Rosan päivis

[Heljä]

1.11.2016 ~ Lumiponi ja minä

Kävelin Nellan vierellä kohti Sumulahtea. Sisko höpisi innoissaan kaikesta mitä tänään tulisimme puuhaamaan. Se olisi mielellään raahannut mut kokeilemaan Sumulahden maastoreittejä mutta olin torjunut ehdotuksen siltä seisomalta; Rosan masussa asuva varsa tulisi ulkomaailmaan päivänä minä hyvänsä. Olisin kyllä luultavasti pystynyt käyntimaastoon jopa pienellä ravipätkälläkin, olinhan pienempänä ratsastanut hiukan. Sitä paitsi edistyinhän minä ratsastuksessa koko ajan, Seppeleen alkeistunneilla nimittäin!

”Hei Nella ja Heljä! Tulitteko Rosaa ja Violaa hoitamaan?” tervehti pihalla lehtiä haravoiva Ester hymyillen.
”Joo!” Nella huikkasi takaisin. Mä tyydyin hymyilemään aurinkoisesti ja nyökkäilemään.
”Tuulia pyysi kävelyttämään Rosaa ihan pienen lenkin, ei mitään rankkaa kun se varsoo pian”, Ester kertoi.
”Totta kai!” hihkaisin innoissani. Jätimme Esterin jatkamaan haravointia ja kiirehdimme hakemaan kaviokkaitamme pihatosta.


”Mä tulen ratsain Violalla, sä voit tulla sitten perässä taluttaen Rosaa”, Nella hössötti. Toisaalta oli ihan kiva, etten vielä päässyt Rosan selkään, ehtisin oppia hiukan enemmän, enkä joutuisi sitten häpeämään silmiä päästäni, kun kapuaisin Rosan selkään Tuulian valvovan silmän alla.

Nappasimme ponien harjapakit kainaloomme ulkovajan varustehuoneesta ja kiikutimme ne pihaton aidan viereen. Sitten lähdimme metsästämään ponejamme pihatosta. (Tai siis minä metsästin ponia, Nella aasia!) Rosa tuli kiltisti mua vastaan kun kutsuin sitä, vaikkei se vielä oikein tuntenutkaan mua. Viola yritti jekuttaa Nellaa, mutta Nella oli napakkana ja pian Violakin seisoi sidottuna pihaton aitaan.

Kun ponit oli harjattu, Nella lähti hakemaan Violan satulaa ja suitsia sekä Rosalle suitsia, sillä en uskaltanut lähteä taluttelemaan ponia pelkällä riimulla vaikka Rosa kiltti olikin.


Viimein olimme valmiita lähtöön. Nella kapusi Violan satulaan ja ohjasi pitkäkorvan minun ja Rosan edelle. Tartuin tiukasti kiinni Rosan ohjien päähän ja lähdin taapertamaan eteenpäin.

Aluksi mua hiukan jännitti. Entä, jos Rosa säikähtäisi ja ryöstäytyisi käsistäni? Jos se kompastuisi ohjiinsa, kaatuisi ja katkoisi kinttunsa?

Mutta koska Rosa löntysteli vain hitaasti silmät puoliummessa, uskaltauduin minäkin rentoutua hiukan. Ratsastimme erään sänkipellon ohi, ja Nella halusi hiukan laukkailla siellä. Me asetuimme Rosan kanssa seisoskelemaan pellon laitaan katselemaan. Rosa ummisti laiskasti silmiään ja painoi lumenvalkoista päätään mun syliini. Katselin sivusilmällä Nellan laukkailuja Violan kanssa ja rapsutin Rosaa otsasta. Se hörisi hiljaa.

Kyllä meistä vielä hyvät kaverit tulisi, minusta ja lumiponista.

Heljä&Rosa 2hm

[Tuulia]

Halloween-pukuratsastus
Lauantaina 29. lokakuuta
53hm

Vaikka pohdin pääni puhki, en keksinyt mitään hevoshahmoa Rusinanttea lukuunottamatta, mikä näyttäisi Huiskalle. Ja minähän en Tuttiritariksi halua. Siispä tuunasin Rosasta kotona Pikku-Ukon - olin löytänyt halvalla mustan feikkiharjan, minkä kiinnitin sykeröimäni harjan päälle. Maalilla sudin pilkkujen lisäksi vähän tummuutta häntään ja jalkoihin, mutta Pikku-Ukkoa lumiponista ei saisi ikinä - etenkin, kun nyt tamma muistuttaa lähinnä valtavaa tynnyriä. Etsin jopa pihaton vintiltä ponin vanhat suitset ja lelulaatikoista Tossavaisen, sillä olin noteerannut tarkkaan kaikki yksityiskohdat katsottuani muistin virkistykseksi jakson Peppi Pitkätossua. Itselleni heitin vappuväriä tai vastaavaa tukkaan ja kaivoin vintiltä iisoja villavaatteita - vähän jäi kyllä mummullekin neulottavaa (;

Joten, tässä tulee Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu, Pikku-Ukko ja Tossavainen!

SPOILER: Click to show

Tässä vielä laulun sanat, jos joku on ne unohtanut :3

Kaikki on vinksin vonksin
tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun,
kuka oon, joko arvaat sen?

Ullan nimi on Ulla,
nimi toinen vaan on mulla.
Jos et millään arvaa
sanon suoraan sulle sen:

Tässäpä Peppi Pitkätossu,
sula hop sula hei sula hopsan saa,
tässäpä Peppi Pitkätossu,
nauraa hah hah haa.

Ootko sä nähnyt tään
apinani hienon ja lystikkään? Joo!
Herra Tossavaisen,
se hän juuri on nimeltään.

Ootkos nähnyt tään
hevoseni valkean, täplikkään? Joo!
Entäs huvikummun,
talon, jossa me leikitään?

Siellä on Peppi Pitkätossu,
sula hop sula hei sula hopsan saa,
sielläpä Peppi pitkätossu
laulaa lal lal laa.

Voimia mulla näissä
on paljon sormenpäissä.
Nostaa voin kirahvin,
minä kaikkein vahvin oon!

Tartu torveen, rumpuun,
tule luokseni Huvikumpuun!
Pannaan hyrskyn myrskyn,
sula hei ja hopsan saa.

Tässä on Peppi Pitkätossu,
sula hop sula hei sula hopsan saa,
tässäpä Peppi Pitkätossu
nauraa hah hah haa.

[Tuulia]

Syysmaasto
26. syyskuuta 2015
54hm

Maastossa olikin tällä kertaa hieman märempi tunnelma, kun vettä satoi saavista kaatamalla. No, sehän on vain taustamusiikkia, kun pisarat pomppivat sadeviitan hupulla.


Ps. Yliajalle kantanut Rosa asustaa varsan syntymään asti Sumulahdessa. Varsan odotetaan syntyvän tällä viikolla, ja ensi vuoden puolella Rosa palailee pihattoon asumaan, kun Sumulahden pihatto ei järin suuri ole.

[Tuulia]

Hyvää Joulua Osa 1:
Joulun suuri ihme
Lauantaina 24. joulukuuta
55hm

Kyllähän me oltiin jo vähän huolissaan. Rosa oli kantanut jo yli kuukauden pidempään, kuin mitä piti! Se vaan säilöi varsaa masussaan, vaikka se roikkui ja pullotti ja oli tiellä joka asiassa. Ei sitä voinut enää niin paljoa liikuttaakaan, kun se ei jaksanut lyllertää eteenpäin. Mutta silti, silti se jemmasi varsaa masussaan.

Olin vaipunut aatonaaton iltana väsyneenä uneen Mikun kainaloon tietäen, että mummi kävisi vähän väliä pihatolla katsomassa Rosaa, sillä tamma oli viimein alkanut osoittaa lähestyvän varsomisen merkkejä. Sain nukkua siis rauhassa tietäen, että mun lumiponilla on kaikki hyvin. En potenut huonoa omatuntoa siitäkään, että Miku oli joulun alla meillä - hänen äitinsä tulisi aattona luoksemme viettämään joulua, ettei Mikun tarvitse valita kahden kotinsa väliltä. Joo, luit oikein, se nykyään puoliksi asui meillä Sumulahdessa, koska mun oli vaikea lähteä sieltä keskustaan hänen luo. Siispä me oltiin meillä.

Näin jotain ihanaa unta, jota en harmiksi enää muista, mutta se jäi kesken mummin tullessa ravistamaan minua olkapäästä.
"Tuulia, Tuulia! Tule, jos haluat nähdä varsan syntymän!"
Sanotaanko, etten ikinä ollut ponkaissut niin nopeasti sängystä vaatteisiin ja pihatolle, kuin sillä hetkellä. Mikukin heräsi ja kömpi unisena ylös sängystä, mutta ei tosiaan ehtinyt minun vauhdissa ulos, hah! Varmaan se koki pienen shokin nähdessään kellon: 4.37. Ihmisen parasta nukkumisaikaa...

Pihatolle saikin kävellä varoen, sillä vetinen jää oli petollisen liukasta. Mummikin oli varuilta kaapannut kävelysauvat kaverikseen, hänen vanhat luunsa kun eivät kaatuamista kestäisi yhtä lailla kun meidän nuorten.. Pääsimme kuitenkin pihatolle ja varovasti kurkistin räsymattojen peittämästä ovesta sisään. Rosa kiersi ympyrää pihatossa, sen kyljet kohoilivat ja kaula oli ihan hikinen. Voi raukkaa, mahtoi tehdä kipeää...

Viola-aasi nuokkui yhdessä nurkassa ja Fjella vahti Rosan puuhia korvat höröllään, mutta pysyi etäällä lumiponista pysyäkseen häiritsemättä. Minä ja mummi istahdettiin myös mahdollisimman kauas Rosan valtaamasta takanurkasta, ettei me häirittäisi tamman tärkeää puuhaa. Aika kului, Miku ilmestyi viereeni (ai että se osasi olla ihana, toi meille loimia tallista lämmikkeeksi <3) ja Rosa kävi jo makuulle. Se huhki ja ponnisti, näin sen vatsan jännittyvän ja rentoutuvan vuorotellen. Ja lopulta tapahtui se, mitä koko syksy oltiin odotettu. Pienet varsan etukaviot työntyivät tamman hännän alta uuteen, ihmeelliseen maailmaan.

Ei mennyt montaa minuuttia ja varsa oli jo ulkona. Olin aivan liikuttunut, kun varsa nosti päänsä hajonneen kalvopussin seasta ja Rosa katsoi pienokaistaan, ensimmäistä varsaansa, ensimmäisen kerran. Fjellakin oli uskaltautunut kurkkaamaan, mikä otus sieltä Rosan peräpäästä oikein tuli, mutta antoi Rosan alkaa hoivaamaan lapsostaan.



Rosa alkoi nuolemaan varsaansa ja jo pian varsa yritti jaloilleen, kuitenkin aina uudelleen ja uudelleen kaaduten. Lopulta, puolisen tuntia kuluttua syntymästä, se nousi honteloille kintuilleen ja haparoi muutaman askeleen kohti seisomaan noussutta Rosaa. Pikkuvarsalla oli jo varmasti kova maitonälkä! Ja arvatkaa vaan, oliko tuo ponivarsa suloinen!! Se oli saanut molempien vanhempiensa värin: emältä valkoisen ja isältä punertavan ruskean, ja laikut tekivät varsasta niin kauniin. Hih, sillä oli eriväriset korvat ja iso, sydäntä muistuttava laikku lautasella! Niin suloinen, tuo pieni, ihmeellinen uusi otus!

Kun olimme nähneet varsan ensiaskeleet ja miten se joi onnellisena tamman maitoa, tarkistimme jälkeiset ja että varsa pyöräyttäisi ekat kikkareensa. Se taisikin olla iso ponnitus, sillä aika pian parivaljakko kävi makuulle, ja missäs olisikaan heppavauvalle parempi paikka nukkua kun oman rakkaan äidin kaulan päällä! Jo oli meidänkin aika lähteä takaisin tuvalle, sillä nälkä kouri vatsoja ja olisi kiva ehtiä vaikka nukkua ne yöunet loppuun, iltapäivällä oli luvassa aattoratsastus ja yhteinen juhla kotona perheen kanssa. Niin, totta, tänäänhän oli jouluaatto! Mikä mahtava joululahja olikaan tämä uusi, kirjava varsuli!



Päivällä soitimme varsan tulevalle omistajalle ja hän lähti pikimiten katsomaan jouluvarsaansa. Myös tämän tyttö tuli mukaan ja he olivat todella innokkaita ja halusivat heti nähdä varsan. Pihatolle kävellessämme kerroin, että Rosa ja varsa muuttaisivat jossain vaiheessa tammikuuta takaisin Liekkijärven pihattoon, sillä Sumulahteen oli tulossa yksi shettisvarsa vuokralle. Vaikka mummi oli päätynyt myymään Haikun yhdelle tuttavalleen, joka oli suokkitammaan kovin ihastunut, ei meidän pihattomme järin iso ollut. Sitä paitsi Rosa jo kuului siihen Liekkiksen pihaton vakiohevosrepertuaariin, etten varmaan osaisikaan kuvitella sitä muualle asumaan. Mutta nyt oli aika näyttää pientä varsaa sen omistajille, ja arvatkaa mitä se teki! Hymyili heti meidän astuttua pihattoon, ihan kuin sanoen: "Moi Maailma!"

Osa 2 | Osa 3

[Tuulia]

Vauhdin hurmaa
Sunnuntaina 25. joulukuuta
56hm

Rosa vauhdikkaana, lumiponi vähän riehaantui uudesta lumesta ja keventyneestä masusta =)

[Tuulia]

Maastohyppelyä
30. syyskuuta 2015
57hm

Käytiin Seppeleen maastoestetunnilla, Tuuliaa vähän jänskätti isot esteet, mutta hyvin selvittiin =)

[Tuulia]

Kvällen i stallet
4. februari 2017
58hm

Det var redan ganska dunkel när jag gick till lösdriftsstallet, andra gången i dag. Jag bara ville se hur Rosa och Veeti mår där. De hade flyttat från hemmet i dag och vår resa skulle börja tidigt i morgon så jag hade tid precis nu på kvällen. Jag ridade med Fjella till stallet och Aleu var med liksom alltid.

Jag knytade Fjella fast till blanket och hoppade över det till hästhagen. Ponnyer var alla inne ligghallen så jag gick dit. Jag såg en främmande flicka där med mycket hö i famn. Hon pratade tyst med hästarna.
"Hejsan", jag sa leende.
"Hej på dig!" sa flickan. "Jag tror att vi har inte träffats", fortsatte hon.
"Jag också, altso jag heter Tuulia och Rosa är min ponny", sa jag.
"Jaså jag har undrade vem som äger den här lilla söta ponnyn", sa hon och strök snöponnys panna. "Jag är Maya och jag arbetar här, för det mesta fodrar hästarna."
"Aa vad kul! Ibland har jag också funderat vem som gör det men jag är här inte så ofta på kvällerna eller om mornara så jag har inte sett dig", berättade jag. "Trevligt att träffas!"

"Din ponny har ett jättesött föl", sa Maya.
"Jo han är! Han kallades Veeti och han är Miras häst. Han ska bo här också efter avvänjningen."
"Vad kul! Jag väntar också på Ruusus föl", sa Maya leende och tog lite mer hö.
"Jag också! Jag har skötat Ruusa i Seppele också och försöker att fortsätta det. Just därför att Ruusa ska få ett föl har Rosa och Veeti flyttat hit. De fölen får leka tillsammans då."
"Vad en bra idé!"

Sen såg jag en liten katt vid dörren.
"Hej Hyyryläinen är där!" ropade jag.
"Hyyryläinen? Ah kissen! Hon är här ganska ofta", Maya sa.
"Ja jag har sett henne redan i hösten över trå år sedan! Men därefter har jag inte så ofta sett henne. Vad trevlig! Kiss kiss, kom hit, min lilla vän."
Katten kom. Hon var svartvit och hade en vit nos med en svart underkäke. Hon var så söt och ville få kliande. Jag kliade henne bakom öret ock strök hennes rygg.
"Emsku såg Hyyryläinen första gång och började att kalla henne så", berättade jag. "Kissen är så söt!"
"Jag kunde ta henne hem", sa Maya vänligt. "Jag bor i en liten stuga i skogen."
"Oh det skulle vara jättevänligt", sa jag leende. Sen såg jag Aleu som kom hit.
"Här är min hund Aleu, hon är ganska ung men jätte vänlig."
"Oh hon är så söt! Du har också en häst där vid blanket?"
"Jo den är min mormors fjordhäst Fjella, med vilken kom jag hit."

"Vi ska resa till Koli i morgon så jag ska inte komma hit i en vecka men Mira kommer att sköta Veeti och Rosa."
"Okej. Jag ska vara med hästarna, kanske ridar jag med Taiga i hästhagan."
"Det gör jag också ibland! Taiga är jättesöt."
"Jo hon har ett varmt hjärta och en vänlig själ", sa Maya och tittade på Taigas ögarna. Flickan var som en hemlighet från skogen, en äkta vättenflicka! Hon hade värme i blickan och pratade till hästar så som till sina egna barn. Hästar var verkligen sina bästa vänner, det märkte jag genast.

Jag kramade Rosa och strök hennes nos. Min snöponny, min kär snöponny.
"Jag tror att jag måste gå hem för att vara pigg i morgen", sa jag.
"Det var verkligen trevligt att träffas, jag ska tillbringa här lite mer så vi kan se igen", sa Maya leende.
"Det låter jättebra! Jag kommer genast efter vinterlägret hit. Vi ses!"
"Vi ses! Hejdå!"

Varje dag var en bra dag att bli vän med en ny människa!

[Tuulia]

Kultaiset pikkuvarsa-ajat
Tammikuu 2017
59hm

Tammikuussa pikkuinen Veeti-varsa seikkaili Pihlaniemessä Tuulian kotona ja tutustui tähän ihmeelliseen elämään ja lumivalkeaan talveen. Innokas varsa päätyi jos jonkinlaisiin seikkailuihin! Se muunmuassa päätti pulahtaa pihattotarhan vesisaaviin... Vativaavi vissiin aatteli, että juuri kaadettu lämmin vesi olisi mukava kylpy!



Kerran varsa pääsi rantaan juoksemaan, ja voi kun se innostui jäästä, josta kurkki niin ihmeellinen, kirjava kaveri takaisin! Varsa ei tosin kauaa pysynyt honteloilla jaloillaan, ja pian se oli kuin bambi konsanaan jalat joka ilmansuuntaan sojottaen.



Aleu tuli myös tutuksi maastoreissuilla, ja kaksikko tykkäsikin kovasti leikkiä hangilla!



Yhtenä päivänä pikkuinen Veeti-varsa livahti eläinten tarhaan, mutta kukko kanoineen ei ihan innostunut ajatuksesta! Onneksi varsa ei ehtinyt tehdä tuhoa, ennenkun nappasimme sen takaisin pihan puolelle!

[Tuulia]

Lähden maailmalle, suuren taivaan alle
24. kesäkuuta 2017
60hm

On kulunut tasan puoli vuotta siitä, kun pikkuinen Veeti-varsa syntyi tähän ihmeelliseen maailmaan. Pikkupoika on ihmetellyt, kummastellut ja tutustunut leikkien ja kirmaillen uuteen, laajaan maailmaan. Olimme totuttaneet sen hoitamiseen, taluttamiseen, riimuun, moniin ihmisiin, lapsukaisten parveiluun, erilaisiin eläimiin ja ympäristöihin ja monenlaisiin pelottaviin asioihin. Tänäänkin se oli kotona käydessä ihmetellyt sateenvarjoa, joka oli niin jännittävä! Niin oripojasta on tullut rohkea ja utelias, hyväkäytöksinen ponin alku, josta ei olisi vaikea saada toimivaa ratsua.



Vaan puolen vuoden ikäisen ponin oli aika itsenäistyä. Jo viikkojen ajan Veetiponi oli viettänyt enemmän ja enemmän aikaa ilman rakasta äitiään, lumiponia, ja tänään oli aika muuttaa lopullisesti "omaan yksiöön", johon mahtui muutama muukin kohtalotoveri - Veeti lähtisi kesäksi orilaitumelle. Siellä se saisi temmeltää muiden nuorukaisten kanssa! Äitiponi jäisi unholaan, ja syksyllä Veeti voisi palata vaikka Liekkijärven pihaton oripuolelle. Nyt oli kuitenkin aika sanoa surulliset hyvästit mamalle ja lähteä jatkamaan seikkailuja omia teitä ♡