|
Post by Anne on Oct 27, 2011 16:52:39 GMT 2
Tähän topikkiin tulee Halloween-viikonlopun jatkokertomus. Kaikki hoitajat ja y-omistajat ovat tervetulleita osallistumaan.
Homma toimii näin:
1. Kun haluat kirjoittaa, vastaa (reply) ensin VARAUS ja lähetä viesti.
2. Kirjoita tekstisi, kun se on valmis mene oman VARAUS-viestin kohdalle ja paina modify-nappulaa. Liitä tekstisti viestiin ja paina 'Modify post'-painiketta.
3. Tämän jälkeen seuraava voi varata paikkansa jne.
Vain yksi varaus kerrallaan.
Tekstin täytyy tietenkin jatkua edellisestä ja mielellään jäädä jonkinlaiseen clifhanger-kohtaan.
Mikäli varauksen jälkeen tekstiä ei ilmesty kahteen päivään, varaus poistetaan.
Voi kirjoittaa kolmannessa persoonassa tai minä-muodossa, ihan mikä tuntuu kivalta. =)
Hyytävää Halloweenia!
|
|
|
Post by Anne on Oct 28, 2011 10:47:48 GMT 2
Jaakko heitti vedet kytevän nuotion päälle. Sihahdusta seurasi savusta ja höyrystä muodostunut pilvi, joka nousi nuotiosta kohti pimeää taivasta.
- Aamulla nähdään, Josefiina vilkutti loittonevalle hoitajapoppoolle. - Tai sitten vähän aikaisemmin, Elli kiherisi hiljaa. - Kamoon, en tiedä mitä suunnittelette, mutta mä alan olla liian vanha tämmöisiin. Täällä on kylmä ja pimeä, kun taas kotona odottaa leffa ja lasi viiniä, Anne tuskaili. - Ja Krister, Elli lisäsi. – No, onneksi mulla ei odota kukaan missään, joten voin vapaasti hillua tallilla loka-marraskuun vaihteisena yönä... - Heh, Anne hymähti ja vilkutti Jossulle, Ellille ja Jaakolle hyvästiksi.
- Mikäs oli thö plään? Jaakko kysyi.
- No, sä laitat kummituskaavun päälle hiippailet pelottelemassa tyttöjä mökin ulkopuolella, niin että ne herää, Jossu vastasi. – Me Ellin kanssa puetaan Sentti kummitushevoseksi ja Elli ratsastaa sillä, kun tytöt saadaan mökistä ulos.
- Kuulostaa terveeltä toiminnalta, Jaakko virnisti.
- Kyllä, eikun hommiin! Jossu hihkaisi.
Puolen tunnin kuluttua Sentti oli kääritty erinäisiin vermeisiin, jotta se näytti ’pelottavalta’. Elli oli kietonut ympärilleen pinteleitä, ja esitti siis muumiota.
- Okei, mä ootan vintillä ja teen outoja ääniä, jos tytöt tulevat talliin, Jossu sanoi. – Jaakko voi lähteä herättelemään tyttöjä.
Vanhasta lakanasta tehdyn kummituskaavun alla oleva Jaakko mutisi myöntävän vastauksen alistuneesti. Hän astui ulos tallista ja otti myrskylyhdyn mukaansa. Väistellen kuralätäköitä kummitus siirtyi kohti leirimökkejä.
- Hu huu! Hu huu! Huhuili kummitus mielipuolisesti.
Eipä kulunut aikaakaan, kun leirimökeistä alkoi kuulua pelon ja tirskunnan sekaista ääntelyä. Mökkien sisällä syttyivät kynttilät ja lyhdyt, olihan sinisten asumusten sähköt katki. Hoitajajoukko säntäsi ikkunoihin.
- Se on ihan varmasti Jaakko! Tosi kökköä! nauroi joku. - Hui kun pelottaa! kuului toinen, kotalaisen iloinen ääni. - Mennään ulos, se on varmaan tarkoitus.., sanoi yksi hieman unisempi tapaus.
Muutaman minuutin päästä tytöt olivat tallinpihalla. Valkoinen kummitus juoksi tilan päärakennuksen taakse. Kentän suunnalta lähestyi muumioratsastaja kalpeankeltaisen hevosensa selässä.
- Kääks! Muumio on kaapannut Sentin! - Ja pukenut sen tosi outoihin vermeisiin! - Scary... Jossu katseli näytelmää oleskelutilan ikkunasta ja myhäili tyytyväisenä. Mutta sitä mitä seuraavaksi tapahtui, hän ei nähnyt: maneesin sisävalot alkoivat välkkyä oudosti. Hoitajajoukkio kuitenkin näki tämän omalta paikaltaan.
- Apua, nyt ne yrittää pelotella meitä maneesin valoillakin, joku sanoi. - Mitäh? älähti Elli Sentin selässä. Jaakonhan piti olla jo kotonaan ja Jossun olkkarissa, hän mietti.
Mitä ihmettä maneesilla oikein tapahtui?
|
|
|
Post by Mirri on Oct 28, 2011 15:23:54 GMT 2
VARAUS
… - entäs jos siellä oikeasti kummittelee, kysyi pelokas ääni hoitaja porukan keskeltä. - se selviää vain katsomalla, kuului, myös porukan keskeltä.
Elli hyppäsi Sentin selästä ja viittoi Jossua tulemaan ulos ja niin Josefiina tulikin: - No, säikähdittekös kunnolla?
- Öh, kuuluiko Jonkun mennä räpsyttelemään maneesin valoja? Elli kysyi ja riisui siteitä kasvoiltaan. Kaikki olivat kummissaan ja asia päätettiin tutkia. Niin hoitajat, kuin Jossu, lähtivät maneesin suuntaan. Kaikki kokoontuivat maneesiin. Kukaan ei ollut varma, kuuluiko tämä päivän ohjelmaan, vai kummitteliko tallissa oikeasti. - Jaa-a, pitänee pyytää Jaakko korjaamaan lamppu, Jossu sanoi ja raapi päätään. - IiiK! Tuolla nurkassa liikkui jokin, huusi joku tyttöporukan keskeltä. - No, huh huh, tää taitaakin olla kummitus maneesi, tuttu juttu. Ettekö keksi mitään luovempaa.
Samassa maneesin ovi pamahti naristen kiinni ja valot jatkoivat räpsymistään. Osa porukasta kiljahti innosta ja osa piti asiaa tylsänä. Josefiina meni rynkyttämään ovea: - Pahus se on mennyt jumiin, tulkaas auttamaan. Samassa valot sammuivat. Kaikki hiljenivät, kunnes jotkut alkoivat kehuskelemaan: - Voi ei, me varmaan jäädään tänne ainiaaksi. Josefiina oli ymmällään tai siltä hän ainakin näytti. Hän yritti avata ovea, mutta se ei auennut. Mitä oli tekeillä? Jotkut yrittävät kännyköiden valossa avata toisen päädyn ovea, mutta sekään ei auennut. Kumea nauru täytti maneesin, vai oliko se naurua? Kaikki kuuntelivat hiljaa ja odottivat mitä seuraavaksi tapahtuu…
|
|
|
Post by Ansqu on Oct 28, 2011 17:00:33 GMT 2
VARAUS
..
Josefiina nyki ovea. Se ei millään auennut. Muutaman turhan yrityksen jälkeen porukka alkoi jo hermostua. Pelottava äänikin oli lakannut. Ilmassa oli jotain todella aavemaista.
- Minua pelottaa, joku tytöistä valitti. Hänen äänensä värähteli itkua. Muutkin alkoivat jo hermostua. Jossu ja Elli yrittivät rauhoitella kaikkia. - Ei hätää, sanoi Elli rauhoittavalla äänellä. - Yritän soittaa Jaakolle, Jossu ilmoitti.
Tämä on vastaaja. Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen. *
- Just joo! Ei se voi vastata edes puhelimeen, Jossu tiuski. Ilmeisesti pimeässä maneesissa pikkutyttöjen lohduttaminen alkoi jo häntäkin hermostuttaa.
- Mi-mitä me nyt tehdään? joku kysyi. Äänestä ei saanut selvää. - Älkää nyt, tää kuuluu varmaan noitten suunnitelmiin, eräs tytöistä sanoi. Häntä ei näyttänyt pelottavan.
Tuli hiljaista.. Ulkona oli pilkkopimeää, ja alkoi tuulla. Maneesin ikkunoihin saattoi välillä lentää muutama risu.
Valot räpsähti. Joku kiljaisi. Saman oudon hahmon varjo näkyi toisessa päädyssä..
|
|
Jeccu
Perustallilainen
Posts: 169
|
Post by Jeccu on Oct 28, 2011 19:33:55 GMT 2
Oudointa koko jutussa oli, että ovi oli mennyt itsestään kiinni. Hahmokaan ei liikahtanut edemmäs, vaan pysyi nurkissa, eikä tullut lähellekään hoitajakaartia. Tytöt katselivat nurkkia, jotkut vetäytyivät aivan Jossun ja Ellin viereen, jotta saivat jotain lohtua. Jossua alkoi jo hermostuttaa ihan mielettömästi; välillä nainen tärisi hieman ja vilkuili nurkkia ihmeissään. Molemmat aikuiset koittivat rämpätä ovea päästääkseen ulos, mutta se ei auennut. Jotain kummallista tässä oli.
- Hemmetti Jaakko! Vastais nyt joskus, saakeli, Jossu valitti ja katsoi Elliä. - Tää lähtee jo kummalliseks. En usko et tää on Jaakon tekoja. - Ehkä täällä kummittelee oikeasti! tylsistyneetkin tytöt alkoivat hermoilla joukon keskeltä. Kaikki vaihtoivat katseita keskenään ja joku kiljahti. Hahmo liikkui hitaasti heitä päin, mutta pian se kääntyikin ja lentäytyi kattoon. Se oli poissa. Tumma otus oli lentänyt ulos katon kautta - siitä ei näkynyt jälkeäkään.
Elli rämppäsi hetken ovea. Kuului inhottava naksahdus, ja ovi avautui. Tytöt juoksivat kiljuen pihalle, suoraan keltasen talon ovelle. Ulkona oli pilkkopimeää. Lähes kaikki hoitajat katsoivat pihaa ympäröivää pientä "metsikköä". Jossu katseli ympärilleen ja koitti vakuuttaa itselleen, että tämä vain oli hassua painajaista. Huono yö, vain hieman kauhistuttava halloween ilta. - KATSOKAA! joku tytöistä huusi ja kiljui. Hänen äänensä tärisi inhottavasti. Kaikki huokaisivat pelosta ja alkoivat hiljalleen kiljua. Jok'ikinen tärisi, jotkut enemmän, jotkut vähemmän.
Musta hahmo eteni tietä pitkin, tuli heitä kohti. Se tuli vain hetken hoitajia päin, mutta lähtikin nopeasti liitämään pihan halki metsikköön. Pari tytöistä repähtivät itkuun pelosta. Jossu nappasi puhelimensa taskustaan taas, valitsi Jaakon numeron ja painoi vihreätä luuria. - Vastaa, vastaa, vastaa... *Tämä on vastaaja. Jätäthän viestin äänimerkin jälkeen.* - HEMMETTI! Jossu karjaisi ja katseli ympärileen. Hän nappasi kainaloonsa yhden tytöistä ja halasi tätä.
Ulko-ovi avautui heidän takanaan. Mitä...?
|
|
Jenny
Perustallilainen
Avatar © Anne
Posts: 200
Hoitoheppa: Gitta
|
Post by Jenny on Oct 28, 2011 21:39:15 GMT 2
Josefiina tuijotti ovea henki salpautuneena. Miten ovet olivat alkaneet sulkeutua ja avautua itsestään. Hän pyysi lähintä hoitajaa tulemaan mukaansa sisälle taloon. Pahasti säikähtänyt hoitaja lähti itku kurkussa hiippailemaan Josefiinan kanssa sisälle ovesta. Heti kun he astuivat sisälle, kuului jotain. Käheää naurua. Hoitaja parahti ja liikahti epävarmana kohti ovea. "Jaakko? Anne? Kuka siellä on?!" Jossu huudahti. Valot välkähtivät ja ovi paiskautui kiiinni. "Voi himputti, ei kai taas." Jossu alkoi takoa ovea nyrkeillään, hoitajan nyyhkyttäessä. Pian hänen silmänsä tottuivat pimeään ja hän huomasi kaksi hahmoa vierellään. Toinen oli nyyhkyttävä hoitaja ja toinen oli... kuka kumma? Ennen kuin Josefiina ehti sanoa mitään, joku heitti hänen päällensä jotain erittäin märkää ja kylmää..
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Oct 28, 2011 22:39:58 GMT 2
- Kuka se oli? Josefiina huudahti. Joku oli heittänyt sangollisen kylmässä vedessä uitettua heinää hänen niskaansa. Käsipuolessa tiukasti kiinni pysynyt hoitaja vollotti ja nyyhki edelleen pelokkaasti. - Olitko se sä? Josefiina kysyi. - E-en.. hoitaja niiskutti ja pyyhkäisi kyyneleet silmäkulmastaan. Josefiina nyökkäsi ja pyysi sitten hoitajaa tulemaan perässään. He lähtivät käsikynkässä kiertämään taloa. Ettei vain sisälle olisi murtautunut ketään, tai sitten joku vain pelleili heidän kustannuksellaan. Eihän Josefiina nyt oikeasti aaveisiin uskonut, mutta hoitajat saattoivat olla taikauskoisempia. - Jäivätkö muut maneesiin? hoitaja kysyi. - Voi olla, että Elli meni heidän kanssaan jo mökeille, Josefiina arvasi. - Haluatko säkin mennä? - En mä yksin, tuun sun mukana jos meet käymään siellä vielä. - Joo, okei. Mennään sitten yhdessä.
Josefiina ja hoitaja kiertelivät taloa yhdessä, mutta ketään ei näkynyt. He sytyttelivät valoja huoneissa, mutta sulkivat ne sitten perässään. Eteiseen palatessaan he näkivät sangon ja sen pohjalla märkiä heinätuppoja. Josefiina otti sen käteensä ja katsoi sitten hoitajaa. - Mennään tuohon pihaan, mä soitan pikaisesti Annelle.
*Piip, piip, piip, piip..* - Terve, Anne vastasi kuiskaten puhelimeen. - Tervehdys, Josefiina hymähti. - Oletko sä hankkinut vielä jonkun ylimääräisen pelottelijan, jotta mä ja Ellikin vielä hermoiltaisiin? - Öömh, en.. - Puhu vähän kovempaan ääneen, mä en kuule mitään! - En ole, Anne sanoi edelleen kuiskaten. - Kuka kumma täällä sitten pyörii pelottelemassa meitä.. Mutta jos et sä tiedä asiasta, niin me otetaan itse selvää. Heippa! Josefiina laittoi puhelimen takkinsa taskuun ja lukitsi nopeasti talon oven. Hän nosti sangon maasta aikomaisillaan viedä sen talliin, mutta aitan kulmalle päästyään he näkivät varjon tallin takana. Ellin huutaessa maneesin viereltä Josefiina käänsi katseensa pois ja kun hän katsoi takaisin, varjo oli poissa..
|
|
|
Post by Anne on Oct 30, 2011 15:51:18 GMT 2
Tähän vielä jatkoa, niin saadaan homma pakettiin!
|
|
Jeccu
Perustallilainen
Posts: 169
|
Post by Jeccu on Oct 30, 2011 18:03:24 GMT 2
Jossu oli ihmeissään. Hän otti hoitajaa kädestä ja yhdessä he juoksivat Ellin luo. "Mä soitin Annelle, mutta se vain kuiskutteli..." "Onpas outoa. Ehkä sillä on ääni lähtemässä, tai jotain?" "Tjaa." Tuo väite ei Jossun mielestä ollut oikein. Olihan Anne ollut ihan terve eilenkin ja viimeksi tänään, joten, ei voinut olla totta, että nainen oli kipeä. Tämä alkoi jo kyllästyttää, kaikki tämä pelkääminen.
Varjo näkyi taas maneesin perällä. "Tule esiin sieltä!" Jossu huudahti ärtyneenä. "Kyllä möröt uskaltaa!" Tytöt eivät uskaltaneet tirskahdella. Jossun kääntäessä katseensa varjo oli taas kadonnut. "Viedään tytöt sisälle mökkeihin", Elli sanoi ja alkoi kävellä mökkejä kohti. "Alkaa jo olla myöhä ja nää haluu varmasti nukkua." Jotkut tytöt nyökkäilivät, jotut menivät ihan jäykiksi ajatellessaan tulevaa yötä. Oikeastaan aamua. Elli avasi oven ja joku hoitaja oli alkanut kävellä sisään mökkiin. Yhtäkkiä hän alkoi kirkua. Hän osoitti tummaa hahmoa mökin sisällä ja kirkui. Jossu meni hänen luokseen ja katsoi tätä. Hahmo liikkui heitä kohti, talikko käsissään...
|
|
|
Post by Anne on Nov 1, 2011 22:57:13 GMT 2
Talikkohahmo lähestyi ja Josefiina yritti vapisevin käsin saada myrskylyhdyn kaasua päälle. Musta hahmo oli jo Jossun vieressä, talikko nostettuna hyökkäysasentoon, kun kaasu vihdoin vapautui ja lyhty syttyi.
- Chao?! Jossu huudahti, kun sai lyhdyn nostettua hyökkääjän kasvojen korkeudelle. - Mitä sä teet täällä mökissä talikon kanssa?
- Mitä te täällä teette? Chao oli yhtä pölmistynyt kuin Josefiina, Elli ja hoitajatkin.
- Me ajateltiin tulla nukkumaan, kiitos vaan pelotteluyrityksestä, Jossu sanoi.
- Pelottelu? Häh? Chao ihmetteli. - En mä ketään pelotellut. Olin etsimässä Jaakkoa.
- Täältä mökeistä? Elli kysyi.
- Juu, tulin tallille ja pihatietä kulkiessani näin pihalla outoa jengiä ja yhden muumion, joka ilmeisesti olit sinä, Chao osoitti Elliä. - Luistin äkkiä puskaan ja kiersin tallin taakse. Nappasin talikon, kun luulin, että joku Halloween-bilejengi on tullut tekemään tuhojaan tallille. Mutta näinkin valoa mökeillä, ja ajttelin tulla katsomaan, onko Jaakko täällä.
- Et siis ollut maneesissa aiemmin? Jossu kysyi.
- En.
- Etkä talolla kaatanut mun niskaan heiniä ja vettä?
- Mitä ihmettä? No en, Chao puuskahti.
- Missäs muuten vauva on? Elli kysyi.
- Vein sen Annelle hoitoon, kun törmäsin häneen kaupungilla, enkä saanut Jaakkoon yhteyttä.
- Ahaa, siksi se kuiskasi, Jossu mumisi. - Ettei olisi herättänyt vauvaa.
- Mennään etsimään se Jaakko, musta tuntuu, että sillä on näppinsä pelissä, Elli sanoi tomerasti.
- Jos mä jään tyttöjen kanssa tänne, Josefiina sanoi.
Elli ja Chao lähtivät talolle päin. Nyt Jaakon yksiön ikkunasta loisti keltainen valo.
- Jaakko, avaa! Chao huusi vaativasti.
Jaakko avasi oven ja esitti nukkuvaa.
- Mikset sä tullut kotiin? marmatti Chao kuin pahinkin pirttihirmu.
- Unohdinko mä kertoa? Että on Halloween-juhla ja mut on palkattu kummitukseksi?
- Todellakin unohdit, Chao murisi.
- Sori. Mitä Elli, pelästyikö tytö kummitusta? Jaakko virnisti.
- Ei, ei ne sitä kaapukummitusta pelästyneet. Sitä vastoin maneesin olio ja märät heinät Jossun niskassa eivät olleet niin kovin pop... Yksi tyttö oikeasti itki.
- Heinät otan kyllä omalle kontolleni, mutta maneesista mä en tiedä mitään. Mitkä ihmeen valot?
- Valot alkoivat räpsyä heti, kun sä häippäsit kuvioista, Elli sanoi syyttävästi. - Ja sitten maneesissa oli joku lentelevä olio.
- Osaanko mä lentää? Oonko mä supermies? Jaakko sanaili.
- No, kuka siellä maneesissa sitten hiippaili? Elli ei jaksanut vastata Jaakon tyhmiin kysymyksiin.
- Menkäämme katsomaan, Jaakko sanoi ja hyppäsi kenkiinsä.
Maneesi oli jo pimentynyt, kun kolmikko avasi oven. Yhtäkkiä alkoi kuulua outoa kaikuvaa ääntä, kuin naurua.
- Joku nauraa, Chao sanoi säikähtäen.
- Ei, ei se taida olla naurua, Jaakko sanoi ja ränkkäsi muutaman kerran maneesin katakaisijaa. - Sulake on palanut, siksi valot varmaan välkehtivät. Jos piiriin tuli hetkeksi ylikuormitus. Ja tuo ääni kuulostaa enemmän kotkotukselta.
- Kana? Mtiä kana tekee maneesissa? Chao puuskahti.
- Ei se ole kana, ei se voi olla. Se lensi, Elli sanoi. - Ehkä se on joku lintu.
Chao näki pimeässä maneesissa jotain liikkuvan.
- Tuolla se menee, Chao sanoi ja osoitti pimeään.
Jaakko lähti juoksemaan kohti hahmoa. Linnunmuotoinen hahmo rääkäisi ja räpytteli itsensä ilmaan.
- Se on joku hanhi, palasi Jaakko tyttöjen luo yltäpäältä hiekassa. - Jätetään maneesin ovi auki, ehkä se lentää ulos.
- Hyvä idea, Elli sanoi. - Mä painun ainakin nukkumaan.
- Me myös, Jaakko ja Chao sanoivat yhdessä tuumin.
Kun Elli käveli leirimökkejä kohti, hän mietti, että kaikki tapahtumat olivat saaneet järkevän selityksen. Nyt oli turvallista painua pehkuihin. Mutta jotain Elli unohti. Nimittäin sen, kuka tai MIKÄ oli lukinnut heidät maneesiin...
THE END
|
|