[shadow=red,left,300]
Hoitokurssi[/shadow]
Kävelen hymyssä suin satulahuoneeseen juuri, kun kello lyö kaksi. En ollut heti löytänyt perille, mutta onneksi Seppeleen mukava tallimestari – Jaakko, neuvoi minut tänne. Satulahuoneessa tyydyn nojailemaan vähän syrjempänä seinään. Kun Anne hetken päästä saapuu, lakkaa puheensorina välittömästi. Rystyseni ovat ihan valkoiset, kun Anne siirtyy minun kohdalleni. Jännityksestä johtuen olin puristanut niillä paitani reunusta tiukasti.
”Alenea, sinä saat Edin”, Anne ilmoittaa.
Hymyilen leveästi. Olin jo salaa jäänyt rapsuttelema voikkoa eestinhevosta, joka oli ihan syötävän suloinen. Edmund… Muistelen hevosen virallista nimeä.
Kun kaikille on jaettu opetushevoset, Anne vie meidät kierrokselle ensin tallissa ja kertoo mitä mistäkin löytyy. Sen jälkeen käymme kentällä, maneesissa, aitassa, lantalassa, päärakennuksella ja leiriläisten mökeissä. Annella riittää kerrottavaa, mutta melko hyvin saan silti painettua mieleeni tärkeimmät asiat. Kierroksen lopuksi minulla onkin ihan hyvä käsitys Seppeleestä.
Kierroksen päätteeksi Anne demostroi Frankilla perushoitoa. Hän harjaa valkoista hevosta varmoin ottein ja kertoo, että tulee harjata aina myötäkarvaan. Anne näyttää myös miten harjauksesta saa hevosen mielestä mahdollisimman rentouttavaa ja mukavaa. Sen jälkeen hän kertoo miten nostetaan hevosen etu- ja takajalat. Anne myös näyttää miten kaviot käytännössä puhdistetaan. Me kurssilaiset saamme myös koettaa harjausta ja kavioiden puhdistamista. Omalta osaltani se sujui melko rutiininomaisella tavalla. Opin silti myös uutta, koska Anne kertoi samalla myös kavion rakenteesta ja harjauksen tärkeydestä. Harjauksen ja kavioiden puhdistamisen jälkeen Anne näyttää miten satula nostetaan ensin säkän päälle ja siitä liu’utetaan oikeaan kohtaan, sekä kuinka kireälle suitsien hihna kiristetään. Samalla kun Anne tottuneesti näyttää hoitamisen perusasioita, hän selittää hoitajan määristä ja tehtävistä. Minulle ei hoitajana ainakaan tulisi vaikeuksia käydä pari kertaa kuukaudessa hoitamassa hoitsuani – päinvastoin! Hoitajien tehtävät vaikuttavat myös melko helpoilta, joskin sitäkin miellyttäviltä.
Kun Anne on taluttanut Frankin tarhaan ja näyttänyt miten talutetaan oikeaoppisesti, saamme hakea omat opetushevoset. Edi katselee minua hetken epäilevänä, kun kutsun sitä. Mutta sitten ruuna kuitenkin ravaa luokseni pärskähtäen. Kehun opetushevostani ja lähden taluttamaan sitä sitten vasemmalta puolelta kohti tallia. Kerkeän harjaamaan Ediä vain hetken, ennen kuin alkeistunnille tuleva tyttö saapuu.
”Hei. Olen Alenea, voit kutsua minua Ateksi”, sanon hymyillen.
”Moi. Mun nimi on Sandra, ja mä meen tänään Edillä”, Sandraksi esittäytynyt tyttö sanoo selvästi jännittyneenä.
Nyökkään hymyillen ja näytän alkeistuntilaiselle miten hän voisi pehmeällä harjalla harjata Ediä. Yhdessä saamme harjattua Sandran tuntihevosen nopeasti, minkä jälkeen puhdistan kaviot. Sandrakin sai koettaa nostaa yhtä kaviota, mutta koska hän ei osannut oikeaa tekniikkaa, kavio tuntui hänen mielestään liian painavalta. Varustamisessa joudun auttamaan painavan satulan nostamisessa selkään, mutta suitset hän saa itse laitettua. Minun tarvitsee vain tarkistaa hihnojen ja satulavyön kireys.
Kun Edi on kunnossa, Sandra taluttaa sen omatoimisesti kentälle. Minä menen väsyneenä syömään eväitä oleskeluhuoneeseen. Kerhohuoneessa on jonkin verran väkeä. Osa hoitajia, osa kurssilaisia.
”Hei Alenea!” Alysia tervehtii minua
”Moi”, vastaan ja istun väsyneenä sini-lilalle soffalle. ”Olen ihan naatti”, vaikerran virnistäen.
Alysia nyökkää ymmärtäväisenä. ”Niin minäkin”, hän myötäilee.
Haukkaan suullisen voileivästäni, jonka olin aamulla tehnyt. Kyytipojaksi hörppään vadelmamehua. Välipala maistui kerrassaan taivaalliselle. Paljon paremmalle kuin kotona! Hoitajat juttelevat keskenään iloisesti. Katselen heitä sivusilmällä salaa. Kaikki tulevat selvästi toimeen keskenään ja enemmänkin; kaikki näyttävät jopa toistensa parhailta toveruksilta. Hoitajat myös tervehtivät meitä, vaikka itse en seuraan tahdo väkisin tuppautua. Voi kuinka mahtavaa olisi joskus olla Seppeleen hoitaja…
Evästauon jälkeen kiiruhdan teoriatunnille. Anne kertoo ensin hevosen loimituksesta, siitä miten se teoriassa tehdään ja siitä milloin loimea aina tarvittiin. Hän myös selventää, että oli monta erilaista loimea, kukin omaan käyttötarkoitukseen. Seuraavaksi hän käsittelee asiakaspalvelun perusteita, selventäen esimerkiksi. kohteliaisuuden, ystävällisyyden ja avuliaisuuden tärkeyden olevan erittäin tärkeä asia Seppeleessä. Avuliaisuuteen sopien siirrymme seuraavaan teoriatunnin aiheeseen, avustaminen tallissa ja tunnilla. Se aihe käsittelee lähinnä sitä, miten hoitajan tulisi auttaa ratsastajaa hoitamisessa ja ratsastamisessa. Anne kuitenkin painottaa, että jos tuntilainen pärjää itsekin hyvin, häntä ei tarvitse auttaa. Itse tiedän liiankin hyvin, miltä tuntuu kun ei saa tehdä mitään…
Lopuksi Anne kertoo vielä itsenäisen ratsastuksen perusteista. Painan mieleeni kaiken varalta, että jos joskus pääsen hoitajaksi, saan ratsastaa itsenäisesti, kunhan hoitohevosen liikuntamäärä pysyy kohtuullisena. Kertaan päässäni myös maastoilua koskevat säännöt: ratsasta valoisalla tai valaistuilla teillä, huomioliivin käyttäminen suotavaa, käynti pääasiallinen vauhti, kaverin kanssa ratsastaminen turvallisinta. Teoriatunti on hyödyllinen, ja opin siitä paljon Seppeleen tavoista toimia eri asioissa.
Alkeistunnin jälkeen riisun Ediltä varusteet ja harjaan ruunan kunnolla. Edi nauttii harjauksesta, ja sen silmät lupsahtelevat vähän väliä kiinni. Lopuksi jään rapsuttelemaan opetushevostani hetkeksi, ennen kuin talutan sen tarhaan.
Hoitohevoset hoidettuamme, meidän pitää puhdistaa niiden varusteet. Ensiksi Anne kertoo mitä hoitajan tulee tehdä varusteille. Eli puhdistaa satula ja suitsen kerran viikossa ja muita sitten vähän harvemmin tai tarpeen mukaan. Tänään me kuitenkin puhdistamme satulan ja suitset satulasaippualla. Edin varusteet ovat hyvässä kunnossa, ja niistä näkee heti, että ne ovat hyvin hoidetut. Saan niistä silti vieläkin upeammat, kun jynssään ja puhdistan niitä hyvän tovin.
Hoitokurssin päättää hevosenhoitaja Ellin kanssa tekemä iltatalli, jossa katsastamme myös yleisiä tallitöitä. Tehtäviimme tänään kuuluu Ellin kanssa hakea hevoset tarhasta, tiputtaa heinät, ruokkia hevoset, lakaista tallikäytävä ja laittaa talli muutenkin valmiiksi yöhön. Me kaikki kurssilaiset saamme puristettua itsestämme vielä viimeisetkin mehut, ja niinpä yhteistuumin saamme hommat ajoissa tehtyä.
”Kiitos kaikille mahtavasta päivästä! Teistä tulee varmasti vielä hyviä ja tunnollisia hoitajia”, Anne kiittää vielä lopuksi kaikkia, jonka jälkeen me jo lähdemmekin. Opin hoitokurssista paljon ja se oli mahtava kokemus, jonka sain viimein koettua. Toivotaan, että tänään oppimistani taidoista olisi vielä jonakin päivänä hyötyä…
[shadow=red,left,300]
The End![/shadow]