Post by juuli on Jul 20, 2008 22:39:19 GMT 2
Oli sateinen aamupäivä kun kävelin tallia kohti väistellen samalla kuralätäkköjä, ja katsoen, ettei vierelläni ravaava saksanpaimenkoira, Touho mene niihin sotkemaan itseään. Menin suoraan talliin, koska Hensua ei näkynyt tarhassa. ”Moi!”, tervehdin Pipsaa, joka oli jo työn touhussa siivoamassa Pampulan karsinaa. Kävin heittämässä sadeviitan satulahuoneeseen kuivumaan, ja komensin koiraani odottamaan siellä.
Menin Hensun karsinaan ja sujautin sille riimun päähän, ja sidoin sen käytävälle. Sitten aloin siivota karsinaa. Tamma oli hieman ärsyyntynyt, kun ei päässyt pihalle, ja nosteli päätään, kun talutin sen takaisin karsinaan. Tamma katseli ihmeissään, kun puhdistin ja tarkastin sen vesiautomaatin.
Sitten menin katsomaan tuntilistaa, jossa oli merkitty Hensulle tunti kahdeksi, eli siihen oli 50 minuuttia. Niinpä menin satulahuoneeseen, jossa Touho oli kiltisti pysynyt, ja aloin tarkastaa Hensun varusteita, jotka olivat muuten puhtaat, mutta satulahuovassa oli kuraa. Niinpä etsin Touho perässäni seuraten toisen satulahuovan, ja kävin viemässä likaisen satulahuovan wc:ssä olevaan pyykkikoriin.
Huomasin Annen seisovan käytävällä jakamassa hevosia. Henrietan sai arviolta 30-vuotias, lyhyehkö ja vaaleahiuksinen nainen, jonka nimeksi paljastui Henna. ”Moi” tervehdin Hennaa. ”Moi”, sitten tyttö jatkoi ”onko Henrietta mikä näistä? oon tällä tallilla ekaa kertaa” Ohjasin tytön Hensun karsinan luo, ja laitoin tammalle riimun, koska Henna oli mennyt hakemaan harjoja. Annoin Hennan harjata tamman, ja kävin hakemassa varusteet, jotka Henna laittoi itse, pienellä avustuksella, johtuen Hensun haluttomuudesta ottaa kuolaimet suuhun. Saatuamme hevoset valmiiksi Anne vilkaisi kelloa, ja sanoi ”Voitaisiin lähteä menemään maneesille.” Kävelin viimeisenä maneesiin, koska Anne oli kysynyt minua avuksi.
Sade ropisi maneesin kattoon, kun autoin lyhyimpiä ratsastajia satulaan. Anne antoi tuntilaisille luvan lähteä kiertämään kenttää käynnissä. Ensimmäisenä käveli Blade, sen takana Humu, Jambo, Pella, Henrietta ja Pikku. Itse istuin maneesin katsomossa Touho jaloissani torkkuen. Hevoset eivät vaikuttaneen olevan sateen ropinasta moksiskaan, vaan venyttelivät kaulaansa alkukäynnin aikana. ”Nyt voitte ottaa ohjat”, Anne tokaisi. Pian tuntilaiset ravasivat ympäri kenttää, ja noin 15 minuutin kuluttua kävin Annen pyynnöstä laittamassa keskihalkaisijalle kolme kavalettia, joita tuntilaiset menivät ravissa ensin yksitellen, sitten parin kierroksen jälkeen letkana. Anne ohjasi porukan kahdelle pääty-ympyrälle, jossa he laukkasivat yksi kerrallaan. Sitten ratsukot siirtyivät takaisin uralle, ja yksikerrallaan laukkasivat kentän ympäri. Tunti alkoi olla lopussa, ja Anne käski antaa hevosille pitkät ohjat. Vähän ajan kuluttua he ohjasivat hevoset kaartoon, ja lähdimme kävelemään kohti tallia.
Komensin Touhon istumaan käytävän reunaan, ja annoin Hennan ottaa Hensulta varusteet, ja harjata sen. Se sujui melko hyvin muuten, paitsi Hensu ei millään olisi tahtonut siirtyä Hennan pyynnöstä.
Tuntilaisten lähdettyä annoin Hensulle heiniä, ja menin itse käyttämään Touhoa lyhyellä lenkillä tallin lähellä olevassa metsässä. Sade ropisi puiden lehdille, ja sieltä minun päälleni, kävellessäni kapeaa metsäpolkua.
Palatessani talliin Hensu tervehti minua hörähdyksellä, ja lyhyen harjauksen jälkeen laitoin sille suitset, koska ajattelin ratsastaa ilman satulaa. Jos sade lakkaisi, voisi käydä lopuksi lyhyellä kävelyllä tallilla, tai kentällä haukkaamassa happea. Laitoin kypärän päähän, ja kävelimme maneesille.
Käskin Touhon menemään katsomoon, ja annoin sille tekemiseksi puruluun. Sitten talutin Hensun oven vieressä olevan tuolin luo, josta nousin satulaan. Annoin Hensun kävellä pitkät alkukäynnit, ennen kuin otin ohjat, ja vähän myöhemmin kehotin sitä siirtymään raviin. Ravattuamme jonkin aikaa, ohjasin Hensun kiemurauralle. Hensu tuntui melko yhteistyöhaluiselta, ja siirryimme laukkaamaan uralle. Tamma meni nopeaa ravia, ennen kuin nosti laukan, joka tuntui melko erikoiselta alkuun, sillä en ollutkaan aikoihin mennyt ilman satulaa. Tunnin jäljiltä kentällä oli kavaletteja, joita menimme ensin ravissa, ja sitten laukassa.
Äkkiä sade koventui, ja Hensu säikähti sitä vähän, ja kääntyi keskihalkaisijalta sivulle, mutta tein voltin, ja ohjasin rauhoittuneen tamman takaisin. Uralla ravia mennessämme Hensu olisi tahtonut mennä kovempaa, mutta jarrutin sitä, pysyen edelleen reippaassa vauhdissa, sillä pikaravi ei tuntunut mukavalta ilman satulaa. Laukkasimme vielä pari kertaa kentän ympäri, ja kerran kiemurauraa. Pyysin Hensua hidastamaan raviin, ja sen jälkeen käyntiin. Muutaman kierroksen jälkeen annoin tammalle pitkät ohjat, ja loppukäyntien jälkeen laskeuduin maahan. Avasin oven, ja viittasin Touhon seuraamaan perässä.
Tallissa harjasin Hensun perusteellisesti. Aloitin harjaamalla sen ensin kumisualla, sitten harjasin sen pehmeällä harjalla, ja selvitin hännän ja harjan. Sillä aikaa Touho oli käynyt käytävälle nukkumaan, ja pomppasi jaloilleen, kun kännykkäni soi, pitäisi lähteä kotiin. Annoin Hensulle taskustani palan kuivaa ruisleipää, ja taputin sitä kaulalle, ennen kuin viittasin Touhon seuraamaan, ja lähdin kävelemään tallille vievää, kuralätäköiden täplittämää, hiekkatietä. Sateen jälkeen ilma tuntui ihanan viileältä ja raikkaalta. Touho oli käyttäytynyt tallilla hyvin, joten voisin ottaa sen mukaan tallille toisenkin kerran, ajattelin. Vilkaisin vieressäni kävelevää koiraa, joka oli nimensä veroinen poukkoillessaan ympäriinsä tutkien vesilätäkköjä.
Menin Hensun karsinaan ja sujautin sille riimun päähän, ja sidoin sen käytävälle. Sitten aloin siivota karsinaa. Tamma oli hieman ärsyyntynyt, kun ei päässyt pihalle, ja nosteli päätään, kun talutin sen takaisin karsinaan. Tamma katseli ihmeissään, kun puhdistin ja tarkastin sen vesiautomaatin.
Sitten menin katsomaan tuntilistaa, jossa oli merkitty Hensulle tunti kahdeksi, eli siihen oli 50 minuuttia. Niinpä menin satulahuoneeseen, jossa Touho oli kiltisti pysynyt, ja aloin tarkastaa Hensun varusteita, jotka olivat muuten puhtaat, mutta satulahuovassa oli kuraa. Niinpä etsin Touho perässäni seuraten toisen satulahuovan, ja kävin viemässä likaisen satulahuovan wc:ssä olevaan pyykkikoriin.
Huomasin Annen seisovan käytävällä jakamassa hevosia. Henrietan sai arviolta 30-vuotias, lyhyehkö ja vaaleahiuksinen nainen, jonka nimeksi paljastui Henna. ”Moi” tervehdin Hennaa. ”Moi”, sitten tyttö jatkoi ”onko Henrietta mikä näistä? oon tällä tallilla ekaa kertaa” Ohjasin tytön Hensun karsinan luo, ja laitoin tammalle riimun, koska Henna oli mennyt hakemaan harjoja. Annoin Hennan harjata tamman, ja kävin hakemassa varusteet, jotka Henna laittoi itse, pienellä avustuksella, johtuen Hensun haluttomuudesta ottaa kuolaimet suuhun. Saatuamme hevoset valmiiksi Anne vilkaisi kelloa, ja sanoi ”Voitaisiin lähteä menemään maneesille.” Kävelin viimeisenä maneesiin, koska Anne oli kysynyt minua avuksi.
Sade ropisi maneesin kattoon, kun autoin lyhyimpiä ratsastajia satulaan. Anne antoi tuntilaisille luvan lähteä kiertämään kenttää käynnissä. Ensimmäisenä käveli Blade, sen takana Humu, Jambo, Pella, Henrietta ja Pikku. Itse istuin maneesin katsomossa Touho jaloissani torkkuen. Hevoset eivät vaikuttaneen olevan sateen ropinasta moksiskaan, vaan venyttelivät kaulaansa alkukäynnin aikana. ”Nyt voitte ottaa ohjat”, Anne tokaisi. Pian tuntilaiset ravasivat ympäri kenttää, ja noin 15 minuutin kuluttua kävin Annen pyynnöstä laittamassa keskihalkaisijalle kolme kavalettia, joita tuntilaiset menivät ravissa ensin yksitellen, sitten parin kierroksen jälkeen letkana. Anne ohjasi porukan kahdelle pääty-ympyrälle, jossa he laukkasivat yksi kerrallaan. Sitten ratsukot siirtyivät takaisin uralle, ja yksikerrallaan laukkasivat kentän ympäri. Tunti alkoi olla lopussa, ja Anne käski antaa hevosille pitkät ohjat. Vähän ajan kuluttua he ohjasivat hevoset kaartoon, ja lähdimme kävelemään kohti tallia.
Komensin Touhon istumaan käytävän reunaan, ja annoin Hennan ottaa Hensulta varusteet, ja harjata sen. Se sujui melko hyvin muuten, paitsi Hensu ei millään olisi tahtonut siirtyä Hennan pyynnöstä.
Tuntilaisten lähdettyä annoin Hensulle heiniä, ja menin itse käyttämään Touhoa lyhyellä lenkillä tallin lähellä olevassa metsässä. Sade ropisi puiden lehdille, ja sieltä minun päälleni, kävellessäni kapeaa metsäpolkua.
Palatessani talliin Hensu tervehti minua hörähdyksellä, ja lyhyen harjauksen jälkeen laitoin sille suitset, koska ajattelin ratsastaa ilman satulaa. Jos sade lakkaisi, voisi käydä lopuksi lyhyellä kävelyllä tallilla, tai kentällä haukkaamassa happea. Laitoin kypärän päähän, ja kävelimme maneesille.
Käskin Touhon menemään katsomoon, ja annoin sille tekemiseksi puruluun. Sitten talutin Hensun oven vieressä olevan tuolin luo, josta nousin satulaan. Annoin Hensun kävellä pitkät alkukäynnit, ennen kuin otin ohjat, ja vähän myöhemmin kehotin sitä siirtymään raviin. Ravattuamme jonkin aikaa, ohjasin Hensun kiemurauralle. Hensu tuntui melko yhteistyöhaluiselta, ja siirryimme laukkaamaan uralle. Tamma meni nopeaa ravia, ennen kuin nosti laukan, joka tuntui melko erikoiselta alkuun, sillä en ollutkaan aikoihin mennyt ilman satulaa. Tunnin jäljiltä kentällä oli kavaletteja, joita menimme ensin ravissa, ja sitten laukassa.
Äkkiä sade koventui, ja Hensu säikähti sitä vähän, ja kääntyi keskihalkaisijalta sivulle, mutta tein voltin, ja ohjasin rauhoittuneen tamman takaisin. Uralla ravia mennessämme Hensu olisi tahtonut mennä kovempaa, mutta jarrutin sitä, pysyen edelleen reippaassa vauhdissa, sillä pikaravi ei tuntunut mukavalta ilman satulaa. Laukkasimme vielä pari kertaa kentän ympäri, ja kerran kiemurauraa. Pyysin Hensua hidastamaan raviin, ja sen jälkeen käyntiin. Muutaman kierroksen jälkeen annoin tammalle pitkät ohjat, ja loppukäyntien jälkeen laskeuduin maahan. Avasin oven, ja viittasin Touhon seuraamaan perässä.
Tallissa harjasin Hensun perusteellisesti. Aloitin harjaamalla sen ensin kumisualla, sitten harjasin sen pehmeällä harjalla, ja selvitin hännän ja harjan. Sillä aikaa Touho oli käynyt käytävälle nukkumaan, ja pomppasi jaloilleen, kun kännykkäni soi, pitäisi lähteä kotiin. Annoin Hensulle taskustani palan kuivaa ruisleipää, ja taputin sitä kaulalle, ennen kuin viittasin Touhon seuraamaan, ja lähdin kävelemään tallille vievää, kuralätäköiden täplittämää, hiekkatietä. Sateen jälkeen ilma tuntui ihanan viileältä ja raikkaalta. Touho oli käyttäytynyt tallilla hyvin, joten voisin ottaa sen mukaan tallille toisenkin kerran, ajattelin. Vilkaisin vieressäni kävelevää koiraa, joka oli nimensä veroinen poukkoillessaan ympäriinsä tutkien vesilätäkköjä.