|
Post by Nana on Jul 27, 2008 11:05:03 GMT 2
Teen tarinan tuosta ''maastosta köpöttelystä''. Vaikka mie en köpöttele, vauhtia vaan! ---------------------------------------------------------------- 27.7 You have other sitter now, my honey.Tänään ei tallille tulo ollut enään niin riemuisaa, aina sai miettiä että tuliko turhaan jos Leevi on hoidettu? Laiskasti kävelin laitumelle, missä ori odottelikin minua hirnuen ja vetäen komeaa pukkilaukkaa esittääkseen taas hienoutensa. Rutistin Leeviä, rutistin kuin viimeistä päivää. Nappasin päitsistä kiinni ja vein Leevin karsinaansa. Viheltelin Leeville, sillä minulla ei ollut huolen häivää, Karoliina luultavasti tulisi vasta kahdentoista aikaan. Itse olin liikkeellä jo kahdeksalta. Leevi alkoi hangata minuun itseänsä, sillä sitä kutitti. Nappasin harjat ja rapsuttelin Leeviä oikein kunnolla joka paikasta. Otin suitset ja suitsitin Leevin. Talutin sitä ensin jonkun matkaa, kunnes huomasin että Leevi halusi minut selkäänsä. Ja totta puhuen, myös minä sen. Ähisin Leevin selkään ja miltei heti otin reippaan ravin. Leevi kiihdytteli kun laukkasuora lähestyi. Laukkasuoran vastaantullessa minä laukkasin, mutta Leevi päätti vetää komeat pukit, ja kun ei ollut satulaakaan, en voinut mitään. Poika jäi ihmettelemään muutaman metrin päähän että mitäs tämä on, mehän vain pidimme hauskaa? Nauroin Leeville ja jatkoimme matkaa reippaassa ravissa. Maastoesteille meidän ei pitänyt suunnata, mutta kuka voi hallita innokasta oria? Pysäytin Leevin kyllä, mutta tämä alkoi stepata. Myönnyin lopulta ja pompimme maastoesteet yksi kerrallaan. Minä puristin rystyset punaisena harjasta, sillä meinasin liukua selältä alas. Kun viimein, seikkailujen jälkeen tulimme Seppeleelle Karoliinan äitin punainen auto oli jo hurauttanut pihaan ja vaivihkaa otin suitset pois ja päästin Leevin laitumelle. Menin viellä satulahuoneeseen puhdistamaan harjat, satulan, suitset ja kaikki muut Leevin varusteet. Nana, Leevi ja nyt myös Karo. Ps. Karo: Hoidan joka päivä (poikkeuksia on..) niin ei ukkelia varmaan haittaa jos se hoidetaan monta kertaa. Ei kuitenkaan ratsasteta samana päivänä..
|
|
|
Post by Nana on Jul 27, 2008 11:07:45 GMT 2
Toi sun hoito olikin eilen *sori*
+ 21 hm <333
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 27, 2008 13:52:13 GMT 2
Eipä tuo niin vakavaa ole, jos en vielä Leevin selkään pääse kipuamaan. Saanhan aina tarpeeksi ratsastaa Marilla ---------------------------------------------- 27.07.2008. Eletään päivä kerrallaan. Kun olin vihdoin ja viimein päässyt irtoutumaan Marista, oli Leevin vuoro. Herra norkoili kylläisen näköisenä portin pielessä, silmät puoli ummessa. Naksautin narun kiinni orin riimuun, ennen kuin aukaisin portin. Leevi säpsähti hereille, ja ihmetteli kuka sitä nyt häiritsi. Pian Leevikin oli kärryillä, ja käveli vierelläni kohti tallia. Tallikäytävällä seisoi jo Carkki Palmin kanssa. Tervehdin tyttöä ennen kuin talutin pojan koltiaisen sen omaan karsinaan. Leevi siristeli silmiään, jatkaen uniaan jotka olivat keskeytyneet vähän aikaa sitten. Kipaisin hakemassa ukkelin harjat, ja palasin hetkessä takaisin tummanruunikon luo. Leevi heräsi unistaan, ja katseli minua hiukan ihmeissään. Se ei tainnut oikein muistaa minua. Kaivoin pölyharjan esille, ja aloin harjaamaan vähemmän likaista nelijalkaista. Leevi nautti täysin rinnoin harjauksesta, ja irvisti suloisesti. Naurahdin heposelle, ja jatkoin rivakasta harjausta. - Nostappas, pyysin, jolloin kavio kohosi vähän liiankin rivakkaasti ylös. Leevi kuitenkin nyki puhdistuksen puolessa välissä koipensa alas, ja jouduin taas nostamaan sen kinttua. Puuskuttaen sain viimeisenkin kavion puhdistetuksi. Taputin Leeviä kaulalle, ja ojensin taksustani sille porkkanan palan. - Olet sinä niin hieno poika. Vaikka välillä vähän jääräpää, puhelin oriille, joka kuunteli korvat hörössä höpinöitäni. Irrotin narun irti, ja lähdin viemään poikaa ulos. Carkki oli lähtennyt luultavasti ratsimaan Palmilla, sillä käytävällä roikkui vain tamman riimu. Kavioiden kopina saatteli minut ja ori-pojan ulos. Aurinkokin oli uskaltautunut tirkistelemään pilvien lomasta. Naksautin narun irti Leevin riimusta, jolloin poika kirmasi tiehensä. Lähdin seikkailemaan takaisin talliin, jossa roudasin Leevin harjat omalle paikalleen. Haukottelin pienesti, kun vilkaisin Leevin karsinaan. Nana, Jaakko tai Carkki oli kerennyt sen jo siivota, joten tyydyin vain loikkimaan oleskeluhuoneeseen syömään eväitäni. Ps. Tuli pikkuisen lyhyt, sillä lähdemme kohta uimaan :-)
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 30, 2008 15:24:04 GMT 2
30.07.2008. Nopea käynti.
Maiskautin Leevin liikkeelle, sillä minulla ei olisi aikaa pelleilyyn. Lähtisin mummini hautajaisiin, joten aikani ei riittännyt edes pieneen kävelylenkkiin. Leevi luimisti korvansa, ja käveli haluttomasti perässäni puomille. Sidoin ukkelin kiinni, ennen kuin kipaisin hakemassa ori-pojan harjat. Puuskuttaen palasin herran luokse, joka oli alkannut nyhtämään narua auki hampaillaan.
- Eipäs yritetä, naurahdin Leeville, joka lopetti. Otin esille kumisuan, ja aloin pyörittelemään sitä tummanruunikon selän päällä. Leevin ylähuuli kohosi nautinnon merkiksi. Hyräillen pyörittelin kumisukaa rivakkaan tahtiin orin selällä, ennen kuin pyörittelin kaulalle takaisin. Lopetin hyräilemisen, ja näin Leevin likaisuudesta, ettei Carkki tai Nana ollut käynnyt herraa tervehtimässä pariin päivään. No, eipä tuo niin haittaisi. Ainakin Leevi saisi nauttia täysin rinnoin siitä, että saa seistä joutilaana laitumella lajitovereiden keskellä. Siirryin nopeasti toiselle puolelle, ja huomasin järkytykseni sen olevan aivan ruskea liasta. No, olihan ukko itsekkin jo luonnostaan ruskea, mutta tuo ei ollut vielä mitään siihen verrattuna. Eipä siihen mikään muu auta, joten aloin rivakaasti harjaamaan likaa pois - joka Leevin onneksi olis suuri juhla.
Pyyhkäisin hikeä otsaltani, kun olin saannut viimeisenkin likatahran ja pölyhiukkasen oriista irti. Ähisten otin kaviokoukun käteeni, ja aloin putsaamaan järkyttävän likaisia kavioita. Koivet kohosivat laiskasti yksit toisensa jälkeen ylös, kun putsasin ne rivakkaasti. Huokaisten viskasin koukun kädestäni pakkiin, ennen kuin irrotin narun irti puomista. Vilkasin rannekelloa, joka näytti puoli viittä. Puoli kuusi oli isä luvannut hakea minut, joten kiirettä pukkasi. Maiskautin, jotta Leevi olisi kulkennut hitusen nopeammin. Poika nosti kuitenkin ravin, eikä siinä auttannut muu kuin jolkottaa vieressä kuin kuoleman partaalla oleva koira. Läähättäen aukaisin portin ja päästin innokkaan herran laitumelle. Pyyhkäisin toistamiseen hikeä otsaltani, kun lähdin viemään harjat paikoilleen. Tallissa olessani vilkaisin vielä Lelluskaisen karsinan, joka näytti kiiltävän puhtauttaan. Puuskuttaen lähdin hölkkäämään toista hoitohevostani harjattavaksi.
|
|
|
Post by Nana on Jul 31, 2008 7:59:53 GMT 2
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 31, 2008 19:05:19 GMT 2
31.07.2008. Lenkkeilyä iltahämärässä.
- Minä olin ehkä yksinäinen mutten yksin ollut milloinkaan, aina oli mulla kaverina, mun vanha..., lauluni keskeytyi, kun huomasin käveleväni Seppeleeseen vievää tietä pitkin. Olin lähtennyt pakoon äitin ja isän ainaista riitaa, josta jopa koko talo kärsi. Siispä olin lähtennyt harhailemaan päämäärättömänä minne sattui. Huokaisten jatkoin talsimista eteenpäin. Mitäpä menettäisin, vaikka menisinkin tallille tervehtimään Maria ja Lelluskaista. Vaikka olin Marin käynnyt päivemmällä hoitamassa, olin jättännyt Leevin hoidon hiukan myöhemmälle. Olihan pojua Nana käynnyt jo hoitamassa, niin ei kai sillä mitään hätää olisi. Aurinko laski puiden taakse, ja sen oransihtavat säteet tunkeutuivat puiden välistä esiin. Voi kun kesä jatkuisi ainiaan.
Maiskautin kerran ja kaksi, ennen kuin sain tummanruunikkoon liikettä. Leevi tuhisi, kun se joutui lähtemään iltakävelylle. Ori olisi luultavammin upottanut turpansa maukkaaseen ruohoon, ja napsinnut sitä suuhunsa. Naurahdin Leeville, joka kiireesti tarpoi vierelleni. Kävelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti maastoa. Ajatukseni pyörivät muualla, enkä ollut yhtään nykyhetken tuntumalla. Kädessäni oleva narun nykäisy sai minut takaisin maan kamaralle. Leevi oli nähnyt tilaisuutensa tulleen, ja alkannut popsimaan ruohoa polun päästä. Kiskaisin hetken päästä oriin pään ylös maasta, ja käännyin polulle. Leevi nyrpisteli nenäänsä, ja tyytyi vain laahustamaan laiskasti perässäni. Metsässä oli hirmuisen viileä, varsinkin kuin loppukesän tuuli puhalsi metsikön lävitse. Huomasin edessäni aukion, ja annoin Lellun upottaa päänsä mehevään ruohoon. Istuiduin kannolle, ja hymyillen seurasin hoitohevoseni rauhallista mutustelemista.
- Tulehan, sanoin Leeville, joka ryhtyi ravaamaan vierelläni. Puuskuttaen hölkkäsin suomenpienhevosen rinnalla kohti tallia. Poika ei ollut mitenkään likainen, joten se pääsisi suoraan laitumelle. Huohottaen lähestyimme tallia, joka pilkahti esiin mutkan takaa. Jarrutin villiintyneen orin käyntiin, ja vedin syvään henkeä. Pitäisi alkaa useammin lenkkeilemään. Nopeasti kävelimme tallipihaan, joka oli hiljaisuudesta autio. Vain hevosten rytmikkäät äänet kantautuivat laitumilta. Leevi huomasi tammat kauempana, ja alkoi heti pörhistelemään oikein kunnolla. Minulla oli täysi työ saada ori laitumelle, jossa se lähti kirmailemaan innoissaan. Kävin viemässä orin riimunnarun takaisin talliin, ennen kuin lähdin kotia kohti. Toivottavasti seuraava päivä tulisi nopeasti - ei missään nimessä hitaasti!
|
|
|
Post by Nana on Aug 1, 2008 10:29:40 GMT 2
1.8 Hätävarahevosia Koko yön oli satanut, tuntui siis kuin pyöräilisi uima-altaassa.
Kun viimein tulin tallille, katsoin luimuilevia oreja joita Jaakko koitti saada sisälle.
Itse otin Leevin sisään, sitten Bertin, koska Jaakko ei ollut saanut näistä kumpaakaan.
Leevi ei ollut kovin märkä, Karoliina oli laittanut oriille sadeloimen. Halasin Leeviä ja harjasin sen puhtaaksi.
Kun palautin harjoja, huomasin pienen tammavarsan Istelin jaloissa. ''Söpöläinen..'' huokaisin. Ympärilleni oli kerääntynyt myös monia muita tyttöjä, jotka kastelivat ihastuksissaan pientä hiirakkovarsaa.
Talutin Leeviä pihamaalla, ja nautimme raikkaasta, sateisesta ilmasta.
Kuulin Adan ja Pipsan hädissään puhuvan Annelle että nämä olivat vetäneet rodeoshown ja molemmilta oli lähtenyt kenkä. He eivät siis pystyisi tekemään alkeistuntia.
Anne mietti mahdollisia vaihtoehtoja, joita oli kovin vähän, sillä samaan aikaan vaativammalle maastoestetunnille menisivät Aksu, Pikku, Blade, Hensu, Tiia ja Taiga.
Alkeistunnille oli tulossa Palmi, Pella, Mari, Humu ja Jambo, sekä shettikset. Nyt kaksi ponia puuttui. ''Ei Eppua, Anttua tai Cassuakaan sillä niillä ollaan ratsastamassa.. hmm...'' Annen kasvoille vaihtui koiranpentuilme kun hän huomasi meidän seuraavan tilannetta.
''Etkö vaan voisi, puoli tuntia?'' Anne aneli. ''Noh, eiköhän se käy. Käyn ensin pienellä lenkillä että saan tältä purettua vähän energiaa.''
Anne nyökkäsi ja kippasi kottikärryistä kakat ja pissat.
Ratsastin Leevillä esteitä kentällä, ja nehän kipusivat jo 80cm.
Kun oli alkeistunnin vuoro, Leevi läähätti hieman, mutta puhkui silti intoa?
Ratsastajan nimi oli Inga, punahiuksinen hevoshullu.
Autoin Ingan selkään, ja Anne sanoi että voisin antaa aika pitkää narua. Tyttö oli kuulemma mennyt ilman taluttajaa Pampulalla, jolla hänen olisi kuulunut nytkin mennä.
Kun tunti oli loppu, huokaisin helpotuksesta että Leevi oli ollut kiltisti.
Harjasin Leevin ja annoin kiitokseksi porkkanaa.
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 3, 2008 17:22:58 GMT 2
03.08.2008. Sunnuntai.
Roudaisn kottikärryt Leevin karsinalle, joka oli kaameassa kunnossa. Voihkien kävin työn touhuun, joka ei ollut minun lempipuuhaani. Eikä kyllä moni muukaan varmaan rakastanut karsinoiden putsausta. Lappasin tomerasti jätöksiä kottareihin, jotka täyttyivät hujauksessa. Ihme ettei talikko katkennut, niin painavaa sonta sattui olemaan. Puhisten kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan. Kiroilin mielessäni sateista säätä, ennen kuin hävisin takaisin talliin.
Naksautin riimunnarun tummanruunikon orin riimuun, ennen kuin aukaisin portin. Leevi oli kääräisty sadeloimeen, joten poju ei ollut niin märkä kun olin ajatellut. Ori melkein juoksi sisälle talliin, sekään ei näköjään arvostanut tälläisiä ilmoja. Talutin suomenpienhevosen sen omaan karsinaan, jonne sidoin sen kiinni. Avasin sadeloimen remmit auki, ennen kuin vedin koko loimen alas. Kävin viemässä sen omalle paikalleen, samalla hain harjat. Vihellellen palasin tummanruunikon luokse, joka oli yhtä väsynnyt kuin minäkin. Otin käteeni pölärin, jolla aloin harjaamaan rivakkaasti nelijalkaista. Lettu alias Leevi leputteli takastaan, päätään roikottaen. Se selvästikkin nautti harjauksesta, ja siitä että pääsi lämpimään talliin. Harjasin rivakkaasti toisenkin puolen, ennen kuin otin kaviokoukun esille. Uneliaana Leevi nosti jokaisen kinttunsa ylös, ilman mitään ongelmia. Taputin Lettuskaista kaulalle, ja tarjosin sille hiukan nahistunutta porkkanaa. Ensin ori mulkaisi koko rumilusta, kunnes hotkaisi sen suuhunsa. Naurahtaen avasin narun irti, ja pujotin riimun pojan päästä. Päätin jättää sen sisälle, sillä ulkona oli alkannut satelemaan aika rankasti. Jaakko haeskeli ykistyisiä sisälle, ja kysyi voisinko hitusen auttaa. Nyökkäsin myöntävästi, ja kipaisin hakemassa Bertin ja Rensun, ennen kuin hävisin satulahuoneeseen huoltamaan Leevin varusteita.
|
|
|
Post by Nana on Aug 4, 2008 16:25:21 GMT 2
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 6, 2008 19:51:17 GMT 2
06.08.2008. Jääräpää.
- Älä viitsi!, tuhahdin ärtyneenä viikuroivalle oriille, joka ei suostunnut tulemaan porttia pidemmälle. Leevi luimisteli, eikä sillä ollut aikomustakaan liikkua mihinkään. - Herran pieksut sun kanssa!, karjahdin nelijalkaiselle, joka tapitti minua koko ajan. Huokaisten lösähdin istumaan, minulle riitti! Istuessani siinä hetkisen, Leevi lopetti luimuillunsa ja tuli tökkimään turvallaan olkapäähäni. Katsahdin tummanruunikkoon, joka esitti viatonta pojankoltiaista. Könysin pystyyn, ja taputin Lettua kaulalle. Lähdin kävelemään kohti puomia, Leevi perässä.
Luvassa oli taas ongelmia, kun otin käteeni kumisuan. Tummanruunikko oli pölyinen ja hiekasta harmaa. Leevi luimisti korvansa kiinni niskaan, ja polki maata jaloillaan. Murahdin oriille jotakin epäselvää, ennen kuin aloin harjaamaan sitä. Ukko oli sitä mieltä, että sitäpä ei hoideta - niin kovalla vaivallla se oli itselleen hommannut likakerroksen. Huokaisten vilkasin irvistelevään hevoseen, joka mulkoili minua. Jatkoin sinnikkäästi riiviön harjaamista. Pyörittelin toisenkin puolen, ennen kuin otin pölyharjan. Rivakkaasti harjasin luimistelevan oriin muillakin harjoilla, ennen kuin otin kaviokoukun käteeni. Siirtyessäni oikean puoleisen etusen kohdalle, tummanruunikko alkoi hyppimään ja loikkimaan paikallaan.
- Anna jo olla!, huudahdin äkäisesti hevoselle, joka rauhoittui hitusen. Alkaessani putsaamaan ensimmäistä kaviota, Leevi teki väistämättömän liikkeen. Herra iski hampaansa taklistooni, minun kiljuessa kirosanoja ilmoille. Helkkarin kopukka! Mulkaisin vihaisesti nelijalkaiseen, joka näytti nauravan. Tosi hauskaa!
Tapeltuani kavioiden kanssa, sain vihdoin herran johonkin edustuskuntoon. Muistoksi oli ainakin jäännyt hampaan jäljet ahteriin - jos ei muuta. Leevi steppaili paikallaan, aivan kuin se olisi tahtonnut lähteä lenkkeilemään. Naurahtaen aukaisin riimunnarun, ja lähdin kävelemään orilaitumelle päin. Taas sitä mentiin, kun tammat tupsahtivat hörisemään portille. Suomenpienhevonen pörhisteli parhaansa mukaan, ja yritti esittää suurtakin ihmettä. Rauhottuisi jo! Leeville ei kuitenkaan riittännyt pelkkä pörhistely, vaan se lähti hurjaan laukkaan kohti tammoja. Roikuin kynsin hampain riimunnarussa, hurjistuneen oriin kiidättäessä meitä kohti tammoja. Syljeskelin hiekkaa suustani, mutta sitä tuli vain entistä enemmän lisää.
- Perkel...SEIS! Stop! Pyyysähdy!, kiljuin kurkkusuorana käskyjä tummanruunikolle, joka jarrutti aidan tullessa eteen. Könysin seisomaan huterille jaloilleni, jotka olivat naarmuilla. Tämän se saisi maksaa. Vihaisena kiskoin herran sen omalle laitumelle, johon se pääsi vetelemään pukkeja mielin määrin. Huomenna riistäisin sen energian juoksutuksella, se olisi varma!
6HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 7, 2008 14:42:37 GMT 2
07.08.2008. Juoksuttelua
- Leeviii!, huusin oria nimeltä, kun könysin aitojen välistä laitumelle. Perhana! Missä se oikein lymyää? Bert tuli tervehtimään tunkeilijaa, joten tyydyin rapsuttamaan oria otsasta. Jatkoin Leevin huutelua, mutta poikaa ei näkynnyt. Lopetin Bertin rapsuttelun, ja jatkoin kävelyäni eteenpäin. Hetkessä puun takaa kurkisti tummanruunikon pää, ja se luimistellen köpötteli luokseni.
- Missä oikein olit?, kysyin herralta, naksauttaessani riimunnarun riimuun kiinni. Ori hörähti hiljaa, lähtiessäni taluttamaan sitä kohti porttia.
Kaviot putsattuani kävin hakemassa juoksutusliinan ja kapsonin. Palattuani oriin luokse, se nyki itseään irti. Huomasin syyn tuohon käytökseen - Oona talutti Bladea talliin. Nauroin Leevin käytökselle, ennen kuin pistin sille kapsonin. Ukkeli ei oikein tajunnut koko asiaa - niin nopeasti se tapahtui. Siinä hetkessä me jo kävelimme maneesiin, joka oli aivan hiljainen. Maneesiin päästessämme Leevi lähti hurjaan laukkaan. Roikuin juoksutusliinassa, ennen kuin rysähdin maneesin pohjalla. Hiivatin hevonen! Syljeskelin hiekkaa suustani, ja könysin hammasta purren ylös. Tuon se saisi maksaa. Itse syylinen oli laukannut maneesin päätyyn, ja katseli minua ilkikurinen pilke silmäkulmassaan, kun lähdin pyydystämään sitä. Nelijalkainen lähestyi minua, kun taas minä sitä. Kun Leevi oli tarpeeksi lähellä, hyökkäsin vapaana roikkuvaan juoksutusliinaan. Tummanruunikko alkoi kiskomaan itseään vapaaksi, minun kiroilessa äänekkäästi. Keräsin liinan käteeni, kun raivokas ori loikki paikallaan. Kävelin maneesin keskelle, pojun koikkelehtiessa uralle. Annoin Leeville pitkää liinaa, sen ihmetellessä käskyjäni liikkeelle. Vihdoin se tajusi, ja lähti laiskasti lönkyttelemään uraa pitkin.
- Voisitko edes hitusen totella!?, kysyin ankarammalla äänellä suomenpienhevoselta, joka liikkui miten sattui. Kun pyysin sitä raviin, se meni käyntiä, kun käskin sen laukata, se lönkytteli ravia. Älähdin jotakin sopimatonta, kun yritin saada nelijalkaisen edes jotenkin laukkaamaan. Pitäisikö minun muka juosta sen vieressä että se laukkaisi? Kun Leevi alkoi näyttää siltä, että nyt saa riittää, keräsin liinan käteeni, ja lähdin kävelemään ulos maneesista. Tummanruunikko seurasi laiskasti, ja alkoi hirnua tammoille päästessämme ohitse.
Päästin hoitohevoseni laitumelle, jossa sen kaverit jo odottelivat. Huokaisten kävelin puomille, otin juoksutusliinan ja kapsonin käteeni ja häippäsin talliin. Kävin viemässä riimunnarun herran karsinaan, ennen kuin palautin liinan ja kapsonin paikalleen. Luikin sitten satulahuoneeseen, jossa päätin puhdistaa Leevin satulan ja suitset. Otin satulan syliini, ja aloin laiskasti puhdistamaan nahkamöhkälettä.
|
|
|
Post by Nana on Aug 8, 2008 10:14:11 GMT 2
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 8, 2008 10:15:59 GMT 2
08.08.2008. Harjailua ja hoitelua. Hoitelen nyt kuvalla, kun ei löytynnyt inspistä tarinaan. 8HM
|
|
|
Post by Nana on Aug 9, 2008 9:44:00 GMT 2
9.8 Sähkökatkos
Oli hiostavan kuuma ilma ja jalkani tuntuivat kuumalta perunamuussilta. Löntystin tallille kilometrin tuntivauhdissa, ja matkaahan oli 1.5 kilometriä.
''Mie sentään kävelen hiemän reippaammin kun erään Taigan hoitaja.'' huikkasin puita ihailevalle Wearille. Tätä tyttö ei kuitenkaan kuullut, joten sanoin: ''Juu, kyllä nämä suomen koivujen viivat on kiinnostavia. Kerrankin näin yhden missä oli viisi viivaa vierekkäin!''
Wear naurahti ja odotti minut vierelleen kunnes huusi. ''Kuljettaako puuvoima sut tallille nopeammin kuin mut?'' Wear lähti hirmuiseen juoksuun mutta minä kiilasin hänen vierelleen.
Oli siinä Annella ihmettelemistä kun kaksi puuskuttavaa hoitajaa saapui nauraen ja hiukan tönien toisiaan.
Anne talutti juuri sopivasti Riston tallista lähtien ratsastamaan kentälle ruunalla.
Katsoimme Wearin kanssa hetken Annen ratsastusta, kun ''asiantuntiamme'' Jaakko saapui paikalle.
Anne yritti parhaansa saada tahmean Riston nopeaan käyntiin, oli todella kuuma!
Kun Anne vihdoin raipan pienellä hoputuksella sai Riston nopeaan käyntiin, ja siitä laiskaan raviin, Jaakko huudahti: ''Voltille! Voltille Risto, se kiihdyttää kohta! Se lähti raviin!'' ''Päivän aihe!'' Wear virnisti.
Lähdimme molemmat hoitoponiemme luo, sisällä sentään olisi vähän viileämpää.
''Wear?'' kysyin reippaasti, pysähtyessäni harjat sylissä Taigan karsinan eteen. ''Mennäänkö maastoilemaan?'' jatkoin lausettani.
''.. vain jos ilman satulaa.'' nyökkäsin ja lähdin Leevin karsinalle. Harjasin orin tarmokkaasti ja halasin tämän kaulaa.
Ulkona pomppasimme ponejen selkään ja lähdimme käynnissä liikkeelle. Myötäsin Leevin liikkeitä, istuin vain.
Rupattelimme wearin kanssa niitä ja näitä. Pian jo otimme reippaan ravin, jossa keikuimme välillä puolelta toiselle.
Laukkasuoralla päätimme, että minä nostaisin laukan ensin, ja Wear tulisi hiukan myöhemmin, jos nyt Taiga pysyisi nahoissaan.
Minä nostin laukan ja keikuin kun keinuhevosella, ei keinuhevosella, Leevillä! Taiga ei tosiaan pysynyt nahoissaan vaan muurahaisia tuli hännän alle ja Taiga ampaisi matkaan.
Pyyhkäisin hikeä otsaltani kun pukkilaukkarodeo oli saatu päätökseen. Loppumatkan menimme rauhassa käynnissä istuen.
Tallille tullessamme koko talli oli pimeä. ''Öö.. tää.. on.. vähän.. pelottavaa?'' Wear änkytti. Yhtäkkiä valot palailivat ja huokaisimme helpotuksesta. Sähkökatkoksen aikana hevoset olivat karanneet tarhoistaan, mutta tätä emme tietenkään tienneet.
Riisuimme pahaa aavistamattomina heposet ja veimme suitset satulahuoneeseen.
Kutsuin Siiriä rapsuttaakseni sitä, mutta sitten näin kiukusta punaisen Pipsan jahtaamassa Siiriä ja hoitsuansa, Pampulaa.
Minä juoksin perään ja lopulta kaikki ponit saatiin kiinni, minä talutin Siiriä ja Pikkua, Pipsa pampulaa ja Pellaa, ja Wear juoksutti meille riimuja ja päitsiä, niitä kun ponijahtauksessa tarvitsi.
Lopulta, tuhoa aiheuttaneen sähkökatkoksen jälkeen lähdin ulos hakemaan Ronttia, mitähän seikkailuja siellä odottaisi?
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 9, 2008 17:08:43 GMT 2
09.08.2008 Haaveilua hoitelun oheella.
Huokaisten sidoin nelijalkaisen viikarin puomiin, kipaistessani hakemaan sitten harjat. Otin kumisuan käteen, ja aloin harjailemaan oria rauhallisesti.
- Koskahan pääsen kapuamaan sun selkääs?, kysyin puoliksi Leeviötä, puoliksi itseltäni. Jaa-a, eipä sillä niin väliä ollut. Katsoin sivusilmällä ohitse käveleviä tuntilaisia, jotka raahasivat hevoset kentälle. Kiitin onneani, etten ollut syntynnyt nelijalkaiseksi. Varsinkaan hevoseksi. Kaikkea sitä joutuisi kestämään päivät pitkät. Naurahdin ajatukselleni, ja vaidoin puolta. Hiljalleen alkoi ripsuttamaan vettä, juuri kun Jaakko, Anne ja Mariel olivat konit saanneet ulos. Saatoin kuvitella Jaakon ilmeen siitä, että joutui tekemään kaiken vain turhaan. Pistin töpinäksi, ettei tarvitsisi raahata pojan viikaria kainalossa sisälle. Kumisuan jälkeen harjasin pojun pölärillä, kovallaharjalla ja lopuksi pääharjalla. Kaviokoukkukin teki osan tehtävästään, puhdistaessani kavioita. Selvittelin puolitiehen harjan, ennen kuin sade ratkesi ylimmilleen. Aukaisin nopeasti riimunnarun irti puomista, tartuin harjapakkiin ja retutin Leevin talliin. Anne ja Jaakko katselivat oven suusta sellaisella ilmeellä, että pitäisikös kopukat ottaa takaisin sisälle. Sidoin oriin käytävälle, ja jatkoin harjan selvittelyä. Hetken päästä siirtyessäni hännän selvittämiseen, muistin Nanan sanoneen, ettei poika oikein pitännyt sen selvityksestä. Noh, olkoot joko takkupesässä, tai tyytyy sen selvitykseen. Varovaisesti aloin setvimään takkuista häntää, Leevin luimiessa minkä kerkesi. Välillä tummanruunikko polki jalkaansa lattiaa vasten, ja irvisteli pahasti. Tyydyin jättämään selvityksen puolikkaaksi. Näin, kuinka happaman näköinen Jaakko veti perässään Bertiä. Tajusin tunteen - kukapa nyt juoksisi hakemassa hevosia sisälle ees taas.
Kyyhötin Pipsan ja Oonan välissä, kuunellen jyrähtäisikö uudestaan. Kiljaisin, kun kuulin tuon pahaetneisen äänen. Vaistomaisesti hyppäsin Pipsan kaulaan, tytön ihmetellessäni käytöstä. Jokainen hevonen oli haettu sisälle, kaikkien avulla. Pipsa haukkoi henkeään, ja vasta nyt näin kuristaneeni melkein tytön kuoliaaksi.
- Sori, pahoittelin nolona, Oonan tirkuessa vieressäni. Muutaman jyrähdyksen aikana olin loikannut vuoronperään kummankin tytön niskaan - ainakin he huomasivat pelkääväni ukkosta. Hetken kuulostelessamme, jyrähtelisikös uudestaan, lähdin lampsimaan sydän kurkussa Leevin karsinalle. Tummanruunikko ihmetteli jyrähdyksiä, ja tapitti minua kysyvästi. Se katse oli ikimuistoinen.
|
|