Huiskan päiväkirja

[Anne]

Wasterniä




Huiska Jennyn kanssa westerntunnilla. Kristerikin alkaa olla keski-ikäistymään päin..

[Jason]

Kyllä me tutustutaan

Mä istuin vaan hiljaa autossa, kun äiti ajoi Seppeleeseen ja hyräili taas ärsyttävästi. Se teki sitä aina, kun tiesi, että mua jännittää, vaikka mua ei oikeasti jännittänyt, mua ehkä vaan vähän pelotti, se olisi talli täynnä tyttöjä jotka nipiteli mun poskia. RIstin käteni ja katoin ikkunasta ulos, kun äiti kaarsi autonsa tallin pihaan, jossa aina ennen kävin vaan tunneilla. Nyt mulla oli jotain muuta tekemistä, jotain uutta tekemistä, mä olin menossa hoitamaan mun uutta hoitohevosta Huiskaa.

"Oletko sä tulossa kulta?" äiti hymyili auton ovelta ja mä avasin suuttuneena mun turvavyön ja hyppäsin autosta ylös. Olin varma, että äiti nolais mut taas kerran jotenki pahasti. Se teki aina silleen, siksi mä olin kehottanut sit hankkimaan uuden vauvan, mä en ollut enään mikään vauva.

"Vaikka me hoidetaan nyt Huiskaa ja Ediä, muista, sä et ole mun äiti, etkä kutsu mua kullaksi, ja olet hiljaa, mä pidän ite huolen itestäni" selitin äidilleni vakavana ja äiti nyökytti ymmärtäväisesti kun tulimme talliin. Mua oli vastassa äitin hepan Alexin hoitaja Eetu, joka virnisti mulle tyhmästi ja pörrötti mun hiuksia.

"Onneksi olkoon Jason tai jotain, nyt voidaan ottaa vähän skabaa joku päivä pelloilla" Eetu virnisti mulle ja nyökkäsin. Mä otin ton haasteen mielelläni vastaan, vaikka en tykännyt edelleenkään siitä että mun hiuksia kosketeltiin, kun yritin joka päivä laittaa ne tosi hienosti. Hylkäsin äitin juttelemaan Eetun kanssa ja karkasin hakemaan Huiskan riimunnarun, mä haluisin tututua Huiskaan rauhassa ja ihan itse, ne päivät, että joku oli mua vahtaamassa, oli nyt ohi. Anne oli antanut Huiskan mun hoitohevoseksi, eikä esimerkiks äitin ja mun yhteiseksi.

Huiska seiso tarhassa aika laiskan näkösenä Humun kanssa, jonka kanssa se oli ilmeisesti hyväkin kaveri, tai ainakin aina ulkona mä näin ne yhdessä. Mä pujahdin aitojen välistä tarhaan Huiskan luokse ja pujotin riimun sen päähän, eikä se yrittäny ees lähteä karkuun, se oli hyvä. Maiskautin Huiskan liikkeelle ja nykäsin narusta lähteäkseni viemään sitä sisään, mutta Huiska ei liikahtanutkaan mihinkään suuntaan. Murahdin tyytymättömänä ja yriti uudestaan, taputin sitä lavalle, läppäsin pehvalle ja yritin kääntää, mutta se ei suostunut liikkumaan mihinkään. Kirosin ääneen sanoja, joita en halunnut ikinä äitin kuulevan mun osaavan. Tarhan laidalla seisova mustahiuksinen tyttö katso mua hymyillen ja mun ilme synkistyi entisestään. Oli todella noloa, etten saanu Huiskaa liikkeelle, mutta se oli ilmeisesti päättänyt jäädä seisomaan siihen.

"Tarviitko sä sen Huiskan kanssa apua?" Mustahiuksinen tyttö lähestyi mua ja tumma tamma, Myntti, tuli kevyesti hörähtäen tytön luokse. Pudistin päätäni ja seisoin Huiskan vieressä. En kokeilisi uudestaan, ennen kun tuo tyttö lähtisi.

"Ootko menossa Huiskalla tunnilla vai? Napauta sitä pehvalle vaan sillä riimunnarulla kevyesti, niin kyllä se liikkeelle lähtee" tyttö selitti samaan aikaan, kun pujotti sille Myntille riimun päähän ja silitteli isompikokosen hevosen kaulaa. Kohautin olkiani ja mutristin huuliani, kun tyttö loi taas katseen mua kohti.

"En mä mee tunnille, mä olen Huiskan uusi hoitaja" totesin ja leveä virne ilmestyi tytön kasvoille. Käänyin pois päin tytöstä, koska mua hävetti vähän, mutta tytön kääntäessä selän ja lähtevän tarhan portilla,mäiskäsin kevyesti riimunnarun Huiskan pehvalle ja hätkähtäen se lähti likkeelle Myntin perään. Tosi kiva.

"Aijaa, mä kuulinkin, että me saadaan uusi mies talliin, mä hoidan tätä Mynttiä, olen Karoliina" tyttö hymyili pehmeästi, se ilmeisesti piti mua jonain retardina, vaikka sen hymy oli aika söpö. Kohauttelin taas olkiani ja suljin tarhan oven perässäni nopeasti, koska Humu olisi halunnut lähteä kaverinsa mukana takaisin talliin. Käännyin sitten takasin Huiskan puoleen, joka tuuppi mua uteliaana, että oli vaikeaa pysyä pystyssä liukkaalla maalla.

"Mä olen Jason" totesin kuitenkin lyhyesti ja kuulin vanhemman tytön hymähtävän. Vilkaisi Huiskaa, joka ainakin mun mielestä loi mulle merkitsevän katseen, me ymmärrettiin toisiamme, ja päätettiin kävellä Myntin perässä talliin ihan hiljaa. En tänään voinut ratsastaa Huiskalla, enkä vielä halunnutkaan, sillä se meni tunneilla ja tämä oli mun eka hoitokerta. Talutin Huiskan omatoimisesti talliin ja Eetu nojaili edelleen Huiskan karsinaan, kun talutin sen sisään ja päästin Huiskan syömään heiniä. Sanaakaan sanomatta lähdin hakemaan harjapakkia satulahuoneesta ja ilmeisesti Eetu oli passitettu mun vahtijaksi, koska se autuaasti seurasi mun perässä.

Mä en kuitenkaan ollut kauheella juttu tuulella, koska näin koko ajan miten huvittunu Eetu oli mun touhuista. Mä keskityin vain siihen, että sain nätisti Huiskan loimen pois sen päältä ja viikkasin sen niin nätisti kun osasin. Kotona mua oli opetettu monta kertaa, mutta viikkaus oli musta ihan tyttöjen hommaa. Sanaakaan sanomatta vein kuitenk loimen omalle paikalleen ja kaivoin sitten harjat Huiskalle esille. Tamma edelleen katteli mua uteliaan näköisenä, muttenkiinnittänyt siihen kauheesti huomiota, mun piti vaan antaa sen tottua mun läsnäoloon, ilman että häiritsisin sen muuta elämää. Huiska oli kuitenkin aika puhdas, sillä talvella pidettiin ulkona silläkin loimia. Taputin tyytyväisenä Huiskaa kaulalle, kun olin saanut sen harjattua ja päätin kokeilla saada kaviotkin ilman että tamma potkasisi mua päähän.

Huiska nosti kaviot yllättävän nätisti ja sain putsattua ne ilman temppuiluja nopeasti. Koska tiesin, että mulla olisi vielä paljon aikaa, mä päätin vielä setviä sen harjan ja hännän, koska sen häntä näytti ainakin siltä, ettei siihen oltu koskettu vähään aikaan. Tuntui hassulta hoitaa hevosta muualla kun kotona, mutta tuntui samalla hyvältä, että sain hommailla hevosten kanssa rauhassa, ilman, että kukaan oli sähläämässä ja tarkkailemassa mua koko ajan, onneksi Eetukin luotti muhun ja oli kadonnut jo yläkertaan. Huiska katseli mua sen tummilla silmillä ja pärskähti, kun availin varovasti solmuja sen hännästä. Kaivoin mun taskusta herkkupalan, joita oli unohtunut sinne eiliseltä, mutta Huiskalle ne näytti silti maistuvan. Vasta kun Huiskan ensimmäinen ratsastaja ilmestyi karsinalle uteliaana, mä väistyin ja annoin sen laittaa Huiskan rauhassa kuntoon.

Jason ja Huiska

Pvm 23.01.2014
1HM

[Jason]

Huiska on vaan huippu

Huiska katsoi mua niillä sen lautasen kokoisilla suurilla silmillään ja tuuppasi mua kylkeen kun harjasin sitä. Naurahdin pehmeästi ja taputin sen turpaa, jolloin se vetäisi päänsä taas omaan rauhaan ja tyytyi vilkuilemaan mua ihan omassa rauhassa. Huiska oli ihan huippu, täytyi myöntää, se oli sellanen sosiaalinen ja mukava tamma, jota kotona oleva Iivu ei aina oikeen halunnut olla. Vilkaisin kasinan ulkopuolelle, jossa ei näkynyt ketään, onneksi, ja kaivoin taskustani herkun jonka ojensin salamyhkäisesti Huiskalle. Tamma maiskutti sitä tyytyväisenä ja mä jatkoin sen harjaamista ovelasti hymyillen. Oli mulle opetettu ettei herkkuja saisi liikaa syöttää, mutta mullakin oli heikkous, se oli Huiskan söpöt silmät, vaikka mä en myöntäisi sitä ikinä kenellekkään. Taputin Huiskaa vielä molemmilla käsillä kaulalle kun laitoin kaikki harjat takaisin pakkiin nätisti ja tamma pörisi tyytyväisenä.

Poistuin Huiskan karsinasta ja tallustin äitini luokse kädet housujentaskussa. Se oli hoitamassa taas Alexia, koska se pöllö oli taas alkanu sekoilemaan jotain, mutta ihan hyvä juttu se oli myös, että pääsin katsomaan Huiskaa useammin. Katselin hetken hiljaa kun äiti putsasi punapommin kavioita ja salaa ojensin Alexillekin herkun taskusta.
- Kysyitkö sä Annelta? kysyin sitten yhtäkkiä ja äiti hätkähti ympäri, ilmeisesti se ei ollut huomannut mua, mutta nyt se taas hymyili tosi hävettävän pehmeesti.

- Eikö olisi hyvä jos ite kysyisit? se ehdotti ja katseli mua jollain haastavalla ilmeellä, mutta mä pudistin päätä. Pieni kiukkunen puna tais nousta mun kasvoilla, kun äiti nipisti mua poskelle ja lähti käymään toimistolla, jossa Anne ilmeisesti oli. Mä halusin ratsastaa Huiskalla tänään ekaa kertaa, olinhan mennyt sillä aikaisemminkin, mutta en halunnut kysyä itse. Tuijotin vain Alexia takasin tummiin silmiin, se katse mua korvat höröllä ja tuuppi multa lisää herkkuja. En kyllä varmana antaisi enää, saisin kyytiä jos Alex yhtäkkiä lihoisi.

Suljin huolellisesti Alexin karsinan oven ja palasin takasin Huiskan luokse. Se tunki turpaansa taas uteliaana karsinasta ulos ja hörähteli samalla hölmöllä tavallaan niin kun aina. Hymähdin ja rapsuttelin sitä sen aikaa, kunnes äiti ilmestyi toimistosta ja asteli mun luokse. Päästin Huiskasta irti ja me molemmat katottiin äitiä viattomasti.
- Saat mennä tänään Huiskalla, mennään ihan kevyesti vaikka yhdessä, tulen Alexin kanssa kentälle ja Kasper lupasi tulla valvomaan myös kentälle, ettei mitään tapahdu, äiti nyökkäsi ja tervehti itsekkin Huiskaa hymyillen.

- Miks jonku Kasperin pitää tulla sinne vartioimaan? ristin käteni hieman kiukkuisesti. Luuliko että mä olin joku vauva vai. - Kyllä mä pärjään ihan ilman Kaspereita tai ketään muita, vaikka yksin.

Äiti räjähti taas siihen sen hervottomaan nauruun ja tunsin kuinka puna nousi mun poskille, joten piilouduin Huiskan karsinaan silittelemään sitä. Mutristin huuliani kiukkuisesti ja murahdin kun äiti kosketti mun hiuksia.
- Kasper tulee, halusit tai et. Kyllä mä tiedän että sä olet jo iso ja pärjäät ihan hyvin, mutta näin alussa edetään varovaisia askelin, eikö niin Jason? äiti puhui tiukasti, vaikka aika lempeesti. Asiasta ei siis keskusteltu. Naiset.

- Joo, totesin hiljaa ja sitten sain luvan mennä hakemaan Huiskan varusteet. Kun äiti taas poistui, sain olla Huiskan kanssa ihan kahden. Mä olin varma, että saisin satulan itekkin selkään, mutta mä olin silti liian lyhyt. En haluaisi kysyä apua, en varmana, vaan menin hakemaan jakkaraa jostain tallista, että voisin laittaa sen ihan itse. Matkalla kuitenkin törmäsin mieheen joka seurasi uteliaana Huiskan karsinalla, kun asetin jakkaran sinne ja yritin nousta satulan kanssa siihen. Se ei kuitenkaan nauranut, vaan asteli tyynesti sisään ja auttoi satulan selkään.

- Kenen kään ei koskaan tarvii tietää, mies vinkkasi mulle silmää ja tuuppasi mua kylkeen samalla kun lähti Huiskan karsinasta. Toi mustahiuksinen hemmo, joka ratsasti aina sillä ruunikolla hienolla orilla, oli siis hyvä tyyppi. Virnistin sille kun se poistui Huiskan karsnalta ja sain laittaa Huiskan rauhassa itse kuntoon. Oli vaan keksittävä joku keino, miten saisin satulan ite selkään.

Kasper, äiti ja Anne katseli mua kulmat koholla, kun astelin Huiskan karsinasta ulos ja Huiska oli laitettu kuntoon ihan omin avuin. Pää pystyssä marssin äitin ohi ja tuhahdin, sillä kenellekkään en myöntäisi että joku oli mua auttanut. Me suunnattiin maneesiin, joka oli vielä tyhjillään ja vein Huiskan kaartoon seisomaan. Se seisoikin huomattavasti paremmin, kuin Alex, joka taas hyöri ja pyöri äitin käsissä ja pärski uhkaavasti. Mä sain kuitenkin rauhassa nousta Huiskan selkään ja laittaa jalustimet sopivan pituisiksi, eikä tammalla tuntunut olevan kiire mihinkään. Vasta kun painoi aika kevyesti pohkeet kiinni sen kylkiin, tamma lähti liikkeelle, eikä ollut moksiskaan toisen kaverin temppuilusta. Ylpeänä mä ratsastin pitkin uraa ja odotin, että äiti sai Alexin kulkemaan yhtä hyvin, kun Huiska kulki. Vasta sitten mä keräsin ohjat käteen ja valmistauduin ratsastamaan ihan kunnolla. Maneesin ovi kävi, sieltä ilmestyi Britta ja vaaleahiuksinen Insku katsomaan meitä katsomoon.

- Go Jason, Britta hihkaisi ilosesti katsomosta ja mä mulkaisin sitä. Mutta pitihän joka miehellä olla omat kannustusjoukot. Niin isi oli mulle opettanut, vaikka äitille ei saanut kertoa, se oli oikea hikipinko.

Jason ja Huiska

Pvm 12.02.2014
2HM

[Jason]

Pusi pusi sanoi Huiska

Jason ja Huiska

Pvm 24.03.2014
3HM

[Jason]

Haaste vastaanotettu

Kiipesin vihellellen oleskeluhuoneeseen, josta kuului tällä kertaa vaan aika vaimeaa jutustelua, astelin rohkeasti sisään ja istahdin sohvalla olevaan pieneen rakoseen, virnuillen Danielin ja Salman väliin. Olin päässy tänään tallille ekaa kertaa ilman äitiä, koska se ei ollut kotona ja me oltiin isän kanssa sovttu pieni salaliitto. Pääsin ainakin ilman kauhistuneita katseita hoitamaan Huiskaa, ärsytti, kun äiti on aina niin ylisuojeleva. Oleskeluhuoneessa ei kuitenkaan ollut oikein ketään, Salma joka oli unohtanut hanskat lähtiessään ratsastamaan Bonniella, se kalisikin siihen malliin ja halaili kahvikuppia. Sen lisäksi Clara, tietty Daniel ja uudet hoitajat, mietin hetken, Kuu ja Kia. Aika hiljasta siis.

- Mitäs pikkumiehellä on mielessä? Daniel virnisti mulle, mun löhöillessä pienessä raossa tyytyväisenä ja yritti pörröttää hiuksiani, mutta mä tein aika oivan väistöliikkeen. Samalla vahingossa tönäisin Salmaa, joka tasapainotteli hetken kahvin kanssa ja säästyttiin katastrofilta.

- Mun hiukset ois voinu mennä pilalle, totesin Salmalle ohimennen, jolloin nainenkin tuuppasi mua kevyen leikillisesti kylkeen. Naiset.

- Mä ajattelin vaan ratsastaa kentällä Huiskan kanssa, jos saan jonkun mukaan, kun yksin en kuulemma vieläkään saa mennä, joten rentoo, kohautin olkiani ja katselin aikuista miestä hieman haastavasti. Daniel oli hyvä tyyppi, mua ei ees haitannu et se kutsu mua pikkumieheks, mähän olin jo melkeen mies.

- Jos me tultaisiin Topin kanssa myös? Voitaisiin mennä vaikka jotain puomeja, vai osaatko sä edes mennä puomeja vielä? Daniel virnuili, se oli selvä haaste, joten mä hypähdin sohvalta ylös mukamas loukaantuneena ja ristin käteni. Jouduin kuitenkin pyyhkäsemään jo ylikasvaneita hiuksiani pois silmiltäni, ennen kun pystyin näyttää tarpeaksi vakuuttavalta.

- Haaste vastaanotettu, mä oon jo hypänny, kotona, naurahdin ja me paiskattiin kättä Danielin kanssa.

- Mäkin voisin tulla Windin kanssa siihen kentälle, kun on näin hyvä sää, Kiaksi osoittautunut tyttö nousi kans paikoiltaan ja näytti vähän ovelalta, se epäilytti mua. - Lyödäänkö vaikka vetoa, kuka pääsee kahdeksan puomia kolauttamatta hepan kavioita niihin kertaakaan?

Jaha, vai että pelinaisia ajattelin, mutta vielkaisin Danielia ja hymyilin sitten ja hieroin käsiäni yhteen: - Ja mitä pistätte peliin? Mä pistän kumisuan, jonka ostin just Huiskalle ni peliin.

- Topin kumisuka on kadonnut, joten mä tilaan pizzan voittajalle, Danielkin virnisti, mä olin kyllä todella nälkänen.

- Pahoja panoksia laitoitte peliin, mutta mä pistän panokseks sitten suklaalevyn, joka löytyy mun laukusta, Kia innostui ja se oli sovittu. Mä en voisi hävitä tätä, nyt oli oikeat panokset pelissä, jota ei saisi mokata. Onneksi Huiska oli yhtä kilpailuviettinen kun minä, ainakin toivottavasti.

Mä kipitin äkkiä hakemaan Huiskan harjapakin ja varusteet satulahuoneesta ja oli hieman epäreilua, että mä jouduin käymään siellä kaksi kertaa, kun muut sai tavarat haettua ihan yhellä kertaa. Asetin tavarat kuitenkin Huiskan karsinan eteen, jossa se katseli mua uteliain silmin ja pörisi, kun luuli mun taas tuovan sille herkkuja. Sujahdin sen karsinaan harjojen kanssa, enkä viitsinyt edes sitoa sitä kiinni, sillä se tyytyi vaan seisomaan paikoillaan ja katseli mua jatkuvasti ja yritti etsiä mun taskuista herkkuja. Mikäkin ahne poni, ajattelin samalla, kun pyörittelin vanhaa pölyistä kumisukaa sen karvalla, jota ei saanut enää edes puhtaaksi, kun se oli niin kulunut. Tämän takia olin sen harjan käynyt sille ostamassa.

Daniel onneksi tuli mun avuksi, kun laitoin satulaa Huiskan selkään, vaikka sain sen jo aika helposti ilman apuakin. Se kai oletti että äiti kuristaisi sen tai jotain, jos se ei edes yrittäisi olla mun apuna, mutta ainakin sain satulan oikein päin tamman selkään ja kiitin miestä vaisusti. Oleskeluhuoneessa meidän kanssa ollut Kuu ja Salma lähtivät kokoamaan meille kymmenen puomia keentälle, panosta nimittäis nostettiin, kun tajusin miten helppoa se olisi Topille varsinkin ja me ratsastajat jäätiin laittamaan ratsastusvarusteita niskaan ja valmistautumaan koetukseen.

Vihdoin me lähdettiin kentälle ja mua oikeasti hieman jännitti, kun talutin Huiskaa kentälle. Upotin vapaat sormeni Huiskan harjan alle ja supisin sille miten me päädyttäisiin voittoon. Mä tosiaan toivoin sen ymmärtävät, mutta ainakin tamma nyökytteli päätään, ymmärryksestä tai innostuksia. Ohjasin Huiskan kaartoon Windin ja Topin väliin. Laskin jalustimet Huiskalta alas ja kiipesin sen selkään hujauksessa, kun Kia vielä mittaili jalustimia ja Daniel istui jo vakaasti Topin selässä. Huokaisin syvään ja taputtelin vielä Huiskaa ennen kun kannustin sen uralle käyntiin. Topi tuli pian perässä ja me odotettiin joku tovi ennen kuin Windikin käveli Kian kanssa hieman reippaan oloisena uralla.

- No Jason, ootko valmis tähän vaativaan koitokseen? Daniel julisti virnuillen, kun ratsasti Topilla mun ohi. Se oli kyllä vähän reippaampi kun Huiska, mutta se ei taannut yhtään mitään.

- Täysin, totesin matalalla äänellä ja virnistin. Samalla perhoset lennähtivät mun vatsassa.

Kuka voitti?

Jason ja Huiska

Pvm 03.04.2014
4HM

[Jason]

Hitsin Eetu

Mä heiluttelin jalkoja, istuin siis Huiskan tarhan aidalla ja katselin kun se käyskenteli pitkin tarhaa yhtä tylsistyneenä kun mäkin olin. Tai no mä en ollut tylsistynyt, mua harmitti. Olin ollut kuukauden isän kanssa Amerikassa kilpailuissa ja tapaamassa sukulaisia ja kun tulin takaisin olin treenaillut Huiskan kanssa oikeen kunnolla. Olin käynyt ahkerasti Danin ja Eetun kanssa maastossa, yhdellä kertaa kun uitimme hevosia, Eetu oli molskahtanut veteen Alexin heitettyä kunnon pukkisarjan. Se oli mainiota katsottavaa, nurahdin mielessäni. Olin käynyt kotona löytyvän Iivun kanssa valmennuksissa ja kaikkea oppimaani olin kokeillut myös Huiskan kanssa, meillä meni nyt sen kanssa paljon paremmin. Musta oli myös kehittynyt ehkä parempi esteratsastaja kun Eetusta, mutta se oli ihan ymmärrettävää, koska Alex ei halunnut oikein opettaakkaan ketään, se halusi vaan riehua. Huokaisin syvään.

"Mikäs pikkumiestä painaa?" Dani läppäsi mua selkään, _aivan liian hellästi_.

"Ei mikään" kohautun olkiani ja katseeni oli tiukasti kiinni Huiskassa. Kyllä mua joku vaivasi, mutta en aikoisi sitä kertoa ainakaan Danille. Tai kenellekkään. En ikinä. Tai no ehkä voisinkin. Huokaisten katsahdin Dania, joka katsoi mua edelleen tosi uteliaana, se ei aikoisi luovuttaa.

"Älä nyt tyyppi hei, ethän sä kaikkea sille Eetulle voi kertoa, kyllä molemmille kavereille voi kertoa" Daniel ilmeisesti valisti mua, ihan kuin oisin ollut joku pikku poika, mutta kyllä mä tiesin mitä se ajoi takaa.

"Ongelma onkin, etten mä voi kertoa Eetulle" totesin huokaisten ja Dani nyökkäsi hljaa, mutta jäi mun viereen seisoskelemaan. Huokaisin.

"Miksi sä et voi kertoa Eetulle ja mitä?" Dani sanoi sen ääneen ja mua alkoi oikeasti ärsyttämään. Hyppäsin alas aidalta ja kävin hakemassa Huiskan vähän matkan päästä nakellen niskani. Kuitenkaan se ärsyttävän utelias naama ei kadonnut mihinkään, vaan odotti mun vastaavan kysymykseen. Kävelin Huiskan kanssa portille mennäkseni talliin, mutta Dani astui portin eteen. Mulkoilin miestä vihaisesti, mutta se vaan virnuili mulle huvittuneena.

"Toisten naisiin ei kosketa, se mua vaivaa" äyskähdin Danille jonka silmät laajeni suureksi ja sitten se avasi mulle portin. Pieni hymynkare huulille se kävelin mun kanssa talliin ja matkalla sillä taisi lamppu syttyä päässä.

"Tarkoitsatko sä.....?" Danin naama venyi virneeseen.

"Hiljaa!" huudahdin niin että Huiskakin säpsähti jostain koomasta. Olin lähdössä Eetun kanssa maastoon, mutta nää muutamat päivät musta oli tullut tosi hiljainen sen kanssa. Eetu oli sellanen erilainen kun Dani, ettei se uhannut sulkea mua hevostarhaan kuolemaan jos en kertonut, vaan odotti kai kärsivällisesti että kertoisin sille. Eihän tässä mitään tyttöjä oltu, tytöt ne juorus ja sipisee juoruja jatkuvasti. Dani jatkoi matkaansa oleskeluhuoneeseen, kun mä vein Huiskan karsinaan. Se virne ei lähtenyt sen naamalta millään ja sai olle varma että löisin tyyppiä jos se jatkaisi samaa rataa vielä kun tulisin takaisin. Tai huomenna, tai ylihuomenna, tai koskaan.

En päästänyt Huiskaa karsinaan vapaaksi, vaan laitoin sen kiinni, sillä tamma tuntui olevan turhan innokas ilmeisesti piehtaroimaan, jos sille olisi ollut mahdollisuus. Kävin nopesti hakemassa Huiskan varusteet ja harjapakin. Jo sillä ainaa tamma oli onnistunut irrottamaan itsensä narusta ja piehtaroi tyytyväisenä karsinassaaan. Tuhahdellen astuin karsinaan sisään ja kiinnitin Huiskan uudelleen, tällä kertaa vähän paremmin ja juuri sopivasti se pudisteli pölyt karvoistaan mun päälle. Mua suututti, muttaa silti nappasin harjat käteeni ja lähdin puhdistamaan pullaksi lihonnutta Huiskaa.

Siinä ei kestänyt kun hetki, että sain Huiskan harjattua ja laitettua kuntoon. Sain nykyään satulankin jo itse selkään, enää kenenkään ei tarvinnut tulla auttamaan mua. Eetu kuitenkin ilmestyi Huiskan karsinalle, eikä sillä edes ollut vielä ratsastuskamoja päällä, joten mulkaisin sitä hieman ylimielisesti, sillä mä olin jo Huiskan saanut valmiiksi. En mä ollut ylimielinen, ylimielinen, vaan se oli meijan poikien juttu.

"Tota Jason, musta tuntuu että me ei voida lähteä maastoon, tai no mihinkään" Eetu virnisti mulle ja näytti tosi syylliseltä. Yhtä syylliseltä kun mä silloin, kun varastin äitin "kokispullon", jota ne joi iltsin iskän kanssa kun mä "nukuin", ja siellä olikin ollut jotain alkoholijuomaa. Hyi.

"Miten niin ei voida lähteä?" käännyin sitten katsomaan Eetua joka hieroi niskaansa.

"No kävi vähän silleen, että Alexin suitset katkes" Eetu virnisti ja mä pyöräytin silmiäni. Niinpä tietysti.

"Mitä tapahtu?" Katoin Eetua kuitenkin uteliaana.

"Pliis, älä ees kysy, mä en edes tiedä miten selitän sen sun äitilles" poika huokaisi syvään, mutta mä nyökkäsin vaan hyväksyvästi. Eetu kuitenkin auttoi mua riisumaan Huiskan varusteista ja veimme tavarat takaisin paikoilleen. Juuri sopivasti Jaakkokin tuli jakamaan ruokia hevosille, niin Huiskan sai jättää karsinaan lepäämään, kun me suunnattiin Eetun kanssa oleskeluhuoneeseen yläkertaan. Eetu katseli mua hiljaa uteliaana ja mä jotenki jo arvasin mitä se aikoisi kysyä.

"No joko sä meinasit kertoa, kukan sun ihastus täällä on?" Eetu tuuppasi mua kevyesti, koska me oltiin portaissa. Äiti ois varmaan tappanut sen jos oisin vierinyt portaita alas kuin joku palikka.

"En mä voi" kohautin olkiani ja huokaisin. Se sai kuitenkin pojan kiinnostumaan vaan enemmän, joten mä huokasin syvään ja kirosin mielessäni, vaikka eihän mun ikäset pojat saisi edes tietää kirosanoja.

"Kyllä sä voit. C'mon Jason, sä oot varmaan kertonut ja Danillekkin. Me ollaan frendejä ja silleen" se vinkkasi mulle silmään ja jäi odottamaan. Joo, olin keronut Danille, koska se oli arvannut ja oli ehkä epäreilua, että kertoisin vaan toiselle, koska molemmat oli mun kavereit. Olinhan mä kertonut ja Amerikassa asuvalle serkullenikin, joka oli mun kaveri ja yhelle mun koulukaverille.

"C'mon Jason" Eetu toisti vielä, kun olin ollut pitkään hiljaa.

"Britasta" kuiskasin.

Jason ja Huiska

Pvm 02.08.2014
5HM

[Jason]

Koulutuuppausta

Jason ja Huiska

Pvm 19.09.2014
6HM

[Jason]

Huiskan vapaapäivä

Mä istuin autossa ja me suunnattiin taas kohti Seppelettä, mutta en äidin kanssa, koska se oli suuttunut mulle. Isi oli taas lähtenyt töihin ja me jouduttiin olemaan äidin kanssa ihan kahden, taas ja se oli vielä niin tylsää. No nyt kun äiti oli suuttunut niin mä pääsin Rosan kyydillä tallille, mutta sen mielestä mä en saanut ratsastaa yksin. Milloin kaikki vaan ymmärtäisi, että mä osaan jo ratsastaa ja mulla pysyy hommat lapasissa, eikun hanskassa.
- Jason, et oikeasti ratsasta yksin, etkä lähde maastoon, Rosa "täti" huolehti musta vielä, kun se parkkasi Seppeleen pihaan, mutta mä hyppäsin vain autosta pois.
- Jason! Se huudahti mun perään ja mä purin huulta.
- Joo joo, vastasin ja huiskautin kättäni. Työnsin mun kädet syvälle taskuihin ja vedin hupun mun päähän. Me oltiin Eetun kanssa puhuttu tästä ja se oli vaan jauhanut sitä samaa. Kun ihmiset huolehtii, niin ne välittää, miksi kaikki jutut eivät voineet edes joskus mennä niin kuin mä halusin. Mä halusin isin kotiin.

Tallissa oli tänään vähän hiljaisempaa kun viime aikoina. Oli kaikkea sekavuuksia joka puolella, johon mua ei otettu mukaan. Mä olin kuulemma liian nuori ja arvokas. Niin sanoi Dani. Ite se taisteli Eetun kanssa, kun jossain sodassa ja mä jouduin siihen väliin. Ai miksi? Koska mun kaksi kaveria tappeli keskenään. Ei nyrkeillä, mutta ne kiusasi toisiaan ja se mua alko vähän ärsyttämään. Jos mä olin lapsi, ne oli tosi lapsellisia, mitä mä en ollut.
- Jason mieees, Eetu hurrasi kun mä tulin oleskeluhuoneeseen ja se kaappasi mut viereensä sohvalle. Naurahdin kepeästi kun nousin ylös, mutta kun se pörrötti mun hiuksia, mun ilme synkkeni. Eikö ihmiset tajunnut, että mä näin vaivaa saadakseni ne näyttämään tältä.

Mä sain käsiini sitten mehua ja istuin sohvalla kuuntelemassa kaikkien juttuja. Vennan uusi hoitaja Helge kertoi tippuneensa, kun poni oli seonnut, ei kyllä mikään ihme. Luna kertoi käyneensä auttamassa Humun kanssa ja Tuulia virkkoi jostain prätkäjengiläisistä hullun lailla. Mä vain kohotin kulmiani tälle hullunmyllylle ja hörppäsin lämmintä mehuani.
- Ladies, ladies, nousin lopulta ylös ja heiluttelin käsiäni rauhoittavasti. Helge, Luna, Tuulia ja Kuu tuijottivat mua suurin silmin, koska olin keskeyttänyt niiden pauhauksen.
- Kaikki on nyt hyvin, te olette täällä tallissa, ette sairaalassa, ei paniikkikohtauksia, puhuin oikeesti todella rauhoittavasti, mutta Eetu vaan virnuili mun selän takana.
- Eetu olepa toi, sä oot ihan tyhmä, löin sitä tyynyllä, kun se sipsutti niillä sen tyhmillä sormille mun niskaa. Dani kyllä varmasti löisi sitä mun puolesta jos pyytäisin.

Mä en enää kestänyt sitä, että mua kohdeltiin kuin pikku poikaa. Siksi marssin ulos oleskeluhuoneesta alakertaan ja nappasin Huiskan riimunnarun mukaan. Varmasti en pyytäisi ketään mukaan, kun kukaan ei ymmärtänyt mua, ei kukaan. Huiska ymmärsi mua ja heti mut nähdessään se ravasi sen ihmeellistä ravia mun luokse ja nyökytteli päätään. Taputin tamman puoliksi klipattua kaulaa ja maiskautin sen liikkeelle. Huiska näytti klipattuna vähän joulukalkkunalta, mutta onneksi Anne ei söisi sitä. Sitten mulla ei olisi enää hoitsua.
- Tuu nyt oikeesti Huiska, tuhahdin, kun tamman askeleet olivat niin hitaita, että ehtisin kävelemään talliin ja takaisin ainakin kahdeksan kertaa. Huiska oli kuitenkin ihan oma itsensä eikä pitänyt mitään kiirettä kävelemisen kanssa. Kiirettä piti vaan silloin, jos joku istui sen selässä.
- Tuut tuut, punapäiselle tytölle, joka piteli Elmoa ihan tallin ovien edessä.
- Ai sori Jason, olin just menossa ulos, Fiia hymyili mulle ja maiskautti sitten virkeän näköisen Elmon liikkeelle.
- Ei se mitään, kohautin olkiani ja jatkoin Huiskan kanssa matkaan. Tykkäsin siitä, ettei Fiia ollut ikinä kohdellut mua kuin pikku poikaa, vaan se oli reilu tyyppi.

Huiska ei ollut erityisen likainen, koska sillä oli loimi päällä tuolla kylmässä. Silti mä ihan varmuuden vuoksi harjasin sitä ja äiti oli kertonut, että harjaaminen auttaa hevosen veren kiertoa. Tai edistää. En muista, kun sanat oli aina niin vaikeita. Hymyilin tyytyväisenä, kun sain taas kerran laitettua itse Huiskalle satulan selkään, vaikka mun pitikin seisoa aina varpaillani. Tamma oli kyllä sen verran reilu, ettei se liikkunut karsinassa mun hoitaessa sitä, mutta silti Huiska luimisteli, kun kiristin satulavyötä. Kuka nyt sellaisesta pitäisikään.
- Hei Insku, voisitko tulla kentälle tekemään mulle ristikon? Heilutin tytölle kättä kun se käveli Siirin kanssa sisään.
- Kyl mä voin tulla, jos sä jaksat odottaa hetken, tyttö hymähti ihmeellisen hyvällä tuulella. Viimeiset päivät olin nähnyt sen niin mököttävänä, että tallin uusi heppa Kössikin näytti pirteämmältä.

Kun Insku oli saanut Siirin laitettua tunnille ja mukaan pyytämäni Luna oli Humun kanssa valmis, me suunnattiin kentälle, koska maneesissa oli juuri menossa tunnit. Insku rakensi meille ristikon ja lisäsi muutaman puomin.
- Saa noi jäykkikset nyt vähän verrytellä, Insku virnisti ja puki takin päälle. Täällä kyllä tarvitsi jo takkia, koska tuuli oli kylmä, mä olin aamulla tapellut asiasta äidin kanssa vaan periaatteen vuoksi. Huiska lähti heti tosi kankeasti liikkeelle, kun mä nousin sen selkään. Se ei olisi halunnut taipua yhtään ja vaan pudisteli päätään tai kaatui siihen suuntaan mihin halusin kääntyä. Insku antoi mulle ihan hyviä ohjeita, miten voisin taivutella Huiskaa, mutta tamman kanssa mikään ei kyllä toiminut ilman taistelua.
- Pysäytä se Jason vaikka hetkeks. Ja kato että se kaula taipuu molempiin sun varpaisiin, Insku ehdotti ja mä käännyin hetkeksi kaartoon. Voi kun olisinkin saanut Huiskan pään varpaisiini asti, kun se lähti vaan kuerimään ympyrää, aina kun vedin kevyestikin ohjasta. Lopulta mä onnistuin vaivatta tekemään sen oikealla puolelle, mutta vasen vaati kunnon taistelua, ennen kuin me päästiin jatkamaan matkaa.

Insku oikeasti kertoi hyviä ohjeita, miten heppoja pystyi verrytellä ja taivutella, vaikka se itse paleli vaan kentän reunalla. Myös Luna Humun kanssa halusi kokeilla samanlaisia juttuja, kun mä kokeilin. Voltteja ja asetuksia ja sellaista hienosäätöä, jota ei kuulemma aina kuvitellut tarpeelliseksi. Humu oli varmaan vielä jäykempi kun Huiska, mutta ravissa samoja asioita toistaessa ja pohjeapujen läpi saanti (niin kuu Inski sanoi sen hienosti) sai molemmat pehmenemään pikku hiljaa. Sitten me vasta päästiin hyppimään ristikkoa ja menemään puomeja. Huiska nautti ravissa jyräämisestä, eikä meinannut muistaa, että jossain vaiheessa piti hypätä tai nostaa jalkojaan. Me oltiin kuin montea harrastamassa Artsin raviradalla, paitsi että mä en antanut Huiskan temppuilla pitkään ja muistutin sen olevan ratsu eikä ravuri.

Laukka oli tällä kertaa noussut Huiskalta oikeesti hyvin, eikä se ollut temppuillut melkein yhtään. Tamma oli tällä kertaa oikeasti nostanut jalkojaan, vaikka me oltiin menty vain pientä estettä, eikä mitään pyrähdyksiä tullut. Ainakaan kauhean montaa. Siirsin Huiskan käyntiin ja annoin sille ohjaa. Taputin sitä tyytyväisenä, koska meillä ei ollut mennyt pitkään aikaan näin hyvin. Insku taas siivosi muutamat puomit pois ja vihelteli, se oli oikeasti tänään ihan outo.
- Hei! Lähteekö kukaan mun kanssa tähän ihan lähimaastoon käveleen kunnon loppukäynnit? Tuulia ilmestyi kentän portille kirjavan Hestian kanssa.
- En mä kiitos, mun sormet on jo ihan jäässä, Luna irvisti ja heilutteli sormiaan. Tämän takia äiti oli siis tunkenut mulle jo talviratsastushanskat, joita inhosin yli kaiken.
- Mä voin kyllä tulla Huiskan kanssa, totesin hetken mietittyäni.
- Hyvä, Tuulia hihkaisi ja mä ratsastin portille. Insku avasi sen mulle, kun jollekin kuninkaalliselle ja mä ratsastin Tuulian ja Hestian rinnalle, ennen kuin tyttö maiskautti lehmulinsa liikkeelle. Tämän takia mä kävin tallilla, vaikka en sitä ikinä myöntäisi kenellekään, koska täällä oli hyviä tyyppejä ja siksi tuli joka kerta hyvä mieli.

Jason ja Huiska

Pvm 24.09.2014
7HM

[Jason]

Syntymäpäivä

Huiska kiisi Sentin ohi ihan kevyesti pitkällä soratiellä. Heti kun olimme ohittaneet muut se kuitenkin painoi jarrut pohjaan ja kieltäytyi liikkumasta. Muut oli jo siirtyneet raviin ja ravasivat mun ja Huiskan luokse leveä virne naamallaan. Mutristin huuliani ja nostin itseni takaisin Huiskan satulaan sen kaulalta. Mukaan maastoon oli tullut tänään mun kanssa Britta, Inkeri, Eetu, Lynn ja Emmy. Mä olin kyllä eka sanonut etten halua poikia mukaan, mutta Eetu oli silti saanut suostuteltua itsensä mukaan.
- Okei, sä selvisit tästä haasteesta. Sä voitit meidät! Lynn hymyili ja iski Emmylle silmää. Jahah.
- Te annoitte mun voittaa, tuhahdin Huiskan selässä, joka oli nyt niin innoissaan, että pomppi melkein tasajalkaa ylös ja alas.
- Eihän annettu. Oikeesti Jason, Huiska meni tosi lujaa, Britta vakuutti. Ne piti mua ihan tyhmänä. Alex oli esimerkiksi entinen laukkahevonen ja Sentti isompi kun Huiska ja Patronillakin oli ketterämmät koivet, puhumattakaan Hypestä. Ne piti mua tyhmänä, siristin silmiäni vihaisesti jokaiselle ja olisin vetänyt käteni puuskaan, mutta mun piti pitää Huiskan ohjista.

- Älä nyt Jason suutu meille, vielä on kaksi haastetta jäljellä, Insku sanoi lohduttavasti ja ravasi mun viereen pienellä Siiri ponilla. Insku oli oikeasti yrittänyt olla haasteessa mukana, mutta Siiri oli niin pieni verrattuna muihin.
- En suutukkaan, kohautin olkiani ja maiskautin Huiskan eteen päin. Tamma edelleen pärski ja yritti lähteä laukkailemaan, mutten antanut sen pilata fiilistä. Huiska oli muutenkin hassu, se aina pelleili hölmösti muttei tarkoittanut mitään pahaa. Sitten me tultiin maastoesteille, joka kukoisti meidän edessä likaisena ja liukkaana. Britan viekas ilme sai mut nielaisemaan.
- Sulla on enää kaksi haastetta edessä, tyttö virnuili innokkaan Hypensä kanssa mun rinnalla.
- Ja mä selviydyn kyllä niistä, mä puhkuin itsevarmuutta, olin voittanut niistä jo kolme, joten kaksi oli ihan lasten leikkiä. Silti mua vähän jännitti, jotenkin aavistin sen liittyvän noihin maastoesteisiin, enkä ollut vielä koskaan ennen niitä hypännyt. Mä vasta harjoittelin esteitä.

Me seisottiin kaikki maastoesteiden seassa melkein rivissä ja nyt Emmy ratsasti meidän eteen Patronin kanssa. Oli ilmeisesti sen vuoro julistaa mulle haasto, kun Eetu oli pistänyt mut jo syömään kastemadon, yök. Britta oli halunnut mun ravaavat Huiskalla kun istuin väärin päin Huiskan selässä. Lynn oli keksinyt laukkakilpailun mikä piti voittaa. Oli jäljellä enää Emmy ja Inkeri, mutta palkinto olisi sen arvoinen.
- Sun tehtävänä on hypätä täällä kuusi estettä, jokainen meistä valitsee sulle yhen ja sä saat ite valita viimeisen esteen. Me hypätään vaan ne esteet jotka valitaan sulle, Emmy virnisti pirteästi. En ollut varmaan ikinä nähnyt sitä niin pirteänä.
- Huijausta! Mä en ole ennen hypännyt maastossa, heristin sormeani ja mulkaisi jäätävästi Eetua, joka läppäsi mua päähän ratsastaessa Alexilla ohi.
- Pelkuri, se tyhmä virnisti mulle. Tämän mä vielä kostaisin.

Mä pidättelin Huiskaa, joka halusi mennä jo kaikkien mukana ja tanssahteli mun alla. Mun naama oli selvästi ilmeetön, sillä tää haaste pelotti mua vähän. En ainakaan kertoisi äidille tai se saisi sydänkohtauksen. Emmy valitsi ekan esteen ja hyppäsi mulle puiden väliin rakennetun aitapystyn. Brittakin halusi päästää mut ilmeisesti helpolla, kun hyppäsi puunrungon yli tai sitten se johtui siitä, että Hype kävi ihan villinä. Inkeri valitsi mulle väärin päin kääntyneen veneen, mutta se oli melkein yksi ainoista, jonka Siiri pääsi ihan kevyesti yli. Lynn korotti panosta ja hyppäsi jäätävän vesiesteen, jota Senttikin kauhisteli ja nosteli jalkojaan hurjistuneena. Sitten oli Eetu, se siristi mulle silmiään kun länkkärielokuvissa, ennen kuin nosti laukan. Alex kävi villinä, mutta se oli päättänyt haastaa mut sitten kunnolla. Hieman hassun näköisesti ne laskeutuivat alamäkiesteellä ja mä nielaisin hiljaa. Fack. Kun Eetu siirtyi Alexin kanssa takaisin raviin oli mun vuoro. Mä kannustin Huiskan ravin kautta laukkaan, tästä se lähtisi. Mun elämäni viimeinen syntymäpäivä.

Kaikki hurrasi mulle innoissaan kun Huiskan kaviot laskeutui viimeisellä esteellä alas, mä valitsin trakehnerhaudan. Siirsin Huiskan saman tein raviin ja mun päässä kirjaimellisesti jyskytti, kun mua oli jännittänyt niin paljon. Taputtelin tyytyväisenä ja rauhoittavasti villiintynyttä Huiskaa, joka äkkiä vaan halusi takaisin kavereidensa luo.
- Hyvä Jason! Sä olet oikeasti kehittynyt niistä ajoista, kun näin sut edellisen kerran alkeistunnilla, Lynn oli melkein yhtä innoissaan kuin Huiska. Oikeasti se taisi vaan stressata sitä, että täällä maastossa mä olin sen vastuulla. Niin äiti oli Lynnille vannottanut.
- Vou hei mään, edes mä en ois välttämättä uskaltanut, Eetu ratsasti mun ohi ja nyökkäsi hyväksyvästi. Tietenkään se ei ois selvinnyt samalla tavalla kuin mä. Mä olin paras.
- Nyt me voidaan suunnata takaisin tallille, Emmykin näytti vähän hämmästyneeltä. Tai ehkä ylpeältä.
- Joo mun haaste on siellä, Inkeri nyökkäsi ja suuntasimme nyt vaan rauhallisessa käynnissä kotia kohti.

Tallin piha tuli nopeasti näkyviin ja se näytti ihan todella hiljaiselta. Me ratsastettiin tallin ovien eteen kaartoon ja laskeuduttiin jokainen ratsumme selästä. Ainut hikinen oli Huiska, joka oli joutunut tekemään työtä enemmän kuin muut. Silti se näytti tyytyväiseltä ja tuuppasi mua tuttavallisesti kylkeen. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet siltä ylös. Muut olivat meitä hitaampia, joten kiltisti odotin kaikkia.
- Mitä Jason saa muuten palkinnoksi näistä haasteista? Eetu kysyi yhtäkkiä. Eikö se muka tiennyt? Mä kun meinasin juuri kysyä Eetulta, mitä ne meinasi.
- Hiljaa Eetu, Britta ja Lynn sanoivat samaa aikaa ja naureskelivat sitten hauskasta yhteensattumasta. Mä talutin Huiskan talliin sen omaan karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Päästin Huiskan jo syömään vapaaksi heiniä ja vein varusteet pois putsattavaksi, että tamma saisi hetken syödä rauhassa. Mä ajattelin vain hevosten parasta. Hetken kuluttua palasin kuitenkin tamman luo ja sienellä pyyhkäsin sen hikikohtia ja annoin herkkuja. Silti mua jännitti viimeinen haaste.

- Tässä on sun viimeinen haaste! Inkeri ilmoitti juhlallisesti ja mä kohotin kulmiani nähdessäni harjapakkeja siellä täällä.
- Sun tehtävä on koota kahdestatoista harjapakista torni, eikä se saa kaatua, Insku virnisti ja astui sitten taaemmas. Mä odotin enemmän jotain Annen jalkojen hieromista tai muuta, joka vaati rohkeutta. Itsevarmasti aloin kuitenkin kaikkien tuijottaessa kasaamaan harjapakkeja, joka oli oikeastaan tosi helppoa. Samalla mun maastokaverit valuivat jo yläkertaan, johon mäkin halusin juomaan kaakaota. Kops kuului yläkerrasta.
- Mikä toi oli? Hätkähdin ja tasapainotin horjuvaa tornia.
- Enää yksi laatikko Jason, sitten voidaan mennä ylös tekeen kahvia, Insku kohautti olkiaan rennosti, mutta Lynn liikahti levottomasti. Tyynesti mä asetin viimeisen harjapakin mun torniin, joka juuri ja juuri pysyi pystyssä. Sitten me purattiin se ja laitettiin pakit takaisin omalle paikoilleen.
- Tehtävät suoritettu, nyt voidaan mennä ylös, Lynn ohjasi mut rappusille ja tarmokkaasti mä astelin yläkertaan, koska mulla oli oikeasti kylmä. Mun sydän meinasi pysähtyä, kun avasin oleskeluhuoneen oven.

Paljon onnea vaaan, paljon onnea vaaan,
paljon onnea vaan Jasoon,
paljon onnea vaaan!

Ryntäsin halaamaan äitiä, koska mua vähän nolotti. Kaikki oli laulanut ihan yhteen ääneen ja oleskeluhuoneen pöydällä oli jättimäinen suklaakakku ja kaakaota. Ylhäällä ei ollut pelkästään maastossa olleet, vaan myös Daniel, Salma, Fiia, Jesse, Rosa, Tuulia, Clara ja muutama muu vielä. Mä ryhdistäydyin ja ilmestyin äitini takaa urhean näköisenä.
- Ja nyt sun palkinto, Britta muistutti kaikki ja kumartui suukottamaan mua pikaisesti huulille. Samoin teki Insku ja Lynn ja Emmy ja Salma ja vielä Fiiakin. Punastuin pienesti ja mulkaisin murhaavasti vanhempia poikia, jotka räkättivät sohvalla yhteen ääneen. Mutta mä tajusin mitä oli tapahtunut ja nojasin rennosti sohvaan.
- Pojat pojat, te ette taida ymmärtää mitä just tapahtui, pudistelin päätäni huvittuneena.
- No mitä? Eetu kohotti kulmiaan vieläkin tuo typerä virne naamallaan.
- Mä tein just jotain, johon teistä ei olis ikinä. Mä sain suukon kuudelta tytöltä ja mikä parasta, vein teidän naiset, kohautin olkiani rennosti ja kaikkien kolmen äijän kasvoilta hyytyi hymy.
- Pikkusintti on oikeessa, me jäätiin kakkoseks, Daniel totesi hämillään ja sai vaan seurata kun kohteliaasta saatoin Lynnin istumaan pöydän ääreen ja vedin penkinkin hänelle valmiiksi. Tänään oli niin mun päivä, hymyilin, kun Clara ja Tuulia muiskautti mua vielä samaan aikaan poskille, ennen kuin puhalsin kynttilät.

Jason ja Huiska

Pvm 03.10.2014
8HM

[Jason]

Tallipäivä Jasonin tapaan

Huiska oli juossut edellisen tunnin aika hienosti ja sen selässä istunut ratsastaja oli ollut tosi hyvä. Se oli saanut Huiskan nostamaan kevyesti laukkaa ja taipui joka suuntaan. Musta tulisi ihan yhtä hyvä, olin jo melkein yhtä hyvä, mutta ratsastaja olikin mua varmaan seitsemän vuotta vanhempi, niin sillä on ollut aikaa treenata enemmän kun mulla. Huiskalla oli vain yksi tunti välissä, ennen sen viimeisen tunnin alkua ja se sai seisoa karsinassa tylsistyneenä sen aikaa. Kyllä mä olin sinne karsinalle mennyt ja setvinyt Huiskan harjan kunnolla, jota se ratsastaja ei ollut tehnyt ja yritin saada sen vähän epämääräiselle letille, koska sen harja oli niin lyhyt. Olin mä sille vähän porkkanan palasiakin antanut ja Inskun suosituksesta tarkastin vielä kaviotkin. Mä tunsin itseni ihan vuoden hoitaja, kun tunnollisesti olin Huiskan hoitanut, enkä suuttunut että joku menee sillä paremmin kuin minä. Ennen mä saatoin vähän suuttua, mutta sillon mä oli vasta tosi nuori.

Sitten Huiskan ratsastaja saapui. Se nainen oli todella mukava ja hyvä ratsastaja. Sen lapsikin, joka oli melkein mun ikäinen, ratsasti Seppeleessä. Tosin mä kyllä olin sitä vuoden vanhempi eli me EI oltu saman ikäisiä. Mä olin vanhempi. Paljon vanhempi. Nainen oli kiireissään tullut ja napannut Huiskan mukaan jatkaessaan muiden perässä maneesia kohti. Mä taas katosin yläkertaan, jossa oli varmasti joku joka tekisi mulle kaakaota. Äiti oli kieltänyt mua tekemästä kuumia juomia itse, kun olin vahingossa kaatanut kuuman teeveden isin päälle. Anyhow, paikalla saisi luvan olla joku palvelija. Ainakin Daniel oli kuulemma istunut tallilla joka päivä odottamassa Lailan varsaa. Musta tuntuu, ettei Laila halunnut synnyttää vielä, kun Dani kävi koko ajan painostamassa sitä. Pystyin kuvittelemaan miltä Lailasta tuntui kun kaikki kävi tuijottamassa sitä monta kertaa päivässä. Kyllä siinä ahdistaisi, ainakin mua.
- Jasoooon mitä mies? Dani heilautti heti kättään mun astuessa jo portaiden viimeiset askeleet. Tiesinhän, että täällä oli joku joka voisi auttaa.

Mä olin viime viikolla päässyt käymään Danin ja Lynnin luona ja täytyi myöntää, että mun kaveri olisi voinut olla vähän parempi poikaystävä. Se ei vetänyt aina tuolia Lynnille, kun se halusi istua. Ei avannut ovia. Ei mitään. Mikä pahinta, jos mä olisin mies en istuisi tallilla odottamassa toisen naisen synnyttämistä, vaan rakentaisin kovaa vauhtia taloani valmiiksi. Eihän niillä ollut vielä edes lasten huonetta. Mun tuomitseva katse ajatuksista näkyi mun silmissä ja Dani liikahti levottomasti kun laittoi mulle kaakaota. Kuitenkin se kiltisti toi sit mulle, kyllä mä kauniisti pyysinkin, vaikka edelleen olin sille vihainen tästä epämiehisestä kodin hylkäämisestä.
- Aiotko tuijottaa mua noin ikuisesti? Daniel kohotti kulmiaan ja istui mua vasta päätä. Viileästi mä vain hörppäsin kaakaota, enkä katsonut enään mistä. Ei lasten huonetta, olin erittäin pettynyt.
- Kiitos, totesin kuitenkin, koska jos Dani vasikoisi äidille, mä olisin pulassa.
- Mistä sä olet nyt vihanen Jason? Dani yritti. Kyllä mä olin sille sisustus vinkkejä antanut ja kovasti sättinyt ettei nyt ollut oikeat asiat etusijalla.
- En mistään, mä mutristin huuliani. - Hei Britta, mennäänkö kohta ottamaan vastaan meidän hoitsuja?
- Hei joo mennään, Britta virnisti ja vilkaisi Dania, joka näytti tosi murtuneelta. Näinkö mullekin kävisi. Mä tyhmenisin kun kasvaisin. Siinä tapauksessa en halunnut kasvaa isoksi.

Kyllä mä pystyin vähän keskustelemaan asioista myös Danin kanssa ja oleskeluhuoneessa aika meni aina niin nopeasti, että hevoset olivat jo tulossa takaisin sisään, kun tajuttiin paljon kello oli. Me mentiin alas yhtä matkaa Loviisan ja Britan kanssa ja menin katsomaan sitä samaa tätiä, joka nyt taputteli Huiskaa sen karsinassa.
- Menikö Huiska hyvin? Kysyin samalla kun rapsutin karvaolennon (Britta opetti tuon nimityksen) turpaa.
- Huiska meni todella hienosti. Vähän laiskotti aluksi, mutta kyllä se muuten vaan osaa hommansa, nainen kehui Huiskaa ja taputti sitä taas. Mä kaivoin mun taskusta taas porkkanan palan ja ojensin sen Huiskalle.
- Haluatko sä hoitaa Huiskan, vai haluatko viedä varusteet? Nainen kysyi hymyillen. Meillä oli aina ollut selvä jako, että jompi kumpi hoiti toisen töistä, jos olin paikalla. Se nainen, Siiri kai, oli tosi mukava ja kiltti aina mulle. Tällä kertaa mä otin mukaani Huiskan varusteet ja lähdin viemään niitä satulahuoneeseen. Olin valinnut Huiskan jo tarpeeksi monta kertaa.

Huomasi, että Huiska oli kohdannut monta erilaista ratsastajaa ja äiti oli pitänyt mua kotona vankina lukemassa kokeisiin. Suitset oli tammalla aika huonossa kunnossa ja satulahuopakin oli siinä kunnossa, että se saisi lähteä ihan heti vaan suoraan pesuun. Irrotin sen satulasta ja kävin valitsemassa kivan vaaleanpunaisen satulahuovan Huiskalle. Mä en tykännyt vaaleanpunaisesta, mutta Huiska oli tyttö, niin sen täytyi tykätä. Olin oppinut hoitamaan varusteita aika hyvin, kun kaikki oli mulle opettanut, joten pyyhkäisin satulan nopeasti, harjasin jalustimista hiekat pois huolellisesti ja asetin sen omaan telineeseensä loistavan puhtaana. Suitsiin käytin hieman rasvaa ja ristin ne naulakkoon lepäämään. Tietysti olin ensin putsannut kuolaimet kunnolla ja rapsuttanut jotkut heinän jämät kuolain renkaasta pois. Niin tunnollinen mä vaan olin. Sen jälkeen palasin takaisin Huiskan karsinalle, josta sen ratsastaja olikin jo lähtenyt. Siellä Huiska vaan seisoi korvat hörössä ja pörisi hiljaa kun ojensin sille porkkanan palan.

- Sä voisit viedä Jason sen Huiskan vielä tarhailemaan muutamaksi tunniksi, Elli ehdotti mulle, kun hölkkäsi kiireellisen näköisenä talliin sisään.
- Joo, kyllä mä voin viedä Huiskan, kohautin olkiani ja hymyilin tammalle, joka tajusi heti, että puhuttiin hänestä. Huiska painautui karsinan oveaan vasten.
- Muista sitten laittaa sille loimi, Elli hymyili ennen kuin katosi toimistoon asti. Mä nappasin loimen mukaani ja avasin karsinan oven. Loimen laittaminen oli vielä vähän vaikeata, kun olin niin lyhyt, mutta mulla oli jo ihan oma tapa, muuten sain hommat hoidettua. Huiska ei malttanut yhtään pysyä paikallaan, vaan pyöri karsinassa innokkaasti. Kyllä se tiesi mihin me ollaan menossa. Ja sain laitettua kaikki hihnat kiinni, vaikka pari kertaa meinasin jäädä Huiskan jalkoihin. Pujotin riimun tamman päähän ja maiskautin sen liikkeelle. Meidän yhteistyö oli alkanut sujumaan todella hyvin, kun olin oppinut ymmärtämään Huiskaa vähän paremmin. Musta tulisi yhtä hyvä, kun kuka tahansa hevosmies ja voin taata, että vielä jos paljon parempi kun Dani ja Eetu. Se ajatus piti mut liikkeessä!

Jason ja Huiska

Pvm 10.10.2014
9HM

[Jason]

Petturi ja pierupukki

Eetun naamalla oli tosi typerä virne. Siis ihan tosi inhottava, mutta mä tiesin mitä sellanen tarkotti. Mä olin jo tarpeaksi iso tietämään, että se oli pussaillut jonkun tytön kanssa. Tietysti Inkerin. Musta tuntuu, että Eetu oli unohtanut minkä ikänen mä olin ja melkeen paasannut Inkeristä samalla tavalla, kunäiti paasasi mulle kotitehtävien tärkeydestä. Ihme nainen Eetusta oli tullut. Me seurattiin Huiskan rajua menoa kuitenkin. Me kaikki kolme. Minä, Eetu ja Kasper, joka oli yrittänyt saada jo muutaman kerran Huiskaa kiinni.
- Sä oot aika sika jätkä, totesin sit kun olimme siinä katselleen Huiskan pierupukkeja.
- Häh mitä sä tarkotat? Mistä sä oot oppinu tollasia sanoja? Eetu hätkähti ja katsoi mua todella vihasesti. Nyt se vielä yritti olla mun äiti. Kasper kuitenkin virnisti salaa kun käänsi päänsä pois. Se ei ehkä tykännyt lapsista, mutta meillä oli aina välillä hyviä juttuja.
- Ei kuulu sulle, totesin. - Sitä paitsi mä sanoin et mä tykkään Inskusta ja Britasta ja Lynnistä ja sit sä meet heilastelemaan niiden kanssa, aika karua.. veli!
Ja niin molemmat räjähtivät nauruun. Mun ilme synkkeni ainakin tuhat astetta. Miten Eetu kehtasi, mä olin kuitenkin varannut Inskun jo itelleni, että sitten kun vähän kasvaisin, ottaisin sen. Insku tykkäs mustakin, ainakin tavallaan. Toisaalta olin ehkä vielä liian nuori. Mutta ei se mua vaan haitannut.
- Sä oot asiallinen nuori mies, Kasper virnisti ja sitten me lähettiin punapään kanssa kalastamaan Huiskaa ja Eetu jäi hölmistyneenä seisomaan aidan viereen.

Jason ja Huiska

Pvm 21.10.2014
10HM

[Jason]

Miksi minä pidän Huiskasta..

..... koska joka kerta kun Huiskan hakee tarhasta se iskee silmää!

Jason ja Huiska

Pvm 27.10.2014
11HM

[Jason]

Aattoratsastus

Oli jouluaamu kaunis, kun Seppeleen piha täyttyi iloisista hoitajista täynnä joulumieltä. Joku jos toinen näytti toisilleen kieltä ja lumipallot lentelivät, ei jokainen ehtinyt märän lumen tieltä. Silloin saapui pihaan nuori poika, laukussaan lahjoja, tytöille hän tahtoi niitä tuoda. Pieni poika, Jason nimeltään, oli iloisempi kuin koskaan, kun ryhtyis herrasmieheksi ja käytökseen ehkä vähän lipevään. Talliin lämpimään hän äkkiä suunnisti vaaleaverikön luokse ja ensimmäisen paketin ojensi. Lynn häntä kiitti ja viattoman suuon poskelle antoi. Hyvää sydäntä kyllä tuo pieni poika kantoi.

Kun jokainen tyttö oli lahjansa saanut, hän suunnisti karsinaan, jossa hänen lempi tyttönsä asui. Huiska tuo karvainen ja utelias suomenhevonen, porkkanoita lahjaksi sai ja pitkän halin niin suloisen. Iloisesti rousutti hevonen tuo herkkujaan, kun Jason poika varusteita meni sille hakemaan. Pitkään ei pojan tarvinnut hoitohevostaan kuitenkaan harjata, kun kiire heille yllätti. Oli kaikki jo matkaan menossa. Pihalla kuhisi innokasta porukkaa ja hymysuin myös Jason poika jalansa satulan yli heilauttaa. Tyytyväisenä taputtaa innokasta ratsuaan ja metsän uumeniin letkassa he kaikki sitten suunnistaa.

On ppäivä mitä kaunein, kun lunta taivaalta tupruaa ja pieni puheensorina joka puolella pulppuaa. Myös pieni poika Jason iloisesti juttelee ja ystävänsä Danielin kanssa uusia retkiä suunnittelee. He katselevat maisemia ja maailmaa ihastelevat, Danielkin juttuja kertoo mitä Jasoninkin on tuleva. Pienesti tuo poika itseksensä hymyilee ja palelevat sormensa Huiskan harjaa hapuilee. Vauhtia he lisää saivat vihdoin hevosten jalkoihin ja pellolle suuntasivat kun laukkaa kukin odotti.
"Kohta on tiedossa terästetty glögi", henkäisi jo Cella. Tuo tyttö kun ei huomannut pienen pojan heitä kuuntelevan.
"Mikä se sellainen?" päästi pieni poika suustaan ja punaistakin punaisemmat posket olivat monella.
"erron sitten kun isoksi kasvat", totesi pehmeästi Daniel ja pienen suuttumuksen rintaansa sai pieni poika vielä hetki sitten niin iloinen.

Hämmennyksen vallitessa laukkaa pellolla ratsastettiin ja pöllyävän lumen tunkeutuessa hevosten sieraimiin, vähän vielä yskittiin. Innoissaan kuitenkin, Jason sekä Huiska, pyyhäsivät eteenpäin ei onneksi maa ja lumi luista. Harja hulmuten he muiden luokse pääsi ja huvittuneena hymyillen Pyry parivaljakolle kehuja väänsi. Oli kaikki taas niin pirteitä myös Jason siinä hymyili ja Britta tyttö huolehtiva pojan vieressä lymyili. Kun suuntasivat taas eteenpäin kohti maaston loppua, ei pois Jasonin viereltä ollut Britalla hoppua. Lopulta kuitenkin jokainen siitä rauhoittui ja matka jatkui hiljalleen maisemia katsellen.

Silti oli pieni poika, Jason tuo vihreäsilmäinen, hämillään sanoista puheista joita ymmärtänyt vielä hän ei. Vasta kun tallin piha tuli näkyviin, ratsastihan vierelle omistajan Annen kauniin. Ystävällisesti nainen katsoi pientä poikaa, joka vielä empi miten tämä kysymys olisi tullut hoitaa. Ratsunsa satulassa hän häpeissään liikahti ja silloin myöskin jossain joku kimakasti kiljahti. Inkeri tuo vaalea ja iloinen tyttö räkätti, kun ratsunsa Siiri kyydistään tytön jätätti. Iloisesti nauroi koko tallin porukka, samalla saatin puhtia takaisin, ettei jäätyisi koko ihmisporukka.

Talliin jo päästiin , siis ihan jokaikinen. Huiskan heinät jo sai ja oli taas oma itsensä laiska ja etäinen. Hoidettuaan ratsunsa pieni poika suuntasi yläkertaan ja upposi siellä pipareiden tuoksuun ja päiväänsä kertaamaan. Iloisissa jutuissa pysyi tallilaisten jutut, mutta Jasonin suussa edelleen näkyi vain rypyt. Lopulta tuo poika ylös ponkaisi sohvalta ja takaisin Annen luo suuntasi huolet otsalla.
"Mikä poikaa mietityttää?" kysyi Anne nätisti ja samalla Kasperin paikalta pois hätisti.
"Sitä vaan mietin kun iso poika olen. Terästetty glögi, mitä se tarkoittaa kun oikein ymmärtänyt en", mietiskeli tuo pieni poika Jason. Ja aina niin totinen tai no ehkä asiallinen, Anne nauroi makoisasti ja huokaisi sitten kaihoisasti.
"Mennään takaisin ylös ja kysytäämpä siltä Cellalta, hän kun siitä sanoi saa myös sinulle kertominen kelvata."

Jason ja Huiska

Pvm 24.12.2014
12HM

[Jason]

Kun on hyvä

Huiska rymisti hurjaa vauhtia allani ja sen sieraimet olivat laajentuneet varmaan auringon kokoisiksi. Se pörisi innokkaana ja suti jaloillaan eteen päin kohti estettä. Kevät oli alkanut kukkimaan tamman rinnassa oikein kunnolla, kun viimeiset päivät olivat olleet niin lämpimiä ja sen kanssa oli vauhtia piisannut mun kanssa, mutta myös tunneilla Huiska oli innostunut jallittamaan kaikkia pikku tyttöjä. Onneksi se ei voinut tehdä mulle enää niin. Mä olin oppinut jo kaikki Huiskan temput, eikä mikään enää osannut yllättää mua. Nytkin Huiska ylitti pienen puunrungon liidellen, vaikka vähän liian kovassa vauhdissa. Hidastin Huiskan takaisin raviin ja taputin sitä. Sen oli hyvä saada purata vähän energiaa aina välillä.

"Täytyy myöntää Jason. Sä olet kehittynyt ihan hirveästi", Dani virnisti mulle ja nyökkäsi selvästi hyväksyvästi. Mun rinta pöyhistyi, totta kai mä olin, kun olin kotona ratsastanut viime aikoina Iivulla paljon enemmän. Äiti oli jopa suostunut opettamaan mua, nyt kun se ei enää ollut niin nolo. Hyvä puoli mun uudessa siskossa ja veljessä oli, että mä en ollut koko ajan se äitin pikkupoika jota piti pussailla ja halailla.
"Joo. Aattelin alkaa kisaamaan", kohautin olkiani, vaikka oikeesti mä olin tosi ylpeä. Dani kuitenkin ymmärsi mua. Sen kanssa mä olin hengannut nyt melkein joka päivä, kun sillä oli vaan aikaa. Kyllä mä olin vähän mustasukkanen siitä, että se oli ylpeä kummisetä ja hössötti enemmän kun isä.

"Haluutko sä hypätä vielä jotain?", Dani ehdotti, vaikka me oltiin matkattu jo takasin tallille päin.
"No hyppään ton haudan jos säkin", haastoin.
"Topi saattaa sitten vähän innostua", Dani varoitteli. Yrittikö se jotenkin syyllistää mua, enää se ei onnistunut, mä olin kasvanut.
"Pelkäätkö ettet sä pärjää sille?" siristin silmiäni.
"Oho oho", Dani nauroi, mutta otti mun haasteen vastaan. Topi maiskautettiin hetkessä liikkeelle ravin kautta laukkaan ja Topikin sai vihdoin jotain kivaa tekemistä, vaikka olihan se se kouluratsu. Dani ja Topi ylittivät haudan rauhallisessa tahdissa ja niin kevyesti ja hallitusti, että hetken mä taisin taas kadehtia Dania.

Mulla meni silti kuitenkin Huiskan kanssa hyvin. Me oltiin jo aikasemmin laukattu metsässä ja pellolla, joten se oli saanut purattua ylimääräistä energiaansa ainakin jonkun verran. Nyt me ravattiin ihan hiljaa, silleen rennolla fiiliksellä nyt takaisin Seppelettä päin. Ei meidän tarvinnu aina Danin kanssa puhuta, kunhan hengattiin ja hevosetkin tuntui nauttivam rauhallisesta menosta. Kun Seppeleen piha tuli näkyviin mä melkein hengähdin helpotuksesta. Mulla oli kyllä jalat kipeät, olinhan kuitenkin ollut jo koulussa ja ratsastanut Iivun ja nyt olin Huiskan kanssa. Hetken mä olin jo miettinyt yksi ilta koko heppailun lopettamista, mutta lopulta mä aina tiesin, että oikeasti tykkäsin siitä.

Mä vein suoraan Huiskan pesariin kun me päästiin takaisin tallille. Se oli saanut jalkansa meidän matkan aikana ihan hirveeseen kuntoon, eikä mahan alla ollut enää tietoakaan sen vaaleasta värityksestä. Sen lisäksi me oltiin muka harrastettu liikuntaa niin paljon, että tamma oli hionnut satulavyön kohdalta, joten pesu teki sille oikeasti aika hyvää.
"Muista et Huiskasta lähtee sitten enemmän karvaa kun muista tallin hevosista yhteensä", Insku tuuppasi mua kylkeen ja mä ähähdin.
"Hiljaa, Siiri on pienempi mutta pahempi", pudistelin päätäni, mutta Insku ei voinut muuta kun myöntää. Olin katsonut niitä karvakasoja, joita Insku irroitti Siiristä ja pelkästään sitä silittäessä.

Pian Huiska oli hoidettu ja loimitettu. Mä vein sen pikaisesti tarhaan takaisin, jossa se ehti olla vielä ainakin tunnin ennen kuin sitä tulisi tuntilaiset ihastelemaan. Tai vihaamaan. Dani oli luvannut tulla putsaamaan varusteita mun kanssa pihalle, kun siellä kerrankin oli lämmin, joten mä keräsin kaikki Huiskan varusteet mukaani ja raahasin ne ulos odottamaan Dania. Dani oli aina hitaampi kun mä. Se todennäköisesti jäi paijaamaan ja suukottelemaan Topia salaa. Sellainen pehmo se oli.
"Sori että kesti, paketoin Topin jalat", Dani ilmestyi mun ajatellessa hölkäten.
"Joopa joo, kyllä mä tiedän mitä sä teet kun kukaan ei nää. Oot yhtä pehmo Lynninki kanssa", pudistelin päätäni ja virnistin. Muuta en saanut kun käskys olla hiljaa. Perus miehet, mä olin jo yheksän ja päässyt tosta hyssyttelyvaiheesta yli.

Jason ja Huiska

Pvm 23.04.2015
13HM

[Jason]

Olen mies

Mua vähän harmitti. Tai siis oikeastaan tosi paljon. Tänään oli taas yksi niistä päivistä kun Huiska ei kuunnellut mua yhtään, vaan teki ihan kaikkea jotain omaansa. Se viskoi päätään ja painoi kuolaimelle. Laukkaamaan en saanut mitenkään, vaan kahen vaivaisen laukka askeleen jälkeen se aina rikkoi raville ja sitten mentiin kun raviradalla. Huiska ois ehkä pitänyt pitänyt myydä Artsille ravihevoseksi, että se olis päässyt toteuttamaan itseään, vaikka välillä näytti siltä, ettei sillä olisi riittänyt aivoja siihenkään. En mä nyt tarkoittanu että Huiska ois ollut tyhmä, ainakaan samalla tavalla kun mun luokkalainen Samu joka rikkoi sen isän kaljapulloja tielle, mutta joku muutama aivosolu siltä puuttui. Niin äiti aina sanoi isälle kun niillä oli riitaa. Jotain jostain putkesta ja yhdestä aivosolusta. Ihan sekopäisiä sanon minä.

Mä sain vihdoin pidätettyä Huiskaa severan, että se siirtyi käyntiin. Se oli tänään vauhdikas, pärski innoissaan ja yritti rikkoa raviin koko ajan. Mua alkoi sattua jo vähän kylkeen, kun jouduin tapella sen kanssa. Onneksi maneesissa ei ollut kukaan näkemässä, siksi mä olin tänne tullutkin.
"Tarvitsetko apua?" Kuului ääni mun takana. Just tätä mä vihasin aina välillä. Seppeleessä ei ollut olemassa rauhaa, tallityttöjä löytyi joka puolelta. Joka ikisestä kolosta. Mua ärsytti.
"En mä kiitos", kohautin olkiani kahdelle tummahiuksiselle tytölle. Toinen niistä oli Sandra, mutta toinen oli joku uusi.
"Niin ja täällä oli siis maneesi, tän päivän tunnit on täällä vielä toistaiseksi", kuulin Sandra. Selittävän tytölle. Ilmeisesti se oli joku uusi tuntilainen.
"Hyvä tietää. Kuka se tummahiuksinen komistus muuten oli? Luulin ettei tällaselta paikkakunnalta löytyisi heppapoikia", toinen tyttö kysyi. Se oli varmaan joku Rosan ja Cellan ikäinen tyyppi. Ei ainakaan musta yhtään kaunis.
"Täällä on poikia vähän liikaakin", Sandra näkyi virnistävän.
"Ja se oli Dani. Sen Annen kilpahevonen hoitaja", Sandra kertoi tytölle.

Kyllä mä tiesin minkälaisia tytöt oli. Jos niille ei antanut pusua vapaaehtoisesti, ne pussas sua väkisin. Mulle oli käynyt niin. Danille ei saisi käydä niin, mun oli suojeltava sitä. Mun ja Huiskan treenit jäi siihen, en edes kerennyt hyppäämään sillä. Mä suuntasin tamman kanssa suoraan talliin ja riisuin siltä varusteet nopeasti pois. Huiska tuntui olevan vaan onnellinen, ettei sen tarvinnut enää tehdä mitään liikuntaan viittaavaakaan. Kun kiikutin sen tarhaan takaisin kavereiden luokse, se suuntasi suoraan heinäkasalle laiskasti löntystellen ja nappasi suuhunsa ison kasan herkkua. Mutta mulla ei ollut aikaa jäädä katsomaan Huiskaa, mulla oli nyt operaatio käynnissä.

Mä tiesin että Dani oli edelleen tallilla, koska Topille oli tulossa tänään kengittäjä. Mä suuntasin suoraan oleskeluhuoneeseen, yleensä se istui siellä laiskottelemassa ja nakitti kaikki raskaat hommat mulle. Oven avautuessa jouduin kuitenkin pettymään, kun siellä istui vain Salma, Cella ja Sandra, jotka kikattelivat taas jotain tyttöjen juttuja.
"Jason! Mikä iloinen yllätys. Tuu istumaan meidän kanssa", Cella hymyili mut huomatessaan. Mun silmät tummui, koska olin vältelly Cellaa lähiaikoina. Olin kuullut mitä pari päivää sitten oli tapahtunut, enkä mä tykännyt että mun tyttöystäviä kiusattiin.
"Ei nyt pysty", totesin ja käännyin äkkiä pois. Ravasin portaat alas vauhdilla ja suuntasin tallista ulos. Danin oli oltava jossain.

Tai niin mä ainakin olin luullut. Mä en kuitenkaan meinannut löytää Dania mistään. Kävin ensin kentällä vilkaisemassa, sitten aitalla, vaikka siinä ei oikeastaan ollut mitään järkeä. Kävin ettimässä Dania jopa Annen toimistosta, jossa Anne ja Piritta ja äiti jäivät kiinni takavarikoitujen keksien syömisestä. En mä kertoisi kellekään. Tiesin että koulussakin opettajat teki ihan samaa, mutta en silti ymmärtänyt miksi naiset ensin söivät keksejä ja sitten valittivat olevansa lihavia. Mä astuin tallista lopulta ulos vähän tuskastuneena. Koko jätkä tuntui olevan kadonnut kuin tuhka tuuleen, vaikka Topi seisoi omassa karsinassaan rauhassa. Sitten mun päähän iski kuva, kun nyrkki kasvoihin. Maastosta tallin pihaan ilmestyi Dani Väinön selässä ja se iljettävä uusi tyttö käveli sen vieressä. Ne jutteli jostain ja se tyttö hymyili koko ajan ja katteli Dania sillä silmällä. Samalla silmällä kun Kasper katsoi Rosaa kun Rosa kumartui poimimaan jotain pudottamaansa maasta!

Että Dani osasi olla tyhmä. Miksi se edes jutteli tollasen tytön kanssa, pettiköjän se Lynniä. Petti selvästi kun se jutteli jonkun tytön kanssa, joka ei ollut sen kaveri. Mä olin vihainen, siis ihan raivoissani, että mun paras kaveri teki näin. _Puhui toiselle tytölle_. Mä käännyin kannoillani, kun en kestänyt enää katsoa sitä. Marssin kohti tallia valmiina etsimään talikkoa, jolla ajaisin ton ihme tytön pois täältä Seppeleestä, ajatuksissani törmäsin johonkin ja kirosin sanoilla jotka äitin korviin jos olisi päätynyt, olisin saanut tukkataikaa.
"Ai sori poju", vanhemman pojan ääni kuului. Mä nostin katsettani mun lippiksen alta. Se oli se. Se Juuso.
"Ai mikä poju? Kuka sä oikeen luulet olevas", ristin käteni. Tää poika oli astunut mun reviirille, niin kuin Eetu oli mulle opettanut.
"Mä olen Juuso", se blondi vastasi hämillään ja mä naurahdin vihaisesti.
"Kyllä mä tiedän kuka sä olet ja mä sanon... Varo. Pysy kaukana mun tytöistä, varsinkin Cellasta. Tai sit meillä on ongelma", yritin olla niin vakuuttava kun vaan pystyin.
"Ja.... Ja... Salmasta kans!"

Juuso jäi katsomaan mua hämillään kun jatkoin matkaa. Nyt oli tehty sillekin, missä se jätkä oikein seisoi. Mua oli alkanut ärsyttämään, että koko ajan talliin tuli joku joka alkoi hyppimään mun nenille. Nyt oli aika näyttää vanhoille papoille, missä niitten paikka oli seisoa. Mä suuntasin ulos tallista samalla kun Dani astui Väinön kanssa sisään. En edes katsonut sitä vaan pettyneenä kävelin sen ohi ja suuntasin Huiskan tarhalle. Siinä mä vasta pysähdyin ja huokaisin. Viimeksi kun mä olin suuttunut näin paljon olin tapellut koulussa ja saanut ongelmia. Hevoset tarhassa sai mut vähän rauhoittumaan ja Huiska suuntasi hei mun luokse, se varmaan ajatteli että nyt kun oli ruoka-aika niin veisin sen sisään.
"Et sä vielä pääse", hymähdin pehmeesti Huiskalle, mutta se jäi roikkumaan tarhan aidalle rapsuteltavaksi.
"Hei anteeks", kuulin äänen mun takana. Se oli se tyttö.
"No mitä?" olin niin kylmä kun vaan osasin. Olin harjoitellut tätä.
"Antaisitko Danille tän? Kun te ootte kuulemma kavereita", se hymyili viattomasti ja ojensi mulle lapun. Sitten se tyttö lähti poispäin ja mä jäin tuijottaan sitä tyhmää lappua mun käsissä. Raotin lappua ja näin siellä lukevan nimen ja numeron. Me vilkaistiin Huiskan kanssa toisiamme, se taisi myös ymmärtää mikä juttu tässä oli menossa. Tosi paha juttu.
"Huiska syö", komensin hevosta ja ojensin lappua sitä päin. Olin saanut itelleni ymmärtävän rikoskumppanin. Huiska nappasi lapun suuhunsa ja rouski sen palasiksi, vaikka en antanut sen nielaista sitä. Dani oli menettänyt järkensä, Eetu oli pehmentynyt Inskun takia, Jesse oli muuten vaan vähän pöllö, Kasper ja Jaakko muuten vaan tyhmiä, sitten oli joku tyhmä Juuso, joka ei arvostanut naisia. Oli mun aika ottaa miehen paikka Seppeleessä.

Jason ja Huiska

Pvm 06.05.2015
14HM

Ihanaa jasoneilua! =)