Post by Jeccu on Sept 23, 2012 9:23:51 GMT 2
23.9
Syksy.
Se tarkoittaa kylmää ilmaa, sateista säätä ja mutaisia tarhoja. Kello seitsemältä laskee jo pimeä, eikä tallilla näe mitään. Hyvä puoli tässä vuodenajassa on se, että ennen kuin lehdet putoavat maahan, ne ovat ihanan oransseja tai keltaisia.
Janusta ei kuitenkaan näyttänyt tämä kiinnostavan. Olimme lenkillä, jotta poni saisi hieman liikuntaa vapaapäivänäkin. Talutin ponia, sillä en vielä halunnut ratsastaa. En tiennyt mikä siinä oli. Halusin ensin tutustua pojuun kunnolla.
Matkaa vaikeutti se, että Januksen oli kokoajan pakko syödä. Märkää ruohoa = nam? Se näytti jotenkin surulliselta huomatessaan että pian kaikki tämä ihanuus olisi tyhmän lumen peitossa. Eli ei enää välipalaa maastolenkeillä.
Emme menneet kovin pitkälle, ennen kuin käännyimme ja lähdimme takaisin Seppeleen pihaan. Olihan kuitenkin Januksen vapaapäivä, se oli rehkinyt tunneilla oikein mallikkaasti. Annekin oli tyytyväinen poniin.
Matkalla takaisin alkoi sataa. Kuten arvasinkin. Ensin tihkutti, sitten tuli vettä taivaan täydeltä, jonka jälkeen se taas loppui hetkeksi mutta seurauksenaan vettä tuli kuin Esterin pyllystä. Ärh. Tätä syksyä.
Livahdimme talliin. Vein ponin sen omaan karsinaansa hetkeksi. Irrotin riimunnarun ja annoin pojun olla hetken yksinään.
Tassuttelin satulahuoneeseen.
"Anteeks, mut ootko sä talliapulainen?" punertavanruskeat hiukset omistava tyttö kysyi minulta.
"En ole", vastasin jokseenkin ihmettelevään sävyyn.
Tyttö hiljeni ja katseli minua pitkän aikaan.
"Josefiina?"
"Ei", naurahdin. "Mä oon Jeccu."
"Ai... Mä oon Mappe... Ootko sä hoitaja vai?"
"Oon, Januksen."
"Aaai... Mä luulin sua talliapulaiseks tai jotain, koska sä näytit niin vanhalta." Tyttö tirskahti.
"Kiitos!" virnistin. Minäkö muka vanha... En kuitenkaan ottanut sitä pahalta, totta kai sitä voi erehtyä.
"Anteeks ihan kauheesti!"
"Ei se mitään haittaa. Ootko sä uus?"
"Joo oon. Hoidan Patronia."
"Patron? En ookaan nähny sitä."
Janus sai jäädä karsinaansa hetkeksi odottamaan, koska tyttö niin innoissaan halusi näyttää minulle hoitohevosensa. Lähdin hänen mukaansa ja niin sain ensimmäistä kertaa nähdä Patronin oikeassa elämässä. Seppeleen sivuilla olin nähnyt siitä kuvia, mutta voi että, oikeastihan se oli aivan ihana!
"Mutta mun pitääkin jo lähteä, äiti tulee kohta hakemaan."
"Okei, nähdään", vastasin ja menin takaisin Januksen luokse.
Vein Januksen pesukarsinaan, missä aloitin urakan. Otin hikiviilan ja sillä sain suurimman osan vedestä pois. Sen jälkeen harjailin hetken aikaa, pistin loimen päälle ja vein ponin tarhaan. Mutaiseen semmoiseen.
En itse halunnut mennä sinne, sillä minulla ei ollut ehkä ihan sopivia kenkiä. Joten päästin Januksen jo tarhan suussa ja niin se lähti kavereittensa luo. Hipsuttelin itse takaisin talliin, nopeasti yläkertaan siivottuani jälkeni. Nappasin kaapistani eväsleipäni ja menin oleskelutilan sohvalle syömään sitä. Sain olla hetken aikaa yksin, ennen kuin Britta astui sisään, ja hullu puhuminen alkoi.
Apua, minulla oli aivan kamala ikävä tätä paikkaa. En enää ikinä jättäisi Seppelettä näin pitäksi aikaa.
¤ part 3
Vou, miten tönkköä tekstiä. Huomaa etten ole kirjoittanut suomeksi pitkään aikaan :--D Ruotsiin pitää nimittäin niin kauheesti nyt satsasta tuolla yläasteella, pahoitteluni! Koitan parantaa
Syys-merkki ansaittu syksyisestä suorituksesta:
~Anne