Post by Anne on Nov 25, 2011 9:44:48 GMT 2
Tutkimme erilaisia esteitä ja hieman hyppytekniikkaa, miten niitä hypätään. Tunnille voi tulla, vaikka estekokemusta ei olisikaan, sovitamme jokaiselle yksilölliset harjoitteet.
Sara -Bonnie
Nilla - Frank
Inkeri - Venna
Elle - Myntti
Mirri - Edi
Ansqu - Janus
Meeri – Elmo
- Tunnin aiheena siis erilaiset esteet. Hyppäämme tänään matalia esteitä. Osaisiko vaikka Nilla luetella pari eri estetyyppiä? kysyin Frankin selässä keikkuvalta tytöltä.
- Ööh, pysty ja ristikko ainakin. Ja okseri.
- Hyvä. Pystyeste on se tavallinen puomieste, jossa on puomit päällekkäin. Ristikossa puomit on laitettu ristin muotoon niin, että hypättävä osa on matalalla. Ristikko on hyvä harjoituseste, koska hevonen automaattisesti hakeutuu hyppäämään matalimmasta osasta.
Jatkoin:
- Okseri on pituuseste, eli puomeja on kahdessa osassa. Trippelissä taas on kolme osaa, joista etummainen puomi on matalin.
- Lisäksi on olemassa kiinteitä esteitä, kuten muuri ja vesiesteitä. Maastoesteradalta löytyy lisäksi luonnonesteitä, joita on vaikka millaisia.
- Otetaan alkuravit!
- Tiedän, ettet halunnut isoa hevosta, jatkoin vielä Nillalle. – Mutta Frank on turvallinen ratsu esteillä ja halusin näyttää, että ei ne isot hevoset sen kummoisempia ole.
- Ansqu keventää rauhallisemmin ja Mirri taasen antaa reippaammin pohkeita!
- Tulemme hyppäämään tänään viittä erityyppistä estttä. On pystyeste, okseri, trippeli, muuri ja tynnyrieste. Laitan tynnyriesteeseen apupuomit sivuille, jotta hevoset eivät niin helposti mene ohi.
- Jääkää ravaamaan katsomon päätyyn. Sitten jokainen tulee ravissa pystyn, joka on nyt vain puolimetrinen. Elle voi aloittaa!
- Lyhyemmät ohjat Myntillä ja reipas ravi! Myntti on semmoinen tasaisen hevonen, esteillä saa tehdä töitä sen kanssa. Ei hidastelua ennen hyppyä!
- Sitten Mirri! Laitoin sulle Edin taas, että pääset nyt kunnolla tekemään töitä sen kanssa. Siinä on nimittäin hevonen, joka on ihan eri maastossa kuin kentällä tai maneesissa. Kenttätyössä se pitää pitää hereillä. Reipas kevennys, raipannäpäytys tarvittaessa!
Voikko hyppäsi esteen yli laiskasti, mutta hyppäsi kuitenkin.
- Sara, keskity pitämään ravi ja rento sellainen. Myötää, ohjilla ja sitten taas puolipidäte. Malttia tuo teidän meno kaipaa ja paljon.
Kimo tikitti tavalliseen tapaansa esteelle ja jatkoi innostuneessa laukassa sen jälkeen. Pian kaikki olivat hypänneet lämmittelyesteen ja oli aika aloittaa varsinainen työskentely.
- Kuten näette, kentälle on ripoteltu erilaisia esteitä. Mikään ei ole kovin korkea, korkein taitaa olla tuo 70-senttinen tynnyri.
- Tunnin idea on tutkiskella millaista on hypätä erilaisia esteitä. Miten esteelle lähestytään, miten ponnistuspaikka valitaan ja millaisessa kaaressa esteen yli loikataan.
- Aloitetaan niin, että jokainen tulee ensin ristikon ja heti perään tuon okserin. Molemmat ovat 60-senttisiä. Inkeri ja Venna vaikka sieltä ensin ja laukassa tullaan.
Inkeri nosti Vennalla hätääntyneen laukan ja lähti suorittamaan tehtävää. Poni loikki esteiden yli ja Inkeri antoi hyvin Vennan hakea ponnistuspaikkaa.
Seruaavana patistin matkaan Ansqun ja Januksen. Janus saattaisi kuumua liikaa, jos joutuisi odottelemaan pitkään. Poni oli kyllä etenkin viime vuoden aikana kehittynyt ja nautti selvästi esteistä.
- Rauhallinen laukka, tiivis sisäpohje kaarteessa, mieti hypyn kaarta ristikolla.
Janus loikki ensimmäisen esteen hienosti, okserille Ansqu otti ponia hieman kiinni, vauhti hidastui ja Janus teki ylimääräisen laukka-askeleen, jolloin hyppy jäi liian pystyksi. Ruunivoikon takakaviot kalahtivat puomiin.
- Hyvä esimerkki epäonnistuneesta kaarteesta, vinoilin hieman hymyillen. – Okseri vaatii pituutta hyppyyn, ja se tarkoittaa sitä, että ponnistuspaikka on kauempana esteestä kuin pelkillä korkeusesteillä.
Ristiiko-okseriparin jälkeen marssitin ratsukot muurille ja tynnyrille.
- Muuri ja tynnyri ovat kiinteitä esteitä. Tynnyri ei ole mikään virallinen este estekisoissa, mutta sitä käytetään maastoesteillä paljon. Molemmissa näistä esteistä on ongelmana se, ettei laskeutumispaikkaa välttämättä näe. Tämä saattaa olla joistakin hevosista pelottavaa. Toiset hevoset taas hyppäävät kiinteät paremmin, jos eivät oikein kunnioita puomiesteitä.
- Meeri ja Elmo voivat tulla! Ekalla esteellä ylös, tokalla eteen ja ylös!
Miltei musta poni lähti jäykähköön laukkaan ja Meeri sai näpsyttää sisäpohkeella, että poni olisi kunnolla liikkunut. Se arasteli selvästi muuria ja Meeri joutui turvautmaan raippaan ennen pomppua.
- Tynnyrille parempi meno! Ohjaa ohjauspuomien välistä!
Hyvästä yrityksestä huolimatta Elmo kielsi.
- Uudestaan! Ota kunnon laukka pitemmältä.
Seuraava hyppy onnistui, mutta siinäkin oli pientä epäröinnin makua.
- Nilla ja Frank! Harjasta kiinni, jos siltä tuntuu. Kevyt istunta voi myös olla paikallaan.
Frank lähti lönskyvään laukkaansa ja hyppäsi esteet mallikkaasti. Nilla roikkui mukana.
- Frank on juuri hevonen, joka toimii kiinteillä paremmin. Hienot hypyt!
Sara sai Bonnien näillä esteillä selvästi paremmin alleen ja kuuntelemaan. Esteet olivat helppoja ratsuponille, mutta tynnyrille Sara jätti myöskin liian vähän ponnistusvaraa.
- Viimeinen tehtävä on trippeli ja sen jälkeen muuri.
- Elle, ota nyt reipas laukka! Trippelillä katse jo muurille!
Myntti hyppäsi rauhallisesti, miltei laiskasti. Se tiputti trippelin viimeisen puomin.
- Tuo oli jo Myndeltä täyttä pelleilyä. Kyllä se yli pääsee, jos keskittyy.
Mirri oli tuskastunut jähmeäksi jääneeseen Ediin.
- Ota pari ympyrää laukassa ennen esteitä. Haet sen paremmin ulko-ohjalle ja vähän pehmeyttä runkoon. Sitten hypyt!
Laukat piristivät ponia ja Edi suoritti pari viimeistä estettä tyydyttävästi.
Janus loisti trippelillä Ansqun alla ja Vennakin alkoi lopputunnista kulkea kuten ponin kuuluikin.
- Hienoa! Siirrytään jäähdyttelemään ravissa! Loppuravien aikana mietitte mitä mikäkin este vaatii ja miten niitä hypitään. Vertailu on avainsana. Samankorkuisia, mutta erimuotoisia, hypätään kaikkia eri tavalla.
Nilla - Frank
Inkeri - Venna
Elle - Myntti
Mirri - Edi
Ansqu - Janus
- Tunnin aiheena siis erilaiset esteet. Hyppäämme tänään matalia esteitä. Osaisiko vaikka Nilla luetella pari eri estetyyppiä? kysyin Frankin selässä keikkuvalta tytöltä.
- Ööh, pysty ja ristikko ainakin. Ja okseri.
- Hyvä. Pystyeste on se tavallinen puomieste, jossa on puomit päällekkäin. Ristikossa puomit on laitettu ristin muotoon niin, että hypättävä osa on matalalla. Ristikko on hyvä harjoituseste, koska hevonen automaattisesti hakeutuu hyppäämään matalimmasta osasta.
Jatkoin:
- Okseri on pituuseste, eli puomeja on kahdessa osassa. Trippelissä taas on kolme osaa, joista etummainen puomi on matalin.
- Lisäksi on olemassa kiinteitä esteitä, kuten muuri ja vesiesteitä. Maastoesteradalta löytyy lisäksi luonnonesteitä, joita on vaikka millaisia.
- Otetaan alkuravit!
- Tiedän, ettet halunnut isoa hevosta, jatkoin vielä Nillalle. – Mutta Frank on turvallinen ratsu esteillä ja halusin näyttää, että ei ne isot hevoset sen kummoisempia ole.
- Ansqu keventää rauhallisemmin ja Mirri taasen antaa reippaammin pohkeita!
- Tulemme hyppäämään tänään viittä erityyppistä estttä. On pystyeste, okseri, trippeli, muuri ja tynnyrieste. Laitan tynnyriesteeseen apupuomit sivuille, jotta hevoset eivät niin helposti mene ohi.
- Jääkää ravaamaan katsomon päätyyn. Sitten jokainen tulee ravissa pystyn, joka on nyt vain puolimetrinen. Elle voi aloittaa!
- Lyhyemmät ohjat Myntillä ja reipas ravi! Myntti on semmoinen tasaisen hevonen, esteillä saa tehdä töitä sen kanssa. Ei hidastelua ennen hyppyä!
- Sitten Mirri! Laitoin sulle Edin taas, että pääset nyt kunnolla tekemään töitä sen kanssa. Siinä on nimittäin hevonen, joka on ihan eri maastossa kuin kentällä tai maneesissa. Kenttätyössä se pitää pitää hereillä. Reipas kevennys, raipannäpäytys tarvittaessa!
Voikko hyppäsi esteen yli laiskasti, mutta hyppäsi kuitenkin.
- Sara, keskity pitämään ravi ja rento sellainen. Myötää, ohjilla ja sitten taas puolipidäte. Malttia tuo teidän meno kaipaa ja paljon.
Kimo tikitti tavalliseen tapaansa esteelle ja jatkoi innostuneessa laukassa sen jälkeen. Pian kaikki olivat hypänneet lämmittelyesteen ja oli aika aloittaa varsinainen työskentely.
- Kuten näette, kentälle on ripoteltu erilaisia esteitä. Mikään ei ole kovin korkea, korkein taitaa olla tuo 70-senttinen tynnyri.
- Tunnin idea on tutkiskella millaista on hypätä erilaisia esteitä. Miten esteelle lähestytään, miten ponnistuspaikka valitaan ja millaisessa kaaressa esteen yli loikataan.
- Aloitetaan niin, että jokainen tulee ensin ristikon ja heti perään tuon okserin. Molemmat ovat 60-senttisiä. Inkeri ja Venna vaikka sieltä ensin ja laukassa tullaan.
Inkeri nosti Vennalla hätääntyneen laukan ja lähti suorittamaan tehtävää. Poni loikki esteiden yli ja Inkeri antoi hyvin Vennan hakea ponnistuspaikkaa.
Seruaavana patistin matkaan Ansqun ja Januksen. Janus saattaisi kuumua liikaa, jos joutuisi odottelemaan pitkään. Poni oli kyllä etenkin viime vuoden aikana kehittynyt ja nautti selvästi esteistä.
- Rauhallinen laukka, tiivis sisäpohje kaarteessa, mieti hypyn kaarta ristikolla.
Janus loikki ensimmäisen esteen hienosti, okserille Ansqu otti ponia hieman kiinni, vauhti hidastui ja Janus teki ylimääräisen laukka-askeleen, jolloin hyppy jäi liian pystyksi. Ruunivoikon takakaviot kalahtivat puomiin.
- Hyvä esimerkki epäonnistuneesta kaarteesta, vinoilin hieman hymyillen. – Okseri vaatii pituutta hyppyyn, ja se tarkoittaa sitä, että ponnistuspaikka on kauempana esteestä kuin pelkillä korkeusesteillä.
Ristiiko-okseriparin jälkeen marssitin ratsukot muurille ja tynnyrille.
- Muuri ja tynnyri ovat kiinteitä esteitä. Tynnyri ei ole mikään virallinen este estekisoissa, mutta sitä käytetään maastoesteillä paljon. Molemmissa näistä esteistä on ongelmana se, ettei laskeutumispaikkaa välttämättä näe. Tämä saattaa olla joistakin hevosista pelottavaa. Toiset hevoset taas hyppäävät kiinteät paremmin, jos eivät oikein kunnioita puomiesteitä.
- Meeri ja Elmo voivat tulla! Ekalla esteellä ylös, tokalla eteen ja ylös!
Miltei musta poni lähti jäykähköön laukkaan ja Meeri sai näpsyttää sisäpohkeella, että poni olisi kunnolla liikkunut. Se arasteli selvästi muuria ja Meeri joutui turvautmaan raippaan ennen pomppua.
- Tynnyrille parempi meno! Ohjaa ohjauspuomien välistä!
Hyvästä yrityksestä huolimatta Elmo kielsi.
- Uudestaan! Ota kunnon laukka pitemmältä.
Seuraava hyppy onnistui, mutta siinäkin oli pientä epäröinnin makua.
- Nilla ja Frank! Harjasta kiinni, jos siltä tuntuu. Kevyt istunta voi myös olla paikallaan.
Frank lähti lönskyvään laukkaansa ja hyppäsi esteet mallikkaasti. Nilla roikkui mukana.
- Frank on juuri hevonen, joka toimii kiinteillä paremmin. Hienot hypyt!
Sara sai Bonnien näillä esteillä selvästi paremmin alleen ja kuuntelemaan. Esteet olivat helppoja ratsuponille, mutta tynnyrille Sara jätti myöskin liian vähän ponnistusvaraa.
- Viimeinen tehtävä on trippeli ja sen jälkeen muuri.
- Elle, ota nyt reipas laukka! Trippelillä katse jo muurille!
Myntti hyppäsi rauhallisesti, miltei laiskasti. Se tiputti trippelin viimeisen puomin.
- Tuo oli jo Myndeltä täyttä pelleilyä. Kyllä se yli pääsee, jos keskittyy.
Mirri oli tuskastunut jähmeäksi jääneeseen Ediin.
- Ota pari ympyrää laukassa ennen esteitä. Haet sen paremmin ulko-ohjalle ja vähän pehmeyttä runkoon. Sitten hypyt!
Laukat piristivät ponia ja Edi suoritti pari viimeistä estettä tyydyttävästi.
Janus loisti trippelillä Ansqun alla ja Vennakin alkoi lopputunnista kulkea kuten ponin kuuluikin.
- Hienoa! Siirrytään jäähdyttelemään ravissa! Loppuravien aikana mietitte mitä mikäkin este vaatii ja miten niitä hypitään. Vertailu on avainsana. Samankorkuisia, mutta erimuotoisia, hypätään kaikkia eri tavalla.