Moi! Huomasin taas vaihteeksi hoitajahaun olevan käynnissä, joten taas onneani koettamaan
Hakisin hoitajaksi
Myntille.
Miksi juuri Myntti?Myntti vaikutti mukavalta tammalta, enkä oikein perusta sellaisista hevosista, jotka olisivat kokoajan riehumassa tai viskelemässä pukkeja. Hoitsuksi hakisin kilttiä, mutten ihan pystyynkuollutta hevosta, ja Myntti vaikutti juuri sopivalta. Enkä myöskään halua, että hoitohevoseni olisi ns. hullu (eli viskelisi pukkeja, näykkisi ja potkisi mielinmäärin yms.). Myntti olisi ihana ja persoonallinen hoitsu, josta varmasti riittäisi tarinoitavaa.
Miksi juuri Seppele?Seppele on aktiivinen ja yhteishenkinen talli, jossa ketään ei jätetä porukan ulkopuolelle. Sivujen tekoon on varmasti käytetty paljon aikaa, puhumattakaan kuvista, jotka ovat aivan superhienoja. Itse kiinnitän aina ensimmäisenä katseeni ulkoasuun ja hevosiin. Ulkoasu on hieno ja värit ovat yhteensopivat. Ulkoasu on myös ihanan tunnelmallinen ja kesäinen - ja itse tykkään kesästä hirveänä :3 Hevoset ovat Seppeleessä persoonallisia ja kenelläkään ei ole tismalleen samanlaista luonnetta - siitä tykkään. Olen havitellut Seppeleen hevosen hoitajuutta jo muutaman kerran, joten kokeilen taas kerran
Kukas minä olen?IRL - rento, mukava, kohta 14vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Harrastan ratsastusta pari kertaa viikossa, ja olen ratsastanut 5-6 vuotta. Hevoset ovat elämäni, ja minulla on oma ylläpitohevonen, jonka kanssa vietän paljon aikaa oppien samalla paljon lisätietoa hevosista ja ratsastuksen ihmeellisestä maailmasta. Rakastan kesäisiä maastolenkkejä (varsinkin uimista) ja esteiden hyppelyä. Kouluratsastuksesta en niinkään välitä, vaikka kyllä minä kouluakin ihan mielelläni väännän, vaikken kovin usein. Tulevaisuuden haaveeni on oma estehevonen sekä ansiokas esteratsastajan ura.
URL - Taru on sympaattinen ja hänet tunnetaan "kaikkien kaveri"-tyyppinä. Kohta 14-vuotias neitokainen on rohkea ja positiivinen kaikissa asioissa. Tyttöä ei haittaa pienet vastoinkäymiset, vaikka Taru osaa kyllä ottaa asiat vakavastikin, jos tilanne niin vaatii. Taru ei suutu kovin helposti, mutta kun Taru suuttuu, silloin Tarun suusta saattaa lentää muutama ei-niin-kohtelias sana. Taru ei kuitenkaan onneksi ole pitkävihainen, vaan haluaa sopia pari päivää vihoiteltuaan asiat. Taru jaksaa puhua pajattaa hevosista ja välillä muistakin asioista vaikka kuinka kauan, ja tytöllä on aina jotakin päivääpiristävää sanottavaa. Ratsastaessaan Taru ei pelkää mitään, ja uskaltaa kavuta tallin haastavimmankin hevosen selkään. Taru on kokonaisuudessaan iloinen ja rohkea tallityttö, josta jokainen saa varmasti pitkäaikaisen kaverin. Taru on aina hyväntuulinen ja iloinen.
Ulkonäötään Taru on hoikka ja pitkä, 165cm pitkä. Taru omistaa pitkät, tummanruskeat hiukset, jotka ovat hieman kiharat. Tarulla on kauniin siniset silmät, joista huomaa helposti Tarun ystävällisyyden.
Tarina- ja kuvanäyttöä(Hoidan Frosty-nimistä arabitammaa)
Tarina
"Jaaa-a, mites se nyt olis? Haenks mä sen tarhasta vai...?" Kysyin Fjorilta.
"Joo, hae vaan. Mennään sit irtohypyyttämään sitä." Sain vastauksen.
Koppaisin Frostyn riimun satulahuoneesta ja lähdin talsimaan kohti Frostyn tarhaa. Mitähän tästäkin tulisi? Olikohan sittenkään ihan järkevää ottaa frosty hoitsuksi? Tosin - Frosty veisi ajatukseni muualle, etten jäisi suremaan Nightin perään. Tammahan oli hyvässä kodissa... Sillä oli kaikki hyvin... Se sai tarpeeksi aktiviteettiä... Minun oli turha surea - kaikki oli hyvin. Siinä ajatuksessa olin ja pysyin.
Tarhalla näin kimon arabin ravaamassa korkein askelin pää ja häntä pystyssä. Pujottauduin tarhaan ja Frosty kiinnitti heti huomionsa minuun. Se oli ihmeissään, kun menin sen luo ottaakseni sen kiinni. Tamma oli kuitenkin eri mieltä asiasta ja lähti ravaamaan kohti tarhan päätyä.
- Kiitos Frosty! Keksit uuden pelin - Ottakaa Frosty kiinni! Sanoin mielessäni ja lähdin sitten rauhallisin askelin kohti Frostya, joka oli ennättänyt melkein tarhan toiseen päähän.
- Aha! Sainpas kiinni! Kiljahdin, kun sain Frostyn riimuun. Tarhan laidalla esitystä katsonut Diib naurahti.
- Olisitpa nähnyt ilmeesi, kun Frosty päätti lähteä tiehensä! Tyttö naurahti.
- Oi voi, se taitaa olla niin että uusi hoitsu, uudet kujeet, naurahdin.
- Night oli aina niin kiltti... sanoin hiljaa.
- Otan osaa suruusi. Olin romuna, kun Gobbe lähti. Pitää vaan olla päättäväinen ja jatkaa elämää, Diib yritti lohduttaa. - Uuden hoitsun myöstä kaikki sujuu paremmin, Diib jatkoi.
Vierelläni steppaileva arabi halusi jo jatkaa matkaa kohti tallia, eikä kuunnella "jonninjoutavia" jorinoitamme.
- No, mun pitää varmaan mennä jo, Frosty ku ei meinaa pysyy nahoissaan, naurahdin sanoen Diibille heipat.
- Näkyillään! Diib huusi perääni.
Tallissa oli hiljaista, paitsi muutaman hevosen hirnunta ja kavioiden kumina rikkoi hiljaisuuden. Eihän tallissa koskaan ollut täydellisen hiljaista - aina oli jotain meineillään, josta kuului ääntä. Talutin pärskivän Frostyn karsinaansa. Tein riimunarusta vetosolmun karsinan kalteriin, että Frosty pysisi paikallaan. Suuntasin sitten kohti satulahuonetta, josta hakisin harjapakin.
Satulahuoneessa kohtasin taas Diibin. Tyttö hymyili ja vedin itsekin hieman hymyä huulilleni. Otin hyllyltä harjapakin, jossa luki suurin kirjaimin Frosty. Kipitin sitten harjapakki toisessa kädessä takaisin Frostyn karsinalle.
Otin harjapakista boby-harjan ja aloitin tamman harjaamisen. Frosty luimuili ja yritti näykkiä, mutta rauhoittui käskystäni. Harjasin Frostyä pilkin ja rauhallisin vedoin. Harjaushetken jälkeen taputin Frostyä pari kertaa kaulalle, ja vaihdoin boby-harjan kaviokoukkuun.
Frosty nosti kavionsa helposti. Kun kaviotkin oli puhdistettu, vetäisin vetosolmun auki ja lähdin taluttamaan Frostya kohti kenttää, minne Fjor oli rakentanut irtohypytysradan.
- Te tulittekin jo, Fjor sanoi ja pyyhkäsi hieman hikeä otsaltaan. - Ai että nämä puomit osaa olla painavia... Fjor huokaisi.
- Oisin mä voinu tulla auttamaan, sanoin Frostyn steppailessa vierelläni.
- Äh, ei sun tarvii auttaa - kunhan sait Frostyn paikalle, Fjor sanoi.
- Okei, mut tää ilma on aivan ihana, sanoin. Aurinkohan paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja celsiusasteita oli kertynyt lähemmäs kahtakymmentä.
- Tosiaan, mutta aloitetaan Frostyn irtohypytys, Fjor sanoi.
Niin teimme. Fjor käski ravailuttaa Frostya kentällä hetken ajan. Lähdin juoksemaan leppoisaa vauhtia, ja Frosty ravasi vierelläni.
Kun olin ravailuttanut Frostya hetken ajan, päästimme Frostyn irtohypytysradalle. Frosty hyppäsi ensimmäisen esteen vaivatta, mutta toinen este pelotti sitä ja niin se otti pari nopeaa askelta taaksepäin ja nousi takajaloilleen. Hätistimme Fjorin kanssa Frostya, että se hyppäisi esteen. Pian se suostui hyppäämään esteen.
Frosty hyppäsi vielä toisen kierroksen 90cm rataa. Kävin Fjorin pyynnöstä nostamassa esteet metrin korkuisiksi. Pian olimme taas hätistämässä Frostya hyppäämään estettä.
Kun Frosty oli hypännyt metrinkin radan, niin vein Frostyn tarhaansa ja keräsimme yhdessä esteet pois.
--------------------------------------------------------------------------
(Hoidan myös Night-nimistä tammaa)
"Huh huh, olempa ollut pitkään hoitamatta Nightiä", ajattelin herättyäni. Nousin ylös ja avasin säleverhot. Ulkona oli mitä kaunein ilma. Aurinko paitoi pilvettömältä taivaalta ja lumi näytti sulavan silmissä. Pieniä vesipisaroita tippui katolta maahan. Lämmintä oli ainakin 10 celsiusastetta, ellei viisitoistakin.
Hyppelin portaita pitkin alakertaan. Olin suunnitellut täksi päiväksi koulutreeniä maneesissa tai kentällä, mutta maasto kyllä veti puoleensa. Haluaisin ehdottomasti mennä maastoon tälläisellä säällä!
Söin aamiaisen ripeästi äidin seurassa.
"Mihis sinulla on noin kova kiire?" Hän kysyi.
"Tallille", vastasin pikaisesti ja kiiruhdin pukemaan vaatteet päälle.
"Voi noita hevoshulluja", kuulin äidin mumisevan takanani.
Puettuani vaatteet päälle ryntäsin äkkiä ulos ja tallille.
Tallin pihassa näkyi tuttuja. Ainakin Diib ja Krista. Moikkasin tyttöjä, ja menin sitten talliin hoitamaan Nightiä.
"Mitä tyttö?" sanoin sen karsinan edessä ja avasin oven. Night hieman kammoksui minua ensin, mutta nuuskittuaan minua hetken, se ymmärsi, että olin se sama Mirkku.
Night pärskähti, ja halasin sitä. Olin iloisempi kuin koskaan ennen. En muistanutkaan, kuinka hieno hevonen Night oli. Pidin vasenta kättä Nightin turvalla, ja toisella kädellä silitin sen kaulaa. Night näytti nauttivan silittelyhetkestä, joten jatkoin sitä vielä vähän aikaa.
Silittelyn jälkeen hain harjapakin satulahuoneesta. Pian tulin takaisin Nightin karsinalle ja aloin harjaamaan tammaa.
Harjailin Nightiä hymyillen. Kun olin saanut Nightin harjattua, kaivoin sen harjapakista kaviokoukun ja aloitin kavioiden puhdistus-operaation.
Night nosti kavionsa ihan hyvin, vaika kyllä sitä piti hieman kannustaa nostamaan se. Sitten hain satulan ja suitset satulahuoneesta, ja laitoin ne Nightille.
Talutin Nightin tallipihalle. Tallipihalla mittasit jalustimet sopiviksi ja nousin selkään.
Night oli virkeä ja käynti oli nopeaa ja reipasta. Pidätteet eivät auttaneet, muuta kuin ihan hitusen verran.
Night viskeli iloisena päätän ja pärskähteli samalla. Yritin turhaan saada sitä lopettamaan päänsä heittelyn pidätteillä.
Annoin Nightille ihan vähän pohkeita, niin se lähti jo ravaamaan kuin ravihevonen. Tuntui, että Night olisi yhtäkkiä muuttunut 2vuotiaaksi varsaksi, koska se vilisti allani eikä ollut yhtään kuulolla avuilleni.
Kun laukkasuora oli edessämme, Night ampaisi kiitolaukkaan ja laukkasi niin kovaa, että korvissa suhisi ja hiukset lentelivät.
Nyt Night oli muuttunut ravihevosesta laukkahevoseksi. Night nelisti täyttä päätä, vaikka laukkasuora oli loppunut aikoja sitten. Onneksi tie ei ollut mutkikas, muuten olisi voinut käydä huonosti.
Vaikka kuinka pidätin ohjista, Night vain laukkasi. Pian se teki äkkipysähdeksen, ja lensin päistikkaa sen kaulan yli maahan.
Vaikka ohjat irtosivat käsistäni, Night seisoi paikallaan. Kun nousin seisomaan, ja kurotin käteni ottaakseni Nightin ohjista kiinni, se otti pari askelta taaksepäin, ärsyttääkseen minua.
Night näki ruohotumpun maassa ja kurottui ottamaan sitä. Silloin sain ilkukurisen Nightin ohjista kiinni.
Nightin kaulalla oli kuolaa, luultavasti päättömän laukan jäljiltä.
"Suihkutan kyllä sut tallilla", naurahdin Nightille, jonka suupielestä pilkisti ruohotumppu.
Nousin takaisin Nightin selkään ja lähdin ravissa Kirkbrideä kohti.
Nyt Night oli tuplasti rauhallisempi. Koko matka tallille asti sujui ongelmitta, ja minäkään en paluumatkalla lentänyt Nightin selästä.
Purettuani Nightin varusteista, suihkutin sen. Ennen kotiinlähtöä heitin fleeceloimen kuivatusloimeksi sen selkään.
Kuva:
aijaa.com/004389258867.jpg(Copyissä Mirkku, koska pyörin kyseisellä tallilla nimellä Mirkku)
Kiitos ja onnea muillekin hakijoille!