|
Post by Karoliina on Jan 31, 2009 20:25:32 GMT 2
31.01.09. Lauantai
Sipsuttavat askeleet saavat tummanruunikon, siron pään kohoamaan heinistään. Tamma tapittaa tulijaa hetken epien, ja asettaa korvansa luimuun. Käsi ilmestyy kaltereiden lävitse, ja vihdoin musta harjainen hevonen uskaltaa nuuhkaista sitä. Se on hyväksynyt taas kerran tulijan.
- Terve kaunis, tervehdin tammaa, joka hiukan epävarmana kääntää takapuolensa minua kohti. - Älä yritä, jatkan tuhahtaen, ja avaan varovaisesti karsinan oven. Ovi kolahtaa auki, saaden Flooran hyppäämään sivuun pelästyneenä. Hiljaa puhellen kuitenkin astahdan nelijalkaisen ystäväni vierelle, ja aukaisen imppauspannan.
- Kurjat tälläiset vempeleet, vai mitä?, juttelen tammalle, ja nappaan karsinan ovesta likaisen riimun. Sujautan sen tamman päähän, jolloin Floora pärskähtää.
Tunnen itseni aivan hevosvarkaaksi, mutta rohkeasti kuitenkin talutan tummanruunikon hoidokkini käytävälle kahden ketjun väliin. Kiinitän Flooran kummaltakin puolen kiinni, ja tervehdin uteliasta Blondia.
- Sinulle tulee komea tai kaunis varsa, lepertelen ison mahan omaavalle tammalle, ennen kuin hilpaisen satulahuoneeseen.
Kello oli vasta pouli yhdeksän, mutta minulle ehkä jotenkin liian myöhä aika käydä tallilla. Napsautan jo sammutetut valot päälle satulahuoneeseen, ja vilkuilen ympärilleni. Takanani oleva ovi pamahtaa raskaasti kiinni, mutta itse kaivelen Flooran harjapakin kaikista alempaa. Huokaisten hipsin takaisin tamman tykö, joka odottaa minua kärsimättömästi kuopien.
- Lopeta, en tee sinulle minkään laista pahaa, tiuskaisen tammalle, joka yrittää näykkäistä minua olkapäästä. Mumisten jotakin huonon päivän omaavista nelijalkaisista, ryhdyn harjaamaan tummanruunikkoa, musta harjaista hoidokkiani, jota kutsutaan Flooraksi.
Öh, outo tarina... 23HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 1, 2009 13:24:54 GMT 2
01.02.2009
Äidit on tyhmiä!! Mun pitäisi muka lopettaa jonkun hoitsuni hoitaminen!! Vain sen takii etten muka "voi" juosta tallilla joka päivä!! Äiti ei tajuu, että kaikki hoitsuni ovat aivan yhtä ihania!!
Pyyhin vihan kyyneliä silmistäni kun juoksin tallille. Ensimmäisenä törmäsin Jaakkoon. - Mitäs ny pikkulikka vollottaa?? Jaakko kysyi ja punastuin. Miks juuri mun piti törmätä ensimmäisenä JAAKKOON!! - Ei mitään! Tiuskaisin ja työnsin miehen tieltäni.
Kiiruhdin talliin ja rapsutin huomiota kerjäävää Bladea. - Hieno tyttö! Kehuin sitä. - Kuka sen oviaukon siellä tukkii?! Pois tieltäää!! Kuului Abbyn ääni ulkoa.
Katsoin taakseni ja näin mustahiuksisen tytön taluttavan Leeviä sisään. Punastuin ja väistin vikkelästi Pikun karsinan viereen.
Silitin Pikun pientä, valkoista turpaa ja hymähdin kun se nosti ylähuultaan. - Hassu, pikku poni.. Kuiskasin sille. - Nyt meen hoitaan Flooran.. Sanoin ponille joka jäi katsomaan perääni.
Juoksin portaat ylös ja hain satulahuoneesta Flooran harjat. Tervehdin siellä aamukahviaan hörppiviä Yuffia, Josefiinaa ja Nanaa. - Moih!! Huikkasin tytöille. - Moi, Jokke!! Yuff huikkasi ja hörppäsi kahvia. - Onks tääl viel kaakaota?? Kysyin vilkaistuani Nanan mukiin, mikä oli täynnä Kaakaota. - Onhan siellä.. Nana vastasi.
Kävin heittämässä reppuni toimistoon ja hain Kaakaota kuppiini. Hörpin sitä siinä ja kuulin alhaalta ääniä. Sieltä tulivat Reega ja Pipsa iloisesti mölyten. - Moi, Jokke!! He huudahtivat kuorossa. - Moihh!! Vastasin ja join loput Kaakaostani.
Vein kuppini takaisin ja nappasin samalla Flooran harjat ja juoksin portaat alas. Menin Flooran karsinalle ja rapsutin tamman turpaa. - Mitäs tyttö..? Hymähdin sille.
Laskin pakin maahan ja otin Flooran käytävälle. Sikke hirnahti kimeästi ja näykkäisi Flooraa takapuolesta. - Sikke hiljaa!! Kuului Pipsan ääni portaikosta.
Kiinnitin Flooran ketjuihin ja hain pakista pehmeän harjan josta Floora eniten piti. Aloin harjata Flooraa pitkillä vedoilla.
Harjasin Flooraa vartin erinlaisilla harjoilla ja harjasin vielä pään, mistä se ei oikein tykännyt. Ja otin lopuksi kaviot. Tamma heilutti päätään kärsimättömästi ja ketjut helisivät. - Joo, joo!! Pääset kyllä ulos! Sanoin sille.
Kun tamma oli hoidettu irrotin sen ketjuista ja napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Sitten lähdin taluttamaan sitä ulos.
Se seurasi nätisti perässäni ja vein sen tarhaan missä juoksentelivat Pella ja Tiia. Avasin portin ja päästin Flooran tarhaan. Se riemuitsi ihanasta ilmasta ja pukitti mennessään.
Suljin portin ja moikkasin Flooralle: - Moikka, Floora!! Nähdään huomenna, ja lähdin.
~Jokeri ja Floora~
22HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 1, 2009 20:04:46 GMT 2
01.02.09. EsteharjotuksiaNäin täsäs myönettynä, en ikänä ole piirtännyt koneella hyppäävää hevosta. Meni siksi aika huonoksi... 24HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 2, 2009 16:24:36 GMT 2
02.02.2009 Taikaa ilmassa23HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 2, 2009 18:39:58 GMT 2
02.02.09. NäyttelyharjoituksiaTaas hiukan uutta asiaa kehiin. Olimme Flooran kanssa kentällä, kun maneesi oli varattu, ja harjoittelimme hiukan näyttelyitä varten 25HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 3, 2009 17:42:07 GMT 2
Maksu Shinquan maastotunnista:Sori, tuli tommonen kökkö ja Floorasta tuli poni.. =PP Sori, taas kuva.. 23HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 3, 2009 19:08:37 GMT 2
03.02.09. Tarhassa illallaNuo oudot pallerot on jäniksen jälkijä. 26HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 4, 2009 11:24:37 GMT 2
04.02.2009.
Harjasin hoitsuani, Flooraa lyhyin vedoin. Olin vihainen äidilleni ja purin kiukkuani muihin.
Floora ihmetteli kireyttäni ja luimisti pari kertaa kun harjasin mahan alta, mutta kun en siitä hätkähtänyt se kuopi jalallaan lattiaa. - Lopeta, Floora! En oo yhtään tolla päällä! Raivosin tammalle.
Pian Anne ilmestyi Flooran karsinalle ja nojautui siihen. - Mikäs nyt on..? nainen kysyi. - Ei mikää, vastasin hiljaa ja purin huultani. - Kerro nyt, Anne hoputti. - No, äiti haluaa et myyn jonkun omista hevosistani tai lopettaisin jonkun hevosen hoidon, purin huultani.
- Ja nyt se on saanu päähänsä, et valintahan on helppo! Se hevonen jota oon viimiseks alkanu hoitaa! Toisin sanoen Abbyn King! En ikinä! Huusin. - Rauhoitu nyt, Anne yritti rauhoitella mua, mutta ei onnistunut. Hän näki parhaaksi poistua.
- Tyhmä! Miksmä Annelle raivoon, toruin itseäni.
Jatkoin tamman harjaamista ja hain sen loimen. Heitin loimen sen selkään ja talutin tarhaan. Sitten palasin siivoamaan karsinan.
Siivosin karsinalla ja hinkkasin Flooran ruoka ja juomakupin. Sitten putsasin vielä suitset. Katsahdin kellooni ja lähdin kotiin.
~Jokeri ja Floora~ 24HM (sori, kökkö tarina mut kipeenä ei oo inspist.. =PP)
|
|
|
Post by Miina on Feb 6, 2009 18:22:54 GMT 2
06.02.2009Maksu Cindyn maastosta.. 25HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 7, 2009 12:51:18 GMT 2
07.02.09. Unelmia ja tuntiratsuja
Tamman kaula kaartui sirosti, sen kulkiessa kuuliaisesti allani tuomareiden tarkkailevan katseen edessä. Aivan kuin se olisi tajunnut tietävänsä olevansa hyvä. Itse asiassa se olikin hyvä. Pidätin hengitystäni hetken, ennen kuin vaihdoin ravin laukkaan. Tummanruunikon pehmeä, mutta älyttömän nopea askellaji oli unettavan ihanaa istuttavaa. Yht'äkkiä tunsin, kuinka hevonen katosi altani, ja tipuin, tipuin, tipuin...
Tunsin kuinka kupsahdin oleskeluhuoneen sohvalta suoraan Shinquan ja Pipsan väliin. Ymmälläni katsahdin tyttöihin, jotka katsoivat vielä ymmällään minua. Kummissani könysin istumaan, ja pudistelin päätäni.
- Taisit hiukan nukahtaa, Shinqua virnisti, ennen kuin kerkesin suutani avata. - Joo, taisin, mumisin, yrittäessäni muistella äskeistä tapahtunutta. - Näitkö hyviäkin unia?, Pipsa tiivasi. - Joo, todella hyviä, jatkoin muminaani. Hetkessä muistin, mitä unessa oli tapahtunut. - Ratsastin Flooralla koulukisoissa tuomareiden edessä, ja vautsi miten hienosti se meni. Yht'äkkiä tamma kuitenkin haihtui altani, ja vain putosin, selitin silmät ammollaan.
- Oli varmaan mukava elämys. Tosin Floora ei ehkä käyttäytyisi oikeissa kisoissa niinkuin pitäisi, Shinqua murjaisi vitsikkäänä.
- Olipa hauskaa. Sehän osaa vaikka mitä, mulkaisin murhaavasti tyttöön, saaden tämän säikähtämään sanojani.
- Sori. Se on vaan niin...Räväkkä, Shinqua sopersi nolona. - Pyydä siltä anteeksi. Taidan tästä mennä hoitelemaan neidin.
Sivelin tuumanruunikon vankkaa kaulaa varovaisesti, sen ahmiessa päiväheiniänsä mahaansa. Välillä tamma kuitenkin yritti näykkäistä minua ihan tahallaan, mutten lannistunut sen yrityksistä kuitenkaan. Vaistomaisesti tartuin karsinan ovessa roikkuvaan riimuun, ja pujotin sen Flooran päähän. Aukaisin imppauspannan, ja naksautin riimunnarun kiinni riimuun. Aloin hölöttämään tammalle kummallisesta, ja ihanasta unestani, samalla kun siirsin sen käytävälle kiinni.
- Odota siinä, niin haen harjat, huikkasin Flooralle, lähtien kipittämään satulahuoneeseen. Minuutin päästä olin jo tamman luona, ja harjasin sitä ahkerasti.
- Mitäs me tänään tehtäisiin?, puhelin neidille, sen luimistellessa aika äkäisen näköisenä muutamalle tuntilaiselle, jotka menivät satulahuoneeseen hakemaan ratsunsa kamoja.
- Miten olisi pieni kävelylenkki maastossa, jos kutsuttaisiin joku kaveri mukaan..., kerkesin aloittaa, ennen kuin Anne tuli hengästyneenä luoksemme.
- Etsinkin sinua joka paikasta, nainen puuskutti, ja veti henkeä. - Kun Jokeria ei ole näkynnyt, ja kuulin että olet täällä, niin viitsisitkö laittaa Flooran valmiiksi alkeistunnille? Taluttaisit vielä sitä, Anne selitti nopeasti.
- Kun tuo Eppu meni Elkun kanssa maastoon, niin tarvittaisi heposta apuun, Anne jatkoi.
- Käyhän se, sanoin, ja kolusin pakista kaviokoukun. - Hyvä. Puolen tunnin päästä maneesiin, Anne hymyili, ja hävisi paikalta. - Nyt sun pitää näyttää, että oot tosi hyvä ratsu, hymyilin tammalle, joka viskeli päätään puolelta toiselle.
Satuloin rivakkaasti Flooran, joka yritti parhaansa mukaan pyöriä kuin pyörremyrsky. Tamma ei kuitenkaan onnistunut siinä, sillä oli kahdelta puolen kiinni. Kiskaisin vyön yhdellä vedolla kireälle, ja sujautin kuolaimet tummanruunikon hevosen suuhun. Remmit kiinni, ja menoks.
- Tuu nyt, ei oo aikaa, tiuskaisin Flooralle, joka jumittui tallin oven eteen, aikoen jäädä siihen. - Jaakkoo! Sua tarvitaan!, huusin miehelle, joka lakaisi tallin lattiaa tiuhaan tahtiin. - Mitä nyt taas?, mies mörisi, ja lampsi luoksemme. - Työnnä Flooraa takapuolesta, kun jumahti tähän, naurahdin miehelle. - Tämän kerran, Jaakko mumisi, ja työnsi tammaa takapuolesta liikkeelle. - Kiitos, huikkasin, ennen kuin kiirehdin Floora perässäni maneesiin.
Tummanruunikko pyöri hetken, ennen kuin sain sen seisomaan paikoilla ja punttamaan ratsastajan sen selkään. Neuvoin Irinaksi sanottua tyttöä pitämään hiukan satulan etuosasta kiinni, sillä Flooran vauhti oli kuin höyryjunalla. Itse ratsu kulki pää korkeuksissa, korvat pystyssä ja sieraimet laajana eteenpäin. Samassa mieleeni palautui uni, jonka olin nähnyt.
- Hieno tyttö, kuiskasin Flooralle, joka kulki vierelläni nätisti, välittämättä pienestä tytöstä selässä.
- Ja sitten ohjat käteen.., Annen kipakka ääni sai minut ajatuksista, ja autoin ratsastajaa saamaan ohjat.
27HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 8, 2009 14:41:40 GMT 2
08.02.09. Pelkkää hoivaamista
Iloisesti vihellellen pompin tarhoja kohti, riimunnaru kädessäni vallottamasti heiluen. Meinasin törmätä matkalla tammatarhalle Shinquaan, joka talutti innokkaan oloista Humua sisälle.
- Sori, pahoittelin tytölle, mutta jatkoin hilpeätä matkaani eteenpäin. Tarhan portilla minua olikin jo vastass Floora ja Tiia.
- Terve tyttösein, mitäs sulle kuuluu?, tervehdin tummanruunikkoa, pörröttäen sen lyhyttä otsaharjaa. Naksautin narun kiinni riimuun, ja kaivoin taskustani porkkanan.
- Tiia, katsos. Heitän tämän kauemmas, ja sinä noudat sen, jookos?, puhuin lehmälle, ja näytin sille porkkanaa. Viskasin sen pari metriä kauemmas, ja kun suuri puoliverinen jolkotti kauemmas, aukaisin portin ja talutin Flooran pois tarhasta.
Käytävällä seisova Sastu oli vähällä jäädä rymyrämän tamman alle, kun se puksutti melkein minunkin ylitseni suoraan karisinalleen. pahoittelin tyttöä, joka näytti hiukan kummastuneen tamman käytöksestä.
- Sen pitää vaan saada olla karsinalla ekana!, huikkasin tytölle, ja kiinitin ex-ravurin kahdelta puolen kiinni. - Ei mitään, oon tottunnu tohon. Anttu ja Rensu ryysii kumapinenkin päälle, Sastu naurahti, ja jäi nojailemaan Humun karsinaa vasten.
Itse sujahdin satulahuoneeseen, ja sieppasin Flooran harjapakin käteeni. Iloisesti vihellellen saapastelin neidin luokse, joka luimistelikin muka pelottavan näköisenä. Topakasti komensin Flooraa, joka sieppasi olkapääni kohdalta kiinni, ja retuutti minua hetken. Takkiini jäi mukavat hampaanjäljet, jatäytteet tursuivat hiukan ulos.
- Tuhma neiti, toruin tammaa, sen irvistellessä minulle. - Paha päivä, vai?, jatkoin, ja pujahdin Flooran toiselle puolelle. Aloin harjailemaan tammaa hyräillen, ja syvennyin ajatuksiini.
Samassa luoksemme paukahti Jokeri, joka hengitti kiivaasti. Tyttö sopersi minulle jotain, että voisinko laittaa Flooran kuntoon, sillä hän olisi menossa hiukan ratsastamaan.
- Käyhän se minulle. Itse kun en kerkeä ratsastamaan. Aksunkin hoidan vasta huomenna, selitin, ja viskasin pölärin pakkiin.
Nopeasti satuloin Flooran valmiiksi, ja annoin ohjat Jokerille. Tyttö kiitti, ja hävisi tamman kanssa ulos. Itse kävin viemässä harjapakin takaisin satulahuoneeseen, ettei joku vain söisi sitä, ja hipsin kotia kohti.
Anteeksi tönnkö tarina, ja sen lyhyys 28HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 9, 2009 17:04:59 GMT 2
09.02.2009
Näppäilin vielä viimiset sanat sähköpostiini isälle joka oli nyt Sveitsissä. Viesti kuului näin:
Moi, Isä!
Onko siel Sveitsis kivaa ja lämmintä? Tääl on ainakin hirveen jäistä ja kylmää. Äidist on tullu ihan tylsä! Se pakottaa mut luopuu jostai virtuaalihoitsust!! Nohh, vastaile kun kerkiät..
Jokeri
Suljin kannettavan ja juoksin ulos talosta. Vilkaisin maata ja nappasin pyöräni. Nousin pyörälle ja lähdin polkemaan tallille. Ajoin puun vierestä ja yhtäkkiä kaaduin puuta päin. - Sattusko?? se oli Lynn. - Ei pahasti, sanoin ja nousin hoippuen.
Lynn lähti kulkemaan vierelläni kun talutin pyörääni. - Taisit saada aikast pahan tällin ku tollatti hoiput, tyttö sanoi huolestuneena. - Ei, mitää.., kyl tää täst.., sanoin pidellen otsaani ja vohkien.
Kun tulimme tallille jätin pyöräni ja yritin juosta, mutta kaaduin. Lynn auttoi mut ylös ja käski: - Nyt sun pitää mennä sohvalle lepäämään.
Kävelin vastahakoisesti Lynnin avustuksella yläkertaan ja lösähdin sohvalle. Kahvia keittävä Anne ja hänen vierellään Yuff katsoivat hämmästyneinä. - Mitäs Jokerille on tapahtunut? Anne kysyi heti. - Kaatus pyöräl puuta päin.., Lynn vastasi.
Yuff heitti säälivän katseen mua päin ja kun irvistin hänelle Lynn rupesi hihittämään. - Älä naura! Mul on kovat tuskat! huudahdin ilkikurisesti. - Joo, kyl ne sun "tuskat" tiedetään! Lynn nauroi.
Pian nousin hoitamaan Flooran. Anne oli jo lähtenyt laittamaan Flooran käytävälle ja aloin heti sukia sitä. - Jos sua ei huippaa, nii haluisiks ratsastaa Flooral tänää..? - Tottakai! huudahdin.
Harjasin Flooran loppuun ja otin vielä kaviot. Sitten hain tamman varusteet. Satuloin ja suitsin Flooran ja lähdin taluttamaan sitä ulos.
Talutin sen maneesiin missä Anne, Yuff ja Jenna seisoskelivat. Hymyilin heille ja kiskoin kypärän päähäni. Nousin tamman selkään ja hoputin sen uralle.
Myötäilin Flooran askelia ja yritin nojata taakse. (suuri ongelmani..) Annoin pitkät ohjat, mutta tamma pullasi silti.
- Nyt se on lämmennyt! Ota lyhyet ohjat! Anne huusi. Otin lyhyet ohjat ja hoputin tamman raviin.
Flooralla ei ollut normaalia ravia, vain kiitoravi ja älyhidasravi. Nyt se päätti mennä kiitoravia. Yitin kiskoa ohjista, mutta tamma kiihdytti vain.
Lopulta sain sen menemään reipasta, mutta ei kiitoravia (en kertonut yksityiskohtia kuten kuinka kauan kesti saada se hitaaksi..)
Laukkasin vielä Annen käskystä, tein laukkaympyröitä ja tavutuksia kunnes Anne käski siirtämään käyntiin.
Jäähdyttelin Flooran ja talutin sen takaisin talliin. Harjasin sen ja vein sen tarhaan.
~Jokeri ja Floora~ 26HM
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 12, 2009 18:46:17 GMT 2
12.02.09. Torstai
Tunti oli yhtä kaaosta! Pienet ponit ja suuert hevoset törttöilivät ties missä, ratsastajien istuessa selässä hölmistyneinä. Annekin näytti olevan valmis lyömään hanskat tiskiin ja marssia ulos maneesin hälinästä. Pudistelin päätäni, Pikun ratsastajan kaahottaessa ponilla ympäri uraa, saaden muut yhtä villiksi.
- Nyt ne ponit ja hevoset aisoihin kuin olisi jo!, Annen vahva ääni halkaisi metelin kahtia. Jokainen ratsukko siirtyi kaviouralle, ja tytöt saivat otteensa ratsuistaan.
- Ihan hullua menoa, vieressäni kököttävä Jokeri sanoi silmät pyöreinä. - Sanos muuta. Ratsastajat vaan istuvat ja tuijottavat, tokaisin. - Onneks en ole hepo, Wear virnisti, ja kiskaisi viltin Carkin päältä. Tyttö irvisti, ja siitä syntyikin vilttisota.
- Taidan tästä mennä moikkaamaan Flooraa, kun tamman hoidon olen hiukan laiminlyönnyt, sanoin, ja nousin pystyyn. - Sinäkö muka laiminlyönnyt sen hoidon? Joka päivähän sä hoitsujas puunaat, Carkki virnisti ivalliseen sävyyn. - Hah hah. Tammaa moikkasin viimeksi sunnuntaina, että revippä siitä, tuhahdin, ja kävelin ulos maneesin metelistä.
Floora seisoskeli Tiian leveän selän takana, ja kohotti päänsä taivaisiin, minut nähtyään. Tamma luimisti aavistuksen verran, ja näykkäisi muka pelottavan näköisenä ilmaa. Nuarahtaen astelin tummanruunikon vierelle, ja naksautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Tiiakin sai hetinmiten lähtöpassit prinsessamme tieltä, ja lehmä kirmasi pukitellen tarhan toiseen päähän, jossa kantava Palmi ja Kalle olivat.
- Täytyykö sun aina olla niin ilkeä kaikille?, kysyin tammalta, vilkaisten sen suuntaan. Vastaukseksi sain vain sieraimien päristelyä, ja oman tuhahdukseni.
Kiinnitin Flooran käytävälle kahdelta puolen, ja siirryin nykimään sen lumisen loimen alas. Jokeri oli jo aiakisemmin tammuskaisen liikuttanut, joten päätin vain harjailla sen, ja ehkä hyvä kaverin löytäessä viedä maastoon.
- Lopeta!, tiuskaisin tammalle, sen peruuttaessa edestäni taaemmas. Naama punaisena riuhdoin paksun loimen alas sen selästä, ja kiikutin sen kuivumaan. Puikkelehdin samalla satulahuoneen kautta, jossa nappasin harjapakin matkaani.
Sattumoisin Pipsa kulki minua vastaan, ja tunsin tilausuuteni koittanneen. Flooran kanssa ei aina päässyt noin vain maastoon, vasta kun hyvä seuralainen suostuisi ärtsypärtsyn tamman kanssa matkaan. Rohkeasti kuitenkin kysyin tytöltä, jos tämä lähtisi, ja myöntävä vastaus sieltä tulikin.
- Tuumme Siken kanssa vartin päästä pihalle, Pipsa hymyili, ja tunkeutui ohitseni satulahuoneen syöväreihin. Itsekseni nyökkäillen kipitin Flooran luokse, ja aloitin tamman puunaamisen.
Kun kumpikin hevonen oli valmiina, köpsöttelimme Siken perässä ulos raikkaaseen talvi-ilmaan. Floora höristeli korviaan, ja tuijotteli uteliaan sävyyn Sikkeä kohti, mutta tamman nuuhkaistessa entistä ravuria, sai se ikävän hammasrivistön vastaansa.
- Se on aina tollanen, naurahdin, Pipsan tuijottaessa äskeistä. Tyttö nyökkäisi, ja siirtyi vuoniksensa vierelle. - Kyllä se kilttikin osaa olla, jos sitä haluaa, Pipsa hymyili ystävällisesti. - Älä muuta sano. Söpöimmillään se on silloin, kun se seisoo tarhassa muiden kanssa, ja äksyimmillään hoitaessa, huokaisin. Pipsa myhäili itsekseen jotakin, ja lähdimme rauhalliseen tahtiin kulkemaan lumista maastotietä pitkin metsän syvyyksiin.
29HM
|
|
|
Post by Miina on Feb 12, 2009 19:18:06 GMT 2
Runó
Maneesissa ollaan, ja kaahotellaan.
Floora tietysti kärjessä, aivan etunenässä.
Floora riehuu, ratsastajan paiskaa maahan, ratsastaja onnekas on, ettei Floora rupea häntä raahaamaan.
Tykkäisitkös pollesta tästä, joka esittää nenäkästä.
Kiltti heppa kumminkin Floora on, ja tosi ihana, verraton!
Kun sinulle hirnuu, sydämmesi sulaa, ja silloin teillä alkaa rullaamaan.
Rakastat tätä niinkuin pollea monta, tätä Flooraa verratonta.
Hauska, hassu ja ikuisesti ylistettävä, Ihana ja sille on pakko mylviä, ennen kun tamma kiltisti tulee, ja kivasti vierelläsi kulkee.
Tylsää ei Flooran hoitajalla ole ain, kun on hoitsuna Floorain<33
27HM Kökkö runo tänään.., sori..
|
|
|
Post by Miina on Feb 13, 2009 15:59:29 GMT 2
Perjantai 13
Työnsin kottareita Flooran karsinalle ja sain Kallen korskahtelemaan pelästyksissään. Laskin kottarit maahan ja rauhoittelin ruunan. Jatkoin matkaani ja pääsin Flooran karsinalle. Floora oli tarhassa joten avasin karsinan oven rennosti ja tottuneesti rupesin heittämään lantaa kottareihin.
Kun kottarit pursuivat ulosteesta ja purusta lähdin lykkäämään niitä kohti lantalaa ja huonoksi onnekseni kompastuin ja kaadoin kaikki "jätteet" maahan. - Tätä se perjntai 13 tietää! kuului Annen ääni. - Nii just! huokaisin ja aloin kerätä talikolla lantaa takaisin kottareihin.
Kun lannat olivat taas kottareissa, lykkäsin ne lantalaan. - Noin! Valmista! huokasin. Palasin kottareiden kanssa hakemaan uusia puruja ja levitin ne Flooran karsinaan.
- Ja mä luulin et hoitajien elämä on pelkkää hevosten harjausta ja ratsastelua! sivusta katsellut Veronica tokaisi. - Et tiedäkään mitä me hoitajat joudumme tekemään! huudahdin ja purskahdin nauramaan muistellessani entisen hevoseni Masterin lempileikkiä: veden ottamista suuhun ja sen levittelemistä kaikkialle.
Nauraen levitin loputkin purut karsinaan. Kävin viemässä kottarit ja talikon takaisin ja hain sienen jolla hinkkaisin ruokakupin. Menin Flooran karsinalle ja hinkkasin kupit puhtaiksi.
Kun karsina oli puhdas kävin hakemassa tarhassa laiskottelevan Flooran sisälle. Menin tarhalle ja avasin portin. Pella ja Tiia yrittivät normaaliin tapaansa tunkea ulos, mutta Floora pysytteli taaempana.
Raivasin tieni Flooran luokse ja naksautin riimunnarun tamman riimuun. - Tulepas nyt tyttöseni, hoputin Flooraa joka luimisteli. Floora lähti kuitenkin kävelemään kiltisti vierelläni.
Talutin sen ulos tarhasta ja suljin portin. Floora seurasi minua sisään ja pistin sen käytävälle kiinni. Riisuin siltä ensin fleece-loimen ennen kun aloin harjata sitä.
- Tänään voisimme mennä maneesiin harjottelemaan! huudahdin hevoselle joka kyllästyneenä järsi riimunvartta.
*
Seisoimme Seppeleen suuressa maneesissa kaarrossa ja nousin Flooran selkään. - Et oo vielä kovin suosittu tuntihevonen joten kyllähän sun liikuntaa täytyy saada! sanoin.
Tamma lähti vastahakoisesti uralle ja annoin vielä pitkät ohjat. Kun otin lyhyet ohjat, Floora pukitti mielenosoitukseksi ja lensin selästä.
- Perjantai 13.., mutisin noustessani takaisin selkään. Jatkoin uraa pitkin lyhyin ohjin ja Floora tanssahteli allani. - Hermoheikko.., mutisin. Maneesin katolta tippui lunta ja Floora lähti viemään. - Pruuuuuut! yritin pidättää sitä, mutta se vain meni.
Nojasin taakse ja kiskoin kaikin voimin, mutta kovapäinen ja kovasuinen tamma vain vei. - Floooraaa.., pruuu.., rauhoittelin sitä kun se siirtyi hitaampaan laukkaan.
Pian sain sen jo raviin ja sitten käyntiin. Hikinen Floora jäi huohottaen seisomaan paikalleen. Kannustin sen käyntiin ja se lähti kävelemään.
Lyhyillä ohjilla nostin viimein ravin ja rauhoittunut Floora lähti kiltisti kuin.., kuin.., kuin lammas ravaamaan! Se unohti pahan tuulensa ja käyttäytyi ihanasti.
Lunta toisinaan tippui katolta, saaden Flooran säikkymään, mutta ei kauheesti.
Ystävänpäivätunnelmissa: Jokeri ja Floora<33 28HM
|
|