Pella-ponin hoitajahaku

[Anne]

Pella-täti kaipailee apua tuuhean jouhipehkonsa selvittämiseen sekä muihinkin arkiaskareisiin.

Hakemusta alle, päätös tehdään elokuun alkupuolella. =)

[Selena]

Heipä hei!

Haen nyt hoitajaksi samaan aikaan myös Popparille, mutta kun Pellan hoitajahaku aukesi, oli minun suorastaan pakko hakea myös sille.

In Real Life olen 13-vuotias, muutaman viikon päästä seitsemännelle luokalle menevä tyttö. Olen ratsastanut pienestä pitäen, ihan 2-vuotiaasta, mutta talutuksesta pääsin pois 6 vuotta sitten. Vähän ennen sitä aloin myös käymään tunneilla säännöllisesti. Syynä aikaiseen ratsastusinnostukseen on äitini, joka on ratsastanut koko elämänsä tällä samaisella ratsastuskoululla, jossa minäkin käyn, ja isosiskoni, 19- ja 17-vuotiaat tytöt jotka omistavat äitini kanssa suomenhevosruunan. Itse en saa sillä ratsastaa, enkä niin erityisesti välttämättä haluaisikaan, ruuna nimittäin osaa olla kuin kolmijalkainen aasi, jos niin haluaa.

Virtuaalimaailmassa olen myöskin 13-vuotias, ja menossa seiskalle. Olen myöskin ratsastanut n. 6 vuotta, koulussa olen helpon B:n tasolla ja opettelen helpon A:n asioita - aivan kuten oikeassakin elämässä. Esteitä olen hyppinyt metriin asti, mutta 70 cm riittää aivan hyvin - eihän esteiden korkeudella loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, minulle ainakaan.
Luonteeltani olen herkkä ja hiukan ailahtelevainen. Saatan haastaa riitaa, mutta sovin sen myös nopeasti. Joten jos alan kettuilemaan, ei kannata sanoa mitään, lähteä vain pois paikalta - niin seuraavan kerran tavatessasi minut voin olla kuin Naantalin aurinko. Olen myös hiukan kärsimätön ja ärsyynnyn pienestä - ja usein, jos ärsyynnyn, alan itkeä. Itseäni nolottaa tämä lapsellinen pillittäminen, mutta minua nolottaa moni muukin asia.
Olen vain 150-senttinen, eikä äitinikään ole sen pidempi - eli en todennäköisesti kasva enää. Isänikin on vain reilut 160 cm, eli isänkään puolelta ei pituutta tule. Olen aivan suomalaisen näköinen harmaine silmineni ja maantienruskeine hiuksineni. Hiustyylini on tylsä, oikealla puolella vino-otsatukka ja muuten suorina rinnoille ulottuvat hiukset, ilman minkäänlaisia kerroksia.
Tallilla kuljen farkkuratsastushousuissa tai collegehousuissa, kesäisin jalasta saattaa löytää sortsit tai caprit. Kovilla pakkasilla vedän toppahousut jalkaan, ja ratsastusta varten topparatsastushousut. Normaalisti pidän päälläni toppia ja viileämmällä hupparia, alkusyksystä ja loppukeväästä ratsastan ohuella pitkähihaisella. Syksyllä ja keväällä päältäni löytyy tummanvioletti softshell-takki ja talvisin vaaleanvihreä toppatakki tai musta Kingslandin toppaliivi värikkään fleecen tai hupparin kanssa. Ratsastushousujen kanssa jalasta löytyy pitkävartiset, ruudulliset ratsastussukat ja ratsastaessa jodhpurit ja saappaanvarret, muutoin lenkkarit tai crocsit. Collegehousujen kanssa ihan tavalliset sukat, ja lenkkarit tai crocsit. Kypäräni on musta-ruskea ilmastoitu turvakypärä. Kesäisin ratsastan violetti-ruskeilla ilmastoiduilla hanskoilla, syksyisin ruskeilla ja talvisin tummansinisillä, tai kovalla pakkasella ruskeilla kolmisormihanskoilla. Esteillä käytän mustaa turvaliiviä.
Hevosissa pidän poneista ja suokeista. Ratsastuksessa en erityisesti jaksaisi koulua, vaikka onhan se aivan täydellinen hetki kun tuntee hevosen allansa hakeutuvan kuolaimelle ja käyttämään takaosaansa oikein - ehkä siksi se on hienoa, että se tapahtuu niin harvoin. Esteet ovat mukavaa vaihtelua ainaiseen koulupuurtamiseen ja tutulla hevosella se onkin varsin mukavaa. Leikkimielinen ilman satulaa-humputtelu on älyttömän ihanaa, ja mikään ei voita vauhdikkaita peltolaukkoja tai rauhallisia käyntipätkiä vehreässä luonnossa.

Pella sulatti sydämeni jo silloin, kun kävin Seppeleessä ensimmäistä kertaa - hiirakko, erikoisempi väritys ja aivan täydellinen luonne. Tammat ovat aina olleet suosikkejani, ruunat ovat usein vain tylsiä lahnoja ja oria en ole ikinä edes harkinnut. Tammat vain ovat niin <3
Pella olisi tasonsa puolesta minulle oikein hyvä. Kouluratsastus on hiukan pakkopullaa minulle, eli en jaksaisi sitä erityisesti treenata, jolloin helppo B on aivan sopiva, sillä hallitsen ne asiat jo. Kuten jo aiemmin mainitsin, esteiden korkeudella ei ole mitään väliä. Pellan rauhallisuus ja varmuus maastossa ja hyppyinnostus olisivat aivan huippua, sillä maastossa tai esteillä tulisimme suurimman osan ajasta viettämään. Lisäksi Seppeleessä on aivan huippua porukkaa ponien hoitajina (ja toki hevostenkin!), niin olisi mahtavaa päästä näitten töppöjalkojen (tarkoitan siis poneja, en ihmisiä! :D) kesäisille uittoreissuille ja talvisille maastokävelyille.

Seppele on upea virtuaalitalli, eikä vain upeiden piirrosten takia, vaan huipun yhteishengen ja aktiivisuuden vuoksi. Olisi mahtavaa päästä Seppeleen hoitajaporukkaan mukaan, vaikka se tietysti tarkoittaakin aina sitä, että jonkun täytyy lopettaa, jotta saadaan uusi tilalle. Spessut ovat hieno palkintosysteemi, virtuaalieurot eivät oikein jaksa motivoida hoitamaan ja osallistumaan tapahtumiin. Tasosysteemistäkään en välitä, sillä minusta on typerää aloittaa uudella tallilla ja vaikuttaa siellä aloittelijalta.

Tarinanäyttöä löytyy Noran ja Binan päiväkirjoista.

Kuvanäyttöä i1067.photobucket.com/albums/u439/Selenaa2012/seppele/maksut.jpg

Hyvää kesän jatkoa ja onnea muille hakijoille!

♥: Selena

PS. Mielummin hoitaisin Pellaa kuin Popparia ;)

[Taru]

Pella

Taru hakee jälleen hoitajaksi, tällä kertaa Pellalle. Lukaisin nuo ohjeet ja säännöt, olen valmis noudattamaan niiitä! ;)

.:Miksi Pella:.
Pella olisi minulle todellinen unelmahoitsu, koska se on niin vallottoman söpö tuuhean otsaharjansa kanssa. Poni vetää vertoja myös luonteensa puolesta: kiltti ja peloton. Pella ei ole ihan tavallinen poni, ja siksi siitä olisikin intoa kirjoittaa. Haluaisin kokea Pellan kanssa kaiken uuden ja jännittävän, jota ei kaikkien ponien kanssa koe. Pella on ihana nappisilmä, joka jäpittää kaikissa kuvissa suurilla poninsilmillään. Sopivan monipuolisen luonteen ansiosta nauttisin Pellan hoitamisesta täysin siemauksin. Pellan kanssa pääsisi myös kisaradoille hyvän hyppykapasiteettinsa ansiosta. Pella ei kuitenkaan hurmaa vain sen takia - koko ponin olemus on mahtavan "ponimainen". Vaikka Pella on pieni ja ei hyppää mitään metriä, en harmistu vaan ratsastan ponin tason mukaan. Eihän Pella-pikkuista voi mihinkään pakottaa ;) Koska olen jo pitkään halunnut Seppeleestä hoitsua, ei mikään olisi sitä parempaa :)

.:Miksi Seppele:.
Kuten jo aiemmissa hoitajahauissa olen kertonut, Seppele lukeutuu parhaimpiin virtuaalitalleihin. Seppele on aidontuntuinen toimintansa ja hevostensa kanssa. Tallilla on persoonalliset ja monipuoliset ponskit, joista kukaan ei ole samanlainen. Yhteishenki on jotain aivan käsittämättömän hienoa - kaikki ovat kaikkien kavereita, ketään ei syrjitä ja olisi kerta kaikkisen mahtavaaa päästä osaksi Seppeleen monipuolista talliporukkaa. Seppele ei ole mahtava talli pelkästään noiden seikkojen puolesta, vaan koko talli on aivan mahtava ja panostettu :) Tunnit ja muut tapahtumat ovat mielenkiintoisia, ja osallistuisin niihin varmasti. Seppeleen aktiivisisuus on myös niin hieno asia, ettei sitä oikein voi sanoin kuvailla :) Seppele on ehkä aktiivisin virtuaalitalli, jonka olen vuosien mittaan nähnyt. Seppele on ollut pitkään pystyssä, josta voi olettaa, että se on vielä pitkään toiminnassaan. Lyhyesti sanottuna Seppele on aktiivinen, yhteishenkinen, rento ja aivan mahtava virtuaalitalli, jonka toiminnassa ei syrjitä hoitsuttomia. Vaikka jäisinkin nyt jälleen ilman hoitohevosta, niin en siitä lannistu vaan seuraavissa hoitajahaussa taas Taru kuvioissa mukana ;)

.:No mutta, miksi minut pitäisi valita:.
Olen useimmiten aktiivinen ja rento hoitaja. Hoidan vain silloin kun inspaa enkä tee hoitamisesta pakkopullaa. Pidän virtuaaliheppailua mukavana ja rentona harrastuksena, jota ei kannata ottaa niin tosissaan. Olen kuitenkin pitkäaikainen ja iloinen kirjoittaja/piirtäjä, joka hoitaa aina kun kerkeää (aika usein). Olen pyörinyt virtuaalimaailmassa jo useamman vuoden ajan, ja kokemusta on virtuaalitallejen myötä kertynyt. Jos nyt pitäisi sanoa jokin vuosiluku, niin pikseliponien kanssa olen toiminut jo lähes 5 vuotta. Seppeleen sivuilla olen pyörinyt jo pitkään, ja aina olen seuraillut hoitajahakuja, jospa niitä olisi auennut. Nyt, kun niitä on ollut auki, niin olen kokeillut onneani aina jokaisessa. Innostus Seppelettä kohtaan minulla ei ole hiipumassa, ja toivon että Seppele pysyisi toiminnassaan vielä piiiiiitkän pitkän aikaa. Seppeleen hevoset kiinnostavat minua suuresti, ja siksi haenkin aina kun on mahdollisuus, jonkin hevosen hoitajuutta.
Kirjoitan yleensä pitkiä, joskus hieman jännittäviäkin tarinoita :) Piirrän myös melko aktiivisesti, etten koko ajan ole naputtelemassa hoitotarinaa ;) Tarinoiden naputtelu on minusta vain hauskaa - oikeastaan rakastan kirjoittamista.
Vaikka useimmiten minun 'juttuni' ovat isot ja kookkaat puoliveriset, nyt kuitenkin haluaisin hoitohevoseksi ponin, sekä Pella vaikuttaa ponilta, jonka kanssa ei tule aika helpolla pitkäksi ;) Toivoisin todella Seppeleestä hoitsua, mutta tiedän että kaikki toivovat ^^

.:Taru:.
Taru on 167cm pitkä heppatyttö. Hänen mielialansa vaihtelee melko paljon tilanteen mukaan, mutta yrittää piilotella raivostuttavissa tilanteissa raivoaan. Monien vuosien hevoskokemuksen omaava tyttö ei ole kuitenkaan ikinä kokeillut lännenratsastusta. Taru onkin varsinaisen jumittunut englantilaistyyliseen ratsastukseen. Taru osaa olla lempeä ja lämpöinen, jos tilanne sitä vaatii. Tytöltä löytyy myös topakkuutta, ja osaa kyllä puolustaa itseään, jos on tarvis. Poneihin hurmaantunut, positiivinen ja reipas persoona, jolla on melkeinpä aina hyvä päivä, jolloin kertoo hauskoja ja hupaisia juttuja tallikavereilleen. Joskus on toki huononpi päivä, jolloin ei juttu luista ihan yhtä hyvin. Taru on kuitenkin aina valmis puhumaan hevosista - ja toki hieman muustakin. Esteratsastaja, joka rakastaa haasteita. Hyppää n. metriä ja koulua vääntää helpolla tasolla. 7vuotta ratsastanut, 14-vuotias tyttö on helposti tutustuttava, vaikkakin ei kerro hurjimpia tapahtumiaan tai salaisuuksiaan ihan kenelle tahansa. Tarun parhaat ystävät saavat kuulla nämä mehukkaimmat jutut – Taru haluaa olla varma siitä, että heihin on luottamista. Tykkää Coca-Colan juomisesta ja paahtoleivän syönnistä. Toki tytölle herkutkin maistuvat ;)

Vaikka Tarun mieleen ovat yleensä isot puoliveriset, niin ponit ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostaa Tarua. Ratsastus on Tarun mielestä mukavaa, muttei ole pääasia. Myös tuttavuuden tekeminen hevosten kanssa on Tarun mielestä hauskaa, melkeinpä hauskempaa kuin ratsastus. Maastolenkit ovat Tarun mielestä mukavaa ajanvietettä, koska oman ihanan hoitoponskin kanssa saa viettää siellä ihanaa laatuaikaa. Hevosten rapsutteleminen on kasvanut Tarulle jo melkein pakomielteeksi :D Taru saa päähänsä yleisimmin ne kaikkein hulluimmat ideat… :)


.:Tarinat ja kuvat:.
Täällä on muutama hoitomerkintä näin näytteeksi :) Noita tuntien/leirien/kurssien maksuja kannattaa selailla: niistäkin saa lisäinfoa ;)

Jos tässä haussa ei onnista, niin tulette näkemään minut vielä seuraavissa hoitajahauissa, ja jos järjestätte hoitsuttomille toimintaa, niin Taru on ehdottomasti mukana :)
PS. Yritin tehdä tiivistetyn, mutta saatte nyt päättää onko tämä tiivistetty vai onko puolet turhaa jaarittelua :D

Pella saakoon parhaan mahdollisen hoitajan

Onnentoivotukset muillekkin hakijoille!

[Nuanda]

Pella!! ( Pikkuruinen Piparini )

Kopioitu edellisestä hausta, 100% omakirjoittamani.
Juu, tietenkin minun oli varmuuden vuoksi haettava jo nyt Pellalle Poistan sitten hakemukseni jos nyt muka Poppikselle pääsisin. Hakuni kohdehan on siis [glow=pink,2,300]Pella[/glow].

Olen itse siis reipas, maltillinen & iloinen 13 vuotias tyttö, jolla on myös aijempaa ratsastuskomemusta IRL:ssä. En nyt panosta hakemukseen, se on joko huono tai hyvä juttu, mutta en halua kuulostaa siltä että uhraan kaiken aikani tietokoneelle ja olen yliaktiivinen. Olen aktiivinen koneellakäviä ja tykkään myös piirrellä ja kirjoitella tarinoitakin melkoisen hurjasti. Itse piirrän mieluiten käsin raapustamalla.

Url-hahmoni

Niina on huomattavasti Elliä muistuttava, kipakka ja huumorintajuinen 13-vuotias tyttö. Niina tunnetaan myös nimillä Ninni ja Nini. Jotkut läheisimmistä ystävistä kutsuvat minua välillä myös Nenuksi. Punahiuksinen pikku-Ninni on vain 145 senttimetriä korkea, vaikka vanhemmat hoippuvat melkein kahden metrin korkeuksissa.
Rakkaudesta hevosiin Ninni on ollut jo 10 vuotta, ja onkin puuhaillut hevosten kanssa kohta 7 vuotta. Ratsastanut hän on vakituisesti vasta vuoden. Hän taitaa Helpon C'n ja esteitä metriin asti, mutta tarvitsee vielä paljon harjoitusta, jotta välttämättä selviäisi esteistä. Tasapainoa on kehuttu entisessä virtuaalitallissa, ja nykyään taidot ovat hieman lerpahtaneet kun kuvioihin astui eräs tietty poika ;D Mutta ratsastaa hän osaa kuitenkin, ja rakastaa maastoilua.

Hoitajana olisin pitkäaikainen, aktiivinen (miltei joka päivä koneella), luotettava, realistinen ja innokas.

Vaikka oma ratsastuskeni on tauolla, rakkaus hevosiin ei ;D

Miks se tylleröinen ärsyttävän pieni poni?

Pellahan on ihana! Inspiroiva ja kaunis, Niinaa vain 20cm pienempi. Eikä senttiäkään saisi olla enempää korkeutta. Tätsykkähän on paras näin. Tylleröinen se ehkä on, ja pikkuruinen, mutta silti ihanampi kuin jättikokoiset puoliveriset. Eikö sinustakin?

No mut entäs Seppele?

Hyvä kun muistutit. Uskon olevani todella aktiivinen, ja siksi haluan myös käydä aktiivisissa talleissa, joissa on hyvä henki ja ystäviä. Parhaaksi ystävikseni on osoittautuneet mm. Jennifer (jonka kanssa olen joskus keskustellut viesteillä), Taru (aluksi pientä eripuraa mutta sitten saatiin sovittua, ja nyt jo jonkinmoiset tallikaverit), sekä tietenkin Anne, Josefiina ja Elli, sympaattiset henkilökunnan pääihmiset, jotka kaikki hurmaavat omilla jutuillaan ja ovat aina hyvällä päällä ja osaavat käyttäytyä hyvin myös hallitessa ärsyttävimpiäkin Seppeleen foorumin roskaajia Anne on minulle maan ja taivaan välinen inspiroija, joka piirtää joitakin asioita hyvin, ja toisia lloistavan hyvin! Mutta en hae seppeleeseen hoitajaksi hienojen hevosten tai piirrosten takia - vaan siksi, että saisin olla lähellä asiaa, joka on lähinnä sydäntäni, mutta kuitenkin maksuttomasti, ilman kiusausta ja jopa oman nimikkohevosen merkeissä (ainakin toivottavasti).

Tulen ärsyttämään teitä viellä useammissa muissakin hauissa, ellen nyt pääse hoitajaksi! ;D

Haluaisin myös kehittää piirustustaitoani.
Tässä vielä kuva ja tarina näytteet. Onnea hakioille. Toivottavasti tärppää : )



.:Tarina- ja kuvanäyttöä:.


"Pella, Pella, Pella & Pella", puhisin kun katselin ilmoitustaululta hoitajahakua.

Nappasin seinästä lapun, täytin hakemuksen ja asettelin sen siististi samaan pinoon Selenan ja Tarun hakemusten kanssa. Olin kolmas hakija, ihan hyvä ajoitus. Viimeksi tosin hain Poppikselle ensimmäisenä.

Vastenmielisesti raahauduin talliin, ja mulkaisin Limettistä, joka oli juuri tullut ensi kertaa Poppariaan ihkuttelemaan. Murahdin jotakin mielessäni. Sitten jatkoin syvemmälle tallin uumeniin.

Koska Pella ei ollut karsinassaan, ryntäsin suoraan ponien tarhalle. Pampu oli heti portilla. Janus pysytteli kaukana ilkikurinen ilme naamallaan.

"Namia ei tipu", härnäsin shetua ja pettyneenä Frozen Princess laahusti pois. Loviisa tuli takaani ja avasi portin.
"Haluisitko moikata sitä sun Pellaas?" hän naurahti ja vakuuttelin vastaukseksi että tietenkin.

"No nyt on tilaisuus", Lovvu irvisti ja pujahdin tarhaan. Huutelin Pellaa, joka hikoili tarhan perällä Elmon ja Vennan välissä. Tamma oletti että saisi nyt viileän suihkun ja raiskasta vettä. Se ei nimittäin uskaltanut juoda ämpäristä, joka oltiin tuotu tarhan hevosille.

"Ja miksiköhän?" kysyin Loviisalta.
"Muistaakseni Elmo kuolasi sinne", Lovvu nauroi ja rapsutteli Pampuaan. Pella käveli luokseni anova katse naamallaan.

Pella soitti lärvätorvea Popparille, joka meinasi juosta välistämme. Ruuna perääntyi. Tamma henkäisi kasvoilleni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ♥



Kuvanäyttö - njaa, sitä löytyy Hoitsuttomien yleisleirin galleriasta

Parasta toivoen, Niina
Kesäterveisiä ja onnea myös muillekin hakijoille!

[nappi]

Heips!
Olen Nappi 13 vuotias tyttö joka harrastaa ratsastusta,eläintenhoitoa sekä piirtämistä.Olen ratsastanut noin 7 vuotta, viimeiset 3 vuotta ilmanohjausta kaverini yksityistallilla.Ratsastamme enimmäkseen maastossa ja päädymme usein hurjiin seikkailuihin.MIkään ei voita kiitolaukka kisaa maastossa.Kisaamme silloin tällöin estekisoissa ja se on toinen intohimomme.Itse omistan 7 ihanaa kissaa ja yhden kanin.

Miksi Pella:Pella on todella suloinen ja ihanan värinen poni.Ihastuin sen nähtyäni siihen heti.Ehkä siksi että se muistuttaa väriltään minulle tuttua shettistä.Pidän myös luonteikkaista hevosista.

Nappi:olen siis melko lyhyt ja hoikka tyttö.hiukseni ovat puolipitkät ja kullanruskeat.Silmäni ovat vaalean harmaat.Viihdyn rennoissa ja värikkäissä vaatteissa.Luonteeltani olen sisukas,huumorintajuinen ja välillä hieman tempperamenttinen.Hevosten kanssa kuitenkin rauhallinen ja kärsivällinen.Viihdyn mielummin pienssä kuin isossa porukassa.Pyrin saavuttamaan eläinten luottamuksen sekä ajattelemaan miltä eläimestä tuntuu.
Kirjoistus näyttöä minulla ei paljoa ole mutta piirrän mielelläni:
anskuntalli.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/fghjknko%20009.jpg
anskuntalli.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/ghjkl%20012.jpg
anskuntalli.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/ghjkl%20014.jpg
anskuntalli.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/ghjkl%20019.jpg

onnea muillekkin hakijoille!

[Samppa]

Heissan! Nyt olisi aika edes koittaa Pellalle hoitajaksi täältäkin suunnalta. En kylläkään kamalan hyvä ole kirjoittamaan tälläisiä miksi juuri minä, mutta ainahan voi painaa modify-nappia.

IRL-elämässä olen toiminut hevosten kanssa jo koko ikäni, ajanut ja ratsastanut, mutta ratsastuskoulun opetusta en ole ikinä saanut, vaan eräs hevosen omistaja on neuvonnut joitan niksejä alkeiden lisäksi. Ikinä en ole myöskään kisannut, mutta nyt olen alkanut vakavasti jo harkitsemaan pieniä esteluokkia äitini hyvän ystävän russ-ponilla, jolla käyn ratsastelemassa n.kerran viikkoon. Myös kaverini mummolla olen ratsastanut hankalamman puolelle menevää ranskanravuri-tammaa, jolta olen tippunut hyvät luvut, ja vk 31 vuokraan vanhemman puoleista norjan vuonohevosta. Rakastan muitakin eläimiä.

Miksikös Pella-täti?
Pellaan ihastuin heti, kun törmäsin Seppeleeseen. Pidin sen luonteesta aivan hirmuisesti, samoin ulkonäöstä. Pidän rennoista maastolenkeistä sekä muusta rennommasta humputtelusta, ja ratsastankin mieluiten ilman satulaa. Ajamisessa olen vahvimmillani, esteitäkin osaan kyllä ratsastella, mutta kouluratsastuksessa olen aivan pihalla, pohkeenväistöäkään en osaa. Pella voisikin opettaa minua reippaasti eteenpäin. Kisaaminenkin kiinnostaa jonkin verran, vaikkakaan ei niin paljoa innostakaan. Mutta Pellalla voisin kehittyä eteenpäin kouluratsastuksessa ja käppäillä rennosti maastossa, sekä harvemmin hyppiä esteitäkin.

Ja Miksikös Sebe?
Pyöriskeltyä lähes vuoden tallilla, olin jo aivan varma, että tänne haluan. Kuitenkin kaikki hoitajahaut menivät ohi, enkä päässyt heti perille foorumin käytöstäkään. Nyt kuitenkin bongasin tämän haun lähes heti, ja olin innoissani. Seppele on aktiivinen, hyvän ilmapiirin omaava, selkeä sääntöinen talli, jonka hoito-menetelmät miellyttävät omaa ajatusta, kun voi runosuonen ollessa tauolla vaikkapa piirtää jonkin kuvan. Sain myös hyvin huolitellun kuvan koko paikasta, ja onhan tämä! Osallistuisin aika lailla Artsilankin toimintaan, onhan ravit lähellä sydäntä.

Miks mie?
Rakastan piirtelyä ja tarinoiden kirjoittelua. Vaikkakaan piirrustukseni eivät ole mitään mestariteoksia, niin yritän parhaani. Omistan myös piirtopöydän, millä silloin tällöin saatan väsätä kuvia. Tarinoiden puolestakaan mikään mestari en ole, mutta yleensä niistä on tullut hyvää luettavaa, lähes virheetöntä. En pidä pakkopullasta, vaan ilmoitan suoraan, jos tarvitsen jonkin sorttista pientä taukoa kun ei inspaa. Virtuaalihummailu on vielä melko uusi asia, mutta hevostarinoita olen kirjoitellut heti ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Ja Samppa:
Ulkonäöltään muista poikkeava 16-vuotias tytön tyllerö. Pituutta noin 160cm, painoa alle 40kg. Omaa useita lävistyksiä, alahuuli onkin renkaita täynnä, ylähuulen keskellä on pallo, molemmissa poskissakin komeilee pallot, kielikin lävistettynä iidestä kohtaa, myös kulmasta löytyy. Palovamman arpia löytyy kaulasta, niskasta, kädestä sekä kyljestä. Tallilla hän käyttää yleensä kuluneita mustia farkkuja, joita tuppaa lököttämään jonkin verran, tai harmaita college-housuja, T-paita tai toppi, usein valkoinen tai tumma, huppareitakin tyttö käyttää, yleensä hieman isoa kirkkaan vihreää päältäpäin, mutta sisältä onkin violetti. Kenkinä toimivat kuluneet skeittarit, tai mustat tennarit. Hiukset ovat rinnoille asti ylettyvät, yleensä haalistuneet mustat, sivukaljuilla varustetut, ja musta pipo löytyy päästä säällä kuin säällä.
Ratsastaessa vaihtuu tummat ratsastushousut sekä ruskeat ratsastussukat jalkaan sekä kypärä päähän. Jodhpuritkin löytyy, mutta ilman satulaa pitää peruskengät jalassa.
Luonteeltaan nuori naisen alku on aika lapsellinen. Hän keksii usein jonkinlaista toimintaa, kuten pieniä päähän pistoksia kepposista, jonka ajoleirillä olijat saivat jo huomata ja kokea. Tylsyydessä keppostelut vain lisääntyvät. Käyttää hyvin voimakasta kieltä, ja on mahdotonta olla päästelemättä ärräpäitä jos oikein tekee mieli, ja kyllä niitä muutenkin ilmestyy, vaikka ei olisi edes ärsyyntynyt. Ei välitä juurikaan juoruilusta, mielummin hoitelee tallihommat tai juo kahvia. Tallihommia tekee muutenkin hyvin mielellään. Rupattelija tyyppiä. Saa tutustuttua luotettavan kaverin.
Kouluratsastuksessa tyttö on huonoimmillaan, eikä juuri väännäkään koulua, kun ei edes pohkeenväistöä ole kuullut, saatika osaa. Esteitä tyttö on hypännyt jo lähelle 120cm, mutta hyppii mielummin hieman pienempiä, 50cm on mukava korkeus. Maastoilu on parasta kaikessa, mitä tyttö tietää, ja yleensä lähteekin rennolle maastoreissulle ilman satulaa.
Eli samaa kuin Ajoleiri-esittely.

Tarinanäytöt löytyvät ajoleiriltä ja tuosta alempaa.
Kävin kotona hakemassa makuupussin (sillä isäni oli ehtinyt töihin) ja Rikua varten kuivatettua leipää, sekä porkkanoita, omenia ja salmiakkia ym. sen sellaista.
Tallilla Jenny ja Sanni olivat jo makuupusseissa lämmittelemässä. Mira ja Henna tulivat tallin satulahuoneeseen.
"No nukkukaa nätisti", Mira sanoi ja virnisti vähän. Sisarukset lähtivät käsikynkkään päärakennukselle päin.
"Valvotaanko?" Elli kysyi. Jenny oli jo nukahtanut, Sanninkin silmät lupsahtelivat.
"En tiedä, kyllä väsyttää aika kaakelisti", vastasin.
"Käydään tallissa katsomassa hevosia", Elli keksi. Ja eikun tuumasta toimeen.
Lähdimme Sannin ja Ellin kanssa paijaamaan hoitsuja ja omia hevosia. Pilona oli tuotu oritallin yöksi Rikun kaeriksi. Pilona vain köllötteli suuressa karsinassa, Riku taas ihmetteli korvat hörössä, kun jotain hiippareita kulki tallissa makuupussit päällä.
Menin Pilonan karsinan luokse. Varmistin, että ponilla oli vettä ja heinää. Vesi oli juotu puolilleen, joten kävin täyttämässä astian, jolloin unikekoisimmatkin hevoset halusivat lisää vettä. Täyttelimme astioita kolmistaan.
Menin Rikun karsinaan. Ori painoi päänsä syliini ja haistoi leivän kantit taskussani. Se alkoi hamuamaan ylähuulella.
"Norsu", sanoin. Hevonen kohotti päänsä ja kuopaisi. Annoin leivän palan Rikulle, joka mussutti lopulta tyytyväisenä.
Siirryin Pilonan luokse, joka odotti kärsivällisesti kurkkien karsinassaan. Annoin leivän palan tällekin ponille. Rapsutin myöskin vähän otsasta, mistä poni piti.
Menin haukkaamaan ilmaa ulkoa. Oli kostea ja lämmin keli sekä todella kylmä tuuli. Aurinko tilkitti vähän vielä väriä taivaalle. Lähdin käppäilemään. Oli todella hiostavaa. Taivaalla oli horisontissa todella korkeita, mustia pilviä.
"O-ou..." tuumasin ääneen. Elli tuli ihmettelemään, mitä tein pihalla.
Menimme takaisin satulahuoneeseen, jossa Sanni ja Jenny jo nukkuivat.
"Elli", kuiskasin.
"No mitä, Samppa?"
"Mä osallistun huomenna Cremen kisoihin Rikulla, suurimpaan luokkaan."
"Wow", Elli ihmetteli.
"Voitko yön jälkeen tulla nostelemaan esteitä?" kysyin.
"No mikä ettei. Voidaanhan me vaikka ratsastaa samaan aikaan Akulla ja Rikulla."
"Niin. Mutta öitä."
"Öitä."
Käperryin makuupussin perukoille. Oli vähän vilpoisaa, mutta pussukka lämpeni nopeasti. Ulkona jyrähteli ukkonen kaukana. Se kuitenkin läheni koko ajan. Yövalo sammui rätisten salaman vaikutuksesta.

Aamulla oli hyvin hiostava keli, vaikka ei ollut edes kamalan lämmin. Yövalosta oli palanut lamppu. Kello näytti puolta seitsemää. Menin tekemään tallihommia. Mira ja Henna olivat vauhdissa. Heillä oli hikipisarat otsalla. Aloin siivoilemaan karsinoita. Riku ja muutama muu hevonen oli vielä tallissa. Yhden karsinan jälkeen otin Rikun tarhaan vietäväksi. Ori oli pirteä kuin peipponen ja sähelsikin koko ajan kaikkea. Päätin viedä hevosen Akun viereiseen tarhaan, jossa oripojat saisivat vähän tutustua. Tarhaan päästessään Riku sekosi aivan täysin ja alkoi hyppelemään sekä ravaamaan tarhaa ympäri. Pian kuitenkin hevonen alkoi mutustamaan heinää.
Menin takaisin siivoamaan karsinoita. Ei ollut paljoa siivottavaa. Kävimme tekemään ruokia ratsuille. Tein Ginalle, Aksulle, Limpulle, Pilonalle ja totta kai Rikulle ruuat. Hevoset olivat tyytyväisiä saadessaan ruokansa tarhoihin.
Lähdin tallilta kotiin vaihtamaan ja ratsastusvaatteet, etten sentään missään työpöksyissä ja skeittareissa hypännyt esteitä. Syöpöttelin myös aamupalan, sekä hoidin koirat tarhoihin.
Tallilla oli joitain pieniä pirpanoita, ehkä jotain 4-7 vuotiaita tyttöjä, oli kaksi poikaakin. He odottivat pääsyä ratsastamaan. Yksi tyttö säikähti, kun tulin talliin, mutta halasi kuitenkin. Nolostuin "hieman". Lähdin toimistoon, jossa oli listat talutusponeista. Joku, todennäköisesti Jenny, oli merkinnyt mustekynällä Batmanin kohdalle vinoon "Jennylle, LÄLLÄLLÄÄ"
Listaan oli merkitty Limppu, Fanta ja Lora, joilla ei ollut hoitajan nimeä. Mira ja Henna kai olivat myöskin taluttamassa. Päätin ottaa Limpun hoidettavaksi.
Lähdin hakemaan shetlanninponia. Se olisi halunnut jäädä syömään, mutta jaksoi löntystää ulos. Kiinnitin ponin pihalla olevaan puomiin, jossa aloin hoitamaan. Muutamat tytöt kävivät vilkuilemassa, mitä tein. Toinen pojista kävi taputtamassa ujosti Limppu hörähti ja poika alkoi hihittämään. Kävin hakemassa satulan.
Satulointi sujui ongelmitta, ponilla taisi olla hyvä päivä.
Mira tuli Fantan ja tyttölauman kanssa meidän luoksemme. Irroitin ponin aidasta. Limpulle meinasi tulla kiire. Mutta ei tullut.
Lähdimme kohti kenttää. Lasten vanhemmat olivat kentän laidalla sovittamassa kärsimättömille lapsilleen ratsastuskypäriä. Jenny ja Batman tulivat hölkässä viime tinkaan. Sanni oli Loran kanssa kentän toisessa laidassa. Ellillä oli Hani, Hennalla taas ei ketään.
Autoin ylivilkkaan pojan Limpun selkään. Limppu miltei nukkui. Säädin jalustimet nopeasti sopivan kokoisiksi. Kiristin myös vyön varmuuden vuoksi.
Talsimme kenttää ympäri jotain 15 minuuttia, jonka jälkeen lähdimme maastoon taluttamaan. Ratsastajat vaihtuivat. Sain puntattua selkään ykkösluokkalaisen tytön, joka höpötti koko ajan jotain häläpätihämmäätä.
Onneksi Limppu keksi vähän ajan vietettä, nimittäin pieni ryntäys. Poni kuitenkin ryntäsi ruohotupsulle. Kiitin Luojaa, ettei lapsen isä nähnyt. Käännyimme ajoissa takaisin. Tytöllä oli hauskaa. Limpullakin oli ruohotupsu suussa mukavaa, mutta itselläni oli vain kamala hiki ja pitkät hevoselle haisevat hiukset.
Purin Limpulta satulan. Harjailin vähän aikaa ponia. Katsoin vielä kaviot ja talutin pollen tarhaan. Nappasin samalla vauhdilla Rikun kiinni. Ori ravasi lyhyin askelin ja ponnahteli ilmaan joka toinen sadasosa. Päätin laittaa orin ulkona. Pilviä oli kerääntynyt varjostamaan aamuista aurinkoa.
"Tänään kuules jankataan kentällä esteitä ja harjotellaan traileriin menoa", sanoin harjatessani hevosesta mutaa pois. Se oli piehtaroinut maailman ihanimmassa mutavellissä, mikä sijaisti juuri Rikun tarhassa. Onneksi muta irtosi helposti kuivuneena. Kokeilin jalat, ettei niissä ollut turvotusta tai lämpöä. Karvakin kiilsi, mutta rasvaa ei ollut edes 0,0001% hevosesta. Lihakset olivat kuitenkin jo kehittyneet oikein muhkeiksi. Puhdistin kaviot. Ori maisteli kaikkea mitä vain löysi. Kävin hakemassa hupparin itselleni. Samalla nappasin satulan, pintelit ja suitset. Laitoin Hennalle viestin:
"Lainaan Gagia. Sopiiko?"
Pian puhelimeni piippasi:
"Siitä vain."
Vaihdoin Prinze-suitsiin gag-kuolaimen. Talsin vähän mietteliäänä hevoseni luokse. Lauleskelin.
"Kuinka saisin rikki kookospähkinän? Minä ryhdyin kuorta särkemään. Kirves murtui, tartuin puntariin. Puhelin hajos ja lattia vajos ja putosi kellariin..."
Elli tuli luokseni pidellen päätänsä.
"Koskee päähän..." hän valitti.
"Mulla on kaapissa jotain särkylääkettä, ota kokonainen... Pystytkö kuitenkaan ratsastaa?"
"No enköhän mä... Kiitti kuitenkin." Elli lähti tallia kohti. Aku hirnahti tallissa. Isäni kurvasi pihaan vähän ruttuisella autollaan.
"Tuossa on katkarapuja, syö näitä ja jotain muuta tänään, jätin rahaa kaappiin, pitää mennä Venäjälle taas töihin", hän sanoi ja antoi pussillisen huuhdottuja katkarapuja. Nuökkäsin vain. Avasin pussin nälissäni ja aloin syömään katkarapuja. Ne olivat todella hyviä ja maukkaita. Riku hamusi vähän aikaa katkarapuja, mutta alkoi syömään heinän korsia. Mussutin pussin kaikessa rauhassa loppuun ja kävin hakemassa kypärän. Elli oli valmiina Akun kanssa, Ellin vain piti käydä vaihtamassa ratsastushousut. Menin Rikun luokse. Satuloin orini. Riku pysyi tyynenä. Suitsitin hevoseni. Riku käänteli päätänsä vilkkaana, mikä vaikeutti asiaa huomattavasti. Kiristin vyötä vielä. Riku vähän ihmetteli, että mikä se siellä mahan alla kiristää.
Talutin hevoseni kentälle. Aku ja Elli jo lämmittelivät.
"Tehdäänkö toiselle puolelle puomit ja toiselle kaksi ristikkoa jumppasarjaan?" kysyin. Elli vain huitaisi kädellään:
"Miten vaan tahdot."
Aloin kasaamaan ristikko-sarjaa. Se rakentui nopeasti. Kävin viemässä toiselle puolelle kenttää 6 puomia ravi-välein. Riku ihmetteli kentän laidalla olevaa suurta katsoja röykkiötä, sillä muutama tyttö (n. 9 vuotiaita) olivat tulleet katsomaan ratsailujamme. Elli alkoi ravailemaan Akulla ympyröitä. Aku oli jo menossa mukana. Kiristin satulavyön, jolloin Riku hyppäsi pystyyn. En kuitenkaan välittänyt. Kiristys sujui kuitenkin nopeasti. Hyppäsin hevosen selkään. Vasta selässä muistin, että jalustimetkin on keksitty. Siispä laskin jalustimet alas. Riku oli innoissaan ja puhkui energiaa, vaikka se oli edellisenä päivänä ajettu. Annoin pitkät ohjat. Riku katseli esteitä innokkaasti. Ongin jalutimet hyviin kohtiin jalkoihin. Riku steppasi, mutta takamukseni ei edes noussut satulasta. Säädin jalustimet sopiviksi esteille. Riku hyppäsi pienesti pystyyn pariin kertaan.
Vihdoin, kun sain jalustimet oikein kokoisiksi Elli alkoi hyppäämään sarjaa. Tytöt kentän laidalla olivat ns. lisääntyneet. He selvästikin odottivat jotain.
Annoin Rikulle ohjaa, jolloin orini alkoi ravaamaan tasaisesti pitkin kenttää. Istuuduin mahollisimman tasaisesti. Sahasin vähän silloin tällöin. Riku hidasti käyntiin muutaman minuutin jälkeen, mutta hyppäsi heti takajalkojen kautta raviin. Aku tykitti hyvin esteiden yli, vähän kolahteli silloin tällöin.
"Mä alan nyt puomeilemaan!" huusin Ellille.
"Joo", hän vastasi.
Hidastin hevoseni ravista käyntiin nyrkin puristuksella. Otin ohjat käyttööni. Riku nosti päänsä todella ylös, oli lähellä, etten olisi nähnyt mitään. Gägin vaikutus kuitenkin alkoi näkyä jo puolen minuutin jälkeen. Riku laski päänsä alemmas, mutta ei kuitenkaan sopivalle tasolle.
Ratsastin kohti puomeja ravissa. Riku kaahotti ja sahasin hevosta. Pää aleni, mutta vauhti kiihtyi koko ajan. Valmistauduin keventämään. Riku kuitenkin pomppasi puomien yli kuin 180 esteen. Horjahdin vähän. Tasapaino kuitenkin säilyi tömähtäessämme maahan, vaikkakin olihan se aika suuri loikka. Puomien jälkeen Riku laukkasi kootusti väärää laukkaa. Hiljensin hevoseni raviin. Riku alkoi rauhoittumaan. Tein paljon voltteja ja ynpyröitä. Tytöt katselivat edelleen, kun kaahotin ravurini kanssa pieniä esteitä. Elli taisi jäädä kakkoseksi Akun kanssa huomion metsästyksessä.

Onnea muillekin hakijoille.

[desi]

Moi! Olen niin IRL kuin URL 13 v. tyttö. Olen harrastanut hevosia jo kohta kolme vuotta. Päädyin Seppeleeseen ihan sattumalta ja huomasin Popparin ja Pellan haut. Ajattelin kokeilla onneani sitten Pellan kanssa. Olen lukenut ohjeet ja hyväksynyt säännöt!

Miksi juuri minä hoitajaksi Pellalle ja Seppeleeseen?

Olen aktiivinen hevostyttö joka pitää tälläkin hetkellä omaa virtuaalitallia. Kouluhuolet eivät ole painaneet missään vaiheessa joten aikaa riittää. Pystyisin käymään noin 4 kertaa kahdessa viikossa hoitamassa Pellaa. Kokemusta kirjoittamisesta on. Kuten Seppeleen hoitatajat minäkin olisin reipas ja luotettava joka kävisi hoitamassa silloin kun on sovittu.
Valitsin Seppeleen sen vuoksi, että tämä on aktiivitalli eikä mikään puolessa vuodessa talli. Annen kuvat ovat upeita ja tahtoisin itsekin piirtopöydän. Kaikki hevoset ja ihmiset ovat niin ystävällisiä ja persoonallisia. Toivon sydämeni pohjasta pääseväni. En aio lannistua vaikka en pääsisikään, tulee aina uusia hoitajahakuja.

Miksi valitsin Pellan?

Valitsin Pellan, sillä ratsastan yleensä poneilla ratsastustunneilla. Tuo estepuoli Pellasta innosti paljon, koska olen hirveä hurjapää esteillä. Kovaa ja korkealta! Lisäksi rauhallinen luonne sopii vaikka pärjäänkin itsepäisten heppojenkin kanssa. Suloinen ja pörröinen pullaponi todellakin vie sydämen mennessään. Nyt jos vannoittaisiin vala minä sanoisin "Lupaan huolehtia Pellasta ja olla uskollinen sille niin kauan kuin on mahdollista."

Summer

Luonne:

Summer on ponikokoinen ratsastaja jolta löytyy luonnetta. Hän rakastaa hoitoponiaan Pellaa ja vauhtia. Ikuinen taiteilija sielu joka piirtää milloin vain on mahdollista. Summerin kanssa on helppo ystävystyä vaikka aluksi hän vaikuttaa melko itsepäiseltä pikku pippurilta. Tyttönen auttaa heti kun tarvitaan.

Ulkonäkö:

Kuten sanoin ponikokoinen. Vähän yli 159 cm. Pitkät takapuoleen asti ulottuvat tuumanruskeat hiukset. Yleensä letillä takana. Tallivaatetukseen kuuluvat farkkuratsastushousut tai mustat legginsit, siniset converset tai chapsit ja ratsastuskengät. Yleensä joku tykoistuva puolipitkähihainen paita. Lempiväri on vaaleanpunainen. Ratsastaessa musta turvaliivi ja ilmastoitu kypärä sekä yleisraippa ja kangasratsastuskäsineet.

Kuvanäyttöä:

Pidän piirtämisestä ja jos itse sanoisin niin hieno on.



Kirjoitusnäyttöä:

Karsinasta kurkisti pikkuinen turpa. Tuuhean otsatukan alta paljastuivat ystävälliset silmät.
"Hei Pella! Mitäs muru?"Tervehdin harmaata ponia. Se hamusi huulillaan taskuani. Naurahdin ja kaivoi esille hevosherkkupussin. Ojensin Pellalle yhden omenanmuotoisen vihreän herkun ja pistin pussin taksisin taskuuni.
"Sori, ei enempää ettet saa ähkyä."Pahoittelin pikku tammalle joka katsoi minua koiranpentuilmeellä.
Nappasin karsinan ulkopuolelta punaisen riimunnarun ja riimun. Pellan nosti turpaansa ja käänsi sen leikkisästi päinvastaiseen suuntaan mihin minä olin riimua laittamassa.
"Et sä huijaa mua."Nauroin Pellalle joka nappsi hampaisiinsa riimunnarun ja pureskeli sitä jokseenkin kummastuneena. Vihdoin ja viimein olin saanut ponille riimun päähän aukaisin karsinan oven ja vein Pellan harjattavaksi puomille. Tallista lähtiessämme muut hevoset hirnuivat Pellan perään.
Aurinko paistoi lämpimästi ja ilma tuntui seisovan paikoillaan. Solmin vetosolmun puomiin kun Pella keskittyi huiskimaan kiusaavia kärpäsiä hännällään. Kipaisin talliin hakemaan Pellan harjapakkia.
Suuressa hyllyssä oli paljon hoitokoreja. Luin nimiä niiden sivuista. Kaikki korit olivat aakkosjärjestyksessä joten ne oli helppo löytää. Pian silmiin pistikin Pellan nimi. Otin sen ja kävelin verkkain askelin takaisin Pellan luo.
"Mihin sä hävisit Pella?"Kysyin ihmeissäni kun Pella oli tunkenut päänsä puomin alle ruohotupsuille. Vetosolmu oli auennut. Minusta tuntui, että nauroin joka toinen minuutti. Minkäs teet kun hoitoponi on noin hauska.
Nostin tamman pään pusikosta ja sidoin uuden solmun puomiin. Otin harjakorista kumisuan ja rupesin pyörittelemään paksua takkuturkkia. Karvaa tuntui irtoavan käsittämätön määrä. Ensimmäisen puolen harjattuani tunnuin olevan Pellan kanssa polvia myöten karvassa. Samalla tarkistin etteivät ponin jalat olleet lämpimät. Jep, ihan viileat ne olivat.
"Sun kanssa saa harjailla niin paljon kun haluaa. Ei sulta karva lopu."Sanoin Pellalle joka tönäisi minua hellästi turvallaan. Tamma sai oloni turvalliseksi. Lämminhenkäys sen sieraimista sai mielen paremmaksi.
Viimein kumpikin puoli kiilteli. Pyyhin tyytyväisenä hikea otsaltani. Laitoin pölyharjan ja kumisuan takaisin harjakoriin ja harjasin Pellan päätä. Tamma huokaisi raukeana kun rapsutin sen otsaa ja korvien takaa. Poni taisi nukahtaa pystyyn.
Sen jälkeen aloitin kavioiden putsaamisen. Pella nosteli kaikki neljä kaviota kiltisti ylös. Sitten laitoin koukun takaisin ja otin korista jännesuojat ja laitoin ne Pellan etujalkoihin.
Hetken päästä olin taas menossa. Vein harjakorin paikoilleen. Tallissa alkoi olla jo elämää. Huomasin Annen ja Josefiinan jotka seisoivat upean Bris- orin karsinassa. Moikkasin heitä lyhyesti Brisin hörähtäessä minulle.
Satulahuonessa etsin käsiini suitset ja satulan. Minulla kesti hieman kun Pellan satula oli niin ylhäällä. Palasin Pellan luokse.
Tällä kertaa se ei ollut livistänyt mihinkään.
Laskin suitset puomille. Mittasin sään takaa pari senttia mihin laskisin satulan. Kiskaisin satulaa vähän taaksepäin sen selässä jotta se asettuisi oikealle kohdalle.
Laskin satulavyön toiselta puolelta ja kiristin vyötä kerralla kolmanteen reikään. Saman jutun tei toiseltakin puolelta. Pella luimisti vähän, muttei tehnyt mitään. Säädin jalustimet valmiiksi jottei selkäännousussa tuhlaantuisi aikaa. Lopuksi laitoin vielä häntäremmin paikoilleen.
Satuloinnin jälkeen avasin ristitetyt suitset ja laitoin ohjat Pellan kaulalle.
Työnsin peukalon tamman poskeen ja maiskutin vähän. Pella aukaisi suunsa ja sujautin nopeasti kuolaimet sen suuhun. Poni mukelsi kuolaimiaan kun kiristin leukahihnaa. Pikaisesti vielä suoristin turpahihnan ja kiristin senkin. Ennen kuin lähdimme Pellan kanssa ratsastamaan laitoin kypärän, turvaliivin ja hanskat ylleni. Irrotin Pellan ja lähdin taluttamaan hoitoponiani kentälle.
Laskin jalustimet ja kiristin satulavyön neljänteen reikään. Laitoin ohjat vasempaan käteen ja laitoin vasemman jalkani jalustimeen. Otin oikealla kädellä satulakaaresta kiinni ja toisella vähän harjasta. Ponnistus ja istuin selässä.
Tämän jälkeen lähdin ulos kentältä Pellan kanssa. Se asteli pitkin ohjin metsäpolkua pitkin tuulen humistessa puissa.

Tuossa oli vähän tarinanäyttöä. Toivottavasti pidettiin.
I LOVE PELLA! Toivon oikeasti tai ihan hirveesti pääseväni Pellan hoitajaksi!

Onnea kaikille muillekin hakijoille!

[Deleted]

Olen Tinja, virtuaalilaiffissa pyöreästi neljätoistavee tyttö, täyttämässä viisitoista, ponihullu joka pelkää kasvavansa poneista ohi. Hevosilla ratsastaminenkin on ihan kivaa, mutta vielä pitäisi sinnitellä ponipuolella. Tinja itse on vastuuntuntoinen ja ratsastuskouluelämään tottunut likka poninhännällä keikkuvilla punaruskeilla hiuksilla ja elämänilolla varustettuna. Tinjan tavaramerkkejä ovat musta huumori, vitsien heittely hautajaisista ristiäisjuhliin ja omituinen mieltymys lakritsijäätelöön. Tinjalla on pääkopassa kuitenkin puhdasta maalaisjärkeä, ja myös ravureiden kanssa Tinja tulee toimeen. Hyppääminen on mukavaa hommaa, ja vaikka Tinja toisinaan vähän arastelee korkeampia esteitä, ei hän juuri pelkää tarttua haasteisiin. Kouluratsastusta Tinja toivoo osaavansa paremmin, sillä moni kouluratsastaja on Tinjalle suuri haavekuva ja hän haluaisi oppia keskittymistä ja hallintaa. Tinja tulee kyllä toimeen suurempienkin hevosten kanssa, sillä sisua löytyy, mutta luonteikas, suurempi ja hankalampi poni on tavallaan parempi vaihtoehto, koska Tinja yrittää tinkiä ponivuosivaraa vielä lisää. Muuhunkin on intoa - ohjasajoonkin, joten ei se tekeminen lopu vaikka pituuskasvu menisikin ylitse ponin. Hevosista Tinja pitää paljon ja haluaisi kehittyä sille saralle. Tinja ratsastaa äärettömän mielellään hevosillakin, eikä poni ole mikään pakollinen juttu. Hän kuitenkin haluaa vielä yrittää. Yleisesti tunneilla Tinja meneekin hevosilla, ja ratsastaa suurempiakin sellaisia hyvin. Hevoskokemusta hänellä onkin kymmenisen vuotta, vaikka nuorina vuosina ei oikein paljoa voinut oppia. Tinjaa miellyttäviä hevosia on esimerkiksi Eela.

Pella olisi mukava hoitohevonen ihan siksi, että se kokonsa ja näkönsä puolesta sopisi vielä vähän harjoittelevalle, toisinaan epävarmalle poniratsastajalle. Tinja ihan mielellään selvittelisi jouhipehkoja ja vähän harjoittelisi elämän ottamista rennommalta kantilta. Pellalla mä ehkä pääsisin sitten itsekin vähän enemmän virtuaalihevosteluun mukaan ja kokeilemaan kunnolla tallin toimintaan aktiivisesti osallistumista. Seppele tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta juuri tähän hommaan, ja Pellakin sopisi minulle.
Popparille en hakenut hoitajaksi, ihan vaan sen takia ettei se tuntunut niin kivalta, vaikka onkin luonteikkaampi tapaus ja sen lisäksi vielä nuorempikin. Enköhän sitten löydä haastetta, jos sitä joskus kaipaan, tunneilta ja kursseilta, joilla menen muillakin ratsuilla.
Tuntitoimintaan aktiivisesti osallistuminen ja päiväkirjaan kirjoittelu kävisivät mulle sellaisena kevyt-irtautumisena opiskelun ja haavemaailman tyydyttämisen suhteen. Paljon mulla on suunnitelmia vielä ponin varalle, mutta ensin pitäisi kyllä saada sellainen, johon niitä voisi vähän soveltaa.

Toivoisin pystyväni olemaan pitkäaikainen, luotettava ja pirteä hoitaja, jonka aktiivisuus olisi sopivan tasaista ja joka toivottavasti aktiivisesti osallistuisi tallin tuoksintaan. Mitään spesiaalilupauksia en tietysti aktiivisuudesta voi antaa, mutta näinhän se ainakin menee. Kuvanäyttöä olisi tarjolla eilisen tuherruksista: valmis pikainen työ sekä pari keskeneräistä, vaaleat värit tosin ei tossa ekassa näy niin hyvin. Tykkään piirrellä, joten kuviakin poni saisi päiväkirjaansa aina joskus

[Deleted]

Heissan, täällä puhuu Jase, ikuinen Seppele-fani ja ylikokoinen ponityttö. Ajattelin ensin hakea Popparin hoitajaksi, mutta kun tajusin että Pellallekin oli haku auki, sormet ei enää totelleet, ja päässä takoi vaan pakko saada Pella hoitsuksi[/i].

Pella on varmaan aina ollut yksi meikäläisen lemppareista Seppeleessä. Juuri sellainen monitoimiponi jonka itselleni haluaisin - pieni, kiltti, nätin värinen ja ihan järkyttävän karvainen. Se on kai jäänyt minulle ratsuna melko pieneksi jo aikoja sitten, mutta tykkään todella paljon maasta käsin työskentelystä, ja ihan pelkästä hoitamisesta, juoksuttelusta ja yhteisistä halihetkistä. Toki Pella saisi kanssani hyvää liikuntaakin. Mikäli mahdollisuus tulee, voisin kokeilla vaikka irtohypytystä tai ajamista Pellalla, tai ilman satulaa voisi kokeilla jotain maastolenkkiä, meillä tulisi varmasti olemaan hauskaa.

Seppele on ikuinen ihastus, kateellisuuden ja rakkauden kohde, vaikken ikinä ole täällä hoitanutkaan. Aina tullut sellainen 'viitsisinkö kuitenkin'-fiilis, mutta ihan hyvä vaan etten ole tänne naperona tunkenut elämäänne hankaloittamaan.

Olen ollut ensimmäistä kertaa hevosen selässä pyöreästi vuoden vanhana, vaikkei omaa hevosta tai hoidokkia ole ikinä ollutkaan. Koko ikäni olen kuitenkin pitänyt hevosista ja käynyt ratsastamassa, viiden vuoden ajalta kertynyt ihan sellaista tallityttöilykokemustakin karsinoiden, varusteiden ja tallin putsaamisesta. Kerran viikossa tunnille, kerran viikossa siivoamaan - tavallisen hevostytön elämää. Kesäisin leireilen usein ja käyn mökkimme lähellä ratsastamassa isompia ja pienempiä otuksia.

Iältäni olen melkein neljätoista, pituuteni on siinä sadankuudenkymmenen kahden sentin tienoilla, ja vaaleat pähkinänruskeat hiukseni liihottavat yleensä poninhännällä tai leteillä perässäni. Siniharmaanvihreät silmäni peitän likinäköäni auttavilla laseilla, mutta sille en voi mitään. Pidän pisamistani oikein paljon.

Olen virtuaalitalleillut kakkosluokkalaisesta lähtien, ja piirtänyt ihan pienestä asti. Tällä hetkellä minulla on kaverin kanssa piirrostalliprojekti kesken, ja ole mukana myös deviantArtin Horse Art RPG:ssä. Taide ja hevoset ovat koko elämä. Hoitoina tulisi siis sarjakuvia, piirroksia ja paljon tarinoita. Devarissani on piirrosnäyttöä: finnhorsegirl.deviantart.com/

Kiitos kaunis kaikille,
jos minua ei hyväksytä, tulen vielä uudelleen!

[Nomppu]

Murruin kyllä, kun lähes koko heinäkuun olen kuumeisesti odottanut Popparin hoitajahaun päättymistä. Ja sitä on kokoajan alitajunnassa ajatellut: "Olen varteenotettava hoitajaehdokas ja voisi olla mahdollista päästä Popparille hoitajaksi" , ja silti et päässytkään. Nyt on kuitenkin aika nostaa pää ja katsoa valoisasti tulevaisuuteen, jos nyt onnistaisi.

Anna, tutummin Nomppu on seitsemäntoistavuotias hieman liian pitkäksi venähtänyt tulinen suomalaisespanjalainen neitokainen joka taistelee eläintenoikeuksien puolesta. Kerrotaanpa hänestä nyt viellä vähän tarkemmin.
178-senttisenä ei ole kuulemma laisinkaan kiva olla, ehei. Pituutensa hän on onkin perinyt espanjalaiselta isältään jonka ansiosta Nomppu puhuu sujuvaa espanjaa ja omaa tummanruskeat hieman taipuisat ja siksi laineilevat hiukset jotka yltävät juuri olkapäille. Hiilenmustat silmät ovat langettanuttaneet jo monta viatonta ressukkaa. Tuolta kevyesti auringon päivittämältä iholta löytyy nimittäin myös kurveja; niitä Nomppu korostaakin parhaansa mukaan ihonmyötäisillä vaatteilla. Neitokainen pitää kroppaansa kunnossa päivittäisellä kolmen tunnin punttisalin rääkkäyksellä. Ruokakaan ei hänelle näytä maistuvan ja siksi tytön terveys onkin vaakalaudalla, koska lisäksi Nomppu sairastaa vakavamman asteen astmaa. Ja tuollainen rasitus ei tee kyllä todellakaan hyvää, kuten saatattekin aavistaa. Mutta hänelle siitä on turha mainita ellei halua neidon ikuista raivoa osakseen. Nimittäin pitkävihainen hän osaa valitettavasti olla ja rukoilut eivät siinä pisteessä auta.

Nomppu on tosiaan henkeen ja vereen eläinaktivisti ja on ollut mukana turkistarhaiskuissa useammankin kerran ja sen takia jatkuvasti ongelmissa. Neitonen on uhattu pistää sisäoppilaitokseen, jos käytös ei muutu. Niinpä nykyään Nomppu kiroaa vain mielessään turkistarhauksia, eläinkokeita ja tuotantoeläinten pitäjiä.

Kuten jo aikaisemmin viittasin jossakin vaiheessa Nompun romansseihin voin sanoa, että tuo on todellinen miestennielijä joka yrittää saada joka kärpäsen loukkuun. Muutaman kerran mokoma pirulainen on onnistunutkin ja särkenyt monen pojan sydämmen parin viikon jälkeen. Mutta hevosia Nomppu ei ikinä hylkäisi. Nuorukainen on omistanut joskus unelmiensa hevosen tummanpunaruunikon nimeltään Dara. Tamma valitettavasti menehtyi onnettomuudessa joka jääköön mysteeriksi, koska se on Nompun herkkä kohta.

Ensisilmäyksellä tämä viileä kaunotar saattaa vaikuttaa ylimieliseltä epäsosiaaliselta kakaralta, mutta kun katsotaan pintaa syvemmälle sieltä kuoriutuu lämmin ystävä josta ei pääse hevillä eroon. Nomppu olisikin ystävän tarpeessa ja suorasukainen Pella olisi omiaan näyttämään Nompulle, että asioita pitää joskus ottaa rennommin ja nauttia elämästä.

Pella, tuo suloinen harmaa russi... Nomppu ei ensin edes suonut silmäystä Pellalle ja luotti täysin siihen, että Poppari olisi se juuri oikea. Mutta näin ei ilmeisesti ollutkaan ja pienestä Pellasta kuoriutui uusia puolia. Rohkea uljas pomppukone joka ihastuttaa koko olemuksellaan. Vaikka neito ei Pellalla voisikkaan kauhean usein ratsastaa pituutensa takia, silti voi ponin kanssa kokea monenlaisia seikkailuja. Kesällä uittoa, juoksutusta rentoa maastossa taluttelua... Talvella taas ihanassa pakkasessa yhdessä maastoreitillä hiihtoratsastusta kokeilemassa. Poskia puree pieni soma halla, kun Pella menee tasaista raviaan. Kylmyyteen tottumaton Nomppu hytisee jo ja äsken niin mukava pikku pakkanen alkaa jo hyytää, kun tuuli yltyy. Pella-muorin partakarvat ovat jo huurtuneet, kun on jo aika palata talliin lämmittelemään. Eikö kuulostakkin hyvältä? Niin Nompustakin ja uskon, että Pellastakin.

On toki viellä monia asioita mitä nuo kaksi veijaria voisivat harrastaa yhdessä. Ja kun tuo ratsastuskaan ei paina päätä niin olisi aikaa sitä jouhipehkoakin selvitellä...

Seppele, mahdottoman kiva persoonallinen virtuaalitalli. Täällä on mielestäni upea yhteishenki ja tiivis talliyhteisö. Anne piirtää ihan mahdottoman hyviä piirustuksia ja järjestää todella usein kaikenlaista toimintaa aina leireistä ratsastustunteihin. En kuitenkaan hae hoitajaksi vain sen takia, että olisi jokin titteli hoitaa Seppeleessä ponia vaan, koska Pella tuntuu niin ihanalta ja Seppele sellaiselta paikalta, että voisin sitoutua tänne useammaksikin vuodeksi. Inspiroiva paikka eikö totta? Kunnioitan Annea toki suuresti ja tahdon kuulua tänne, koska tämä tuntuu minulle tarkoitetulta paikalta.

Ja kuka siellä ruudun takana istuikaan? Seitsemäntoistavuotias tietokonenörttihän minä joka omaa täysin tavallisen nimen, Anna. Tyttö joka viellä vuonna 2011 ajatteli, että in real lifen hevoset ovat henki ja elämä. Kaikki tosin muuttui hevosonnettomuudessa, kun ratsastin kenttäkisoissa ja lensin vesiesteellä hevosen selästä suoraan lammikkoon ja hevonen ponnisti esteelle vasemman jalkani päältä. Jalka meni poikki ja sijoiltaan ja sen jälkeen minulle on tullut ratsastuskammo. Käyn kuitenkin isovanhempieni hevosta maastakäsin liikuttamassa ja omistan ihanan hoitohevosen jonka kanssa puuhailen muuten vain. 2011-vuoden lopussa löysin kuitenkin Seppeleen ja sitä kautta olen innostunut tästäkin lajista.
Hoitoa tulisi aika tasaisesti ehkäpä kerran viikossa. Hoitotarinoissa yritän panostaa laatuun ja pyrkiä realistisuuteen. Joskus saatan tapella näppäimistön kanssa tunnin jos toisenkin ennenkuin inspiraatio syttyy. Kuitenkin saan joskus tyhjästäkin inspiraatioita. Tälläinen yksinkertainen lappalainen, kun olen.

Kiitos ja kumarrus tässä se oli,
toivottavasti tärppää sillä tämä hakemus on tunteella luotu

[Kirsikka]

Haenpas nyt sitten Pellalle hoitajaksi kun ei Poppiksen kanssa tärpännyt.

Kirsikka..?
Heipsan eli tässä kirjoittelee url 14 v. likka Kirsikka (tutummin Kimi). Elikkä ratsastustaustaa semmotteet 6 vuotta ja tietty poniratsastaja kun ei semmosta isoa kasvypyrähystä ole sattunut kohalle ja kevytkin olen. Juureni ovat maalla ja siellä oli oma hoito ponikin, josta piti luopua kun muutettiin lähemmäs "suur"kaupunkeja. Sieltä maalta on jäänyt puhetapa joka välillä pistää esiin. Ulkonäköä sen verran että pitkät vähän kiharat oranssihtavan ruskeat hiukset, siniset silmät ja kesällä vähän pisamia, sekä pittuutta jotkut naurettavat vähän päälle 150 cm.

Pysyn varmaan ikuisena poniratsastajana, mutta ei se menoa haittaa! Hevosten ja ratsastuksen lisäksi harrastuksiin kuuluu karate ja mopojen ihastelu (mopokortti tavoitteena), sekä japanin kielen ja kulttuurin opiskelu. Mutta hevoset on nyt (ja aina olleet) se tärkein, joten nyt hoitohepo hakusessa. On jo aikakin kun on parin kolmen viime vuoden aikana käynyt vain ihan perus tunneilla, niin vaihtelu virkistäisi. Minusta on ihanaa tehdä muutakin puuhailua heppojen kanssa kuin ratsastaa. Uittaminen, peseminen, harjailu, rapsuttelu, juoksuttaminen, ajaminen, rauhalliset taluttelut metsässä... Ne ovat hevostelun suola!

Luonteeni
Luonteeltani olen rehellinen, huumori on kohdallaan, ahkera enkä helposti hätkähdä ja vaikka ei ensin huomaisi, niin vähän pehmo. Mutta kaiken hoidan loppuun asti ja joskus sorrun pilkun viilaamiseen. Maalaisjuntti löytyy tästäkin tytöstä sieltä jostain ja silloin huumori ja rempseys ottavat vallan. En haluaisi pyytää heti apua jos on vähän vaikeeta, vaan yritän ratkasta ongelman ensin itse. En ole ujo, tutustun ihmisiin hyvin. Kavereita löytyy mutta todellisia ystäviä vain muutama. Huonoja päiviä on tuskin koskaan.

Miski Pella?
Pella on suloinen ja passelin kokoinen "peikkoponi" pörröisen harjansa kanssa. Sen ihanat paksun otsiksen alta loistavat silmät lumoavat kenet tahansa. Pellan kanssa voisi tehdä ratsastuksen lisäksi kaikkea muutakin mukavaa kun se on tuommoinen ponitäti. Poni on myös tasoltaan minulle sopiva ja plussaa vain siitä että se on poni! Myönnän että olen kyllä seurannut Pellaa ja ajatellut että se olisi myös ihana hoitsu. Myös Pellan luonne sai minut siitä kiinnostumaan ja ratsastus ei ole se pää-asia että Pellan kanssa olisi kivaa puuhailla rauhallisemminkin.

Miski Seppele?
Olen seuraillut jo kauan Seppeleen tapahtumia ja talli on persoonallinen, sopivan rento, mutta asiallinen. Seppelettä päivitetään ja täällä on paljon ohjelmaa, eli tylsää ei tule. Kaikki osallistuvat, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Täällä on hyvät ja selvät säännöt, eli järjestys säilyy.

Lopuksi tiivistys, eli hoitajana olen:

-pitkä-aikainen
-oppimishaluinen ja innokas
-luotettava
-ahkera
-huolellinen

Tässä pari tämmöstä tosi nopeaa tuherrusta (paint + piirtopöytä):

1. C:\Users\Seppo\Pictures\hevonen1.jpg

2. C:\Users\Sara\Pictures\preeriaori.jpg

3. C:\Users\Sara\Pictures\varsa1.jpg


Josko nyt onnistaisi? Olisi ihanaa saada Pella hoitsuksi niin saisi kokemusta sellaisesta monipuolisemmasta hoitamisesta. Toivottavasti nyt tärppäisi. Onnea kaikille hakijoille!

[mirella]

Heips,täällä ikuinen Pella-fani,joka kirjoittaa aina kun mahdollista,Pellasta.
мιкѕι נυυяι ρєℓℓα؟
pella sykäytti sydäntäni,kun sen näin ensimmäisen kerran.Tallilla olen roikkunut jo ainakin yli puoli vuotta,eikä ole ikinä samanlaista hevosta vastaan tullut.Jos Pella olisi hoitsuni,minä hoitaisin sitä enemmän kuin mitään muuta!
мιкѕι נυυяι ѕєρρєℓє؟
olen kiertänyt todella monta virtuaalitallia,kunnes näin eräällä tallilla kehotuksen tänne sekä linkin.Ajattelin että "no,kokemustapa tuokin" ja klikkasin.Se oli paras näkemäni virtuaalitalli ikinä.
upea aloitussivu,hienot hevoset,ja -upea järjestelmä.
мιкѕι נυυяι мιηä؟
kävin ennen eräällä toisella tallilla,mutta lopetin seppeleen myötä.Siellä minun hoitsuni oli Sant Cersant Orphysseos,Santos.Hoidin sitä pitkään,kunnes virtuaali-ikäni kävi liian suureksi pienelle shetlanninponille. siki haluaisinkin Pellan,koska...Pellaa ihanampaa virtuaalihevosta saa hakea,eikä löydy sittenkään!Olen hyvin kiinnostunut tarinoinnista,ja välillä tallin omistaja sanoikin-Riittää! sen päivän tarinalle.


Pellan tuleva hoitaja kohdelkoon pikku söpöliiniä arvonsa mukaisesti& onnea muillekkin!

Mirella,jonka sydämen omistaja on ikuisesti Pella.

[mirella]

(tarkemmin sanottuna Santos oli 80-cm korkea)

[kerstin]

Täällä olisi yksi Pellan hoitamisesta kiinnostunut neiti.

Olen 15-vuotias tyttö, peräisin Pohjois-Pohjanmaan "aakeidenlaakeiden" maisemien ja mutkaisten jokiseutujen keskeltä. Irl hevosharrastus on pikkuhiljaa osaltani hiipunut, monien vaiheiden kautta, joihin lukeutuivat ratsastuskoulun konkurssi, oma ratsastusonnettomuus ja vaikeaksi yltynyt heinäpölyallergia. Onneksi hevosista ei kokonaan tarvinnut luopua, kun voin niistä nauttia netin, kirjojen ja elokuvien kautta.
Ulkonäöllisesti hiukan lyhyeksi jäänyt, tummatukkainen tyttö - oikeassakin elämässä monet, onneksi hymysuin, ovat pikku-Kerstiniksi nimitelleet. 157cm ei ole mikään huima pituus, mutta onneksi olenkin aina ollut "niitä ponityttöjä", joita takkuinen pikkuponi kiehtoo enemmän kuin silkkiharjainen kilparatsu.

Niin irl, kuin netissäkin, olen aina ollut enemmän puskaratsastaja. En ole siis mikään tasokas kouluratojen konkari saati estehirmu, vaan keskityn mielelläni hoitamiseen, ja ratsastuksessakin olen aina tähdännyt nauttimiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Pitkät maastoreissut, kesäpäiviä viilentävät uimiset ja rennot peltolaukat ovat mielestäni puolet mukavampia kuin pikkutarkka, jokapäiväinen harjoittelu ja ratsastustyylin hiominen kentällä, eikä minussa ole kisamieltä paljoakaan, vaikka pari kertaa on kisaradoillekin uskallettu. Silti olen avoin myös oppimaan Pellan myötä uusia juttuja, ja tulen varmasti aina oppimaan jotain uutta ratsastuksesta.
Olen kyllä oikeassakin elämässä muutama vuosi sitten ratsastanut ihan säännöllisestikin, vakkarina tunneilla toimi jo lähes 20-vuotias connemararuuna. Koska poni oli vakioratsuni, luottamus oli jo suuri ja pirteän ponivanhuksen kanssa yllettiin esteistä maastoon ja uimaan, ja vaikka välillä sattuikin niitä näitä, pukkikone ja ahkera nykijä kun herra oli, asenteena oli aina "rapatessa roiskuu" ja satulaan noustiin aina uudestaan.

Pellasta sen verran, että arvostan suuresti juuri rauhallisuutta hevosen luonteessa. Isoja eläimiä aina kunnioittavasti katsellut ihminen kun on herkkä pelästymään, mikäli sellainen on päällekäyvä. Toki osaan pitää puolenikin mikäli poni on jäärällä päällä, ja mitä olen oikeassakin elämässä oppinut, poni osaa olla omapäinen. Vauhdikkaana mutta suhteellisen varmana ratsuna ja ystävällisenä hoidettavana Pella tarjoaisi juuri sellaiset puitteet nauttia poneilusta, mistä olen jo pitkään haaveillut.

Miksi juuri minä? Tähän kysymykseen en osaa antaa hyvää vastausta. Varmasti pitäisin Pellasta huolta niin hyvin kuin kykenisin opiskelun ohella, mikäli tilaisuus siihen tarjottaisiin. Varmasti etsimällä Pellalle löytyisi myös minuakin parempi hoitaja, joka osaisi tuoda kunnolla esiin Pellan kyvyt esimerkiksi esteradoilla, mutta halusin tarjoutua ehdolle hieman erillaisempana vaihtoehtona. Tähtään nimittäin, en niinkään löytämään tästä hiirakosta ponista huippuratsua tai kisatykkiä alleni, vaan hevosystävää rinnalleni.

Jos haluatte kysyä jotain tarkemmin, e-mailia saa toki lähettää.
posteljoona[at]hotmail.com

Annelle vielä sellaisia terveisiä, että Seppele on aina mielestäni ollut yksi Suomen tasokkaimmista virtuaalitalleista. Joskus muutama vuosi sitten ihastuin löydettyäni sen netin syövereistä, ja nyt sitten uskaltauduin hoitohakemuksen lähettämään. Etenkin piirustuksesi ovat inspiroineet minuakin harjoittamaan hevosten piirtelyä!

Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille!
- Kerstin

[linn]

Heissan!

Kun ei Popparissa oiken tärpänny niin yritetään sitten Pellaa

Miksi Pella?
Pella on poni, ja ponit ovat olleet minulle parempi vaihtoehto. Pella on ihana, en voi sitä sanoiksi kuvailla Ihanan pieni, ja myös yksi hyvä vaihtoehto palata virtuaalitallien maailmaan.

Miksi Seppele?
On seuraillut seppeleen toimintaa monia vuosia, ja hakenut hoitajaksikin. Olen vain ollut erinimellä, jota en muista, enkä edes salasanaakaan. Nyt yritän jälleen päästä hoitajaksi ja mukaan porukkaan, koska olen yrittänyt sitä kauan ja taukokin on ollut

Miksi minut kannattaisi valita Pellalle?
Olen aktiivinen uudestaan innostus virtuaalitalleista oleva tyttö, joka toimii nimeltä Linn. Olen enemmän ponien kuin hevosten perään. Itse olen estetykki, mutten etsi mitään samankaltaista hevosta. Haluaisin vain mukavan ponin itselleni hoitohevoseksi, ja ikuiseksi ystäväksi.

Nimi runo pellalle:

P oni
E rillainen
iL oinen
L aukkaava
A ina!