Post by Pöpi on Jan 19, 2013 10:14:57 GMT 2
Maanantai
Kävelin jännittyneesti kohti Seppelttä, aivan näillä minuuteilla alkaisi ihka ensimmäinen hoitajakurssini. Olin innoissani, sillä Seppele oli ehkä yksi maailman upeimmista ja ihanimmista talleista. Sitten minä näin sen häämöttävän edessä. Seppeleen Talli. Lähdin innokkaasti kohti tallipihaa, ja katselin iloista vilskettä mitä tallilla oli. Yksityisiä ratsastettiin kentällä, hevosia haettiin tarhoista, ruokittiin ja vietiin tarhoihin. Tässä vaiheessa minua alkoi jännittää minkä hevosen oikein saisin.
"Jaahas. Sinä taidatkin olla Piia?" Kysyin iloisen oloinen nainen, ympärillään kasa tyttöjä. "Joo, olen minä mutta mua saa kutsua Pöpiksi." Virnistin ja istuin tyttöjen viereen. "Me odottelemme vielä yhtä ihmistä, sitten jaetaan heposet." Nainen sanoi ja esittäytyi Anneksi. "Hän taitaa olla myöhässä, joten jaetaan
nyt ne hevoset:
Aino - Rotta:
Janette - Frank:
Nia - Laila:
Pöpi - Huiska:
Kairan - Elmo
Adina - Edi
Iiris - Humu:
Tiuku - Patron
Innostuin kovasti kun kuulin niinkin paljon suokin nimeä muistuttavan hevosen. "Hei anteeksi, mutta onko Huiska suokki?" Kysyin täpinöissäni.
"Juu, onhan se suokki." Anne hymyili ja silloin viimeinen osallistuja kiiruhti talliin ja sai kuulla että saisi kurssille Reinon. "Lähdetäänkös sitten tallia katsomaan?" Anne kysyi ja sai iloisen "Joo:n".
Tallikierroksella kuuntelin tarkkaavaisesti, varsinkin siinä kohtaa missä hän esitteli hevosten karsinat. Kun siirryimme tallipihalle, ikävä tuisku iski vasten kasvoja. Pakkasta oli tullut lisää ainakin 5 astetta. "Tuossa on erään Jossun talo, ja tuossa Aitta." Anne osoitteli tallipihalla. Kävimme kurkkaamassa aittaan, ja näimme hirveän sööttejä tammoja. Kierros päättyi aivan liian pian, ja istuuduimme takaisin satulahuoneeseen. Mutta minäpä innostuin kun menimme talliin ja aloimme opetella hevosen perushoitoa.
Demonstoinnin jälkeen, menimme tauolle, joten kaivoin repustani herkullisen lohi-tuorejuusto leivän ja juttelin muiden kanssa. Kaikki olivat yhtä innoissaan kuin minäkin, osalla oli jo kokemusta hevosista, niinkuin minullakin, olinhan käynyt jatkokurssinkin ja olin nyt Helppo C tasolla. Tauon päätyttyä oli kuulemma vuorossa hevosten loimitusta. Anne opetti meille, miten loimi laitettiin selkään, kiinnitettiin ristivyöt ja sitten otettiin pois. Olin innoissani, en malttanut odottaa että kurssi olisi ohi, ja saisin hakea Huiskan hoitajaksi. Tietenkään se ei ollut varmaa saisinko juuri sitä, tai saisinko ketään.
Olin ihan poikki kun loimitustunti loppui, mutta virkeennyin heti kun menimme Ellin kanssa katsastamaan tallitöitä ja tekemään iltatallia. Saimme laittaa listan mukaan hevosille ruoat, tarkastaa opetushevosemme Ellin ohjeiden mukaan ja lakaista tallin pääkäytävää. Jäin tuijottamaan liian pitkäksi aikaa ihanaa Huiskaa, joten Ellin piti tulla sanomaan että kannattaisi myös lakaista, eikä vain tuijotella. Kun viimeinenkin oljenkorsi oli 5 hoitajakurssilaisen avustuksella saatu lakaistua kello lähestyikin reippaasti jo kello 20.00. Elli oli selostanut jo aluksi, mitä kaikkea meidän, sitten kun joskus olisimme hoitajia, kuuluisi tehdä.
Äitini odotti minua satulahuoneessa, ja kuunteli tarkkaavaisesti koko ajomatkan kotiin, kuinka innoissani olin kurssista.
Tiistai
Äitini kuskasi minut tänään tänne, sillä hänellä sattui olemaan vapaa päivä. Näin Annen ja muut tytöt ulkona tallipihalla, joten lähdin melkein heti auton pysähdyttyä noiden luo.
"Tänään aloitellaan hevosten tarhasta haulla. Kaikki varmaan muistaa kenet hakee?" Anne sanoi reippaasti meille kurssilaisille. Sydämmeni pompahti kurkkuun, vaikka olinkin ratsastanut, harvemmin olin saanut tälläistä tehdä. Me kaikki tuskin maltoimme riimut rauhassa hakea, niin innoissamme olimme. Kaunis tamma Huiska ravaili tarhassa, kun astelin sinne. Hevonen katseli minua kiinnostuneena ja tuli katsomaan olisiko herkkuja. Kun hevonen nuuhki taskujani, annoin sille pienen porkkanan palan ja sen mutustellessa sitä pujotin riimun kiinni. Huiska lähti seuraamaan minua kiltisti askeltaen, ja ei tuottanut ongelmia. Paitsi silloin kun Huiska meinasi karauttaa raviin, ja sain sen juuri ja juuri pysäytettyä. Veimme hevoset karsinoihinsa, irrotimme riimut ja sitten seurasimme Annea satulahuoneeseen.
"Nonniin. Nyt opetellaan vähän asiakaspalvelua." Anne lausahti ja me menimme hämillemme. Miten niin asiakaspalvelua? Kun Anne alkoi selittää, me kuitenkin oivalsimme mitä hän tarkoitti ja saimmekin kuulla paljon uutta tietoa. Asiakaspalvelun perusteethan olivat ihan kivat, näin jälkeenpäin ajatellen.
Mutta mikään, ei mikään koko kurssilla ollut parempaa kuin seuraava tehtävä. Itsenäinen hevosen hoito ja tuntiavustaminen. Kaikki kävelivät rauhallisesti opetushevosten luo, ja alkoivat hoitaa niitä. Huiskalla ei ollut vielä ratsastustuntia, mutta puolentoista tunnin kuluttua se menisi alkeiskurssille. Harjailin Huiskaa dandyllä ja tamma ilmeisesti nautti siitä, niin leppoisasti se päätään lepotteli. Kavioitkin puhditettuani taputin sitä, ja menin katselemaan muiden töitä. Kun palasin Huiskan luo muutamalla oli jo pienet alkeisratsastajat luonaan. Hymyilin pienelle 8 vuotiaalle, joka tomerana ilmoitti menevänsä Huiskalla. Hymyilin ja kysäisin "Tarvitsisitko sinä apua?" Tyttö epäröi hetken ja nyökkäsi sitten. Hän oli hakenut jo varusteet joten hän pyysi minua opettamaan häntä vetosolmussa. Näytin muutaman kerran miten solmu tehtiin, ja sitten tyttö sai kokeilla. Itsensä Miisaksi kertonút pikkutyttö onnistui jo toisella yrittämällä ja alkoi sitten harjata Huiskaa.
"Mä oon nyt valmis." Tyttö ilmoitti, kun Huiska oli satuloitu ja suitsittu. Menin tarkastamaan vielä, ettei vyö ollut liian kireällä ja että kaikki oli asianmukaisesti hoidettu. Pian kuuluikin jo ääni, joka pyysi ratsastajia siirtymään maneesiin. Miisa lähti taluttamaan Huiskaa ja minä nappasin riimunnarun mukaani ja kävelin muiden mukana maneesiin. Maneesissa Miisa käänsi Huiskan kaartoon ja minä kiristin satulavyötä pari reikää. Sitten punttasin Miisan selkään ja pyysin kokeilemaan jalustimia. Miisa ilmoitti että toinen oli liian pitkä, joten lyhensin sitä hiukan ja varmistin itsekkin että ne olivat samanmittaiset. Sitten ojensin Miisalle raipan, jota olin pitänyt sillä aikaa kun tyttö nousi selkään.
Kun tunti alkoi, kiinnitin narun tamman kuolaimeen ja ratsastaja antoi Huiskalle tomerasti pohjetta. Kävelimme aikamme ja opettaja jakeli ohjeita ratsastajille. Kun he ottivat tuntuman, alkoivat voltit ja muut kiemurat. Taluttelin ratsua rauhassa, ja Miisa onnistui yllättävän hyvin, niin aloittelijaksi. Tunsin ilmapiirissä jännityksen kun ratsastuksen opettaja pyysi Ravia. Miisa oli ensimmäisenä ravissa ja jouduin pinkomaan Huiskan nopean tahdin perässä aikamoista ravivauhtia. Kun tunti lähestyi loppuaan, Miisa antoi hevoselle pitkät ohjat ja Huiska alkoi leupuuttaa päätään. Minäkin olin ihan puhki, joten lepuuttelin Huiskan kanssa päätäni
Kun kaikki hevoset olivat kaarrossa, Miisa hyppäsi pois selästä ja lähti taluttamaan konia talliin. Kävelin noiden vierellä, ilman talutusnarua. Miisa osasi itse ottaa varusteet pois ja harjata koninsa, ja pyysi apua vasta loimituksessa. Tarkistn hevosen ja neuvoin sitten tyttöä loimen kanssa. Ja sitten Miisa lähti isänsä kanssa tallilta pois. Minä kipittelin satulahuoneeseen ja söimme muiden kanssa eväitä, samalla kun kuuntelimme asiaa ratsastuksesta. Kun olin syönyt leipäni, hypistelin jouhta, joka oli lähtenyt Huiskalta, se ehdottomasti tulisi päiväkirjaani.
Viimeisenä kurssilla, huolsimme varusteita. Kiillotin tomerasti satulaa ja kuuntelin Annen ohjeistusta. Niinkuin eilenkin, kurssin loputtua olin täysin puhki. Mutta päätin samalla ilmoittautua heti huomenna Huiskan hoitajahakuun, se ehdottomasti olisi maailman paras hoitohevonen.
Kiitokset, pisteytetty!
Kävelin jännittyneesti kohti Seppelttä, aivan näillä minuuteilla alkaisi ihka ensimmäinen hoitajakurssini. Olin innoissani, sillä Seppele oli ehkä yksi maailman upeimmista ja ihanimmista talleista. Sitten minä näin sen häämöttävän edessä. Seppeleen Talli. Lähdin innokkaasti kohti tallipihaa, ja katselin iloista vilskettä mitä tallilla oli. Yksityisiä ratsastettiin kentällä, hevosia haettiin tarhoista, ruokittiin ja vietiin tarhoihin. Tässä vaiheessa minua alkoi jännittää minkä hevosen oikein saisin.
"Jaahas. Sinä taidatkin olla Piia?" Kysyin iloisen oloinen nainen, ympärillään kasa tyttöjä. "Joo, olen minä mutta mua saa kutsua Pöpiksi." Virnistin ja istuin tyttöjen viereen. "Me odottelemme vielä yhtä ihmistä, sitten jaetaan heposet." Nainen sanoi ja esittäytyi Anneksi. "Hän taitaa olla myöhässä, joten jaetaan
nyt ne hevoset:
Aino - Rotta:
Janette - Frank:
Nia - Laila:
Pöpi - Huiska:
Kairan - Elmo
Adina - Edi
Iiris - Humu:
Tiuku - Patron
Innostuin kovasti kun kuulin niinkin paljon suokin nimeä muistuttavan hevosen. "Hei anteeksi, mutta onko Huiska suokki?" Kysyin täpinöissäni.
"Juu, onhan se suokki." Anne hymyili ja silloin viimeinen osallistuja kiiruhti talliin ja sai kuulla että saisi kurssille Reinon. "Lähdetäänkös sitten tallia katsomaan?" Anne kysyi ja sai iloisen "Joo:n".
Tallikierroksella kuuntelin tarkkaavaisesti, varsinkin siinä kohtaa missä hän esitteli hevosten karsinat. Kun siirryimme tallipihalle, ikävä tuisku iski vasten kasvoja. Pakkasta oli tullut lisää ainakin 5 astetta. "Tuossa on erään Jossun talo, ja tuossa Aitta." Anne osoitteli tallipihalla. Kävimme kurkkaamassa aittaan, ja näimme hirveän sööttejä tammoja. Kierros päättyi aivan liian pian, ja istuuduimme takaisin satulahuoneeseen. Mutta minäpä innostuin kun menimme talliin ja aloimme opetella hevosen perushoitoa.
Demonstoinnin jälkeen, menimme tauolle, joten kaivoin repustani herkullisen lohi-tuorejuusto leivän ja juttelin muiden kanssa. Kaikki olivat yhtä innoissaan kuin minäkin, osalla oli jo kokemusta hevosista, niinkuin minullakin, olinhan käynyt jatkokurssinkin ja olin nyt Helppo C tasolla. Tauon päätyttyä oli kuulemma vuorossa hevosten loimitusta. Anne opetti meille, miten loimi laitettiin selkään, kiinnitettiin ristivyöt ja sitten otettiin pois. Olin innoissani, en malttanut odottaa että kurssi olisi ohi, ja saisin hakea Huiskan hoitajaksi. Tietenkään se ei ollut varmaa saisinko juuri sitä, tai saisinko ketään.
Olin ihan poikki kun loimitustunti loppui, mutta virkeennyin heti kun menimme Ellin kanssa katsastamaan tallitöitä ja tekemään iltatallia. Saimme laittaa listan mukaan hevosille ruoat, tarkastaa opetushevosemme Ellin ohjeiden mukaan ja lakaista tallin pääkäytävää. Jäin tuijottamaan liian pitkäksi aikaa ihanaa Huiskaa, joten Ellin piti tulla sanomaan että kannattaisi myös lakaista, eikä vain tuijotella. Kun viimeinenkin oljenkorsi oli 5 hoitajakurssilaisen avustuksella saatu lakaistua kello lähestyikin reippaasti jo kello 20.00. Elli oli selostanut jo aluksi, mitä kaikkea meidän, sitten kun joskus olisimme hoitajia, kuuluisi tehdä.
Äitini odotti minua satulahuoneessa, ja kuunteli tarkkaavaisesti koko ajomatkan kotiin, kuinka innoissani olin kurssista.
Tiistai
Äitini kuskasi minut tänään tänne, sillä hänellä sattui olemaan vapaa päivä. Näin Annen ja muut tytöt ulkona tallipihalla, joten lähdin melkein heti auton pysähdyttyä noiden luo.
"Tänään aloitellaan hevosten tarhasta haulla. Kaikki varmaan muistaa kenet hakee?" Anne sanoi reippaasti meille kurssilaisille. Sydämmeni pompahti kurkkuun, vaikka olinkin ratsastanut, harvemmin olin saanut tälläistä tehdä. Me kaikki tuskin maltoimme riimut rauhassa hakea, niin innoissamme olimme. Kaunis tamma Huiska ravaili tarhassa, kun astelin sinne. Hevonen katseli minua kiinnostuneena ja tuli katsomaan olisiko herkkuja. Kun hevonen nuuhki taskujani, annoin sille pienen porkkanan palan ja sen mutustellessa sitä pujotin riimun kiinni. Huiska lähti seuraamaan minua kiltisti askeltaen, ja ei tuottanut ongelmia. Paitsi silloin kun Huiska meinasi karauttaa raviin, ja sain sen juuri ja juuri pysäytettyä. Veimme hevoset karsinoihinsa, irrotimme riimut ja sitten seurasimme Annea satulahuoneeseen.
"Nonniin. Nyt opetellaan vähän asiakaspalvelua." Anne lausahti ja me menimme hämillemme. Miten niin asiakaspalvelua? Kun Anne alkoi selittää, me kuitenkin oivalsimme mitä hän tarkoitti ja saimmekin kuulla paljon uutta tietoa. Asiakaspalvelun perusteethan olivat ihan kivat, näin jälkeenpäin ajatellen.
Mutta mikään, ei mikään koko kurssilla ollut parempaa kuin seuraava tehtävä. Itsenäinen hevosen hoito ja tuntiavustaminen. Kaikki kävelivät rauhallisesti opetushevosten luo, ja alkoivat hoitaa niitä. Huiskalla ei ollut vielä ratsastustuntia, mutta puolentoista tunnin kuluttua se menisi alkeiskurssille. Harjailin Huiskaa dandyllä ja tamma ilmeisesti nautti siitä, niin leppoisasti se päätään lepotteli. Kavioitkin puhditettuani taputin sitä, ja menin katselemaan muiden töitä. Kun palasin Huiskan luo muutamalla oli jo pienet alkeisratsastajat luonaan. Hymyilin pienelle 8 vuotiaalle, joka tomerana ilmoitti menevänsä Huiskalla. Hymyilin ja kysäisin "Tarvitsisitko sinä apua?" Tyttö epäröi hetken ja nyökkäsi sitten. Hän oli hakenut jo varusteet joten hän pyysi minua opettamaan häntä vetosolmussa. Näytin muutaman kerran miten solmu tehtiin, ja sitten tyttö sai kokeilla. Itsensä Miisaksi kertonút pikkutyttö onnistui jo toisella yrittämällä ja alkoi sitten harjata Huiskaa.
"Mä oon nyt valmis." Tyttö ilmoitti, kun Huiska oli satuloitu ja suitsittu. Menin tarkastamaan vielä, ettei vyö ollut liian kireällä ja että kaikki oli asianmukaisesti hoidettu. Pian kuuluikin jo ääni, joka pyysi ratsastajia siirtymään maneesiin. Miisa lähti taluttamaan Huiskaa ja minä nappasin riimunnarun mukaani ja kävelin muiden mukana maneesiin. Maneesissa Miisa käänsi Huiskan kaartoon ja minä kiristin satulavyötä pari reikää. Sitten punttasin Miisan selkään ja pyysin kokeilemaan jalustimia. Miisa ilmoitti että toinen oli liian pitkä, joten lyhensin sitä hiukan ja varmistin itsekkin että ne olivat samanmittaiset. Sitten ojensin Miisalle raipan, jota olin pitänyt sillä aikaa kun tyttö nousi selkään.
Kun tunti alkoi, kiinnitin narun tamman kuolaimeen ja ratsastaja antoi Huiskalle tomerasti pohjetta. Kävelimme aikamme ja opettaja jakeli ohjeita ratsastajille. Kun he ottivat tuntuman, alkoivat voltit ja muut kiemurat. Taluttelin ratsua rauhassa, ja Miisa onnistui yllättävän hyvin, niin aloittelijaksi. Tunsin ilmapiirissä jännityksen kun ratsastuksen opettaja pyysi Ravia. Miisa oli ensimmäisenä ravissa ja jouduin pinkomaan Huiskan nopean tahdin perässä aikamoista ravivauhtia. Kun tunti lähestyi loppuaan, Miisa antoi hevoselle pitkät ohjat ja Huiska alkoi leupuuttaa päätään. Minäkin olin ihan puhki, joten lepuuttelin Huiskan kanssa päätäni
Kun kaikki hevoset olivat kaarrossa, Miisa hyppäsi pois selästä ja lähti taluttamaan konia talliin. Kävelin noiden vierellä, ilman talutusnarua. Miisa osasi itse ottaa varusteet pois ja harjata koninsa, ja pyysi apua vasta loimituksessa. Tarkistn hevosen ja neuvoin sitten tyttöä loimen kanssa. Ja sitten Miisa lähti isänsä kanssa tallilta pois. Minä kipittelin satulahuoneeseen ja söimme muiden kanssa eväitä, samalla kun kuuntelimme asiaa ratsastuksesta. Kun olin syönyt leipäni, hypistelin jouhta, joka oli lähtenyt Huiskalta, se ehdottomasti tulisi päiväkirjaani.
Viimeisenä kurssilla, huolsimme varusteita. Kiillotin tomerasti satulaa ja kuuntelin Annen ohjeistusta. Niinkuin eilenkin, kurssin loputtua olin täysin puhki. Mutta päätin samalla ilmoittautua heti huomenna Huiskan hoitajahakuun, se ehdottomasti olisi maailman paras hoitohevonen.
Kiitokset, pisteytetty!