Post by Piritta on Nov 12, 2015 16:25:47 GMT 2
Ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäinen osakilpailu on ratsastettu ja valmistautuminen seuraaviin karkeloihin alkaa. Piritta on videoinut seppeleläisten esteradat ja analysoinyt niitä yökausia (jos joku uskaltaakin mainita sanan silmäpussit, käy kalpaten...). On aika ruotia aiemmat suoritukset ja miettiä, miten toimitaan seuraavissa osakilpailuissa: mitä muutetaan, mitä pyritään säilyttämään.
Ilmoittaudu mukaan 20.11. mennessä (mainitse heppa ja taso). Valmennuksesta kirjoitetaan tarinamaksu (mahd. kuva lisämaksuna).
Ensimmäiseen ryhmään joutuvat saavat olla verrytellyn hevosen selässä reippaina ja raikkaina jo kello kahdeksalta, koska mitäpä muutakaan hevosihmiset haluaisivat lauantaiaamuna siihen aikaan tehdä <3
RKM-estevalmennuksista saatavilla 1 merkki:
Osallistuitpa sitten Annen tai Pirren valmennukseen tai molempiin.
Iso kahvi höyrysi käsissäni, kun ryhdyin hommiin ja paneuduin päivän ensimmäiseen valmennukseen. Ensimmäisessä ryhmässä oli korkeintaan puolimetristä luokkaa hyppääviä ratsukoita. Olin rakentanut tuiman Kasperin ei-niin-kovin-suopealla avustuksella tehtäviä, jotka palvelisivat niin ensimmäisen ryhmän pikkuluokkien menijöitä kuin myöhemmin hyppääviä ratsukoita, joilla oli kisoissa edessä korkeammat radat. Teettäisin kaikilla ryhmillä hyvää perusratsastusta ja kuuliaisuutta vaativia puomi- ja kavalettiharjoituksia ja lyhyitä ratoja. Estetehtäviksi olin tehnyt 17 metrin suoran suhteutetun, pääty-ympyrän kaarella hypättävän linjan, lävistäjällä olevan kolmoissarjan sekä kulmankatkaisun tiellä ratsastettavan okserin, josta muokkaisin isompia hyppääville trippelin. Luvassa olisi paljon esteratsastuksen perusydintä: suorien ja kaarteiden ratsastamista, laukan säätämistä, "estesilmän" herättelyä.
Ryhmä 1 klo 8.00
Wenla & Gitta 50
Wenlalla oli aiemmin ollut isoja hankaluuksia kisaradoilla Gitan kanssa. Nyt ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäiseen osakilpailuun oli kuitenkin löytynyt ilahduttavasti yhteinen sävel ratsukolle. Sen sävelen säilyttäminen ja Wenlan itseluottamuksen buustaaminen oli nyt tärkeä tavoite.
"Gitta osaa olla sellainen junttapulla, että oksat pois", sanoin Wenlalle, joka nyökkäsi sen näköisenä, että tiesi tarkalleen, mistä puhuin - ja tiesihän hän. "Se on niin poni, ja tammakin vielä! Estekorkeus on teille helppo eikä sinänsä tuota ongelmia, mutta se, että poni saattaa yrittää pössittää... Sitä pitää vaan ratsastaa kisojen välissä mahdollisimman hyvin läpi ja verkassa on äärimmäisen tärkeää saada se avuille ja liikkumaan eteen. Saat olla sen kanssa päättäväinen, mutta sitten kun se toimii hyvin, ole tarkka, ettet jää puristamaan ja puskemaan sitä, tai se päättää että mene keskenäsi, mua ei huvita."
Gitan kanssa keskityttiinkin paljon perusratsastukseen ja apujen perillemenon nopeuteen: pohkeesta eteen, pidätteestä kiinni, huolelliset suoristukset ja rehelliset kaarteet.
Tuulia & Ruusu 50
Toisin kuin Wenlalla ja Gitalla, Tuulian ja Ruusun kisasuoritukset olivat menneet täysin mönkään. Se oli ollut kova kolaus Tuulialle, joka oli kisojen jälkeen peräti neuvotellut kanssani siitä, osallistuisiko hän enää muihin mestaruusosakilpailuihin. Tomerasti olin ilmoittanut, että epäonnistumiset olivat oppimista ja kasvamista varten ja että kahta enemmänhän häntä jäisi harmittamaan, mikäli yhdet huonot kisat olisivat hänen ainoa muistonsa ratsastuskoulumestaruuksista. Onnistumisille piti antaa aikaa ja mahdollisuuksia, ei niitä tyhjästä ilmestynyt.
"Ruusu on vähän jokeri-kortti", pohdiskelin Tuulian kanssa valmennuksessa. "Sekin on vähän tollainen tamma, jolla päivät on erilaisia. Yhtä kaikki se tarvitsee rohkeaa ratsastajaa - äläkä näytä tolta, kyllä minä tiedän että susta löytyy sellainen."
Keskityin pitkälti Tuulian ratsastuksen hyviin puoliin, joita piisasikin. Tytöllä oli hyvä tasapaino ja hevosen seuraamisen taito, ja meno oli useimmiten hyvin harmonisen näköistä. Toisinaan Ruusu vain heittäytyi ratsastajaansa vahvemmaksi, ja silloin kaipasin Tuulialta terävyyttä ja päättäväisyyttä.
Pyry & Reino kavaletti
Pyry ja Reino saattoivat hyvinkin olla koko mestaruuksien sympaattisin ratsukko. Ajoittaisesta haukoittelustaan huolimatta Pyry näytti kenties koko ryhmän keskittyneimmältä ratsastajalta tuijottaessaan jännittyneenä ja hartiat korvissa pieniä ristikoita ja kavaletteja, joita laitoin hänet ylittämään. Reino senkun löntysteli tasaisen reinomaisesti menemään.
"Ota käyntiin. Pyöräytäpä Pyry päätäsi pari kertaa ja huljuttele hartioitasi. Hengitä pari kertaa niin syvään, että turvaliivi paukkuu ja natisee. Laske jalat jalustimista, venytä varpaita kohti maata ja pyöräytä nilkkoja. Liikuttele varpaita."
Katselin hetken hiljaisena, kun ohjeitani noudatettiin.
"Voi tuntua hölmöltä, mutta jos kisaverryttelyssä jännittää kamalasti, toista tämä. Sitten keräät ohjat kunnolla käteen, painat jalat jalustimiin ja henkäiset vielä kerran syvään. Ja nyt tulet radan uudestaan - ja ei muuta kuin hanaa hanaa! Reippaasti ja rennosti eteenpäin vaan, Reinon kanssa sä olet ihan turvassa."
Sussu & Rokki 50
Sussun ja Rokin ensimmäinen koitos oli sujunut oikein mukavasti. Poni oli minullekin vielä hyvin uusi tuttavuus. Seurailin mietteissäni ratsukon toimintaa ja ajattelin, että luokkavalinta oli ollut ihan fiksu näin ensimmäisiä yhteisiä kisakokemuksia ajatellen.
"Teillähän meni aika kivasti", tokaisin Sussulle, joka hymyili pienesti. "En lähtisi tekemään mitään hirveän radikaaleja muutoksia tässä kohti seuraavia kisoja ajatellen. Nyt kiinnittäisin huomiota siihen, että se jostakin syystä tapaa puskea monessa kohtaa vasemmalle. Katselin teidän rataa videolta ja useissa kaarteissa sen vasen lapa karkasi, mikä tuotti pieniä hankaluuksia lähestymisiin, kun et aina saanut sitä suoraksi ja keskelle estettä. Se voi olla vähän jumissa tai sitten voi olla, että sä olet vähän toispuoleinen, mutta nyt kun katson niin ainakin istut keskellä ja suorassa eikä mitään merkittävää puolieroa ole näin silmällä havaittavissa. Lähdetään siis jumppailemaan ponia ja katsotaan, saadaanko sujuvuutta teidän kaarteisiin."
Ryhmä 2 klo 9.00
Sandra & Aristo 70
Aristo oli hauska hevonen, joka saattoi joskus käyttäytyä kuin pahainen kakara. Nyt siitä oli kuitenkin kuoriutunut kisoissa oikea aikuinen hevonen. Olin ollut oikein tyytyväinen Sandran ja Ariston rataan, johon en olisi muuta toivonut, kuin nopeutta kaarteisiin.
"Aristo on jäykkä ja samalla vähän vempula. Se hidastaa teitä - ellet saa sitä tasaisesti avuille ja kääntymään molempiin suuntiin ilman liirailuja, teiltä tuhrautuu käännöksiin enemmän aikaa kuin notkeammilta ratsukoilta. Sitähän sanotaan, että avoimissa luokissa ponit vie aikaratsastusluokat, kun ne on niin ketteriä kääntymään, ja ihan tosi - se, miten paljon aikaa esteiden välillä menee, ratkaisee uusinnat. Ariston kanssa tehdään nyt vähän notkistelevia juttuja. Etenevä laukka ja tasapaino on ihan A ja O tänään ja tietysti myös kisoissa. Jos se ei ole ihan tasapainossa, sen laukka sammuu kaarteisiin tai se ajautuu ulos sun haluamalta linjalta ja sitten ollaankin ongelmissa."
Fiia & Elmo 70
Elmo oli sikäli mielenkiintoinen poni, että siitä huolimatta, että se oli ruuna, sillä oli joskus kovin tammamaisia moodswingejä. Vaikka Elmo olikin melko osaava ja enimmäkseen tasaisen nyrpeä, joskus se oli hyvin vauhdikas ja toisinaan taas nihkeä kuin suurmarketin kassa joulun ruuhkapäivinä. Fiia oli vuosien myötä hitsautunut tiiviisti yhteen tumman nyffin kanssa ja oppinut lukemaan sen päivän fiilistä hyvin. Olikin ilo ja onni, että Elmolla oli Fiian kaltainen taitava hoitaja, joka osasi jumpata ja ratsastaa ruunaa niin, ettei se jäykistynyt tyystin ja pysyi siten vetreänä.
"Sehän on kisoissa aika kiva", tuumiskelin. "Joskus vähän sähköistyy siitä, kun arkielämän kaavat rikkoontuu, mutta ei se pieni sähköistyminen välttämättä huono asia ole! Sulla on sen kanssa hyvät tsäänssit viedä esteradoilta ruusukkeita, Fiia, kunhan saat ajoitettua verryttelyt oikein. Pieni haaste on siinä, että osallistut sillä myös koulukisoihin, joihin täytyy verkata Elmon kaltaista jäykkää ponia aika huolella. Pitkät päivät ja kaksi kisasuoritusta voi verottaa siitä parasta terää, ja niinpä tekisin sinuna sen kanssa mahdollisimman tiiviin esteverkan. Että se toimii jalasta eteen, pidätteestä kiinni, suoristuu ja kääntyy ja sitten ihan vaan parit hyvät hypyt ja menoksi."
Emmy & Kurttu 70
"Wooohou, Kurttu se kyllä jaksaa aina innostua esteistä!" päivittelin, kun Kurbus kuskasi Emmyä iloisesti pöristen ja kaviot maneesin pohjaa vasten tömisten kohti estettä. "Ja kisoissa on tietysti vielä uuden ympäristön jännitysmomenttikin. Saat pitää oman pääsi kylmänä ja ratsastuksen rauhallisena, Emmy."
Sitä saatiin harjoitella valmennuksessakin. Useaan otteeseen sain tilaisuuden teroittaa Emmylle, kuinka jämäkkä järkähtämättömyys oli ratsastajalle erityisen tärkeää silloin, kun hevonen oli täpinöissään ja unohtanut aivonsa talliin.
"Sanotaan, ettei kokematon hevonen sovi kokemattomalle ratsastajalle, ja tässä tapauksessa sanoisin, ettei touhuavalle hevoselle sovi touhuava ratsastaja. Ajattelet koko ajan tekeväsi asiat apu kerrallaan. Yksi kaarre kerrallaan, yksi lähestyminen kerrallaan, yksi hyppy kerrallaan. Odota sinä, niin ehkä Kurbuskin ymmärtää ja malttaa odottaa sun kanssa. Odottaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jää vetämään vastaan. Enemmänkin sitä, että pitää oman ajatuksensa juuri sillä hetkellä käsillä olevassa tehtävässä ja toimii sen mukaisesti."
Pihla & Loeke 70
Loeke oli niin hauska pieni hevonen, että sen katseleminen teki minut aina iloiseksi. Pitäisikin ehkä pian ratsastaa se läpi ihan sillä ratsastamisen ilosta - sitä paitsi estetreeni tekisi sille hyvää.
"Mä ajattelin ottaa Loeken hetkeksi mulle estetehokuurille mestaruuskisojen jälkeen", sanoin Pihlalle. "Tehdään sille nyt rutiinia hyppäämiseen, niin siitähän tulee kamalan kiva. Sun ei ainakaan tarvitse pelätä, ettäkö esteissä itsessään olisi teille liikaa haastetta; Loeke kyllä hyppää 70-senttiset esteet ihan helposti. Sen kanssa haasteet on ihan muualla kuin hypyissä. Tunnustelepa sitä nyt ja mieti, tuntuuko susta, että se on avuilla ja kuulolla? Onko se vino johonkin suuntaan? Ylireagoiko pidätteisiin tai jalkaan? Näitä sen kanssa saa miettiä paljon. Kaarteet voi olla hankalia, kun se on isoaskelinen ja vähän horjuva. Tasapainoa ei korjata yhdessä esteverkassa, mutta suoruuteen keskittyminen voi auttaa ainakin siinä, ettei se horju kuin humalainen."
Ryhmä 3 klo 10.00
Cella & Windi 80-90
Windi osasi olla yksi pahuksen vahva köriläs, kun se sille päälle sattui. Se piti hyppäämisestä ja saattoi joskus innostua niin, että unohti ratsukoulutuksensa miltei täydellisesti ja kävi kuuroksi avuille. Ei se tehnyt sitä mitenkään pahuuttaan, mutta Cellan suusta sitä (hulluun nauruun sekoittunutta) pahuutta välillä valui, kun pilkullinen kopukka kaahasi päättäväisesti menemään miten tahtoi.
"Se ajautuu helposti pohjaan esteille, kun se on tollainen jyrä joka vähän vaivihkaakin pidentää askeltaan. Se ihan varmasti ajattelee välillä, että mitä perkelettä tuo ihminen tuolla touhuaa kun kyllä minä tiedän, miten esteitä hypätään", huokaisin ja taputin pilkullisen kiukkukasan kaulaa. "On aika onni, että sen selässä oot sinä, joka saat tuiskastua sen perkeleen vielä tomerammin kuin tää paksupää."
Älkää käsittäkö väärin - pidin Windistäkin, mutta se oli niitä hevosia, joille kiintymystä piti osoittaa yhtä lämpimästi kuin sillä itsellään oli tapana.
Dani & Eela 80-90
Olin oikeastaan aika yllättynyt Danielin ensimmäisestä osakilpailusuorituksesta! Ehkä se oli estehevos-Eelan ansiota, mutta ne oli näyttäneet melkein esteratsukolta. Daniel ei ollut edes jäänyt nypläämään pitsiä ja helmikirjailuita, vaan oli ratsastanut suoraviivaisesti ja simppelisti. Uusinnassa se oli jopa ottanut pienen riskin, joka olisi voinut olla äärimmäisen kannattava ratkaisu - mutta tällä kertaa riski oli kostautunut kolahtaneena ja pudonneena puomina.
"Sut mä kyllä vielä otan myös jollekin mun tehoestekuurille", uhkasin. "Siis eihän siinä kisaradassa ollut mitään sellaista suurta hävettävää. Se oli melkein uskottava veto! Olet sä vähän kouluratsastajajäykkä, mutta oli se rata jo parempaan päin verrattuna johonkin estetuntiin, jolla mä muistan sun joskus muinoin olleen. Kyllä sä pyrit etenkin perusradalla niin sistiin suoritukseen, että mä meinasin nukahtaa katsomossa. Kaiva se uusinnan lopussa herännyt kilpailunhenkisyytesi esiin vähän aiemmin ja pistä vaan rohkeammin hanaa pyttyyn, niin kyllä se ehkä siitä vielä."
Yritin lietsoa Danielissa voitonjanoa. Tiesin, ettei hän ollut kovinkaan vakavissaan estekisailemassa, mutta toivoin silti, että hän saisi maistiaisia menestyksestä - ehkä se siitä innostuisi tulemaan vastaisuudessa useammin estetunneillekin.
Salma & Lemon 70
Salma oli kehittynyt huimasti ja kasvanut tarkaksi ja tehokkaaksi esteratsastajaksi. Bonnie ja Lemon olivat hyvin erilaisia hevosia, mutta Salman kisarutiini näkyi ja otteiden varmuus tuki horjuvaa uutta ratsututtavuutta niin kisoissa kuin kotonakin.
"Se on niin liikuttavan yritteliäs hevonen", sanoin ja hymyilin väkisinkin katsellessani Lemonin kuuliaista ja miellyttämisenhaluista olemusta. "Tosi kivaa, että otit sen ratsuksi, Salma. Se, ettei sen laukka ole kovinkaan hyvä, voi hämätä monia kuvittelemaan, ettei se sitten voi olla kovinkaan hyvä esteradalla. Estehevosessa vaan on muitakin ominaisuuksia kuin laukka, etenkin kun tehtävät ja radat on aika pieniä ja siten niin sanotusti vaarattomia."
Teetin ratsukolla joitakin tehtäviä kisarataa suuremmallakin korkeudella, ja vaikka Lemon välillä kolautteli pari puomia kömpelön hypyn seurauksena alas, sen itsevarmuus ei tuntunut kokevan kovinkaan suuria kolauksia. Sille tarjottiin valmennuksen aikana useita onnistumisia, jotka olivat nöyrälle hevoselle tärkeitä.
Ilmoittaudu mukaan 20.11. mennessä (mainitse heppa ja taso). Valmennuksesta kirjoitetaan tarinamaksu (mahd. kuva lisämaksuna).
Ensimmäiseen ryhmään joutuvat saavat olla verrytellyn hevosen selässä reippaina ja raikkaina jo kello kahdeksalta, koska mitäpä muutakaan hevosihmiset haluaisivat lauantaiaamuna siihen aikaan tehdä <3
RKM-estevalmennuksista saatavilla 1 merkki:
Osallistuitpa sitten Annen tai Pirren valmennukseen tai molempiin.
Iso kahvi höyrysi käsissäni, kun ryhdyin hommiin ja paneuduin päivän ensimmäiseen valmennukseen. Ensimmäisessä ryhmässä oli korkeintaan puolimetristä luokkaa hyppääviä ratsukoita. Olin rakentanut tuiman Kasperin ei-niin-kovin-suopealla avustuksella tehtäviä, jotka palvelisivat niin ensimmäisen ryhmän pikkuluokkien menijöitä kuin myöhemmin hyppääviä ratsukoita, joilla oli kisoissa edessä korkeammat radat. Teettäisin kaikilla ryhmillä hyvää perusratsastusta ja kuuliaisuutta vaativia puomi- ja kavalettiharjoituksia ja lyhyitä ratoja. Estetehtäviksi olin tehnyt 17 metrin suoran suhteutetun, pääty-ympyrän kaarella hypättävän linjan, lävistäjällä olevan kolmoissarjan sekä kulmankatkaisun tiellä ratsastettavan okserin, josta muokkaisin isompia hyppääville trippelin. Luvassa olisi paljon esteratsastuksen perusydintä: suorien ja kaarteiden ratsastamista, laukan säätämistä, "estesilmän" herättelyä.
Ryhmä 1 klo 8.00
Wenla & Gitta 50
Wenlalla oli aiemmin ollut isoja hankaluuksia kisaradoilla Gitan kanssa. Nyt ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäiseen osakilpailuun oli kuitenkin löytynyt ilahduttavasti yhteinen sävel ratsukolle. Sen sävelen säilyttäminen ja Wenlan itseluottamuksen buustaaminen oli nyt tärkeä tavoite.
"Gitta osaa olla sellainen junttapulla, että oksat pois", sanoin Wenlalle, joka nyökkäsi sen näköisenä, että tiesi tarkalleen, mistä puhuin - ja tiesihän hän. "Se on niin poni, ja tammakin vielä! Estekorkeus on teille helppo eikä sinänsä tuota ongelmia, mutta se, että poni saattaa yrittää pössittää... Sitä pitää vaan ratsastaa kisojen välissä mahdollisimman hyvin läpi ja verkassa on äärimmäisen tärkeää saada se avuille ja liikkumaan eteen. Saat olla sen kanssa päättäväinen, mutta sitten kun se toimii hyvin, ole tarkka, ettet jää puristamaan ja puskemaan sitä, tai se päättää että mene keskenäsi, mua ei huvita."
Gitan kanssa keskityttiinkin paljon perusratsastukseen ja apujen perillemenon nopeuteen: pohkeesta eteen, pidätteestä kiinni, huolelliset suoristukset ja rehelliset kaarteet.
Tuulia & Ruusu 50
Toisin kuin Wenlalla ja Gitalla, Tuulian ja Ruusun kisasuoritukset olivat menneet täysin mönkään. Se oli ollut kova kolaus Tuulialle, joka oli kisojen jälkeen peräti neuvotellut kanssani siitä, osallistuisiko hän enää muihin mestaruusosakilpailuihin. Tomerasti olin ilmoittanut, että epäonnistumiset olivat oppimista ja kasvamista varten ja että kahta enemmänhän häntä jäisi harmittamaan, mikäli yhdet huonot kisat olisivat hänen ainoa muistonsa ratsastuskoulumestaruuksista. Onnistumisille piti antaa aikaa ja mahdollisuuksia, ei niitä tyhjästä ilmestynyt.
"Ruusu on vähän jokeri-kortti", pohdiskelin Tuulian kanssa valmennuksessa. "Sekin on vähän tollainen tamma, jolla päivät on erilaisia. Yhtä kaikki se tarvitsee rohkeaa ratsastajaa - äläkä näytä tolta, kyllä minä tiedän että susta löytyy sellainen."
Keskityin pitkälti Tuulian ratsastuksen hyviin puoliin, joita piisasikin. Tytöllä oli hyvä tasapaino ja hevosen seuraamisen taito, ja meno oli useimmiten hyvin harmonisen näköistä. Toisinaan Ruusu vain heittäytyi ratsastajaansa vahvemmaksi, ja silloin kaipasin Tuulialta terävyyttä ja päättäväisyyttä.
Pyry & Reino kavaletti
Pyry ja Reino saattoivat hyvinkin olla koko mestaruuksien sympaattisin ratsukko. Ajoittaisesta haukoittelustaan huolimatta Pyry näytti kenties koko ryhmän keskittyneimmältä ratsastajalta tuijottaessaan jännittyneenä ja hartiat korvissa pieniä ristikoita ja kavaletteja, joita laitoin hänet ylittämään. Reino senkun löntysteli tasaisen reinomaisesti menemään.
"Ota käyntiin. Pyöräytäpä Pyry päätäsi pari kertaa ja huljuttele hartioitasi. Hengitä pari kertaa niin syvään, että turvaliivi paukkuu ja natisee. Laske jalat jalustimista, venytä varpaita kohti maata ja pyöräytä nilkkoja. Liikuttele varpaita."
Katselin hetken hiljaisena, kun ohjeitani noudatettiin.
"Voi tuntua hölmöltä, mutta jos kisaverryttelyssä jännittää kamalasti, toista tämä. Sitten keräät ohjat kunnolla käteen, painat jalat jalustimiin ja henkäiset vielä kerran syvään. Ja nyt tulet radan uudestaan - ja ei muuta kuin hanaa hanaa! Reippaasti ja rennosti eteenpäin vaan, Reinon kanssa sä olet ihan turvassa."
Sussu & Rokki 50
Sussun ja Rokin ensimmäinen koitos oli sujunut oikein mukavasti. Poni oli minullekin vielä hyvin uusi tuttavuus. Seurailin mietteissäni ratsukon toimintaa ja ajattelin, että luokkavalinta oli ollut ihan fiksu näin ensimmäisiä yhteisiä kisakokemuksia ajatellen.
"Teillähän meni aika kivasti", tokaisin Sussulle, joka hymyili pienesti. "En lähtisi tekemään mitään hirveän radikaaleja muutoksia tässä kohti seuraavia kisoja ajatellen. Nyt kiinnittäisin huomiota siihen, että se jostakin syystä tapaa puskea monessa kohtaa vasemmalle. Katselin teidän rataa videolta ja useissa kaarteissa sen vasen lapa karkasi, mikä tuotti pieniä hankaluuksia lähestymisiin, kun et aina saanut sitä suoraksi ja keskelle estettä. Se voi olla vähän jumissa tai sitten voi olla, että sä olet vähän toispuoleinen, mutta nyt kun katson niin ainakin istut keskellä ja suorassa eikä mitään merkittävää puolieroa ole näin silmällä havaittavissa. Lähdetään siis jumppailemaan ponia ja katsotaan, saadaanko sujuvuutta teidän kaarteisiin."
Ryhmä 2 klo 9.00
Sandra & Aristo 70
Aristo oli hauska hevonen, joka saattoi joskus käyttäytyä kuin pahainen kakara. Nyt siitä oli kuitenkin kuoriutunut kisoissa oikea aikuinen hevonen. Olin ollut oikein tyytyväinen Sandran ja Ariston rataan, johon en olisi muuta toivonut, kuin nopeutta kaarteisiin.
"Aristo on jäykkä ja samalla vähän vempula. Se hidastaa teitä - ellet saa sitä tasaisesti avuille ja kääntymään molempiin suuntiin ilman liirailuja, teiltä tuhrautuu käännöksiin enemmän aikaa kuin notkeammilta ratsukoilta. Sitähän sanotaan, että avoimissa luokissa ponit vie aikaratsastusluokat, kun ne on niin ketteriä kääntymään, ja ihan tosi - se, miten paljon aikaa esteiden välillä menee, ratkaisee uusinnat. Ariston kanssa tehdään nyt vähän notkistelevia juttuja. Etenevä laukka ja tasapaino on ihan A ja O tänään ja tietysti myös kisoissa. Jos se ei ole ihan tasapainossa, sen laukka sammuu kaarteisiin tai se ajautuu ulos sun haluamalta linjalta ja sitten ollaankin ongelmissa."
Fiia & Elmo 70
Elmo oli sikäli mielenkiintoinen poni, että siitä huolimatta, että se oli ruuna, sillä oli joskus kovin tammamaisia moodswingejä. Vaikka Elmo olikin melko osaava ja enimmäkseen tasaisen nyrpeä, joskus se oli hyvin vauhdikas ja toisinaan taas nihkeä kuin suurmarketin kassa joulun ruuhkapäivinä. Fiia oli vuosien myötä hitsautunut tiiviisti yhteen tumman nyffin kanssa ja oppinut lukemaan sen päivän fiilistä hyvin. Olikin ilo ja onni, että Elmolla oli Fiian kaltainen taitava hoitaja, joka osasi jumpata ja ratsastaa ruunaa niin, ettei se jäykistynyt tyystin ja pysyi siten vetreänä.
"Sehän on kisoissa aika kiva", tuumiskelin. "Joskus vähän sähköistyy siitä, kun arkielämän kaavat rikkoontuu, mutta ei se pieni sähköistyminen välttämättä huono asia ole! Sulla on sen kanssa hyvät tsäänssit viedä esteradoilta ruusukkeita, Fiia, kunhan saat ajoitettua verryttelyt oikein. Pieni haaste on siinä, että osallistut sillä myös koulukisoihin, joihin täytyy verkata Elmon kaltaista jäykkää ponia aika huolella. Pitkät päivät ja kaksi kisasuoritusta voi verottaa siitä parasta terää, ja niinpä tekisin sinuna sen kanssa mahdollisimman tiiviin esteverkan. Että se toimii jalasta eteen, pidätteestä kiinni, suoristuu ja kääntyy ja sitten ihan vaan parit hyvät hypyt ja menoksi."
Emmy & Kurttu 70
"Wooohou, Kurttu se kyllä jaksaa aina innostua esteistä!" päivittelin, kun Kurbus kuskasi Emmyä iloisesti pöristen ja kaviot maneesin pohjaa vasten tömisten kohti estettä. "Ja kisoissa on tietysti vielä uuden ympäristön jännitysmomenttikin. Saat pitää oman pääsi kylmänä ja ratsastuksen rauhallisena, Emmy."
Sitä saatiin harjoitella valmennuksessakin. Useaan otteeseen sain tilaisuuden teroittaa Emmylle, kuinka jämäkkä järkähtämättömyys oli ratsastajalle erityisen tärkeää silloin, kun hevonen oli täpinöissään ja unohtanut aivonsa talliin.
"Sanotaan, ettei kokematon hevonen sovi kokemattomalle ratsastajalle, ja tässä tapauksessa sanoisin, ettei touhuavalle hevoselle sovi touhuava ratsastaja. Ajattelet koko ajan tekeväsi asiat apu kerrallaan. Yksi kaarre kerrallaan, yksi lähestyminen kerrallaan, yksi hyppy kerrallaan. Odota sinä, niin ehkä Kurbuskin ymmärtää ja malttaa odottaa sun kanssa. Odottaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jää vetämään vastaan. Enemmänkin sitä, että pitää oman ajatuksensa juuri sillä hetkellä käsillä olevassa tehtävässä ja toimii sen mukaisesti."
Pihla & Loeke 70
Loeke oli niin hauska pieni hevonen, että sen katseleminen teki minut aina iloiseksi. Pitäisikin ehkä pian ratsastaa se läpi ihan sillä ratsastamisen ilosta - sitä paitsi estetreeni tekisi sille hyvää.
"Mä ajattelin ottaa Loeken hetkeksi mulle estetehokuurille mestaruuskisojen jälkeen", sanoin Pihlalle. "Tehdään sille nyt rutiinia hyppäämiseen, niin siitähän tulee kamalan kiva. Sun ei ainakaan tarvitse pelätä, ettäkö esteissä itsessään olisi teille liikaa haastetta; Loeke kyllä hyppää 70-senttiset esteet ihan helposti. Sen kanssa haasteet on ihan muualla kuin hypyissä. Tunnustelepa sitä nyt ja mieti, tuntuuko susta, että se on avuilla ja kuulolla? Onko se vino johonkin suuntaan? Ylireagoiko pidätteisiin tai jalkaan? Näitä sen kanssa saa miettiä paljon. Kaarteet voi olla hankalia, kun se on isoaskelinen ja vähän horjuva. Tasapainoa ei korjata yhdessä esteverkassa, mutta suoruuteen keskittyminen voi auttaa ainakin siinä, ettei se horju kuin humalainen."
Ryhmä 3 klo 10.00
Cella & Windi 80-90
Windi osasi olla yksi pahuksen vahva köriläs, kun se sille päälle sattui. Se piti hyppäämisestä ja saattoi joskus innostua niin, että unohti ratsukoulutuksensa miltei täydellisesti ja kävi kuuroksi avuille. Ei se tehnyt sitä mitenkään pahuuttaan, mutta Cellan suusta sitä (hulluun nauruun sekoittunutta) pahuutta välillä valui, kun pilkullinen kopukka kaahasi päättäväisesti menemään miten tahtoi.
"Se ajautuu helposti pohjaan esteille, kun se on tollainen jyrä joka vähän vaivihkaakin pidentää askeltaan. Se ihan varmasti ajattelee välillä, että mitä perkelettä tuo ihminen tuolla touhuaa kun kyllä minä tiedän, miten esteitä hypätään", huokaisin ja taputin pilkullisen kiukkukasan kaulaa. "On aika onni, että sen selässä oot sinä, joka saat tuiskastua sen perkeleen vielä tomerammin kuin tää paksupää."
Älkää käsittäkö väärin - pidin Windistäkin, mutta se oli niitä hevosia, joille kiintymystä piti osoittaa yhtä lämpimästi kuin sillä itsellään oli tapana.
Dani & Eela 80-90
Olin oikeastaan aika yllättynyt Danielin ensimmäisestä osakilpailusuorituksesta! Ehkä se oli estehevos-Eelan ansiota, mutta ne oli näyttäneet melkein esteratsukolta. Daniel ei ollut edes jäänyt nypläämään pitsiä ja helmikirjailuita, vaan oli ratsastanut suoraviivaisesti ja simppelisti. Uusinnassa se oli jopa ottanut pienen riskin, joka olisi voinut olla äärimmäisen kannattava ratkaisu - mutta tällä kertaa riski oli kostautunut kolahtaneena ja pudonneena puomina.
"Sut mä kyllä vielä otan myös jollekin mun tehoestekuurille", uhkasin. "Siis eihän siinä kisaradassa ollut mitään sellaista suurta hävettävää. Se oli melkein uskottava veto! Olet sä vähän kouluratsastajajäykkä, mutta oli se rata jo parempaan päin verrattuna johonkin estetuntiin, jolla mä muistan sun joskus muinoin olleen. Kyllä sä pyrit etenkin perusradalla niin sistiin suoritukseen, että mä meinasin nukahtaa katsomossa. Kaiva se uusinnan lopussa herännyt kilpailunhenkisyytesi esiin vähän aiemmin ja pistä vaan rohkeammin hanaa pyttyyn, niin kyllä se ehkä siitä vielä."
Yritin lietsoa Danielissa voitonjanoa. Tiesin, ettei hän ollut kovinkaan vakavissaan estekisailemassa, mutta toivoin silti, että hän saisi maistiaisia menestyksestä - ehkä se siitä innostuisi tulemaan vastaisuudessa useammin estetunneillekin.
Salma & Lemon 70
Salma oli kehittynyt huimasti ja kasvanut tarkaksi ja tehokkaaksi esteratsastajaksi. Bonnie ja Lemon olivat hyvin erilaisia hevosia, mutta Salman kisarutiini näkyi ja otteiden varmuus tuki horjuvaa uutta ratsututtavuutta niin kisoissa kuin kotonakin.
"Se on niin liikuttavan yritteliäs hevonen", sanoin ja hymyilin väkisinkin katsellessani Lemonin kuuliaista ja miellyttämisenhaluista olemusta. "Tosi kivaa, että otit sen ratsuksi, Salma. Se, ettei sen laukka ole kovinkaan hyvä, voi hämätä monia kuvittelemaan, ettei se sitten voi olla kovinkaan hyvä esteradalla. Estehevosessa vaan on muitakin ominaisuuksia kuin laukka, etenkin kun tehtävät ja radat on aika pieniä ja siten niin sanotusti vaarattomia."
Teetin ratsukolla joitakin tehtäviä kisarataa suuremmallakin korkeudella, ja vaikka Lemon välillä kolautteli pari puomia kömpelön hypyn seurauksena alas, sen itsevarmuus ei tuntunut kokevan kovinkaan suuria kolauksia. Sille tarjottiin valmennuksen aikana useita onnistumisia, jotka olivat nöyrälle hevoselle tärkeitä.