|
Post by Sastu on Aug 9, 2008 11:55:02 GMT 2
o.O Mun kuvia sivujen koristeluun? *shock* Mikäs siinä, olen vain äimänä, kun itsekkin piirrät paremmin.. Ja niitä saa sitten muokata, jos esim. on jäänyt valkoista...
|
|
|
Post by Sastu on Aug 10, 2008 8:34:01 GMT 2
Rensun sananlasku(tää on sit vaan tällänen lyhyt) (ja taustaa ei ole, kun tein aluksi paremmat piirrokset ja se oli valmis, mut se katos, nii vitutti saatanasti ) (ja värit on jotain randomii ku angstittaa ku katos toinen piirros)
|
|
|
Post by Sastu on Aug 11, 2008 8:59:15 GMT 2
End of one lovestory. -Me and my cat<3
Istahdin huppu päässä Rensun karsinaan. Painoin pääni polviini. En itkenyt. Teki mieli itkeä. Mutta olin luvannut vakaasti rakkaalle kissalleni, että kun hän lähtisi, en itkisi.
Rensu oli hermostunut.
-Ei mitään, hieno poika, sanoin, ja nostin vähän päätä. -Ei yhtään mitään, jatkoin, ja työnsin pääni taas polviini.
Hetken päästä kuulin luukkujen aukeavan. En välittänyt.
Joku kosketti minua olkapäähän. Nostin päätäni, ja katsoin miestä.
-Kuka sinä olet, hän kysyi.
-Miten niin, tiuskasin.
-Kun minun piti tulla tarkastamaan… mies aloitti.
Painoin pääni polviini. Niinpä. Äiti lähettänyt psykologin.
-Mä en tarvitse apua, huudahdin.
Tunsin, kun mies katsoi minua.
-Uskon kyllä, ettet tarvitse apua, mutta minä tulin tarkastamaan tämän hevosen kunnon, mies sanoi.
Nostin pääni.
-Ootko eläinlääkäri, kysyin nolona.
-Kyllä, mies vastasi hymyillen.
Nousin ravistaen turpeita housuistani. Otin Rensun riimun ulkopuolelta ja pyydystin orin. Sujautin riimun tämän päähän, ja eläinlääkäri aloitti tutkimaan. Rapsutin Rensua otsasta.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä eläinlääkäri pyysi juoksuttamaan vielä vähän Rensua pihalla. Ohjasin orin pihalle, ja siitä kentälle. Ekaksi kävelin Rensun vierellä, ja sitten ravasimme.
-Puhtaat paperit, eläinlääkäri hymähti taluttaessani Rensun takaisin sen karsinaan.
Harjasin Rensua vielä, tosin aika hitaasti ja hiljaa.
Ajattelin kissaani. Se oli viisi vuotta vanhempi kuin minä. Kaikkein parhain ystäväni, kuuntelijani..
Huokaisin. Se oli ollut todella vanha, ja elännyt hyvän elämän.
-Joskus pitää päästää irti, sanoin Rensulle. -Mutta se koskettaa niin paljon, vaikka se olikin kissa, sanoin.
-Mutta minkälainen kissa, kuiskasin.
(ei innostanut kirjoittaa...)
|
|
|
Post by Sastu on Aug 12, 2008 7:35:51 GMT 2
(luethan Antun hoitopäiviksestä, mitä mulle on käynyt) Sairasvääns
|
|
|
Post by Sastu on Aug 13, 2008 8:21:50 GMT 2
12.8.08 Here I am.
Oona talutti Rensua minua kohti. Itse en saanut tehdä sitä, kuulemma tässä kunnossa se oli liian vaarallista minulle. Pidin kädessäni harjapakkia, jonka laskin karsinan ovelle.
-Rensu, huokaisin, kun ori oli ihan lähellä.
-Tässäpä tämä, Oona naurahti, ja talutti Rensun karsinaan.
Aloin heti harjaamaan oria Oonan seistessä karsinan ovella. Onnekseni Rensu ei paljon temppuillut.
-Hyvinhän tuo sujuu, Oona sanoi rapsuttaen Rensun päätä.
-Niin mikä, kysyin.
-Orin hoitaminen, tämä vastasi.
-No, tällä on rauhallinen päivä, sanoin alkaen putsaamaan kavioita.
Selvitin Rensun harjan ja hännän, kun Oona haki ratsastuskamppeet.
Laitoin orin nopeasti ja vaivattomasti kuntoon. Vähän ori testaili, mutta lopulta myöntyi, että minä pysyin voittajana.
-Taluta se maneesiin, Oona sanoi ja kipaisi hakemaan kypäränsä.
Talutin Rensun tuulta vasten maneesille, jossa ei ollut vielä muita. Laskin jalustimet ja kiristin vähän vyötä.
Oona tuli maneesiin nopeasti, ja ponnisti yhtä nopeasti selkäänkin. Autoin pitämällä Rensua paikallaan, ja päästin irti Oonan ollessa valmis.
Rensu sai hikoilla koko tunnin. Sillä oli hyvä päivä, ja se näkyi. Hetken päästä Tuuli tuli kiinnostuneena maneesiin.
-Moi, hän sanoi.
-Terve, vastasin ja siirsin katseeni Rensuun ja Oonaan.
Hetken oli hiljaista.
-Vautsi, Oona on hyvä ratsastaja, mutta toi hevonen…Tuuli huokaisi.
-Rensulla on hyvä päivä, sanoin.
Ja taas tuli hiljaista.
-Ootko sä ratsastanut Rensulla, Tuuli kysyi.
-Joo, parit kerrat, vastasin.
-Olikse minkälainen, Tuuli uteli.
Mietin hetken.
-Se on aika vaikea. Ja vaatii ratsastajalta paljon, että sen saa kulkemaan hyvin, vastasin. -Ja yleensä se vain irvistelee kouluratsastukselle, lisäsin vielä.
-Jaa jaa, Tuuli sanoi.
Kun Oona meni loppukäyntejä, huomasin hänen olevan oikein tyytyväinen. Rensu puuskutti, ja oli yltä päältä hiessä ja vaahdossa.
Hain äkkiä Rensun loimen, ja palasin maneesille.
Oona käveli vielä kierroksen, kunnes ohjasi kaartoon, kiitti Rensua ja tuli alas. Oona otti taas satulan mukaansa.
Loimitin Rensun, ja aloin vielä taluttamaan sitä, aluksi maneesissa, mutta tunnin alkaessa siirryimme kentälle.
Taluttelin aika kauan, kunnes Rensun hengitys oli kokonaan tasaantunut.
-Tän ratsastuksen ansiosta sä saat kyl porkkanaa, lupasin orille joka alkoi raaputtaa päätään olkapäähäni.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 18, 2008 15:02:41 GMT 2
Vähän harjailua, vähän rakkautta, ja paljon, paljon kaipuuta.
Minua värisytti. Kylmä tuuli kosketteli kaikkia tallilla olijoita. Revin kiihkeästi Johannalta loimea, jonka olimme laittanneet jalkojemme päälle istuessamme maneesissa.
-Älä rohmua koko loimea, mäkin haluun, sanoin.
-No en mä rohmuakkaan, tämä vastasi.
-Äh, en mä jaksa kattoo tätä tuntia, kun Anttukaan ei oo tässä, sanoin. -Pidä loimes, jatkoin nauraen.
Hyppäsin ulkoilmaan ja suljin maneesin ovet perässäni, säikyttäen Kismetin takanani. Hensu ei ollenkaan pelännyt.
Hain tallista harjapakin ja riimunnarun, vein harjapakin karsinan ovelle ja hyppelehdin rakkaan orin luokse.
-Rensuu, poikaa, orisenii... kuulutin Rensun jäkittäessä tarhan toisessa päässä.
Rensu oli ilmiselvästi sitä mieltä, että hän oli tehnyt tarpeeksi töitä, että terve vaan.
-Älä jaksa, sanoin pyydystäen nopealla liikkeellä vastahakoisen orin.
Raahasin Rensua perässäni karsinalle päin. (Vihdoin se oli näin päin, eikä niin että Rensu vetää minua)
Kiinnitin orin kiinni sen mulkoillessa minua vastenmielisesti. Aloin harjata pikkuvarsaa esittävää Rensua, joka pani kaikesta hanttiin.
-Lopeta nyt, herranen aika! Ooksä muka joku puolen vuoden ikäinen, tiuskasin orille, joka huomasi tiukan äänensävyni ja mulkoili vaan minua.
Hoidin tarvittavat toimenpiteet, ja huokaisin.
-Älä viitsi möksöttää. Meijän pitäis olla toistemme tukena nyt, kun Mari lähti, sanoin.
Itseasiassa nielaisin tamman nimen.
-Enempää en jaksa, poika, sanoin syöksähtäen orin kaulaan.
Päätin, etten päästäisi irti. En, en koskaan.
Rensu hermoili, mutta onnekseni pysyi tyynenä.
-..älä päästä koskaan, enään... pidä musta kii, älä päästä koskaan, enään...
Hyräilin laulun sanoja. En tykännyt biisistä, en sitten alkuunkaan, mutta tiesin, että se kosketti minua.
-...älä päästä koskaan, jatkoin.
Tiesin, ettei Rensu päästäisi. Vaikka se saattoi vaikuttaa arvaamattomalta, villiltä ja tunteettomalta, siihen pystyi silti luottamaan 110%. Ja kyllä, kyllä se tiesi kaikki salaisuuteni..
// omituinen tarina o.O
|
|
|
Post by Sastu on Aug 19, 2008 14:52:57 GMT 2
Laitumella köllimistä ja löllimistä
|
|
|
Post by Sastu on Aug 20, 2008 6:19:13 GMT 2
Kiirettä kouluaamuina
Kaahasin Seppeleen pihaan hirveällä kiireellä.
-Hemmetin herätyskellot, mutisin itsekseni muistaessani aamuisen.
Minun oli kuulunut tulla ennen koulun alkua tallille, ja niin tulinkin, mutta tuli hännän alla, kun oli kiire.
Tein äkkijarrutuksen ja laitoin pyörän nojaamaan tallia vasten. Kiiruhdin tekemään tallitöitä.
Rensu ei ollut saanut karsinaansa kauheaan kuntoon, niinpä poistin ne parit lantakikkareet karsinasta, ja putsasin kummatkin kipot kaikesta mitä sinne oli eilisellä ilmestynyt.
Tiesin, etten ehtisi mitenkään putsata kamoja, joten jätin sen suosiolla väliin, ja menin hakemaan Rensun aamuheinät.
Otin harjapakin mukaan, sekä riimun ja narun.
Rensu hörähteli nähdessään minun kantavan heinää.
-Joo joo, sä saat, sanoin heittäen heinät tutulle paikoilleen.
Sujautin äkkiä Rensulle riimun, ennen kuin se pääsi heinien kimppuun, otin pari harjaa ja aloin harjata pidellen riimunnarusta kiinni. Lopulta myönsin, ettei Rensu lähtisi mihinkään kun on ruokaa edessä, joten päästin sen vapaaksi ja jatkoin harjaustani.
Harjasin ensin, ja sitten selvittelin vähän harjaa ja häntää. Turvallisuussyistä jätin kavioiden putsauksen, ja katsoin Rensua nyökäten.
-Kaipa toi kelpaa, tokaisin sulkien harjapakin, ja taputtaen Rensua.
Menin portin toiselle puolelle.
-Poika, mulla on tää ja huominen kiirettä, mut kyl mä teen sulle vielä megahyvän hoidon, sanoin kiiruhtaen satulahuoneeseen.
Vielä olisi jäljellä Anttu.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 21, 2008 6:35:15 GMT 2
Ehkä pysyn rauhallisena, ehkä en.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 22, 2008 11:48:17 GMT 2
Vähän erinlainen hoitokertomus.(kuva (c)Oona, jos joku haluaa tietää)
|
|
|
Post by Sastu on Aug 23, 2008 10:26:02 GMT 2
Mitä nyt?
-Oona tuu kattoo Rensuu, huusin tytölle, joka saapui juuri tallipihaan.
Olin hakenut väsyneen ja oudon tuntuisen Rensun tarhasta karsinaan. Se seisoi apaattisen näköisenä karsinan perällä, pää alhaalla ja silmät väsyneen näköisinä.
-Rensu on sairas, sanoin Oonalle, joka saapui viereeni.
Tyttö katsoi oriaan kulmat kurtussa.
-Ei näytä hyvältä, tämä sanoi. -Mä soitan eläinlääkärin, tämä jatkoi, otti kännykän taskustaan ja kirosi.
-Akku lopussa, Oona sanoi.
-Lainaa mun, sanoin, otin kännykkäni, ja ojensin sen Oonalle.
Nopeasti tämä näppäili numeron, selitti tilanteen ja lopetti.
-Tulee kohta.
Katsoimme hyvin sairaan näköistä Rensua. Se ei näyttänyt yhtään siltä orilta, jonka minä tunsin. Se oli alistuneen näköinen, ja sen silmistä oli kadonnut pilke.
Yhtäkkiä kuului eläinlääkärin auton ääni. Oona syöksyi tätä vastaan, ja minä laitoin Rensulle riimun, ja pitelin sitä. Eläinlääkäri saapui.
Tuntui, että tutkimus olisi kestänyt ikuisuuden. Rensu ei välittänyt, vaikka eläinlääkäri teki mitä vain.
Sitten eläinlääkäri oli tehnyt tutkimuksensa.
-Todella kova flunssa. Onko tallin muita hevosia sairastunut, tämä kysyi.
Oona katsoi minuun.
-Ei, ei ainakaan kun minä kävin katsomassa, vastasin.
-Parasta pitää hevonen vähän erillään muista. Ja kaikki tarvikkeet pitää omana. Koska tämä ei ole ihan pikkuflunssaa, eläinlääkäri sanoi.
Rensu yskäisi.
Eläinlääkäri kaivoi laukustaan pullon jotain lääkettä.
-Tätä aamuin ja illoin 50mg. Pitäkää ori sisällä, ja varmistakaa, että sillä on koko ajan lämmin, eläinlääkäri ohjasti.
Kävin hakemassa loimen Rensulle, sillä ulkona tuuli.
Loimitin Rensun, joka näytti hyvin sairaalta. Minun kävi tätä sääliksi.
-Kyllä sä paranet, mä tiedän sen, rohkaisin oria, joka katsahti minua päin.
Annoin Rensulle porkkananpalan, mutta ori kieltäytyi siitä.
Vietin aikani Rensun kanssa. Tarkistin koko ajan, että sillä oli lämmin, ja yritin helpottaa parhaani mukaan Rensun oloa.
Hetken päästä Rensu kävi makuulle, ja laski päänsä minun syliin.
Silitin sen päätä.
-Mä oon koko ajan sun luona, sanoin sille suukottaen sitä kevyesti poskelle.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 24, 2008 9:45:03 GMT 2
Rensupoika sairastaa...
|
|
|
Post by Sastu on Aug 25, 2008 9:20:09 GMT 2
Flunssa iski, flunssa pysyy.
Harjasin Rensua tavalliseen tapaan, ehkä jokseen ilottomana. En ollut tottunut, että ori käyttäytyi näin... rauhallisesti? Tylsästi? Tosin Rensu oli jo alkanut pitää päätä vähän ylempänä.
Putsasin kaviot, ja selvitin Rensun harjan ja hännän. Onneksi sain sentään puuhailla sen kanssa.
-Mitäs sanoisit, jos käytäisiin vähän kävelemässä? Ethän sä saa kangistua ja homehtua täällä, ethän, puhuin orille.
Rensu ei ollut päässyt tarhaan kunnolla. Se sai olla kerran päivässä vähän aikaa. Se oli väärin.
Loimitin Rensun uudestaan, ja hain sille riimun ja riimunnarun. Sujautin kepeästi riimun orin päähän, ja kun avasin karsinan ovea, Rensun korvat kääntyivät eteenpäin, ja se hörähteli.
Talutin Rensun pihalle, ja siitä kentälle. Maastoon ei saisi mennä vielä, tiesin sen.
Tallipiha oli hiljainen, ja saatoin rauhassa talutella Rensua vähän kentällä. Se piti siitä, se nautti hetkestä, milloin se sai olla ulkona.
-Voi kun toi sun sairaus menis jo ohi, huokaisin orille, joka nuuski ilmaa innoissaan.
Vein Rensun hetkeksi tarhaan, ja menin nopeasti putsaamaan Rensun karsinaa. Se sai aina olla niin kauan ulkona, kunnes sen karsina ja ruokakippo & vesiautomaatti oli puhtaat.
Kun olin tehnyt kyseiset hommat, hain Rensun takaisin sisään. Ori antoi itsensä kiltisti kiinni, ja talutin sen takaisin sisälle.
Puuhastelin Rensun kanssa kaiken näköistä, jotta se pysyisi joten kuten virkeänä. Pian Oonakin tuli Rensun luokse.
-Mitenkäs täällä voidaan, tyttö kysyi mennen orin luokse.
-Mä kävin vähän taluttamassa sitä kentällä, ja päästin sen hetkeks tarhaan, sanoin Oonalle, joka nyökkäsi.
-Ihan hyvä vaan, tämä vastasi lyhyesti.
Olimme siinä hetken hiljaisuudessa, kunnes Oona alkoi puhua.
-Eläinlääkäri tulee huomenna, kun Taigalle tarvitaan, niin se kattoo samalla Rensunkin.
-Hyvä, vastasin. -Mä meen pesemään Rensun harjat, jatkoin, ja menin talliin.
Kävin katsomassa ennen pesua Taigaa, ja Wear hääri sen ympärillä.
-Moi, sanoin tytölle, joka ei aluksi edes huomannut mua.
Wear katsahti minuun päin.
-Terve. Mites Rensu-poika jakselee, Wear kysyi.
-Siinähän se. Aika paha se flunssa kyllä on, sanoin.
Juttelin hetken tytön kanssa ja rapsuttelin Taigaa. Sitten menin pesemään ne harjat, mitkä minun piti pestä. Seurakseni ryntäsi Kat, joka alkoi hinkata satulaa kuin viimeistä päivää.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 26, 2008 6:09:19 GMT 2
Eläinlääkäri käy.
Talutin juuri parhaillaan Rensua tarhaan, päästäkseni putsaamaan sen karsinan ja ruokakupin, sekä tietysti vesiautomaatin.
Päästin orin vapaaksi, ja Rensu lähti kävelemään eteenpäin. Hetken päästä se pysähtyi, painoi päänsä alas ja alkoi syödä. Huokaisin ja käännyin.
Aloin putsaamaan jo entuudestaan siistiä karsinaa. Heivasin ne vaivaiset lantakikkareet ja märät turpeet, mitä karsinassa oli, niin kottikärryihin. “Pöyhittelin” turpeita, ja lähdin kippaamaan kottikärryjä lantalaan. Annan kottikärryt ja talikon niitä havittelevalle Adalle, joka kiroaa vuoroansa siivota shettistammojen karsinan.
Pyyhkäisin kunnolla Rensun juoma- ja ruokakupit, ja hain riimunnarun.
-Rensuu, sun pitää tulla takaisin sisällee, huhuilen oria tarhan ovelta.
Rensu kääntyi kokonaan tarhassa, ja lähti kävellen tulemaan porttia kohti.
-Hieno poika, kehun Rensua, ja suhahdan portista sisään.
Otin Rensun kiinni, ja talutin sen portista. Otin suunnan aittatalliin päin, ja Rensu seurasi väsyneesti perässä.
Hain harjapakin, ja palasin Rensun luokse. Riisuin orilta loimen ja aloin harjata sitä, tai itse asiassa puunata, oikein kunnolla. Loihdin sen ruskean karvan edes jotenkuten eloisaksi, ja aloin putsata kavioita. Rensu nojaili minuun vähän väliä.
Siirryin selvittämään Rensun harjaa ja häntää, jos nyt kerran vetäisemällä kammalla voi sanoa selvittämiseksi. Näin eläinlääkärin kävelevän talliin.
-Pian sä saat apua, kuiskasin orille, jättäen sen rauhaan.
Kävelin talliin, Taigan karsinalle, ja näin eläinlääkärin tutkivan ponitamman jalkoja. Wear rapsutti nuutuneen ponin otsaa. Anne ja Oona olivat myös karsinan ovella. Jäin suosiolla taaemmas odottelemaan.
Taas vierähti ikuisuus. Hetken päästä eläinlääkäri mutisi jotain Annelle, ja tämä nyökkäili.
-Niin voitko sä kattoo vielä mun oria, Oona kysyi eläinlääkärin lopetettua.
-Juu, ohjatkaa minut vain herran luokse, tämä vastasi, ja minä käännyin kävellen Rensun luokse.
Eläinlääkäri alkoi tutkia Rensua, joka vähän nakkeli niskojaan. Eläinlääkäri suoristi selkänsä.
-Se on vielä flunssassa, mutta vähän taluttelua kentällä tai maneesissa, ja ehkä vähän pitempiä aikoja tarhassa. Koska tämän luonteiset hevoset vain väsyvät ja ärsyyntyvät seisoskelusta, ja se vaikuttaa tähän paranemiseen, eläinlääkäri selitti.
Oona nyökkäili.
-Milloin seuraava tarkastus, tyttö kysyi.
-Torstaina ois ihan hyvä, eläinlääkäri ehdotti.
-Juu, käy hyvin, Oona vastasi. -Kiitos.
Eläinlääkäri lähti, ja me jäimme Oonan kanssa Rensun luokse.
-Onneks Rensu on taistelijaluonne, niin se parantuu ennen kuin huomataankaan, Oona sanoi.
-Toivottavasti, sanoin, vaikka olin täysin samaa mieltä Oonan kanssa.
Rensu on taistelijaluonne.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 27, 2008 6:24:28 GMT 2
Kiirettäkiirettäkiirettäkiirettäkiirettä...
Tulin tallille helvetinmoista vauhtia. Tänä aamuna pitäisi tehdä vielä paljon, ennen kuin menen kouluun.
-Heippa poika, tervehdin Rensua, joka oli karsinassaan.
Rensu nosti vähän päätään, ja hörähti.
-Mikäs on vointi? Joka tapauksessa, nyt ulos, puhua pölpötin orille.
Nappasin riimunnarun, ja laitoin sen innostuneelle orille. Sitten avasin karsinan oven, ja lähdin taluttamaan Rensua, joka puhalteli ilmaa keuhkoihinsa. Avasin portin, ja päästin Rensun vapaaksi. Suljin heti portin, ja lähdin hakemaan kottikärryjä sekä talikkoa.
-Onneks karsina ei oo hirveen likanen, huokaisin alkaessani lapioida lantaa kottikärryihin.
Homma meni nopeasti, ja pian aloinkin kuurata Rensun kuppeja. Sitten lähdin hakemaan oripoikaa sisälle.
-Rensuu, huhuilin.
Rensu käänsi päätään, muttei lähtenyt tulemaan portille. Menin sen luokse, ja se luimaisi vain, kun laitoin riimun. Ja lähdin taluttamaan.
-Sä pääset kyllä tänään vielä ulos, lupasin orille, kun saavuimme karsinaan.
Hain Rensun harjapakin, ja riisuin loimen. Sitten aloin sukia paikallaan seisovaa Rensua. Harjasin sen kummaltakin puolelta, tietysti, ja aloin putsata kavioita. Rensu ei olisi jaksanut pitää niitä ylhäällä.
Selvitin vielä vähän Rensun harjaa, kun katsoin kelloa, ja tajusin, että mulla tulisi kiire Antun kanssa.
Loimitin Rensun nopeasti, ja hain sille heinää.
-Koita parannella, sanoin orille hellästi.
|
|