|
Post by Karoliina on Mar 1, 2009 20:28:08 GMT 2
01.03.09. Kun heinä ei ole mieleen..Tihii, olipa hauska kuva.. -.- Tollanen outo..Aina vaan näitä tarha kuvia, plaah. 40HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 2, 2009 18:59:34 GMT 2
02.03.09. Maanantai
Allani kulkeva tamma ei meinannut ottaa opikseen. Olimme treenanneet tätä ainakin satatuhatta kertaa! Pyöreä voltti kulmaan, ja ravinvaihdos. Pöh, se vain huijasi minua. Kiskaisin Flooran pään alas taivaista, ja väänsin sen hampaat solmussa voltille. Ei, tummanruunikko pomppasi sivulle, ja lähti ravamaan tyypillistä entisen ravurin ravia.
- Hah, ei teidänkään yhteiselo suju?, katsomossa istuva Jenna virnuili. - Kita umpeen! Helppohan sun on sanoa, kun allas ei kulje ufoja säikkyvä hörhö, tuhahdin, ja lösähdin aivan veltoksi pompottavassa ravissa.
Samassa Floora keksi jotain todella upeata. Tamma oli säikähtävinään ulkona hurahtavaa autonmoottoria, ja pukitti. Säikähtäneenä ja aivan rentona lösähdin salamana maneesin hiekkaan. Ilmat tyhjentyivät keuhkoistani, ja jalkaani kolotti. Haukoin henkeäni, sivusilmällä vilkaisten tammaa. Floora olisi ohittanut rekankin tuossa vauhdissa.
- Sattuko?, Jenna huusi katsomosta, ja sai vasta nyt vipinää jalkoihinsa. Viltti tytön ympärillä lennähti sivuun, ja tämä loikkasi maneeisn puolelle.
- E-ei tässä mitään, ota sä toi kiinni, mumisin, vetäen vielä syvään henkeä. Jenna nyökkäsi, ja harppoi jo hiukan rauhoittuneen hoidokkini luokse. Nousin pystyyn, väänsin kypäräni takaisin suoraksi ja puhdisitn housuni turpeista.
- Kiits, kuiskasin Jennalle, ja tartuin Flooran ohjiin. Tamma nyki päätään ylös, ja väisteli koko ajan sivummalle. Tuhahtaen nousin takaisin sen selkään, ja painoin pohkeet hikisiin kylkiin.
- Tää se ei sit millään opi! Ei osaa yhtä volttia suoraan, mumahdin Jennalle, joka hytisi maneesin kylmässä.
- Jambo ei oo ihan tollanen, mutta uskon että Floorakin osaa, jos jaksaa osata, Jenna filosoi. - Joo, kyllä se yleensä nätisti menee, mutta sitten kun maneesissa on muita, niin heti ollaan niin kovaa, pamautin, ja käänsin tamman voltille.
- Jes, vihdoin se ymmärtää, ilakoin, tummanruunikon kääntyessä sujuvan voltin. - Kyllä se osaa, Jenna naurahti. - Mutta mäpäs meen talliin hoitamaan Jambon, tyttö huikkasi, ja aukaisi katsomon puoleisen oven. - Ja siellä on hiukan lämpimämpi, kuin täällä, kuulin äänen perääni. Naurahtaen siirsin Flooran lennokkaaseen raviin.
Tamman vauhti oli Jennan poistuttua reipastunut, eikä se enään sätkyillyt jokaista ääntä, joka ulkoa kantautui. Maneesin hiekka rahisi sen kepeiden käyntiaskeleiden alla, ja minäkin pystyin nauttimaan sen keinuvasta askellajista. Mielessäni kävi loppulämmittelyt maastossa, mutt Floora tarvitsi rauhallisen ratsukon kaveriksi. Jouduin hylkäämään ajatuksen, ja päätin vain vedellä verkat maneesin suloisessa lämmössä. Suljin hetkeksi silmäni, ja vaivuin omiin ajatuksiini. Koulu ja läksyt vilahtelivat mielessäni, samoin hevoset ja ponit. Allani späshätävä Floora sai minut nykyhetkeen.
- Mitä helv..., kerkesin aloittaa, kun huomasin tuijottavani vain mustaa maneesin kulmaa. - Sähköt poikki, wonderful!, pihisin, pidätellen säpsyvää tammaa. Floora ei pitännyt ajatuksesta seistä pelottavassa pimeässä, vaan alkoi sipsuttamaan kauemmas.
Onneksi huomasin maneesin oven, ja ohjasin ex-ravurin sitä kohti. Työnsin raskaan liukuoven auki, ja käynnissä ratsastin tamman ulos hämärään. Jaakko saisi taas hiukan hommia, ja sehän ainakin passasi minulle. Pääasia, ettei itse tarvinnut käydä töihin.
- Anne! Maneesista paloi sulake!, huusin, saaden käytävällä kaikuvan kohinan hiljaiseksi. - Anteeksi, keskeytinkö jotakin?, jatkoin, äänessä pieni noloudensävy. - Et, huutosi pelasti minut, Elli virkkoi, naama sädehtien.
Myöhemmin olin saannut Ellin iloisuuden selville. Nainen oli joutunnut karjumaan tuntilaisille hiljaisuudesta, mutta meteli oli senkuin vain koventunut. Olin tullut siis vähän kuin pelastavana enkelinä paikalle. Heitin hikiloimen Flooran selkään, ja pujotin imppauspannan takaisin tamman kaulaan. Sitten siirsin nälkäisen karvaturvan sen omaan karsinaansa.
- Fanta tekisi nyt eetvarttia, mumisin itsekseni, ja lähdin hipsuttamaan oleskeluhuonetta kohti.
41HM
|
|
|
Post by Miina on Mar 3, 2009 14:23:21 GMT 2
Diivaileva lämminveritamma ja Mammuttilauma (=Shettikset) tarhassa 3.3.2009Eli kuvassa kököttävät Diivaileva lämminveritamma (=Floora) sekä mammuttilauma (=Siiri, Kastanja ja Pampula, jotka ovat kasvattaneet pitkän talvikarvan.. =)Jokeri ja Floora 34HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 5, 2009 19:16:16 GMT 2
05.03.09. Huijarin jälkiä lumessaIdeana se, että Floora kummastelee jäniksen jälkijä lumessa. Todellisuudessa ne on nurkassa olevan kissan tekosia, joka on karannut lähellä asuvan miehen pihasta. Ja Floora on arabimainen, joo.. 42HM
|
|
|
Post by Anne on Mar 6, 2009 13:43:45 GMT 2
Harjoittelin photarilla värittämistä, mistä ei tietenkään tullut mitään. Siirryin sitten painteriin.. Tämmöinen vaan, ei mitään ideaa koko kuvassa....
|
|
|
Post by Miina on Mar 9, 2009 15:37:23 GMT 2
Kiitti Anne, ihana kuva! --------------------------------------------------------------------------- Laukkáretki rúnóillén
Ratsastan sillä yli peltojen, mukana kaverien.
On mukana Elkut, Cindyt, Carkit ja Ilut, Heidänkin sisällään ystävällisyyden hilut.
Floora rymistellen, kovaa laukkaa, kun taas Palmikko mieluummin paikoilleen jää ja ruohoa haukkaa.
Eppu ja Tiia juoksevat nopeaa, Elkkukin näkee varmaan jo pelkkää hopeaa.
Floora yrittää kärkihevosia saavuttaa, mutta meinaa vain maahan kupsahtaa.
Eppu johdossa on, mutta Tiiankin vauhti on verraton.
Epun eteen puunrunko ilmestyy, Eppu hyppää, Tiia kieltäytyy.
Floora Tiian takaa ilmestyy ja hyppää, Eppua kiinni koittaa yrittää, Mutta Eppu voiton vie, se on nyt selvää.
Riemuiten Elkku Eppua taputtaa, kun murtunut Ilu ratsuaan taluttaa.
Flooraa ylpeästi taputan, ja sen kaulaa rapsutan.
Pian kulman takaa ilmestyy myös tutut kasvot, Carkki ja Palmi ja Carkki huutaa: "Sä vielä meiltä jalat katkot!"
Nauraen yhdessä lähdemme tallille, missä muut nauravat Jaakon hyvälle jutulle.
Jokeri ja Floora 35HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 9, 2009 17:25:59 GMT 2
09.03.09. MaanantaiTeinpäs sumuttimella vaihteeksi. Onnistui mielestäni hyvin, ja tinypic muutti vielä paremmaksi :DD Siis, ei kuvan laatua, vaan tuon sumennuksen..
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 10, 2009 16:25:00 GMT 2
10.03.09. Liitävin askelin..Muhahaa, tein eilen illalla.. 44HM
|
|
|
Post by Miina on Mar 12, 2009 16:25:17 GMT 2
Abbyn tunnilta maksu.. =) Jokeri ja Floora 36HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 12, 2009 18:36:13 GMT 2
12.03.09. Menossa mukana...
- Nosta!, raivokas karjahdukseni kajahti lisäsiivessä. Nojasin hampaat toisissaan kiinni Flooran kinttau vasten, kiskoen sitä koko ajan ylös. Vasta viidennen yrittämisen jälkeen luovutin ja heitin raviokkaasti kaviokoukun täydellä voimalla harjapakin suuntaan. Tosin heitto oli pitempi, ja koukku kopsahti Blondin karsinaan.
Mumisten vilkaisin karsinaan, josta pisti Rosin kummastunut pää. Nainen oli juuri sanomassa jotakin, kun nostin käteni pystyyn vaikenemisen merkiksi. En kaivannut juuri kummallisia katseita, saati sanoja jotka hämmästelivät käytöstäni. Kipitin kaviokoukun luokse, viskaisten sen harjapakkiin. Kolahdus sai Flooran pomppaamaan säikähtäneenä sivulle. Mulkaisin tammaa väsyneesti. Sen temput eivät järrin minua huvittaneet. Yöni oli sujunnut valvoen, koulussa kaikki olivat menneet ties miten ja kotiin mennessä olin unohtanut avaimet kouluun.
- Uskallakkin liikahtaa, tuhahdin pelottavaan sävyyn Flooralle, saaden tummanruunikon korvat pystyyn. - Mikäs sinua noin risoo?, lisäsiipeen tullut Pipsa kysyi. - Ei mikään, murahdin loukkaavaan sävyyn, joka ei tyttöä millään lailla hätkäyttänyt. - Floora!, kiljaisin, tamman yrittäessä 'syödä' Pipsaa parempiin suihinsa.
Painoin puhelimeni visusti takkini taskuun, irrotin Flooran ketjuista ja tartuin siniseen riimunnaruun tiukasti. Päätin uhrata pientä aikaa, ja testata, millainen neiti olisi maastossa ilman kaveria. Aavistin kyllä, että tuloksena olisi vain puskasta puskaan hyppelyä, ojassa rämpimistä ja taluttajan vetämistä.
- Teenpäs tämänkin sulle hetinmiten selväksi. Minä menen edellä, sinä perässä. Ojissa ei mennä, vain tiellä, ok?, hymähdin halpamaiseen sävyyn ex-ravurille, saaden sen pärskähtämään.
Tallipihan lamppu syttyi hiljaa rätisten, vienon tuulen heiluttaessa vaivihkaa kuusia ja niiden oksia. Lumi kenkieni alla narskui, kun lähdin kulkemaan Floora vierelläni hötkyen maastotietä pitkin maastoon. Pilvet näyttivät hattaroilta, lipuessaan vaimeasti taivaankantta pitkin. Korvakuulokkeeni pauhasivat jonkin sortin itkumusiikkia korviini, saaden minut vienosti hyräilemään. Sepäs Flooraakin rauhoitteli. Tamma rentoutui, haisteli ympäristöään ja tökkäisi tuttavalliseen sävyyn minua kylkeen.
- Pienoinen, hymyilin vaimeasti. Sipaisin tummanruunikon mustaa harjaa, saaden sen irvistämään ja luimimaan. - Ok, ollaan sitten kovia, tuhahdin, löysäten riimunnarua enemmän. Syvässä hiljaisuudessa kuljimme eteenpäin, mököttäen toisillemme.
Outoo! 45HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 17, 2009 14:37:23 GMT 2
17.03.09. Leppoisa päivä
Floora ravasi hiukan hämmästyneen näköisenä juoksutusliinan toisessa päässä, minun keikkuessa kentän vetisellä aidalla. Kylmä tuuli heilutti hiuksiani ties miten, ja jouduin pyyhkimään niitä vähän väliä korvani taakse.
- Kyllä se tästä oppii, liinaa pitelevä Elli hymyili minulle. - Joo. Olisitpa ollut joskus sen selässä, kun neitee keksii kaikkea kivaa, tuhahdin, pyörittäen silmiäni pari kertaa ympäri.
- Testailijan luonne, Elli naurahti, siirtäen ravaavan tamman käyntiin. - Jep, tokaisin, loikaten sitten aidalta alas. - Menenpäs nyt hoitelemaan sen kamat ja karsinan, jotta kerkeän vielä ratsuttaa, mumisin itsekseni. Elli kuitenkin kuuli sen, ja nyökkäsi.
- Teeppä niin. Floorakin tykkää, nainen hymähti. Hölkkäsin loskaisen tallipihan poikki lämpöiseen talliin, joka kuhisi päivän ensimmäisen tunnin tuntilaisia.
Raivasin tieni Flooran karsinalle, jossa norkoili muutama hoitajatyttö. Hätyyttelin nämä kuitenkin matkoihini, lusmuilua ei tallilla siedetty. Kurkistin Seran karsinaan, jossa makasi talikko kottaria vasten.
- Jaakon tekosia, hymähdin, napaten vekottimen käsiini. Kiikutin kottikärryt Flooran karsinalle, ja aloin lappamaan sontaa ja märkiä turpeita kärryihin.
Pyyhkäisin hikeä otsaltani, viskaten samalla lennossa tallitakkini tummanruunikon hoidokkini ruokakuppiin. Tänään ajattelin vain pitää leppoisan siivouspäivän, ja ratsastaa Flooralla vaikka maastossa jonkun muun ratsukon kanssa pienen lenkin. Nostin viimeisen kasan turvetta kottareihin, lähtien sitten vimeään niitä lantalaan. Ulos mennessäni, olin vähällä kompastua jonkin minipieneen koiraan, joka ulisi oven edessä.
- No mitäs?, hymyilin vaimeasti vaalealla, terrierin näköiselle otukselle, joka tapitti minua suurilla silmillään.
- Ei mitään, takaatani kuului. Vanha nainen nosti koiran syliinsä, hymyili minulle varovaisesti ja käveli sitten Jambon karsinalle. Varmaan tuntilaisen äiti, ajattelin, puuskuttaessani lantalaa kohti.
Tyrkkäsin kottikärryn ja talikon seinustaa vasten, kävellen sitten käsiäni pudistellen satulahuoneeseen. Siellä sieppasin mustan nahkasatulan syliini, ja kolusin nurkasta satulasaippuaa. Aloin levittämään sitä satulan eri kohtiin runsaasti, kunnes ovi avautui. Sastu raahasi varusteita naulaan, ennen kuin huomasi minut.
- Ai, moi, tyttö tervehti väsyneen oloisena. - Moi. Miksi tuollainen olemus?, kysyin varovaisesti. - Rensu testaili maneesissa. Ei mikään helppo tapaus, tyttö tokaisi haukottelen. - Jaa. Ori on aina tuollainen. Muuten, lähtisitkö Antun kanssa mun ja Flooran kanssa maastoon?, hymyilin.
- Mikä ettei, Sastu vastasi lyhyesti, tarttui mustaan harjapakkiin ja hävisi satulahuoneesta. - Tunnin päästä tallipihalla, tytön ääni kuitenkin kuului, ennen kuin ovi sulkeutui.
Floora näytti pursuavan vielä kuitenkin puhtia, Ellin taluttaessa nelijalkaista käytävälle ketjuihin. Hymyillen taputin vankkaa, tummanruunikon kaulaa, saaden sen sieraimet levälleen. Tiedustelin Elliltä, millainen se oli ollut lopuksi.
- Hyvin se meni. Lukuunottamatta pihaan kaartuvia autoja, joista kuului pelottavia ääniä, punäpää naurahti, ennen kuin käveli satulahuonetta kohti.
Silmäillessäni Flooraa, sain hullun päähänpiston. Entä jos..entä jos menisin sillä maastossa ilman satulaa? Entinen ravuri olisi varmasti mielyttävää istuttavaa, kun selässä ei jököttäisi iänikuinen satula. Ja olisihan se tammalle vaihteluakin. Tuumasta toimeen. Kipitin noutamaan suitset, jotka hujahtivat salamana Floreton suuhun. Painoin kypärän päähäni, vedin ratsastushanskat käteeni ja noudin tallitakkini Flooran ruokakupista.
- Tulittehan, Sastun virnistys näkyi jo kauas. - Kesti hetken, mumisin vastaukseksi, kiskoen niskuroivan Flooran perässäni ulos. - Jaahas. Ilman satulaa, vai?, tyttö kysyi kulmia kohottaen. - Jep. Kokeillaan. Kaikki mitä tehdään, ei ole pahitteeksi, naurahdin, kääntäen Flooran kiven eteen.
Tamman askeleet olivat totta puhuen maan mainiot istuttavat ilman satulaa. Loskaiselta hiekkatieltä kääntyessämme polulle, kannustimme ratsut raviin. Flooran ex-ravuruuden piirteet heräsivät heti eloon, ja se porhalsi Antun edellä tuhatta ja sataa.
- Odottakaa nyt hetki!, Sastu karjaisi takanamme. - Flooraa, pruut, tyynyttelin hihittäen tammaa. Kun tyttö ja Anttu tulivat lähemmäs, kannustin tummanruunikon takaisin raviin.
46HM
|
|
|
Post by Miina on Mar 17, 2009 15:03:37 GMT 2
Päivä jolloin ei tapahdu mitään..
Murahdin vieressäni soheltavalle Novascotiannoutajaurokselle, Roopelle, joka oli meillä hoidossa. - Ei täst kävelemisest tuu yhtään mitään kun sä siinä vaan sähläät! nurisin.
Oikeastaan halusin mennä bussilla, mutta kun rahaa ei ollut niin ei ollut. Täytyihän miun säästää rahaa omaan koiraan.
Näin jonkun seisovan bussipysäkillä. Ilu! - Moi, Ilu! otin tiukemman otteen koirasta. - Moi Jokke jaa...?? tyttö jäi katselemaan kaunista Roopea. - Roope, rapsutin noutajan punertavaa kaulaa.
- Bussillako oot menossa? kysäisin. - Jep, sä? Ilu katsoi miuun. - Ei oo rah.., olin avaamassa suutani kun Ilu keskeytti. - Rahaa?! Ei raha oo ongelma, hyppää kyytii! nousimme yhdessä bussiin. - Osaahan tuo Roope käyttäytyä bussissa? kysyi Ilu epäluuloisena. - Osaa, osaa.., pidin kuitenkin tiukasti kiinni riuhtovasta koirasta.
Pian bussi oli perillä ja kipusimme alas autosta. - Ilu muut.., hmmph, jonkun käsi työntyi kasvoilleni. - Abby! Ilu huudahti iloisesti yllättyneenä. Abby hymyili, muttei yhtä pirteästi ja aidosti kun ennen.
Ilu oli kysymässä juuri, mutta sitten Abby vaiensi hänet. Abby kumartui raaputtamaan Roopea ja kysyi: - Kenen koira? - Tuttujen.., hymähdin.
Kävelimme yhtä matkaa loppumatkan tallille ja Abby kertoi meille mitä hänellä oli sydämellään. - Voi sua raukkaa.., Ilu aloitti. - Ei, en halua säälejä, tyttö sanoi tiukasti.
Tallilla tiemme erkanivat ja vein Roopen yläkertaan. - Anne! voiko tämä veitikka olla täällä? hymyilin. - Voihan se.., Anne vastasi hajamielisesti. - Hyvä! marssin sohvalle.
- Paikka, Roope, paikka! komensin koiran sohvalle. - Moi, Jokru! kuului ääniä portaista, kenen koira? sieltä lampsivat Kinkku, Karo, Brenna ja Henni. - Tuttujen.., meillä hoidossa, hymyilin.
Jätin Roopen tyttöjen rapsuteltavaksi raahauduin alakertaan Flooran karsinalle. Tammaa ei näkynyt. "Varmaan tarhassa" mietin.
Kävelin Flooran tarhalle missä se ja Tiia leikkivät lumessa. Hymähdin. En haluisi keskeyttää tammojen riehumista, muttaahh.. Päätin ottaa Flooran sisälle.
Ilu lampsi paikalle. - Ilu! Voitko tulla maneesiin auttaan kun vähän ratsastaisin Floouskalla? kysyin. - Jep, tyttö nauroi ja pyöritti minua lumessa.
Talutin Flooran talliin ja pistin sen kuntoon. - Nyt, tyttö pääset treeneihin! Koulukisat meidän osalta ei menny kauheen hyvin.., muistelin kisojen täydellistä katastrofia. Floora oli ruvennut pelleilemään kanssani.
Lähdin taluttamaan harjattua ja varustettua maneesia kohti. Siellä Ilu oli laittanut meitä varten tötsiä ympäri kenttää. - Moi Ilu! moikkasin. - Moihh, Ilu vastasi ja laski viimeisen tötsän maahan hiekalle.
Ilu kiipesi katsomoon ja minä talutin Flooran kaartoon. Pysäytin hermoheikon tamman ja nousin selkään. Laskeuduin varovasti satulaan, ettei Floora säikähtäisi.
- Huohh.., selässä, huokaisin. Ohjasin Flooran uralle huomaamatta maneesiin ilmestynyttä Yuffia joka kiipesi Ilun vierelle. - Hah, täst tulee kivaa, Yuff kuiskasi Ilulle.
Silloin huomasin Yuffin, moikkasin ja jatkoin. Otin ohjat käteen ja aloin venyttämään Flooraa volteilla ja kiemuroilla. - Ota jo raviin! kyllästynyt Yuff tuhahti.
Annoin pienet avut Flooralle ravin merkiksi. Floora siirtyikin suoraan kiitoraviin. Pidätin hieman ja sain sen menemään normaalisti.
Käänsin sen loivalle kiemurauralle ja istuin harjoitusraviin. Painauduin syvälle satulaan istumaan ja myötäilin Flooran askelia. - Hyvä, kuiskasin.
Hidastin Flooran käyntiin ja käänsin sen lyhyeltä sivulta halkaisijalle ja siitä pohkeenväistöä oikealle. Ja Floora väisti!
Seuraavassa kulmassa nostin laukan Flooralla ja käänsin sen loivalle kiemurauralle laukassa. Floora meni tosi nätisti! Hidastin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Jokeri ja Floora 37HM
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 19, 2009 18:56:41 GMT 2
19.03.09. PehmoiluaMentiin Flooran kanssa hiukan esteitä..Itseasiassa niiden läpi, ja puomien ylityksiä. xD 47HM
|
|
|
Post by Miina on Mar 20, 2009 9:02:18 GMT 2
Hmm, ravurikos siitä tulee??
Karo kikatti hillittömästi vieressäni. - Ooksä tosissas?? tyttö yritti pysyä vakavana. - Jep, no kysytää ees Annelt! huokaisin.
Olin juuri ehdottanut Karolle, että kokeiltaisiin Flooralla ajamista. Karo ei oikein ottanut minua tosissaan..
Juoksin Bladea taluttavan naisen luo. - Nohh, mitäs nyt?? Anne vilkaisi minuun kulmiensa alta. - Onks tääl Seppelees jotain kärryi?? kysyin. - Onhan täällä nuo shettisten.., Annea nauratti. - Eikun tarkotin hevosille! oikaisin. - Onhan tuolla noi Artsin yhdet.., Anne sanoi ja osoitti varastoa.
Hän ei muuta ehtinyt huutaa perääni kuin, että missä valjaat ovat, kun olin jo menossa.
Kiskoimme yhteisvoimin Karon kanssa kärryt esiin ja minä juoksin hakemassa satulahuoneesta hevosvaljaat. Sitten Karo haki Flooran ulos, harjauspuomille.
Valjastimme varovaisesti tamman, olinhan minä ennenkin hevosia valjastanut, mutta Karo osasi toki paremmin.
Puolentunnin päästä Floora seisoi pää ylväästi pystyssä kärryjen edessä kun me kaksi nousimme kärryille ja minä otin ohjat käteeni. - Sä ohjaat?? Karo kysäisi. - No vaikka.., hoputin Flooran käyntiin.
- Nohh, mihin mennään?? Karo kysyi tutkiskellessaan mukaanotettua karttaa. - Entä jos mentäisiin Artsille?? En oo ikinä käynyt.., vilkaisin Karoon. - Liian pitkä matka, Karo vastasi. - No pyöritään sitten vaan tässä lähimaastossa.
- Hei odottakaa!! kuului ääni takaatamme ja sitten kuului ponin laukkaaskelia. Brenna! - Moi, Brensku! moikkasin.
- Saako liittyä seuraan?? Brenna kysyi. - Saasaa, Karo hymyili. - Tekin ootte siirtyny ravipuolelle, vai?? Niinkun Kat, pian, Brenna hymyili. - Eiku Jokke halus vaan kokeilla.., karo vastasi.
Hoputin Flooran raviin ja vierellä ratsuaan kävelyttävä Brennakin hoputti Mankin raviin.
Jokeri, Brenna, Karo, Floora ja Manki
Jokeri ja Floora 38HM
|
|
|
Post by Miina on Mar 21, 2009 18:40:34 GMT 2
Satulahuonerunoilua ja heppojen hoitsimisia
Ilu nauraa, kikattaa, katsoo häntä Sini, kohta Ilu puhuu vatsastaan. On pieni Kiira syntynyt, tänään tänne ilmestynyt. Leikkii Carkki pikkuvarsan kanssa kovin, eikä ehdi meidän kanssa olla kuin tovin.
Pian kaikki hajaantuvat hevosia hoitsimaan, tai tarhasta kiinni ottamista koittamaan. Kaikki hevoset ovat iloisia kun hoitaja tulee, kaikki paitsi Floora ja Anttu, niiden mielestä yksinäisyys rules.
Päättäväinen Sastu tarhasta Antun kiinni saa, kun taas Karolla ja miulla on hankalaa. Floora temppuilee ja häntäänsä viskoo, kun Karo sitä perässään kiskoo.
Heittelee Floora päätään ja luimii, Esittää rumaa naamaa ja potkii. Ei Karo välitä, eihän Jokkekaan voi vierestä hävitä.
Kahdestaan on kivempi hoitaa, kun päivät tasoittuu ja ehtii muutakin koittaa. Karo on hyvä hevosten kanssa, kun taas Kiira on vasta tullut Palmin mahasta.
Tylsä runosta tästä tuleepi tää, mutta Floora vielä vierelleni jää.
Jokeri ja Floora 36HM[/b]
|
|