Post by Ros on May 12, 2010 22:18:08 GMT 2
12.05.2010
Talutin Blondin otsatukasta raahaten talliin. Pieni ruskea pallero vilahteli silloin tällöin ohitse puolelta ja toiselta. Hymyillen katsoin pikkuisen viuhtomista. Blondi hörisi hiljaa varsalleen ja pisti tätä ojennukseen kun riiviö päätti maistaa mamman perskannikkaa.
Tallissa kytkin mamman käytävälle ja päästin riiviön karsinaansa huhuilemaan. Rosson pää ilmeistyi alta aikayksikön kalterien väliin ja se päästi säälittävän rääkäisyn. Blondi katsoi sitä äidillisen rauhoittelevasti ja tunki suuren turpansa pientä turpaa vasten.
Harjailin Blondi raskauskilojen siivittämää kumpua hyräillen "läskiä ja lotinaa.."-biisiä. Tamma huitoi rauhallisin mielin häntäänsä, korva karsinan suuntaan osoittaen. Rosso riehui kuin heikkopäinen, mutta Blondi tuntui vaan nauravan partakarvoihinsa.
- Sinuaki näkee!, kuului Josefiinan iloinen ääni.
- Pakko se on välillä täällä lasten leikkiluolassakin käytävä..., mutisin hymyillen.
Jossu tuli Blondin pään viereen ja rapsutti tamman otsaa. Blondi tunki turpansa kiinni naisen naamaan ja puhisi omaan ystävälliseen tapaansa..
- Tää se sitte jaksaa rakastaa jokasta luontokappaletta.., sanoin ja taputin mamman hyllyvää takapuolta.
- On näköjään päässy muori taas paisuun..., sanoi Jossun osoittaen irvistäen kohti tamman ahteria joka näytti elävän vieläkin äskeisestä taputtelusta.
- No joo.. Se on kato vaan tätä elintasoa.., sanoin virnistäen ja päästin Jossun jatkamaan puuhiaan.
Itse puunasin Blondin loppuun ja päätin suunnata kohti Arselaa liikuttaan omaa hirviöponia. Tyrkkäsin mamman takamuksesta sisälle karsinaansa jossa se alkoi heti höösätä vauvaansa. Rosson ääneskäs maiskutus kuului pitkälle käytävälle astellessani ulos lämpimään kevätsäähän.
Talutin Blondin otsatukasta raahaten talliin. Pieni ruskea pallero vilahteli silloin tällöin ohitse puolelta ja toiselta. Hymyillen katsoin pikkuisen viuhtomista. Blondi hörisi hiljaa varsalleen ja pisti tätä ojennukseen kun riiviö päätti maistaa mamman perskannikkaa.
Tallissa kytkin mamman käytävälle ja päästin riiviön karsinaansa huhuilemaan. Rosson pää ilmeistyi alta aikayksikön kalterien väliin ja se päästi säälittävän rääkäisyn. Blondi katsoi sitä äidillisen rauhoittelevasti ja tunki suuren turpansa pientä turpaa vasten.
Harjailin Blondi raskauskilojen siivittämää kumpua hyräillen "läskiä ja lotinaa.."-biisiä. Tamma huitoi rauhallisin mielin häntäänsä, korva karsinan suuntaan osoittaen. Rosso riehui kuin heikkopäinen, mutta Blondi tuntui vaan nauravan partakarvoihinsa.
- Sinuaki näkee!, kuului Josefiinan iloinen ääni.
- Pakko se on välillä täällä lasten leikkiluolassakin käytävä..., mutisin hymyillen.
Jossu tuli Blondin pään viereen ja rapsutti tamman otsaa. Blondi tunki turpansa kiinni naisen naamaan ja puhisi omaan ystävälliseen tapaansa..
- Tää se sitte jaksaa rakastaa jokasta luontokappaletta.., sanoin ja taputin mamman hyllyvää takapuolta.
- On näköjään päässy muori taas paisuun..., sanoi Jossun osoittaen irvistäen kohti tamman ahteria joka näytti elävän vieläkin äskeisestä taputtelusta.
- No joo.. Se on kato vaan tätä elintasoa.., sanoin virnistäen ja päästin Jossun jatkamaan puuhiaan.
Itse puunasin Blondin loppuun ja päätin suunnata kohti Arselaa liikuttaan omaa hirviöponia. Tyrkkäsin mamman takamuksesta sisälle karsinaansa jossa se alkoi heti höösätä vauvaansa. Rosson ääneskäs maiskutus kuului pitkälle käytävälle astellessani ulos lämpimään kevätsäähän.