Post by Catrina on Oct 3, 2012 18:44:47 GMT 2
Tehtävä 1
Tehtävä 2
Oli utuinen päivä. Pitkää soratietä pitkin käveli kiharahiuksinen tyttö nopein askelin. Jep, tuo tyttö olen minä, Catrina.
Maanantai 24.9
Kävelin hermostunein askelin Seppeleeseen johtavaa tietä pitkin. " Enää pari metriä ja sitten käännös vasemmalle.. " Toistin mielessäni. Ilma oli kostea ja omalla tavallaan jännittävä ja mystinen. Ehkä hieman pelottavakin, koska ilma oli langettanut ympärilleni hennon sumun. Vilkaisin kelloani nopeasti. Se oli jo 14:57! Aloin hölkätä eteenpäin ja käännyin vasemmalle. Kun hölkkäsin hetken pikku tietä, eteeni avautui iso tallipiha. Reppuni hakkasi inhottavasti selkää, kun hölkkäsin, joten hidastin vauhtiani pikakävelyyn. Pysähdyin ja katselin ympärilleni etsien jotain elonmerkkejä. Oikealta tupsahti esiin tyttö, joka suuntasi tallia kohti ja avasi taaimmaisen oven. Nyökkäsin itsekseni ja suuntasin myös sinne. Työnsin ovet auki; satulahuoneessa oli ihanan kotoisaa ja lämmintä. Jotenkin... erikoista. Huoneessa oli jo jonkin verran porukkaa. Kaikki olivat kokoontuneet rinkiin erään naisen ympärille, joka oli ilmeisesti Anne. Kävelin rauhallisin askelin porukkaan mukaan ja kuuntelin.
" Tervetuloa Seppeleeseen! On ihanaa nähdä kuinka moni tahtoi pikkuhoitajakurssillemme. Kuten tiedätte, aiomme jakaa kurssihevoset ja -ponit. Mappe ja Patron, Idulina ja Siiri... " Anne luotteli kaikkien nimet.
" Ja lopuksi, Catrina ja Eela. Étonnant, jos nyt tarkkoja ollaan. " Hän lisäsi. Étonnant, kuinka kaunis nimi. Anne sanoi, että nyt kierretään talli ja hän esittelee paikat. Koko porukka, mukaan lukien minä, lähti seuraamaan kurssin vetäjää. Hän todellakin näytti meille kaiken, joka heinänkortta myöten. Tallin pääkäytävällä oli tilavia karsinoita. Koko talli tuntui kotoisalta ja sanoinkuvaamattomalla tavalla ihanalta. Katselin hevosia, jotka työnsivät kiinnostuneina päitään tulokkaita kohti.
Melkein kaikki kurssilaiset alkoivat etsimään kurssihoitsuaan ja jotkut rapsuttivat niitä. Yritin etsiä Eelan karsinaa. Olin juuri menossa kysymään Annelta, missä Étonnant asusteli, mutta Anne osoitti melkein käytävän päätyyn, kun huomasi minun tulevan. Aloin kävellä sinne päin ja luin samalla nimikylttejä. Blade, Tiia ja... Eela! Katsoin sisälle karsinaan, ja siellä oli suloinen tummanrautias tamma. Eela nosti nopeasti päänsä, kun katsoin sitä. Hän otti pari varovaista askelta minua kohti ja nuuhkaisi minua. Kohotin varovaisesti kättäni, jotta voisin silittää hänen turpaansa, mutta tamma käänsi minulle takapuolensa ja löntysteli takaisin. " No johan nyt... " Mutisin itsekseni. Tamma vaikutti aikalailla tallin diivalta, mutta ei se minua haitannut. Pärjäisin sen kanssa oikein hyvin. Toivottavasti...
Anne kutsui meidät takaisin luokseen. Hänen vieressään oli kaunis hevonen jonka avulla hän kertoi perushoidosta. Kuuntelin herkeämättä. " Harjaus kuuluu hevosen päivittäiseen hoitoon. Harjaus aloitetaan kumisualla pyörivin liikkein. Sillä irtoaa hyvin pöly. Kumisualla harjaus hieroo hevosta... " Anne kertoi harjauksesta. Kun hän oli valmis, hän alkoi selittää hoitamisen määristä ja hoitajien tehtävistä. Kuuntelin tarkkana ja ahmin kaiken tiedon aivooni. Ties vaikka joskus haluaisin tulla tänne hoitajaksi...
Vihdoin! Eväiden syönti. Koko porukka alkoi syödä eväitään. Otin repustani eväspakettini ja avasin sen. Ahmin mahaani kalkkunaleipäni ja jälkkäriksi söin Daim-patukan, jonka olin ottanut mukaani. Join mehuni nopeasti ja laitoin pakettini takaisin reppuun. Odotin sen aikaa, että kaikki olivat syöneet. Sen jälkeen Anne kertoisi mitä tekisimme seuraavaksi.
" No niin! Nyt on aika kerrata loimitusta! Kurssilaiset, menkää kurssihoidokkinne karsinalle " Anne kailotti kuuluvasti. Lähdin kävelemään Eelan karsinalle. Otin karsinan ovessa riippuvan loimen ja kurkkasin karsinaan. Eela oli kääntänyt takapuolensa minua kohti, joten maiskutin, jotta hän kuulisi tuloni. Tamma käänsi päänsä ja tölläsi minua oudosti. Kun tamma oli huomannut minut avasin oven. Kävelin reipaasti tammaa kohti ja yritin laittaa loimen sen selkään mutta tamma livisti aina karsinan nurkkaan. Lopulta sain loimen tamman selän päälle ja laitoin sen nopeasti kiinni. Eela ei enää yrittänyt pakoon koska olin jo saannut loimen tamman selkään. Nyt kun tamma seisoi paikoillaan tarkistin viellä että oliko loimi kunnolla. Soljet edestä ja mahan alta olivat kunnolla kiinni. Otin askeleen tamman päätä kohti ja silitin Eelaa poskesta. Tai yritin... Tamma kuitenkin livahti karsinan nurkkaan.
Olin heittämässä isoa heinäpaalia Eelan karsinaan. Olemme juuri tekemässä iltatallia Annen kanssa. Hän oli kertonut eri hommista mitä hoitajien tai työntekijöiden kuulu tehdä. Kun heinäpaali oli karsinassa menin hakemaan luudan. Lakaisin tallin käytävän ja kokosin kaiken lian yhteen kasaan ja heitin ne pois. Kävelin Annen luokse kysymään mitä voisin tehdä seuraavaksi.
" Annoin Eelalle heinät ja lakaisin käytävän. Mitä voisin sitten tehdä? " Kysyin häneltä.
" Jaoin kaikille kurssilaisille tehtävät niin, että sen jälkeen ei ole muuta tehtävää ja minulle jäävät jotkut haastavammat tehtävät. Eli eipä nyt ole mitään... Voit jo mennä kotiin jos haluat. " Anne sanoi.
" Okei. Nähdään sitten huomenna. " Sanoin hymy huulillani. Anne nyökkäsi. Avasin tallin ovet ja aloin kävellä kotiin. En malttaisi odottaa huomista!
Tiistai 25.9
"Elikä nyt sitten haetaan hoidokit tarhasta." Anne sanoi meille kurssin viimeisenä päivänä. Monet kurssilaiset alkoivat hälistä siitä, että heidän hevosensa ovat vaikeita ottaa kiinni. Tai niin he ovat kuulleet. Minkäköhänlainen napattava Eela olisi? Luultavasti vaikea... Kaikki hakivat heppojen riimut ja lähtivät tarhoille. Sora rapisi kenkieni alla ja porukasta kuului vieläkin jatkuvaa hälinää kiinniotosta. Seisoin heppatarhan edessä ja avasin portin. Laitoin riimunnarun niinsanotusti " piiloon " selkäni taakse ja lähestyin vähitellen ruohostavaa Eelaa. Tamma nosti päänsä, kun kuuli lähestyviä askelia. Ojensin käteni houkuttelevasti, ja Eela venytti kaulansa haistellakseen kämmentäni. Olin ottamassa riimunnarua selkäni takaa mutta aavisti tekoni ja pinkoi pakoon. Tamman balleriinamaisista askelista näin, että tässä tulee kestämään kauan.
Saavuin noin 15 minuutin päästä taluttaen ylpeää Eela. Jaa, mistäköhän tamma sitten oli ylpeä? No ehkä siitä, että se oli saanut minut juoksemaan ympäri tarhaa, kaatumaan tuhat kertaa pärställeni liukkaassa mudassa ja likaamaan uudet ratsastushousuni. Talutin heposen vaitonaisena karsinaansa, jossa se kävi heiniensä kimppuun. Napsautin riimunnarun pois ja laitoin sen nätisti karsinan ovessa riippuvaan koukkuun.
Anne alkoi selittää asiakaspalvelusta, kun kaikki olivat kokontuneet rinkiin hänen ympärillensä.
" Jes, eli YSTÄVÄLLISYYS on hoitajan A ja O. Jos saatte hoitohevosen täältä, teidän täytyy auttaa ja kuunnella, mitä tuntilaisilla ja asiakkailla on asiaa. Teidän pitää myös auttaa parhaanne mukaan. " Anne sepitti.
Suin pitkin vedoin Eelan kiiltävää karvaa. Nyt oli sitten harjauksen aika. Pian auttaisimme tuntilaiset tunnilleen. Harjasin tammaa vielä hetken kunnolla satulan kohdalta ja sitten heitin harjan Eelan harjapakkiin. Samalla otin kaviokoukun käteeni ja se oli kuin signaali Eelalle. Tamma karkasi karsinan nurkkaan mutta onneksi hevonen ei tehnyt tätä kauan, ja sain kaviot puhdistettua. Rapsutin kaviosta lian V:n muodossa ja olin varovainen, että en vahingossa tökkäisi kovaa herkkään säteeseen. Toistin saman kaikkiin kavioihin mutta yhtäkkiä kuulin hiljaisen tervehdyksen takaani. Laskin Eelan kavion maahan ja käännyin katsomaan karsinan ovelle. Ovella seisoi tyttö, jolla oli ruskeat ratsastushousut ja hänen hiuksensa olivat siistillä poninhännällä.
" No hei! Oletko sinä se tuntilainen, joka aikoo ratsastaa Eelalla? " Kysyin varmistukseksi. Tyttö nyökkäsi hiirenhiljaa.
" Menen hakemaan Eelan varusteet. " Tyttö sanoi piinallisen hiljaisuuden jälkeen.
" Muuten, nimeni on Alicia. " Hän sanoi ennenkuin katosi.
" Catrina. " Sanoin perään.
Nyt me kurssilaiset talutimme hevosia tunnilla. Alicia oli hyvä ratsastaja, hän kuunteli tarkasti Annen ohjeita ja panosti kovasti ratsastamiseen. Hän oli ehkä hieman ujo, mutta ei mitenkään mykkä. Eela oli aika... Tamma kuumeni, mutta onneksi Alicia piti hevosen aisoissa. Tunnista ei ollut enää paljoa jäljellä, ja pian laittaisimme hevosille loimet. Katsoin Eelaa. Tunti ei ollut mitenkään rankka mutta silti tamma oli niukasti hikinen. Minun ja Alicia täytyisi hinkata+ kuivunut hiki pois tunnin jälkeen.
" Hyvä tunti ratsastajat! Kaikki panostivat- hyvin ratsastamiseen ja hoitokurssilaisetkin tekivät hyvää työtä! Nyt sitten voitte mennä talliin ja harjaatte hepot. " Anne kailotti.
Avasin hanan ja laitoin punaiseen ämpäriin haaleaa vettä. Hain pesusienen ja menin takaisin Eelan karsinalle, jossa Alicia harjasi Eelaa pehmeällä harjalla.
" Tässä on vähän vettä, jolla me voidaan pestä kuivunut hiki pois, koska se voi hiertää Eela, kun me laitetaan loimi. " Tokaisin ja kastoin sienen veteen. Puristin liiat vedet pois siitä ja aloin hinkata satulan kohdalta.
" Tunti oli tosi kiva! Kiva, kun sä olit mun taluttaja. Tuutko sä auttamaan toisenkin kerran mun tunnilla? " Alicia kysyi ensimmäistä kertaa hymy huulillaan. Hämmästyin, kuinka ujo Alicia alkoi puhumaan enemmän.
" Olen täällä hoitokurssilla, mutta jos suoritan kurssin voin osallistua hoitajahakuihin. Jos minut valitaan jonkun hevosen hoitajaksi, tulet näkemään minua usein tallilla. " Sanoin Alicialle.
" Toivottavasti saat jonkun hoitohevosen Seppeleestä. " Alicia jatkoi.
" Niin, toivottavasti... "
Alicia oli jo valitettavasti lähtenyt kotiin ja olimme syönneet sen jälkeen. Samalla Anne kertoi ratsastuksesta yksikseen. Kävelin tallin melko pitkällä käytävällä, suuntana oli satulahuone. Pitäisi lopuksi puhdistaa Eelan varusteet ja sitten... Huoh... Kurssi loppuisi. Avasin satulahuoneen oven ja katsoin ympärilleni etsien satulasaippuaa.
" Kappas vain! Tuollahan se on! " Sanoi iloisena ja hain sen yhdeltä pikkupöydältä nurkasta. Etsin Eelan suitset ja heitin ne olalle. Otin satulan mukaani ja aloin puhdistaa sitä. Otin vähän satulasaippuaa sieneen ja aloin hinkata sitä sienellä satulaan. Kun koko satula kiilsi puhtaana, laitoin sen takaisin paikoilleen. Sitten oli suitsien vuoro ja toistin toimenpiteen. Otin viimeisen remmin käteeni ja puristin sienen sen ympärille ja vedin sienen hitaasti alas. Laitoin suitset koukkuun jonka yläpuolella luki Eela. Anne tuli satulahuoneeseen sisään tarkastamaan.
" Oletko jo valmis? " Hän kysyi ja minä nyökkäsin. Hän käveli Eelan satulalle ja tarkasti, olinko tehnyt kaiken oikein. Ja niin hän teki suitsille.
" Hienosti tehty, mutta seuraavalla kerralla ei tarvitse käyttää noin paljon saippuaa. " Hän sanoi tarkistettuaan varusteet.
" Nyt voit sitten lähteä kotiin. Ja kiitos kun osallistuit kurssille. Jos haluat, voit osallistua hoitajahakuihin. Siis jos suoritit kurssin. " Anne sanoi hymysuin.
" Jes, kurssi oli muuten tosi mukava! Osallistun varmaan toisenkin kerran. " Sanoin ja sanoin hyvästi Annelle ja kävelin ulos tallista. Ulkona käännyin yhden kerran ja katsoin tätä ihanaa tallia, jossa sain viettää kaksi täydellistä päivää. Ehkä tulen uudestaan...
Tehtävä 3
Lähetän...
Kiitokset, pisteytetty!
Tehtävä 2
Oli utuinen päivä. Pitkää soratietä pitkin käveli kiharahiuksinen tyttö nopein askelin. Jep, tuo tyttö olen minä, Catrina.
Maanantai 24.9
Kävelin hermostunein askelin Seppeleeseen johtavaa tietä pitkin. " Enää pari metriä ja sitten käännös vasemmalle.. " Toistin mielessäni. Ilma oli kostea ja omalla tavallaan jännittävä ja mystinen. Ehkä hieman pelottavakin, koska ilma oli langettanut ympärilleni hennon sumun. Vilkaisin kelloani nopeasti. Se oli jo 14:57! Aloin hölkätä eteenpäin ja käännyin vasemmalle. Kun hölkkäsin hetken pikku tietä, eteeni avautui iso tallipiha. Reppuni hakkasi inhottavasti selkää, kun hölkkäsin, joten hidastin vauhtiani pikakävelyyn. Pysähdyin ja katselin ympärilleni etsien jotain elonmerkkejä. Oikealta tupsahti esiin tyttö, joka suuntasi tallia kohti ja avasi taaimmaisen oven. Nyökkäsin itsekseni ja suuntasin myös sinne. Työnsin ovet auki; satulahuoneessa oli ihanan kotoisaa ja lämmintä. Jotenkin... erikoista. Huoneessa oli jo jonkin verran porukkaa. Kaikki olivat kokoontuneet rinkiin erään naisen ympärille, joka oli ilmeisesti Anne. Kävelin rauhallisin askelin porukkaan mukaan ja kuuntelin.
" Tervetuloa Seppeleeseen! On ihanaa nähdä kuinka moni tahtoi pikkuhoitajakurssillemme. Kuten tiedätte, aiomme jakaa kurssihevoset ja -ponit. Mappe ja Patron, Idulina ja Siiri... " Anne luotteli kaikkien nimet.
" Ja lopuksi, Catrina ja Eela. Étonnant, jos nyt tarkkoja ollaan. " Hän lisäsi. Étonnant, kuinka kaunis nimi. Anne sanoi, että nyt kierretään talli ja hän esittelee paikat. Koko porukka, mukaan lukien minä, lähti seuraamaan kurssin vetäjää. Hän todellakin näytti meille kaiken, joka heinänkortta myöten. Tallin pääkäytävällä oli tilavia karsinoita. Koko talli tuntui kotoisalta ja sanoinkuvaamattomalla tavalla ihanalta. Katselin hevosia, jotka työnsivät kiinnostuneina päitään tulokkaita kohti.
Melkein kaikki kurssilaiset alkoivat etsimään kurssihoitsuaan ja jotkut rapsuttivat niitä. Yritin etsiä Eelan karsinaa. Olin juuri menossa kysymään Annelta, missä Étonnant asusteli, mutta Anne osoitti melkein käytävän päätyyn, kun huomasi minun tulevan. Aloin kävellä sinne päin ja luin samalla nimikylttejä. Blade, Tiia ja... Eela! Katsoin sisälle karsinaan, ja siellä oli suloinen tummanrautias tamma. Eela nosti nopeasti päänsä, kun katsoin sitä. Hän otti pari varovaista askelta minua kohti ja nuuhkaisi minua. Kohotin varovaisesti kättäni, jotta voisin silittää hänen turpaansa, mutta tamma käänsi minulle takapuolensa ja löntysteli takaisin. " No johan nyt... " Mutisin itsekseni. Tamma vaikutti aikalailla tallin diivalta, mutta ei se minua haitannut. Pärjäisin sen kanssa oikein hyvin. Toivottavasti...
Anne kutsui meidät takaisin luokseen. Hänen vieressään oli kaunis hevonen jonka avulla hän kertoi perushoidosta. Kuuntelin herkeämättä. " Harjaus kuuluu hevosen päivittäiseen hoitoon. Harjaus aloitetaan kumisualla pyörivin liikkein. Sillä irtoaa hyvin pöly. Kumisualla harjaus hieroo hevosta... " Anne kertoi harjauksesta. Kun hän oli valmis, hän alkoi selittää hoitamisen määristä ja hoitajien tehtävistä. Kuuntelin tarkkana ja ahmin kaiken tiedon aivooni. Ties vaikka joskus haluaisin tulla tänne hoitajaksi...
Vihdoin! Eväiden syönti. Koko porukka alkoi syödä eväitään. Otin repustani eväspakettini ja avasin sen. Ahmin mahaani kalkkunaleipäni ja jälkkäriksi söin Daim-patukan, jonka olin ottanut mukaani. Join mehuni nopeasti ja laitoin pakettini takaisin reppuun. Odotin sen aikaa, että kaikki olivat syöneet. Sen jälkeen Anne kertoisi mitä tekisimme seuraavaksi.
" No niin! Nyt on aika kerrata loimitusta! Kurssilaiset, menkää kurssihoidokkinne karsinalle " Anne kailotti kuuluvasti. Lähdin kävelemään Eelan karsinalle. Otin karsinan ovessa riippuvan loimen ja kurkkasin karsinaan. Eela oli kääntänyt takapuolensa minua kohti, joten maiskutin, jotta hän kuulisi tuloni. Tamma käänsi päänsä ja tölläsi minua oudosti. Kun tamma oli huomannut minut avasin oven. Kävelin reipaasti tammaa kohti ja yritin laittaa loimen sen selkään mutta tamma livisti aina karsinan nurkkaan. Lopulta sain loimen tamman selän päälle ja laitoin sen nopeasti kiinni. Eela ei enää yrittänyt pakoon koska olin jo saannut loimen tamman selkään. Nyt kun tamma seisoi paikoillaan tarkistin viellä että oliko loimi kunnolla. Soljet edestä ja mahan alta olivat kunnolla kiinni. Otin askeleen tamman päätä kohti ja silitin Eelaa poskesta. Tai yritin... Tamma kuitenkin livahti karsinan nurkkaan.
Olin heittämässä isoa heinäpaalia Eelan karsinaan. Olemme juuri tekemässä iltatallia Annen kanssa. Hän oli kertonut eri hommista mitä hoitajien tai työntekijöiden kuulu tehdä. Kun heinäpaali oli karsinassa menin hakemaan luudan. Lakaisin tallin käytävän ja kokosin kaiken lian yhteen kasaan ja heitin ne pois. Kävelin Annen luokse kysymään mitä voisin tehdä seuraavaksi.
" Annoin Eelalle heinät ja lakaisin käytävän. Mitä voisin sitten tehdä? " Kysyin häneltä.
" Jaoin kaikille kurssilaisille tehtävät niin, että sen jälkeen ei ole muuta tehtävää ja minulle jäävät jotkut haastavammat tehtävät. Eli eipä nyt ole mitään... Voit jo mennä kotiin jos haluat. " Anne sanoi.
" Okei. Nähdään sitten huomenna. " Sanoin hymy huulillani. Anne nyökkäsi. Avasin tallin ovet ja aloin kävellä kotiin. En malttaisi odottaa huomista!
Tiistai 25.9
"Elikä nyt sitten haetaan hoidokit tarhasta." Anne sanoi meille kurssin viimeisenä päivänä. Monet kurssilaiset alkoivat hälistä siitä, että heidän hevosensa ovat vaikeita ottaa kiinni. Tai niin he ovat kuulleet. Minkäköhänlainen napattava Eela olisi? Luultavasti vaikea... Kaikki hakivat heppojen riimut ja lähtivät tarhoille. Sora rapisi kenkieni alla ja porukasta kuului vieläkin jatkuvaa hälinää kiinniotosta. Seisoin heppatarhan edessä ja avasin portin. Laitoin riimunnarun niinsanotusti " piiloon " selkäni taakse ja lähestyin vähitellen ruohostavaa Eelaa. Tamma nosti päänsä, kun kuuli lähestyviä askelia. Ojensin käteni houkuttelevasti, ja Eela venytti kaulansa haistellakseen kämmentäni. Olin ottamassa riimunnarua selkäni takaa mutta aavisti tekoni ja pinkoi pakoon. Tamman balleriinamaisista askelista näin, että tässä tulee kestämään kauan.
Saavuin noin 15 minuutin päästä taluttaen ylpeää Eela. Jaa, mistäköhän tamma sitten oli ylpeä? No ehkä siitä, että se oli saanut minut juoksemaan ympäri tarhaa, kaatumaan tuhat kertaa pärställeni liukkaassa mudassa ja likaamaan uudet ratsastushousuni. Talutin heposen vaitonaisena karsinaansa, jossa se kävi heiniensä kimppuun. Napsautin riimunnarun pois ja laitoin sen nätisti karsinan ovessa riippuvaan koukkuun.
Anne alkoi selittää asiakaspalvelusta, kun kaikki olivat kokontuneet rinkiin hänen ympärillensä.
" Jes, eli YSTÄVÄLLISYYS on hoitajan A ja O. Jos saatte hoitohevosen täältä, teidän täytyy auttaa ja kuunnella, mitä tuntilaisilla ja asiakkailla on asiaa. Teidän pitää myös auttaa parhaanne mukaan. " Anne sepitti.
Suin pitkin vedoin Eelan kiiltävää karvaa. Nyt oli sitten harjauksen aika. Pian auttaisimme tuntilaiset tunnilleen. Harjasin tammaa vielä hetken kunnolla satulan kohdalta ja sitten heitin harjan Eelan harjapakkiin. Samalla otin kaviokoukun käteeni ja se oli kuin signaali Eelalle. Tamma karkasi karsinan nurkkaan mutta onneksi hevonen ei tehnyt tätä kauan, ja sain kaviot puhdistettua. Rapsutin kaviosta lian V:n muodossa ja olin varovainen, että en vahingossa tökkäisi kovaa herkkään säteeseen. Toistin saman kaikkiin kavioihin mutta yhtäkkiä kuulin hiljaisen tervehdyksen takaani. Laskin Eelan kavion maahan ja käännyin katsomaan karsinan ovelle. Ovella seisoi tyttö, jolla oli ruskeat ratsastushousut ja hänen hiuksensa olivat siistillä poninhännällä.
" No hei! Oletko sinä se tuntilainen, joka aikoo ratsastaa Eelalla? " Kysyin varmistukseksi. Tyttö nyökkäsi hiirenhiljaa.
" Menen hakemaan Eelan varusteet. " Tyttö sanoi piinallisen hiljaisuuden jälkeen.
" Muuten, nimeni on Alicia. " Hän sanoi ennenkuin katosi.
" Catrina. " Sanoin perään.
Nyt me kurssilaiset talutimme hevosia tunnilla. Alicia oli hyvä ratsastaja, hän kuunteli tarkasti Annen ohjeita ja panosti kovasti ratsastamiseen. Hän oli ehkä hieman ujo, mutta ei mitenkään mykkä. Eela oli aika... Tamma kuumeni, mutta onneksi Alicia piti hevosen aisoissa. Tunnista ei ollut enää paljoa jäljellä, ja pian laittaisimme hevosille loimet. Katsoin Eelaa. Tunti ei ollut mitenkään rankka mutta silti tamma oli niukasti hikinen. Minun ja Alicia täytyisi hinkata+ kuivunut hiki pois tunnin jälkeen.
" Hyvä tunti ratsastajat! Kaikki panostivat- hyvin ratsastamiseen ja hoitokurssilaisetkin tekivät hyvää työtä! Nyt sitten voitte mennä talliin ja harjaatte hepot. " Anne kailotti.
Avasin hanan ja laitoin punaiseen ämpäriin haaleaa vettä. Hain pesusienen ja menin takaisin Eelan karsinalle, jossa Alicia harjasi Eelaa pehmeällä harjalla.
" Tässä on vähän vettä, jolla me voidaan pestä kuivunut hiki pois, koska se voi hiertää Eela, kun me laitetaan loimi. " Tokaisin ja kastoin sienen veteen. Puristin liiat vedet pois siitä ja aloin hinkata satulan kohdalta.
" Tunti oli tosi kiva! Kiva, kun sä olit mun taluttaja. Tuutko sä auttamaan toisenkin kerran mun tunnilla? " Alicia kysyi ensimmäistä kertaa hymy huulillaan. Hämmästyin, kuinka ujo Alicia alkoi puhumaan enemmän.
" Olen täällä hoitokurssilla, mutta jos suoritan kurssin voin osallistua hoitajahakuihin. Jos minut valitaan jonkun hevosen hoitajaksi, tulet näkemään minua usein tallilla. " Sanoin Alicialle.
" Toivottavasti saat jonkun hoitohevosen Seppeleestä. " Alicia jatkoi.
" Niin, toivottavasti... "
Alicia oli jo valitettavasti lähtenyt kotiin ja olimme syönneet sen jälkeen. Samalla Anne kertoi ratsastuksesta yksikseen. Kävelin tallin melko pitkällä käytävällä, suuntana oli satulahuone. Pitäisi lopuksi puhdistaa Eelan varusteet ja sitten... Huoh... Kurssi loppuisi. Avasin satulahuoneen oven ja katsoin ympärilleni etsien satulasaippuaa.
" Kappas vain! Tuollahan se on! " Sanoi iloisena ja hain sen yhdeltä pikkupöydältä nurkasta. Etsin Eelan suitset ja heitin ne olalle. Otin satulan mukaani ja aloin puhdistaa sitä. Otin vähän satulasaippuaa sieneen ja aloin hinkata sitä sienellä satulaan. Kun koko satula kiilsi puhtaana, laitoin sen takaisin paikoilleen. Sitten oli suitsien vuoro ja toistin toimenpiteen. Otin viimeisen remmin käteeni ja puristin sienen sen ympärille ja vedin sienen hitaasti alas. Laitoin suitset koukkuun jonka yläpuolella luki Eela. Anne tuli satulahuoneeseen sisään tarkastamaan.
" Oletko jo valmis? " Hän kysyi ja minä nyökkäsin. Hän käveli Eelan satulalle ja tarkasti, olinko tehnyt kaiken oikein. Ja niin hän teki suitsille.
" Hienosti tehty, mutta seuraavalla kerralla ei tarvitse käyttää noin paljon saippuaa. " Hän sanoi tarkistettuaan varusteet.
" Nyt voit sitten lähteä kotiin. Ja kiitos kun osallistuit kurssille. Jos haluat, voit osallistua hoitajahakuihin. Siis jos suoritit kurssin. " Anne sanoi hymysuin.
" Jes, kurssi oli muuten tosi mukava! Osallistun varmaan toisenkin kerran. " Sanoin ja sanoin hyvästi Annelle ja kävelin ulos tallista. Ulkona käännyin yhden kerran ja katsoin tätä ihanaa tallia, jossa sain viettää kaksi täydellistä päivää. Ehkä tulen uudestaan...
Tehtävä 3
Lähetän...
Kiitokset, pisteytetty!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!