|
Post by Sophie on Apr 20, 2008 12:13:15 GMT 2
Tänne alan hoitamaan, en viitsi noita vanhoja käyttää.. juuh, toivottavasti käy..
|
|
|
Post by Sophie on Apr 20, 2008 15:22:37 GMT 2
En ehikkään hoitaa tänään, niin hoidan varmaan keskiviikkona..
|
|
|
Post by Sophie on Apr 21, 2008 10:49:10 GMT 2
21. huhtikuuta 2008 Maastoilua
Okei, oikeesti oon kipee.. mutta leikitään, että kävin koulussa tänään :>. Ja eka tarina löytyy Palmikon Päiväkirjasta.
Koulun jälkeen paiskasin läksykirjat pöydälle ja vaihdoin vaatteet tallikuteiksi. Ratsastuskypärä mukaan ja pyörän selkään. Kohta olinkin lähdössä Seppeleelle, mutta vastaan tuli isoveljeni. "Mihin sä oot lähdössä?" isoveljeni kysyi. "En ainakaan tallille", sanoin välinpitämättömästi ja jatkoin matkaa. Veljeni kirosi perääni, täytyy ilmoittaa äidille, että tuo huutelee vähän kaikkea kaduilla..
Talli oli aika hiljainen. Sieltä löytyi Anne, Chao katselemassa Riinaa ja Wearkin pomppi siellä vähän vähissä vaatteissa. Menin Wearin luo. "Moi, oon kuullu, et hoidat öö - Cassua?" kysäisin Wearilta. Tyttö nyökkäsi vaisusti ja alkoi nauramaan sitten: "Näytän varmaan joltain vammaselta varpuselta ku hypin täällä kuin mikäkin.." "Ajattelin, jos voisit tulla maastoon mun ja Palmin kanssa?" kysyin jälleen Wearilta. Tyttö lopetti hyppimisensä ja katsoi minua. "Mikä ettei, mutta mun pitää vielä se Cassukin jossain vaiheessa.." Wear vastasi. "Ok, puolen tunnin päästä ratsailla?" kysäisin. "Hyvä on.."
Menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Suuntasin ne Palmikon karsinaan. Tallista sisältä löytyi vielä vähän enemmän porukkaa, oona ja Dreamer. Kuitenkin sanattomana menin putsaamaan Palmikon karsinaa ja se oli likainen.. juuh.. Sen putsausksessa meni aika kauan, ja aloin hermostua. "Vielä vartti aikaa, niin täytyis olla jo maastossa.." supisin ja tartuin kotsuihin. Vein lannat lantalaan ja tavarat paikoilleen. Nopeasti hain harjapakkini, nyt olin jo ostanut Palmikollekin oman.. :>. Vein sen Palmikon karsinan eteen ja mietin.. "Toivottavasti se sittenkin ei ole tunnilla!" sanoin itsekseni ja kävin hakemassa narkin. Suunnistin Palmikon tarhalle ja tamma katseli minua. Silitin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Ja kun avasin tarhan oven, Palmikko pysyi rauhallisesti paikoillaan ja sain kiinnitettyä narkin Palmin riimuihin. Talutin sen rauhassa karsinaansa ja Palmikko tuli vähän epäillen perässä. "En mä ole paha, en mä sua tapa", mutisin Palmikolle ja pian se löytyi omasta karsinastaan. Hain harjapakkini heti kun olin päästänyt Palmikon riimuista. Aloitin tamman harjauksen, kavioiden putsauksen ja hain myös satulan ja suitset.
Palmikko oli täysissä vireissä ja laitoin vielä suojat takajalkoihin, jos nyt kuitenkin Palmikko suostuisi hyppäämään parit esteet. Talutin sitten Palmikon Wearin ja Taigan luo. "Mä sain odottaa teitä viisi minuuttia!" Wear naurahti. Hymyilin tälle ja kiristin satulavyön. Laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Sen jalustinhihnat olivat juuri sopivat, aivan täsmälliset. Wear ehdotti, että hän ja Taiga menisivät etunenässä, mikäpä siinä, ajattelin ja lähdimme käyntiin ja metsää päin. Kohta keräsimme ohjat ja Wear siirtyi raviin. Muistin ottaa raipan mukaan ja kehotin Palmikon raviin. Sen askel oli pitkä, joten kokosin vähän sitä, jottei me oltaisi ihan Taigan persuksissa kiinni :>. Ravasimme mielestämme ikuisuuksia ja Palmikko löysi paljon "kummituksia" puskista. Kun siirryimme laukkaan, Palmikko vetäisi äkisti pukin ja lensin sen kaulalle. "Ei kai sattunut?" Wear kysyi edessä vähän hermostuneen kuuloisena. "Ei, lensin vain tähän kaulalle.." vastasin ja nousin Palmikon pitkän laukka-askeleen mukana pystyyn. "Kohta tulee esteet, otathan kunnon välimatkan?" Wear ilmoitti. Hiljensin Palmikkoa, lyhensin askelta ja kohta näin kuinka Taiga hyppäsi puunrungon yli mahtavalla ilmavaralla. Kun annoin pohkeet ja nykäisin vähän ohjista ennen estettä, yllätyksekseni Palmikko hyppäsi korkean, mutta samalla pitkän hypyn. Wear huudahti iloisena edessä, oli kai jotenkin pystynyt näkemään hyppymme. Taputin Palmikkoa kaulalle mutta pian taas Taiga ja Wear lennähtivät esteen yli. Kuulin vain pelästyneen "Huih!" -äänen edestäni ja pian huomasin esteen edessäni joka näytti vähän turhan isolta. Annoin napakat pohkeet ja parit maiskautukset ja Palmikko hyppäsi, tosin sen hyppy jäi vähän lyhyeksi, joten seen takaset osuivat puuesteeseen. Mitään sen pahempaa ei tapahtunut, taputin Palmikkoa. "Ei enää esteitä!" huudahdin eteenpäin. Wear naurahti. "Okei, lähdetään tallille päin.. Hiljennän kohta raviin", Wear sanoi ja olimme pian keventelemässä ravi-askeleiden tahdissa. Lähdimme tuttua reittiä tallille päin, ainakin Blondin kanssa olin mennyt sitä monta kertaa. Talli alkoi pikkuhiljaa näkyä ja hiljensimme käyntiin. "Wau, Wear, nyt mä vasta tajusin, sulla on hirveen hienot vaatteet!" sanoin vähän pöllämystyneen näköisenä kun en aikaisemmin tajunnut. Wear katsoi vähän ujosti. "Kiitti", tyttö vastasi hiljaa. Annoin Palmikolle pitkää ohjaa ja se laski päänsä ihan alas.
Olimme tallilla ja molemmat meistä turvallisesti maassa. "Kiitti seurasta, Kismet, joskus uudestaan?" Wear kysyi. "Katsotaan. Mutta samoin, kiitos", sanoin vähän takerrellen sanoihin, olen hirveän huono sanoissa: 'anteeksi', 'kiitos', 'se oli vahinko'. Talutin Palmikon karsinaansa. Se ansaitsi nyt lepoa. Nyt jos joku tuntilainen tulisi ja sanoisi: "Moi, mä meen Palmilla tunnille", kuolisin siihen paikkaan! Otin varusteet Palmikolta pois ja vein sen pesarille. Pesin siltä hiet pois. Annoin porkkanan sille, niin hienosti se oli hypännyt, ajattelin kahtatuhatta kieltäytymistä.. Puhdistin Palmikon kaviot ennen kuin vein sen tarhaan. "Kiitos.. Menit hyvin", mutisin Palmikolle. Silittelin sitä korvan takaa aitauksessa. "Nähdään", sanoin hiljaa ja huokaisin. Koskaan tallilta lähtö ei tuntunut näin haikealta.. Ei koskaan.
- Kismet ja Palmikko -
|
|
|
Post by Sophie on Apr 30, 2008 14:09:59 GMT 2
Nopeasti leikisti hoidin Palmikon.. XD
|
|
|
Post by Sophie on May 1, 2008 15:31:32 GMT 2
28.4.2008 Maastoestetunti
Nyt kun kerran oli vappu, eikä siis koulua, minun oli aivan pakko päästä Seppeleelle taas Palmikkoa rapsuttelemaan! Vaihdoin verkalleen tallivaatteet päälle ja pakkasin reppuuni juotavaa. Lähdin Seppeleelle pyörällä raippa ja ratsastuskypärä mukana.
Seppeleen piha oli jo hyvässä kunnossa. Vihreä ruoho paistoi sieltä täältä ja hevoset söivät sitä tyytyväisinä. Ulkona oli paljon hevosia, Eppu, Humu ja Taiga (tietty enemmänkin), mutta Palmikko ei ollut ulkona, eli varmaan teljetty sisälle.. Jätin pyöräni tallin seunustalle ja lähdin Seppeleen tallirakennusta kohti. Moni oli harjailemassa hoitsujaan tai muita ratsastettaviaan käytävällä. Ainakin Pipsa oli harjailemassa Bertiä ja Kukka Humua. Taisinkin nähdä Oonan ja Rensun kentällä harjoittelemassa ennen tuntia, joten ei ihme, ettei Oona ollut sitä Rensuaan harjailemassa. Olin unohtanut kokonaan teoriatunnin ennen maastoilua. Otin muista mallia ja kävin hakemassa harjat. Menin Palmikon karsinalle, avasin oven ja aloitin harjaamisen. Palmikko oli likainen, mutta ei se minua haitannut, oli vielä puoli tuntia ennen teoriatunnin alkamista..
Palmikko oli nyt suunnilleen kiiltävä ja sen kaviot olivat puhtaat. Muut olivat jo odottelemassa yläkerrassa alkavaa teoriatuntia oleskeluhuoneessa. Jätin Palmikon karsinaansa ja hain satulan ja suitset valmiiksi karsinan eteen odottelemaan. Kohta lähdin itsekin ylöspäin, teoriatunti alkoi juuri. Oona sepitti jotain jostain, mutten kuunnellut kuin toisella korvalla. Kukka taisi huomata sen, katsoi minua kysyvästi mutta katsoin ehkä vähän myrkyllisellä katseella takaisin. "..ja muistakaa, kun hevostenne kanssa.. - Kismet! Minne sinä luulet meneväsi?" Oona kysyi kun talsin ovelle päin. "Sori, mut mulla on huono olo, mä tuun sitten ihan kohta.. Käyn vessassa ja öö - sori", vastasin sekaisella äänellä. Olin puoliksi valehdellut. Minulla särki pää ja vatsaa väänsi, mutta vessaan en todellakaan mennyt, vaan suoraa päätä Palmikon luo. Heti kun sain koskeakin tammaan, olo tuntui kolme kertaa paremmalta. Olo alkoi taas laskea alaspäin. Tiesin, että olin ollut jo kauan Palmikon luona. Oonakin oli selvästi huomannut sen, koska oli lähettänyt Kukan minua tuomaan takaisin teoriatunnille. "Kismet - öö, tuutko sä tonne teoriatunnille vai et?" Kukka kysyi aralla äänellä. "Sano Oonalle, että mulla on vielä huono olo. Osallistun tunnille, jos vaan tulee parempi olo. Saatan ehtiä vielä takaisin", vastasin surkean väsyneellä äänellä. Sisuksissani alkoi heti polttaa kun Kukka lähti. En osannut ajatella mitään kunnolla. Säikähdin melkein kaatuakseni, kun tajusin, että kuljetin kottikärryjä Palmikon karsinan eteen. "Sori, tyttö, mut mun on ihan pakko häiritä sua! Mä en tajuu, mikä muhun on mennyt!" sopersin Palmikolle ja kävin hakemassa talikon. Puhdistin karsinaa parhaimmillaan, se kyllä oli jo puhdas, kun kuulin askeleita tulevan ylhäältä alaspäin. Voi ei, ajattelin ja lähdin nopeasti viemään kottikärryjen lantaa lantalaan. Kun tulin takaisin tallirakennukseen, Oona pommitti minua kysymyksillä: "Kismet, tuletko sä tunnille, voitko hyvin, kerro nyt mulle mikä sulle tuli, Kismet, sä oot ihan kalpee!". Olin ihan pyörällä päästäni, vastasin vain "joo", ja lähdin satuloimaan Palmikkoa.
Monet katseet osuivat minuun, taisin todellakin olla kuin lakana, ja ajatukset kiersivät päässäni niin, etten tajunnut melkein mitään. Talutin silti Palmikon rennon tuntuisesti ulos ja kiristin satulavyön. Oona tuli pian perässäni Rensua taluttaen. "Voit nousta selkään, ja ilmoita heti, jos sulle tulee pahempi olo. Musta sä et kuitenkaan tossa kunnossa voi lähteä, jos kuitenkin menisit Annen luo ja kertoisit, mikä sulla on. Jos nyt kuitenkin, ei millään pahalla-..". Keskytin kuitenkin Oonan. "Jos nyt kuitenkin antaisit minun nousta selkään ja antaa olla rauhassa!" tiuskaisin. Oona näytti perin pelästyneeltä, mutta lähti sitten vähän kauemmas Rensunsa kanssa. Nousin Palmikon selkään ja säädin jalustinhihnat sopiviksi. Kaikki tuntilaiset olivat nyt ulkona hevostensa selässä. "Kaikilla raippa, jos tarttee, kaikilla kypärä?" Oona kailotti edestä. Hevosten selästä kuului myöntyvää vastausta ja Oona lähti edessäni liikkeelle. Seurasin esimerkkiä ja niin myös muut. Metsässä vasta Oona käski ottaa ohjat kunnolla käteen. Tein käsketyn homman ja aloin jo rentoutua. Ihmettelin, mikä ihme minulla oli, yhtäkkiä vain alkoi huono olo ja tiuskin kaikille, nyt on taas ihan normaali päivä.. Oona huusi taas jotain "nostakaa kaikki ravi, kun edessä mennyt on laittanut hevosensa raviin". Oona käski Rensunsa liikkeelle. Yritin pohkeilla ja äänillä saada Palmikkoa raviin, mutten saanut. "Noniin, Palmikko, älä oo noin laiska, vai haluutko raipasta?" puhuin Palmikolle. Hevonen ei vieläkään liikkunut, löin sinä napakasti, mutta varsin hellästi pohkeen taakse. Hevonen säpsähti vähän ja kiihdytti raviin. Metsässä oli mukavaa ja pöllöjä huhuili siellä sun täällä. "Istukaa alas, ja nostakaa oikea laukka ton varsin ison koivun kohdalla, näkeekö kaikki, nostakaa siinä", Oona sanoi edessäni. Kaikki istuivat alas ja hevoset kiihdyttivät. Kun koivu oli kohdallani, valmistelin laukkaa ja annoin pohkeet. Palmikko nosti helposti laukan ja sen pitkässä laukka-askeleessa oli kiva olla. Kun viimeisetkin olivat laukassa, Oona käski kevyeeseen istuntaan. Kuului joltain pitkä huokaus, mutta kaikki istuivat kevyessä istunnassa. Oona ilmoitti myös, että noin 95 cm este tulisi 15 m päästä ja kohta rensu loikkasi edessäni korkean, mahtavan loikan. Ehtisin ihailla sitä vain hetken, kunnes yritin saada Palmikon hyppäämään, edes jollain tavalla. Se yritti kieltäytyä, mutta kun annoin juuri ennen estettä mahtavat pohkeet, Palmikko nousi ilmaan, lakseutui kaukana esteestä ja taputtelin sitä. "Hieno tyttö, hyppäähän noin kaikissa esteissä", kehuin Palmia ja esteitä ylitettiin. Puolen tunnin kuluttua Oona kailotti edestäni: "Viimeinen este tulossa, se on korkea, arviosin noin 115 cm, ja jollei Bert pääse estettä tai joku muu, se voin kiertää ravissa esteen..". Meni aika kauan, kunnes edessäni menevä ratsukko pongahti ilmaan. Kun minun ja Palmikon vuoro tuli, Palmikko kieltäytyi reilusti, ja lensin sen kaulan yli esteen toiselle puolelle. Oona pysäytti Rensun ja huusi: "Pidä Palmista kiinni! Tämä ei ollut yllätys, etteikö se hyppäisi estettä, mutta.. Hei, pidä ohjista kiinni! Sattuiko?". Nousin esteen takaa ylös ja toruin kunnolla Palmia. Palmikko näytti katuvan, mutten ollenkaan tiennyt, tajusiko se mitään, että oli tehnyt väärin. Oona kehotti minua taluttamaan Palmikkoa esteen viereltä, kunnes hyppäisisin selkään ja jatkettaisiin ravissa. Tein työn käsketyn ja olin kohta taas selässä. "Esteen jälkeen kun olette menneet noin viisi metriä, hiljentäkää raviin ja pitäkää välimatkat!" Oona huusi ja minä ja hän hiljensimme jo raviin. Takana tulevat Kukka Humulla ja Pipsa Bertillä tulivat pian perässäni ravissa.
Olimme ravanneet jo aika kauan, kun Oona käski kaikkien käskevän hevostensa käyntiin. Hiljensin käyntiin ja kaikki antoivat pitkää ohjaa automaattisesti. "En mä kyllä käskenyt, mutta antaa olla", Oona mutisi, "ottakaa jalustimet pois jaloista, eikun jalat pois jalustimista!". Kuulin takaa hiljaisen tirskahtelun, mutta kaikki noudattivat Oonan ohjetta. Kohta olimme tallin pihalla ja saimme laskeutua selästä. "Kiitos kaikille, hoitakaa hevosenne hyvin, tavataanpa taas joskus samoissa merkeissä", Oona sanoi hyvin arvokkaalla tavalla. Talutin Palmikon karsinaansa ja otin siltä kamppeet pois. Menin nopeasti pesemään kuolaimet ja viemään satulan ja suitset paikoilleen. Kun olin tulossa harjaamaan nopeasti Palmikon, törmäsin Anneen. "Hei, Kismet, voitko jo hyvin?" Anne kysyi. "Joo, mutta mistä tiedät..?" vastasin. "Tallissa on tallilaisia. Ada oli kuullut sinun ja Kukan keskustelun, ettet pääse teoriatunnille, mutta kuitenkin olit rapsuttelemassa Palmikkoa", Anne sanoi ja hymyili. "Olen pahoillani, putsasin vielä Palmikon karsinankin!" sanoin hiljaa. "Ei se tälläkertaa haittaa. Olit kuitenkin kalpea kuin kuollut haamu, tai no, haamu pelkästään. Eikä teoriatunnit nyt niin hauskoja olekaan!" Anne sanoi ja naurahti. "En ihmettele, jos pitkästyit, mutta tule sitten kaakaolle..".
Olin nopeasti harjannut Palmikon hiet ja puhdistanut sen kaviot kun kävelin oleskeluhuonetta kohti. Anne oli siellä, mutta kyllä Carkkikin, samoin Wear. Tervehdin kaikkia ja Anne ojensi minulle kaakaokupin. "Jos nyt kerrot kaiken ihan alusta loppuun saakka, niin osataan katsoa, jos sinun vanhemmillesi tarvitsee ilmoittaa..", Anne sanoi. "EI, ei vanhemmille, siitä ne vain alkavat hössöttää, samoin kun siitä pyörtymisestä, mikä ei todellakaan ollut normaali!" kerroin Annelle pelästyneen näköisenä. "Ai olet pyörtynyt? Jaa, ja oikein erikoisesti, saat kertoa senkin!" Anne sanoi ja hymyili. "Ei olisi pitänyt kertoa", hymyilin ja kaikki oleskeluhuoneessa hymyilivät takaisin. Aloitin kertomuksen huonosta voinnista ja epätavallisesta pyörtymisestä.
Kiitos, Oona, ihanasta tunnista!
- Kismet ja Palmikko! -
|
|
|
Post by Sophie on May 17, 2008 13:28:11 GMT 2
Kirjotan huomenna tarinan DX. Kiireitä
|
|
|
Post by Sophie on May 20, 2008 12:46:28 GMT 2
20. toukokuuta 2008 Tuntipäivä
Saavuin tallille. Olin eksynyt kaikkiin lähimmäisiin talleihin ja katsellut hevosia. Kaksi uutta hoitsuakin, plääh, Seppele on sitten taas tällainen, miten yleensäkin menee, ekaksi ihanaa hoitaa jotakuta, sitten se muuttuu arjeksi. Mutta, silti, Seppele on paras!! Ja hevoset tietty.. Jätin pyöräni telineeseen ja menin katsomaan ekaksi laitsat. Palmikko ei ollut sielläkään, joten menin heti etsimään tammaa sisältä. Karsina karsinalta, mutta Palmikko ei ollut omassa karsinassaan. "No voi hel-..luntai, miksen minä heti tajunnut?" kysyin itseltäni ja läimäsin kädellä otsaan. Menin katsomaan tuntilistaa. "Jaah, Palmikko on nyt koulutunnilla.. sitten - mitääh, estetunnila?!" ihmettelin. Toivotaan, etteivät esteet ole korkeita, ajattelin ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Olin putsannut karsinaa jo aika kauan, mutta ei se siitä puhtaammaksi tullut. Olisi vielä paljon tekemistä, eikä vain Seppeleessä, niin sattui olemaan vähän kiire, mutta silti vain laiskottelin sen talikon kanssa. Oona, Dreamer ja Maikku tulivat pölpöttäen luokseni. "Hehee, Kismet, olisitpa nähnyt miten Palmikko meni piruetin.. Vähän oli hakusessa alussa, mutta sitten - Wau!" Oona selosti ja hymyilin. "Se menee vielä estetunnille", kerroin, ja tytöt hiljenivät. "Estetunnille?" Maikku sopersi, "esteille? Mutta kun sehän - ..". "Se kammoaa esteitä", minä ja Dreamer täydensimme Maikun lauseen yhtäaikaa. "No mutta, vaihtua, koulutunti loppuu pian. Heti sen jälkeen on estetunti, ja sun on pakko nähdä se!", Oona hoputti, "Palmikon karsina ei puhtautta kiillä", hän jatkoi ja hymyilin. "Tämän kerran", huokaisin ja aloitin lannat siivoamisen. Olihan tyttöjen helppo puhua, mutta karsinan siivous painoi jo päälle. Muutenkin oli ollut futispäivä koulussa, pelattu koko päivä, niin olin sitten reippaalla tuulella. Vihdoin kottikärryt täyttyivät ja karsina oli puhdas. Kuulin, kuinka hevosia tuotiin koulutunnilta takaisin. Kävelin pikavauhtia lantalaan, kaadoin kottikärryjen lannat sinne ja vein kotsut talikoineen pois. Oona ja Dreamer olivat juuri menossa kentän katsomoon, kun liityin heidän joukkoon ja kysyin: "Missä Maikku on?". "Jäi auttamaan sen ratsastajaa, siis Piccolon", Oona vastasi. Menimme aivan kentän aidan viereen. Tunnilla oli myös Carkki Leevineen ja Wear meni Sentillä. Kuin lukien ajatukseni Dreamer sanoi: "Tästä tulee vielä kunnon tempputunti". Nyökkäsin ja menin Annen luo. Anne ei katsonut minuun, mutta vasta kun rykäisin vähän, hän siirsi katseensa minuun ja hymyili. "Taidat ihmetellä, miksi Palmikko on estetunnilla", Anne kysyi ja nyökkäsin, "no siksi, koska kuulin Oonan kertovan Palmikon estetaidoista kanssasi maastossa", Anne jatkoi. "Ai, mutta sehän kieltäytyi sen yhden", kerroin. "Niin, mutta me hypitään yksittäisiä. Ja muutenkin, esteet ovat jotain 30 cm - 40 cm välimaastossa, kyllä Palmikko voi ne päästä", Anne sanoi. "Mutta mitä jos ei, täytyykö hevonen vaihtaa", kysyin Annelta. "Mitä luultavammin", hän vastasi aika rennosti ja käänsi katseensa taas ratsukoihin. "Ottakaapa ohjat ihan kunnolla käteen, niin päästään aloittelemaan", Anne kailotti ja menin Dreamerin ja Oonan viereen.
Palmikko oli kieltäytynyt yhteensä kuusi kertaa sen saman esteen, kun Anne kysyi sen ratsastajalta: "Hei, haluatko vaihtaa hevosen?". Kuului hento "okei", ja Anne marssitti Oonan laittamaan Eppu kuntoon. "Kismet, jäähdyttele vaikka maastossa Palmikko", Anne käski, "voit mennä ilman satulaakin". Pyysin Dreamerin kuskaamaan Palmikon satulan pois. "Muuten, menetkö yksin sen kanssa?", Dreamer kysyi. "No joo, varmaan", vastasin. Mutta juuri kun Dreamer katosi näköetäisyydeltä, Ros tuli Blondia taluttaen luokseni. "Oletko menossa maastoon?", hän kysyi. "Jeps. Tuletko ihan taluttaen Blondin kanssa?", kysäisin. "No joo, jos mennään käyntiä", Ros vastasi. Annoin avut käyntiin. Blondi ja Ros tulivat lupaavasti perässä. "Mennään tosta esteetöntä reittiä, voit vaikka samalla kertoa sen Rensu, Oona, Blondi, sinä -jutun", Ros sanoi. "Ai minkä? Ai joo sen, okei..".
Tulimme takaisin Seppeleelle. Hevosia vietiin ulos ja kentällä tinttaroi taas jotain koulutuntilaisia ratsuineen. "Mmh, ainakin jäähdyteltiin tarpeeksi", Ros sanoi ja virnisti, "eikä Palmikko edes pukitellut!". "Hehhee, tuskinpa se edes ois pukitellut maastossa ja vielä käynnissä", totesin ja laskeuduin Palmikon paljaalta selältä. "Laitetaanko nämä samaan aitaukseen?", kysyin. "Ookke, mut Palmikko pitäis pestä", Ros sanoi ja osoitti hoitsuni hikistä karvapeitettä. Virnistin takaisin ja vein Palmikon pesarille. Otin suitset pois ja huuhtelin kuolaimet. Vein ne paikoilleen ja aloitin Palmikon huuhtelun.
Palmikko ja Blondi laidunsivat nyt samassa laitumessa, molemmat näköjään olivat todenneet, etteivät he ole vaaraksi ja sama ihminen hoitaa kumpaakin. Blondi tosin välillä halusi näykkiä ja oli huomattavasti reippaampi kuin Palmikko, mutta Palmikkohan oli jo aika vanha. "Autanko sua karsinan otossa?" kysyin Rosilta. "Oorrait.. haluutko oikeesti?" Ros kysyi. "No en, mutta en halua kotiinkaan vielä mennä", totesin ja lähdimme putsailemaan Blondin karsinaa.
|
|
|
Post by Sophie on May 24, 2008 15:07:24 GMT 2
Tä on nyt tosi lyhyt koska mulla on vielä kolme hoitsua tän Palmikon päälle.. ei kaikki täältä . Palmikko meni koulutunnilla sujuvasti, sen ratsastaja oli selvästi tyytyväinen. Tamma meni, eikä vain mennyt, vaan meni kauniisti. Anne käski kaikkien vuorotellen menemään koulurata, muut saivat kulkea uran sisäpuolella, lähes keskellä, tai pysähtyä, mutta keskelle. Kun Palmikko ratsastajallaan meni kouluradan, Palmikon liikkeet olivat sulavat ja lisätty ravikin meni lähes täydellisesti. "Palmikko on täydellinen kouluratsastuksessa, sen ratsastaja vain tekee hippasen väärin", kuului ääni takaa. Säpsähdin ja käännyin. Siinä oli Ada. "Ai joo.. no niin, tai enhän itse edes osaa noin paljoa kouluratsastuksesta", mutisin. "Kannattaisi mennä koulutunneille, siellä oppii", Ada sanoi ja virnisti, "tiedän, että tiedät". Virnistin takaisin ja hain kottikärryt ja talikon. "En ehdi tänään tekemään paljoa. Muutenkin Palmikko jatkaa vielä", kerroin Adalle joka oli oudosti tarjoutunut auttamaan minua karsinan otossa. "No niin, saat sentään nähdä sen. Minä kun en ihan aina ehdi", Ada sanoi. "Ada, miten voit sanoa noin, hoidat Siiriä mahtavasti!" sanoin Adalle. Tyttö kohautti olkiaan ja jatkoi kanssani karsinan ottoa. Hylkäsimme talikot ja kotsut vihdoin, ja menimme katsomaan tunteja. Palmikko oli jo siirtynyt seuraavalle koulutunnille. Ja vau, mitkä liikkeet! Annekin näytti olevan tyytyväinen kaikkien ratsukkojen taitoihin. "Sieltä sitten tehdään täyskaarto ja.. Palmikko sieltä POIS, se ei saa syödä heiniä!", Anne kailotti mikkiin. Katselin ex-hoitsuni syömistä, kunnes sen ratsastaja sai Palmikon syömästä ruohoa kentän laidalta. Ada virnisti ja sanoi: "Shettikset..". Hymyilin ja menin hakemaan sangon ja sienen. Putsailin Palmikon ruokakuppeja. Kohta pitäisi hoitaa Blondi pieni, tai, aika suuri. Palmikolle ei taaskaan voinut tehdä mitään. Se vain.. oli ja meni koulukiemuroita tunneilla. Onneksi tallilta löytyy silti muutakin tekemistä. "Kismet, tule tänne, sun on pakko nähdä tämä!", kuului käytävältä, ja se oli Oona. Menin Oonan perässä. Kohta tyttö pysähtyi aivan Rensunsa eteen. "Kaikki ei ole OK". Jatkuu.. toivottavasti tällasia tarinoita saa tehä jotka jatkuu..
|
|
|
Post by Sophie on May 25, 2008 15:12:33 GMT 2
Jatkoa eilisestä.. (:
Katsoin Rensua. Se näytti rauhalliselta, mutta mitään muuta en huomannut. Oona vihelsi vähän, lausui Rensun nimen, mutta ori vain piti päätään alhaalla. Pian muitakin kerääntyi Rensun ympärille. "Soittakaa joku eläinlääkärille", Oona käski, kun tuntilaiset veivät hepojaan karsinoihin. Ada soitti. En voinut sanoa mitään, ja ajattelin, ettei minua tarvittaisi enää Rensun luona. Palmikon ratsastaja pyysikin minua hoitamaan Palmikon. "Okei, jos sä niin tahdot", mutisin ratsastajalle ja virnistin. Tuskinpa hän kuuli. Harjailin Palmikkoa hiljalleen ja lellin sitä. En voinut mennä sillä ratsastamaan koska se oli jo saanut liikuntaa tarpeeksi, taluttelua ei, koska edelleen Palmikko oli hikisenä ollut tunnilla ja vääntänyt kiemuroita. Palmikko sulki silmänsä kun rapsuttelin sitä korvan takaa ja annoin porkkanan palan. Otin Palmin kaviotkin ja annoin sille pusun. "Jos sä pääset sinne leirille, niin mä haluan silti lelliä sua..", kerroin Palmikolle. Kävin hakemassa pienten rapsutuksien jälkeen kamppeeni ja lähdin. Eläinlääkärin auto kaarsi pihaan.
- Kismet ja Palmikko
|
|
|
Post by Carkki on May 27, 2008 17:18:54 GMT 2
Tän voi varmaan sulkea, jos kerta kismet lopettaa Palmin hoidon..
|
|
|
Post by Sophie on May 27, 2008 19:39:03 GMT 2
juuh.. mun puolesta
|
|