Post by Pyry on Jul 14, 2015 20:35:45 GMT 2
”Oottakaa vähän, mä haluan vaihtaa kuivat sukat!” Pyry huudahti ja kaivoi repustaan lämmintä villasukkaparia. Veneretkestä kun oli muodostunut kosteampi kuin hän oli osannut odottaa. Nopeasti käsiin osui punainen sukkapari ja märät villasukat lentävät äkkiä jalasta.
”Nyt kun vielä saisi lämmintä teetä, niin jo helpottais”, hän virnisti Salmalle, joka antoi kimon Frankin haistella vieraan saaren tuoksuja pää ylhäällä. Pyryn kurkusta oli päässyt pieni kauhistunut korahdus tallilla, kun hän tajusi ettei lähtisikään tutun ja turvallisen Reinon kanssa mökkeilemään. Onneksi hän oli saanut parikseen Salman, jonka seura tuntui turvalliselta ja tutulta, eikä suuri Frankikaan vaikuttanut liian pelottavalta.
”Sitä varten pitää vaan hakea vettä. Plus että kaikki pitää lämmittää puulla”, Salma totesi ja katseli ympärilleen. Osa porukasta pyöri lopultakin löydetyn mökin ympärillä, joku lähti jo tutkimaan tallia.
”Ja kai sä sanot, että joku ihana on jo hakannut meille kaikki puut valmiiksi?” mökin ovelta kurkkaava Cella huudahti toiveissaan.
Salma virnisti ja kohautti olkiaan vastaukseksi saaden Cellan huokaisemaan teatraalisesti.
”Tehdäänkö niin, että osa lähtee hakemaan vettä ja osa huolehtii hevosista? Laitetaan sitten omat kamat vasta paikoilleen”, Salma opasti, hienoinen auktoriteetin vivahde äänessään.
”Öh, kai täällä on jossain kaivo? Rantaan on ihan törkeän pitkä matka!” Pyry parahti. Häneen taakseeen ilmestyneet Wenla ja Clara nyökyttelivät päitään Pyryn sanoille.
Salma vilkaisi retkipariaan ja mutristi suutaan.
”On, mutta sieltä otetaan vaan ja ainoastaan juomavesi. Kaikki muu, pesuvesi ja vedet hevosille haetaan rannasta. Jonne on muuten törkeän pitkä, melkein jopa viiden minuutin matka”, hän lisäsi loppuun vilkaisten vastaan mutisevaa kolmikkoa muka-paheksuvasti. ”Tallista pitäisi löytyä vesipussi ja kottarit. Niillä saa nopeasti haettua vettä.”
Salma joutui vielä kerran mulkaisemaan retkiseuruettaan, ennen kuin tavaroidensa päälle istumaan lössähtänyt viimeinenkin kolmikko sai kinttunsa liikkeelle ja suuntaamaan kulkunsa tallille. Venna seurasi korvat hörössä Wenlan käsipuolessa.
Tallirakennus oli pieni, mutta toimiva sekä vanha, mutta hyvin huollettu. Kottikärryt löytyivät nopeasti ja lyhyen etsinnän jälkeen sininen, useamman kymmenen litraa vettä sisuksiinsa vetävä vesipussikin löytyi. Valitettavasti se oli kerännyt ylleen useammankin hämähäkinverkon ja mittavan pölykerroksen. Irvistäen Clara nosti pussin maasta ja pitkin askelin harppoi pihalle ravistelemaan pussin inhottavasta päällysteestään.
”Toivottavasti se on ehjä”, Wenla manasi kääntäessään kottikärryt oikein päin Vennan pöristessä vastalausettaan koliseville kärryille.
”No ei kai täällä rikkinäistäkään pidet…” Pyry aloitti ja hiljeni äkisti tutkiessaan Claran pitelemää pussia. Pussin alasaumaa pitkin kulki pitkä avonainen reikä.
”Just. No täähän helpottaa asiaa.”
~~~
Salman silmät levisivät kun tallista palannut kolmikko esitteli löytöään.
”No voihan… Toivottavasti jesari muistui mukaan”, hän totesi ja alkoi kuumeisesti käydä läpi reppuaan.
”Niin tollako meidän piti hakea vedet? Mä voisin kyllä ilmottautua vapaaehtoiseksi hevosten hoitoporukkaan”, Humun turpaa rapsutteleva Tuulia totesi.
Vierellä seisovan Pihlan silmät levisivät kauhusta hänen ajatellessaan ruostuneiden kottikärryjen, rikkinäisen vesipussin ja tarvittavan vesimäärän yhdistelmää.
”Mä vien hevoset! Mä vien hevoset! Mä HALUAN viedä hevoset!”
Emmy ja Fiia tulivat kurkistelemaan pussin kuntoa Pyryn olan takaa. Emmyn pitelemä Reino tökkäisi poikaa turvallaan herkkujen joukossa.
”Luuletteko että noin ison reiän saa pysymään jesarilla kasassa?” Fiia pohdiskeli ja sai jo kolmannen repun pohjaa tutkiskelevan Salman ähkäisemään.
”Saa luvan pysyä tai kannetaan vielä maanantaina vesiä ämpärien kanssa!”
”Mahtaa tulla mukava vedenhakureissu”, Daniel virkkoi riisuessaan Eelan satulaa ja jatkoi Salmalle huikaten oman reppunsa kätköistä löytyvästä harmaasta teippirullasta. Salma siirtyi seuraavan repun kimppuun ja tonki sitä hopeisen teipin toivossa. Pyry näki kuinka Salman ilme alkoi kiristyä kun teippirulla ei tahtonut ilmestyä näkyviin. Tarvittiin kolme ihmistä ja tuskanhikeä lopulta toteamaan ettei teippi ollut päätynyt Danielinkaan reppuun. Eikä kenenkään muunkaan.
”Miten me voidaan lähteä mökkireissulle ilman jeesusteippiä? Tai ylipäätään minnekkään ilman jeesusteippiä!” Rosa kauhisteli.
Yhtäkkiä mökin sisältä alkoi kuulua riemunkiljahduksia niin kovana, että mökin vierellä jalkaansa lepuuttanut Hype ponkaisi melkein ajatuksissaan olevan Olivian niskaan.
”Teippiää, teippiää! Meillä on teippiää!” Cella riemuitsi loikkien kädet ylhäällä mökin ovesta ulos. Kaivattu teippirulla lähes hohti naisen käsissä.
”Jeesusteippi pelastaa!” Cella hihkui ja pyöri pomppien pengottujen reppujen ympärillä.
Noin vartin äherryksen jälkeen vesipussi oli saanut uuden hopeisen reunuksen.
”No niin”, Salma huokaisi syvään. ”Mä voin lähteä vedenhakuun, vapaaehtoisia mukaan?”
Hiljaisuus täytti muut retkeilijät.
”Mites jos vedetään pitkää tikkua?” Pyry ehdotti.
~~~
Kymmenen minuuttia myöhemmin poika kirosi typerää ehdotustaan ja huonoa tuuriaan nostaessaan täyden ämpärin laiturinnokassa killuen. Hän katsahti ympärilleen noustessaan polviltaan. Ilma tuoksui järvivedeltä ja vesipussi täyttyi mukavan nopeasti Tuulian ja Salman avustuksella. Vielä muutama ämpäri tyhjennettiin huolellisesti vesipussiin sen turhan pienen korkin kautta ja kolmikko oli valmis. Tuulia ja Salma täyttivät vielä käsissään olevat ämpärit ja kottikärrykuskiksi lupautunut Pyry työnsi kärryt liikkeelle. Trio lähti kohti mökkiä Tuulian ja Pyryn yrittäessä udella kaikki mahdolliset viikonloppusuunnitelmat Salmalta. Salma haaveili jo saunan lämmittämisestä, kun Pyry teki huolestuttavan havainnon kottikärryistään.
”Ömh.”
”Niin?”
”…tää pussi taitaa vuotaa. Ja aika vauhdikkaasti, muuten”, Pyry vastasi vilkaisten olkansa yli tyttöjä.
Tuulian silmät levisivät hänen huomatessaan kottikärryihin valuvan veden yhä lisääntyvän määrän ja Salma vastasi Pyryn katseeseen vakavana.
”Juokse”, hän kuiskaisi dramaattisesti.
Pyry nyökkäsi ja lähti niin kovalla kiireellä kärryjen kanssa, ettei edes ehtinyt huomata tilanteen koomisuutta. Vauhdilla metsäpolkua pitkin poukkoilevien kottikärryjen kolina kuului varmasti koko Liekkijärven yli.
”Nyt kun vielä saisi lämmintä teetä, niin jo helpottais”, hän virnisti Salmalle, joka antoi kimon Frankin haistella vieraan saaren tuoksuja pää ylhäällä. Pyryn kurkusta oli päässyt pieni kauhistunut korahdus tallilla, kun hän tajusi ettei lähtisikään tutun ja turvallisen Reinon kanssa mökkeilemään. Onneksi hän oli saanut parikseen Salman, jonka seura tuntui turvalliselta ja tutulta, eikä suuri Frankikaan vaikuttanut liian pelottavalta.
”Sitä varten pitää vaan hakea vettä. Plus että kaikki pitää lämmittää puulla”, Salma totesi ja katseli ympärilleen. Osa porukasta pyöri lopultakin löydetyn mökin ympärillä, joku lähti jo tutkimaan tallia.
”Ja kai sä sanot, että joku ihana on jo hakannut meille kaikki puut valmiiksi?” mökin ovelta kurkkaava Cella huudahti toiveissaan.
Salma virnisti ja kohautti olkiaan vastaukseksi saaden Cellan huokaisemaan teatraalisesti.
”Tehdäänkö niin, että osa lähtee hakemaan vettä ja osa huolehtii hevosista? Laitetaan sitten omat kamat vasta paikoilleen”, Salma opasti, hienoinen auktoriteetin vivahde äänessään.
”Öh, kai täällä on jossain kaivo? Rantaan on ihan törkeän pitkä matka!” Pyry parahti. Häneen taakseeen ilmestyneet Wenla ja Clara nyökyttelivät päitään Pyryn sanoille.
Salma vilkaisi retkipariaan ja mutristi suutaan.
”On, mutta sieltä otetaan vaan ja ainoastaan juomavesi. Kaikki muu, pesuvesi ja vedet hevosille haetaan rannasta. Jonne on muuten törkeän pitkä, melkein jopa viiden minuutin matka”, hän lisäsi loppuun vilkaisten vastaan mutisevaa kolmikkoa muka-paheksuvasti. ”Tallista pitäisi löytyä vesipussi ja kottarit. Niillä saa nopeasti haettua vettä.”
Salma joutui vielä kerran mulkaisemaan retkiseuruettaan, ennen kuin tavaroidensa päälle istumaan lössähtänyt viimeinenkin kolmikko sai kinttunsa liikkeelle ja suuntaamaan kulkunsa tallille. Venna seurasi korvat hörössä Wenlan käsipuolessa.
Tallirakennus oli pieni, mutta toimiva sekä vanha, mutta hyvin huollettu. Kottikärryt löytyivät nopeasti ja lyhyen etsinnän jälkeen sininen, useamman kymmenen litraa vettä sisuksiinsa vetävä vesipussikin löytyi. Valitettavasti se oli kerännyt ylleen useammankin hämähäkinverkon ja mittavan pölykerroksen. Irvistäen Clara nosti pussin maasta ja pitkin askelin harppoi pihalle ravistelemaan pussin inhottavasta päällysteestään.
”Toivottavasti se on ehjä”, Wenla manasi kääntäessään kottikärryt oikein päin Vennan pöristessä vastalausettaan koliseville kärryille.
”No ei kai täällä rikkinäistäkään pidet…” Pyry aloitti ja hiljeni äkisti tutkiessaan Claran pitelemää pussia. Pussin alasaumaa pitkin kulki pitkä avonainen reikä.
”Just. No täähän helpottaa asiaa.”
~~~
Salman silmät levisivät kun tallista palannut kolmikko esitteli löytöään.
”No voihan… Toivottavasti jesari muistui mukaan”, hän totesi ja alkoi kuumeisesti käydä läpi reppuaan.
”Niin tollako meidän piti hakea vedet? Mä voisin kyllä ilmottautua vapaaehtoiseksi hevosten hoitoporukkaan”, Humun turpaa rapsutteleva Tuulia totesi.
Vierellä seisovan Pihlan silmät levisivät kauhusta hänen ajatellessaan ruostuneiden kottikärryjen, rikkinäisen vesipussin ja tarvittavan vesimäärän yhdistelmää.
”Mä vien hevoset! Mä vien hevoset! Mä HALUAN viedä hevoset!”
Emmy ja Fiia tulivat kurkistelemaan pussin kuntoa Pyryn olan takaa. Emmyn pitelemä Reino tökkäisi poikaa turvallaan herkkujen joukossa.
”Luuletteko että noin ison reiän saa pysymään jesarilla kasassa?” Fiia pohdiskeli ja sai jo kolmannen repun pohjaa tutkiskelevan Salman ähkäisemään.
”Saa luvan pysyä tai kannetaan vielä maanantaina vesiä ämpärien kanssa!”
”Mahtaa tulla mukava vedenhakureissu”, Daniel virkkoi riisuessaan Eelan satulaa ja jatkoi Salmalle huikaten oman reppunsa kätköistä löytyvästä harmaasta teippirullasta. Salma siirtyi seuraavan repun kimppuun ja tonki sitä hopeisen teipin toivossa. Pyry näki kuinka Salman ilme alkoi kiristyä kun teippirulla ei tahtonut ilmestyä näkyviin. Tarvittiin kolme ihmistä ja tuskanhikeä lopulta toteamaan ettei teippi ollut päätynyt Danielinkaan reppuun. Eikä kenenkään muunkaan.
”Miten me voidaan lähteä mökkireissulle ilman jeesusteippiä? Tai ylipäätään minnekkään ilman jeesusteippiä!” Rosa kauhisteli.
Yhtäkkiä mökin sisältä alkoi kuulua riemunkiljahduksia niin kovana, että mökin vierellä jalkaansa lepuuttanut Hype ponkaisi melkein ajatuksissaan olevan Olivian niskaan.
”Teippiää, teippiää! Meillä on teippiää!” Cella riemuitsi loikkien kädet ylhäällä mökin ovesta ulos. Kaivattu teippirulla lähes hohti naisen käsissä.
”Jeesusteippi pelastaa!” Cella hihkui ja pyöri pomppien pengottujen reppujen ympärillä.
Noin vartin äherryksen jälkeen vesipussi oli saanut uuden hopeisen reunuksen.
”No niin”, Salma huokaisi syvään. ”Mä voin lähteä vedenhakuun, vapaaehtoisia mukaan?”
Hiljaisuus täytti muut retkeilijät.
”Mites jos vedetään pitkää tikkua?” Pyry ehdotti.
~~~
Kymmenen minuuttia myöhemmin poika kirosi typerää ehdotustaan ja huonoa tuuriaan nostaessaan täyden ämpärin laiturinnokassa killuen. Hän katsahti ympärilleen noustessaan polviltaan. Ilma tuoksui järvivedeltä ja vesipussi täyttyi mukavan nopeasti Tuulian ja Salman avustuksella. Vielä muutama ämpäri tyhjennettiin huolellisesti vesipussiin sen turhan pienen korkin kautta ja kolmikko oli valmis. Tuulia ja Salma täyttivät vielä käsissään olevat ämpärit ja kottikärrykuskiksi lupautunut Pyry työnsi kärryt liikkeelle. Trio lähti kohti mökkiä Tuulian ja Pyryn yrittäessä udella kaikki mahdolliset viikonloppusuunnitelmat Salmalta. Salma haaveili jo saunan lämmittämisestä, kun Pyry teki huolestuttavan havainnon kottikärryistään.
”Ömh.”
”Niin?”
”…tää pussi taitaa vuotaa. Ja aika vauhdikkaasti, muuten”, Pyry vastasi vilkaisten olkansa yli tyttöjä.
Tuulian silmät levisivät hänen huomatessaan kottikärryihin valuvan veden yhä lisääntyvän määrän ja Salma vastasi Pyryn katseeseen vakavana.
”Juokse”, hän kuiskaisi dramaattisesti.
Pyry nyökkäsi ja lähti niin kovalla kiireellä kärryjen kanssa, ettei edes ehtinyt huomata tilanteen koomisuutta. Vauhdilla metsäpolkua pitkin poukkoilevien kottikärryjen kolina kuului varmasti koko Liekkijärven yli.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!