Frankin Hoitokirja

[Anne]

Palkintoleirillä - vauhdikas maasto



Vauhdikkampi maastoreitti vei leiriläiset asutuksen rajoille asti. Peränpitäjänä Catrina ja Frank.


Spessu Catrinalle!

[Catrina]

3.11 Tavallinen mutta ihana tallipäivä

" Moi Anne! " Tervehdin iloisesti Annea, joka harjasi Topin kiltävää karvaa.
" No moi Cati! Hei, ruunalla ei ole tunteja tänään, nii voisitko liikuttaa sitä? " Anne kysyi.
" Okei, onko Frankkeli tarhassa? Kysyin ja katsoin Annea. Hän nyökkäsi ja jatkoi harjailua ja minä kipitin kaappihuoneelle. Heitin punaisen reppuni pölyisen kaappini pohjalle. Kuten tavallisesti hoitajien huoneesta kuului naurua ja pälpätystä. Naurahdin itsekseni ja menin hakemaan kottikärryt. Aikoisin siivota ruunan karsinan. Kottikärryjen ruosteiset pyörät natisivat työntäessäni niitä päin Frankin karsinaa. Avasin kärpäskimon karsinan oven. Otin kärryissä olevan keikkuvan talikon kouraani ja aloin metsästämään lantaa. Nostin kikkareet ja märät purut kottikärryihin. Painavien kikkareiden nosto on hikistä hommaa. Pyyhin hikistä otsaani hihaani ja aloin kärrätä lantaa lantalaan. On vaikea uskoa kuinka painavaa tavaraa tämä on. Onneksi kärryt eivät menneet nurin. Siinä olisi sitten ollut paljon hommaa...

" Fraaank!! Sisälle!! " Huusin ja katsoin tarhan toiselle puolelle. Hetken päästä ruuna löntysteli laiskasti laitumen toiselta puolelta kohti tarhan huojuvaa porttia. Olisin uskonut että ruuna olisi tullut vähän nopeammin kun ulkona sataa. Avasin portin oven ja piilotin riimunnarun selkäni taakse.
" Moro Frank! Nyt on aika mennä sisälle herraseni... " Lepertelin ja napsautin lukon riimuun kiinni. Talutin Frankin ripeästi sisälle jotta minä ja ruuna pysyisimme kuivina. Onneksi olimme pian kuivan tallin sisällä ja talutin päätään riiputtavan kärpäskimon sen omaan kullankalliiseen karsinaansa. Otin pätset pois ja laitoin ne nätisti karsinan ovesta riippuvaan koukuun ja menin hakemaan harjapakin. Laskin harjapakin maahan ja menin ruunan karsinaan ottamaan punaisen loimen pois ruunan päältä. Taitoin sen ja laitoin sen karsinan ovessa olevaan pidikkeeseen. Etsin käsiini pari harjaa ja livahdin karsinaan uudemman kerran.
" Nyt on sitten perinteisen harjausrituaalin aika... " Mutisin hymyillen Frankille ja rapsutin sitä sä'ästä.

Sade oli hetkeksi lakannut joten olin päättänyt mennä ruunan kanssa pienelle maastoreissulle. Silloin tällöin tosin saattoi alkaa sataa kunnollo, mutta parin minuutin päästä sade loppui. Frankin kiillotettu satula natisi samalla kun lähestyimme Seppeleen maastoesteitä. Edessämme oli puunrunko. Ruuna innostui selvästi tutun esteen näkemisestä ja kannustin sen laukkaan. Kärpäskimo hyppäsi rungon korkealta ja hirnahti iloisesti kun laskeuduimme maan kamaralle. Taputin herraa kaulalle ja jatkoimme rentoa laukkaa kunnes saavuimme toiselle esteelle. Se oli kumoon kaadettu vene. Ruunan lyhyt harja siveli kasvojani kun ruuna hyppäsi. Veneen ylitys sujui ongelmitta. Kun hoidokkini etukaviot tömisivät maahan, nenälleni tippui kylmä pisara.
" No, voi! Alkaa sataa... " Mutisin onnettomana. Aluksi alkoi vain tihkuttaa, mutta sekunnin murtoosassa alkoi kunnon kaatosade. Joutuisimme keskeyttämään ihanan maastoreissun. Teimme U-käännöksen Seppelettä kohti. Valitettavasti...

Istuin Frankin puhtaassa karsinassa kuunnellen kärpäskimon syömistä. Se mutusteli tyytyväisesti sille antamaani heinäviipaletta. Katsoin käsissäni olevaa talli päiväkirjaani. Tökin kynälläni kirjan kannessa olevaa sydäntä. Mitä kirjottaisin? Mietiessäni sitä kirjoitin pinkin sydämmen sisään kaunein kirjaimin: Frank. Lopulta avasin kirjani ja aloin raapustamaan.
" Rakas (talli)päiväkirjani! Tänään sitten oli aivan tavallinen mukava tallipäivä. Istun nyt tässä Frankin puhtaassa karsinassa raapustelemassa tähän kirjaan uudemman kerran. Herranen on tässä vieressäni mutustelemassa palkkiotaan. Tänään ruunalla ei ollu tunteja, joten mentiin maastoon vaikka tuli sadekuuroja. Ja kuten arvata saatta, jouduin keskeyttämään sen : ( Palkintoleiri lähestyy hurjan nopeasti! Olen jo pakannut laukkuni valmiiksi. Kirjoitan tänne sitten yhden muistutuksen. Eli minun pitää mennä Camillan kanssa Hööksiin kello 16.00. Hän tahtoo katsoa joululahjoja hoitsulleen. Mäkin aion katella lahjaa Frankille. Tajusin nyt yhden tooosi tärkeän jutun! En menny oleskeluhuoneeseen tänään! Joo, i know ei se mikään tosi tärkee juttu oo, mut tuntuu tosi oudolta! En mä kyllä enää ehdikkään kun kello on jo kolme ja neljältä pitää mennä Camillan kanssa. Lopetan tän pälpättämisen sitten nyt. Kirjoitan sitten kun seuraavan kerran kun tulen Sebeen. " Nousin ylös turpeilta ja löin pölyä pois housuistani. Frank oli lopettanut syömisen ja tuijotti nyt minua ystävällisillä silmillään. Olin pakahtua onnesta kun ajattelin että tuo ihana olento joka nyt katsoi minua on minun oma hoitohevoseni. Painoin pääni ruunan lämpimälle kaulalle ja hengitin sisääni sen ihanaa hevosentuoksua. Rapsutin ruunaa otsasta ja poistuin taas kerran Seppeleen ihanalta tilalta.

5HM

Tuhannet kiitokset mahtavasta spessusta Anne!

[Catrina]

Kello seitsemän hoito

" Prrrrr! " Kelloni pärisi hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa että heräisin. Painoin nopeasti nappia jotta kello hiljentyisi. Jos joku perheenjäseneni heräisi, alkaisi kunnon saarna siitä että olin menossa tallille koulupäivänä. Mutta nyt tahdon vain mennä tallille. En osaa sanoa miksi, mutta eilen illalla ennenkuin nukahdin minulle tuli halu kipaista tallille aamulla. Vaihdoin vaatteet ja tunkaisin koulureppuuni vaatteeni. Kipitin hiljaa alas ja livahdin ovesta ulos.

" Pulla! " Tervehdin iloisesti ja ojensin käteni halatakseni karsinassa mököttävää Frankia.
" Öhh... Pulla? Minkäs nimen oletkaan hoitsullesi keksinyt!? " Vieressäni seisova Dreamer hihitti.
" Öh... Joo, kokeilin uutta nimeä... "
" Ei pahalla, mutta ei se oikein toimi. "
" Otetaan uusiksi... Nalleee? " Sanoi uudelleen katsoen kysyvästi Dreameria kohti.
" Juu, toi on parempi. Viedäänkö hepot nyt ulos? " Nyökkäsin ja otin riimunnarun esiin.

Tunsin pehmeän turvan olkapääni päällä. Käänsin katseeni ruunaa kohti.
" Voi kun olet suloinen nallukka... Olet sitten keksinyt uuden ja oudon tavan. " Lepertelin nallelle ja silitin sen silkkistä turpaa. Frank oli laskenut turpansa olkapäälleni samalla kun talutin sitä tarhoja päin.
" Hei, kato mitä Frank on keksiny! " Huudahdin Dreamerille joka talutti kaunista Bladea edessäni.
" Oi kuinka söpöä! " Hän sanoi ja naurahti ruunan oudolle eleelle.
" Hepot keksii kyllä kaikkea outoa! " Hän sanoi leveä hymy huulillaan ja samalla hän avasi tarhan oven. Päästimme hevoset irti ja molemmat lähtivät iloisina ravaamaan kauas. Näin sitten päättyi nopea tallikäyntini ja kouluun lähdössä alkoi räntäsade. Ou jee...

The end

6HM

[Catrina]

Herkkuhetki

" Äitiiiii!! Missä mun keksit on?? " Huusin täyttä kurkkua yläkerrassa puuhailevalle äidilleni.
" Mikron viereisessä kaapissa. Ihan ylähyllyllä. " Kuulin äidin huutavan. Nostin ruokapöydän tuolin kaapin eteen ja kurotin käteni keksipurkkia kohti. Nappasin sinisen pahvirasian syliini ja heitin sen tallilaukkuni sisään. Raahauduin ylös omaan huoneeseeni hakemaan sen originaalin korttipakan. Salma oli päättänyt järjestää hemmotteluillan tänään ja minä olin päättänyt ilmaantua oleskeluhuoneeseen viideltä. Kipaisin takaisin alas ja työnsin pakan laukkuuni. Olin valmis herkuttelemaan!

Kiskaisin Frankin karsinan oven auki. Hevonen seisoi tylsistyneen näköisena karsinan nurkassa.
" No moiii nallukka! " Lepertelin karsinassa seisovalle ruunalle joka alkoi heti nuuhkia taskujani herkkujen toivossa.
" Saat herkkuja sitten karsinan siivouksen jälkeen... " Mutisin ja annoin Frankille suukon sen valkoiselle otsalle. Ruuna pukkaisi minua hellästi päällään ja silitin sitä poskesta. Otin riimunnaarun esille ja napsautin lukon kiinni. Pari päivää sitten oli satanut lunta. Ja sitä tuli lisää melkein joka päivä, paitsi ei tänään. Lumi natisi pienesti samalla kun talutin ruunaa tarhoja kohti ja tunsin pehmeän turvan olallani. Silitin Frankin turpaa ja naurahdin samalla kun se maistoi ruskeita kutrejani.
" Hömppä! " Sanoin hellästi ja napsautin lukon pois hevosen riimusta.

Nostin painavia kikkaroita kottikärryihin ja sen jälkeen heitin talikon kottareiden päälle. Kärräsin kottikärryt lantalaan ja kippasin ulosteet kasaan. Hain kottikärryihin jonkin verran turpeita jotka veisin ruunan karsinaan. Kaadoin uudet turpeet karsinaan ja levitin niitä talikolla. Vein kärryt pois ja menin hakeman Frankin sisälle. Lähestyin nopeaan tahtiin tarhaa kohti ja näin Frankin nyppimässä lyhyttä heinää tarhan toisella puolella.
" Fraaaank! Sisällee!! " Huusin niin kovaa että joka Uuden-Seelannin asukas olisi voinnut kuulla minut. Ruuna lotkautti korvaansa ja toijutto minua hetken kunnes jatkoin ruohon nyppimistä.
" Frank kulta, tule tänne niin saat porkkanan! " Huusin uudemman kerran ja rapisteli taskussani olevaa muovipussia. Ääni kiinnitti ruunan huomion ja laiskasti se lähti löntystämään minua kohti.


Pyöritin punaista kumisukaa Frankin valkoisella karvalla. Hepo oli hyvin pölyinen ja minun piti kopauttaa sukaa seinään joka kolmas minuutti. Pujahdin ruunan kaulan alta toiselle puolelle ja harjasin samalla tavalla. Heitin pölyisen suan harjapakkiin ja tartuin tavalliseen pölyharjaan. Harjasin sitten ruunan sillä ja Frank nautti harjauksesta täysin siemauksin. Otin käteeni kaviokoukun ja pohdistin hevosen kaikki neljä kaviota. Valitettavasti ruuna jätti kaiken työn minulle ja minun piti kannella sen painavaa kaviota yksin. Nostin napakasti kaviota nopeasti ylös jotta saisin hieman apua. Yritykseni toimi ja Frank piti kaviotaan ilmassa. Tarkistin koko hevosen mahdollisten haavojen varalta. Onneksi Frank oli terve kuin pukki.


Asetin keksipurkkini oleskeluhuoneen puiselle pöydälle. Sen jälkeen kipitin sohvalle ja kömmin punaisen fleeceviltin alle. Nappasin kouraani pöydällä olevan Hööksin mainoksen ja aloin selaamaan sitä. Oleskeluhuoneessa oli Britta, Soffi, Taru ja koko herkutteluillan pääjehu Salma. Muut tulisivat varmaan piakoin. Oleskelihuoneessa vallitsi kiusallinen hiljaisuus...
" Hei! Mulla on korttipakka mukana, pelataanko sillä mafiaa? " Kysyin ja laskin mainoksen pöydälle.
" Joo pelataan vaan! " Taru hihkaisi ja istuimme kaikki pöydän ääreen. Kertasimme nopeasti säännöt ja jaoimme kortit. Vilkaisin nopeasti korttejani. Minulla oli musta risti ja punainen hertta.


" Kamalan masentava sää... " Kirsikka sanoi kun hän tömisteli oleskeluhuoneeseen.
" Ehkä taivaskin suree koska Selena lähti... " Inkeri, joka oli tullut Kimin kanssa sanoi surullisesti.
" Häh?? Onks Selena lopettanu?? " Kysyin sokissa. Kimi ja Inkku nyökkäsivät. Ennenkuin ehdin avata suuni Inkeri jatkoi.
" Selena joutu lopetamaan koska vanhemmat käski. " Oleskeluhuoneessa vallitsi hiljaisuus, kun monet miettivät iloista Selenaa. Hän oli oikein ihana persoona, niin mukava ja positiivinen. Nousin äkisti ylös ja kohotin kaakao mukini.
" Nostakaamme malja eräälle positiiviselle tytölle, Selenalle! " Sanoin juhlallisesti ja hörppäsimme kaikki juomaamme.


Painoin pääni Frankin lämpimälle kaulalle ja hengitin syvään sen ihanaa hevosentuoksua.
" Voi Frank... Ajattele jos minunkin pitäisi lopettaa joskus? Se olisi ihan kamalaa... En pystyisi varmaan elämään ilman sun lempeää hörähdystä. " Kuiskasin hiljaa ruunan korvaan. Kärpäskimo hörähti lohduttavasti ja pukkaisi minua päällään. Hymyilin ja istuin karsinan nurkkaan katselemaan hoitohevostani. Suljin hetkeksi silmäni ja kuuntelin tallin omia ääniä. Hevosten rouskutusta kun ne söivät ruokaansa, hieman surumielistä rupattelua yläkerrasta, hevosten lempeitä hörähdyksiä... Avasin silmäni ja näin Frankin menevän varovaisesti makuulleen viereeni. Ruuna laski päänsä syliini ja ummisti silmiään. Silitin hevosen päätä ja olin pakahtua ilosta.
" Voi kuinka minä rakastankaan sinua... " Mutisin ja silitin kärpäskimon kaunista päätä. Mikään ei voisi tuhota tätä ihanaa hetkeä nyt.

7HM

[Catrina]

Joulumieltä

Nostin käteeni liilan penaalin jossa oli mustan hymyilevän ponin kuva. Avasin penaalin, katsoin sisään ja käänsin hintalapun.
" Hei Cami! Kato tätä penaalii! " Huudahdin ystävälleni Camillalle, joka laski pinkinvärisen harjan käsistään. Ojensin liilan penaalin hänelle ja hän käänteli sitä. Lopulta hän katsahti minuun sillä ootko tosissas-ilmeellä ja laittoi penaalin paikalleen.
" Tää on kyllä niin idioottimaista! " Tuhahdin.
" Miten niin? " Camilla kysyi.
" Ensinnäkin, me ollaan lahjaostoksilla marraskuussa. Ja toiseksi, sä haluat olla mukana kun mä aion ostaa sun joululahjas! " Korotin ääntäni. Kaverini vai hymyili ja taputti minua olalleni.
" En mä oikeastaan ole sun kanssas kun sä OSTAT mun lahjan, mä vain valitsen mun lahjan sun kanssas ja menen kaupasta pois sitten kun ostat mun lahjan. " Hän kertoi ja hymyili levästi. Hymähdin ja jatkoimme ostoksia. Camilla osaa kiihdyttää suuttumukseni nollasta sataan, mutta hän osaa myös ne tietyt kikat jolla minut saa rauhoittumaan. Kävelimme Hööksin käytävällä ja katseeni osui johonkin pinkkiin pussukkaan. Livahdin sen pussin luokse ja näin sen oikean lahjan. Vaaleanpunaisen meikkipussin jota koristivat laukkaavat mustat hevoset.
" Mikä ny? " Camilla kysyi ihmeissään ja kuulin hänen askeleensa. Hän ei saisi nähdä lahjaansa.
" Ei mikään! Mennään kattomaan harjoja! " Lipsautin nopeasti ja käänsin hänet ympäri. Työnsin hänet harjojen luokse. Katselimme erilaisia harjoja. Cami nosti kirkkaanpinkin harjan pärstäni eteen. Väri oli melkein niin kirkas että silmiin sattui.
" Tän mä tahtoisin lahjaksi! " Hän huudahti ja katsoi minua koiranpentu-ilmeellä. Nyökkäsin ja osoitin kaupan ovea.
" Häivyppäs nyt, nii mä ostan sun lahjas. " Sanoin ja Camilla juoksi ulos kaupasta. Huomasin hänen kipittävän vieressä olevaan Body Shopiin. Laitoin harjan nopeasti takaisin ja hain meikkipussin. Kiirehdin kassalle ja kaivoin ylös kahdenkympin setelin. Ojensin sen kassaneidille ja sain takaisin vitosen. Työnsin rahat ratsastushousujeni takataskuun ja pyysin naista paketoimaan Camillan joululahjan. Nyt sitten olisi aika mennä tallille...

Sujautin Camin lahjan siniseen kaappiini.
" Mikäs se on? Lahja salaiselta ihailijalta? " Oleskeluhuoneen ovea vasten nojaava Kirsikka kysyi ilkikurinen hymy suullaan.
" Hahahaha! Oikein hauskaa! " Sanoin ja näytin tytölle kieltä.
" Tää on mun kaverin joululahja. En mä sitä kotiinkaan voi viedä kun hän löytää sen kuitenkin. " Jatkoin ja lukitsin kaappini.
" Muuten ootko jo nähnyt Liinun varsan? " Kimi kysyi. Pudistin päätäni.
" Milloinkas varsa putkahti Sebeen? " Kysyin häneltä ja hän vastasi että Liinu oli varsonut pari päivää sitten.
" Mennäänkö moikkaamaan niitä kahta? " Nyökkäsin vastaukseksi ja talsimme Liinun karsinalle. Kurkistin kaltereiden välistä ja siellä oleva varsa sulatti sydämmeni.
" Voiiii! Kuinka sulonen! " Lepertelin ja pieni varsa tuijotti meitä kahta mustilla nappisilmillään.
" Varsan nimi on Seppeleen Huijari. " Kimi kertoi. Raotin varovaisesti karsinan ovea ja Huijari työnsi päänsä ulos. Rapsutin sitä hellästi korvan takaa. Kirsikka silitti varsan pehmeää turpaa.

Ulkona oli pakkasta ja lunta tuprutti kirkkaalta taivaalta. Pakkasta ei ollut paljoa, sellaista pikkupakkasta vain. Avasin hevostarhan portin ja menin hakemaan ruunan talliin. Frank oli laitumen toisella puolella. Astelin huolettomasti hevosta kohti kunnes kuului se tietty ääni.
" Yöööö!! " Kiljaisin ja aloin hinkata tallikenkääni maatavasten. Viti valkoinen lumi muuttui parissa sekunnissa lannan ruskeaksi. Bravoo Catrina, turmelit puhtaat kenkäsi yhdessä päivässä! Hinkkasin kenkääni vielä hetken... Katsoin kengän pohjaani. Lanta oli tarrautunut inhottavasti kenkääni. Huokaisin ja jatkoin matkaani välikohtauksesta välittämättä. Ruohoa nyppivä Frank nosti kiinnostuneena päänsä kun kuuli askeleeni, kiljaisuni ja matalan kiroiluni. Ruunalla oli joulun punainen loimi.
" Moi Frank. " Mutisin viellä vähän ärsyyntyneenä. Ruuna ihmetteli käyttäytymistäni ja katsoin minua kysyvästi. Hymyilin vähän kun hevonen puhalsi lämmintä ilmaa naamaani.
" Sä olet kyllä ihana. " Sanoin ja hymyilin. Frank muistutti minua vähän Camillasta. He molemmat osaavat tehdä kamalasta päivästä maailman mukavan. Molemmat saavat hymyn huulilleni. Tosin Frank ei osaa millään tavalla suututtaa tai ärsyttää minua. Laitoin riimunnarun kiinni päitsiin ja talutin ruunan sisään. Frank lepuutti turpaansa olkapääni päällä ja nuuhki kaulaani.
" Ei saa kutittaa! " Lepertelin hymyillen ja silitin ruunan turpaa.

Laitoin kultsin päitsistä kiinni käytävälle. Miksiköhän en ollut tehnyt tätä aiemmin? En tiennyt itsekkään vastausta. Napsautin toisen ketjun kiinni ja ruuna ravisti päätään. Se varmaan yritti saada ketjut pois.
" Moi Catrina! " Käytävää pitkin talsiva Salma tervehti.
" Moi, voisitko kattoa Frankkia hetken niin käyn hakemassa sen harjat? " Kysyin. Salma nyökkäsi ja minä hain hepon harjat. Pitäisi keksiä joku juttu jonne laitan harjat ettei tarvitsisi joka kerta mennä pääkäytävän päätyyn kun haluan harjata ruunan. Nappasin harjapakin kainalooni ja menin takasin Salman ja Frankin luokse.
" Kiitti että vaivauduit. " Sanoin ja hymyilin Salmalle. Hänkin hymyili ja katosi Bonnien karsinaan. Otin ensiksi punaisen loimen pois ja laitoin sen viikattuna karsinan eteen kiinnitettyyn telineeseen. Otin esiin kumisuan ja aloitin sen tavallisen harjausrituaalin. Frankin karva kiilsi valkoisena urakkani jälkeen. Harjauksen jälkeen puhdistin hevosen kaviot. Raaputin kaiken lian pois kunnolla ja huomasin pienen haavan oikean etusen vuohiskuopan yläpuolella. Tutkin nirhaumaa tarkemmin ja näytti siltä että se oli tullut hokista. Tallin hevosethan olivat saanneet hokit jonkin aikaa sitten... Haavasta ei tullut verta, mutta en ottanut riskejä. Aikoisin desinfioida haavan, voihan olla että haava tulehtuu. Nousin ylös ja menin talliapteekille. Pieni kaappi oli tulenpunainen ja sen päälle oli kasattu erivärisiä pinteleitä. Kaapin ovessa oli valkoinen risti ja joku oli kirjoittanut oven kulmaan " Kamu " ja huomasin pienen sydämmen nimen jälkeen. Otin kaapista pumpulia ja kastoin sen desinfiointi litkuun. Kipaisin takaisin Frankin karsinalle ja sivelin haavaa varovaisesti. Ruuna säpsähti kirvelyn takia, mutta tein sen nopeasti ja Frank ei kärsinyt sen enempää.

Oleskeluhuoneen vanha ovi natisi hieman, kun työnsin sen auki ja astuin sisään. Huoneessa leijui iihana tuoksu. Se... sehän on... glögin tuoksu! Tuoksuun oli hyvä syy, Pipsa ja Taru. Tytöt tekivät glögiä ja Taru oli kaatamassa pilkottuja manteleita ja rusinoita pieneen kippoon.
" Heippa Cati! " Taru hymyili ja asetti kulhon pöydälle. Sohvalla istuvat Britta ja Linnea odottivat innoissaan että saisivat käsiinsä lämpimän mukin glögiä.
" Liity seuraan! " Linnea sanoi ja taputti sohvaa. Mitään sanomatta istuin ja aloimme kaikki rupatella Salman pikkujouluista. Yhtäkkiä ovi kolahti taas ja tällä kertaa oven suussa seisoi Salma. Pyysimme häntäkin mukaan ja me kaikki odotimme että glögi olisi valmista.
" Tääl tuoksuu ihan joululta! " Britta sanoi. Me kaikki nyökkäsimme ja Taru alkoi penkoa kaappeja. Hän otti esiin ison rasian piparkakkuja. Me ryntäsimme pöydän ääreen ja aloimme mutustaa keksejä.
" Mitäs täällä tehdään? " Ovelle ilmestynyt Anne kysyi.
" Öööhh... Me pidetään pienet glögikekkerit... " Mutisin suu täynnä keksejä.
" Mahtuuko tänne lisää? " Anne kysyi ja nyökkäsimme. Hän istui pöytään ja siinä sitten rupattelimme joulusta, söimme keksejä ja joimme glögiä.

" Salma, tuutko mukaan maastolenkille? " Kysyin penkillä istuvalta nuorelta naiselta samalla kun laitoin mustan kypärän päähäni.
" Juu, menen vaan laittamaan tammalle varusteet. " Sitten katosimme molemmat hakemaan varusteita. Nostin Frankin painavan satulan syliini ja heitin suitset olalleni. Tepastelin ruunan karsinalle ja avasin kitisevän karsinanoven.
" No niin kultsi, nyt mennään liikkumaan! " Tokaisin, laitoin satulan sä'än päälle ja liutin sen oikealle paikalleen. Kiristin satulavyön ja kuten useimmat hevoset, Frank pullisteli. Kiristin vyötä niin paljon kun pystyin, tarkistaisin sen myöhemmin uudestaan. Kultani otti kuolaimet kiltisti suuhun ja säädin suitsien remmit oikein. Kurkistin Bonnien karsinaan ja Salma oli kiristämässä vyötä.
" Ootko valmis? " Kysyin ja Bonnie katsoi minua tummilla silmillään.
" Ihan kohta, mee vaikka ulos oottaa, jooko? " Nyökkäsin ja tartuin Frankin ohjiin. Kaviot kopisivat äänekkäästi tallin sementtilattiaa vasten kun talutin ruunan ulos. Lunta tuprutti vielläkin, mutta lumisade oli jo onneksi laantunut. Yritin nousta korkean Frankin selkään. Pääsin juuri ja juuri ruunan selkään. Onneksi se pysyi koko ajan paikallaan vaikka pihisin ja puhisin sen korvan juuressa. Kaviot kopisivat uudemman kerran lattiaa vasten ja se oli Salma.
" Mennäänkö? " Kysyin ja annoin ruunalle pohkeita.

Maastoreissusta tuli leppoisa. Ei säikähdyksiä vain rauhallista pälpätystä. Juttelin Salman kanssa enimmäkseen pikkujouluista ja sen ohjelmasta. Lahjoja, rekiretki, hevosia ja joulumaasto... Miten minä jaksan odottaa?
" Se joulumaasto kuullostaa kyllä tosi mukavalta! " Sanoin ja hymyilin Salmalle.
" Mä en kyllä todellakaan tiedä minkälaisen asun mä laitan jos teemana on metsän väki... " Mutisin sormi suussa.
" Sä voisit olla vaikka... Peikko! " Salma sanoi ja alkoi kikattaa. Purskahdin itsekkin raikuvaan nauruun.
" Jaa, mä siis näytän ihan peikolta! " Tuhahdin ja aloin nauraa uudelleen.
" Sähän voisit olla joku suohirviö! Semmonen asu sopis sulle kuin nenä päähän! " Nauroimme siinä noin viisi minuuttia kunnes unohdimme mistä nauroimme. Rupattelimme vähän kaikesta kunnes saavuimme täydelliselle laukkasuoralle. Katsoin Salmaa pieni ilkikurinen virne huulillani.
" Kukahan ehtii ekaksi ton puun luokse? " Kysyin ja osoitin sormellani yhtä puuta.
" Bonsku, tietty! " Salma sanoi.
" Frank. "
" Bonnie. "
" Frank. " Jatkoimme väittelyä hetken kunnes päätimme kisata.
" Jos mä voitan ostat mulle limun tallilla, mut jos sä voitat mä ostan sulle limun, okei? " Salma nyökkäsi.
" Yy, kaa, koo! " Hän kiljaisi ja kannustin ruunan laukkaan.

8HM

[Catrina]

Frank, mutahirviö

Avasin hanan ja letkusta alkoi ryöppyö haaleaa vettä. Pistin käteni veden alle ja odotin että se olisi tarpeeksi lämmintä. Pian melkein harmaa vesi kirkaistui ja kyykistyin.
" Oikein mukava ajoitus sinulla, ukkoseni. Pitäis tunnin päästä viedä sut tunnille ja tässä sun pesemisessä tulee kestämään kauan... " Mutisin pesuboksissa seisovalle Frankille. Otin vieressäni olevan sienen ja hinkkasin sillä mutaa pois ruunan jaloista. Olin kokenut aikamoisen järkytyksen sen jälkeen kun olin mennyt hakemaan kärpäskimoa laitumelta. Se oli piehtaroinut tarhan mutaisimmassa kohdassa. Ja Frank olisi voinnut piehtaroida vaikka eilen, kun ei ollut näin mutaista. Mutta ei, se piti tehdä nyt. Minua alkoi naurattaa, en tiedä miksi. Ehkä siksi että ruuna alkoi vain muistuttaa yhä enemmän Camia. Huuhtelin ensimmäisen etusen viellä kunnolla ja siirryin toiseen. Näinhän se sitten jatkui noin puoli tuntia...

" Moi, mä oon Miia. " Kuului yhtäkkiä karsinan ovelta. Säpsähti ja nousin ylös. Olin pessyt Frankin jalat ja olin hetki sitten kuivannut ne sinisellä pyyhkeellä jonka löysin harjapakista.
" Moro! Ootko sä Frankin ratsastaja? " Kysyin ystävällinen hymy naamallani. Tyttö nyökkäsi ja astui iloisesti karsinan sisään.
" Mä kipaisen hakemassa Frankin varusteet. " Tyttö tokaisi ja katosi käytävälle. Hän palasi pian kantaen ruunan painavaa satulaa. Hän laittoi sen maahan. Avasin harjapakin ja aloimme harjata kärpäskimoa yhdessä.
" Mun nimi on muuten Catrina. " Sanoin kun etsin käsiini kaviokoukkua. Miia heitti pääharjan harjapakettiin ja ojensin hänelle kaviokoukun. Tottuneesti ja puhdisti kaviot huolellisesti. Kun hän oli raaputtanut liat pois kaikista kaviosta, minä tarkistin hänen työnsä. Satuloimme Frankin rennosti rupatellen.

Pureskelin nopeasti tallievästäni, itsetehtyä pitsarullaa.
" Onks Frank tunnilla? " Pöydässä syövä Taru kysyi. Nyökkäsin ja otin ison haukan maukkaasta pitsarullasta.
" Entäs Humu? "
" Ei, mut se menee seuraavalle tunnille. " Heitin viimeisen palan suuhuni ja menin limuautomaatin luokse. Kaivoin taskustani tarvittavat kolikot ja syötin ne koneeseen. Painoin nappulaa, mutta mitään ei tapahtunut. Painoin nappia monta kertaa ilman tulosta.
" Ei oo totta! Mä tahon mun limsan! " Raivosin peltikoneelle vaikka tiesin että se ei auttaisi yhtään. Kuulin Tarun hihittävän hiljaa takanani.
" Valitettettavasti sun pitää lopettaa raivoominen tolle roskalle, todellakan, valitettavasti se kyllä näyttää niin hauskalta... Autanko? " Hän kysyi naurua pidätellen. Nyökkäsin suu tiukasti kiinni. Taru nousi ylös ja potkaisi konetta voimalla. Kului monta sekuntia mutta mitään ei tapahtunut. Katsoin Tarua surkeana.
" Odota... " Hän mutisi ja sen jälkeen kone antoi limsani kiltisti minulle.
" Kiitos. "
" Oleppas hyvä. Toi muuten näyttää aika hassulta kun kiihdyt nollasta sataan. " Taru sanoi leveä hymy huulillaan. Hymyilin takaisin ja hörppäsin vähän kylmästä limustani.

Kävelin Miian vieressä joka hymyili korvasta korvaan. Hän rapsutti Frankkia koko ajan kiitokseksi taivaallisesta tunnista. Hän piteli ohjista tiukasti kiinni ja työnsin tallin ovet auki. Tyttö talutti ison kärpäskimon karsinaansa ja hän alkoi riisua Frankilta vehkeitä.
" Mä vien nää takas. " Hän sanoi ja meni satulahuoneeseen satulan ja suitsien kanssa. Taputin hevosta kaulalle ja laitoin karsinan oven kiinni. Kipaisin nopeasti rehulassa ja hain yhden heinänsiivun ja porkkanan. Palatessani karsinalle näin Miian rapsuttelen ruunaa leukaperästä ja hevonen venytti nautinnollisesti kaulaansa.
" Annappas nämä ruunalle niin se saa vähän energiaa seuraavalle tunnille... " Sanoin ja annoin heinan siivun ja porkkanan tytölle. Hän nyökkäsi ja heitti annoksen ruunalle. Voih! Olin unohtanut että kärpäskimo menisi toiselle tunnille! Mitään sanomatta kipitin salamana satulahuoneeseen ja kannoin varusteet takaisin karsinalle.
" Voih... Mä unohdin et Frank menee toiselle tunnillekkin... " Mutisin hiljaa.
" Mitä kello muuten on? " Miia kysyi.
" Mun katos pitäisi mennä kotiin puolelta. " Vilkaisin kellooni. Se oli jo puoli viisi.
" Kello on nyt puol. "
" Anteeks mut mun pitää nyt lähteä... " Miia huikkasi ja katosi ulos. Kohautin harteitani ja kuului taas yksi ylipirteä hihkaisu.
" Moi! Oon Tiina! " Blondi tyttö hihkaisi takani. Hymyilin, esittelin itseni ja annoin tytön harjata Frankin satulan kohdalta. Annoin hänen myös huolehtia varustuksesta niin pitkälle kuin hän osasi.

9HM

Kökkö loppu, i know...

[Catrina]

Tuntsarin toive

Öhh, nopea hutaisu ja en todellakaan tiedä mistä sain tuon idean... En myöskään osaa piirtää satulaa...

10HM

[Catrina]

Long time no see...

" Olet sitten kotona neljältä, koska uudessa kodissa on viellä aivan hirveästi tehtävää... Vanhassa talossakin pitää viellä siivota, pitää tehdä ilmoitus talosta ja saada se myytyä... " Äitini, joka oli hyvin stressaantunut, sanoi ja veti syvään henkeä. Nyökkäsin, laitoin oven kiinni ja taapertelin talliin. Voih, milloin viimeksi olin moikannut Frankia? Valitettavasti en ollut ehtinyt perheeni muuton takia. Mutta tänään viettäisin koko päivän rakkaan kultsini kanssa, harjaisin sitä niin kauan kunnes ruunan valkea karva kiiltäisi, menisimme pitkälle maastolenkille... Ooohh, tästä tulisi hauskaa! Hyppelin lopun matkaa talliin jossa näin Annen jakelemassa päiväruokia hepoille.
" Moi Anne! Kai sä sait mun viestin? " Kysyin brunetelta.
" Juu, sain sen. Hyvä että ilmoitit kiireistä, koska ihmettelin jo että mihinkäs sinä olit kadonnut! " Anne sanoi hymysuin.
" Mitäs tallissa on sitten tapahtunut? "
" Tallissa on kyllä tapahtunut hirveästi asioita! Ensimmäiseksi Tiia on siirtynyt vihreimmille laitumille... " Anne sanoi surua äänessään.
" Mutta talliin on tullut kaksi uutta hevosta, Huiska ja Gitta. Niille on jo etsitty hoitajat ja sitten Blade astutettiin ja varsat tupsahtivat maailmaan jonkin aikaa sitten. " Hän jatkoi. Ennen kuin ehdin kysyä mitään, brunette tokaisi että hän voisi näyttää minulle tallin tulokkaat. Hihkaisin innoissani ja lähdimme tulokkaiden karsinoille.

En saannut sanaakaan suustani. Voi kun Bladen varsat ovat suloisia! Toinen varsoista, Dädi, nuuhki uteliaana kättäni. Silitin varovaisesti sen turpaa.
" Voih, kun nää on söpöjä! " Huokaisin ihastuksesta. Anne hymyili ja lähdimme sitten katsomaan Björks Birgittaa. Gitan karsinassa hääri ponin tamman uusi hoitajakin elikkäs Aino. Esittelin itseni hänelle ja tutustuin häneen paremmin.
" Onpas kello jo paljon! " Anne huudahti yhtäkkiä katsoessaan tallin seinällä riippuvaa kelloa.
" Minun pitää nyt mennä... Nähdään sitten pian ja kiva kun pääsit tallille Catrina, Frank on jo kaivannut sinua. " Anne jatkoi ja kiiruhti ulos.
" Sä hoidat siis Frankkia? " Aino kysyi.
" Jeps, tahtoisitko mennä maaston mun kanssa kohta puoliin? Frank pitäisi liikuttaa ja on niin tylsää mennä yksin. "
" Joo, mennään vaan. " Aino vastasi pieni ujo hymy huulillaan.
" Okei, meen harjaamaan Frankin ja tavataan sitten ulkona. " Tokaisin ja menin hakemaan ruunan harjat. Hyppelin iloisena ruunan karsinalle. Vetäisin oven auki ja karsinassa minua odotti suloinen Frank. Kärpäskimo käänsi päänsä ovea kohti ja hörisi tervehdykseksi.
" Voi, anteeksi kun en ole ollut täällä pitkään aikaan, mutta kun oli niin kiireistä. Mutta tästä päivästä alan aktivoitua. Okei? " Lepertelin ja hellin ruunaa kauan. Frank ummisti silmiään selvästi nauttien paijailusta. Sitten kipitin satulahuoneeseen hakemaan harjat ja aloitin harjauksen. Pitkin vedoin harjasin ruunan karvan kiiltäväksi. Kun olin valmis, hellin ja supattelin ruunalle. Nappasin harjapakin ja tepastelin viemään sen takaisin. Matkalla takaisin otin mukaani herran satulan ja suitset. Menin karsinaan ja laitoin satulan hevosen selkään. Kun olin kiristänyt sen, kipaisin hakemassa turvaliivini ja kypäräni kaapilta. Matkalla moikkasin nopeasti Brittaa joka oli lähdössä hyppimään esteitä Hypen kanssa. Vedin liivin päälleni ja napsautin kypärän kiinni samalla kun menin takaisin karsinalle. Sitten laitoin ruunalle suitset ja kiristin remmit. Hetken kuluttua tallin käytävällä kopisivat Frankin kaviot kun talutin kärpäskimoa ulos. Aino oli jo ulkona odottamassa kiiltäväksi harjatun Gitan kanssa. Tarkistin viellä satulavyön, kiristin kahdella reiällä ja nousin selkään.

" Rakas tallipäikkyni! Siitä on niin kauan kun viimeksi olen kirjoittanut tai ollut tallilla. Syynä siihen on tämä: Muutto. Viimeksi kun tulin tallilta kotiin vanhempani ilmoittivat että perheeni muuttaisi. Mutta helpotuksekseni pystyin viellä jatkamaan Frankin hoitamista, sillä uusi talo oli ihan tallin vieressä. Muutto on ensimmäinen syy ja toisena on koulu. Koulussa oli kamala koeviikko ja jouduin lukemaan 24/7 että saisin hyvän arvosanan. Ja kaupan päälle sain myös mukavan kokoisen läksypinon joka päivä kotiin. Mutta nyt onneksi se on ohi ja voin taas aktivoitua. Tänään menin sitten herran kanssa maastoon uuden tuttavuuden kanssa, Ainon. Hän hoitaa suloista Gittaa ja meillä oli mukava maastoretki. Näimme myös vilauksen ketusta. Ratsastimme maastoesteille ja hyppelimme niitä jonkin aikaa kunnes suuntasimme laukkasuoralle. Sen jälkeen menimme katsomaan Pyöristin vuorta ja suuntasimme sitten takaisin tallille. Mutta nyt minun pitää lopettaa sillä kello on kohta neljä ja minä haluan viellä mennä ruunan luokse.
Kirjoitettu: 17.2.2013 ~ Catrina " Raapustin kirjaani nopeasti ja heitin sen kaappiin. Kipitin rehulaan ja nappasin Frankille kaksi porkkananpalaa kiitokseksi ihanasta lenkistä. Kävelin karsinalle, tiputin herkut ruokakippoon ja avasin karsinan oven. Herra oli jo ahminut namit suuhunsa ja rouskutti niitä tyytyväisenä. Rapsuttelin, hellin ja lepertelin ruunalle hetken kunnes suuntasin ulos. Tallin pihalla minua odotti jo äidin hopeinen auto.

11HM

Anteeksi kun en ole piiiitkään aikaan kirjoittanut mutta IRL: issä on ollut paljon vaikeuksia ja virtuaaliheppailulle ei ole jäännyt aikaa, mutta vihdoin ja viimein sain jotain tänne päikkyyn : )

[Loviisa]

Alku



Kävelin tarhoille perhosia mahassani. En mennyt tuttuun tapaan ponitarhaan luo vaan nyt menin tapaamaan oritarhalle uutta hoitsuani, kultaista Frankia. Siellä sen seurana oli Rotta ja Huijari.
Menin tarhaan sisään ja kaikki kolme tulivat luokseni.
"Voi Fraaank, sä oot niin ihana!!" sanoin ruunalle samalla rapsuttaen sitä kaulasta.
Otin taskustani pari kuivunutta leivän kannikkaa ja annoin ne Frankille. Tutustuimme toisiimme rauhassa. Silittelin ja rapsuttelin sitä ja Frank haisteli minua.
"Söpöliini, pääset kunnolla töihin seuraavalla kerralla!" kuiskasin lähtiessäni sen korvaan.

Lovvu & Frank 1HM!


Kesä 2 ansaittu kesäisestä suorituksesta:

~Anne

[Loviisa]

14.7.


Vettä tihkutti auton laseihin kun isä heitti minut tallille.
”Tuu hakee parin tunnin päästä!” sanoin ja pakautin oven kiinni.
Isä kaarsi tallin pihalta pois.
”Moikka Simona!” tervehdin kun näin lettipäisen tytön kävelevän tarhoilta Pampun kanssa.
”Haluutko tulla mun kaa maastoon tänään? Aattelin mennä Frankin kaa ihan rauhallisen maaston”
”Joo se olis kivaa, tavataan tässä 20 minan päässä?” Simona sanoi hymyillen tallipihalla.
Hymyilin takaisin ja lähdin hakemaan tallista riimunnarua.
Kun olin hakenut riimunnarun, menin hakemaan Frankin. Näin myös matkalla tarhoille Nadjan joka käveli Arin kanssa takatarhalta.
”Moi Loviisa!” Nadja tervehti iloisesti.
”Hei, haluutko säkin tulla mun ja Simonan kaa maastoon?” kysyin.
”Joo, voin mä tulla!” Nadja vastasi ja sovimme tulevamme tallipihalle samallalailla kuin Simonen kanssa. Arin karsina ja poniboxi ovatkin ihan vierekkäin.

Frank olikin jo tarhan suulla vastassa. Napsaisin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.
Vien Frankin sen karsinaan ja otan harjapakin lattialta. Aloin harjaamaan sitä pitkin vedoin. Se nautti, otin taskustani puolikkaan näkkärin ja annoin sen sille.
Sen silmät olivat puoliummessa ja alahuuli lerpatti. Se näytti syövätän söpöltä.
Katsahdin kelloon, jo 10 minuuttia oli jo kulunut. Puhdistin nopeasti mutta tarkasti kaviot ja lähdin äkkiä hakemaan varusteita.

Liu'utin satulan paikoilleen ja laitoin satulavyön ensimmäiseen reikään. Sitten otin suitset ja kutitin Frankia hiukan suupielestä. Se otti kuolaimet tottuneesti, pujautin niskahihnan korvien taakse ja laitoin loput remmit kiinni. Otin enää kypärän ja laitoin sen päähäni. Sitten olin valmis, katsahdin kelloa ja aika oli mennyt juuri sopivasti.
”Nyt mennään maastoon Frank!!”

”Mulla on yks vakioreitti mitä meen melkein aina, se menee vähän matkaa sitä valaistua maastolenkkiä ja sitten lähtee sellanen tie joka menee kohti Pyöstin vuorea ja sitä kautta liekkijärvelle. Takaisin tullessa on myös laukkasuora” selostin tytöille.
”Se kuulostaa hyvältä vai mitä Simona?” Nadja sanoi.
”Joo, mennään vaan sinne” Simona sanoi.
”Pampu saattaa sit jäädä vähän meistä mut me jäädään aina oottaa sua” sanoin vielä Simonalle ennenkuin lähdimme.

Menimme alun rauhassa kävellen. Sade oli loppunut mutta tuuli vielä kylmästi. Ei tuntunut yhtään kesäpäivältä. Onneksi minulla oli päälläni paksu huppari ja Frankin jykevä kaula oli ihanan lämmin.
Kun käännyimme toiselle tielle aloimme ravaamaan. Minä ensimmäisenä, sitten tuli Nadja Arin kanssa ja viimeisenä Simona pikku Pampun kanssa.
”Voidaanko me jo laukata?” Simona kysyi malttamattomana.
”Joo voidaanhan me!” sanoin.
Nostin ravin ja siitä laukan. Frank laukkasi hulluna. Oli vain ihana antaa mennä ja istua kyydissä. Katsoin taakseni, Nadja tuli hiukset heiluen takanani kasvot naurussa samaten vähän matkan päässä meistä oleva Simona.
Siirryimme laukattuamme sopivan pätkän raviin ja sitten käyntiin.
”Pampu me ihan hirmu kovaa kun se yritti ottaa teitä kiinni, se oli ihan sika siistiä!!!” Simona hihkaisi.
”No niiin oli!” Nadja säesti.

Ravasimme Pyöstin vuorelle asti. Menimme sitä pienen pätkän käynnissä ja siitä käännyimme pienen matkan kuluttua oikealle, laukkasuoralle.
”Nyt tulee se laukkasuora olkaa valmiita nostetaan heti laukka!” sanoin vähän ennen suoraa.
Kun laukkasuora tuli nostimme heti laukan. Laukkaaminen oli vain niin kivaaa. Frank meni niin rennosti ja kiltisti.
Laukattuamme sen lähdimme tallille päin, pitensimme lenkkiämme hiukan ja menimme maastoesteiden kautta tallille. Emme siis hyppineet esteitä kuitenkaan. Loppumatka meni nopeasti ja hetken kuluttua olimmekin jo tallilla. Meillä oli tosi kivaa ja hevosetkin nauttivat.
”Mulla oli tosi kivaa!” sanoin tytöille. ”Mennään joskus toistekki!”
”Joo, varmasti!” molemmat sanoivat.
Hyppäsimme selästä pois ja lähdimme ottamaan varusteita pois.
”Frank sä oot best!” sanoin ruunalle.

Lovvu & Frank 2HM!

[Loviisa]

Ilman satulaa

Hain riimun tallista ja lähdin pyydystämään Frankia. Kun pääsin tarhalle se olikin jo vastassani.
”Jes, miten sä satuitki jo olemaan mua vastassa pilkkupeteni!”
Ei kovin houkutellut mennä tennareillani tuonne märkään ja mutaisaan tarhaan. Laitoin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan Frankia tallille.
”Mennään tänään kentälle jos vaan se on vapaa!” sanoin ja kiinnitin ruunan ulkona oleville puomeille.
”Pysy siinä mä käyn ihan nopeeta hakee sun harjat!!”
Kipaisin hakemassa harjapakin ja aloin harjaamaan Frankia.
”Nukkukko sää? Sun elämä on kyllä aika rentoo, varsinki näin kesäsin! Oot vaan ja syöt tarhassa, välillä sulla vähän ratsastetaan ja sit taas takas syömään, mut kohta nää unelmapäivät loppuuki kun alkaa tunnit” naurahdin Frankille joka näytti nukkuvalta.
Puhdistin kaviot ja letitin harjan.
Sen jälkeen lähdin hakemaan varusteita.
Matkalla näin Nadjan joka oli menossa kanssa hakemaan Arskan varusteita.
”Hei, haluutteko tulla mun ja Claran kaa kentälle? Mentäis ilman satulaa!” Simona hihkaisi meidät nähdessään.
”Joo, me tullaan!” sanoimme Nadjan kanssa.
”Nythän meidän ei tarviikkaan hakee mitään varusteita” totesin ja käännyin jo takaisinpäin.
”Höperö, suitset tietty!!” muut sanoivat nauraen.
”Äh, mä oon kanssa niin hajamielinen!” puuskahdin ja lähdimme Nadjan kanssa hakemaan suitsia. ”Nähdään kohta kentällä!”

Menin suitsien kanssa Frankin luo. En tiedä onko kovinkaan turvallista jättää hevonen yksin ulos vaikka se olikin kiinni. Onneksi Frank ei kuitenkaan ollut karannut, joten tämän kerran erehdykseni menkööt.
Laitoin riimun ja sen jälkeen ohjat. Frank otti kuolaimet automaattisesti, olin tottunut Pampun kanssa vaikka minkälaisiin vippaskonsteihin mutta tällä herralla niitä ei tarvinnut.
Laitoin suitset Frankin päähän, otin kypärät, vaihdoin ratsastuskengät ja olimme valmiita.
”Tänään sä et tarviikkaan satulaa kun me mennään ilman satulaa!” sanoin sille ja lähdin kentälle.

Kokoonnuimme kentällä. Olimme kaikki melkein samaan aikaan paikalla.
”Voiko joku puntata mut? En taida päästä yksin Frankin selkään” kysyin tytöiltä.
”Mä voin!” Clara suostui.
”Yks, kaks ja kol!”
Ja niin olin selässä. ”Kiitti!”
Simona punttasi Nadjan ja sitten nousi itse Pampun selkään. Aloitimme rauhallisesti käynnissä pitkin ohjin. Frankin pehmeässä lihaksikkaassa selässä oli helppo istua. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalla ja lämmintä olikin ainakin 20 astetta. Ratsastuskengät saivat varpaani paistumaan. Kevyesti pari kiekkaa käveltyämme otimme ohjat ja nostimme ravin. Frank ekana, sitten Arska, sen jälkeen Walma ja vimppana Pampula.
Frankin ravi oli niin keveä. Se ei ollut ollenkaan niin pomputtava mihin olin Pampun kanssa tottunut.
Kentän reunalla oli ilmestynyt Emmy sekä Emsku. Emmy ehdottikin että kuka haluiaisi ratsastaa takaperin. Simona innostui heti ja koitti ekana. Eka he menivät käynnissä ja sitten ravissa. Simona pysyi tosi hyvin Pampun pomputtavassa ravissa.
Minäkin innostuin kokeilemaan. Se oli tosi tosi tosi vaikeaa. Heilun kokoajan puolelta toiselle. Pysyin juuri ja juuri selässä, vaikka pariin kertaan näyttikin siltä että tippuisin.
Sitten käännyimme oikein päin ja päätimme ottaa laukkapätkän.
Menimme samassa järjestyksessä kuin ravatenkin. Frank laukkasi niin ihanasti. Annoin vain pienen pienet laukkapohkeet ja ruuna ampaisi laukkaan. Laukanvaihdossa heilahdin hiukan eteen mutta sain ponnisteltua itseni takaisin tasapainoon.
Frankin laukka oli tasaisen keinumaista. Laukattuamme siirryimme loppukäynteihin.
Kuuma aurinko verotti osansa ratsuista kuin ratsastajistakin, joten päätimme lopettaa.
Pari kiekkaa käveltyämme laskeuduimme selistä.
”Me molemmat ollaan ihan hikisiä” puuskahdin.
”Ette oo ainuita!” Clara naurahti.
Kävelimme jonossa talliin kukin omalle karsinalleen. Otin Franksulta suitset pois, vein ne satulahuoneeseen, pesin kuolaimet ja laitoin ne paikoilleen. Sitten hain Frankin ja vein sen pesuboksiin. Huuhtelin sen vedellä hellästi. Frank melkeinpä tykkäsi vedestä.
Pesun jälkeen annoin sen syödä hetken aikaa ruohoa riimunnarussa ja sitten vein sen tarhaan.
”Moikka Frank!”

Lovvu & Frank 3HM!

Eli siis kirjotin Simonan tekemästä "irtiottoa ennen vaellusta" hoidosta version. (:

[Loviisa]

12.8

Viimeinen lomapäivä ennen koulun alkua. Se olisi mainio pyhittää tallipäiväksi.
Pakkasin kotona mukaani vasta paistettuja sämpylöitä evääksi. Sitten otin pyöräni ja lähdin vinttaamaan sillä tallille.
Aurinko paistoi mutta ilma oli painostava. Ehkä tänään nähtäisiin kunnon salamanäytös.
Kymmenen minuutin kuluttua olin jo tallin pihassa. Jätin pyöräni odottomaan parin muun fillarin viereen.
”Moikka Inksu!” tervehdin Siiriä taluttavaa tyttöä. ”Mitä tänään?”
”Moro! En tiiä, ei varmaa viiti lähtee ratsastaa ku tuollapäin jyrisee jo” Inkeri vastasi viitaten käsillään Artsin ravitallille päin.
”Joooh, mitä jos harjattais eka hepat ja sitten mentäis puhistaa niitten varusteet? Tuutko mun kaa?” kysyin.
”Joo, voin tulla! Nähään satulahuoneessa 20 minuutin päästä” Inkeri totesi ja lähti Siirin kanssa talliin.
Minä hain Frankin riimunnarun ja suuntasin tarhoille.

Otin pölyharjan ja aloin sukimaan Frankia.
”Me ei voida mennä tänään ratsastaa kun ulkona jyrisee, mä pelkään ihan hirveenä ukkosta!” selitin Frankille.
Kun olin harjannut Frankin suurinpiirtein puhtaaksi otin kaviokoukun ja tarkastin kaviot.
”Nosta nosta!” puuskahdin vastaan taistelevalle Frankille. ”
Oho, mä en tiennytkään et sä saatat joskus olla vähän känkkärä” naurahdin rennosti ottavalle Frankille.

20 minuutin kuluttua istuimme Inkerin kanssa vierekkäin satulahuoneessa. Mukanamme oli ämpärit täynnä haaleaa vettä ja pesusienet.
”Missäköhän täällä on satulasaippuaa?” Inkeri pohti. ”Jes, löyty! Se oliki täällä kaapissa!”
”Hyvä, puhistetaanko eka suitset?” kysyin.
”Joo, vaikka!”
Otimme Siirin ja Frankin suitset. Purimme ne ja aloimme hinkata.
”Mä en sit osaa koota näitä kunnolla ollenkaan” ilmoitin jo ajoissa.
”No ehkä me yhessä osataan!” Inkeri hymyili.
Suitsissa oli aika kova työ, saimme oikein kunnolla hangata.
”Kato, mun sieni on melkein musta!” totesin ja virutin sienen vesisangossa.
Jonkinajan kuluttua olimme saaneet kaikki suitsien osat puhdistettua. Enää jäljellä oli se kokoaminen.
Aloitimme yhdessä pohtien mistä kannattaisi aloittaa. Hetken pohdittuamme otimme niskahihnan ja pujotimme sinne ostapannan.
”No tää kait on oikein” sanoin.
Inkeiri nyökkäsi. Jatkoimme kokoamista ja kuin saimme valmista molempien suitset olivat aina väärinpäin, niitä ei saisi ikinä hevosen päähän.
”Tais mennä mönkään!” käkätimme molemmat.
Jouduimme purkamaan suitset uudelleen. Onneksi ei mennyt kauaa kun Salma ja Britta astelivat satulahuoneeseen.
”JES, meidän pelastavat enkelit!!!” lausuimme yhteen ääneen. ”Voitteko te auttaa meitä kokoamaan nää suitset, me ollaan niiiiin uupeloita?”
”Joo, tottakai!” tytöt vastasivat iloisesti.
Britan ja Salman opastuksella saimme suitset koottua vaivattomasti.
”Kiiti ihan hirveenä!” sanoimme kun Britta ja Salma lähtivät varusteineen.
”Onneks tytöt tuli, me oltais oltu muuten pulassa” sanoin.
”Nii, mut oltais me voitu kysyä jotain muutaki apuun, paitsi ei Kasperia!!” Inkeri nauroi.
”No siitä ei olis ollu mitään apua!”
Puhdistimme myös satulat. Onneksi niissä ei tapahtunut mitään vaikeuksia. Satulahuopakin sai hiukan karvattomamman ilmeen, varsinkin Siirin kun harjasimme huovat.
”Nyt kaikki kiiltää ja on valmiita tunneille” totesimme ennen lähtöä

Otin evääni repusta ja menimme yhdessä Inkerin kanssa oleskeluhuoneeseen. Siellä oli Ansqu, Linnea, Akku ja Emmy. Istuin sohvalle, otin villivarsan ja aloin syömääm leipiäni.


Lovvu & Frank 4HM!

Tästä tuli tylsin tarina ikinä!

[Loviisa]

Frank chillailee tarhassa





Sori kun Frankille tuli vasta nyt uusi hoito, teen tarinoita ja kuvia stressaamatta ja rauhallisesti. (:

Lovvu ja Frank 5 HM!

[Anne]

Ruskamaastossa



Lovvu ja Frank päästelevät laukkasuoralla, johon on tuotu uutta haketta. Makoisa pohja siis laukata!

Spessu Loviisalle!

[Loviisa]

Kiitti vielä täälläki Anne ihanasta spessusta!

Ratsastusleikkejä

”Jes, viikonloppu! Vihdoinkin!”
Menin linja-autolla tallille. Tyhjässä bussissa soi perus nova musiikki, parin mutkan jälkeen painoin stop-nappia ja hyppäsin linja-autosta pois. Matka bussipysäkiltä tallille ei vienyt kuin pari minuuttia.
Aukaisin tallin oven ja menin sisään.
”Aah, ihana tuttu tallin haju” mietin.
Kävelin yläkertaan, latoin reppuni kaappiin mutta otin tallivaatteeni mukaan ja kävin vaihtamassa ne vessassa. Sen jälkeen kiipesin takaisin portaat ylös oleskeluhuoneeseen. Siellä oli Emmy, Odelie, Simona, Riona ja Kirsikka.
”Moikka kaikki!” tervehdin.
Vastaukseksi sain epämääräisiä hörähdyksiä.
”Mitä hauskaa sitä keksisi tänään?” Simona kysyi.
”En tiiä.. Mäkin haluisin jotain erillaista” totesin.
”Onkohan maneesi varattu jos mentäis sinne porukalla vaikka jotain ratsastusleikkejä?” Emmy ehdotti.
”Toi kuulostaa hyvältä, mä ainakin oon mukana!” Kirsikka ilmoitti.
Muutkin innostuivat asiasta, sovimme että menisimme heppojen kanssa ilman satulaa.
”Nähdään hetken päästä maneesissa, sanokaa muillekkin että tulla mukaan” Odelie sanoi ja lähdimme kaikki omien pollejemme luo.

Lähdin hakemaan herra Frankia tarhasta. Se oli oritarhassa yhdessä Rotan, Alexin ja Huijarin.
Ja kuten arvata saattaa, Frank oli aivan kurainen.
”Fraank, tänneee sieltäää!” huusin sille.
Kiltisti ruuna lompsotteli tarhan portille. Hyvä! Taputin sitä kaulalle ja napsasin riimunnarun riimuun kiinni.
”Yöks, oot kyllä hirveen likanen!” totesin sille samaan aikaan kun yritin keplotella tarhasta pois niin ettei koko tarhaan jäänyt jengi seuraisi minua.
Onneksi onnistuin ja lähdin taluttamaan Frankia talliin. Pihalla oli hiljaista, alkoi jo hämärtää. Taivaalta tihkutti hiukan vettä. Lämmin ja valoisa talli oli houkutteleva kurjalla ilmalla.
Jätin Frankin käytävälle ja otin kumisuan, pyörivin liikkein yritin saada mudan pois.

Tarpeeksi harjattua Frankista paljastui taas kärpäskimo. Puhdistin sen kaviot, harjasin hännän ja lähdin hakemaan suitset. Menin ensimmäistä kertaa Frankilla ilman satulaa. Onneksi sillä oli pehmeä ravi ja laukka.
Nappasin hepan suitset ja lähdin takaisin sen luo. Laitoin riimun kaulalle ja ujutin kuolaimet suuhun ja vedin niskahihnan korvien taakse. Asetin suitset kunnolla ja laitoin poski- ja turpahihnan kiinni.
Olimme valmiita lähtemään maneesiin.

Maneesissa odottelivatkin jo Simona ja Pampu sekä Riona ja Eela.
”Inkeri ja Ansquki sano tulevansa Pampun ja Reinon kaa!” Simona hihkaisi iloisesti.
”Jee, kiva! Ootteko jo miettyny mitä leikkejä oltais?” kysyin.
Odottaessamme muita keksimme pari leikkiä, vähän ajan päästä olimme kaikki jo koolla. Valitsimme leikeiksi peilin,värin ja hipan. Punttausten jälkeen kaikki olivat selässä.
Alku horjumisten jälkeen löysin tasapainon, ilman satulaa oli hauska mennä.
Aloitimme tietenkin käynnissä alkuverryttelylla, sopivin välimatkoin.
Käynnin jälkeen otimme ravia. Huhhuijaa kun pomputti. Säälin Simonaa ja Inkeriä jotka jotuivat pikku ponien pomputusta kestämään. Meinasin liusua jo ravissa alas.
Päätimme aloittaa peilillä. Kaikki tiesivät leikin idean jo ennestään eikä sitä tarvinnut selittää kellekkään.
Odelie päätyi ensimmäiseksi peiliksi. Kaikki valitsivat oman taktiikkansa, Ansqun taktiikka oli ilmiselvästi täysillä peiliä päin ennenkuin Odelie kerkesi kääntyä. Emmyllä ja Patronilla oli taas aivan toinen suunnitelma. Ne menivät pienin ja varovaisin askelin. Rionalla ja Eelalla oli hiukan vaikeuksia sillä aina kun Riona pysäytti Eelan, lähti Eela tallustelemaan vähän ajan päästä eteenpäin juuri ennenkuin Odelie oli kääntynyt.
Paras taktiikka oli kuitenkin Kirsikalla joka pääsi ensimmäisenä peilin luo.

Jatkoimme leikkiä jonkinaikaa kunnes vaihdoimme sen väriin. Minä lupauduin ensimmäiseksi väriksi. Aloitimme kuitenkin vain maneesiin puolesta välistä sillä muuten olisi kestänyt ikuisuus ennenkuin kukaan pääsisi päähän. Kun kaikki olivat valmiita aloitin.
”Se jolla on punaista päällä jaa tulla neljä raviaskelta eteenpäin” huusin.
Kuulin pari kuopaisua, joku ainakin liikkui eteenpäin.
”Seuraavaksi ne joilla ratsastussaappaat nyt jalassa saa tulla kolme käyntiaskelta” totesin.
Leikki jatkui niin kauan että ensimmäinen oli päässyt minun luokseni.

Vahdoimme taas leikkiä, vuorossa oli hippa. Inkeri jäi ensimmäiseksi hipaksi. Hippa vasta olikin hauskaa. Pikkuponit hiukan innostuivat ja tekivät pieniä ilopukkeja. Hevoset laukkailivat innoissaan toisiaan karkuun.
Frank innostui myös hipasta, se laukkaili riemuissaan ja minäkin pääsin tippumaan. Tasapainoni petti ja molskahdin maahan, onneksi ei sattunut. Nauraa herottaen nousin rakaisin selkään.
Pampula ja Siiri keplottelivat, kun ne näkikään että joku yritti ottaa niitä kiinni ne eivät liikkunut mihinkään. Ne kait ajattelivat että pääsisivät helpoimmalla kun jätättäisivät heti itsensä.
Hipan jälkeen aika olikin vierähtänyt, loppuverkkasimme hepat käynnissä jonka jälkeen laskeuduimme selästä.
Tämmöiset tempaukset olivat kivoja ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä!

Lovvu & Frank 6 HM!

Leikitään että tää tulee huomiselle sillä tänään ei olis ollutkaan maneesi vapaa Ja kiitti Emmylle kivasta tarina ideasta! (;