aikana kuuluisa kävellä ja radan aikana pistää sitä vauhtia eikä toisin päin", Anni jatkaa heti Emilyn jälkeen, kunnes Pirre huudahdaa juuri kun Adalind oli avaamassa suutaan: "Noniin tytöt.. ja Anthon eiköhän me jatketa treenejä. Höpötellä voi valmennuksen jälkeenkin". Minä ja muut ratsastajat hiljenee nopeasti. Pirrelle harva uskalsi pistää vastaan edes läpällä varsinkin kun oli normaalista hieman poikkeavat treenit.
Ensin uusintareitin ratsasti Adalind ja Frank. Sitten Anni ja Emily. Seuraan tarkkaavaisesti tyttöjen radat ja kuuntelen Pirren palautteet. Viimeisenä ratsastaminen ei ollut paras paikka, mutta oli siinä hyvätkin puolensa juuri se muiden ratojen seuraaminen ja niistä opiksi ottaminen. Charlie ei ollut aina järin aktiivinen, joten minun täytyi tarkasti miettiä mistä on helppoa lyhentää aikaa oikaisemalla. Säästän aikaa enemmän niin, kuin yrittäen puskea hevosen laukan tempoa suuremmaksi, sillä se voi pilata koko radan jos rupean häsläämään liikaa. Kertaan rataa vielä päässäni. Katson kun Emily hyppää viimeistä estettä ja nostan jo laukan. Teen pääty-ympyrän ja Pirre nyökkää "lähtömerkin". Koko ajan pohkeet lähellä, ajatus esteen yli. Heti esteen päällä piti tietää jo seuraava este. Mistä pääsen nopeiten. Charlie hyppää esteet alkuun hyvin. Rata sujui ongelmitta, mutta viimeinen 7ab sarja menee hieman räpellykseksi. "Tuu heti uudestaan tuo 6-7ab", Pirre huikkaa. Nostan uuden laukan ja katson esteiden yli. Tuon Ceen nyt paremmalle ponnistuspaikalle kutoselle ja esteet hypitään yli ilman aijemman kaltaista kompuroimista. "Hyvä, tiiätkö mikä meni vikaan?", Pirre kysyy. Myöskään ja vastaan heti: "Toin sen huonoon paikkaan tuohon kutoselle. Liian sivuun ja lähelle. Ei saanu kunnon hyppyä siihen enkä tajunnut korjata kutosen välissä, ois pitäny pitää paremmin pohje lähellä ja suoristaa", selvitän. Pirre nyökkää.
"Hyvä sitten loppuverkat. Taivutelkaan loppuun hyvin ja muistakaa säilyttää aktiivinen ravi. Kun oma hevonen tuntuu hyvältä siirrä käyntiin ja anna kävellä niin kauan että puuskutus lakkaa. Toiselle hevoselle riittää kymmenen minuuttia ja toisaalta puoli tuntia. Kello on nyt vartinyli yks ja seuraava ryhmä tulee manneesiin puolelta. Sitä ennen kerätkää jätökset ja laskekaa esteiden korkeuksia", Pirre antaa ohjeet ja vilkaisen häntä. Ilmeeni oli varmaan liian kuolleen näköinen nimittäin Pirre tokaisee vielä ennen maneesista poistumista: "Ja Anthon lopettaa olemasta hienohelma. Oot mies, käyttäydy niinkun mies. Sun pitäs jaksaa paremmin kun näitten naisten, joten sä voit varmaan kerätä paskat". Pirre virnistää ja irvistän hänelle takaisin naurahtaen sitten.
Ravit ravailtua siirryn käyntiin, pomppaan selästä ja kävelen penkin luo jossa ruunan viltti roikkuu. Nakkaan sen toisen päälle ja lähden kävelemään talikon luo. Nakkaan Charlien ohjat toisen käden olkapäähän ja kävelen tähystellen paholaista muistuttavia ruskeita kakkakikkareita. Muut tytöt laskevat estekorkeuksia. Pirre saapuu kohta takaisin vessareissultaan kahvikuppi kädessä ja hymyilee tyytyväisen oloisena. "Käykää vaikka vielä kävelyttämässä ne maastossa. Tuleepahan hyvät loppukäynnit". "Ainiin muistatte sitten niissä osakilpailuissa ratsastaa samalla tavalla kuin tänään niin hyvin menee. Hevoset on nyt poikkeuksellisen väsyneitä, nimittäin nyt on ollut niin paljon valmennuksia, muistakaa ettei kuitenkaan ennen kilpailuja tule montaa treenaamatonta päivää."
Poistumme maneesista jokaisen kiittäen vielä valmennuksesta ja lähdemme tanssimaan tyttöjen ja hevosten kanssa vielä lyhkäiselle kävelylle.
|
|
|
Post by Daniel on Dec 30, 2016 12:41:37 GMT 2
Alviinan maksu:
Mä olin oppinut tykkäämään Lemonista ihan hulluna. Mä olin jopa VOITTANUT sen kanssa yhden luokan! Ja oltiin sijoituttukin jo. Tuntui ihan hullun hienolta saapastella talliin kiinnittämään sinivalkoinen RKM-ruusuke Lemonin karsinan oveen aikaisemman punaisen viereen. Siitäs saisi typerä Roosa! Hän oli väittänyt, etten mitenkään voisi pärjätä, koska a) en osannut ratsastaa ja b) hevoseni oli pelkkä ex-ravuri älvee. Jos me mentäisiin finaaliin, mä kyllä saattaisin syöttää mun ruusukkeet Roosalle.
Itsevarmuutta puhkuen talutin hienon ex-ravurini maneesiin Pirren valmennusta varten. Käveltiin ja ravailtiin tovi, ennen kuin oli aika aloittaa valmennus. Piritta oli niin hauska opettaja. Nytkin se oli hilpeällä tuulella ja keskittyi meidän aikaratsastustaitoihin.
Lemon oli innokas. Se taisi tykätä hyppäämisestä. Kerran se kuitenkin pääsi yllättämään mut. Se ei halunnut lähteä pois muiden luota, kun meidän oli aika irrota volttia kävelevien kavereiden seurasta ja lähteä hyppäämään omaa rataamme. "Lemon tykkää hyppäämisestä, mutta vielä enemmän se rakastaa muiden hevosten seuraa! Nyt vaan sanot sille, että kavereiden kanssa ehditään seurustelemaan myöhemmin. Lemon on nyt töissä, Alviina", Pirre huuteli. "Äläkä pakota mua tulemaan taluttamaan teitä radan alkuun." Ei mun tarvinnut. Lemon meni kyllä, kun kerran komensin vähän terävämmin, ja kun me päästiin alkuun, sievä tamma oli kyllä juonessa mukana ja posotti korvat hörössä menemään.
"Lemon on siitä kiva, että se on kuin ihmisen mieli", Piritta kehui loppupalautteessaan. "Sen kanssa ei tarvitse olla kovinkaan määräilevä, koska se tekee niin mielellään yhteistyötä. Yritä, Alviina, säkin enemmän työskennellä sen kanssa yhdessä sen sijaan että pomotat ja prässäät. Hyvä siitä tulee."
Silitin Lemonin kaulaa. Viimeisissä osakilpailuissa meidän täytyisi todella olla ratsukko, niin me voitaisiin vaikka kiivetä taas ruusukkeille. Se olisi niin kivaa. Voisin taas hetken ajan kuvitella, että olin oikea esteratsastaja. Miten hienoa se olisikaan.
Voisikohan musta joku päivä vielä tulla oman elämäni Piritta Kuisma?
Tähän asti lähetetyt maksut välitetty eteenpäin rankingiin. Huomiseen klo 13 asti aikaa maksaa, niin lähetän sitten loputkin.
|
|
|
Post by Cella on Dec 30, 2016 14:16:26 GMT 2
Joo. Windillä oli tänään mielenkiintoinen päivä. Ei sillä, eipä sen kanssa elämä käynyt tylsäksi aivan tavallisimpanakaan talvikeskiviikkona, mutta tänään meidän menossa oli kyllä jotain täysin pöljää.
Mä en tiedä oliko joulu tuonut Windissä esiin jonkun sen sisäisen lapsen tai oliko Kasper lopultakin naksahtanut ja sekoittanut jotakin sopimatonta tamman ruokaan, mutta knabstrup hölmöili aivan omiaan koko alkutunnin. Meillä oli hankaluuksia jo ennen tuntia mun harjatessa ja varustaessa sitä, mutta harvemmin ne mielialat heijastuivat näin vahvasti myös satulaan. Windi ei meinannut malttaa kävellä edes alkukäyntejään: se pörisi ja otti sivuttaisia raviaskelia valmiiksi kasattuja värikkäitä esteitä ohittaessaan, ja sai verkkahypyissäkin jotain hyvin epäwindimäisiä ohijuoksuideoita kunnon hyppäämisen sijaan.
Onneksi tässä valmennuksessa se ainakin pääsisi purkamaan niitä pöhlöenergioitaan.
Uusintarataharjoittelut aloitettiin luonnollisesti yksi kerrallaan, ja Pirre ihan suoraan suositteli ottamaan riskejä ja kokeilemaan reittejä, jolla saataisiin sekunteja karisemaan lopullisesta rata-ajasta. Mua huvitti katsella Pirren voitonkiihkeää ilmettä, kun se huiski meitä maneesin reunoille antamaan suorittavalle ratsukolle tilaa (ja meitä tietysti täysin omaan nurkkaamme kauas muista, mahdollisista puru- tai potku-uhreista). Esteope harvemmin näytti kilpailuhenkistä vertaan meille, mutta sellaista sen suonissa selvästi virtasi.
Windin ja mun vuoron koittaessa mä sain pidellä sitä kunnolla, sillä sen menohaluja oli entisestään nostattanut sen lajitovereiden laukkailun seuraaminen. Oli niin Windimäistä, että sen hurjista energioista huolimatta sitä ei olisi millään huvittanut käyttää sitä siihen, mihin kuului: tamma lähti ensimmäisen esteen jälkeen myyryämään kylki edellä ulos mun katsomalta linjalta, ja me meinattiin painella toisesta esteestä ohi.
Mutta hiljalleen Windi alkoi löytää tuttua intoaan hyppäämiseen, ja meidän toinen rata alkoi jo muistuttaa uusintasuoritusta. Mä taputin pilkullista, kevyen hiostunutta kaulaa, ja hymyilin. Kyllä meillä taisi olla vielä hyvä mahdollisuus Ratsastuskoulumestaruuksien finaaleita kohti
|
|
|
Post by Wenla on Dec 30, 2016 15:16:13 GMT 2
Kun mä astelin Gitan kanssa maneesiin, Pirre ei näyttänyt kamalan tyytyväiseltä. Mulla oli sellainen pieni epäilys, että tyytymättömyydellä oli jotain tekemistä meidän huonojen estesuoritusten kanssa. "Kuule Wenla, mä olen aika varma mistä teidän huonot sijoitukset esteillä ovat johtuneet!" Pirre kailotti, kun mä ravasin Gitan kanssa pääty-ympyrällä. Mä vilkaisin opettajaa kulmani alta odottavasti. "Teillä on mennyt koulussa liian hyvin, joten sä et ole muistanut enää herättää Gittaa kunnolla esteradalle! Sehän on ollut aivan pystyynkuollut jokaisella radalla! Mutta tänään.. Tänään siihen tulee muutos!" esteope jatkoi. Mä tyrskähdin pienesti ja jatkoin ravailuani välittämättä Pirrestä sen enempää. Mutta kyllä ne Pirren jutut olivat täyttä asiaa. Kun me mentiin ensimmäistä kertaa Pirren rakentamalle radalle, me saatiin koko porukan huonoin aika. Siis hitto, me oltiin hitaampia kuin Tirkku? Seuraavalla kerralla mä yritin ehkä vähän liikaa, vauhtia kyllä tuli, mutta me mentiin sitten esteestä ohi, kun mä keskityin pelkästään ponin liikkeeseen. "Wenla, tarkoitus ei oo kuitenkaan potkia sitä ponia niinkuin joku... potkuri??" Pirre huokaisi. "Mikään ei vaan onnistu nykyään esteillä! Mä en ymmärrä miksei meidän edistyminen sileätyöskentelyssä heijastu yhtään esteille. Ja mä en edes tykkää kouluratsastuksesta! Tai ainakaan en tykännyt, en mä tiedä enää. Mulla on mennyt ihan maku tähän estetouhuun, kun mikään ei koskaan onnistu," mä tilitin Pirrelle. "Välillä on vaan sellasia kausia, että toisessa lajissa sujuu paremmin. Mutta usko pois, kyllä sen näkee, miten te molemmat sytytte esteillä. Ihan sama vaikka ei onnistu, mä kyllä nään kuinka kivaa teillä on. Nyt vaan hengität syvään, keräät ittesi, otat pari kierrosta reipasta laukkaa ja tuut uudelleen," esteope hymyili. "Tuulia seuraavaksi!" Mä noudatin Pirren ohjeita, ja meidän seuraava rata oli jo huomattavasti parempi. "Hyvä Wenla, just näin! Ei tuo ole vielä lähelläkään teidän parasta, mutta nyt te olitte selvästi luupää-Gitan kanssa samaa mieltä vauhdista ja suunnasta. Ens kerralla sitten vähemmän myötäystä ja tiiviimpi istunta esteiden välillä. Inkeri, sun vuoro!" Kiitos valkusta!
|
|
|
Post by Emmy on Dec 30, 2016 18:54:30 GMT 2
”Emmy tämä ei ole formulakisa, joten ei tarvitse viipottaa niin kauhean kovaa!” Pirre huusi hieman kiukkuinen vivahde äänessään. Minkäs minä sille mahdan, jos Kuutti oli juuri tänään päättänyt, että haluaa olla maailman nopean nelijalkainen ja kiitää maneesia ympäri kuin mikäkin sekopää, ilman että minulla, pienellä ihmisellä on mitään sanottavaa siihen?
Käänsin Kuutin varmaan kuudennellesadannelle voltille sen valmennuksen aikana. Mitä pienempi voltti, sitä paremmin sain vauhdit pois. Rehellisesti minua ihan pelotti, milloin käännän niin pienelle, että me ollaan Kuutin kanssa sen jälkeen maneesin hiekassa. Tuntui välillä, että Kuutti ei katso jalkojaan, vaan viipeltää menemään pää viidentenä jalkana, ja että kohta ollaan komeasti esteiden seassa.
Noh, pientä liioittelun makua kenties, mutta oikeasti välillä tuntui, ettei mulla ole mitään tatsia tähän hevoseen, onnea vaan kisoihin ja silleen. ”Nyt Emmy tehdään pari keskittymisharjoitusta.” Pirre kyräili. ”Sä et voi lähteä Kuutin hölmöilyyn mukaan, vaan pitää oma pää kylmänä ja rauhoittaa ratsastus.” hän jatkoi tiukasti. ”Jos tuntuu, ettei sulla ole kontrollia, rauhoita ensin itsesi. Se yleensä jo tepsii.”
Harjoitusten jälkeen Kuutti kuunteli minua jo vähän paremmin. Menoamme voisi jopa kutsua esteratsastukseksi, eikä formulakisaksi. Hypyt olivat selkeästi hallitumpia ja Kuutti tuntui kuuntelevan minua hieman paremmin. ”Nyt alkaa näyttää meno, siltä että siellä on kyydissä esteratsastaja.” Pirrekin jopa kehaisi. Hymy käväisi huulilla, ehkä näistä kisoista tulee jotain muutakin kuin sairaalareissu sen päätteeksi, kun olen lentänyt esteen sekaan. Hei, pitää sitä vähän huumorintajua olla, vai mitä?
Tulipas lyhyt, mutta kiitos valkusta!
|
|
|
Post by Clara on Dec 30, 2016 22:58:58 GMT 2
Huiska oli varmaan kipeä.
Aikaa vastaan ratsastus ei ollut minulle ja Huiskalle tavallisesti ongelma. Tai minulle ehkä oli, sillä pääsääntöisesti roikuin ohjissa silmät kauhusta laajenneina tai vaihtoehtoisesti suljettuina formulaponin kiitäessä radalla. Sille oli ihan normaalia vetäistä mutkat suoriksi ja kaahottaa täyttä laukkaa - tai ravia - esteeltä toiselle, eikä minun auttanut kuin keikkua kyydissä.
"Rauhallisemmin Huiskalla!" oli ehkä tavallisin neuvo, mitä esteradoilla sain. No, tottakai nyt piti tehdä poikkeus - juuri nyt, kun sitä vauhtia oltaisiin vihdoinkin tarvittu.
Huiska oli suorastaan lupsakka, hölkötteli vain menemään radalla korvat huolettomasti ympäriinsä heiluen. En ollut nähnyt tammaa sellaisena varmaan ikinä, paitsi ehkä iltaheinien jälkeen kun se köllötti tyytyväisenä täyden mahansa vieressä karsinan turvepatjalla. Mutta ratsuna sillä oli aina kaasu pohjassa, usein turbovaihdekin päällä.
Nyt sain kuitenkin maiskuttaa suuni kuivaksi ja paukuttaa pohkeita ihan antaumuksella - ja silti tamman laukka oli löysää ja laahaavaa ja tempo jäi kaarteessa suunnilleen mummokuoron laulurytmin tasolle. Lisäksi liinakko oli ihan täysi uuvatti, ei välittänyt mistään mitään eikä ymmärtänyt ohjeitani yhtään. Ahneelle ahmatille oli tainnut jäädä vielä joulupossuvaihdekin päälle, sillä se jopa pysähtyi kesken radan syömään esteen sivuille koristeeksi laitettuja kasveja.
Jaa-a. Ja minä kun olin ehtinyt ajatella, että me oltaisiin tässä kahden kuukauden yhteisen treenikauden aikana kehityttykin johonkin suuntaan - ylöspäin siis, toivottavasti. Toisaalta oltiinhan me viime kisoissa jo sijoituttu neljänsiksi!
Ja sitä paitsi, oltiin me ainakin nopeampia kuin Wenu ja Gitta - ainakin valmennuksen alkupuolella, kun ne eivät vielä olleet löytäneet kaasupoljinta.
No, me ei sitä löydetty koko valmennuksen aikana, mutta eiköhän se kisoihin mennessä taas palautuisi..
|
|
|
Post by Sandra on Dec 30, 2016 23:55:37 GMT 2
Minäkö muka olin herkkänahkainen ja nirppanokka?? En todellakaan!! Vaikka Pirre niin väittikin, mutta olenkin aina ollut sitä mieltä, että hän ei ihan ole perillä kaikesta mitä puhuu. Pisti tekemäänkin kaiken maailman kiemuroita ja hyppäämään pikkuristikoita. Melkein nauratti aina kun näin sellaisia. Mutta tämän päivän tehtävästä tykkäsin!
Tarkoituksena oli mennä kovaa, tai niin minä sen ainakin ymmärsin Hestin menoa katsellessani. Mutta jonkun olisi pitänyt kertoa se myös ratsastajalleni, joka pidätteli minua aloillaan ja käski odottamaan. Juuri tämän takia me ei oltu kisoissa pärjättykkään! Kokoajan sen piti puuttua, vaikka tiesin takuulla paremmin. Mutta kun sitten lopulta pääsin vauhtiin, minua ei paljoa pidätelty. Niin kuin ammattilainen konsanaan - mähän oikeestaan olin käytännössä ammattilainen, hyppäsin komealla ilmavaralla ensimmäisen esteen yli ja säntäsin seuraavalla vauhdilla. Jostain syystä Sandra yritti vieläkin pidätellä minua turhaan, enkä oikein tykännyt siitä. Onneksi olin niin hyvä ja pelastin meidät useasta tilanteesta - ja sitten joku vielä sanoo mua herkkänahkaiseks?!
Katsomopäädyssä tein stopin pelastaen meidät mahdolliselta vaaralta. Mutta huomioni herättänyt rapina kuuluikin vain pienen tytön syömästä karkkipaperista, mutta ainahan se oli hyvä pelata varman päälle. "En tiennytkään että se pelkää kahisevia asioita", Pirre kommentoi muka asiantuntevasti. Minäkö muka pelkäsin?? En missään nimessä, kerrassaan naurettava ajatus! Heti kun olin varmistanut, ettei karkkipaperi syönyt meitä, jatkoin matkaa. Tosin lähempänä kahinaa jäin steppaamaan paikoilleni ja hieman pomppimaan innosta, koska olisin kovasti halunnut maistaa tytön herkkuja. Mutta sillä ei kyllä ollut mitään tekemistä pelon kanssa!
Kaiken kaikkiaan meillä meni ihan kivasti, vaikka itse sanonkin. Okei no muutama ylimääränen puomi sieltä tarttu mukaan, mutta en pitänyt sitä ollenkaan huonona asiana, koska saipahan Pirrekin vähän hommia. Eivätkä ne sitäpaitsi olleet mun syitä ollenkaan, pudotukset siis.
Olin täysin vakuuttunut, että me saatiin koko päivän nopein aika Sandran kanssa, vaikka sillä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Pomppi selässä kuin mikäkin perunasäkki ja jäi liikaa pidättelemään mua. Niin ja muutaman kerran meinattiin lähtee eri suuntiin, joten meidän yhteistyö kaipasi hieman treeniä vielä. Sandran pitäis oppia, että mä hoidan kyllä homman kotiin. Se voisi keskittyä vaikka enemmänkin porkkanoiden ja muiden herkkujen syöttelyyn sitten treenin lopuksi (niin ja voihan sitä välillä kesken treeninkin maistaa, niin että jaksaa sitten loppuun asti (vaikka mä nyt jaksan mitä vaan)).
Pirre tietenkin jaksoi takertua pikkuseikkoihin - niinkun ketä oikeesti muka kiinnostaa jos hyppää vahingossa yhen väärän esteen tai pysähtyy vähän nappaamaan välipalaa. Pikkujuttuja sanoin minä. Muutenkin se aika vaatimattomasti kehu meitä, mutta kyllä mä tiedän ettei se vaan viittiny kaikkien edessä alkaa ylistämään, ettei muille tullut paha mieli. Mutta kyllä mä sen tietysti ymmärsin, eihän kaikki vaan voinut olla niin luonnonlahjakkuuksia kuin mä.
|
|
|
Post by Robert on Dec 31, 2016 12:19:33 GMT 2
"Yritä nyt saada se paksukallo keskittymään!" Pirre rääkäisi niin topakasti, että suorastaan tunsin kuinka kotona tällä hetkellä kököttävän Aleksanterin sydän oli mennä sijoiltaan ihan pelkästä loukkaantumisesta. Mutta totta se oli: Myntti oli paksukallo.
Ehkä se selitti meidän menestyksen puutteen: Myntti oli paksukallo ja minä en saanut siitä mitään otetta. Allu oli pysytellyt pääosin hiljaa meidän vähintäänkin mielenkiintoisesta menestyksestä, mutta kyllä siitä näki, että senkään pieneen paksuun kalloon ei mahtunut miten mä en muka pärjännyt Myntille. Olihan se kuitenkin ihan perustuntsari, jolla niin junnut kuin sennutkin puksuttivat viikosta toiseen tyytyväisinä.
Vaikka valmennus oli Pirren pitämä, Anne seisoi katsomossa mytty sylissään seuraamassa ratsukkojaan silmä tarkkana. Kai sekin halusi vain menestystä kaikille, joko henkistä tai fyysistä menestystä. Mä olin miettinyt sen sanoja, enkä ollut kyllä vieläkään ymmärtänyt, että mitä mä voisin oppia huonosti menneistä RKM-kisoista.
Myntti pysähtyi tuhannennen kerran suoraan laukasta katsomosivun keskelle ja tuijotti Annea pöristen. Anne mulkaisi tammaa kerran ja siirsi sitten katseensa takaisin johonkin toiseen ratsukkoon, Krista sylissään. Lapsi päästi äänen, johon Myntti reagoi uudelleen hörähtämällä ja luovimalla tietään lähemmäs maneesia ja katsomoa erottavaa aitaa. Sen korvat olivat tötteröllä ja kaula pitkänä. Anne katsahti tammaa kulmat kurtussa ja vapautti toisen kätensä tuupatakseen sen turpaa kauemmas.
"Robert! Tahdotteko lapsenvahdeiksi vai ratsastuskoulumestareiksi??" Pirre säksätti yhtäkkiä. "Se ehtii rakastaa lapsia myöhemminkin, nyt se voisi rakastaa vaikka esteitä, ja kun kerran aihe on puheena niin se voisi myös rakastaa hyviä lähestymisiä ja suoria teitä."
Annen kasvoilla kävi hienoinen, huvittunut hymy, jota se yritti piilottaa tyynesti. Mä riuhdoin Myntin takaisin uralle ja laukkaan. Ihme ja kumma, meidän laukkatyöskentely oli ollut tänään poikkeuksellisen hyvää: laukka pyöri ponnekkaasti ja oli sekä koottavissa että pidennettävissä. Oli hyvä fiilis.
Kunnes.
"Robert! Oletko sä jotenkin kissarakas?" Pirren suunnalta kuului yhtäkkiä, ja mä hämmentyneenä pudistin päätäni. "No lopeta sitten! Sulla on selkä mutkalla ihan kuin vihaisella kissalla! Et pääse istumaan ja siten vaikuttamaan hevoseen kunnolla jos jännität selän tollaseen asentoon, se lukitsee sun muunkin kropan, etenkin lantion!"
Syvä huokaisu. Nimenomaan oli hyvä filiis. Eipä ollut enää.
|
|
|
Post by Daniel on Dec 31, 2016 13:11:18 GMT 2
Maksusuoritukset ilmoitettu rankingiin.Nyt pinkaisen vuodenvaihteenviettoon, joten loppuja maksuja en rankingiin ehdi ilmoitella. Saa kuitenkin tehdä, jos kirjoitus- tai piirtointoa on!
|
|