Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 7, 2012 19:10:57 GMT 2
Url-tyyppini/esittely Jasmine, tutummin ''Jassu'' on noin 160cm korkeuden lieppeillä oleva neiti, joka tuntee hyvin, ehkä liiankin hyvin helposti räjähtävän egonsa. Eläinten kanssa hyyvin kärsivällinen. Sinivihreät silmät, pisamat naamassa että ''viininruskeat'' hiukset suurentavat tämän ihailtavaa luonnettaan. Miksi Seppele? Olen niin paljon ihaillut Seppelettä, ehkä jo pari vuotta. Olen pariin kertaan kirjoittanut tänne, mutta kappas vaan kone pimahtanut juuri silloin :< Seppele on niin rauhallinen, eikä semmoinen edestakas - talli. Talli on jotenkin tosi suurenmoinen! Miksi haluan Seppeleen hoitajaksi? Olen niiin paljon ihaillut tätä, täällä on hyvin tarkasti tehdyt piirrokset, ihmiset ja koko talli! Tämä ei ole suuri kisatalli, muttei mikään pikkuruinen yksäritalli. Tämä on jotenkin niin ihana! Vielä perustelut, miksi haluan tänne: ltoosi ihana talli ihanin hevosineen, ihanat maalaismaisemat yms! Miksi juuri Riina? Riina on juuri sellainen, millainen haluaisin; herkkä, hyppää hyvin, ja esteillä innokas! Tykkään paljon suurista hevosista, varsinkin jos kyseessä on puoliverinen! Kirjoitusnäyttöä: Rakkaus on ikuista ~ Kello oli kohta kuusi. Söin nopeasti, puin vaatteet päälle ja lähdin lähimmältä bussipysäkiltä kohti lähimpää Mêl Serenin bussipysäkkiä. Kävelin bussipysäkiltä pimeähkössä talvimaisemassa kohti kisatallia, josta olin saanut hoitohevosen. Olin ennen hoitanut suuressa ratsastuskoulussa, jossa tuskin sai edes koskea hevosta. Tunsin sisimmissäni, että Eepi olisi minulle täydellinen hoitohevonen. Pääsin pian Mêl Serenin pihaan. Tarhoissansa loikottelevat hevoset ottivat minut vastaan hörähdellen. Kiiruhdin päärakennukseen, jossa odotin näkemäni nican, ja siellähän se istui hörppimässä kahvia, samalla lukien sanomalehteä. Pari muutakin hoitajaa istuskeli lukien aamulehteä. Vilkaisen niitä pari kertaa, jonka jälkeen keskityin nicaan. - Olet varmaan nica? Olen Eepin uusi hoitaja, sanoin tavanomaisella hiljaisella äänelläni. - Jep, mustatukkainen naikkonen vastasi. - Elikkäs menen nyt hoitelemaan sen nyt tästä päivästä lähtien? Kysäisin. - Mmm... omistaja mumisi keskittyessänsä aamulehteensä. Lähden kohti vanhaatallia, jossa tietääkseni Eepi asusti. Tulihan siitä vähän eksymisiä, sillä eksyin uuteen talliin. Pääsin noin kymmenen minuutin päästä vanhaantalliin, jossa jotkut hevoset söivät aamukaurojansa. Kävelin kohti karsinaa, jossa kökötti vaaleanruunikko Eepi lepuuttaen takastansa. Tamma huomasi lähes heti aikeeni tulla katsomaan sitä, joten sepä tammamaisen luonteen ilmaisi lähes heti; kääntäen pehvansa kohti karsinan ovea. - Äh, sinäpä olet hassu, sanoin, ja Eepi kuunteli minua korvat takana kuin ''nauraen''. Hymähdin jotain, kun avasin karsinan oven ja asetin käteni vaaleanruskean väriselle lautaselle, liu'utin kättäni eteenpäin kohti kaulaa. Käväisin nopeasti tekemässä aamukaurat, jonka jälkeen annoin ne tammalle karsinaan. Eepi alkoi mussutella ruokiansa, jonka jälkeen lähdin tutkimaan satulahuonetta. Meni noin vartti, ennenkuin palasin takaisin. Kävelin takaisin tammulin karsinalle katsomaan, onko se syönyt. Syönytpä se on, ajattelin samalla kun avasin karsinan oven ja pujahdin karsinaan. Nappasin äkkiä sangon, jonka laitoin karsinan ulkopuolelle. Astelin sittempä karsinaan käsi lautasella, niinkuin tulin ensimmäisen kerran. Otin tuon riimusta kiinni, jonka jälkeen vaaleanruunikko tamma käänsi päätänsä, 171cm hevonen käännähti kiltisti, kun otin sen riimusta kiinni ja talutin sitä käytävälle. Nappasin riimunnarun karsinan oven vierestä. Kiinnitin suurehkon hevosen käytävälle. Eepi katsoi minua kiltisti, tarkistin jalat, pään ja muun kehon. Menin sen jälkeen hakemaan vihreää fleeceloimea, samalla mietin tarvitseeko se sadeloimea fleeceloimen päälle, mutta pääsin tulokseen että ei tarvitse. Lähdin hakemaan nopeasti loimea. Se seisoi rauhallisena käytävällä, kun tulin takaisin. Heitin fleeceloimen selkään nopeasti, jonka jälkeen kiinnitin soljet & yms. kiinni. Tamma alkoi vähän kärsimättömänä heilutella päätään, mutta en huomioinut sitä. Nopeasti irrotin tamman toisenpuolen narusta, irrotin toisen riimunnarun ja lähdin taluttelemaan tammaa kohti tarhoja. Taluttamiseksi sitä ei voinut sanoa, kun Eepi heilahteli ja yritti päästä ravailemaan. Nykäisin hellästi riimunnarusta, jolloin vaaleanruunikko siirtyi käyntiin ja mulkoili minua. Pääsin nopeasti tarhoille, jolloin päästin tammulin irti, muiden hevosten joukkoon. Eepi pinkoi tarhassa niin nopeaa kuin kintuista pääsee pukitellen iloisesti. Parin minuutin päästä se rauhoittui ja siirtyi myös mussuttelemaan heiniä muiden joukkoon. Kävelin kohti vanhaatallia, jolloin kello osoitti kymmentä minuuttia vaille kahdeksan. Päätin lähteä siivoilemaan Eepin karsinaa, joka oli kyllä aika puhdas, mutten välittänyt vaan tein mitä käskettiin. Samoihin aikoihin muut tallitytöt hihittelivät putsatessaan hoitsujensa varusteita. Käväisin hakemassa nopeasti talikon ja kottikärryt. Astelin reippaasti Eepin karsinan ovelle, avasin sen ja jätin kottikärryt karsinan ulkopuolelle, oven eteen. Talikko kädessä aloin etsiskellä lantakikkareita, heilutella purut keskelle ja kikkareet kärryyn. Tämä sama asia jatkui ainakin puoli tuntia. Sempä jälkeen laitoin talikon karsinalle, samassa lähdin työntämään kottikärryjä yksinäisenä kohti lantalaa. Kävely sujui nopeasti, pääsin lantalalle muutamassa minuutissa. Juoksin lantalan ''vuorelle'', kippasin kikkareet pois kottikärryistä ja menin hakemaan vähän puhtaita puruja. Noin puoli tuntia kesti, että sain karsinan purut siistittiä että vaihdettua. Vein talikon ja kottikärryt paikoillensa. Etsin jostain pienen pesusienen ja pienen pyyhkeen, ja menin puhdistelemaan Eepin kuppeja. Viisi minuuttia hankasin kuppeja, jotka olivat jo ennestään aika siistejä, sillä ei Eepi sottainen hevonen ollut. Vein pesusienen ja pyyhkeen paikoille, josta otin ne. Kävelin sen jälkeen nopeasti satulahuoneeseen, josta löysin Eepin varusteet. Hain nahkasaippan, pesusienen ja tietenkin Eepin suitset. Istahdin puiselle penkille ja aloin hangata nahkasaippuaa suitsiin. En halunnut alkaa purkamaan 171cm tamman suitsia, olisin kuitenkin laittanut ne väärin. Levitin pesusienen avulla saippuaa nahkaosien sisäpuolille, etenkin turpahihnan. Kuolaimet irrotin ohjista sekä suitsista ja kävelin vesihanalle. Avasin hanan, ja pesin kuolaimet haalealla vedellä. Menin takaisin suitsien luo ja kiinnitin kuolaimet suitsiin. Paketoin suitset, jonka jälkeen laitoin ne paikoillensa. Otin sitten Eepin satulan, ja aloin siihenkin hangata nahkasaippuaa. Irrotin satulavyön sekä jalustimet hihnojensa kera. Putsasin satulan nopeasti, jonka jälkeen putsasin jalustinhihnat. Menin vesihanalle,avasin sen ja annoin myös haaleaa vettä valua hanasta. Laitoin hanan viemäriaukon (mikä onkaan) kiinni, että vesi pysyisi siellä. Tiputin jalustimet sinne, jotka annoin olla siellä noin 5 minuuttia. Otin ne sieltä pois, kuivasin ne ohuella pyyhkeellä ja menin takaisin satulan pariin. Otin kuivuneet jalustinhihnat, pujotin ne jalkkareiden reikään ja laitoin ne satulaan kiinni. Saman tein toiselta puoleltakin, ja satulavyö laitettiin myös kiinni. Heitin satulavyön satulan etukaaren taakse, nostin kummaltakin puolelta jalustimet ylös ja laitoin paikoillensa. Nyt oli ainakin tehty perusasiat! Kävelin käytävälle luuta kädessä, mutta joku hoitajista oli lakaissutkin käytävän ja satulahuoneen siivonnut. No, ei ainakaan minun tarvitse sitä tehdä. Kävelin käytävällä miettien, mitä tekisin. Eepin varusteet olivat laitettu paikoillensa ja siistitty.. Loimet ovat sen verran siistejä, että niitä ei juurikaan tarvitse pestä. Sama satulahuovan kanssa. Koska minulla ei ollut mitään tekemistä, kävelin päärakennukseen, johon oli selvästi enemmän hoitajia. Kävelin suoraan sohvan luo, istahdin ja aloin miettimään, mitä tekisin. Vilkaisin kelloa, joka osoitti puolta kymmentä. Katselin väkeä, jossa huomasin Eepistä puhuvan naisenalun. Ujona en sanonut sanaakaan, vaan lähdin pois päärakennuksesta, tarhoille. Kävelin nopeaa, jotta pääsisin katsomaan uutta hoitohevostani, Eepiä. Tamma seisoskeli lepuuttaen takastansa, kuunnellen ääniä. Katselin uteliaana vaaleanruunikkoa ihanuutta, enkä voinut ottaa katsettani pois sen ihanasta olemuksesta. Kello näytti puolta yhtätoista. Päätin mennä ottamaan niitä nican pöperöitä, sillä eihän minulla ollut omaa evästä. Kävelin päärakennukseen, josta otin ruokaa. Nautin ruuasta liian pitkäänkin minun mielestäni, sillä kaksi ja puoli tuntia. Luin lehtiä ahkerasti, että saisin aikaa nopeasti kulkemaan. Noin yli puolet hoitajista oli lähtenyt hakemaan hoitohevostansa tarhasta, niin minäkin tein. Nopeasti nappasin riimunnarun matkalla vieden lautasen pesukoneeseen. Astelin tarhoille, josta löysin noin kymmenkunta hoitajia jahdaten hoitsuansa. Kävelin tarhan portille, avasin sen ja laitoin huolella kiinni. Kävelin kohti Eepiä, joka seisoi kiltisti aloillansa, kun otin sen riimusta kiinni ja kiinnitin narun sen leuan alapuolella olevaan renkaaseen. Olin ainoa joka oli saanut hoitsunsa tarhasta, sillä monet hihittelivät ja huusivat '' Se lähti karkuun!''. Kävelin rauhallisesti kohti vanhaatallia, jossa oli noin kolme hoitajaa. Kävelin ripakasti tallin perälle Eepi perässä, joka seurasi elegantteine askeleineen minua. Perällä laitoin tamman kiinni renkaisiin, otin nopeasti loimen pois päältä ja lähdin hakemaan juoksutusvälineet ja harjat. Harjasin vaaleanruunikon 171cm tamman ripeästi, että ehtisin ratsastamaankin. Puhdistin kaviot, ja heitin sen jälkeen satulan selkään.Tiputin s-vyön ja suoristin satulahuovan. Kiristin satulavyön, laitoin riimun kaulalle, otin suitset ja tarjosin kuolaimia. Se otti ne heti, ja laitoin soljet kiinni. Maneesiin mennessäni siellä ei ollut ketään. Talutin Eepin halukkaasti maneesin keskelle, jossa laskin oikean puolen jalustimen alas ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen pujahdin kaulan ali, laskin toisenkin puolen jalustimet ja laitoin ohjat kaulalle. Nopeasti laitoin kypäräni päähän, laitoin jalkani jalustimeen ja hypähdin selkään. Eepi ei ollut samanlainen kuin entisen ratsastuskoulun pulskat ponit. Laitoin toisenkin jalustimen jalkaan ja annoin pienet pohkeet, jolloin tamma lähti nopeasti kävelemään kohti uraa, oikeassa kierroksessa. Kymmenen minuuttia käveltyäni keräsin ohjat ja annoin herkät pohkeet ratsuni kyljille, jolloin Eepi kokosi itsensä ja lähti raviin. Keventelin rauhassa, kunnes nica sattui tulemaan maneesiin. - Että täällä ratsastelemassa, nica lausahti. - Jep, sanoin hiljaisesti. - Haluatko, että laitan sinulle puomeja tai jonkunlaisen ristikon? nica samalla tavalla lausahti, ehkäkin aavistuksen suuremmalla äänellä. - Vaikkapa vaikkapa, sanoin. nica alkoi keräilemään puomeja, ja asetti ne uran viereen. Noin 7 puomia peräkkäin, laskin samalla kun keräilin Eepiä korkeampaan muotoon. Ohjasin Eepin puomeille, kun se höristi korviansa ja hidasti vähän vauhtiansa. Nousin kevyeeseen istuntaan puomien päällä. Kaverini sanovat aina, miten hyvä esteistunta minulla on, vaikka en siitä ole samaa mieltä. Eepi heilautti päätänsä, sen häntä heilahteli ravin aikana. Hieno hevonen kyllä on, ajattelin. Muutin tehtävää pari kertaa tunnin aikana, jonka jälkeen olikin loppuravit. Annoin sille pitkät ohjat, jolloin se venytti päätänsä ravissa. Hidastin käyntiin viiden minuutin päästä, jolloin taputin sitä ja istuin vaan kyydissä. Parin minuutin jälkeen maneesin ovi avautui, jolloin sieltä tuli pari muuta ratsua. nica oli jo kerännyt puomit pois, ja lähtenyt 20 minuuttia sitten. Ohjasin Eepin keskelle, jolloin hyppäsin sen selästä alas ja nostin jalustimet kummankin puolta. Löysäsin pari reikää satulavyötä, jonka jälkeen otin ohjat kaulalta ja lähdin kävelemään maneesista ulos. Matkalla talliin, tallista tuli nuorehko nainen, joka vilkutteli minulle. - Onko Eepi siinä? Tuo kysyi. - On, miksi niin? Kysyin takaisin. - Siksi, sillä olen menossa ratsastamaan sillä. Sinä olet vissiinkin sen uusi hoitaja? Nainen kysyi. - Jep, otatko sen sitten pois? Kyselin - Otan, minulla on nyt vähän kiire, mutta menen nyt! Nainen huudahti, ja talutti Eepin takaisin maneesille. Loppupäivä sujui mainiosti, ja olin iloinen että olin saanut tuollaisen hoitsun! Onnea kaikille muille hakijoille (tarina Mêl Serenistä.)
|
|
|
Post by anthon on May 8, 2012 11:55:46 GMT 2
MINÄ URL Olen 16-vuotias poika Anthon. Ratsastuskokemusta minulta löytyy noin 9-vuotta, mutta en kamalasti ole vuosien varrella kehittynyt, sillä ei ole löytynyt oikeaa hevosta jolla valmentua. Olen enimmäkseen pyörinyt ratsastuskouluilla, mutta myöskin yksityistallilla on tultu käytyä vuokrahevosen aikoina. Vuokrahevosen lopetuksen jälkeen loppui into ratsastukseenkin ja lopetinkin vuoden ajaksi kokonaan tallilla käymisen. Kuitenkin tajusin, että elämäni on hevoset ja rupesin jälleen käymään talleilla. Olen pyörinyt Seppeleessä katselemassa useita kertoja sen siistejä tiloja ja suloisia hevosia. Olen estepuolelle kääntynyt ja ratana hypännyt noin metriä. Koulupuolella olen HeB-VaB tasoinen. Luonteeltani olen huumorintajuinen ja innokas tallipoika ja rakastan eläimiä yli kaiken. Olen oikeastaan ehkä hieman ujonpuoleinen, enkä luota hirveästi muihin ihmisiin, vaan minulta täytyy hakea luottamus. Kun minuun tutustuu paremmin, niin kyllä se ujous sieltä pikku hiljaa häviää. En ole ujo kamalasti, mutta sillä tavalla, että en tutustu helposti uusiin ihmisiin ja tutustuminen uuteen ihmiseen kestää aikansa, ennenkö voin luottaa kyseiseen henkilöön. Tallityöt teen reippain ja avoimin mielin. Ratsastus ei pelkästään ole minulle se tärkein juttu, vaan rakastan myös ihan vain hevosen hellimistä ja sille juttelemisesta. Ulkonäöltäni olen vaaleatukkainen, vihreäruskea silmäinen hoikanpuoleinen poika. Mitään komeita lihaksia minulta ei löydy, mutta hyvä kunto kylläkin. Tallilla minulla näkee yleensä ratsastuskamppeet päällä. Punainen on väri, jota minulla näkee paljon päällä, kuten paidoissa. Jos päälläni ei ole tallivaatteet, niin käytän löysiä ja rentoja vaatteita. MINÄ IRL Olen 15-vuotias tyttö ja en poikkea ratsastuskokemuksista kauheastikkaan hahmostani. Olen ratsastanut siis noin 9-vuotta ja tasoltani olen HeB-VaB, Re 100cm. Luonteeni nyt poikkeaa täysin Anthonista, sillä en ole ollenkaan ujo, vaan päinvastoin. Tutustun helposti uusiin ihmisiin. SEPPELEESEEN HALUAN, KOSKA... Seppele on aktiivinen ja toimiva virtuaalitalli, jossa on mukava ja pirteä ilmapiiri. Seppele ei kaadu hoitajien puutteeseen tai sekavaan ympäristöön. Talli on kokonaisuudessaan aidon oloinen ja piirustukset ovat piirretty huolellisesti ja niihin käytetään aikaa. Talliporukka on aktiivisia ja iloisia ja niillä on hyvä yhteishenki. Toisten hoitotarinoita tai piirustuksia ei pilkata, vaan kehutaan. Hoitajat myös panostavat hoitotarinoihin, eikä hutaise. Hoitotarinat, tunnit, yms. Ovat aidon oloisia, eikä niissä hevoselle kasva siivet, joilla se hyppää kolmen metrin esteitä. Hevosilla on luonnetta, eikä jokainen ole täysin kiltti tai ilkikurinen, vaan jokaisella on oma luonteensa. Seppeleeseen siis haluaisin, koska se on toimiva virtuaalitalli. HOITOTARINAT Hoitotarinoissani pyrin siihen, että ne ovat realistisia, sopivan mittaisia ja helppolukuisia. Kirjoitan hoitotarinoita inspiraation ollessa päällä, jotta niistä ei tule sen oloisia, että ne ovat pakolla väännettyjä. Pyrin myös siihen, että tarinat ovat mukaansa tempaavia, eikä joka kerta ole samanlainen. En kuitenkaan väännä tarinoista epärealistisia, eli en hyppää hevosella kolmea metriä tai kasvata sille siipiä. Enkä heti ensimmäisellä hoitokerrallani kirjoita mitään sen tyylistä, että hevonen kulkee perässäni ilman narua, vaan siihen menee aikaa, että hevonen alkaa luottamaan hahmooni. Eli siis teen realistisia tarinoita. Kirjoitan y.1.p tarinani. RIINA Anthon haluaisi hoitohevoseksi Riinan, koska sillä hevosella voisi kehittyä esteissä ja kummatkin ovat luonteeltaan aika samanlaisia. Hieman arkoja uusia ihmisiä kohtaan ja kun luottamus syntyisi ennen pitkään noiden kahden välillä, niin siinä olisi sen jälkeen todella hyvä pari. Anthon ihastui myös tamman korkeuteen todella paljon, sillä poika on aina rakastanut korkeita hevosia enemmän, kuin pieniä poneja. Tuo jätti on varmasti oikein lempeä yksilö ja Anthon haluaa tosiaan siis kehittyä esteissä, niin Riinan ansiosta sekin varmaan onnistuu. Anthon on tottunut ratsastamaan herkkiä hevosia ja tällä onkin hyvin pehmeä käsi, eikä paukuta pohkeilla joka väliin, vaan osaa hallita apunsa. Ulkonäköhän ei vaikuta oikeastaan mitenkään, mutta Riina on myös todella suloinen. Anthon on ennenkin hoitanut tanskalaista puoliveristä ja onkin ihastunut siihen rotuun. Riina osui Anthonin silmiin jo ennen hoitajahakemuksia ja onkin seuraillut jo jonkin aikaa aina, kun Riina on ollut tarhassa. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Tiivistettynä: Haluan siis Riinan hoitajaksi ja vannon olevani aktiivinen ja kirjoittavani vähintään kerran viikossa hoitopäiväkirjaan. Seppeleeseen haluan, koska se on toimiva virtuaalitalli. Riinan hoitajaksi haluan, koska se on sympaattinen jättiläinen. Anthon on reipas tallipoika ja IRL kirjoitan realistisia hoitotarinoita. NÄYTE i48.tinypic.com/mu7fno.jpgi47.tinypic.com/6f2mpd.jpgKirjoitusnäyte tulee myöhemmin tänään
|
|
|
Post by Odelie on May 8, 2012 17:10:22 GMT 2
Naapurintäti täällä heiluttelee tassujansa innokkaana. Enhän mie olis ees ajatellutkaan vähän aikaa sitten, että kirjoittelisin tässä hoitajahakemusta sitten mihinkään. Tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan, eli faktoja peliin. Tässäpä tarjolla pitkäaikainen hoitaja ja perus aktiivinen neito, jolta intoa riittää puuhaan jos toiseen.
URL - Odelie on 20-vuotias erittäin pirteä ja aurinkoinen nainen, jolta hymy ei hyydy sitten vääntämälläkään. Tämä ulkomailta Suomeen muuttanut nainen on avulias ja avoin tyyppi, jolta näyttää löytyvän kokemusta hevosesta jos useammasta. Kokemusta ratsuista ja ravureista löytyy koko elämänsä ajalta, eikä heppainnostus näytä hiipuvan sitten millään. Kesähäitä odotteleva, Simoran ylpeä omistaja.
IRL - Ruudun takana istuu vain muutamaa hetkeä vailla 18 vuotta täyttävä nuori nainen. Ratsastusta on tullut harrastettua muutaman kuukauden päälle seitsemän vuotta ja ravihevosia harrastettu kohta parisen vuotta. Virtuaalihevosten kanssa olen pyörinyt ainakin vuodesta 2007, mutta sitä ennen on löytynyt hoitohevosta jos toista.
Seppele olisi minulle mahtava paikka päästä purkamaan inspiraatiota. Talli on tullut tutuksi monen vuoden takaa ja aina minua on viehättänyt sen realistisuus ja positiivinen asennoituminen kaikenlaisiin ihmisiin kun poneihinkin. Tekemistä ja toimintaa riittää monipuolisesti ja minkäs sille mahtaa, että tallia on tullut ihailtua niin kauan kuin jaksaa vain muistaa.
Hoitohevostoiveena ensisijaisesti olisi Myntti. Uskoisin, että Myntin rauhallisesta luonteesta olisi terapoimaan Odelien kuin minunkin sähäkkää ja sekavaa mieltä, mutta samalla siitä olisi antaa särmikkyyttä ja menoa joka hetkeen. Aina kun on kerännyt vaativuutta ja vaaratilanteita ympärilleen, olisi Myntti erinomaista vaihtelua siihen rumbaan. Myös länkkärimeiningit lämmittävät meitin sydäntä ja niitä päästäisiin varmasti harjoittamaan tämän tytsyn kanssa.
Toisena, muttei todellakaan huonompana vaihtoehtona tykkäisin hirveästi Eelasta. Tammasta löytyy sellaista särmikkyyttä ja näyttävyyttä, joka jostain syystä vain natsaa miun silmään, kuin avain lukkoon. Vauhdikkuudesta huolimatta niin hellyttävä neito, jonka kanssa varmasti jaksaisi touhua yhtä jos toista.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 8, 2012 18:34:26 GMT 2
Heippa! Olen irl elämässä 13.v. tyttö, joka rakastaa eläimiä, erityisesti hevosia ja koiria (toivottavasti tämä tuli nyt oikeaan paikkaan sillä vaikka koitin etsiä niin en löytänyt topicista paikkaa mihin kirjoittaa omat tietonsa.. no mutta toivottavasti on kuitenkin oikea paikka!!) Olen ratsastanut noin 3.v. ja pitänyt nyt vuoden tauon. en ole mikään kouluratsastaja vaan rakastan maastoiluja ja myös esteet ovat kivoja En ole ollut leireillä koska perheellä ei ole ollut varaa niihin olisi ollut kiva päästä joskus.. No, luen myös paljon hevoskirjoja ja rakastan piirtämistä! piirrustus näyttöäkin löytyy! olen vielä nuori eikä varsinaista ratsastusta ole koettu paljon, joten en ole siinä niin kovin taitava. tallilla on kuitenkin pyöritty jo kuusivuotiaasta lähtien kummitädin mukana, hoitelemassa hevosia ja putsaamassa tarhoja. Irl-elämässä olen tumma ja lyhythiuksinen ja ruskeasilmäinen, pitkäripsinen sekä hoikka tyttö. Luonteeltani olen rento ja huumorintajuinen. Url-elämääUrl elämässä olen 13.v. tyttö ja ulkonäkö täsmää irl:in kanssa, eli tummat ja lyhyet hiukset+ ruskeat silmät pitkillä ripsillä ja hoikka! Url luonne on rauhallinen ja rento, sekä huumorintajuinen. en siis ole kuoleman vakava pidän rennoista ja löysistä vaatteista ja farkut ja löysä paita ovat talli-työ vaatteeni! toivoisin hevoseksi eelaa, mutta myös riina olisi kiva! ;D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 8, 2012 19:32:44 GMT 2
Hei! Kirsi (ex-Emi) hakee nyt taas hoitohevosta ja yrittää aktivoitua virtuaalielämässä. Seppeleestä olen hävinnyt hiljalleen, kun täältä hävisi ulkopuolisten jutut, Simorassa olen kuitenkin suhteellisen aktiivisena hoidellut. Hoitajaksi olen monesti hakenut ja toivon, että joskos nyt tärppäisi, mutta jos ei, niin katsellaan sitten seuraavalla kerralla! (: Miksi haluaisin juuri Seppeleeseen? Seppele on aina, siitä lähtien, kun näin tämän sivuston ensimmäistä kertaa, kiinnostanut minua todella paljon. Silloin aloitin täällä käymisen ilman käyttäjää, kunnes tein profiilin ja rupesin käymään tunneilla ja pitämään niitä itse silloin tällöin. Hoitajaksi olen pyrkinyt monesti, mutta ei ole tärpännyt. Olisin hyvä hoitaja Seppeleessä, koska olen aktiivinen, tykkään piirtää ja kirjoittaa, olen innokas ja äidinkielikin sujuu suhteellisen hyvin. Tulen usein toimeen kaikkien ihmisten - kuten eläintenkin - kanssa. Kirsi URL Olen 16-vuotias, reipas ja ahkera tyttö. Miulla on värjätyt, vehnänväriset hiukset, jotka sojottavat usein sinne-tänne, jos ne eivät ole leteillä tai muuten kiinni. Pituutta minulla on noin 165cm ja olen painoltani sopusuhtainen, hieman alipainoinen. Ratsastellut olen jo kolme-neljävuotiaasta asti, joten kokemusta löytyy poneista ja hevosista, niin laiskoista kuin reippaistakin. Moponkin selässä pysyn ja sillä ajan usein tallille. Mopotallista löytyy Suzuki PV ja Derbi X-treme, joten kyytejä saa derbin suuntaan kysellä. Luonteeltani olen hieman topakka, joten osaan sanoa selkeästi ei ja ääntäkin lähtee, alussa toki hieman vähemmän. Kirsi IRL^ Luonnetta hieman muunneltu, ikää nostettu parilla vuodella ja hiusten väriä vaihdettu vaaleampaan. Mopo löytyy, mutta se on Baotian Monkey. Ratsastusta olen harrastanut noin 4-vuotta. Tykkään piirtää ja kirjoittaa paljon. Hoitohevoseksi toivoisin Eelaa, sillä olen aivan rakastunut ihanaiseen tammaan. Ulkonäkö on todella ihana, mutta luonne vaikuttaa täydelliseltä. Kaipaan hevosta, jossa on sopivasti haastetta ja vauhtia ja Eela vaikuttaa juuri sellaiselta. (= Näyttöä löytyy vrtsimora.proboards.com/index.cgi?board=hoitopivkirjat&action=display&thread=230 <---- tuolta. Onnea kaikille hakuihin!
|
|
|
Post by pipariina on May 9, 2012 14:23:17 GMT 2
Lisää näyttöö kuvista. ;D P.S harrastan piirtämistä Tuleeko siitä +ssaa
|
|
Nuanda
Perustallilainen
100%
Posts: 102
|
Post by Nuanda on May 9, 2012 14:47:07 GMT 2
Hoitajahaku - NiinaIhanaa, että tänne on tullut uusi hoitajahaku. Odotan innolla tuloksia, vaikka tuskin minulla on mahdollisuuksia...Tällä kertaa haluaisin hakea Riinan tai Myntin hoitajaksi. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin toivottaa onnea muille hakijoille! URL - NiinaNetissä Niina pyörii vain nimellä Niina, ja on pyörinyt jo 5 vuoden ajan. 4 vuotta hän on toiminut hoitajana mm. siittoloissa, ratsastuskouluissa ja ravitalleilla. Niina on saanut uransa aikana 4 erikoismainintaa aktiivisuudesta ja todenmukaisuudesta. Vaikka Niina olisi tallilla, hän jää helposti huomaamatta. Lyhyt, vain 145cm pitkä 13-vuotias tytöntyllerö, joka on mieluiten piilossa ja hevosten kanssa. Hänen hevostenkäsittelytaitonsa ovat huimat, mutta ihmiset ovat hänen heikko kohtansa. Lähes kokonaan huumorintajuton tyyppi. Hän on oikea lukutoukka ja vaikka ihmiset ovatkin hänelle vaikeita puhutella, hän löytää vauhtiin päästyään oman lipevän itsensä. Niina saattaa säästellä itseään jopa liikaa - joskus hän ei vaan uskalla laittaa kaikkea likoon. Hän hengaa mieluiten alle 18-vuotiaiden kanssa - vanhemmat hoitajat kun tuntuvat olevan vähän... tuota noin... ylimielisiä. Niina on tarkka hänen ja hevosensa välisestä suhteesta - hän ei ratsasta heti ensimmäiseksi vaan on varovaisempi ja tunnustelee mikä käsittelytapa sopii hoitsulle parhaiten. (toim. huom. siis Niinan mielestä vanhemmat hoitajat ovat ylimielisiä, ei siis täällä koneen ruudun takana kirjoittelevan tyypin mielestä)Mikä hoitsuksi?Myntti, Myntti... Korvissa soi kun sen lausuu. Luonteen ja tarinoiden perusteella hän on oikea taitaja - mutta luonnettakin on! Lännenratsastus kiehtoo minua, ja sitä olisi kiva kokeilla tällä hevosella. Riina, herkkä ja nuorehko tamma. Ihana, huolimatta luonteestaan. Riinan tyyppi on minulle uusia, ja juuri uutta hoitsukokemusta haenkin täältä Seppeleestä! Eela, hurmaa ulkonäöllään ja olemuksellaan. Eela on niin nätti! Joistakin hevosista ei tykkää yhtään, vaikka komeus korvista tippuisi. Joitakin taas rakastaa, vaikkei niin upeita olisikaan. Eelassa on sitä jotain - siis sen lisäks että se on kaunis jne. Se vaan tuntuu jotenkin maagiselta... Miksi Sebe?Jos luulitte, että haluan tänne koska tämä on kuuluisa talli, olette väärässä. Lähinnä haluan tänne siksi, että henki on hyvä ja kävijät aktiivisia. Rakastan uusia ystäviä ja niiden hankkimista - Sebessä niitä saa ;D Miksi minä?Jaa, no eipäs tässä muuta kuin haluaisin tänne siksi, että olen päässyt kelkkaan ja tunnen jo kuuluvani tänne... Lisäksi rakastan hevosia, ja Anne, piirrät mahtavasti! Lisäksi hevosten luonteet ovat hyvin kuvailtuja - voin käsitellä hevosia juuri oikealla tavalla, sillä tiedän esim. ovatko ne laiskoja, innokkaita vai pelokkaita. Sebe vaan ei tunnu virtuaaliselta, vaan ihan IRL - tallilta. (vaikka edellämainitut ois voinu tohon "Miksi Sebe"- kohtaankin tunkea, kai??) Tarinanäyttö (tarinassa kuvittelin hoitavani Mynttiä) Hän ei ole kovin puhelias... - Myntti & Niina 1HM
Myntti seisoi karsinassaan - tyytyväisen oloisena ja rauhallisena päiväheiniä rouskuttaen. - Kohta alkaa vammaisratsastustunti, Anne huomautti. - Joo, laitan Myntin valmiiksi, lupasin. - Muista: lännensatula selkään jotta ratsastajan on mukava istua, Anne varmisti että muistin. - Jonna varmasti pitää Myntistä! sanoin tyytyväisenä Annelle ja vihelsin Myntille, etten säikyttäisi sitä, kun kävisin töihin. Tamma hörähti, mutta perääntyi hieman nähdessään tuntemattoman. Ojensin käteni hevosen nuuskittavaksi. Myntin kaula venyi ovelle asti ja se otti uskaliaasti pitkiä askelia. - Noniin, tyttö. Haen harjat, älä karkaa! sanoin tammalle. - Tulen pian takaisin, lupasin vielä perään.
- Myntti on kohta harjattu, Anne! Voit mennä auttamaan muita, hyvin meillä sujuu! vakuutin naiselle, joka käveli käytävällä hermostuneena. Hän varmasti ajatteli, että oliko hankkinut hevosille sopivat hoitajat. - No, jos niin sitten on, Anne totesi ja meni Humun karsinalle. Minä hain kaviokoukun. Onneksi Myntti nosti jalkansa nätisti ylös. Edellisen hoitsun kanssa sain taistella lähes puoli tuntia ennen kuin tuloksia tuli. Rapsutin tammaa kaulalta ja siirryin takajalkaan. - Nosta, tyttö! pyysin Myntiltä. Mutta kavio ei noussut. Olin kuitenkin yritteliäs ja sain sen ylös heti seuraavalla nykäisyllä. - Jalassasihan on kivi! Siksi sinä et nostanut sitä - siihen sattui! sanoin samalla kun yritin kammeta kiveä irti. Pian se oli poissa, ja puhdistin loputkin kaviot.
- Hei ja tervetuloa, Anne sanoi reippaasti ja iloisesti Jonnalle, vammaisratsastajalle sekä hänen äidilleen Lotalle. - Myntti odottikin jo Jonnaa. Minua pelottaa tavata uusi ratsastaja. Mutta niin varmaan ratsastajaakin - hän varmasti pelkää minun haukkuvan vammaiset maan tasalle. Mutta en minä kyllä... - Ai moi! heräsin ajatuksistani ja tervehdin Jonna-tyttöä. - Moi, Jonna sanoi hiljaa. - Hän ei ole kovin puhelias, Jonnan äiti harmitteli. - Mutta minäpä tästä lähden. Pidä hauskaa, Jonna! - Talutetaanko Myntti Kentälle? kysyin Jonnalta. - Okei? tyttö vastasi yhtä hiljaa kuin mitä aikaisemminkin. Maiskutin Mynttiä, ja Jonna kannusti. Ja liikkeellehän tamma lähti!
- Hyvä! kehuin Mynttiä, jota talutin. Jonna istui selässä ja hymyili kuin Naantalin aurinko. - Olet loistava, Jonna! Anne huusi kentän keskeltä. - Ottakaa ravi vielä kerran! hän jatkoi. Myntti lähti reippaaseen raviin ja hörähti. Jonna horjahti hieman, mutta tasapaino säilyi ainakin suurimmalta osalta. - Ottaka käyntiin ja sitten kaartoon! Hoitajat hoitavat loppukäynnit, Anne selosti ja tuli Jonnan luo. - Miten meni? Hän kysyi sitä molemmilta. - Kivaa, uudestaan! Jonna nauroi. - Hyvin meni, ja Myntti on ihana! nauroin. - No sepä kiva, Anne hymyili.
- Taputapas nyt heppaa kaulalle, niin lähdetään, Jonnan äiti sanoi. - Meidän Jonnahan rapsuttelisi ja ratsastaisi ponia melkein koko päivän, hän jatkoi. - Varmasti, minä ja Anne sanoimme yhteen ääneen. - Nyt ne loppukäynnit, Anne sanoi Jonnan ja hänen äitinsä lähdettyä. - Sopisiko, että taluttaisin? Kun on uusi hevonen yms... - Tietenkin! Anne hymyili ja sanoi, että Myntti ei jatka enää. Ja että se ei tänään enää menisi tunneille. - Selvän teki.
- Viedään Myntti tarhaan, ehdotti Nilla, jonka hoitohevonen Aksu oli tunnilla. - Joo, sähän tiedät hoitajan tehtävät paremmin kuin hyvin, totesin iloisesti ja vein Myntin karsinan ovelle. Sitten lähdimme tarhoille. Kun Myntti oli paikallaan, palasimme talliin. Oli alkanut tuulla, Mynttikin tarvitsi loimen. - Siivotaan karsinat, ehdotin Nillalle. - Käy minulle, kunhan tehdään se vikkelästi. - Joo, munkin bussi läähtee kohta. Siivosimme, pesimme, kuurasimme ja urakoimme. Lopulta Myntin ja Aksun karsinat kiiltelivät. - Mun täytyy mennä, sanoin Nillalle. - Joo, mäkin lähden kohta, Nilla totesi. Juoksin bussilleni. Oli alkanut tihuttaa vettä. Tämä päivä oli ensimmäinen - ja ihanin tähän mennessä!!
Love can touch us one time, and last for a lifetime, and never let go till' were goneKuvanäyttöSitten täytyy vain toivoa ja antaa Josefiinan ja Annen miettiä Kevätterveisin, Niina
|
|
|
Post by Britta on May 11, 2012 17:48:11 GMT 2
Hoitajaksi Riinalle?Ah, tätä hoitajahakua on odotettu! Nyt kun Janus poistui hauista, iskin silmäni Riinaan, johon olen silmäni iskenyt jo aikaisemmin. Dream come true! Kuka on Britta?Ruudun takana istuu nyt neljälletoista ikävuodelle päässyt hevosihminen. Olen harrastanut ratsastusta monia vuosia, epäaktiivisesti ja aktiivisesti, lokakuusta kerran viikossa ja tammikuussa kahdesti, oman vuokraponin kanssa tammikuusta touhunnut. Minulla on myös paljon harrastuksia eli olen aktiivinen ihminen, mutta kirjoittelulle on löytynyt suuri paikka sydämestäni; nytkin kirjoitan (hieman epäaktiivisesti) kirjaa sekä toinenkin on tuloillaan. Hoidan myös Latulassa mutta koen, että innostusta riittäisi tännekin - pitkän ajan unelmatallilleni. URL Britta, kohta neljälletoista kääntyvä tyttö. Hän on toiminut hevosten kanssa kauan, muttei siltikään pikkutytöstä. Hän on hypännyt myös ravurin ohjaksiin, mutta se ura jäi lyhyeen, vaikka kys. ala vieläkin tyttöä kiehtoo. Britta on pitää esteratsastuksesta ja on menestynyt seuratasolla, mutta kouluratsastus alkaa kiehtoa tyttöä enemmän ja enemmän. Tytön äiti on hevosihminen ja auttaa tytärtään kaikessa missä vain kykenee. Britta pitää hieman haatavammista hevosista ja on perfektionisti. Hän on pienistä hatkähtämätön, periksiantamaton ja topakka tyttö. Hän on hyvin sosiaalinen ja kohtelias, sekä suuttuessaan antaa palaa täysillä hetken viilipyttyilyn jälkeen. Hän on herkkä, mutta myös helposti anteeksiantavainen. Tytön suusta voi kuulla naljailua, joko hyvän- tai pahantahtoista, se riippuu aivan ihmisestä. Ulkonäön voin tarkemmin kertoa sitten, jos mahdollisesti hoitajaksi pääsen. (: Yritän olla mahdollisimman aktiivinen (Cassun päikkyä ei kannata sen suhteen katsoa, mulla ei ole oikein intoa pojuun juuri nyt, eiköhän sekin palaile, toivottavasti), ja kirjoitella mahdollisimman laadukasta tavaraa. Mielestäni kuitenkin tarinoiden sisältö ratkaisee eikä pituus, enkä halua kirjoittaa pakkopullana "kun tarina ei ole tarpeeksi pitkä enkä keksi enää hyvää sisältöä". Tunneille osallistumisesta haikailen suuresti, ja Riinan kanssa olisi mukava niissäkin asioissa touhuta, kuten kisojakin voitaisiin tamman kanssa kiertää. Miksi Seppele?Tämän olen selittänyt jo pariinkin otteeseen (hehe), mutta hei - tästä paikasta ei voi olla jauhamatta! Olen hengaillut täällä aktiivisesti noin yhdeksän kuukautta, joten en voinut olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Seppeleessä on aivan ihana tallihenki, kaikki ihmiset ovat mukavia toisilleen. Ylläpito on osaavaa ja niin aktiivista kuin suinkin pystyy. Silloin kauan sitten, kun näin tämän paikan, ihastuin kertaheitolla, mutta olin vielä silloin ns. ujompi kirjoittelemaan, ja nyt kehityttyäni voin ylpeänä sanoa, että uskaltaudun kirjoittelemaan. Seppeleessä on ainutlaatuinen henki ja koko talli huokuu tunnelmaa. Toimintaa on käynnissä lähes aina, ja talli on jäänyt mieleeni vain positiivisena. Miksi Riina?Oi, Riina on ihana persoona. Olisi ihana päästä hoitamaan Annen ja Chaon yksäriä, ja osallistumaan sen elämään. Riina ei vaikuta sellaiselta pollelta, joka tulee kaikkien luo, vaan sen luottamus on voitettava, ja siitä minä pidän. Riinan kanssa Britta voisi myös siedättää itseään suurien hevosten kanssa, koska eihän sitä ikuisesti olla poniratsastajia. "Entisenä" esteratsastajana Riina elvyttäisi Britan innon esteisiin, ja olisi oiva opetusmestari viemään tyttöä eteenpäin. Myös kouluakin tyttö tammalla menisi, siitä ei olisi epäilystäkään. Riina vaikuttaa kuitenkin tasapainoisemmalta kuin tytön Latulan-hoitsu, joten se toisi mukavaa vastapainoa iänikuiselle ämpyilylle. Näyttöjä?Mm. täällä. ONNEA KAIKILLE HAKIJOILLE!♥
|
|
|
Post by dragon97 on May 11, 2012 20:39:54 GMT 2
Dragon:
Miksi seppeleeseen: Olen jo vaikka kuinka akuan katsonut tätä hienoa tallai ja miettinyt josko minä pääsisin tänne. Nyt siihen on mahdollisuus joten tahdon yrittää. VArmasti haluan jonkun porukan ja tutustua heihin. Olen aktiivinen ja todellakin odotan hoitsun kanssa maasto reissuja ja tapahtumi mitä tulee vastaan. Tarinoissani olen luova ja mielikuvituksellinen, mutten mene fantasian puolelle. Tarinoistani yritän karsia kirjoitus virhet, mutta niitä tulee kaikille joskus. Tarinoista ei tule mitään kahtakymmentä sivu, koska silloin olisi niin pitkä ettei sitä jaksaisis lukea. Tarinat ovat hyvin kuvailtu ja jokaisen hetken voi nähdä päänsä sisällään. En todellakaan ha tallille ksoka on niin suosittu vaan uudet ihmiset, aktiivisuus ja henki. Tallihenki on loistava.
En oikein osaa piirtää joten ei varmaankaan niitä piirroksi tule. Yritän kyllä opetella ja ehkä joskus tulisikin. Yritän panostaa kirjoituksiini ja piirroksiin jos joskus niitä tulee.
Olen täällä ruudun takan kirjoitteleva tyttö joka on kohta 15 vuotias. Minulla on pitkät hiukset ja olen noin 174cm. Jee! Kullan ruskeat hiukset ulottuvat noin kylkiluihin.
En koskaan lopettaisi Seppeleessä ennen kuin menisin jonnekin missä ei pääsisi tähän ruutua töllöttämään. Olisin täällä sen hetken kun voisin en vaihtaisi hoitsua kuukaudessa vaan yrittäisin rakentaa vankkaa suhdetta hoitsuuni.
Hahmoni no olen ekanakin Dragon. En dragon97. Olen 16 vuotias iloinen persoona josta saa loistavan kaverin kun tutustuu minuun. Tulen toimeen ihan jokaisen kanssa. Minulla on kullanrusket pitkät ala selkään ulottuvat hiukset. Tumman ruskeat silmät porautuvat päähäsi ja alat nauramaan tai pelkäämään. Ei sentään olen kyllä mukava, mutta ihmiset pelkäävät kun katson heitä silmiin tuimasti. Ystäväni kuitenkin tietävät että olen iloinen en yhtään pelottava. Minulle on vahva luusto, mutta ei siitä sen enempää.
Miksi Riina: Siis Riina on hellyyttävä hevonen jonka ensi silmays sulatti sydämmeni. Tamma kuulostaa aivan ihanalta ja este tytöltä jolla voi mennä esteitä. En kuitenkaan ottaisi liian kovaa treeniä jos omistaja on sitä mieltä. Olen koeknut ja tarvitsen kuitenkin hevosen jonka kanssa ei tarvitse taistella. Riina kuulostaa juuri siltä=D
Miksi Myntti: Tässä tytössä olsi hiukan sitä tyttö mäisyyttä mitä haen. Myntti on ykkönen myös, koska niin ihania molemmat ovat. Mietin pitkään sitä kumpi olisi ensimmöinen vaihtoehtoni ja päädyin Mynttiin vaikka tuleekin toisen listassa. Myntti kuulostaa sellaiselta leppoisalta tammalta jonka kanssa voisi mennä kaveri porukan kanssa maastoon ilman että tarvitsee miettiä että kohta tullaan alas. Tamma on hyvän kokoinen ja katseita kääntävä tamma. Osaan anataa varovasti apuja joten osaisin käsivellä Mynttiä. Harjaisin sitä tunti tolkulla vain sen takia että siltä se vaikuttaa. Toivoisin että joku päivä Myntti laskee päänsä hiljaa polvilleni ja rantoutuu. Sulkee silmänsä ja nukahtaa. Melkein nukahdan siihen paikkaan itsekkin.
Meinasin juuri alkaa kirjoittaa tarinaa. Mutta sellaista toivoisin Myntistä. Kssvattaisin suhdettamme ja jonakin päivänä näin tapahtuisi.
Näyttöä: Istun yksin puussa lähellä koulua. Vanha puu on luotettava ja tukeva. Juuri sellainen kuin Asi ja Fasu ovat. Äiti on luvannut tulla hakemaan minut, mutten tiedä tuleeko hän. Monet menevät ohi eivätkä huomaa minua. Olin puussa ennen parhaan ystäväni kanssa. Mutta ystäväni muutti pois eikä kukaan muu uskolla kiivetä puuhun. Opettajat eivät tajua katsoa niin korkealle missä istun.
Näen tutun auton kaartavan parkkipaikalle. Jep! Se on äiti. Laskeudun puusta varoen ettei kukaan näe minua. En halua että kaikki kiipeävät puuhun missä minä olen. Silloin en voisi tarkkailla muita yhtä helposti kuin nyt.
Rymähdän maahan ja katson, ettei kukaan nähnyt. Onneksi minulle on onnea eikä kukaan nähnyt minua. Äiti huitoo autossa jotta näkisin. Juoksen äidin luokse ja avaan auton oven.
- No tulithan sinä pois sieltä puusta, äiti tuhahtaa - Oli pakko kattoa ettei kukaan näe. Mä en haluu et kaikki kipee samaan puuhun. vastaan nopeasti. - Okei. No mennään sitten. Tule sisään niin päästään lähtemään, äiti hoputtaa - Tullaan tullaan, vastaan noloa. Aluksi odota äitiä nyt odotan itseäni.
Nousen autoon ja suljen oven. Äiti painaa kaasua ja lähtee liikkeelle todella kovaa. Kiinnitän turvavyöni ja melkein heitän laukun takapenkille. Äidillä on todella kiire. Varmaan johonkin uuden merkkiliikkeen avajaistarjous juttuun. En kuitenkaan uskalla kysellä. Se on äidin asia.
Arvelen että matkaan menee tovi, mutta ei siihen menekään. Olemme hujauksessa perillä. Äiti ei tule mukaani joten saan kävellä tallille. Polku tuo iloa elämääni. Se on lyhyt ja täynnä iloa sekä mukavia ajatuksia.
Näen tallin pihalla tyttöjä ja laitumilla hakemassa hevosia. Mikä heitä on minua vastaan? Mietin. Olenko tehnyt jotain väärää kun olen tuonut sekä ykäsärin että ottanut hoitsun? En tiedä, mutta en jaksa välittää siitä.
Ai niin joo. Sain toisen hoitsun. Taran. Tänään tutustuisin tyttöön jotta saisin hyvän suhteen siihen. Ensin menen kuitenkin Fasun kanssa maastoon ja ehkä Asin kanssa menen hyppimään kentälle.
Huomaan ettei Fasu ole ulkona. Outoa. Totean. Normaalisti näin kauniina säänä hevoset ovat ulkona. Hetken ihmettelen ja sitten menen kohti tallia. Varmaan on sitten sisällä. Hennu tulee minua vastaan.
- Moi! moikkaan. - No moi! Hennu hymyilee. - Onko Fasu sisällä? kysyn hämilläni. - On. Toin sen jo valmiiksi. Haluatko muuten osallistua Fasulla kisoihin? Hennu kysyy iloisena. - Joo! Todellakin! vastaan innoissani. - Hienoa! Mihin luokkaan? Tuletko Asinkin kanssa? Hennu latelee kysymyksiä. - Luokat vois olla kolmonen ja kakkonen. Voisin osallistua Asilla ja samat luokat. Annoinko kaikkiin vastauksen? puuskutan. - Jep! Hennu hihittää. - Menen tänään Fasun kanssa maastoon ja Asin kanssa kentälle. Voisitko jos sinulla on ylimääräistä aikaa tehdä sinne yhden esteen? kysyn innoissani. - Joo voisin tehdä sinne parit harjoitus esteet. Teen yhtä monta kuin luokkia on. Hennu hymisee. - Okei, mut meen nyt. Moikka! vilkutan Hennulle. - Moikka! Hennu vilkuttaa.
Menen katsomaan ilmoitustaulua. Moni on jo ilmoittautunut. No nyt olen minäkin. Aion päästä edes kentälle ilman kieltäytymisiä. Ainakin toivon sitä todella.
Fasu kurkkaa karsinastaan iloisena. Hei pois! sanon hiljaa Fasulle ja silitän sitä korvan takaa. Pääset kisamaan poika. kuiskaan Fasun korvana ja menen hakemaan hoitotarvikkeita. Harjat, riimu, riimunaru, satula, hupa, suitset ja siinä ne taisi olla. Kelaan mielessäni. Yhtäkkiä törmään yhteen talli tyttöön. Pyytelen anteeksi ja jatkan matkaa. Tyttö kuitenkin tulee luokseni ja kysyy nimeäni.
- Olen Dragon, soperran. - Minä olen Hilla. Hauska tavata, Hilla esittäytyy. - Olen Asin omistaja ja Fasun sekä Taran hoitaja, sanon ylpeänä. - Ai. Minä olen Röllin ja Hekan hoitaja, Hilla vastaa onnellisena. - Anteeksi kun törmäsin sinuun sillä tavalla, sanon nolona. - Ei se haittaa ja onneksi törmäsit, muuten en olisi koskaan uskaltanut puhu sinulle, Hilla vastaa iloisena, mutta samalla nolona. - Ai. Pelkäättekö te minua? Tuntuu että kaikki kaikkoavat minusta, kysyn hämilläni. - En tiedä. Kaikki puhuva uusista talli tyypeistä, Hilla vastaa. - No ihan sama. En jaksa välittää. Menen hakemaan Fasun tavaroita. Haukkaan raitista ilmaa maastossa Fasun kanssa, sepustan - Voinko tulla mukaan? Voisin ottaa Hekan, Hilla kysyy innoissaan. - Joo tietty voit tulla, vastaa iloisena. - Menen hakemaan pojan varusteet, Hilla sanoo ja lähtee hakemaan Hekan varusteita.
Katson kuinka Hila kiitää satulahuoneeseen. Joudun itsekin menemään sinne. Törmään taas Hilaan.
- No mikäs nyt on? kysyn uteliaana. - Äiti soitti. Pitää mennä, Hila vastaa murheellisena. - Voih! sanon surullisena. Olisi ollut kiva saada joku mukaan. - Joudut menemään yksin, Hila sanoo ja vilkuttaa. - Niin joudun, vastaan ja vilkutan Hilalle joka lähtee.
Olen aivan täynnä tavaraa kun tulen ulos satulahuoneesta. Kuitenkin kuljeta todella varovasti kaikki paikalleen. Satulan astellen karsinan oveen ja suitset ripustan oven kulmaan. Fasu katsoo kuinka häärään siinä ja nostaa riimunnarun satulan päälle. Todella söpöä. Totean ja annan Fasulla palan porkkanaa. Joudun kiinnittämään hiukan poikaa jotta saan laitettua satulan ilman että Fasu pyörii mukana.
Harjaan Fasu huolellisesti ja muistan että sen maha on herkkä. Joten vaihdan pehmeään harjaan mahan kohdalla. Fasu nauttii kun harjaan sitä. Rapsutan siltä talvikarvaa pois. Vaikka on jo lämmin, lähtee hevosista kuitenkin vielä karvaa. Fasu nauttii kun rapsutan siltä ärsyttävän karvan pois joka kutittaa.
Pitkän harjauksen jälkeen totean hikisenä että on tämä harjaaminenkin raskasta. Laitan harjan harja pakkiin ja otan satulan. Satulassa on kaikki osat kiinni joten ei tarvitse alkaa taistella sen kanssa. Asettelen satulan Fasun selkään. Fasu miettii hetken luimiiko se vai ei. Kiristän satulavyötä vain vähän, jottei Fasu häiriinny siitä.
Satula on selässä eikä Fasu luiminut yhtään. Seuraavaksi suitset. Toivon että poika ottaa kuolaimet kiltisti. Ensin kuitenkin lasken riimun kaulalle. Fasu tietää jo mitä tapahtuu. Ohjat kaulalle ja tarjoan Fasulle kuolaimia. Aluksi poika miettii, mutta sitten suostuu ottamaan kuolaimet. Taputan Fasua kaulalle ja otan riimun pois kaulalta. En tiputa sitä vaan asetan sen varovasti roikkumaan riimunnarusta. Nappaan ohjat kaulalle ja tajuan, ettei minulla ole kypärää. Onneksi huomaan että otin vanhan kypäräni kotoa. Ostan kyllä uuden, mutta tämä saa kelvata hetken aikaa.
Kypärä päässä, ohjat kädessä ja matkaan. Talutan Fasun käytävällä ja vain kaviot kopisevat. Pääsen polun lakuun ennen kuin nousen selkään. Kiristän satulavyötä ja Fasu luimii hiukan, mutta se oli odotettavissa. Säädän jalustimet ja nousen selkään. Fasu on jo lähdössä mutta pidätän ja Fasu pysähtyy. Saan jalustimet hyvin kokoisiksi ja lähden kohti maastopolkua. Sama polku kuin Asin kanssa.
Fasu on todella reipas koko alkumatkan ajan, joten alan ravata jotta saisi jotain tekemistä. Fasun ravi on niin ihanaa. Juuri sitä olen odottanut. Nostan lopulta laukan ja ai että setä tunnetta kun Fasun harja osui kasvoilleni ja tuuli virtasi hiuksissani.
Näen tallin ja totean että tässä se sitten oli, mutta tajuan että voisin mennä hyppäämään Fasulla parit hypyt ennen kuin vien sen laitumelle. Hidastan käyntiin ja Fasu on heti valmis laukkaan kun näkee esteet.
Aluksi hyppään pieniä ja sitten hyppään meidän luokan esteen. Fasu oikein liitää esteen yli. Tunnen lentäväni, kunnes Fasu tulee maahan ja jatkaa laukkaansa. Haluaisin jatkaa, mutta pitää tulla hyppäämään Asin kanssa parit hypyt ja sitten Taraan pitää tutustua. Fasu kuitenkin katsoo minua sen näköisenä että haluaa hypätä.
- Yksi hyppy ei yhtään enempää, sanon Fasulle ja nostan laukan.
Fasu laukkaa juuri oikein ja lopulta hyppää. Hiukseni hulmuavat takanani. Tunnen ilmavirran ja tunnen kuin voisin lentää. Samassa Fasu tulee maahan ja laukkaa innoissaan.
- Ehkä meillä on mahdollisuus voittaa, sanon innoissani Fasulle ja annan sille pitkät ohjat.
Fasu venyttää kaulansa oikein pitkäksi ja ottaa tupon ruohoakin mukaansa. Menen kaartoon ja tulen Fasun selästä alas. Pieni tömähdys ja olen alhaalla. Voi että rakastan sitä tunnetta kun jaloissa tuntuu kevennyksen jälkeen. Silitän Fasua. Nostan jalustimet ja löysään satulavyötä. Fasu rentoutuu täysin. Talutan sen talliin ja karsinaan. Riisun pojan täysin ja haen pesusienen jolla vähän pyyhin hikeä pojasta. Fasu nauttii täysin.
Talutan Fasun laitumelle ja päästän sen laukkaamaan täysin siemauksin. Enemmänkin se kyllä piehtaroi. Suljen portin ja lähden viemään Fasun kamoja pois. Jälleen syli täynnä. Otan Asin laina riimun ja riimunnarun. Ensin kuitenkin vien Asin karsinalle kaikki Asin tavarat. Ihanan uuden satulan, suitset ja muut uudet tavarat. Voisin haistella niitä koko päivän, mutta jos menisi hakemaan sen hevosen ekana.
Asi kurkkii portin luona ja odottaa, joko pääsisi hyppimään. Äiti ei tiedä että Asi on kunnossa. Eläinlääkärikin sanoi että se on kunnossa ja sillä voi hypätä ihan kunnolla. Pujotan riimun Asin päähän ja lähden taluttamaan Asi kohti tallia. Tarkistan vielä perässäni että portti on kiinni. On se, totean ja jatkan matkaa.
Pääsen talliin ja käännän Asin karsinaansa. Kiinnitän tytön niin ettei se saa syötyä, muuten tulee sotkuista jälkeä kuolaimiin. Harjaan Asin perusteellisesti, jotta satula ei hierrä. Harjaamisen jälkeen saan koota satulan. Tai no laittaa jalustin hihnat, jalustimet ja satulahuopa. Sekä koota suitset. Siinä kootessa Asi keksii heitellä heinää päälleni ja piilottaa harjat.
- Hei! huudahdan kun Asi heittää heinät päälleni.
Asi nyökyttelee onnellisena. Huomaan vasta hetken päästä minne Asi on piilottanut harjat. Nostelen harjat ja suljen hoitokorin. Saan vasta hetken heinien heittelyn ja harjojen etsimisten jälkeen koottua tavarat. Voin siis alkaa varustamaan Asia. Asi ei välitä kun säädän satulan kanssa, mutta alkaa viskoa päätään kun näkee kuolaimet. Kuitenkin suostuu ottamaan ne ja saan kaiken valmiiksi.
Jälleen kypärä päähän ja matkaan. Ohjat ovat tiukassa puristuksessani kun talutan Asin kentälle. Tänään hyppäisimme todella varovasti. Kiristin satulavyön ja Asi näytti pitkästyneeltä. Hymähdin ja laskin jalustimet. Hetken säätelin niitä ja nousin selkään. Asi piristyi heti kun tunsi jonkun selässään.
Aluksi menin rauhallista käyntiä, sitten lisäsin vauhtia. Lopulta nostin ravin. Asi oli oma itsensä. Jekkuileva. Parit pukit tuli ennen kuin sain nostettua laukan. Laukka oli kuitenkin sitä mitä odotin. Normaalisti esteet ovat Asilla säätöä, mutta tänään ne menevät loistavasti. Parit ekat hypyt olivat pienimmän luokan esteet, mutta sitten otimme toisen luokan hyppyjä. Asi meni nekin loistavasti. Tuuli tuivertaa hiuksissa, kun Asi liitää esteiden yli.
Pitkän treenin jälkeen uskallan ottaa isomman hypyn. Nimittäin metrin. Olen hypännyt kyllä metriä, mutta harvemmin. Asi on kuitenkin niin innoissaan, että tiedän pysyvämme siihen. Laukkaan suoraan kohti. Asi ei pelkää ja luotan siihen. Minun ei tarvitse antaa laukka pohkeita Asi hoitaa sen itse. Hyppy onnistuu ja tunnen tuulen jälleen hiuksissani. Asin paksu harja hivelee hiuksiani. Tuntuu kuin aika hidastuu, mutta kaiken on pakko loppua joskus. Niin myös tämän hypyn. Laskeudumme kauniisti alas ja Asi laukkaa pari askelta ja siirrän sen ravista käyntiin. Taputan Asi ja tunnen sen saman tunteen kuin Fasulla, mutta hiukan erilaisena.
- Asi kulta. Me voimme tehdä tämän yhdessä, sanon Asille kyynel poskella.
Asi on kokenut kovia ja nyt se hyppäsi hienosti yli esteiden. Taputan Asi ja menen mahalleni sen kaulaa vastan. Hetken siinä olen ennen kuin käännän Asin kaartoon ja laskeudun kuin sulka alas Asin selästä. Asi katsoo minua ja nuuhkii kyyneltäni. Pyyhin kyyneleen pois ja hymyilen. Halaan Asia ja lähden taluttamaan sitä talliin.
Tallissa puran sen ja kastelen hiukan jotta hiet lähtevät. Pujotan riimun ja vien Asin laitumelle. Olen ollut tallilla varmaan kolme tuntia. Mutta mitä väliä rakastan tätä.
Seuraavana Tara. Vien ensin Asin tavarat ja haen Taran riimun ja hoitokorin. Tara on ujo joten päätän tutustua siihen vähän eri tavalla. Tara on kyllä kiltti joten käytän hidasta lähestymismenetelmää. Otan riimunnarun sijaan juoksutus liinan mutten juoksutusta varten.
Laidun ykkönen on Fasun laitumen vieressä. Tara katsoo ihmeissään, kun tulen tarhaan. Jään istumaan portin luokse ja odotan. Kukaan muu hevonen ei ole laitumella. Tara katsoo hölmistyneenä. Olen päättänyt istu siinä vaikka koko päivän.
Pitkän odottamisen jälkeen rapistelen porkkana pussia ja otan sieltä palanporkkanaa itselleni. Tara kävelee minua kohti, muttei tule kosketus etäisyydelle. Heitän palan porkkanaa aivan Taran jalkojen juureen. Tara katsoo porkkanaa ja syö sen. Seuraavan heitän hiukan kauemmas. Tara miettii nyt pidempään, mutta uskaltaa tulle lähemmäs. Hyvällä halulla tyttö rouskuttaa porkkanaansa. Kolmannen palan heitän melkein omien jalkojeni juureen. Tara meinaa lähteä, mutta houkutus on niin suuri että se tulee jalkojeni kohdalle ja syö porkkanaa. Parit palat heitän samaan kohtaan, mutta sitten otan palan kämmenelleni ja tarjoan sitä siitä. Tara empii pitkään, mutta niin paljon se sitä haluaa että se uskaltaa ottaa palan.
Pujotan hitaasti riimun Taran päähän ja silitän Taraa. Pieni askel maailmalle, mutta todella iso minulle. Tara luottaa minuun sen verran että vien sen karsinaansa ja harjaan sen. Ennen sitä vien kuitenkin liinan pois. Olisin tarvinnut sitä jos tarhassa olisi ollut joku muu hevonen Taran lisäksi.
Tara katsoo porkkanoiden toivossa minua. Kiinnitän Taran ja aloitan harjaamisen. Tara nauttii siitä toden teolla. Uskon että voimme kisata ihan hyvin. Harjaan Taran huolella ja porkkana palojen toivossa. Tiedän nyt että Tara on hiukan perso porkkanoille. Rakastan Taraa.
Menen taluttelemaan Taraa kentälle. Yhtäkkiä kuuluu kova ääni ja Tara säikähtää sitä. Tara riuhtaisee riimunnarun kädestäni ja lähtee juoksemaan. Onneksi kentän portti on kiinni eikä Tara pääse pakoon.
- Tara! Rauhotu! huudan hätääntyneenä.
Samassa tajuan mitä minun pitää tehdä. Ei huutaminen auta. Ei koskaan.
- Tara rauhassa. Tule tänne, sano lempeästi.
Tara katsoo minua hörökorvin ja tulee luokseni rauhallisena. Silitän Taraa ja kuskaan sen korvaan. Hieno tyttö. Tara laskee päänsä olkapäätäni vasten ja ummistaa silmänsä. Rapsutan Taraa ja lähden taluttamaan sitä kohti tallia.
Tallissa harjaan sen ja vien takaisin laitumelle. Otan riimun pois Taran päästä. Tara ei kuitenkaan lähde vaan tökkii taskuani.
- Aa, tajuan.
Otan palan porkkanaa taskustani ja annan sen Taralle. Tara nuuhkii minua ja silitän sitä. Sen jälkeen vasta Tara lähtee laukkaamaan pukkien kera kohti laidunta.
Vien tavarat ja katson että kaikki on kunnossa ennen kuin lähden. Katson kännykkääni. Varttia vaille kahdeksan. Hups! Minun piti olla puoli tuntia sitten parkkipaikalla. En ehdi moikata Hennua vaan kiidän parkkipaikalle.
Onneksi äiti tulee vasta ja nousen pikaisesti autoon. Puuskutan ja kiinnitän turvayöni. Väsyttää! Totean ja lepään autossa. Koti matka alkaa
Minusta on sanottu: Muualla tai missä hoiteln nykyään. Pystyn hoitamaan kehdella tallilla, kun olen hoitanut ennenkin. Tämä on teksi on kopioitu tallilla siis missä hoidan. Nöin hän kuvasi tarinaani: Tosi hieno tarina, tämmöisistä minä pidän! Kirjoitat tosi kuvailevasti ja mukaansa tempaavasti (: Fasun kanssa touhuiluista ja muutenkin siitä, että tarinasi oli mahtava! Jatka samaan malliin!
Kumpa menisi läpi ja saisin edes jomman kumman. Odottelen innolla ja onnea niille jotka sitten saavt jonkun hoitsuksi.
♥:Dragon ( Perus lopetukseni viesteihini)
|
|
Fanny
Uusi ihmettelijä
Posts: 5
|
Post by Fanny on May 12, 2012 16:19:37 GMT 2
Fanny IRL ja URL minä eivät juurikaan eroa toisistaan -nimeni on Fanny, ja olen 14-vuotias tyttö, joka on harrastanut hevosia monipuolisesti noin 4 vuotta. Opin nopeasti, ja kiinnostukseni ja intoni hevosiin on todennäköisesti ikuista. Luonteeltani olen rauhallinen, iloinen ja toimelias, ja tulen hyvin juttuun ihmisten ja eläinten kanssa. Ymmärrän seuraavan lukeutuvan miinukseksi, mutta haluan olla rehellinen. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta virtuaalitalleista. Olen kuitenkin kirjoittanut monia tarinoita ja novelleja, sekä kuvittanut kirjoja ja siskoni kirjoitelmia. Olen luova, ja keksin varmasti uudenlaisia tapoja kuvata asioita ja kirjoitan tarinoita värikkäästi kuvaillen. Miksi Seppele? Olen jo noin puoli vuotta toiminut eräänlaisena ”stalkkerina” Seppeleen sivuilla, ja olen totaalisesti ihastunut tallin toimintaan, mukaviin ihmisiin ja ennen kaikkea, aivan mahtaviin, persoonallisiin ja upeasti piirrettyihin hevosiin! Stalkkerilla en tarkoita mitään negatiivista, vaan sitä, että olen seurannut tapahtumia ja tutustunut toimintaan perusteellisesti. Heti kun löysin tieni Seppeleen sivuille ensimmäistä kertaa, tunsin löytäneeni paikan, missä oli kaikki mitä kaipasin –hevosia, tiivis porukka ja lämmin ilmapiiri. Seppele on jo nyt minulle jotain aivan erityistä. Miksi minä? # Piirrän enemmän kuin mielelläni laadukkaita kuvia! # Käyn vähintään kolme kertaa kuukaudessa hoitamassa hoidokkini. # Olen pitkäaikainen hoitaja! # Pitäisin samaa hevosta pitkään -miksei ikuisesti, jos mahdollista- sillä olen kiintyvää sorttia # Kirjoitan sopivan pituisia, järjestelmällisiä tarinoita ja piirtäisin lähes joka kerta. Miksi Riina? Riina hevosena muistuttaa minua ensimmäisestä ponista, johon rakastuin. Sen taso on sopiva, ja korkeus täydellinen. Läsi- ja laukkipäiset hevoset ovat muutenkin aina olleet lähellä sydäntäni. Olen aina katsonut Riinaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi, ja pidän siitä erityisen paljon. Pärjään parhaiten melko herkkien hevosten kanssa, ja rakkautemme esteisiin osuu yksiin Riinan kanssa. Myös koulua menisimme varmasti Riinan kanssa vähintään samanlaisella innolla. Mitenkään paremmin en osaa perustella, mutta niinhän se on, että sen vain tietää. She’s the one Näytteitä; aijaa.com/0095010177515aijaa.com/0077510177516aijaa.com/0027410177518aijaa.com/0097310177519~Fanny
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 13, 2012 19:40:54 GMT 2
Hei! Kuka on Mira ? Olen 14 Vuotias tyttö joka on/osaa kirjoittaa ja kertoa kivoja ja pitkiä hoitotarinoita. Olen ratsatanut IRL-elämässä 7-8 Vuotta ja olen ollut monilla virtuaalitalleilla hoitajana noin 2-4 vuotta ja aina on innostusta ollut. Olisi siis kiinnostusta hoitamaan seppeleen. Ja tahtoisin hoitaa Eelaa. Miksi juuri Eela? Siksi halusin Eelan koska se on niin ihana ja ihastuin siihen heti! Eela olisi minulle siis juuri soppelin kokoinen hevonen ja luonne sopii hyvin minulle. Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta Eela jäi vain painamaan päätäni ja tuli mieleen saisinko juuri Eelan hoitohevoseksini. Kokemusta siis on koska olen hoitanut monia hevosia juuri tällä systeemillä. Miksi juuri Seppeleen? Etsiskelin uusia talleja johon voisisin mennä hoitamaan ja juuri tämä talli osuikin kohdalleen, tutkin sivujasi ja huomasin etusivulla hoitaja haun. Tein hahmon Tallipostiin ja tulin tähän kertomaan juuri hakuani. Täältä Eela oli juuri hyvä hoitsu minulle (ainakin minun mielestä). Näyttöätahdenlennontall.suntuubi.com/?cat=18 (hoidan tuolla tallilla, olen tuolle Heli niminen) (Tuossakin on (c)Heli koska nimeni on Heli ja toinen nimi on Mira) Sano jos pääsen hoitajaksi, toivon sitä hartaasti.
|
|
|
Post by anthon on May 15, 2012 14:17:46 GMT 2
Istun hiljaa ja katson hämärässä kiiluvia kissan silmiä. Kutsun pentukissaa luokseni ja katseeni kiertää sen silmistä hännän päähän. Pentu liikkuu äänettömästi hieman lähemmäs minua. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin se nuuskii kättäni. Hivutan toista kättä varovasti pentua kohti. Käteni osuu sen tuuheaan mustaan karvaan. Silitän pentua varoen. Se ei juokse karkuun. Juuri, kun olen nostamassa kissaa syliini, takaamme kuuluu kamala jysähdys ja samassa pentu onkin juossut kauas minusta säikähtäessään. Huokaisen ja nousen heinien päältä istumasta. Kävelen talliin sisään ruunan karsinan luokse. Katson sitä hetken ja mutisen: ”Juu, tiiät kyllä millon on ruoka aika…” Ruuna paukauttaa uudestaan karsinan oveen. ”Tsyt!” ärähdän sille. Otan kupin, jossa lukee ilta, kissan kokoisilla kirjaimilla. Nostan myös heinät siitä edestä ja aukaisen sen oven. Ruuna työntääkin jo päätänsä heiniä kohti hamuten. Ärähdän sille jälleen, jolloin se vetää päänsä rivakasti pois. Se on oppinut pahoja tapoja edellisellä omistajallaan. Laitan heinät maahan, jonka jälkeen tiputan siitä astiasta rehut sen ruokakippoon. Poistun karsinasta, jonka jälkeen ruuna tietää, että nyt saa mennä syömään ja rupeaakin ensimmäisenä hamuamaan niitä rehujaan. ”Kyllähän sä alat oppimaan mun tavoille.” Sanahdan sille ja hymyilen. Katselen hetken, kun se syö. Katsahdan kelloa ja tajuan sen olevan jo puoli yhdeksän illalla. Kyyti saapuisi puoli kymmeneltä, joten tuli hiukkasen kiire. Muut hevosten omistajat olikin jo lähteneet ja olin lupautunut lakaisemaan käytävän. Otin sen harjan käteen ja rupesin lakaisemaan huolellisesti sitä heinien ja kavioista tulleen lian peitossa olevaa käytävää. Vierähtihän siinä kaksikymmentä minuuttia, ennenkö sain lakaistua sen täysin kokonaan. Aika oli vaivan arvoista, vai miten se meneekään. Katson siistiä käytävää ja tuumaan, että tallin omistaja on aamulla tyytyväinen. Otin vielä siitä oman ruunan karsinan edestä sen loimen ja viikkasin sen nätisti siihen oveen roikkumaan. Nyt oli siisti talli ja hevosten tavarat oli siististi kanssa omilla paikoillaan. Ainakin sen minun hevosen. Kävelen satulahuoneeseen ja tarkistin sieltäkin paikat. Lakaisin senkin lattian rivakasti, jotta sekin olisi sitten aamulla siistinä. Katsahdan mun kelloa ja se näyttää vasta yhdeksää, joten vielä on puol tuntia aikaa. Kävelen takas sinne ruunan karsinan eteen ja aukaisen sit sen oven. Rapsuttelen siinä sitten puolituntia sitä ja suukotan sitä vielä turvalle. Hyvästelen Jucen oikein kunnolla, ennenkö lähen karsinasta. Laitan tallin ovet sitten kokonaan kiinni ja lukkoon ja hyppään isän kyytiin. Tässä on sitten vielä ihan lyhkänen näyttö pätkä! Paljon pitempää tekstiä tulee helposti, mutta nyt tässä vähässä ajassa minkä voin olla koneella niin väsäsin nopeesti tuon. Onnea vielä kaikille hakijoille!
|
|
|
Post by dragon97 on May 16, 2012 8:16:05 GMT 2
Milloin hoitaja haku päättyy? Ja saadaan tietää pääsikö jonkun hoitsuksi? Olisin todella toivonut Rottaa, mutta se meni Pipsalle=( Nyt toivon että pääsisin edes hoitajaksi
|
|
Fanny
Uusi ihmettelijä
Posts: 5
|
Post by Fanny on May 16, 2012 16:53:20 GMT 2
Taaskaan en voi muuta kun todeta tilanteeni olevan täysin sama kun dragonilla. Hehe, tästähän tulee kohta ihan tapa
|
|
Selena
Perustallilainen
Posts: 161
Koulutaso: Helppo C
Estetaso: re 50 cm
|
Post by Selena on May 16, 2012 17:28:04 GMT 2
Hoitajahaku päättyy sitten kun päättyy, kyselyillänne ette sitä voi nopeuttaa.
|
|