|
Post by Ros on Oct 21, 2008 17:03:16 GMT 2
Ihana kuva, kiitos! ;D <3
|
|
|
Post by Ros on Oct 22, 2008 15:04:10 GMT 2
22.10.2008 - Ihanan kamala päivä...
- Nosta... Nosta! NOSTA!!, kihisin orille joka seisoi suu mutrussa kaikki neljä koipea tiukasti lattiassa. - Senkin aasi.., puhisin ja pian jalka sinkoutui ylös voimalla joka sai minut lennähtämään selälleen. -"Tää ei voi olla todellista..", mietin ja putsasin vaatteitani turpeesta. - Nyt se koipi ylös!, sanoin topakasti ja Topi nosti kuin nostikin kinttunsa ylös. -Noni.. Oliko vaikeaa? Topi höristi korviaan ja katsoi minua bambikatseellaan. Pyöräytin silmiäni ja aloin kaivella kaviota koukulla.
- Valtataistelu menossa?, Wear hihkaisi kiitäessään ohitse. - No kyllä..., katsoin myrtyneenä oria joka seisoi nyt täydessä tällingissä rinnallani valmiina uuteen koitokseen kentän suunnalla. - Onnea matkaan!, Wear huikkasi vielä silmää iskien ja lähti taas kohti satulahuonetta.
Talutin vikuroivan Topin kentälle ja kiristin vyön. Jalustimia laskiessa Topi loikki sivuttain kuin päätön kana vailla pienintäkään järjenhiventä. Huomasi heti että herralla oli ollut pari vapaapäivää.
Urheasti kuitenkin punnersin itseni ruunikon orin selkään. Topi lähti samantien pikaraviin kohti uraa. -Ptruuu! Raaaaauha!, hillitsin orin menoa ja pian se alkoikin hakea kuolaintuntuman tapaista. Onneksi olin ottanut gramaanit mukaan niin Topi ei pääsisi nostamaan päätään taivaisiin.
Käynti meni pikakäyntinä, ravi aivottomana ja tahdittomana pompotuksena. Kirosin mielessäni koko ratsastuskerran hornan tuuttiin ja kiristelin hampaitani. Tein muutaman lähes pyöreän voltin ja yritin samaan aikaan hillitä orin askellusta ja pitää tasapainoni.
Pidätin ja annoin laukkapohkeet. Tunsin kuinka hevonen allani pingottui kuin jousi ja pian olinkin itse ilmassa tyhjän päällä. Topi kaahasi menemään toiseen päähän ja itse jäin mahalleni sylkemään hiekkaa.. - Perhana! Siä onneton, tyhmä ja haiseva HEVONPIERU!, kihisin kiukusta ja viskoin hiekkaa käsilläni kuin pikkulapsi.
Pian varjo lankesi ylleni ja kun nostin katseeni näin Annen nauravat kasvot. - Tätäkö etsit?, hän totesi ilkikurisesti. - Äh.. Joo.., sopersin punaisena ja kipusin ylös hiekasta. Nousin nolona satulaan ja kokosin itseni ja orin. Otin laukan uudestaan ja sain protestiksi muhkean pukkisarjan.
Tälläkertaa kuitenkin roikuin mukana kuin marakatti tarraten orin kaulaan ja harjaan. - Pistä se ori aisoihin herranen aika!, Anne huudahti. Yritin parhaani mukaan saada orin pään ylös, sillä ohjat olivat karanneet pitkiksi. Pian kuitenkin sain otteen ja orin kuolaimelle, jolloin älytön mekastus loppui kuin seinään. - Nyt sä et enää pelleile mun kanssani!
Viimeisellä kerralla sain laukan nostettua mutkattomasti ja sitten heitimmekin kolme kierrosta kumpaankin suuntaan isojen ympyröiden kera. Taputin orin kiitokseksi ja otin loppuravien kautta käynnin pitkin ohjin.
Liu'uin alas satulasta ja Topi laski päänsä olalleni. - Voi että.. Siä oot niin ihana ettei sulle voi olla kauaa vihanen.., huokaisin ja annoin pienen pusun Topin turvalle.
(Tuli vähän lyhyt ja pelkkä ratsastuskertomus mutta ei oikeen oo aikaa *sooooriii*)
32HM
|
|
|
Post by Ros on Nov 4, 2008 19:02:36 GMT 2
4.11.2008
- Voisitko sinä ihana ja ystävällinen pässin, muulin ja hevosen risteytys laskea sen harjan takaisin kouraani.., sanoin orille joka piteli uutta ostamaani pölyharjaa suussaan turpa kohti kattoa. - Ootsiä ja yks.., huokaisin ja lysähdin istumaan maahan. - AI PERSKELE!, kivahdin harjan kumahtaessa yllättäen jakaukseen.
Samaan aikaan kuulin käytävältä matalaa naurua. - Jaakko! Tää ei nyt oo yhtään hauskaa!, sanoin ja esitin mököttävää kuitenkaan siinä onnistumatta ja repesin raikuvaan nauruun. - Anna käsi.., mies sanoi ja hilasi minut jaloilleni.
Suikkasin pienen suukon miehen huulille ja sain vastineeksi kutitusrääkin. - No hyi hankkikaa huone!, kuului Carkin ääni. Virnistimme tälle vähän noloina ja pian Leevin karsinan suunnilta kuului jo hyväntahtoinen nauru.
Tänään olin tullut vain pikaisesti harjaamaan Topin mutta herra oli päättänyt tehdä elämästäni todella hankalaa. Mulkaisin ruunikkoa oria murhaavasti ja sieppasin harjan käteen. - Tämä on harja! Tätä käytetään näin sinun karvaasi eikä sillä viskota ketään päähän! Ymmärretty?, sanoin orille hyväntuulisena.
Aloin hyräillä vetäessäni harjaa orin silkkistä karvaa pitkin. Jalat sain ottaa kovalla harjalla, sillä herra oli taas painellut menemään sata lasissa pitkin tarhaa. Huokaisin ja aloin hinkuttaa viiden sentin mutaa pois.
Pian kuitenkin viskasin harjan takaisin pakkiin ja laitoin Topille riimun päähän ja narun sen jatkoksi. Maiskautin ja ori lähti kuuliaisena perääni kohti pesuboksia.
Laitoin letkun valumaan ja Topi tunki turpansa veden alle ja alkoi juoda. - Oot ihan hassu..., sanoin hellästi orille joka ryysti vettä äänekkäästi.
Aloin letkuttaa jalkoja haalealla vedellä ja Topi hiukan protestoi nostelemalla koipiaan ylös. - Oos nyt ei mee kaukaa..
Pian oli urakka valmis joten vähän kuivasin herran rimppakinttuja ettei sille tulisi vilu vielä kaiken lisäksi.
Karsinassa irrotin riimu päästä ja sujautin suukon orin turvalle. - Nähdään pian.. Tässä sulle vähän herkkuja.., sanoin ja tipautin kaksi porkkanaa Topin ruokakippohon.
33HM
|
|
|
Post by Ros on Nov 20, 2008 8:56:07 GMT 2
Kakka laatu ja vielä kesken. Ros ei ossoo piirtää ihmisiä mut kipeenä tällänen ajatus putkahti mieleen. Blondi näyttää kirahvilta
|
|
|
Post by Ros on Nov 20, 2008 9:26:11 GMT 2
Topi riehuu <3 (ja paintti on kaveri )
|
|
|
Post by Ros on Nov 21, 2008 10:31:31 GMT 2
21.11.2008 - Ai mitkä liukkaat??
Topi tallusti jäisellä pihalla hullunkurisesti kohti maneesia. Hokit tulisivat vasta myöhemmin joten vielä pitäisi hetki liukastella. Päästessämme tallinkulmalle Topi lensi persiilleen, tehden etusillaan melkein spagaatin. - Sooooo!, sanoin hätäisestä jokasuuntaan huitovalle ja liukastelevalle orille.
Hetken liu'uimme muutamia metrejä pihaa pitkin ja mietin ja että kohta oon itsekin kumossa ja sitten kuollaan molemmat. Pian ori kuitenkin jäi täristen paikalleen istuen vieläkin takamuksellaan.
- Mitä ihmettä?!, kuului hätääntynyt Carkin ääni. - Vähän tässä liukastellaan. Tulkaa auttamaan!, huusin samassa ohitse meneville Sastulle ja Karolle. Molemmat liukastelivat luoksemme ja tukivat Topia kyljistä kun itse vedin sen ohjista pystyyn. - Kamalan liukas kohta tässä.., sastu totesi lentäen melkeen itsekin takamukselleen. - Joo huomattiin..., mutisin tutkiessani Topin kintereitä. - Viedään se maneesin katsotaan miten se kävelee.., sanoi Karo varovasti.
Lähdimme viemään oria maneesiin jonne se meni haparoiden askel kerrallaan korvat joka suuntaan liikkuen.
Maneesissa lähdin taluttamaan oria uralle. - Miltä näyttää?, kysyin Karolta. - Hyvältä.. Se tais ottaa sen verran vastaan ettei ihan jysähtän niitten päälle alas.. Huokaisin helpotuksesta ja kaarsin keskelle. Laskin jalustimet ja nousin Topin selkään. Ori vaikutti hermostuneelta joten päätin ottaa vaan puolen tunnin treenin.
Käskin oriin uralle ja annoin sille vähän ohjaa. Se tuntui rentoutuvan huomattavasti ja pian se jo asteli tyynesti eteenpäin. Otin vähän ravissa voltteja ja ympyröitä ja taivuttelin sinne sun tänne.
Kuitenkin Topi kulki vähän kankeasti joten päätin ottaa loppukäynnit vähän pitempinä ja tein käynnissä vielä muutana käännöksen ja väistön.
- Voi sinuu poika-parkaa.., lepertelin orille joka kuunteli korvat hörössä jokaista rasahdusta. - Ei se jää sun kimppuus sieltä ulkoa pääse..
Laskeuduin alas selästä ja lähdin viemään Topia sisälle. Se nuuhki ensin maata maneesin ovella ja koitti haparoiden kaviollaan jään pintaa.. - Rohkeesti vaan.., sanoin orille joka lähti polvet notkolla turpa melkein maassa kulkemaan askel kerrallaan kohti tallia. - Mitä ihmettä se hevonen puuhaa?!, kuului Annen ääni äkkiä. - Liukastu tossa aikasemmin tallin kulmalla..., sanoin ja katsoin samalla että ori pysyi pystyssä samassa kohdassa. Otimme varmuuden vuoksi vähän kauempaa tallin nurkasta ja tällä kertaa pääsimme hengissä talliin.
Annoin Topille porkkanan ja Annen kanssa katsoimme vielä kerran sen jalat. - Ei niissä mitään kyllä tunnu.. Ehkä se on vaan järkyttyny kaikesta.., Anne sanoi kerrottuani että ori oli kulkenut tosi jäykästi.
Harjailin oria pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen heitin sille loimen niskaan ja jäin silittämään sen päätä. Päätin että jos liukkaat jatkuisi niin ruuvaisin hokit vaikka itse Topin kenkiin kunhan se ei enää liukastelisi noin pahasti..
36hm
|
|
|
Post by Anne on Dec 8, 2008 12:12:35 GMT 2
Ros 3 Kohista: "Naama umpeen Jaakko! Kyllä mä tän orin hallitsen!" (Tuskien tuska kuva. Lisäilin luonnosta vahingossa väärälle layerille niin kauan, että kaikki undot oli käytetty. Enkä ollut tallentanut aikoihin. Sitten piti tehdä vaiheet uudestaan toisen kerran... ärhh. Eli usean tunnin kuva, vaikkei sitä kyllä uskoisi... ;D)
|
|
|
Post by Ros on Dec 26, 2008 16:08:28 GMT 2
26.12.2008
- ANNE! Älä karkaa!, kiljaisin tallin ovelta. - No mitäs? - Tässä!, ojensin Annelle viinipullon. - En ehtin oikeen Jouluna käydä joten tässä on sulle vähän kiitosta kuluneesta vuodesta. - Oi! Kiitos!, Anne sanoi hymyillen ja lähti kiikuttamaan lahjaansa sisälle.
Hypähtelin Blondin karsinan luokse. Tamma seisoi karsinassa häntä pystyssä ja sieraimet laajentuneina. - Siinä sulle senkin höpsö.., sanon hymyillen ja ojensin tammalle sen nimellä koristellun piparin.
Blondi jäi rouskuttamaan aarrettaan tyytyväisenä muun maailman hetkeksi unohtaen joten viiletin pää kolmantena jalkana Topin luokse. - Moi muru!, henkäisin kapsahtaen orin kaulaan. Topi korskahti ja luimisti. - Ai niin.. Sori.. Kovat jätkät ei osoita hellyyttään julkisesti!
Hain Topin harjapakin satulahuoneesta ja olin törmätä ovella Bertin varusteita tuovaan Johannaan. - Hups! Sori! Miä tässä vaan kaahaan melkeen yli! - Eipä mitään!, Johanna huikkasi hymyillen ja kipitti satulahuoneeseen.
Aloitin tarmokkaan harjauksen päästyäni karsinalle ja Topi näytti nauttivan suunnattomasti. Pian se laski turpansa olalleni ja hörisi hiljaa. - Ai nyt alkaa paha-poikakin leppyä..., sanoin orille lempeästi ja se vastasi puhaltamalla hellästi poskelleni.
Pian kaahasin uudelleen sattikseen ja laitoin harjapakin paikoilleen. Samassa olin lentää selälleni säikähdyksestä kun Yuffin pää nousi yllättäen erään laatikon takaa. - Hui helv... Siis.. Noh.. Perhonen.., sanoin pahaa kieltäni kerrankin hilliten. Yuff repesi nauramaan. - Sori! Mut hei toi kaunopuheisuus ei oikeen pue sua., tyttö sanoi silmää iskien. - Mutta tuo kahvikuppi sitäkin enemmän sinuu!, heitin takaisin ja Yuff nappasi kupin omistavasti käteensä. - Varo ettei Blondi varasta sitä! Sekin tykkää erityisesti kahviin kastetuista pipareista!, sanoin nauaren ja lähdin Topin kamojen kanssa käytävälle.
Muita tallilaisia ei näkynyt.. Päätin jättää Blondin kiimoineen Yuffin päänvaivaksi ja satuloin Topin ripein ottein.
Lumisella tallipihalla nousin Topin selkään. Ori vaikutti olevan intoa täynnä kuin ilmapallo joten päätin olla varuillani sen suhteen. Käänsin herran ympäri ja suunnistin kohti lumista metsää.
Pakkasta oli sopivasti ja aurinko heitti heikkoja säteitään yllemme tehden pitkiä varjoja tiehen. Katselin ihaillen kimmeltävää hankea ja kipristelin varpaitani ahtaissa ratsastuskengissä. Topi liikkui kevyesti ja innokkaasti.
Siirsin Topin raviin ja aloin keventää. Tuntui ihanalta olla pitkästä aikaa hevosen selässä.
Pian olimme jo tien varrella joten hidastin käyntiin ja Topi vastasi kuuliaisesti ohjaan. Talsimme hetken tienreunaa pitkin ja sitten ohjasin Topin laukkasuoralle. Ori innostui silminnähden tajutessaan minne olemme matkalla ja yritti siirtyä raviin.
- Topi!, sanoin napakasti orille joka hangoitteli ohjaa vastaan.
Pian olikin luvassa suuri sirkusnäytös jossa ruunikko hevonen loikki joka ilman suuntaan lähes yhtäaikaa ja punaiseksi kasvoiltaan muuttunut ratsastaja sadatteli kilpaa hevosen pukkien kanssa. Eikä aikaakaan kun hevonen vei voitin 1-0 ja ratsastaja pöllähti hankeen.
Noustessani ylös kohtasin anovan katseen kymmenen sentin etäisyydellä ja ohjat jotka roikkuivat vatsani päällä. Topi höristi suloisesti korviaan ja tuuppasi minua kylkeen. - Ootsiä ja yks.., huokaisin syvään ja nappasin ohjista.
Kavuttuani takaisin selkään menimme hienoa käyntiä suoran alkuun ja kun annoin pohkeet Topi lähti kuin ammuttuna. Olin jäädä suorastaan kyydistä sen singahtaessa matkaan. Nauraen ja innosta hihkuen annoin ohjaa ja Topi pidensi askeltaan entisestään. Suorastaan lensimme eteenpäin. Suoran päässä pidätin ja tein voltin.
Kännsin ympäri ja laukkasimme vielä takaisin päin. Topi puhisi innosta mutta alkoi myös väsyä joten päätin kävellä loppumatkan tallille.
Pihassa liu-uin alas selästä ja talutin Topin sisälle. Otin satulan pois ja heitin hetkeksi hikiloimen selkään.
Itse tömistelin ylös ja nappasin mukin kaapista. Keitin teeveden ja aloin liottaa pussia vedessä. - Moi Ros! - Moi.., sanoin hymyillen ja käänsin pääni kohti Jaakkoa. - Kiitos lahjasta.. Se oli suloinen.., sanoin ja mietin mielessäni pientä sydänkorua kaulassani. - Kuin myös!, Jaakko sanoi silmää iskien ja pahoitteli sitten paperitöiden määrää kämpillään.
Ennenkuin lähdin tallilta annoin veilä Topille sen oman joulupiparin ja heitin sille toppaloimen selkään. Talutin sen tarhaan ja lähdin starttailemaan kylmää autoani.
HM: 37
|
|
|
Post by Ros on Jan 13, 2009 14:57:40 GMT 2
13.1.2008 - Masentavaa..
- Ei!!, kivahdin ja lennätin kynän toiselle puolelle huonetta. Hautasin kasvot käsiini ja huokaisin syvään.
- Mikäs nyt on vialla?, kuului Annen ääni ovelta.
- Blondi.. Tai siis se että noiden kirottujen norikerorien omistajat ei voi katsoa mailejaan ja kohta jää varsa tältä vuodelta hankkimatta sen takia! Melkeen jo toivon että joku ori päättäis hypätä tarhastasta tarhaan ja tulis pien sekarotunen karvakasa..
- No kyllä se siitä..
- Ehkä.. Mut nyt lähen ulkoiluttaan Topin..
Tömistelin tyytymättömänä rappuset alas ja nappasin matkan varrelta harjapakin käteeni. Astelin rivakasti Topin karsinalle ja aloin naama nurinpäin harjaamaan oriin karvaa.
- No mikäs saa naaman näyttämään tuolta..?, kuului Jaakon vaisu kysymys.
Selitin uudelleen koko tarinan ja Jaakko astui karsinaan ja halasi pitkään. Miehen lämpö tuntui lohduttavalta ja turvalliselta, mutta pian oli pakko irrtottautua, koska Topi työnsi mustasukkaisesti päänsä väliimme.
- No kyllä miä sustakin tykkään senkin hölmö.., sanoin hellästi orille ja jatkoin harjaamista.
- No mä meen tästä karsinoiden kimppuun!, Jaakko huikkasi.
Pörrötin miehen hiuksia ja suikkasin pienen suukon poskelle hymyillen pirullisesti. Jaakko viiletti talikon varteen ja itse jatkoin uljaan oriini kuuraamista.
- Mennääks tänään maneesissa? Joo mennään vaan.., harrastin yksinpuheluani karsinassa.
Päätin laittaa Topille vaan suitset päähän ja koittaa menoa ilman satulaa. Talutin orin maneesin ovelle jossa se katsoi minua kysyvästi.
- Ei poika.. Miä en oo unohtan mitään oleellista..
Punnersin Topin selkään vaivalla ja ori allani kavahti aavistuksen verran. Kokosin ohjia hiukkasen ja annoin pohkeet eteenpäin lähdön merkiksi.
Topi lähti käynnissä eteenpäin ja sen korvat liikkuivat kuin se olisi pohtinut.."Tuo ämä on kyllä nyt ihan kajahtanut..."
Pian annoin ravipohkeet ja Topi lähti pomppivaan raviin. Itse hölskyin selässä kuin perunasäkki joka saikin sitten orin pimahtamaan. Ensin se ampaisi kamalaa vauhtia sivulle ja kun se ei tehonnut niin se lähti kamalaan pukkilaukkaan pitkin maneesia saaden lopulta inhottavan pomppijan alas selästään.
Hiekka narskui suussani kun marssin punaisena ja kiukkuisena orin luokse. Topi käänsi korvansa höröön ja näytti taas sanovan "Sinäkö se vaan olitkin?". Nappasin ohjista kiinni ja punnersin taas vaivoin orin selkään harjasta pitäen.
Annoin uudelleen ravipohkeet ja Topi meni nyt tasaisemmin. Pian se kuitenkin äkkäsi että ratsastajan viskaaminen selästä olikin oiva tapa päästä vauhtiin! Ja niin taas mentiin pukkilaukkaa pitkin maneesia ja jälleen Ros sai palkkansa. Hiekkaa suun ja paidankauluksen täydeltä ja suoranlähetyksen orin takalistoon joka kaikkosi toiselle puolelle maneesia.
- Nyt loppu leikkiminen.., sanoin rauhallisesti orille joka odotti minua nurkassa.
Ojensin käteni kohti ohjia ja *vips* ori sinkosi edestäni kuin raketti toiselle puolelle. Lähestyin taas oria rauhallisesti ja taas sama toistui. Pian oli ori lönkyttänyt viidennen kerran toiselle puolelle.
Siinä vaiheessa minulla kilahti ja pian laukkasin itse pää kolmantena jalkana orin perässä sadatellen minkä kerkesin ja ori laukkasi edelläni ja sivullani pukitellen riemusta! Sen mielestä tämä uusi leikki oli maailman paras.
- Ros?! Mitä ihmettä sä teet?
Katsahdin nolona kohti Jaakkoa. Tunsin kuinka kypäräni alta hiki valui norona hiekasta likaiselle naamalleni. Kenkäni ja chapsini olivat täynnä hiekkaa, samoin hupparini. Toinen hanska lojui keskellä maneesin hiekkaa ja pian myös Topi tuuppasi olkaani.
- Miä vaan...eh.., sanoin ja nappasin ohjat käteeni.. - Älä kysy enempää..
Vinkkasin Jaakkoa punttaamaan minut selkään jotta voisimme ottaa loppuravit. Nyt Topi meni kuuliaisesti kuin vanha tekijä ja minua nolotti enemmän kuin koskaan aiemmin. Jaakko katseli pää kallellaan katsomosta ja mietti selvästi että oli tekemisissä sekopään kanssa.
Tunnin päätteeksi vein Topin sisälle ja kuivasin sen ja loimitin. Menimme Jaakon kanssa yläkertaan jossa olivat myös Nana ja Sastu.
- Mitä sulle on käyny?!, sastu kysyi silmät laajenneina.
- Nii just! Näytät kamalalta!, Nana säesti.
- No hei kiitti.., sanoin ja virnistin väsyneenä.
Pian olin selittänyt koko maneesi episodin muille ja kahvihuoneesta raikasi muiden iloinen nauru.
|
|
|
Post by Ros on Jan 21, 2009 18:44:37 GMT 2
21.01.2009Topi vie Rosia maneesissa 100-0. Into loppui kesken ratsastajan kohdalla joten taustaakaan en jaksan väsätä ja vieläkään en omista skanneria.. : /
|
|
|
Post by Ros on Jan 24, 2009 17:26:59 GMT 2
Annen valmennus
Harjasin Topin koppuraksi muuttunutta karvaa hammasta purren ja suu mutrussa. Ruunikko näytti uitetulta koiralta joka oli kuin vedetty painepesurilla mutakerroksen peittoon. Topi katseli minua lempeillä silmillään kuin sanoen "En se miä ollu vaan ku ne muut..."
Vihdoin kun muta, irtokarvat ja muu lika oli siirtynyt uljaan ratsuni karvasta käytävän lattialle saatoin hakea sen varusteet ja alkaa satuloimaan oria treenikuntoon. Kävin kiikuttamassa pakin paikalleen ja samalla reissulla viiletin satulan ja suitsien kanssa takaisin. Muita tallilaisia ei näkynyt mailla halmeilla ja hevosetkin olivat nielemässä räntää tarhassa.
- Moi, Ros! Säpsähdin ja käännyin katsomaan vierelleni hiipinyttä Annea . – Alkaako olla valmista?, Anne kysyi silmäillen Topia. - Juu, melkein. Satula vielä selkään, niin Topsu on valmis!, huikkasin ja sanojen vahvistukseksi nappasin satulan lattialta ja nostin oriin selkään. - Hyvä, nähdään pian maneesissa, nappaan kahvin vaan mukaan yläkerrasta. Meinasin huutaa perään että tuo mullekkin, mutta miten miä kahvia hevosen selässä hörppisin.. Siispä nipistin suuni kiinni ja kiristin vyötä aavistuksen verran.
Talutin orin räntäsateeseen ja sitä selvästi v*tutti kun märkää soossia tuli taivaan täydeltä naamalle. Itsekin nyrpistin nenääni ja talutin uljaan ratsuni kirkkaasti valaistuun maneesiin. Vein Topin keskelle ja vedin jalustimet alas ja kirstin vyön.
Sain itseni juuri ja juuri punnerrettua ison orin selkään, kun Anne tassutteli maneesiin. Hän loi tietävän katseen allani pärisevään ja pingottuneeseen oriin joka tuntui siltä kuin se voisi minä hetkeknä hyvänsä singota katosta läpi ja liidellä kauas pois.
- Ota käyntiä pitkin ohjin ja katsotaan istuntaa. Mennään tänään muutenkin peruskuvioita. Jos sitten kisaamisen aloitatte ihan helppo seestä!
Nyökkäsin vaan ykskantaan ja annoin pohkeet orille joka lähti kipittämään uralle kuin pikkuponi. Annoin Topin vetää ohjat pitkiksi ja itse vedin syvään henkeä.
- Siulla on istunta hieman etupainotteinen, siirry syvemmälle taakse satulassa. Painopiste tulee oikeaksi. Hyvä. Muuten kaikki näyttää olevan kunnossa, hieman voi rentouttaa hartioita, niin kädetkin rentoutuu. Topi on vielä niin herkkä, että se aistii kaikki pienet muutoksetkin. Ja toivottavasti niin tulee jatkossakin olemaan, ettei siitä kehity mitään kovasuista luuskaa.
Tein työtä käskettyä ja olo satulassakin tuntui paremmalta. Topikin vaikutti aavistuksen rennommalta, mutta tiesin ettei siihen silti olsisi täyttä luottamusta. Käppäilimme muutamia kertoja maneesin ympäri.
- Kerää ojat, ja kevyttä ravia. Anna Topille tilaa ravata rentona, jos tuntuu lähtevän käsistä, ota voltille!
Annoin pohkeet ja Topi lähti ravaamaan pehmeästi uralla. Ripeä askel tuntui hyvältä, eikä ori yrittänyt ryöstää yhtään joten aloin keventää rennosti antaen orinkin mennä omaan tahtiinsa.
- Topilla on hyvä askel, ja sitä pitäisi kunnioittaa myötäämällä hyvin hevosen liikettä. Nyt kun valmennetaan kaakista kilparatsua, ratsastajan taito ei saa olla se este edistymisessä. En tarkoita, että siulla olisikaan, mutta se on jokaisen hyvä aina muistaa!
Hymyilin hiukan ja keskityin nyt 100% allani lampsivaan otukseen. Topikin vaikutti tyytyväiseltä, eikä sillä selvästikään ollut konnuuksia mielessään tällä kerralla josta oikeastaan olin ihan tyytyväinen.
- Eli muista pitää lantio rentona ja mukaudu hevosen liikkeeseen. Hyvä! Myös kaulalle voi antaa tilaa liikkua ja päälle hakeutua alas, niin Topin selkä pyöristyy paremmin. Ohja voi siis olla hieman löysällä.
Taas tein työtä käskettyä ja Topi pisti parastaan peliin vaikkei ihan vielä tiennytkään mitä olisi luvassa. Pitemmällä ohjalla Topi alkoi hakeutua hyvään muotoon eikä se tuntunut enää niin pingotuneelta kuin aiemmin.
- Tulkaa keksiympyrälle. Katsotaan laukkaa. Topilla on vielä taipumisen ja suoraanmenon kanssa ongelmia, Ne ovat ne asiat, joista ensin halutaan eroon. Ota vasen laukka.
Annoin laukkapohkeet ja Topi teki hypähtävän liikkelle lähdön. Anne selitti minulle että Topin etuosa on selkeästi painavampi ja siksi Topi ei osaa olla asetettuna kaaressa. Samoin myös että se on jäykempi vasemmalle kuin oikealle, sillä oikeassa laukassa Topi meni mallikkaasti.
- Otetaan vähän kahdeksikkoa ravissa, niin huomaat itse paremmin Topin kaarikäyttäytymisen!
Nyökkäsin taas myöntymiseksi ja keskityin pitämään oriin kahdeksikolla, selkeästi se meni toisella puoliskolla paremmin kuin toisella, mutta selvästi yritti parastaan.
- Varmaankin vaikein vaihe on kahdeksikon keskellä suoristus, ja siinä ei edes kannata pyrkiä täydellisyyteen. Keskity ympyräosuuksilla hevosen taipuneisuuteen ja omaan tasapainoosi. Voit vasemmassa ympyrässä istua liioitellusti sisään, niin Topi hakeutuu paremmin siihen suuntaan alle. Muista myös, että Liike voi tulla aluksi hevoseltakin ylilyöntinä, ja sitten pikkuhiljaa hiotaan oikeaksi.
Näitä ohjeita noudattamalla sain Topista huomattavasti enemmän irti ja se kuunteli tunnollisesti jokaista liikettäni.
- Vielä pienet pohkeenväistöt, niin sitten lopetellaan. Nuori etupainoinen hevonen hakeutuu pohkeenväistöön myös usein etuosa edellä. Voit vaikka Jaakon kanssa harjoitella sitä niin, että Jaakko maastakäsin opastaa Topin takalistoa oikeaan kulmaan.
- Hyvin meni! Tosi hyvin olet saanut Topia koulutettua, ja perusasiat on ihan hyvällä mallilla. Hienosäätöä näissä asettumissa yms, niin hyvin menee. Otetaan pian toinen tunti!
|
|
|
Post by Ros on Feb 2, 2009 18:46:18 GMT 2
2.2.2009 - Topi on vähän hölmö..
- Älä oo nyt tollanen aasi..., huokaisin orille joka jo viidennen kerran täräytti etusensa karsinan oveen saaden aikaan koriva huumaavan kumauksen ja kolinan.
Toisella puolellamme majaileva Bert näytti jo siltä että sekin alkaa pian mukaan kivaan leikkiin, kun taas Sentti näytti jo viin kyrsiintyneeltä että olisi varmasti voinut mielellään pomppia Topin littanaksi karsinansa pohjalle.
Topi katsoi minuunpäin kuin ilkikurinen kakra ja vielä koitellaakseen nosti vähän etustaan ylöspäin.
- YRITÄKIN!!, kivahdin orille joka jäi tuijottamaan minua kuin pässi aitaa jalka typerästi ilmassa.
Pian ori laski jalkansa hidastetusti alas ja tuhahti kuin haistatellakseen minulle. Sain harjata loput rauhassa ja kaviotkin sai puhdistaa rauhassa. Kiitokseksi paloittelin pari porkkanaa ruokakuppiin.
Linnoittauduin käytävälle ja kaadoin harjapakin sisällön lattialle ja aloin puhdistamaan harjoja ajan kuluksi. Samalla kirjoittelin vähän päiväkirjaani.
Äkkiä päässäni tuntui terävä *kops*. Käännyin hämilläni ja katsoin ympärilleni. Ei ketään.. Vain Nana ja Yuff jotka höpisivät kauempana. Pian uudestaan *kops*. Nyt Yuff ja Nana jo tirskuivat.
- Tekä siellä tykitätte?!, huusin närkästyneenä ja samassa tuntui kopaus hartiallani ja Yuff ja Nana räjähtivät nauruun.
- Topi viskoo porkkanoita!!, he hihkaisivat yhdestä suusta.
Katsoin typertyneenä taakseni josta lensi vielä viimeinenkin palanan suoraan syliini. Topi katsoi minua pirullisena ja minä tuijotin vaan suu auki osaamatta sanoa mitään..
Yuff ja Nana ehtivät jo kertoa Abbylle ja Carkillekin jotka myös repesivät nauruun.
- Jaa sulle ei porkkanat maistun.., tokaisin tyhmänä ja keräsin palaset käytävältä.
- Ookko menos ratsastaa sillä vielä?, Carkki kysyi.
- En tänää... Treenataan taas jokupäivä kunnolla. Oon tänään vaan talutellu tätä kun se vaikutti vähän jäykältä aamulla..
- Terve tytöt!
- Moi Jaakko!, kuului kuorossa.
- Arvaa mitä Topi teki?! Se visko Rosia porkkanoilla päähän karsinan reunan yli!, Nana pulputti voitonriemuisena.
- Niin eh tota.., sanoin ja katsoin Jaakkoa ja sitten taas Topia.
- No on ainakin poika sitten oppinu tavoille!, Jaakko sanoi viitaten poikien tyttöjä kiusaavaan luonteeseen.
- Yuff muuten mites se Blondi?, huusin vielä.
- Kunnossa! Harjattu, liikutettu ja rapsuteltu. Maha vaan kasvaa.. En malta oottaa mitä sieltä putkahtaa ulos!!
- Uskon sen!, vinkkasin ja lähdin viemään pakkia pois muiden vielä hihitellessä porkkanan paloille hiuksissani.
|
|
|
Post by Ros on Feb 4, 2009 17:32:23 GMT 2
4.2.2009 - Ärräpäitä ja lumista menoa.
Kävelin tallin suuntaan hyräillen omiani. Ajatukseni olivat aivan muualla ja äkkiä tuntui kuinka jalkani lipesi, maailma keikahti mullin mallin ja takalistoni huusi hoosiannaa.
- Voi saamari!!, kihisin kiukusta.
- Anna käsi, sattuko sua?, viereeni kipittänyt Anne totesi huolestuneena.
- Perse hajos varmaan totaalisesti mutta muuten ihan ok.., huokaisin ja pitelin kättäni kipeällä takamuksellani. - Miten miä nyt ees ratsastan tänään?!
- No sun ei ehkä kannata mennä satulaan tänään..
- Pyh!, tuhahdin ja linkkasin sisälle talliin.
Lysähdin tuolille istumaan ja samassa tajusin virheeni kun häntäluuni suorastaan räjähti.
- Voi v***u soikoon!, kivahdin.
- Siistippä neiti kielenkäyttöäsi tai saat kohta satulasaippuaa suun täydeltä!, Anne huikkasi esittäen vakavaa.
Näytin naisen selälle kieltä ja voihkaisin surkeasti. Ja yritin äheltää itseni pystyyn mutten meinannut onnistua.
- Mikä on?, kysyi Jaakko arasti vierestäni.
- Vedin lipat tossa pihalla ja nyt on ahteri hellänä.. Helkkari soikoon..
Ennen kuin huomasinkaan oli Jaakko nostanut minut tolpilleni ja hetken hortoiltuani paikallani linkkasin hakeen Topin harjat.
- Moi Ros.. Miten sä kävelet tolleen jotenkin..., vastaan tullut Cindy aloitti.
- Testasin turvatyynyjä tossa jäällä.. Ei toiminu kovin kiitettävästi.., sanoin irvistäen ja tallustin takaisin tallin puolelle.
Päätin tänään ottaa Topin käytävälle koska en halunnut enää yhtään kolhua tänään. Sadattelin hiljaa mielessäni kaikki mahdolliset kirosanat mitkä vain satuin muistamaan kun vetelin harjaa pitkin orin karvaa. Häntäluuta vihlaisi joka kerta kun otin askeleenkin eteeni.
- Ilu!, huudahdin ohi viilettävälle tytöllä joka pysähtyi kuin seinään.
- Nokun miä tossa teloin itteni pihalla ni voisitko auttaa vanhaa ja rampaa tätirukkaa ja putsata tän monsterin kaviot?
- No tuota... Kaipa voin.., ilu sanoi epäröiden.
- Miä piän huolen ettei se ota palastakaan sinusta!, vannoin käsi sydämellä.
Ilu nappasi kaviokoukun pakista ja itse pidin Topia aloillaan. Ensimmäinen, toinen ja vielä kolmaskin yritys meni siinä kun Topi veti koipensä näreistä mutta neljännellä kerralla Ilu sai roikuttua mukana niin että Topin koipi pysyi ylhäällä. Loput kaviot menivät hyvin, koska Topi oli huomannut löytäneensä vertaisensa.
- Tänää vedit viel pidemmän korren mut ootas vaan kun pääsen taas rääkkään sua kentälle!, sanoin Topille lempeällä äänellä ja lähdin yläkertaan juomaan kupin teetä.
HM: 42
|
|
|
Post by Anne on Feb 25, 2009 18:50:14 GMT 2
Annen valmennuksessa Rosi ja Topi:
|
|
|
Post by Ros on Feb 27, 2009 18:25:00 GMT 2
25.2.2009
Kapusin suurehkon ja jännittyneen oloisen oriin selkään. Säädin jalustimet koulutunnille sopivaksi ja lähdin kiertämään uraa pitkin ohjin. Ori allani kulki nätisti mutta vähän tönkösti. Kuuntelin Annen ohjeita samalla kun annoin Topin lämmitellä lihaksiaan.
- Kerää ohjat ja sitten vapaata lämmittelyä kevyessä ravissa!, Annen ääni kajahti maneesissa.
Siirsin Topin raviin ja aloin keventää. Se kulki rivakasti eteenpäin korvat hörössä. Tein pari kertaa suunnanvaihdon kokorataleikalla jonka jälkeen Anne komensi meidät käyntiin.
- Noniin. Pistin teille pari tötteröä pystyyn tonne. Sen on tarkotus olla kolmikaarinen kiemuraura. Tuo Topi käynnissä ja aseta tarkasti!
Tein työtä käskettyä ja Topikin yritti parhaansa. Ihan putkeen ei menny mutta todella hyvin viime kertaan nähden jo. Olin orista ylpeä ja Annekin kehui meitä.
Kun käynnissä alkoi sujua tulimme saman ravissa joka sujui myös lähes ongelmitta. Topi kulki pehmeästi ja hienosti, mutta kuitenkin vielä etupainoisesti, kuten Anne meille selitti.
- Ota vielä uusiksi! Aseta sitä vielö vähän paremmin nyt se meni vähän vinosti nuo kaaret ja muista suoristaa hyvin aina ennen seuraavaan suuntaan asetusta!
Tein työtä käskettyä ja nyt Topi kulki vielä hienommin ja minunkin oli pakko vähän tuntea ylpeyttä sen selässä.
- Sitten pari kierrosta kevyttä ravia uralla!
Käänsin Topin jatkamaan uraa pitkin ja aloin keventää. Topi haki tuntumaa hyvin eikä yrittänyt tällä kertaa ryöstää yhtään!
- Ota käynti ja anna ohjat!, Anne kailotti.
Pidätin Topin hallitusti käyntiin ja raotin sormiani sen verran että se pääsi vetämään ohjat löysiksi.
- Kohta aletaan ottamaan vähän vastalaukkaa kaarevalla uralla, eli siis suomeksi sanottuna ympyrällä! Aseta Topi tarkasti ja koita pitää se laukassa vaikka siitä varmaan tuntuu oudolta mennä "väärää" laukkaa.
Keräsin ohjat ja valmistelin Topin laukkaan. Annoin sille oikean laukan pohkeet.
- Tsot tsot! Nyt lähti vasen! Pidätä ja ota uusiksi!
Pidätin takaisin raviin ja seuraavalla kerralla sain kummastuneen Topin nostamaan oikean laukan.
- Sitten iiso keskiympyrä!
Käänsin Topin ympyrälle. Se laukkasi tönkösti ja koitti asettua väkisin oikealle vaikka menimme ympyrää vasemmalle.
- Ihan ok näin ekaks kerraks! Ota kerran vielä!
Otimme uusiksi. Tällä kertaa laukka pyöri hyvin mutta Topi haki silti astuksen miten sattuu. - Ihan hyvä. Läpäsette tällä kertaa vielä! Nyt ota loppuravit ja mee ulos jäähdytteleen että tuntilaiset mahtuu maneesin.
Ravailimme kevyttä ravia kolme kierrosta jonka jälkeen Anne veti maneesin oven auki ja lähdimme kiertämään tallin pihaa käynnissä. Topin hengitys höyrysi kirpeässä pakkasilmassa, mutta se vaikutti yhtä tyytyväiseltä kuin itse ratsastajansakin.
HM: 43
|
|