|
Post by Ros on Mar 4, 2009 16:10:14 GMT 2
04.03.2009 - Mieli maassa..
Räpyttelin silmiä auton kuskin penkillä kunnes kyyneleet olivat hävinneet sumentamasta näkökenttää. En sallisi muille sitä että näkisivät minun itkevän..
Raahustin talliin ja avasin Blondin karsinan oven. Tiesin että vain tämä tamma olisi minulle sopiba lohduttaja. Kaappasin tamman halaulseen ja se hörähti kysyvästi. Kyynel vierähti poskeani pitkin tamman harjaan. Blondi käänsi korvansa minua kohti mutta pysyi paikallaan taivuttaen kaulaansa minua kohti. - Oot mulle rakas mamma-kulta..., mutisin hiljaa tamman harjaan.
Pian tuntui tökkäisy kyljessäni. Rose tuli moikkaamaan. Pyyhin silmät hihaani ja silitin pienen tamman kaulaa ja hymyilin jo hiukan. Kuitenkin pian paha olo tuli takaisin ja lysähdin karsinan nurkkaan niin ettei minua voisi nähdä käytävältä. Blondi kurotti suuren päänsä syliini ja hamuili hellästi hupparini etutaskua. Silitin tamman korvia ja päätä ja samassa minulta pääsi äänekäs nyyhkäisy.
Samaan aikaan kuului että askeleet lähtivät tulemaan karsinaa kohti. Se oli Jaakko. Tämä astui karsinaan ja tuli viereeni lattialle.
- Mikä surettaa?, hän kysyi yllättävän lempeästi. - Kaikki.. Yhtä p*skaa ihan kaikki..., sanoin ja aloin nyyhkyttää vielä enemmän ja hautasin kasvoni Blondin otsatukkaan.
Mitään sanomatta tai kyselemättä Jaakko ojensi kätensä harteilleni. Nojasin poskellani vasten miehen olkaa ja hetken aikaa tuntui ihan hyvältä olla vaan siinä hiljaa ja rauhassa.
- Kiva kun oot siinä.., mutisin Jaakolle hiljaa ja tämä vastasi puristamalla kovempaa itseään vasten. Blondikin vieressämme alkoi töniä meitä kuin toivottaakseen meidät matkoihimme.
- Mennäänkö kahville?, Jaakko kysyi ja nyökkäsin hyväksyvästi.
Kiipesimme rappuset ylös. Nana ja Pipsa hörppivät kahvia huoneessa. Pipsa loi merkitsevän katseen itkuisiin silmiini ja Nana katsoi minua kysyvänä. Huitaisin kädelläni "hällä väliä"- eleen ja lysähdin sohvalle. Jaakko kaatoi meille kahvit joita aloimme hörppiä vaiteliaina.
Pian Nana ja Pipsa liukenivat paikalta ja Jaakko tuli viereeni sohvalle istumaan.
- Joko sä haluut puhua..?
Huokaisin syvään ja laskin hitaasti kymmeneen.
- Miä joudun ehkä myymään yhen mun koneista.. Enkä haluis myydä yhtäkään mutta melkeen on kohta jo pakko.., huokaisin ja niistin nenäni.
- Et oo vuokraamista aatellu...?, Jaakko kysyi ja katsoi minua silmiin.
- Olen.. Mutta ei noita kukaan vuokraa.. Kaikki vaan ostaa oman hevosen tai hankkii hoitsun.. Vuokraajat on kiven alla..
- Eiköhän se aika näytä..., Jaakko sanoi lohduttavasti.
Kun olimme juoneet kahvit menimme Jaakon kanssa yhteistuumin harjaamaan Topia. Kiinnitin sen karsinan kaltereihin riimunnarusta ettei se pääsisi näykkimään tai pyörimään nyt kun oli muitakin karsinassa.
Harjailimme omiin ajatuksiimme uppotuneina.. Kun ori suorastaan säihkyi otimme Blondin karsinasta. Pujotin sille riimun päähän ja napsautin riimunvarren kiinni. Roselle laitoimme vain riimun päähän.
Lähdimme yhdessä kävelylle tamman kanssa. Leuto maaliskuinen ilma teki olostani keveämmän joten saatoin jo hymyillä joka suuntaan toikkaroivalle Roselle.
Jaakko katsoi ensin epäröiden mutta pian hän luontevasti otti minua kädestä kiinni aivan kuin ennenkin. Hymy nousi huulilleni ja katsoin miestä silmiin. Blondi vierellämme kulki tasaisesti joten sille saattoi antaa enemmän narua.
- Nätti ilma.. Jaakko rikkoi hiljaisuuden.
- Niin on.. Kengät tosin kastuu.., sanoin ja nyrpistin nenääni märille maihareilleni.
- Kuuluu lajin luonteeseen!, Jaakko sanoi ilkikurisesti.
Kun olimme kävelleet parikymmentä minuuttia päätimme kääntyä takaisin. Äkkiä sain päähänpiston ja ponkaisin itseni Blondin paljaaseen selkään.
- Mitäh?! No en varmana tule!, Jaakko sanoi kun ojensin tälle kättäni. Mutta kun sinnikkäästi katsoin miestä vaativalla ilmeellä hän huokaisi syvään ja punnersi itsensä taakseni.
Annoin pohkeita ja tamma lähti löntystämään eteenpäin. Rose poukkoili vierellämme ja maisteli kengät kärkiämme. Hetki tuntui täydelliseltä. Jaakko, Blondi, Rose, metsä, hiljaisuus. Jaakko kiersi kätensä ympärilleni ja suikkasin pusun poskelleni..
Aivan liian pian olimme tallin pihalla ja liu'uimme alas. Veimme Blondin sisälle jossa minä huuhdoin tamman jalat. Lähdimme yhteistuumin Jaakon kanssa toiselle kahvikierrokselle.
HM: 44
|
|
|
Post by Ros on Mar 12, 2009 10:34:45 GMT 2
12.03.2009
- Mistäs nyt tuulee?!, huudahti tallin astellut Nana heti kättelyssä.
Olin valjastanut Blondin perinjuurin ja pihalla odottivat vanhanaikaiset raskammat kärryt.
- Työhevoskilpailuja kultaseni..., sanoin hunajaista ääntä tavoitellen.., - Nyt lähteenää röllykät kävelemään!, totesin vielä painokkaasi ja sanojen vahvitukseksi läsäytin Blondin perskannikkaa näyttäen kuinka se hyllyi vielä hetken yksinään.
- Ahaa..., Nana sanoi ja ilme kertoi heti että minua ei pidetty ihan täysjärkisenä.
Pihalla pakitin Blondin aisojen väliin ja kiinnitin ne valjaisiin. Blondi katseli hetken minua kuin hullua mutta päätti sitten lähteä vetämään kärrejään. Itse istuin kärryillä ja hymyilin kuin naanatalin aurinko. Blondi oli kuin tehty tähän hommaan. Tästä saisimme mamman kanssa oman lajin ja Yuff saisi pitää tamman sivistystaidot kouluratsastuksen puolella. Rose oli tietenkin mukana joten se vähän mulkoili kärrejä mutta antoi asian kuitenkin olla.
Käskin tamman raviin pienen alkulämmittelyn jälkeen. Blondi huitaisi hännällään vastalauseen mutta lähti pian vastahakoiseen lönkyttelyyn. Pian sekin kuitenkin tuntui intoutuvan ja lähti menemään kovempaa. Sain todenteolla pidätellä sitä vaikka kärrytkin olivat raskaammat kuin perinteiset valjakkokärryt. Hihkuin itse riemusta ja Blondi ravasi korvat höröllään. Rose loikki vierellä pukkilaukkaa kuin heikkopäinen saaden melkein Blondinkin nostamaan laukan.
Pian sain siirrettyä vastahakoisen tammani käyntiin. Se tassutteli menemään rinta pörheänä ja kaula kaarella. Katselin hymyillen sen menoa ja samalla vilkuilin maisemia ympärillämme. Täällä emme olleet koskaan käyneetkään.. Kärryjen kanssa kun ei pääse samoja reittejä kuin ratsastaen. Käänsin tamman seuraavassa sopivassa risteyksessä ympäri ja talsimme loput kilometrit tallille. Rose näytti uupuneelta mutta tyytyväiseltä.
Aikaa oli kulunut yli tunti kun saavuimme vihdoin Seppeleen pihaan. Anne vilkutti meille talliin mennessään ja itse näytin voitonriemuisena peukkua.
Hyppäsin alas kärreiltä ja irrotin tamman. Vein sen sisälle jossa riisuin ja harjasin sen perusteellisesti. Annoin sille kiitokseksi porkkanan ja vein sen karsinaansa lepäämään. Rosekin loikki samantien maitobaarille joten Blondi saattoi ummistaa silmänsä.
Seuravaksi oli Topin vuoro. Harjasin sen pikaisesti mutta huolellisesti. Hain kamppeet sattiksesta ja satuloin herran.
- Sulla on vauhti päällä.., sanoi Anne joka harppoi karsinan ohi.
- Pakko olla.. Ei tässä muuten kaikkee kerkee!
Talutin Topin maneesin ja nousin sen selkään. Säädin jalustimet oikein ja käskin sitten orin uralle pitkin ohjin.
Kun olimme hetken lämmitellee käynnissä kokosin ohjat ja otin ravin. Aloin keventää rauhassa ja annoin Topin vetreyttää lihaksiaan rauhassa. Muutaman kierroksen jälkeen tein muutaman kiemuauran taivutellen oria huolella kumpaankin suuntaan. Taputin rohkaisevasti sen kaulaa kun se asettui kerrankin hienosti.
Otin käyntiin ja annoin orin hetken tallustaa omaan tahtiinsa. Itse venyttelin satulassa kipeitä lihaksiani.
Käynnin jälkeen siirsin orin laukkaan ja aloin mennä laukassa kahdeksikkoa. Keskellä aina pari askelta ravia ja laukka. Topi kun ei aivan vielä hallinnut laukanvaihtoja vauhdissa suoraan.
Kun laukat sujuivat ongelmitta otin loppuravit koska minulla oli kiire hoitamaan asioitani ja nyt oli kulunut jo lähes tunti!
HM: 45
|
|
|
Post by Ros on Mar 28, 2009 15:36:37 GMT 2
28.03.2009 - Muutosten pelottava aika...
Tallustelin hartiat lysyssä kohti tallia. Potkaisin loskapalleron tieltäni ja se lähti kimpoilemaan pitkin pihaa. Tunnelma oli jotenkin haikea. Itketti, nauratti, ärsytti.. Nykäisin tallin oven auki ja tallustelin Blondin karsinalle.
- Ei tässä oo järkee vai mitä mamma.., kuiskasin tammalle istuessani sen karsinan lattialla. Blondi vaan katsoi minua otatukkansa lomasta ja tuuppaisi olkaani kuin rohkaisuksi. Halasin tammaa hellästi ja se tuttuun tapaansa hamuili paitani helmaa samalla. - Mitä miä tekisinkään ilman sua.., sanoin ja sain samalla kyyneleet silmiini.
En oikestaan varmaan tulisi olemaan missään muussa hevosessa niin kiinni kuin Blondissa. Tamma oli ollut ensimmäinen hevoseni joka muutti Seppeleeseen yli vuosi sitten. Hymyilin muistellessani kuinka se koikkelehti satamassa ulos kuljetusvaunustaan verryttelemään lihaksiaan ja tarkistuttamaan itsensä. Muistan myös kuinka yhteinen siteemme alkoi muodostua. Oli ylämäkiä sekä alamäkiä. On tullut kaksi hienoa varsaa, sekä myös kilpasuorituksia ja hienoja kokemuksia muuten vain.
Rose asteli vierelleni ja tuuppaisi minua olkapäähän. - Sori, tyttö mutta meidän polku taitaa katketa kyllä lähiaikoina.. Sä saat itselles sen punatukkaisen Yuffin..
Nousin ylös ja puistelin housun takamustani. Blondi saisi tänään riehua varsansa kanssa tarhassa joten pujotin sille riimun ja ilman narua lähdin taluttamaan sitä päitsistä pihalle. Rose loikki perässämme kuin aropupu. Laskin tammani tarhaan ja katsoin hetken kun ne pitivät keskenään hauskaa.. Äiti ja tytär. Molemmat niin hienoja..
Astelin takaisin talliin. Topi näytti olevan tarhassa. Saisi tänään siis ollakin.. Mielialani ei nyt ollut ratsastusterässään. Sen sijaan lähdin lappamaan sontaa karsinoista. Topi oli tyypillinen siisti itsensä kun Blondi taas oli sittunut melkeen seinillekin.. Ihme että se ylipäätänsä pysyi valkoisena!
Kun karsinat hohtivat raahustin takaisin autooni ja kaasutin pois..
|
|
|
Post by Ros on Mar 31, 2009 17:47:39 GMT 2
31.03.2009 - Likaisia töitä..
Maaliskuun viimeinen päivä valkeni aurinkoisena joten koko kouluajan mietin mitä tänään tekisin. Päätin tänään keskittyä taas Topsukkaan vähän paremmin joten kun vihdoin kello näytti kolmea sinkaisin autooni ja kaahasin kohti Seppelettä.
Vielä välipalasämpylääni mussuttuaen nousin corollastani tallin pihalla ja lähdin astelemaan kohti tallia.
Jaakko veteli röökiä tuttuun tapaan tallin nurkalla. Moikkasin hänelle hyväntuulisena ja vinkkasin silmää kujeillen.
Heitin reppuni kaaressa kahvituvan nurkkaan ja tassuttelin rappuset takaisin alas. Nappasin matkalla Topin pakin ja suuntasin Topin karsinalle. Se veteli sikeitä pitkin pituuttaan ja kuorsasi äänekkäästi. Laskin pakin sen karsinan ulkopuolelle ja rahnutin Sentin turpaa.
- Sun seinänaapuris on vähän posso..., sanoin Sentille lempeällä äänellä. - Ai mitä?!, kuului Jaakon ääni ja hän kurkkasi Epun karsinalta. - No et siä hölmö.. Vaikka toisaalta ootsiä kyllä joskus vähän.., enempää en kerennyt piruilemaan kun sain jo tehdä syöksyn lattialle lantapallon lentäessä ilman halki.
- Mitä tyä riehutte?, Carkki kysyi kiirehtiessään ohitsemme mitä ilmeisimmin uutta tulitusta vältellen. - Ei se sua heitä tai saa nyrkistä.. Tai no okei ehkä pesusienestä.., sanoin ja iskin Jaakolle silmää.
Topikin könysi jo ylös ja katseli meitä turvetta otsatukassaan ja mojova paskaläntti perskannikassaan. Pudistin päätäni ja nyppäisin vielä orin ulkomuotoa koristavan heinänkorren sen suupielestä.
Aloitin pian tarmokkaan harjaamisen, mutta sain todeta vaan koko hevosen olevan täynnä sontalänttejä. Nappasin siis sille riimun päähän ja kiikutin koko hevosen pesupaikalle jossa huuhtelin sen huolella ja pian se näyttikin jo taas hevoselta.
- Mien ymmärrä miten tää elukka voi olla näin sotkunen!, marmatin Annelle joka asteli käytävällä vastaamme. - Millainen hoitaja sellainen hevonen..., Anne sai aloitettua ja sai kikattaen väistää lentävää pesusientä. Näytin naiselle vielä kieltä ennenkuin vein Topin karsinaan.
Vedin herran karvan huolella hikiviilalla ja sen jälkeen vielä heitin sille loimen niskaan.
Loikin Jaakon pyynnöstä ylös kahville jossa olikin jo Jaakko, Carkki, Nana ja Sanni.
Moikkasin kaikkia tasapuolisesti ja lysähdin vapaalle tuolille pöydän päähän. Pian myös Pipsa laahusti paikalle.
Hörpin kahvini pikavauhtia jonka jälkeen nappasin vielä omenan repustani.
- Mäkin tästä lähen takas karsinoiden kimppuun.., Jaakko sanoi venytellen. - Haluutko siivoo Blondin karsinan kans? Kunnolla.., kysyin silmiäni räpsytellen. - No mikä ettei kun noin kauniisti kysytään.., Jaakko sanoi ja iski silmäänsä virnistäen.
- Terve menoa vaan.. Kat just raportoikin että Blondi on sontinut ruoka-astiaansa.., Pipsa sanoi pidätellen hymyään.
Itse repesin nauruun niin että omenan palat melkein sinkoilivat nenästäni pihalle. Jaakko taas näytti siltä kuin olisi voinut tunkea omenani sinne minne aurinko ei paista, mutta selviydyin tilanteesta voittajana pakenemalla paikalta.
Kuulin äänekkään kiroilun lisäsiivestä satuloidessani Topia enkä voinut kuin repeillä salaa itsekseni. Topi kuitenkin nyt näytti taas ihan oikeasti hevoselta joten saatoin taluttaa sen ylpeänä pihalle.
Ohjasin orin maneesiin jossa laskin jalustimet ja kiristin vyön. Punnersin suurehkon oriin selkään ja hetken korkeuksissa keikuttuani ja jalustimia säädellen olin valmis aloittamaan.
Olin kasannut valmiiksi kaksi ristikkoa Topia varten ja niiden eteen olin kylvänyt parit puomit Topin askelien mukaan.
Topi katseli sivusilmällä outoja pötköjä jalustoillaan mutta itse päätin keskittyä vain orin hallitsemiseen.
Otin alkuravit ja aloin keventää. Topi kulki rennosti allani ja pärskähteli äänekkäästi. Kuului myös muutama viuhahdus kun s huitaisi hännällää. Virtaa siis tuntui olevan.
Asettelin oria vähän ympyröiden ja kiemuraurien kanssa. Otin myös muutamat laukat pitkälle sivulle.
Kun olin varma että Topi olisi valmis niin ohjasin Topin ravissa ensin toiselle "esteelle". Jossa siis puomi lötkötti maassa muiden maapuomien seurassa. Otin kevyen istunnan puomeille ja Topi marssi yli reippaasti. Toinenkin kerta meni puhtaasti joten saatoin nyt koittaa ristikkoa.
Topi Lähestyi pikkuista estettä korvat hörössä. Se nosteli tällä kertaa vähän liioitellusti jalkojaan ja lähinnä harppoi ristikon yli. Toisella kerralla mennessämme se jo vähän ponnisti.
Kehuin oria vuolaasti ja liu'uin alas sen selästä. Nostin Puomin kannakkeilleen ja kieräytin toisen kauemmas. Nyt este oli n.50cm korkea.
Kapusin orin selkään (joka oli helpommin sanottu kuin tehty jalustimien ollessa este säädöissä). Otin taas ravin pitkälle sivulle ja ohjasin orin kohti estettä. Topi marssi taas hienosti puomien yli ja esteen tullessa se empi hetken ja tuntui steppaavan paikallaan mutta teki sitten valtavan loikan ylitse.
Kun itse sain kypäräni nostettua silmiltäni Topi jo seisoi paikoillaan. Kehuin oria taas ja päätin koittaa uudelleen. Tällä kertaa ori jo vähän kuumui ja haki selvästi pois tuntumalta mutta hyppäsi kuitenkin melko puhtaasti.
-"Nyt on totuuden hetki..", mietin ja nostin laukan.
Jokaisen puomin väliin yksi laukka askel. Askel-askel-askel-HYPPY. Ja valtava hyppy olikin ja heti perään viisi pukkia jotka olivat saada minut maihin.
- No riittää tältä päivältä.., sanoi Topsulle ja otin loppuravit. Ori pärski tohkeissaan ja olisi halunnut mennä vielä mutta jouduin pilaamaan ilon ja ohjaamaan sen uralle.
Kun Topi oli vähän tasaantunut niin saatoin ottaa käynnin ja kävellä sen kanssa muutamia kiekkoja pitkin ohjin.
Tunnin päätteeksi vein orin talliin jossa kuivasin sen ja loimitin ettei se vilustuisi.
Sillä aikaa kun Topi toipui tunnista lähdin itse maneesiin ja ähelsin jälkeni pois. Puomit nätisti paikalleen ja tolpat nurkkaan.
Sisälle mennessäni päätin napata ensin Blondin ja Rosen.
Kiepautin Blondille riimun päähän ja lähdin riimusta pitäen taluttamaan tammaa ulos. Rose koikkelehti perässämme vaikka olikin jo melkoisesti kasvanut ollakseen enää mikään pikkuvarsa.
Kun Rose ja Mamma olivat tarhassa riehumassa, ti siis Rose nyhti Blondin harjaa ja häntää ja Blondi taas keskittyi lähinnä mököttämään mudan keskellä, niin suunnistin takaisin talliin.
Otin Topin pihalle riimussa ja napsautin narun kiinni. Talutin komean oriin tallista ja lähdin taluttelemaan sitä kohti ori tarhaa. Tas kerran sain kiepauttaa narun turvan yli että ori pysyi aisoissa. Taisi olla vähän kevättä rinnassa.
Laskin Topin tarhaan ja lähdin itse hakemaan kamojani ylhäältä.
|
|
|
Post by Ros on Apr 23, 2009 9:24:38 GMT 2
23.04.2009 - Hauskaa ja erilaista menoa.
Aurinko lämmitti jo mukavasti. Sairaslomani viimeiset päivät olivat nyt käsillä. Kotona en jaksanut olla joten päätin nyt tulla sitten moikkaamaan Topia.
Avasin tallin oven kurkkasin varovasti käytävään. Ei ketään. Hiippailin Blondin karsinalle. Tamma oli yllätyksekseni putipuhdas ja suorastaan hohti. Keikki oli siis tänään päättänyt tulla jo heti aamusta. No ainakin yksi asia vähemmän. Roseleykin riehui yksinään tarhassa. Pian sekin lentäisi pesästään pois.. Huokaisin haikeana ja raahauduin satulahuoneeseen.
Nappasin Topsun harjat ja otin orin käytävälle. Aloin vetää harjaa voimakkain vedoin pitkin orin kaulaa ja hyröilin hiljaa itsekseni. Topi näytti nauttivan harjauksesta täysin siemauksin ja oli jotenkin yllättävän rauhallinen.
- Onks Anne rääkänny sua eilen?, kysyin orilta viitaten edellisen päivän koulutreeniin. - No tekee kyllä kuule hyvää näille sun lihaksilles!, jatkoin ja liu-utin kättäni orin lihaksikasta lapaa pitkin ja tunsin pientä ylpeyttä. Topi oli nyt aikuinen ratsu eikä mikään ruipelo varsa.
Pian käytävällä kaikuivat askeleet joten kurkkasin Topin takaa. - Ai moi! Säkin oot tänne asti päässy! Tosi kiva!, Anne hihkaisi yllättyneenä. - Joo.. Viiminen päivä saikkuu ni päätin nyt tulla tänne etten ihan homehu kotiin.. - Hyvä homma!, Anne huikkasi vielä ja suunnisti Seran luo.
- Tehääkö jotain kivaa tänään?, kysyin Topilta joka pärskähti kuuluvasti.
Laitoin orille suitset päähän ja niihin pujautin riimunnarun.
- Mitäs nyt on mielessä..?, Anne kysäisi äkkiä takaani. - Hui ku pelästyin! Elä siä tolleen hiippaile!, sanoin nauraen. - Joo tota.. Aattelin vähän irtohypyttää poikaa maneesis... - Toihan on hyvä idea. Saa kerrankin luvan kans päästää höyryjä.
Laitoin orille vielä varmuuden vuoksi jännesuojat ja putsit jalkaan sekä takasiin pintelit. Kun ori näytti mielestäni kyllin hyvältä lähdin viemään sitä kohti maneesia jonka oveen ripustin lapun "VARO! HEVONEN IRTI!"
Suljin oven huolella takanani. Topi seurasi minua korviaan pyöritellen kuin kysyen olenko ihan pimeä?! Kuitenkin se tuli kuin koiranpentu mukanani asettelemaan puomeja. Tein sille käytävän tolpista ja puomeista ja käytävän varrelle laitoin kaksi estettä. Toinen 50cm, toinen 70cm korkea.
Kävelytin Topia alkuun vähän aikaa. Päätin sitten vaihtaa riimunnarun liinaan ja käskin roin ympyrälle ja raviin. Se ravasi irtonaisesti ja hienosti. Pari kierrosta toiseen suuntaan ja pari toiseen ja ori oli selvästi valmis sillä se alkoi ravistellä päätään ja heittelemään takasiaan vaivihkaa.
Kerin liinan avulla orin lähelleni. Napsautin liinan irti ja tarrasin kuolainrenkaaseen. Hölkkäsin ravaavan oriin vierellä käytävän alkuun jossa otin spurtin jotta Topi nostaisi laukan. Irroitin kuolainrenkaasta ja katsoin kun ori paineli hienosti esteiden yli kuin leikkiä vain. Radan päätteeksi se heitti muutaman vaisun pukin ja ravasi sitten luokseni.
- Oot ihana..., sanoin hellästi orille joka nuuhki lempeästi kasvojani.
Korotin esteitä nyt niin että etummainen oli 70cm ja takimmainen 90cm korkeita. Topi oli tajunnut idean hienosti sillä nyt sitä ei tarvinnut kuin vähän johdattaa ja se pinkaisi riemuissaan esteitä kohti. Ensimmäisen väliin ja reilusti tilaa ja toinenkin sai osakseen mahtava mega-pompun.
- Hieno poika! Tosi hieno!, hihkuin orille.
Nyt en tarvinnut kuin vähän osoittee juoksutusraipan kanssa oikeaa suuntaa ja ori leiskautti taas esteiden yli. Se viskeli villisti peräpäätään viimeisen esteen jälkeen ja ravisti uhmakkaasti päätään ja seisahtuin taas vierelleni.
- Miten sie saat sen tulee noin hienosti sun luokses?, sävähdin ja katseeni kiersi hetken katsomoa ennenkuin bongasin Keikin. - Mien ees huomannu sua.. Sori.. Joo siis miähän oon tunten tän klopin jo ihan varsasta asti. Luottamusta tää kaiketi on.., sanoin ja silitin hellästi orin otsaa. - Tuutko auttaan?, kysyin ja Keikki ponkaisi kevyesti katsomon laidan yli maneesin hiekalle.
Nostimme yhdessä esteitä niin että ensimmäinen jäi 70cm, mutta toinen oli nyt jo 110cm korkea. Pyysin Keikkiä sivumpaan ja huiskaisin juoksutusraipalla oria kohti. Topi sävähti ja lähti kiitämään esteitä kohti. Se hyppäsi taas niin että ilmaa jäi vaikka kuinka paljon.
- Oon siinä näköjään vähän esteratsunkin vikaa.., sanoin tyytyväisenä. Mielessäni aloin jo luomaan hurjia suunnitelmia ja unelmia esteratojen suunnalla, mutta toisaalta Anne halusi oriista kouluratsun..
- Vielä kerran!, huusin ja ori lähti nyt pelkästi käskystä. Se rynnisti esteille ja viimeisen jälkeen sai taas hullut pukkikohtaukset.
- No nyt on vissiin jo vähän liian kivaa.., sanoin orille jonka sain tällä kertaa vähän pyydystää sillä se olisi mennyt vielä uudestaan.
Taputin orin kaulaa. Ja sen jälkeen ojensin riimunnarun Keikille. - Pitele sitä hetki.. Miä kasaan nuo puomit ja tolpat..
Kun olin siivonnut jälkeeni nappasin narun itselleni. Kävelimme yhdessä pihalle. - Tätä siet varmaan tartte..?, Keikki sanoi ja osoitti lappuani. - Aaaa! Juu en tartte hyvä kun muistutit!
Päätin viedä Topin tallin kautta tarhaan jossa se pääsi riehumaan omiaan loppupäiväksi.
|
|
|
Post by Ros on May 9, 2009 15:47:34 GMT 2
Huomisen hoito etukäteen kun en tiedä miten kerkiän olla koneella : )10.05.2009 - Äitienpäivä.. Oon maailman huonoin värikynien käyttäjä mutta tässä nyt reenailin ilman varjostuksia. Topilta jäi sukka pois mut eihän me siihen kuolla? ; D
|
|
|
Post by Ros on Jun 5, 2009 11:48:40 GMT 2
05.06.2009 - Diivailua ja tonttuilua..
Housut kuran peitossa, kädessä kasa jouhia, varpaat hellinä, kädet spagettia.. Kyllä. Olin juuri saanut Blondin jäämään mököttämään sen inhoamaan vesisateen muovaamaan kuratarhaan.
Huokaisin ja katsoin tuimasti tammaa joka mulkoili ja selvästi haistatteli minulle hiljaa otsatukkansa alta. Pian kuitenkin voitonriemu täytti minut ja näytin tammalle "aikuismaisesti" kieltä ja lähdin takaisin talliin.
- Veikkaan Blondi voitti 6-2?, Jaakko heitti virnistäen. - Väärin! Tällä kertaa se meni tarhaan jopa vartissa!, sanoin ja lähdin vaihtamaan kuran peittämiä housujani puhtaisiin.
Livahdin vessaan ja vaihdoin kuivat reisitaskuhousut jalkaani ja sujautin jalkani takaisin maihareihin. Samalla virpaisin hupparinikin pyykkikuormaani.
- Vaihat näköjään rotua..., sanoi Brenna joka oli siemailemassa teetä pöydän ääressä.
Katsoin ensin hölmönä Brennaa, sitten peiliä ja repesin nauruun nähdessäni mutaroiskeiden koristaman naamani.
Kun vihdoin naamani näytti joltain muultakin kuin muriaanin pärstäkertoimelta saatoin ajatella takaisin tallin puolelle laskeutumista.
Topi odotteli jo karsinassaan joten pistin isomman vaihteen silmän hoitoinnossani ja puolen tunnin kuluttua ori seisoi karva kiiltäen karsinassaan valmiina lähtöön.
Toisin kuin rakas nirppanokkani Topi suorastaan puhkui energiaa viileässä ja sateen raikastamassa ilmassa. Se polki jalkaa vierelläni kun laskin jalustimet hihnojen varaan ja kiristin vyön.
Hyvä että olin selkään nousussa puoleen väliin kerennyt, kun herra jo siirtyi raviin ja hetken hölskyin takamus pitkällä yhden jalustimen varassa mukana.
-TOPI!!!, kiljuin orille joka seisahtui korvat joka suuntaan sojottaen. - Kiitos..
Kampsesin itseni kunnolla satulaan ja pidin Topin väkisin paikallaan kunnes se seisoi paikallaan kymmenen sekuntia.
- Hyvä poika..., rohkaisin oria ja annoin vaovasti pohkeita.
Topi lähti käyntiin joten ohjasin sen kohti metsää. Ori puhkui tarmoa ja ylimääräistä energiaa koko kropallaan joten kun oltiin hetki kävelty armahdin sitä ja siirsin raviin.
Topi lönkytti irtonaisesti ja innokkaasti eteenpäin korvat hörössä. Välissä se päästi suustaan ravin takia sikamaisen katkonaisen hörähdyksen joka sai minut räkättämään selässä.
Tien varrella siirsin käyntiin ja kopsuttelimme rivakasti mutta silti melko hyvässä temmossa eteenpäin.
Nautin selässä täysin siemauksin. Puiden vihreät lehdet näyttivät entistä vihreämmiltä pienen sateen jäljiltä. Kukat olivat vetäneet itsensä pisaroiden ansiosta suppuun, mutta niiden värikirjoa sekään ei estänyt.
Samalla tunsin valtavaa ylpeyttä. Pienestä orista oli kasvanut Mies joka kulki nyt hienosti tien oikeaa laitaa pitkin kohti laukkasuoraa eikä yrittänyt kiikuttaa minua samantien suorinta tietä suoralle, sieltä metsän kautta tielle, tien yli kiitolaukkaa valtavan loikan kera ja siitäkaseikon kautta kotiin.. (tässä vaiheessa ratsastaja parka yleensä joutuu kävelemään loppumatkan).
Laukkasuoralle päästessämme Topi virkistyi ja alkoi selväti kysymään "joko nyt? jo NYT?!" joten annoin sille pidätteen ja pohkeet ja nousin kevyeen istuntaan.
Ilmavirta hyväili kasvojani ja Topin etuset lennättivät kuraa housuilleni. Pidin temmon rauhallisena ja Topin kovimmassa kohdassa suoraa, sillä sade oli pehmittänyt reunat ikävästi.
Suoran loppua kohden alkoi vaikuttaa pehmeämmältä joten pidätin Topin käyntiin. Se protestoi ravistamalla kiukkuisena päätään ja huitaisemalla kiivaasti hännällään.
- Sori mut tänään on liian hyvä päivä katkoa koipiaa.., sanoin orille äidillisesti ja käänsin sen ympäri.
Tarkistin ettei ketään muita ollut tulossa tännepäin ja nostin uudelleen laukan Topin riemuksi. Se heitti pari pukkia laukka-askelten lomassa ja itse nauroin hupsulle orille.
Kun olimme suoran päässä otin käynnin ja ohjasin Topin takaisin tielle ja annoin hiukkasen lisää ohjaa, mutta kuitenkin niin että se oli hallinnassani tilanteessa kuin tilanteessa.
Ukkonen kumisi kauempana joten päätin siirtää raviin ennenkuin sade taas alkaisi.
Puolessä välissä sade alkoi jo ropista niskaamme. Ukkonen onneksi kiersi kaukaa joten sitä ei tarvinnut pelätä.. Polut muuttuivat kaatosateessa hetkessä velliksi joten varuiksi menimme käyntiä vaikka hidas tahti saikin housuni liiskaantumaan pitemmäksi aikaa.
Kun vihdoin olimme takaisin tallissa olimme läpimärkiä, mutta kumpimkin tyytyväisiä. Vein Topin karsinaansa jossa riisuin sen ja kamppeet vietyäni kuivasin sitä vähän hikiviilalla ja heitin sitten hikiloimen selkään joka haihduttaisi kosteutta edes vähän.
HM: 50
|
|
|
Post by Ros on Jun 27, 2009 16:19:23 GMT 2
27.06.2009 - Ahneutta, herneitä ja hysteriaa..
Nojasin oven pieleen ja nenääni nyrpistellen katselin pihaa hakkaavaa sadetta. Tänään en ratsastaisi muutakun autolla auringon laskuun - jos sitäkään nyt tulee.. Nostin jalkoihin kiehnäämään tulleen kissan syliini ja nappasin hernepussini maasta.
Laskin kisun hellästi maahan ja avasin Blondin karsinan. Tamma katsoi minua alta kulmain kuin sanoen "ehei.. minua et tonne vie!".
- Etsiä mamma tänään pihalle joudu.., sanoin ja sipaisin tamman kaulaa.
Blondi huokaisi helpotuksesta ja alkoi hamuta alusiaan. Itse kipaisin hakemassa harjapakin jonka laskin Blondin oven eteen. Samassa kuului outo röyhtäisyn ja pärskähdyksen sekoitus. Katsoin ensin hernepussini tyhjää kohtaa ja sen jälkeen hitaasti ylös.
Blondin suupielestä törrötti pelkkä pussin solmu ja korvat.
- BLONDI!!, parahdin ja nykäisin riekaleen joka muovipussista oli jäljellä.
- Mitä? Mitä?, kuului Josefiinan hätäinen ääni takaani.
- Tuo saamarin ahne sika söi mun herneet PUSSEINEEN!
- Mitäh?! Toivottavasti ei nielly pussia kokonaisena!, Josefiina sanoi ja kaivoi puhelimen taskustaan.. - Soitan eläinlääkärille..
Itse jäin killittänään Blondia silmät selällään. Se vaan tapitti minua otsatukkansa alta ja huokaisi tyytyväisenä. Samaan aikaan Josefiina tuli ja lykkäsi puhelimen minulle.
- Ros..?
- No moi.. Kertoisitko nyt ihan tarkkaan mitä on käynyt?
- No miä lähin hakeen harjapakkia ja ovi jäi vissiin huonosti kiinni, mulla oli herneitä pussissa karsinan eessä.. Siis sellasessa ohuessa hedelmäpusissa.. Kun tulin takas niin Blondi.. siis mun tamma.. Oli lykänny oven auki ja pisti napaansa herneet pusseineen.. Onks siitä jotain vaaraakin?
- Tarkkailkaa sitä pari päivää, mutta en usko että se on niellyt pussia kokonaisena jos se oli sitä jo pureskellutkin.. Ja ilmeisesti solmu ja kahvat ei ollu kelvannu joten muiden palasten pitäs joko sulaa vatsaan tai poistua luonnolista tietä ulos.. Mutta jos ongelmia ilmenee soittaa minulle heti.. okei?
- Okei.. Kiitos paljon.. Moimoi.., sanoin ja sulkin puhelimen.
- Noh?, Jossu sanoi ja katsoi minua tiiviisti.
- Tarkkaillaan, mutta ei huolta.. Että osaakin elukka olla Ahne!
- Sellaista se välillä noiden kanssa on.., Jossu sanoi ja jatkoi matkaansa kylmettyneen kahvinsa kanssa.
Itse päätin jäädä tallille loppuillaksi kaiken varalta, Jaakko taas lupasi hoitaa yövuoron. Pistin Keikille ja Yuffille lapun, että tamma saattaa paskoa muovipussin, mutta siinä vaiheessa ei huolta.
Huomasin itse piteleväni vieläkin muovipussia -siis kaikkea mitä siitä oli jäljellä, kädessäni joten linkaisin sen roskikseen samalla kun menin itse pihalle..
Jaakko nojasi pienen katoksen alla seinään ja sytytti juuri tupakan.
- Heitä mullekki.., sanoin ja ojensin käteni.
Jaakko katsoi minua kummastuneena, mutta ojensi sitten askin minua kohti sanomatta sanaakaan ja tarjosi tulta. Vedin kitkerää savua henkeeni ja vilkaisin Jaakkoa joka katsoi minua alta kulmien. Hän oli myös kärkkynyt selkäni takana koomista tilannettamme, mutten itse ollut tajunnut mitään..
- Kyllä mamma osaa.., Jaakko sanoi ja tyrkähti vähän.
- No osaa kyllä.. Saa olla saakeli varuillaan koko tän illan.., huokaisin ja osasin jo vähän rentoutua. Ainoa joka jotain tukkisi olisi ollut varmasti solmu joka kökötti nyt roskapöntössä.
Kun olimme poltelleet loppuun kipitimme takaisin sisälle kahvin keittoon. Nostin oman kuppini kaapista ja ojensin Jaakolle omansa.
Kahvin tiputtua sen tuoksu saatteli taukotupaan kahvin suurkuluttajan, Yuffin.
- Kahvia?! Riittääkö sitä mullekin?, hän sanoi ja katsoi meitä kerjäävällä ilmeellä.
- Joo ota pois vaan.. Muhun kun ei uppoo kun puol kuppia tai saan istua loppuillan vessassa.., sanoin ja kaadoin maitoa kuppiini.
Yuff istahti viereeni kuppi kädessään. Päätin kertoa tälle Blondin päähän pistosta. Yuff nauroi herskyvästi kun kerroin jokaista likaista yksityiskohtaa myöten kuinka pussi joutui tamman sisuksien syövereihin.
- No sen verran se ainakin äsken pamautteli menemään tuolla karsinassaan että eí se ainakaan vielä kovin tukossa ole!, Yuff sanoi ja repesin uudelleen nauruun.
- No.. Herneet harvemmin kuuluu hevosen ruokavalioon.. Varsinkaa kahen litran annoksina, muovipussilla höystettynä!, Jaakko säesti ja sai taas aikaan naurun remakan.
Myöhemmin illalla, kun sade oli jo loppunut ja aurinko kurkisti varovasti metsän takaa saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin. Kuitenkin ensin kävin suikkaamassa tammalle suukon turvalle.
- Siä senkin ahne possu pelästytit mut tänää pahan päiväsesti.. Tajuutko siä että miä olin kuolla huolesta?, puhuin hiljaa tammalle joka painoi päänsä rintaani vasten. Rapsuttelin suuria poskia rauhallisesti ja tammakin sulki silmänsä. Pian se kuitenkin antoi ison märän hevosen pusun suoraan poskelleni. Nauroin sille kuolaa naamastani pyyhkien ja totesin: - Joo Blondi.. Mäki tykkään susta!
|
|
|
Post by Ros on Jul 29, 2009 18:16:04 GMT 2
29.07.2009 - Blondi sairastaa..
Heräsin epämääräiseen vikinään joka voimistui ja voimistui ja lopulta muotoutui musiikiksi. Kampesin itseni kyynärpäiden varaan ja hapuilin puhelimeni sängyn vierestä "Jaakko soittaa" vilkkui ruudulla. Samalla vilkaisin myös kellos. Se näytti 06:09.
- Haloo?, sopersin unisena.
- Ros? Nyt on tosi kyseessä! Kamppeet niskaan ja tallille Blondilla on ähky!
- Mitäh?! tai.. sis.. joo.. tulen heti!
Sinkosin ylös sängystä ja heitin yöpaidan kaaressa lattialle. Kiskoin esimmäisen topin päälleni ja nyin reisitaskuhousut jalkaani. Huppari sujahti salamana päälleni. Sukat löysin, mutta eriparia. Kännykä taskuun, avaimet käteen ja ulos.
Juoksin corollalleni ja aloin starttaamaan. Vanhukseni köhähti ensin, mutta hörähti sitten käyntiin. - Kiitti..., mumisin ja taputin kojelautaa.
Rengas ulvahti kun kaasutin ulos pihasta. Paahdoin koko matkan 20km/h ylinopeutta. Sora sinkoili viimeisellä hiekkapätkällä ja pelkäsin jo autoni suistuvan tieltä. Enemmän kuitenkin pelotti mitä oli luvassa..
Kaarsin autoni joten kuten vauhdissa parkkiin ja lähdin juoksemaan kohti laidunta.
Perille päästettäni kohtasi lohduton näky. Blondi oli yltäpäältä hiessä ja piehtarointi oli saanut sen karvan vihertämään heinästä. Jaakko kamppaili yhtä hikisenä pitääkseen tamman pystyssä ja Josefiina työnsi tammaan takamuksesta että se pysyisi liikeellä. Kyyneleet kihosivat silmiini, mutta yritin olla vahva.
Astelin tamman luokse ja kevensin Jaakon taakkaa hieman. Blondi vastusteli kaikin voimin, mutta saimme sen idettyä liikkeessä. Pian myös eläinlääkäri tuli paikalle.
Seuraavar tunnit olin kun sumussa.. Näin eläinlääkärin puhuvan Josefiinalle, tunnustelevan tamman mahaa ja tunkevan latkun sieraimesta. Tarkkaan muistan vaih Jaakon käden joka silitti olkaani, Blondin hikisen kaulan poskeani vasten ja korahdukset joita tamma päästi taistellessaan vastaan käytävän molemminpuoleisia riimunvarsia..
Kun viimein aloin tulla tolkkuini eläinlääkäri pyysi minua juttelemaan.
- Oli sinä ja siinä ettei menetetty tammaa.. Oli kyse enää minuuteista ettei se saanut suolenkiertymää.. Onneksi tamma huomattiin ajoissa ja apua saatiin nopeasti.. Muuten olisi ollut aivan toisenlainen loppu tarinalle... Otakaa tamma nyt sisälle. Tänään ei yhtään ruokaa, vain pelkkää nestettä. Huomenna varovasti pelkkää heinää ja sitä lisätään hiljaa loppuviikkoa kohti. Tammaa tulee valvoa ja jos sen tila huonenee siitä on ilmoitettava väittömästi.. Lisäksi annan tammalle tätä lääkettä jonka pitäisi helpottaa kipuja.. Toivotaan nyt ettäsen tila kohenee..
Nielin kyyneleeni aina siihen pisteeseen asti, että takavalot hävisivät pihasta. Sitten pillahdin itkuun kuin pieni lapsi ja tunsin samassa kädet ympärilläni. Vajosin lattialle ja vain itkin ja itkin.. Josefiina toisella puolellani, Jaakko toisella..
- Miäen... voi.. kuvitella.. elämää ilman.. Blondia.., nikottelin ja laskin pääni käsiäni vasten.
- Vie Ros kahvihuoneeseen..Minä katson Blondia..., Jossu sanoi rauhallisesti ja Jaakko lähti viemään minua ylös.
Itkun varmaan uoli tuntia pää Jaakon sylissä kunnes nukahdin.. Heräsin tunnin päästä. Jaakkokin oli nuukahtanut sohvalle ja kuorsasi hiljaa. Kömmin ylös ja kuivasin kasvoni. Jaakkokin raotti silmiään..
- Nuku vaan.., sanoin hellästi ja suukotin miehen otsaa.
Kiipesin rappuset alas.
- Moi...
-Hei..., Josefiina vastasi.
- Miten...Tai siis.., aloitin.
- Jaakko oli aamulla menossa tekeen aamutallia. Kuitenkin se sattu vilkaseen laitumen suuntaan ja näki että Blondi piehtaroi. Ensin hän luuli sen vaan rahnuttavan kutiavaa selkää, mutta huomasikin että Palmi ja Kiira juoksivat levottomina tamman ympärillä. Tarkempi tutkiminen osoitti että tamma kieri tuskissaan märässä heinikossa.. Jaakko hälytti minut paikalle ja minä hälytin eläinlääkärin.., Jossu selitti.
- Kiitos.. Paljon.., sanoin ja hymyilin vaisusti tytölle.
- Sinä oisit tehny saman.., Jossu sanoi ja hymyili takaisin.
Istuimme vierekkäin heinäpaalilla pari tuntia. Blondi kuorsasi karsinassaan ja kuolemanvaara näytti olevan ohitse..
Kiinnitin Blondin karsinaan lapun, jossa kehotettiin olemaan häiritsemättä turhaan sairasta hevosta.
|
|
|
Post by Anne on Aug 24, 2009 19:50:34 GMT 2
Kouluvääntöä:Ros ja Topsu harjoittelivat asetuksia ja taivutuksia. Tässä mennään ympyrää, hieman on Topilla ongelmia kyljistä taipumisella. Spessu Rosille pitkäjänteisestä kouluttamisesta + kisaamisesta!(Sori kökkö kuva, käsi on aika hermopinteestä Artsilan klikkailun piirtämisen takia, yritin ainakin...)
|
|
|
Post by Ros on Aug 25, 2009 18:29:26 GMT 2
Ihana kuva! <3 Tosin oot taaaas piirtän minut ällösaappaissa : D
|
|
|
Post by Ros on Oct 10, 2009 11:18:41 GMT 2
10.10.2009
- Noh! Koitas nyt!, murahdan tammalle joka tapoihinsa kuulumattomana yrittää näykätä minua kädestä. Liu'utan satulan selkään ja tamma lyö toisen takasensa tömähtäen maahan.
Huolestuneena kurtistan kulmiani ja otan satulan pois jolloin tamman luimiminen loppuu. Kaivan puhelimeni taskustani ja päätän pirauttaa eläinlääkärille, joka lupaa ottaa tamman vastaansa klinikalla.
Siispä lastaamme tamma-mamman traileriin ja matka saattaa alkaa. Katselen repsikasta vilahtelevia maisemia ja Jaakko rummutelee rattia jonkun biisin tahtiin. Lähes 70km matka taittuu nopeasti ja viemme saamma jopa autonkin hyvälle paikalle.
Blondi pakittaa jäykästi alas traikusta ja annan sen katsella ympärilleen samalla kun nykäisen kuljetussuojat sen koivista ja nakkaan myös loimen takakonttiin.
Jaakko toiselta puolelta kiinni pitäen viemme klinikkaa epäilevästi kuikuilevan Blondin avatusa ovesta sisään. Tamma liukastelee hiukan kivilattialla ja on jo lähellä paniikkia. Naamat punaisena vääntäen saamma sen kuitenkin ruotuunsa. Että osaa elukka olla idiootti!
Tervehdimme mukavaa miestä joka tule vastaamme ja esittelee itsensä. Viemme Blondin miehen osoittamaan paikkaan ja saamme käteemme huulipuristimen tamman hermotuneisuuden takia. Jaakko saa kunniatehtäväkseen pitää puristinta kun minä roikun parhaani mukaan riimussa.
Mies tutkiskelee tamman selkää ja äkkiä tamma inahtaa ja hypähtää hiukan.
- Ohoh, se teki kipeää.. Muualta ei näyttän oleva mitään mistä pitäs olla huolissaan.. Tehdään niin että viikko lepoa ja sitten takaisin. Ilmeisesti liikkuminen ei tuota ongelmia, eli kärryt perässä voidan juoksuttaa mutta selkään ei passaa kiivetä saatikka hypyttää mitenkään. Ulkoilut niin ettei pääse loikkimaan miten sattuu.. Sillä on todennäköisesti täällä vain joku venähdys, mutta jos oireet eivät mene ohi niin saattaa olla kyse jostain vakavammasta jolloin ikävä kyllä ratsastushaaveet saa vaihtaa kärryajoon..
Kuuntelen nyökytellen ja annan sitten mamman Jaakon huomaan lähtiessäni hakemaan laskua ja hakemaan tarkat ohjeet.
Kotimatka sujuu vaiteliaana.. Mielessäni takoo vain ajatus; Blondilla ei ehkä voi enää koskaan ratsastaa..
|
|
|
Post by Ros on Jan 3, 2010 20:48:15 GMT 2
03.01.2010
Talutin vähän pullukaksi venähtäneen valkoisen pilkkunaamani takaisin karsinaansa. Onneks oli ilta joten talli oli jo rauhoittunut. Nojauduin tamman vaaleaa kaulaa vasten ja huokaisin syvään.
- Tää ei tunnu enää kodilta.., mutisin tamman harjaan ja se hörähti hiljaa.
Silitin hellästi tammani otsaa ja kyyneleet kihosivat silmiini.
- Anteeks kulta etten oo käyny.. On nyt vaan vähän... Vaikee tulla tänne...
Kuulin askelia käytävältä ja kyykistyin lattian tuntumaan. Kurkkasin salaa kaltereiden välistä. Askeleet kaikkosivat jo joten lyyhistyin istumaan turpeisiin. Blondi lykkäsi suuren päänsä syliini ja hamuili hiljaa hupparini etumusta.
- Sori mut noi tissijutut ei kyl taida olla ihan meijän tyttöjen juttu senki pervo..., naurahdin tammalle lempeästi.
Blondi. Pieni, pyöreä ja niin kovin rakas. Tuo ainoa linkkini tähän ahdistavaan pikkutyttölandiaan, jossa ennen olin ollut kuin kotonani mutta nyt tuntui kuin ympärilläni painaisi kuristava kehä joka hiljaa veisi minulta hengen ellen juoksisi pois..
Ihanan pitkä kävelylenkki ilman satulaa kirpeässä pakkasessa oli tehnyt terää. Mielialani oli korkeammalla kuin tänne tullessani ja sitä olin hakenutkin. Kuitenkin jostain syystä vanhasta tottumuksesta kai odotin niitä raskaiden saappaiden kumua tallissa, työn karhentamaa kättä omaa kättäni vasten, hiukan pakkasen rohduttamia.... Mitä helkkaria! Puistin päätäni ja läväytin avarilla otsaani niin että sitä alkoi jomottaa..
- Tyhmä..Tyhmä... TYHMÄ!, mutisin hampaideni välistä ja kyyneleet kihosivat silmiini. Olin ollut idiootti. Totaalinen idiootti.
Könysin hiljaa ylös ja kuulostelin käytävän ääniä. Vilahdin ulos ja kaivoin tupakat. Nyt ei ois pikkulikkoja jaloissa.. Kauempana pimeässä näin toisenkin tuikkivan tulipesän. Mielessäni ammuin siihen suuntaan kuvitteellisella ilmakolla.
Lähdin puolijuoksua autolleni ja heitin tupakan maahan samalla kun rempaisin kuskin oven auki. Pari syvää hengenvetoa ja auto käyntiin. Renkaat sutivat jäisellä tallipihalla ja kierrokset sinkoilivat kun ohjasin uljaan subaruni ulos pihasta.. Ei enää ikinä.. Kaikui päässäni samalla kun kyyneleet virtasivat poskiani pitkin.. Huono omatunto Blondin takia kaihersi mieltäni vielä kotonakin..
|
|
|
Post by Ros on Jan 16, 2010 12:52:23 GMT 2
16.01.2010
Astelin tallille. Pikkulikat pyörivät jaloissa ja juoksivat kiljuen pihalla. Tuhahdin mutten jaksanut komentaa heitä olemaan hiljaa.. Kaipa nuo työn raskaan raatajat olivat vuosien aikana jo kovettaneet korvansa moiselle.
Samassa niskakarvani nousivat pystyyn. Jaakko! Aivan edessäni, ei mahdollisuutta paeta eikä kiertää..
- Ros..., mies aloitti.
- Älä vaivaudu!, kivahdin ja työnsin miehen pois edestäni.
Astelin naama kiukusta punoittaen Blondin karsinalle. Että tuonkin piti sattua just nyt tänne! Nappasin Blondin harjapakin ja aloin sukia pölärillä sen valkeaa karvaa. Hampaiden kiristely sai pääni särkemään joten päätin ratsastaa kentällä.
Heitin pölyharjan pakkiin ja otin toisen harjan. Ilmeisesti joku oli neidin jo harjannut tänään sillä odottamani likaläntit olivat poissa. Samassa tun tunsin kuinka joku seisoi takanani. Nielaisin varmasti turhan kuuluvasti ja naamani luovutti värinsä. Hivuttauduin varovasti ympäri...
Jossu... Huokaisin helpotuksesta ja nojauduin ottamaan tukea ruoka-astiasta.
- Hei.. Onks kaikki ok..? Jossu kysyi huolissaan ja astui karsinaan.
- Ei.., sanoin katkeruutta äänessä. - Mikään täällä ei tuu enää koskaan olemaan hyvin. Kiitä onneas että annoin mammast puolet teille koska muuten miä kärräisin sen jonnekin huitsinnevadaan ettei tarvis olla koko ajan näin p*skana...
Jossu kietoi kätensä lohduttavasti hartioilleni. Uusi puoli naisessa. Luulin ettei hän oikeasti edes pidä minusta. Räpyttelin kiivaasti silmiäni ja kampesin itseni pystyyn.
- Sori.. Liian sensuroitua materiaalia päässä tähän talliin..., sanoin varovasti ja Jossu nyökkäsi ymmärtäen.
Satuloin Blondin ja muistin vasta siinä vaiheessa ottaa tamman kaviot. Tuhahdin ja sätin mielessäni harvaa päätäni. Nappasin kypäräni oven vierestä ja talutin tamman pihalle.
Nousin Blondin pyöreään selkään. Olo tuntui hassulta. En edes muista milloin olisin viimeksi ratsastanut ihan oikeasti. Säädin jalustimet ja samalla tulin todenneeksi että varmasti Keikki oli viimeksi mamman selässä keikkunut.
Kasasin ryhtini ja vilkaisin alas. Kirotut tennarit killuivat jalassani joten päätin varmuuden vuoksi nostaa jalustimet kaulalle. Mikä minua tänään oikein vaivasi. No ainakin tulisi kehitettyä istuntaa.
Miaskautin ja Blondi lähti liikkeelle. Tamman askellus oli tutun pehmeää mutta tänään vähän laiskahkoa. Annoin sen kuitenkin lampsia omaa tahtiaan lämmittelyn verran, kunnes keräsin ohjat ja kokosin tamman muotoonsa. Blondi näytti ja tuntui ryhdikkäältä ja olin siitä niin kovin ylpeä. Yuff oli tehnyt sen kanssa hienoa työtä koulutreeneillä ja laiskasta ja miten sattuu askeltavasta tammasta oli muovautunut ihka oikea kouluratsu!
Puristin pohkeeni tamman kylkiin ja se nytkähti raviin. Askellus oli vakaata ja varmaa. Kuitenkin matkaavoittavaa ja määrätietoista. Nautin täysin siemauksin ja päätin harjoittaa jalkalihaksiani keventämällä ilman jalustimia.
Teimme useat serpentiinit, kiemuraurat, suunnanvauhdot, kunnes huomasin atmman puuskuttavan sen verran että aika ottaa välikäynnit. Pidätin siis mamman käyntiin ja annoin ohjien liukua sormieni välistä pitkiksi. Blondi päästi syvän huokauksen joka sai minut hymyilemään.
Olin unohtanut ulkomaailman aivan tyystin ratsastessani. Vilkuilin ympärilleni. Keltainen kissa hiipi lumihangessa. Liekö tallin oma vai naapurin kolli.. Pikkulikat viilettivät autoille joisa istuivat heidän vanhempansa. Mielialani valahti samantien kun huomasin tutun hahmon joka nojasi tallin seinään ja veti norttia posket lommolla.. Miksi sen piti kyylätä mua.. Oloni oli kuin nurkkaan ashdetulla elukalla.
Kokosin ohjat ja koitin unohtaa ympäristön mutta se oli nyt mahdotonta. Hyvä mieleni oli kuin pois pyyhkäistyä joten otin parin kierroksen laukat ja sen jälkee loppujäähdyttely tallin ympäri kävelemällä.
Tallipihassa liu'uin alas selästä ja talutin tamman sisälle. Silitin sen pehmoista turpaa joka oli kuolan peitossa. Karsinassa riisuin suojat ja kamppeet ja pesin kuolaimet huolella. Sen jälkeen harjasin hikisen karvan ja loimitin tamman varmuuden vuoksi.
Pihalla hiivin ympärilleni vilkuilleen kuin varas ja kipitin autolleni minkä kerkesin..
|
|
|
Post by Ros on Jan 27, 2010 10:47:38 GMT 2
27.01.2010
Harjailin uljasta tankkiani ja päätin että pakkaspäivän kunniaksi menisin sillä lenkin ilman satulaa. Hyräilin itsekseni ja suin valkeaa karvaa kun kuulin askeleet takaani.
- Ros.., kuului ääni joka sai niskarvani nousemaan pystyyn.
Käännyin hitaasti ympäri ja näin Jaakon naaman kalterien takaa. Puristin käteni tiukasti harjan ympärille.
- Jos sä tulit kysymään taas sitä samaa niin ei, ei voida jutella, ei enää ikinä! Ja josset siä saamarin jokapaikan höylä ala kalppia siitä hevonhelvettiin niin miä takaan että väännän sulta niskat nurin!!!, kihisin kiukusta.
Jaakko avasi kerran vielä suunsa mutta talsi sitten pois. Mokomakin persläpi koko äijä. Olishan se pitäny arvata että tollaseen naistenmieheen ei kannata retkahtaa vaan ois vaan pitän pysyy sinkkuna... Puistatus kulki selkääni pitkin.
Taas jälleen kerran mielessäni kävi sopimuksen purkaminen, trailerin vuokraaminen ja Blondin vieminen niin kauas kuin pippuri kantaa tästä ällöttävästä tallista jossa saisi törmätä tuon tuostakin tuohon oksettavaan miehenkuvatukseen.
Hyvätuuleni oli tipo tiessään joten heitin suu mutrussa tammalle suitset päähän ja laitoin kypärän piponi päälle. Kävelin koppavasti tamman kanssa pihalle ja loin lantaa lappaavaan mieheen niin murhaavan katseen että toivoin sen pitävän miehen kaukana minusta.
Kylmyys iski vasten kasvojani heti ulos päästyäni. Blondi ei ollut moksiskaan paksuine turkkeineen, mutta itse sain kiepauttaa kaulahuivin niin että vain silmät näkyivät. kipusin vaivalloisesti hiukan itseäni korkeamman otuksen selkään ja kun löysin mukavan asennon tamman pyöreästä selästä annoin sille pohkeet ja se nytkähti liikkeelle.
Annoin Blondin tallustaa puolipitkin ohjin omaa tahtiaan. Aurinko kimmelsi puissa ja sai maisemaan näyttämään satumaiselta. Kaviot iskeytyivät kumeasti maahan ja hengityksemme höyrysi. Ripset jäätyivät ja sormia kipristeli mutta muuten oli oikein leppoisa olla.
Keräsin ohjat ja annoin pohkeet. Blondi lähti keinuvaan raviin ja itse keskityin pysymään sen liukkaassa selässä. Kuitenkin pian siihen tottui ja annoin mamman puksuttaa eteenpäin jonkun matkaa.
Vähän ajan päästä pidätin käyntiin ettei kävisi henkeen tuo hölköttäminen. Blondi vaikutti tyytyväiseltä joten annoin sille taas enemmän ohjaa. Linnut lauleskelivat puissa ja pieni orava viiletti sähkölinjaa pitkin. Hymy kareili väkisin suupieliini.
vajaan tunnin kuluttua olimme takaisin tallilla. Liu-uin tamman selästä ja halasin sitä lujasti. Tamma haistoi taskussani lymyävän herkkupalan. Jäätyneen porkkanan.
Riisuin tamman suitset ja suin vähän sen karvaa. Lykkäsin sille jo vähän sulaneen porkkanan suuhun ja vähin äänin menin huuhtomaan kuolaimia. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja ulko-ovi kuului käyvän, joten saatoin luikkia yläkertaan kahville.
|
|