|
Post by Ros on Jul 27, 2008 10:17:19 GMT 2
Annelta luvan saatuani päätin yhdistää hevoseni ja hoitohevoseni hoitamiset yhteen ainoaan päiväkirjaan. Vanhat saavat jäädä arkistojen täytteeksi. Hevoseni on: Blonde Q, ihka ensimmäinen piirretyin kuvin varustettu hevoseni ja silmäteräni joka on minulle varmasti rakkain virtuaalihevonen. Blondilla on myös oma hoitaja kismet ja tamma alkaa myös käydä satunnaisesti tunneilla, ettei ihan veltostu ;> Hoitsuni on iki-ihana"Topi", joka on edesmenneen Celebrityn jälkeläinen. Topin kanssa pyrin viettämään paljon aikaa, että herrasta tulee sitten aikanaan komea ja hyvätapainen ori. Lisäksi alun kertomuksissa esiintyy Blondi varsa Rontti, joka on jo muuttanut pois.
|
|
|
Post by Ros on Jul 27, 2008 10:56:19 GMT 2
27.7.2008 – Kyllä kesä on kiva.
Harpoin tallille vihellellen ja hypähdellen. Päivä oli todella kaunis ja lämmin. Olin pukenut päälleni vain niskalenkkitopin ja caprihousut. Kävellessäni katselin hiukan ympärilleni ja huomasin Jaakon.
Astelin Jaakon luokse ja moikkasin tätä. - Ai moi.. Otatsä?, Jaakko sanoi tupakka-askia tarjoten. - Emmä kiitti nyt ota.., sanoin ja istahdin penkille miehen viereen. Imelä savunhaju tunkeutui sieraimiini ja vilkaisin Jaakkoa. - Et oo koskaan aatellu lopettaa? - No emmä nyt viel.., mies vastasi kiviä kengän kärjellään siirtäen.
Katsahdin kello ja sinkosin ylös. Oli aika hakea hevoset yksikerrallaan hoidettavaksi. Nappasin ensimmäiseksi Topin riimun ja narun, sillä sen kanssa tarvittaisiin voimia. Hölkkäsin laitumen reunalle josta poika antoi ottaa itsensä kiinni hyvin.
Talutin Topin sisälle ja napsautin sen käytävälle ketjujen väliin. Se vähän kalisutteli ketjuja mutta unohti sen pian alkaessani harjailla sen ruskeaa karvaa. Katselin huvittuneena kuinka pieni mieheni oli kasvanut jo isoksi mieheksi ja alkoi mennä säkänsä puolesta minusta yli.
Kun ori oli harjattu hain suitset satulahuoneesta. Tarkastin että kaikki oli kunnossa ja että Annen lupaamat omenanmakuiset paksut nivelet olivat paikallaan. Sen jälkeen heitin suitset olalle ja astelin Topin luokse.
- Ota vaan…Ota nyt… Äääh.. Ota nyt vaan.., maanittelin oria, joka hamuili kuolainta ylähuulellaan tutkivasti muttei halunnut napata sitä suuhunsa. Pienen tutkiskelun jälkeen orin keskittyminen herpaantui ja sain huijattua kuolaimen sen suuhun. Ja millaiset ilmeet herra vetikään naamalleen! Ensin se hamuili ilmaa huulet pitkänä, sen jälkeen se nosti ylähuulensa ylös ja tämän jälkeen työnsi vielä kielensä suupielestään ulos. Itse olin tukehtua nauruun rauhoitellessani herraa.
Heitin riimun suitsien päälle ja lähdin taluttamaan Topia kentälle. Kiinnitin juoksutusliinan riimuun ja käskin herran ympyrälle. Topi lähti vielä vähän kuolainta hapuillen liikkeelle, mutta tyyntyi pian.
Tänään en juoksuttanut kuin kolme kierrosta suuntaansa käynnissä sekä ravissa, sillä kuolain oli vielä melko tuore juttu orille. Talutin siis vajaan puolen tunnin kuluttua Topin sisälle ja palkitsin sen riisumalla kuolaimen suusta ja antamalla sille porkkanan.
Pesin kuolaimet huolella ja ripustin suitset naulaan. Lähdin sitten taluttamaan Topia takaisin ulos. Puolessa välissä Jaakko lyöttäytyi seuraamme ja kävelimme laitumille jutellen niitä näitä. Portin kohdalla avasin haan ja kävelin Topin kanssa sisälle. Käänsin pään kohti aitaa ja irrotin riimun. Topi juoksi häntä soihtuna kokoisensa Rontin luokse ja pian ne leikkivät jo hurjaa oriiden leikkiä nurmikko lentäen ja tomu pöllyten.
- Kohta ne tappaa toisena.., Jaakko sanoi pahaenteisellä äänellä. - Pyh! Nehän vaan leikkii., sanoin ja pukkasin miestä kylkeen. - Tuu! Mennää hakee Blondi ja Hensu ja mennää Maastoon!
Astelimme rinnakkain seuraavalle laitumelle jossa tammat asustelivat. Jaakko kävi pyydystämässä itselleen Hensun ja itse kutsuin Blondin luokseni. Tamma tuli höristen puoli ravissa ja tunki turpansa kainalooni. - Hei söpöliini.. Tänään mennään maastoon.., sanoin tammalle ja kihnutin sen otsaa.
Puolen tunnin kuluttua molemmat hevoset seisoivat pihalla satuloituina ja valmiina lähtöön. Jaakko kampesi itsensä ruskean tamman selkään ja sääti jalustimet. Itse istuin jo tanakasti tammani satulassa, ja pian Jaakko nosti peukalonsa valmiuden merkiksi. Annoin Blondille pohkeita ja matka saattoi alkaa.
Matkasimme ensin kohti metsää ihan vaan käynnissä. Polulle päästessämme siirryimme rauhalliseen raviin. Vilkuilin olkani yli että mies pysyi perässä, mutta hän näytti olevan nykyään jo oikein etevä ratsastaja ja kevensikin jo hyvin.
Tielle päästessämme siirsimme käyntiin ja menimme käymäjalkaa aina laukkasuoralle johtavalle polulle asti. Siellä siirryimme taas rauhalliseen raviin ja laukkasuoran alussa käänsin pääni taaksepäin: - Kaikki ok? - On on! Mennää jo!, mies hihkuin ja annoimme laukkapohkeet.
Hevoset ampaisivat rintarinnan ja pienempi ja ketterämpi Hensu alkoi ottaa johtopaikkaa. Blondi rynnisti heinämaha pomppien perässä minkä kerkesi. Nauroimme ääneen ja hihkuimme tuulen humistessa korvissamme. Tämä se vasta oli elämää!
Aivan liian pian oli määrä siirtyä käyntiin ja jatkaa matkaa rauhallisemmin. Kävelimme rinnakkain pellon viertä. - Kylmä limsa ois nyt poikaa!, Jaakko huudahti. - Ja viileä suihku!, säestin miestä ja tipautin jalustimet pois jaloistani. - Tuutko mukaan?, Jaakko sanoi silmää iskien. - Hah!, sanoin ja nakkasin miestä kävyllä jonka sain sopivasti nyhtäistyä viereisestä männystä.
Kun maastolenkkimme oli ohi, huuhtelimme hevoset huolella ja veimme tammat takaisin laiduntamaan. Vilkaisin Rontin suuntaan ja päätin, että jos Nana ei tänään tule, niin herra saa viettää päivänsä laitumella.
Menimme Jaakon kanssa yläkertaan juomaan limua ja juttelemaan niitä näitä. Myöhemmin vielä autoin miestä tallihommissa ja kurvasin pois pihasta.
|
|
|
Post by Ros on Aug 4, 2008 13:14:40 GMT 2
Kiitos Anne kuvasta <3
4.8.2008 - Upea päivä ;>
Astelin tallille varhain aamulla, sillä tänään olisi vapaapäivä. Tartuin saman tien talikkoon ja siivosin sekä Blondin, että Topin karsinat. Työn tehtyäni huokaisin helpotuksesta ettei Rontilla ollut omaa karsinaa, vaan se sai rauhassa sittua pitkin laidunta, eikä sitä tarvinnut sentään ihan joka päivä siivota.
Vilkaisin kelloani ja se näytti kahdeksaa. Tungin kännykän takaisin taskuuni ja kipusin yläkertaan. Laitoin teeveden kuumenemaan ja istahdin pöydän ääreen. Hiljaisuus leijui ympärilläni melkein ahdistavana joten napsautin radion päälle ja se alkoi hiljalleen soittamaan jotain minulle tuntematonta kappaletta.
Kun vesi oli kiehunut kaadoin sen mukiini ja pistin teepussin lillumaan sinne. Istahdin sohvalle ja nappasin lehden jota lukisin "vain hetken". Ajatuksissani oikaisin itseni pitkälleen sohvalle ja jatkoin artikkelin loppuun.
Säpsähdin voimakkaasti ja läväytin itseäni poskeen niin että tuntui. Samaan aikaan kuulin miehen naurun räkätystä ja katsahdin pöllämystyneenä Jaakkoa joka seisoi vieressäni nippuside kädessä. -Oisit.. Oisit nähny ittes!!, mies suorastaan ulvoi.
Pörrötin hiuksiani ja nappasin nippusiteen mieheltä. -Siä et ees haluu tietää mistä tää löytyy jos viel kerran häiritset mun kauneus.. Voi perhana! Se mun tee! Ryntäsin pöydän ääreen ja katsoin kylmää ja lähes mustaa kuraveden tapaista litkua jota maistamalla varmasti saisi vatsan kipeäksi. Nostin katseeni hiljaa seinäkelloa kohti. 11.00. Huokaisin ja lorautin teet viemäristä alas.
Talsimme Jaakon kanssa alakertaan ja lykkäsin miehelle Blondin riimun käteen. -Haluutko lenkittää mamman kun miä harjotan Topii?, kysyin ja Jaakko nyökkäsi. -Pärjäätsiä sen kans?, kysyin vielä. -No kuka vaan nyt sille lihapullalle pärjää!
Itse nappasin Topin riimun ja lähdin laidunta kohti hakemaan kullanmuruani, joka juoksikin häntä soihtuna minua vastaan ja oli kaataa selälleen tuupatessaan olkapäätäni. Napsautin riimunnarun kiinni ja talutin Topin portista ulos.
Tallissa tein pikaisen mutta perusteellisen harjauksen ja puhdistin herran kaviot. Kun ori suorastaan kiilsi hain satulahuoneesta sille tutun juoksutusvyön. Tällä kertaa otin myös siihen kiinnitettävät liinat mukaan ohjiksi ja vielä herran suitset olalle.
Pienen tappelun jälkeen Topi seisoi suitset päässä ja vyö mahan ympärillä. Laitoin vielä varuiksi riimun orin päähän ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.
Katselin kauempana laitumella työskenteleviä Blondia ja Jaakkoa ja heillä näytti sujuvan hyvin vaikka mies meinasikin satulattomana liukua alas selästä tamman jolkotellessa ravia. Hymyilin leveästi katsoessani kahta itselleni tärkeää olentoa yhdessä ja pian havahduin terävään töytäisyyn olkapäässäni. Topi katsoi minua nuivasti kuin sanoen "Alas nyt muori tulla sieltä!!".
Kiinnitin ohjat riimuun ja vyöhön jotta ori alkaisi oppia oikeaa pään asentoa. Vähän kuitenkin jätin löysää ettei tulisi ihan shokkina. Juoksutusliina sai tällä kertaa kiinnittyä kuolaimeen, että ori oppisi sietämään vähän painettakin suussaan.
Käskin Topin eteenpäin ja se koitti nostaa päätään mutta se töppäsikin äkisti. Vihaisesti ori tuhahti ja heitti takaset ilmaan pieraisten vielä vahvikkeeksi. Itse sain tietysti mukavat naurut ja huomasin sitten Annen saapuneen kentän laidalle. -Nohnoh, vähän käytöstapoja!, hän sanoi minulle piruillen. Näytin hänelle leikkisästi kieltä ja käskin Topin raviin.
Ori liikkui niin kauniisti että oli tulla kyyneleet silmään ihan liikutuksesta. Se näytti niin komealta nostellessaan jalkojaan tahdikkaasti ja kaartaen kaulaansa alaspäin. Päätin lisäksi koittaa kaksi kierrosta laukkaa. Maiskautin ja huitaisin piiskalla orin taakse ja se nosti laukan kertalaakista. Itse lähes haukoin henkeäni ja katselin kuinka mahtavalta pikkumies näytti. Oikeastaan se näytti nyt aivan Hevoselta eikä enää koikkelevalta varsalta.
Toistin saman toiseen suuntaan jonka jälkeen rullasin Topin luokseni. Annoin sille porkkanan ja halasin ja taputtelin sitä hartaasti. Kun irrotin otteeni ori puhalsi poskelleni ja hamusi hellästi hiuksiani. - Miäki tykkään susta poika.., kuiskasin orille ja lähdin taluttamaan sitä talliin.
Matkalla katsoin laitumelle jossa Jaakko parhaillaan rynnisti tammalla laukassa. Hymyilin ja jatkoin matkaani. Kyllä se mies sen vielä joskus oppii.
Aloin riisua Topin kamppeita hyräillen. Kun herra oli riisuttu pesin kuolaimet ja vein suitset ja vyön omalle paikalleen. Nappasin samalla harjat ja suunnistin karsinalle. Harjasin Topin huolella ja lähdin viemään sitä takaisin laitumelle.
Rontti tuli tuttuun tapaan vastaan ja oriit vaihtoivat hellät ”suudelmat” eli hamusivat toisten turpia. - Kiva, hoitsuni ja hevoseni ovat homoja.., tokaisin oreille ja laskin Topin irti.
-Kaipaako neiti kyytiä?, kuului takaani. Kiepsahdin ympäri ja näin Jaakon ja Blondin. -Joo! Käyää jäähdyttelees se elukka maastossa!, hihkaisin ja punnersin itseni selkään. -Kypärä? -Joo mennää tallin kautta.., sanoin.
Pian jo suunnistimme kolmistaan kohti metsää. Nojauduin miehen selkää vasten ja kiersin varovasti käteni hänen vyötäisilleen. Halusin hetken kestävän ikuisuuden ja suljin silmäni. Jaakko ohjaili taitavasti tammaa polulla, tai sitten se oli taitava tammani joka ohjasi itseään. Aivan sama mutta kivaa oli silti ja aivan liian pian olimme taas tallin pihalla.
Harjasimme yhdessä Blondin jonka jälkeen lähdin syömään eväitäni.
Ros: 21HM
|
|
|
Post by Ros on Aug 7, 2008 12:08:49 GMT 2
7.8.2008 - Voiko ihanammin päivä enää alkaa..?
Viheltelin lukitessani auton ovea, tai lähinnä yrittäessäni, sillä vanha corollani halusi jostain syystä altistaa itsensä varkauksille. - Perkele!, kivahdin tuskastuneena ja tungin avaimet taskuun, ei sinne kukaan täällä menisi eikä siellä kyllä mitään vietävääkään olisi.
Astelin talliin ja aloitin lannanluonnin heti ensimmäisenä. Blondin karsina oli vielä melko puhdas Marielin jäljiltä, mutta rakas rötäpyllyni oli sen saanut jo sotkettua sen ja kauraakin näytti olevan pitkin seiniä. Huokaisin ja lappasin ensin sonnat kottareihin ja sen jälkeen hankasin tiskiharjalla juomakupin ja karsinan seinän.
Kun Blondin karsina oli taas asuttavassa kunnossa siirryin Topin karsinalle. Sinne ei tarttenut kuin vilkaista, ja todeta, että se oli viettänyt yönsä ulkona Rontin kanssa. Siispä kärräsin kottarit lantalan kautta paikalleen ja suuntasin satulahuoneeseen.
Satulahuoneessa Jaakko istui hajareisin lattialla ja puunasi ilmeisesti Hensun satulaa. - Terve!, huikkasin iloisesti. - Moro.., Jaakko mumisi otsatukkansa alta. - Kuis siä nyt tollast hommaa teet?, kysyin mieheltä. - No eilen tuli käytyy vähän maastossa ja polut oli yön jäliltä vähän märkiä ja tietysti oltii kun mutapainin jäliltä.. Nauraen nappasin Topin varusteet ja vein ne valmiiksi sen karsinan eteen.
Lähdin hakemaan uljasta, melkein ratsua, laitumelta. Herra antautui suosiolla ja Rontti yritti tulla samalla portin avauksella mukaan. - Ehei herraseni! Siä ootat viäl vuoroas siellä!, sanoin napakasti ja työnsin orin takaisin laitumelle.
Tallissa harjasin Topin perusteellisesti. Kavioiden puhdistus sujui hyvin aina viimeiseen asti jonka aikana herra päättä riuhtaista jalkansa niin että lensin rähmälleni turpeeseen. Kompuroin ylös ja toruin Topia napakasti. Samalla kuulin kun joku remahti nauramaan takanani. - Oot ku mikäki turvehirviö!, Carkki tirskui ja paineli sitten Leevin karsinaan. - Kiitti!, huikkasin takaisin ja nostin päättäväisesti Topin jalan. Se yritti samaa uudestaan, mutta antautui kun roikuin jalassa kuin liimattuna.
- Arvaas mitä herraseni? Ens kerralla kun tuun saat satulan selkään! Kiristin vyön ja kiinnitin ja tarkistin että se oli oikeassa paikassa. Sen jälkeen laitoin herralle suitset jotka Topi otti vastaan mielellään. Kehuin sitä kovasti ja kiinnitin ohjat kuolaimiin ja solmin ne kaulan päälle.
Talutin Topin kentälle jossa kiinnitin ohjat nyt suoraan kuolaimesta vyöhön. Se harasi ensin vastaan ja väänteli kaulaansa, mutta asettui pian ja huomasi, että kun päätä piti oikeassa kohdassa niin kuolaimen paine loppui. - Hieno poika!, kehuin sitä ja lähdin taluttamaan sitä keskemmälle.
Käskin Topin ympyrälle ja pidin sen hyvä tempoisessa käynnissä. Se oli varmasti komeinta mitä olin nähnyt. Ravissa Topi meni kuin unelma, kaula kaarella ja karva kiiltäen. Oli siis pakko uskoa, että pienestä rimpulavarsasta oli tulossa komea ja Iso hevonen.
Otin ravin vielä toiseen suuntaan ja Topi meni todella hyvin! Niinpä päätin kokeilla laukkaa. Maiskautin ja sanoin napakasti ”Laukka!” ja niin huomasin taas olevani siinä pisteessä, että makasin keskellä kenttää mahallani ja hiekkaa suusta sylkien. Topi taas paineli pukkilaukkaa toiseen päähän josta jatkoi pitkää sivua pitkin kiitolaukassa.
Itse lähdin rynnistämään orin perään ottaakseni sen kiinni, sillä liina huitoi vaarallisesti sen perässä. - Jaakko! JAAKKO!, kiljuin miehelle joka asteli juuri kentän ohi. Salaman mies oli hypännyt aidan yli ja pyydystimme nyt villioria yhdessä.
Saimme Topin ahdistettua kulmaan, jossa se päätti esittää ”uljasta mustaa” ja nousi takasilleen. - Hyi! Alas! Nyt heti!, rähisin orilla ja nappasin kiinni liinasta. Ori yritti vielä lähteä karkuun, mutta Jaakko nappasi vielä kuolainrenkaasta kiinni ja esti pikkumiehen aikeet. Topi pudisteli päätään uhmakkaasti ja pärski vahvistaakseen sanomansa.
Kävelytin herraa ympäri kenttää, kunnes se oli rauhoittunut ja saatoin koittaa laukkaa uudestaan. - Laukka! EI!, sanoin painokkaasti orille joka kiskaisi sivuun. Tällä kertaa se ei minua yllättänyt vaan raahauduin hetken kuin vesihiihdossa sen perässä. Huomatessaan pakonsa estetyksi Topi pukitti ja puisti taas päätään. - Uudestaan! Laukka! HYVÄ! Topi nosti kauniin pyörivän laukan ja kehuin sitä vuolaasti joka sai sen parantamaan askeltaan entisestään. Se näytti tosi upealta ja meni niin nätisti, että meinasi taas tulla tippa linssiin.
Hidastin käyntiin ja irrotin samalla ohjat. Topi venytti kaulaansa ja koskettu turvallaan maata ja jatkoi sitten rinnallani loppukäynnin ajan. Taputin sitä kiitokseksi ja kaivoin taskustani sille porkkanan.
Tallissa riisuin Topin kamppeet ja tarkistin sen jalat, ettei se ollut kolhinut itseään laukassa. Huokaisin helpotuksesta kun sen koivet olivat kunnossa ja samalla tuli huomattua ettei se ainakaan hivuttanut yhtään. Matka laitumelle saattoi siis alkaa.
Tällä kertaa Topi ei päässytkään leikkimään Rontin kanssa vaan päätin tarttua härkää sarvista heti ja nappasi orin kiinni. Rontti oli vähän ihmeissään joutuessaan takaisin portille, vaikka kaveri oli tullut ja olisi niiiin kiva päästä juoksemaan. Napsautin kuitenkin surutta riimunnarun paikalleen ja talutin Rontin sisälle.
Sisällä napsautin ketjut molemmin puolin kiinni ja hain harjapakin. Harjasin lihaksikkaan hevosen karvan kauttaaltaan ja sain huomata sen vaalenneen entisestään. Lähes tummanraudikosta varsasta tulisi siis sittenkin punarautias! Sen upea hamppuharjakin oli säilyttänyt hopean sävynsä joten en voinut kuin ihailla silmäteräni työn tulosta.
Kun Rontti oli puhdas hain sen valjaat ja sumplin ne orin päälle. Se näytti komealta seisoessaan ajovarustus päällä. Sujautin sille vielä suitset ja pitkät ajo-ohjat. Lisäksi laitoin vielä riimun ja toisen riimunnarun. Tänään minun olisi määrä roikkua herran takana koittaa ohjata sitä. Jaakko ja Anne odottelivat jo, ja antaessani merkin he tarttuivat riimunnaruihin. Veimme orin kentälle jossa rullasin ohjasvyyhdin auki.
Maiskautin ja ori lähti tottuneesti liikkeelle. Anne ja Jaakko pitivät naruja löysästi mutta kuitenkin varuillaan, sillä nuoret hevoset tunnetusti ovat arvaamattomia. - Pujotellaan noi kolme kanisteria!, hihkaisin takaa.
Vedin vasemmasta ohjasta ja Anne veti riimusta samaan aikaan. Rontti kääntyi nätisti ja sai kehuja osakseen. Mentyämme neljä kertaa kanisterit se alkoi olla jo jyvällä ja meni pelkkien ohjien vedolla minne halusi. - Hieno ja viisas poika.., kuiskasin hiljaa ja olin ylpeä oristani.
Menimme vielä omia kiekuroita ja koukeroita ja ori meni nätisti kuin mikäkin. Mikä lie sen uhman vienyt täksi päiväksi pois. Päätin siis vielä mennä sen kanssa kahdestaan maastoon. Nappasin ohjat käteeni ja vilkutin Annelle. Jaakko halusi tullaan mukaan turvamiehekseni joten annoin hänelle luvan siihen.
Rontti kulki hienosti joten juttelimme niitä näitä. Äkkiä kuitenkin ori loikkasi sivuun ja sinkosi päänsä korkeuksiin jääden tuijottamaan eteenpäin. - Mikä siellä nyt on.., sanoin väsyneesti. Pian näkyviin tulikin skootteri joka viiletti ohitsemme. En tunnistanut tyttöä joka sitä ajoi, mutta hän tunnisti selvästi meidät koska moikkasi iloisesti. - Pelkääktö sä oikeesti pientä mopoa?, sanoin epäuskoisesti orille ja käskin sen eteenpäin.
Tien päässä käännyimme ympäri ja jatkoimme jutustelua Jaakon kanssa. Puhuimme niitä näitä ja pian olimmekin jo tallin pihalla. Jaakko auttoi riisumaan Rontin. Ottaessamme valjaita pois tartuimme vahingossa samasta remmistä, tai siis minä remmistä ja Jaakko kädestäni. Punastellen hän otti kätensä pois ja itsekin tunsin poskiani kuumottavan. Kuitenkin hymy näytti karehtivan molempien suupielissä ja pian Jaakko iski minulle silmää.
Sydämeni löi vieläkin kiivaasti kun talutin Rontin laitumelle ja Jaakko jäi tupakalle tallin nurkalle. ”Ehkä tästä tulee vielä jotain..”, ajattelin laskiessani Rontin irti ja jäädessäni katsomaan oriiden hauskanpitoa ;>
|
|
|
Post by Ros on Aug 11, 2008 13:02:51 GMT 2
11.8.2008 - edistyminen jatkuu ;>
Vedin sisääni raitista ulkoilmaa ja venyttelin makeasti. Viime aikoina oli ollut kamalasti kiireitä ja olin joutunut turvautumaan muiden apuun rakkaiden nuorukaisteni kanssa. Talliin astellessani mietin hetken kumman kanssa aloittaisin ja päätin aloittaa vasta kun olisin hörpännyt kupposen teetä.
Teekupin äärellä mietistelin mitä tänään tekisin ja päätin että Rontin kanssa kiipeäisin nyt kärryille ja pyytäisin Annea ja Jaakkoa avuksi.. Naputtelin kynällä pöytään kun Anne pöllähti satulahuoneeseen.
- Moi Ros! Mitä kuuluu?
- Ihan hyvää kai.. Miten ootte edistyn Topin kanssa ja mitä tehny?
- Me ollaan juoksutettu sitä nyt satulan kanssa jonkun verran ja se näyttää kantavan ittensä jo tosi hyvin. Ei säiky enää ees jalustimia!
- Hienoa! Tänään roikutaan?, kysyin ja katsoin Annea.
- Ei, vaan SINÄ roikut!, hän sanoi ja iski silmää.
Loikin rappuset alas ja menin sitten tarhoille Topin luokse. Ori halusi leikitellä kanssani. Sain juosta itseni läkähdyksiin sen perässä pitkin tarhaa, mutta lopulta oma oveluuteni voitti orin ja sain sen pyydystettyä.
Talutin Topin talliin sisälle, sillä käytävällä oli helpompi laittaa kun sen omassa karsinassaan aitassa. Nappasin pakin satulahuoneesta ja aloin sitten harjaamaan oria tarmokkaasti. Harjattavaa herrassa olikin, sillä Tarhat olivat yön sateen jälkeen mutaisia kuin mitkäkin.
Kun herra kiilteli käytävällä katselin sitä hetken. Juoksutuksen myötä se oli alkanut saada vähän lihaa luidensa ympärille. Se ei enää ollut yhtään kuin pikkuvarsa. Harjakin oli alkanut saada mittaa ja varsakarvan tilalle oli tullut tiheä ja kiiltävä karva.
Marssin taas satulahuoneeseen ja tällä kertaa nappasin sieltä oman kypäräni, Topin suitset ja satulan. Katselin vielä vähän ympärilleni ja löysin jopa hanskanikin. Raippaa en nyt tällä kertaa tarttisi ollenkaan.
Liu’utin satulan oikealle paikalleen ja Topi seisoi nätisti paikallaan. Kehuin sitä kovasti ja rapsutin sen kaulaa. Sen jälkeen sujautin kuolaimet sen suuhun ja kiristin suitsien remmit oikeille säädöille.
Annen tullessa katsomaan kuinka edistymme nostin peukaloni pystyyn ja lähdin taluttamaan Topia kentälle.
Anne napsautti riimunnarun kuolainrenkaaseen ja sujautti sitten narun toisen renkaan läpi. Itse kiinnitin kypärän leukahihnan ja sen jälkeen Anne auttoi minut selkään poikittain mahalleni makaamaan.
Ensin Topi kavahti painoa selässään, mutta rauhoittelimme sitä. Ori lähti haparoiden liikkeelle ja Anne sai käskeä sitä todenteolla, että se pysyi tahdissa. Muitakin alkoi kerääntyä kentän laidalle, mutta pian kiinnostus lopahti ja he palasivat omien hevostensa ja hoitsujensa luokse. Ainoastaan Jaakko jäi kentän laidalle. Astellessamme Jaakon ohi Anne virnisti ja itsekin sitten tajusin asian.
- Jaakko! Nainen kyllä TUNTEE katseen takalistossaan vaikkei sitä näekkään!, sanoin närkästyneenä.
- Sulla on varmaan muutakin tekemistä kuin olla täällä pyllyvahdissa!, Anne sanoi reveten nauramaan ja saaden Jaakon luikkimaan nolona karsinoiden kimppuun.
Muutaman kierroksen jälkeen Topi meni jo tosi rennosti. Ensi kerralla en siis enää röhnäisi sen selässä näin. Vatsani huusi armoa ja onneksi pian oli puoli tuntia täynnä, emmekä viitsineet raviakaan koittaa.
-Sä oot maailman hienoin poika!, hihkuin Topille myöhemmin riisuessani sen kamppeita.
Vein satulan ja suitset paikoilleen, tosin siinä välissä huuhdoin kuolaimetkin kuten asiaan kuulu. Sen jälkeen vein Topin riimusta omaan karsinaansa aittaan josta se jäi tutkailemaan maailman menoa suurin silmin.
Nyt alkoi taas sataa vettä ja ihan kunnolla, joten juoksin vesisateessa Rontin luokse ja sen jälkeen hölkkäsin Rontin ravatessa vierelläni talliin. Tallissa harjasin orin huolella ja katsahdin sitten oviaukosta ulos. Vesisade oli enää hentoa suhnua joten päätin valjastaa orin.
Kun Rontti seisoi täydessä varustuksessa käytävällä hihkaisin Jaakon ja Annen mukaani. He kiinnittivät riimunnarut orin molemmin puolin ja sitten veivät Rontin ulos. Peruutimme kiemurtelevan orin kärryjen aisojen väliin. Kiinnitimme aisat omille paikoilleen ja sen jälkeen Anne ja Jaakko kokeeksi tekivät ympyrät molempiin suuntiin. Oria ei näyttänyt haittavaan se että se tunsi aisojen paineen kupeissaan joten otimme vielä Annen kanssa kiinni kärryistä ja vähän ryskytimme niitä maahan. Rontti kavahti mutta rauhoittui sitten.
- Se on sitten menoa nyt!, sanoin ja kiinnitin kypärän leukahihnan paikoilleen.
Kipusin kärryille ja otin ohjat käsiini. Maiskautin kuuluvasti ja kun se ei tehonnut läväytin toisella ohjalla orin selkään ja se lähti nytkähtäen liikkeelle. Annoin sen mennä käynnissä ja Anne ja Jaakko kulkivat molemmilla puolilla riimunnarut löysällä.
Pidätin ja ori pysähtyi. Maiskautin ja se lähti liikkeelle. Kun vedin oikeasta ohjasta se kääntyi oikealle ja vasemmasta vasemmalle. Olin tosi ylpeä Rontista joten kävelimme vain metsäpolun alkuun.
- Irrottakaa!, sanoin päättäväisesti. - Selvä…, Anne sanoi vähän epäilevän oloisena.
Käänsin orin itse ympäri ja sen jälkeen käskin sen raviin. Se lähti viipottamaan reippaasti mutta tyytyväisenä ja hallitusti. Annoin sen ravata muutamia kymmeniä metrejä jonka jälkeen hidastin käyntiin ja sen jälkeen kävelytin orin tallin pihaan.
Loikkasin alas kärryiltä ja halasin Ronttia. Kyyneleet melkein puskivat silmiini. - Siä oot maailman paras!, kuiskasin orille.
- Sehän meni loistavasti!, Anne hihkaisi tullessaan Jaakon kanssa pihaan.
- Joo.. Ens kerralla meen sen kanssa maastoon ja katon miten se pärjää.
- Ja mä voisin tulla mukaan varmistaan ettei se tee mitään tyhmää…, Jaakko sanoi ja katsoi kysyvästi minua.
Nyökkäsin tyytyväisenä ja vein sitten Rontin sisälle. Riisuin sen kamppeet ja harjasin sen nopeasti. Heitin sille sitten sadeloimen selkään ja vein laitumelle, jossa Rontti suunnisti ensimmäisenä keskelle laidunta. päästi kutsuvan hirnahduksen ja ravasi sitten katoksen suojiin.
Ros: 23HM
|
|
|
Post by Ros on Aug 19, 2008 13:54:54 GMT 2
19.8.2008 - Päähänpistoja?
Huokaisten lähdin tarhan luota talliin ja seisahduin valkean pallomahani ovelle. Onneksi tamma oli saanut vähän liikuntaa vaellusleirillä joten ihan pohjalta en joutuisi aloittamaan. Otin tamman käytävälle ja aloin harjata sitä tarmokkaasti. Tänään veettäisiin kunnon koulutreeni. Hain satulahuoneesta Blondin kamat ja laitoin sen kuntoon tuntia varten.
-Moikka! Mikäs Rosin saa noin puremaan huulta?, Anne sanoi rypisti otsaansa. -Ei mitään vakavaa!, kiirehdin sanomaan heti ensimmäiseksi, - Miä vaan tuossa sain älynväläyksen ja osallistuin Blondin kanssa sinne PKK-cupiin... -No sehän on hienoa! Blondin kunto on kohentunu huomattavasti ja kohta kohenee lisää!, Anne huudahti ihmeissään. - Mihin muuten osallistuit? -Koulussa Helppon C:hen ja B:hen ja sit esteillä 50cm ja 60cm ja kentässä helppoon. -Ohhoh! Siinä on sulla tekemistä, mut ainakin kilpailukokemusta tulee lisää, työhän ette oo ees yhessä viel kisannu? -Siis Blondi ei oo kisannu koskaan! Mut onhan mulla sitten se Kaikka, jolla osallituis vähän vaikeempiin... - No, onnea matkaan!, Anne huikkasi ja jatkoi matkaansa.
Maneesissa nousin tamman selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Huokaisin syvään ja kokosin itseni. Annoin tammalle pohkeita ja se lähti liikkeelle.
Menimme pitkin ohjin muutaman kierroksen jonka jälkeen kokosin tamman ja annoin avut ravia varten. Pyrin pitämään temmon hyvänä ja muutaman kerran sai käyttää raippaakin, onneksi tällä kertaa olin ottanut pitkän kouluraipan mukaani.
Taivuttelin tammaa puolelta toiselle erilaisilla serpentiineillä ja kiemuraurilla. Blondi kulki rytmikkäästi ja hyvässä muodossa. -"Kisoihin pitää ehkä ottaa kannukset mukaan...", mietin kannustaessani tahmeaa tammaa eteenpäin.
Kun tamma alkoi notkistua hyvin kumpaankin suuntaan siirsin sen käyntiin ja annoin hetkeksi ohjaa. Huomasin että meitä seurailtiin katsomosta mutta päätin olla välittämättä ja keskittyä vain omaan suoritukseeni, kuten kilpailuissakin.
Kun olin hetken kävellyt kokosin taas tamman ja annoin laukkapohkeet. Laukka nousi yllättävän hyvin ja raskas tamma lähti jytistelemään uralle. Tein pari isoa ympyrää ja pari vaihtoa pituushalkaisijalla.
Kun olin tyytyväinen suoritukseen ja tammaan päätin lopettaa siltä päivältä ja otin loppuravit keventäen. Blondi vaikutti väsyneeltä mutta silti kuuliaiselta. Vilkaisin kelloani ja se näytti että olimme treenanneen 55minuuttia.
Jäähdyttelyn jälkeen vein hikisen tamman talliin ja kuivasin sen huolella. Villaloimi päällään se jäi hamuilemaan heiniä, kun itse lähdin juomaan teetä.
-Moi Ros!, hätkähdin rajusti. -Ai moi Carkki! Hitto kun säikäytit. -Sori..., sanoi tyttö joka kömpi ylös pöydän alta leipäviipale kädessään. -Voipuoli alaspäin? -Jep..., Carkki vastasi ja nenäänsä nyrpistäen heitti karvaisen voileipänsä roskikseen.
Kun olin hörppinyt teeni laskeuduin takaisin alakertaan ja päätin vähän rentoutua ennen Topia ja hain Rontin sisälle sateesta. Harjasin orin huolella ja tarkistin sen jalat sillä se oli joskus vähän kolho jaloistaan riehuessaan tarhassaan. Harjaussession jälkeen hain valjaat ja valjastin orin. Päätin että lähtisin yksin liikkeelle tänään ja nappasin kypäräni mukaan.
Talutin nätisti vierelläni kulkevan orin kärryjen luokse ja peruutin sen aisojen väliin. Tämä sujui kuin vanhalta tekijältä joten kiittelin oria vuolaasti. -Tehdään vaan pieni lenkki kaveri, kuiskasin orille kiinnittäessäni aisoja valjaisiin kiinni.
Kipusin rattaille ja otin ohjat käsiini. Maiskautin ja ori lähti nytkähtäen liikkeelle. Ohjasin sen kohti hiekkatietä, joka veisi metsän suuntaan. Annoin Rontin valita itse vauhdin joten se tarpoi eteenpäin rivakassa käynnissä. Laskin vähän ohjaa mutta kuitenkin pidin ne niin että ori olisi hallinnassani jos jotain yllättävää kävisi.
Polun kohdalla Rontti yritti viedä minua metsään mutta ohjasin sen päättäväisesti jatkamaan tietäpitkin. -Ei kärrien kanssa mennä mettään senkin tonttu!
Päästessämme isommalle hiekkatielle katsoin ettei autoja tullut ja käänsin orin oikeaan laitaan. Maiskautin ja käskin Rontin raviin. Ori lähti kiitämään pitkin tietä matkaavoittavassa mutta hallittavassa ravissa. Nautiskelin itse vauhdista ja vilkaisin aina välillä ettei takaamme tullut mitään.
Leikittelin mielessäni ajatuksella alkaa harrastaa oriilla valjakkoajoa, sillä valitettavasti ravihevoseksi ei norikerista olisi. Tien päässä hidastin käyntiin. Ronttin hangoitteli ensin vastaan mutta kuolaimen voima sai sen pian taipumaan tahtooni. -Hyvä poika!
Kävelimme takaisin pihaan asti jossa hyppäsin alas kuskinpenkiltä ja irrotin aisat. Työnsin kärrit takaisin paikalleen ja vein Rontin sisälle.
Riisuin orin kamppeet ja sen jälkeen harjasin sen ja laitoin sadeloimen päälle. Vein vierelläni muodonvuoksi teutaroivan orin tarhaan ja sen jälkeen päätin vähän haukata evästä.
Topin kanssa päätin tänään pitää vapaapäivän, koska oloni oli vähän kuumeinen, joten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Ros on Aug 20, 2008 12:06:26 GMT 2
20.8.2008 - Virtaa löytyy...
Talutin hikisen Blondin talliin ja katsahdin ympärilleni. Kismet oli kiillottanut tamman karsinan perusteellisesti. -Kyllä sun nyt kelpaa.., sanoin Blondille ja silitin sen vaaleanpunaista turpaa.
Riisuin Blondin ja harjasin sen huolella. Tarkistin kaikki jalat vielä päätteeksi. Mikään ei aristanut eikä tuntunut kuumalta ainakaan vielä. Kaivoin taskustani porkkanan jonka Blondi rouskutti äänekkäästi.
Katsoin ulos vesisateeseen ja hain varmuuden vuoksi tammalle sadeloimen niskaan ja lähdin viemään sitä tarhaan. Tamma katsoi haikeana laitumen suuntaan. -Ehei, sinne sulla ei oo tolla mahalla enää asiaa!, sanoin naurahtaen ja talutin tamman portille. Irrotin riimunnarun ja Blondi otti kaksi askelta eteenpäin, huitaisi kiukkuisesti hännällään ja jäi mököttämään portin kupeeseen. Surkeiden hirnahdusten saattelemana astelin päätäväisesti oritarhalle, josta pyydystin Topin mukaani.
Nuori ori oli intoa täynnä ja nousi heti kättelyssä takasilleen tarhan portilla. -Topi!, sähähdin orille ja nykäisin riimunnarusta. Ori laskeutui takaisin alas ja jatkoi tanssahdellen rinnallani talliin.
Aloitin tarmokkaan harjaamisen. Lika tuntui juuttuneen kiinni märkään karvaan, mutta pian työni palkittiin ja ori seisoi karva kiiltäen käytävällä. Nappasin kaviokoukun ja puhdistin huolella herran kaviot. Kumarruin viimeiseksi nostamaan vasemman takasen. Topi sai jostain syystä jonkun ihme hepulin ja potkaisi suoraan sivulle. -Topi perkele!, minulta pääsi. -Herranen aika se oli lähellä!, Sastu sanoi naama valkoisena. -Ei hätää.. Oon kunnossa.., mutisin kiristellen hampaitani. -Ootko valmis?, kuului Annen ääni. -No en ole..., sanoin lähes vihaisesti. -Anteeks, ei oo tarkotus tiuskia.. tää on vaan taas tänään täys aasi. -Se melkeen jo potkas Rosia päähän.., Sastu sanoi varovasti. -Kohta saat käyttää kypärää jo harjatessa!, Anne sanoi varoittelevalla äänellä.
Huokaisten aloin laittaa orille kamppeita niskaan. Satulan kanssa Topi loikkasi eteenpäin sen verran kun ketjut antoivat periksi. Satulavyötä kiristettäessä ori kalisutti ketjuja kuin mikäkin. -Oles nyt..., sanoin rauhallisesti. Kuolainten kanssa oli myös ongelmia, ori nosti ensin päänsä ylös ja kun sain otsatukasta kiinni se päätti upottaa hampaansa hihaani. -TOPI!, kivahdin orille joka sävähti ja luimisti korviaan. -Mikä helvetti sua oikeen vaivaa?!
Katsahdin ympärilleni ja huomasin että monesta karsinasta näkyi tutkiva katse. Huokaisin syvään ja tungin kuolaimet päättäväisesti orin suuhun ja vedin niskahihnan korvien taakse. Topi puisteli päätään turhautuneena mutten välittänyt siitä.
Hain kypäräni ja Annen kehotuksesta turvaliivinkin, jonka jälkeen lähdimme yhdessä taluttamaan Topia kentälle. -Annan sen juosta hetken ja purkaa paineita.., Anne sanoi ja antoi liinan verran tilaa.
Topi lähti oitis hurjaan pukkilaukkaan ja melkein kaatoi Annen riehuessaan. Nielaisin ajatellessani, että kohta istuisin tuon hirviön selässä. Kun pukittelu taantui Anne rullasi orin vierelleen ja laski jalustimet. -Ole hyvä.
Nostin jalkani jalustimeen joka sai orin sävähtämään. Päättäväisesti kuitenkin hilasin itseni selkään vaikka ori ottikin samalla sivuttaisia askelia. Kokosin itseni ja ohjat jonka jälkeen annoin pohkeita. Topi loikkasi eteenpäin mutta yhteistuumin saimme sen käyntiin. Yhtään en nyt osannut nauttia selässä olosta, koska ori teki tilanteesta lähes sietämättömän.
Ensimmäinen kierros meni hyvin. Äkkiä Topi lähti ryöstämään ja sai Annen kaatumaan viereemme, samassa tunsin jo kuinka menimme hurjaa pukkilaukkaa kohti toista päätyä. -Ros! Pidä kiinni!, Anne kiljui takaani ja itse roikuin selässä minkä kerkesin. -Soooooo... Iiiiihan rauhassa nyt, puhelin orille ja kokosin ohjat, kun sen meni vaihtui tasaiseksi laukaksi.
Pidätin ja sain orin ravin kautta käyntiin. Kävelimme Annen luokse joka puisteli vaatteistaan hiekkaa ärtyneen näköisenä. -Se tosiaan pääs yllättään!, hän hihkaisi ja katsoi sitten meitä arvioiden. -Ette työ taluttajaa enää tartte, kattelen tästä reunalta.
Annoin Topille pohkeita ja se lähti nytkähtäen käyntiin. Pari kertaa se steppasi ja tanssahteli mutta jatkoi sitten nykivässä ja ripeässä käynnissä. Kävelytin sitä kuusi kierrosta jonka jälkeen vein sen Annen luokse ja liu'uin alas selästä. -Upea tunne!, hihkaisin ja taputin Topin hikistä kaulaa.
Veimme orin sisälle jossa riisuin sen varusteet ja harjasin hiet huolella pois. Laitoin vielä sadeloimen ja talutin orin takaisin tarhaan jäähtymään loppuun asti. Siellä se lähtä häntä soihtuna Rontin kanssa. Katselin hetken sateessa niiden menoa, kunnes tajusin lähteä sisälle kuivattelemaan.
Rontti sai tänään odottaa. Sitäkin pitäisi kohta alkaa ratsuttaa. Huokaisin syvään ja aloin tehdä Blondille harjoitustaulukkoa. Myös ilmoitus Rontin rekisteröinnistä oli saapunut. Toissapäivänä oli mitattu herran säkäkorkeudeksi huimat 168cm, joten pienimieheni oli mennyt jo äipästäänkin ohitse.
Ros: 25HM
|
|
|
Post by Ros on Aug 29, 2008 11:42:34 GMT 2
29.8.2008
- Topi ei… - Topi! - TOPI!! Harjasin ja komensin samalla käytävällä voimiaan esittelevää oria. Milloin oli etuset ilmassa, milloin harmaat irvessä ja korvat luimussa. Todellakaan en antaisi herran pompottaa itseäni miten huvittaa! Topi kalisutti kettinkejä joiden välissä se seisoi ja kuopaisi kokeeksi lattiaa kaviollaan. Loin siihen närkästyneen katseen ja se höristi korviaan ja venytti ylähuultaan tyhmästi. - Oot kyllä yks taukki koko elukka.. Mut silti tykkään.., sanoin orille hellästi ja rapsutin sitä korvan takaa.
Kun Topi kiilteli puhtauttaan hain sen kamppeet ja satuloin sen. - Moi Ros!, Chao hihkaisi mennessään ohitsemme. - Tervepä terve.., mumisin raippa suussa ja kiristin vähän vyötä. - Meinaat selkään uskaltaa.. Kuulosti vaan taas tosi vakuuttavalta tuo herran meno tuonne sattikseen asti.., Chao sanoi katsoen Topia päästä kavioihin. - Pyh! Alkukiukuttelut pitää hei aina olla.., sanoin ja virnistin.
Lähdin taluttamaan oria kentälle. Ilta oli aurinkoinen ja yllättävän lämmin. Naksautin kypärän leukahihnan kiinni ja kaarsin orin keskelle. Kiristin vyön ja pujotin jalkani jalustimeen. Topin tanssahtelusta huolimatta sain itseni selkään ja säädin jalustimet pyörivän oriin selässä.
Kun tunsin oloni kotoisaksi käänsin Topin uralle ja annoin käyntipohkeet. Ori syöksyi eteenpäin ja nosti laukan. - Topi! Hemmetti sun kanssas!, sihisin ja pidätin minkä kerkesin.
Ohjasin orin voltille ja pian poukkoileva laukka vaihtui raviksi ja sitten pikakäynniksi. Sain tehdä töitä yrittäessäni pitää orin käynnissä parin kierroksen ajan. Kun askel tasaantui kehuin Topia kovasti ja sen jälkeen tein muutaman ympyrän ja suunnanvaihdon.
- Tästä ei hyvä seuraa mutta yritetään.., sanoin Topille ja annoin pohkeita ravin merkiksi. Topi lähti tasaiseen raviin ja itse yritin istua mahdollisimman syvällä satulassa etten pomppisi. Topi totteli kuin unelma, joten rentouduin ehkä liikaakin sillä yhtäkkiä huomasin makaavani mahallani maassa ja katsovani pukittelevan Topin peräpeiliä toisella puolella kenttää. - Helvetti…, tuhahdin ja huitaisin vihaisesti hiekkaa.
Pyydystin orin ja kipusin takaisin selkään. Otin uudestaan ravin ja tällä kertaa Topi pukitti heti mutta jatkoi sitten hyvätempoisessa ravissa eteenpäin. Rentouduin taas mutta tällä kertaa pidin varani, jonka Topikin kai aisti koska se tepsutti ympäri kenttää kuin mallioppilas konsanaan.
Otin käyntiin ja annoin ohjaa. Taputin orin hikistä kaulaa ja kehuin sitä vuolaasti. Kun olin jäähdytellyt talutin Topin kentältä aittaan sen omaan karsinaan ja riisuin sen. Hiki oli kuivunut rumasti sen karvaan joten päätin harjata sen huolella ennen kuin veisin sen ulos jaloittelemaan.
Vartin urakan jälkeen talutin jälleen kiiltävää Topia tarhoille, laskin sen irti ja nappasin samasta tarhasta Rontin. - Kohta siä et saa enää olla täällä…, sanon Rontille vähän surullisesti. - Mut kyllä siä pärjäät, sinne minne siä meet on varmast yhtä kivoi kavereit sulle kun Topi täällä.., valistan oria ja vien sen sisälle.
Tallissa harjaan orin pikaisesti, ja huomaan etten meinaa enää kunnolla yltää sen selkään! Satuloin Rontin ja talutan sen ulos.
Kipuan selkään ja säädän jalustimet. Käsken orin liikkeelle ja käännän sen kohti maastoa. Kyynel vierähtää poskelleni mutta pyyhkäisen sen vihaisesti pois. Rontti säälittää minua vaikken tiedä miksi. Mukaudun orin ripeään ja keinuvaan askeleeseen ja annan ohjaa. Rontti on kiltti kuin äitinsä. Huomaan ajattelevani. Tosin paljon reippaampi ja omapäisempi sille päälle sattuessaan. - Susta tulee vielä upea jalostusori vai mitä?, leperrän orille ja taputan sen jykevää kaulaa. - Tai ainakin jos tammojen omistajat tajuaa kattoa sun isääs.. Ässä on varmasti komein ori heti sun jälkees!
Huomaan että olemme kävelleet jo hiekkatielle asti, joten käännän orin kulkemaan tienviertä ja käsken sen raviin. Alan keventää matkaa voittavan askelluksen tahdissa ja oloni on äkkiä kevyt kuin höyhenellä. Käännän orin laukkasuoraa kohti ja otan käyntiin.
Laukkasuoran alussa nojaan eteen ja annan pohkeita hihkaisten samalla ”Laukka!”. Rontti syöksähtää eteenpäin ja lähtee rynnimään kohti suoran päätä annan sen hakea tahtiaan rauhassa ja pian se tasaantuukin. Tuuli humisee korvissani ja Rontin valtavat kaviot kauhovat maata lennättäen mutapaakkuja kauas taaksemme.
Suoran päässä pyydän orin takaisin raviin ja sitten käyntiin. Rontti tottelee mukisematta ja jatkamme loppumatkan käynnissä kesantopellon vartta. Annan Rontille ohjaa ja se venyttää kaulaansa napaten vähän heinää suuhunsa.
Puolen tunnin kävelyn jälkeen olemme jälleen Seppeleessä joten liu’un alas selästä ja vien Rontin tallin kautta tarhaan leikkimään. Katson Topin ja Rontin riehumista hymyillen, enkä silti voi olla ajattelematta haikeana että pian se loppuu.. Ylihuomenna.. Huokaisen ja lähden siivoamaan karsinoita Jaakon kanssa.
Ros: 26HM
|
|
|
Post by Ros on Sept 1, 2008 16:16:26 GMT 2
1.9.2008 - Blondin tulikoe! (kisapäivä)
- Onks kaikki varmasti mukana?, Anne huikkasi minulle raahatessani Blondin varustearkkua maastoauton takakonttiin. - On… Tarkistettu ainakin 100 kertaa.., mutisen ja puren huultani. - Älä murehi kyllä se hyvin menee usko pois, Blondi on kehittyny hurjasti!, Anne sanoo ja taputtaa olkapäätäni.
Huokaisen syvään ja lähden hakemaan käytävällä norkoilevan Blondin ulos. Tammalla on jaloissaan uuden karheat viininpunaiset kuljetussuojat sekä väriin sointuva loimi. Talutan uljaan ratsuni traileriin jonne se kipuaa mukisematta. Jaakko nostaa rampin ylös ja itse kiinnitän Blondin puomiin. Luikahdan ulos sivuovesta ja hyppään Jaakon viereen repsikkaan ja matka kohti Allu Expressiä saattaa alkaa.
Kilpailupaikalla tohina on hurjaa. Hevosia menee joka suuntaan ja ihmisiä juoksee joka paikassa puunaamassa ja auttamassa. Katsahdan satuloitua tammaani ja varmistan että sen ulkomuoto on tarpeeksi siisti. Sen jälkeen tarkistin vielä itseni ja varmistin että Jaakolla oli kamera mukana. Esteosuus olisi ensimmäisenä, sitten olisi vielä kouluosuus. Huomenna kenttä… Huokaisin syvään ja ohjasin Blondin lämmittelyalueelle.
- Ros ja Blonde Q!, särähti kaiuttimesta ja Jaakko toivotti onnea läiskäisten Blondia takamukselle. Edessä olisi 50cm luokka. Tervehdin tuomareita ja lähtömerkki kajahti. Siirsin Blondin laukkaan ja ohjasin kohti ensimmäistä estettä. Blondi loikkasi yli vaivatta ja jostain syystä alkoi äkkiä kuumeta sillä huomasin käsiäni särkevä pidättelystä. Ohjasin toiselle esteelle, joka oli pieni okseri ja Blondi ponkaisi yli niin että tilaa jäi huimasti. Jymistelimme loppuradan niin että oksat pois, mutta Blondi selvitti radan puhtaasti ja radan jälkeen saimme vaisut taputukset. - Tollanen työhevonen ja hyppää noin hyvin!, kuulin jonkun väkijoukosta tuhahtavan ravatessamme yleisön ohitse. Loppuajan katselin hermostuneena radalle ravaavia solakoita poneja, mutta toisaalta nuoret ratsastajat tekivät hurjasti virheitä.
Pian oli taas aika valmistautua 60cm luokkaan joten lähdin takaisin Blondin luokse. Ponkaisin selkään ja varmistin taas että Jaakolla olisi kamera mukana. Ryhdistäydyin ja kävin vähän kävelemässä tamman kanssa. Kun tulimme takaisin Jaakko suorastaan työnsi tamman takamuksesta portille. - Teidän vuoro on seuraavaks! Alkakaa mennä oottaan!, hän puhisi samalla. - Joojoo!, sanoin nauraen ja ohjasin tamman portille juuri kun edellinen ratsasti radalta ulos.
Meidät kuulutettiin taas radalle ja myös Blondissa tapahtui suuri muutos, se tuntui kuumenevan entisestään ja tervehtiessäni tuomareita Blondi osoitti tervehdyksensä nousemalla takasilleen. - Älä helkkari!, suhahdin tammalle ja roikuin kaulalla. Lähtömerkki kajahti ja sitten mentiin. Blondi syöksähti eteenpäin ja heitti heti kättelyssä kamalat pukit. Ensimmäinen este sai tamman vain innostumaan ja se pukitti jokaisen seuraavan kolmen esteen jälkeen. Neljännellä esteellä eli okserilla tamma hyppäsi liian kaukaa ja kumautti puomin alas. Itse kirosin hiljaa selässä ja yritin saada kuolainta pakoilevan tamman kuriin. Liian myöhäistä seuraava este mentiin vauhdilla yli. Tamma kolautti mutta puomi pysyi kannakkeillaan. Toiseksi viimeisellä esteellä oltiin jo niin kierroksilla että tamma päästeli reilua pukkilaukkaa suoraan esteen ohi. Yleisöstä kuului hihitystä ja äänekästäkin naurua. Itse olin varmasti tomaatin värinen ja vihdoinkin sain hurjan tammani kaksi viimeistä estettä läpi. Tästä luokasta tuskin tarvii sijoitusta odotella.
Ratsastin ulos radalta ja vastassani oli mahaansa pitelevä Jaakko. - Kehtaatkin nauraa!, sanon murhaavasti. Pian Jaakko näyttää että on kuvannut tämän luokan videolle digikamerallaan. Pian en voi olla nauramatta itsekin. Blondi on koomisin näky pukitellessaan jonka ikinä olen nähnyt! Samoin myös omat ilmeeni tamman viedessä minua aivan 6-0.
Ensimmäisen puhtaan ratamme ansiosta pääsimme 50cm luokassa uusintaan kisaamaan aikaa vastaan. Ensin piti kuitenkin odottaa että loput luokat menisivät joten lyöttäydyin Jaakon seuraan odottamaan seuraavia luokkia jotka menisin Kaikalla (eli 110cm ja 120cm, jotka muuten menivät aivan penkin alle 110cm sija: 14/14 ja 120cm sija: 6/11).
Vihdoin pääsimme odottelemaan uusintaa. Mahassani olevat juuri syödyt makkarat tuntuivat suorastaan tanssivan Blondin askelten tahdissa ja oloni oli suorastaan huono. Kuitenkin ajattelin toiveikkaana että me onnistuisimme tällä kertaa. Katselin ennen meitä kiitävää pientä shetlanninponia (joka muuten oli voittaja Kaviopolun Marcus!) ja ihmettelin miten voi pieni poni päästellä menemään noin kovaa vauhtia! Hätkähdin kun meidät vihdoin kuulutettiin radalle.
Tällä kertaa radalla oli vain kuusi estettä, jotka piti hypätä aikaa vastaan. Annoin Blondille pokeita ja tervehdin tuomaria, jonka jälkeen nostin laukan ja ohjasin kohti ekaa estettä. Blondi ymmärsi yskän heti ja pisti samassa isomman vaihteen päälle ja hyppäsi jokaisen esteen niin että varaa jäi paljon! Hiekka pöllysi kaarteissa vaikkei iso tamma kovin ketterä ollutkaan mutta tarkkojen kavioidensa ansiosta se ei tipauttanut enää yhtäkään estettä. Radan jälkeen halasin tammaa pitkään ja sen jälkeen jäin sen selkään odottelemaan tuloksia. Toivoin että aika riittäisi.
Kuuntelin kuulutuksia ajatuksissani ja pian havahduin kun Jaakko lähes kiljaisi vieressäni. - Radalle siitä! Olitte kolmansia! - Mitäh?!, kiljaisin ja ohjasin tamman mykistyneenä kentän keskelle. Katselin ylpeänä kun tamman suitsiin kiinnitettiin valkoinen ruusuke ja kättelin palkintojen jakajaa. - Onneksi olkoon, hieno suoritus noin jykevältä hevoselta. - Kiitos!, sanoin ja taputin tamman kaulaa hellästi.
Pian pikkuinen shetlanninponi lähti johdattamaan joukkiota kunniakierrokselle. Se kaahotti kiitolaukkaa minkä pienistä kavioistaan pääsi ja muut tulivat perässä. Myös kakkoseksi sijoittunut hevonen oli Kukan omistama shettis Ww'Winterys Winner. En voinut olla nauramatta kun jytistelimme Blondin kanssa pienten ponin pulleroiden perässä. Ne olivat todella hellyyttäviä!
Päästessäni radalta pois laskeuduin selästä ja Jaakko tuli viereeni, hän nappasi minut syliinsä ja antoi yllättäen mahtavan suudelmaan suoraan huulilleni. Katsoin häntä hölmistyneenä jonka jälkeen loikkasin uudelleen hänen kaulaansa nauraen onnellisena.
Lähdimme käsi kädessä kohti traileria, jossa vähän siistin tammaa kouluosuutta varten sekä myös vähän laitoin omaa kuontaloani siistimmäksi. Vaihdoin myös tammalle Annelta lainaamani koulusatulan joka sopi sille kuin valettu, sekä myös hienon valkoisen neliöhuovan. Ihmettelin vaan millä hevosella Anne oli pitänyt niin isoa satulaa, mutta kohautin olkiani ja lähdin taluttamaan tammaa. esteosuuden jäljiltä se tuskin tarvitsi kovin suurta lämmittelyä.
Menin tammalla sekä Helpon C:n, että Helpon B:n. Itse en osannut hahmottaa miten kumpikaan luokka meni, mutta päätin jättää sen homman tuomareiden päätettäväksi. Tamma tuntui menevän suhteellisen hyvin molemmat luokat (Lisäksi tuli kakkossija Kallan kanssa ja 30 ja 28 sija Kaikan kanssa).
Kun tuloksia alettiin kuuluttaa en ollut uskoa korviani! Blondi oli napannut Helppo C- luokasta neljännen sijan ja Helppo B- luokasta kuudennen sijan eli siis saanut sijoituksen kummastakin! Hihkuin innosta ratsastaessani kentälle noutamaan ruusukkeitani. Kokoelmiini tuli siis lisäksi vielä punainen ja vihreä ruusuke.
Sain taas Jaakolta mojovat onnittelupusut ja lähdimme yhdessä riisumaan tammaa. Seuraavan päivän kenttäratsastusosuus tuntui melko jännittävältä, mutta olin sen verran uupunut etten jaksanut kunnolla ajatella muuta kuin sitä, että Blondi ylitti itsensä totaalisesti!
Lastasimme väsyneen tamman traileriin ja Jaakko käynnisti auton. Itse nukahdin repsikan penkille heti alkumatkasta, joten havahduin seuraavaksi siihen kun Jaakko tönäisi minua hellästi herätyksen merkiksi.
Talutin tamman talliin jossa muut jo hyörivät omissa askareissan. - Miten meni?, kuului kysymys heti. - Huonosti.., sanoin ja esitin masentunutta. - No voih…, Sastu sanoi hiljaa. - Eipäs kun se vaan kusettaa meitä!, sanoi minut paremmin tunteva Sophie. - Hah! Ei teitä osaa huijata!, sanoin nauraen ja kaivoin taskustani ruusukkeet jotka kiinnitin Blondin oveen. - Onneksi olkoon!, kuului kuorossa.
Pian myös Anne saapui talliin. Rynnistin halaamaan Bladen kanssa koulussa Helpon A:n voittanutta ja 100cm luokassa kolmanneksi tullutta Annea, joka oli haljeta ylpeydestä katsoessaan upeaa mustaa tammaansa.
Päätimme keittää oikein vahvat kahvit joten suuntasimme yläkertaan vaihtamaan kisojen kuulumisia ja tunnelmia sen jälkeen. Hoitajat jotka eivät itse olleet kisanneet tulivat innokkaana kuuntelemaan.
|
|
|
Post by Ros on Sept 3, 2008 13:21:40 GMT 2
Eilen käytiin kisaamassa neidillä kenttää ja sijoitus oli lopulta 17/20, koska Blondi taisi vähän väsyä loppua kohden edellispäivän koetuksen jälkeen.
|
|
|
Post by Ros on Sept 4, 2008 12:18:37 GMT 2
4.9.2008 - Hieno mies!
- No alappas tulla!, totesin perässäni laahustavalle tammalle. Blondi saisi tänään vapaapäivän rankan kisauksen jälkeen. Talutin tamman tarhalle ja laskin irti, se lähti innokkaasti kohti Palmikkoa jonka kanssa se oli alkanut tulla hyvin toimeen. Tammat nuuhkivat toistensa turpia ja alkoivat sitten yhteistuumin metsästää viimeisiä heinänkorsia maasta.
Hain Topin oritarhasta ja herra olikin taas riehakkaammalla tuulella. Se loikki ja pomppi ympärilläni ja tempoili narun päässä kuin mikäkin villikko. Parin ärräpään, lintatut varpaan ja kolhun saaneen ovenpielen jälkeen olimme turvallisesti tallissa. Kiinnitin orin nopeasti käytävälle jonne se jäi esittämään uljasta oriita ja kalisuttamaan ketjuja.
Palatessani satulahuoneesta Topi halusi tietysti testata kärsivällisyyttäni ja alkoi kuopia lattiaa. - Lopeta!, sanoin terävästi ja ori laski jalkansa alas. Aloitin harjauksen ja päätin olla huomioimatta orin venkoilua ketjujen kanssa. Topi kalisutti ensin ketjuja heiluttamalla päätään eestaas jonka jälkeen se päätti ottaa järeämmät aseet käyttöön ja alkoi irvistellä ja näykkiä ilmaa. - Mikä helvetti sinuu vaivaa?, puuskahdin orille, joka vain käänsä päätään ja höristi korviaan. - Nii just.. Päässä vikaa, ymmärrän täysin.., sanoin orille ja jatkoin harjausta.
Hetken harjattuani ori ei enää jaksanut pelleillä vaan seisoi aloillaan ja kuunteli tallin ääniä uteliaana. Taputin Topin kaulaa ja otin kaviot jotka ori nosti nyt tosi nätisti ja sai palkkioksi porkkanan pätkän, jonka rouskutuksen tahdittamana lähdin viemään pakkia satulahuoneeseen ja hakemaan tilalle herran kamppeita.
Satuloin orin ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Nappasin ovenpielestä kypärän päähäni. Raippaa tuskin tarvitsisi tälläkään kertaa. Topi käveli tanssahdellen rinnallani ja pian se saikin hyvän aiheen sätkyille kun Sophie tuli vastaan Hensua taluttaen. - Perhana sun kanssas!, sähähdin orille joka teki loikan sivulle ja käveli eteenpäin lähinnä etuset ilmassa. Nostin käteni merkiksi Sophielle että kaikki kunnossa.
Vein Topin portista sisään ja suljin sen takanamme. Talutin orin keskelle kenttää ja ponkaisin selkään. Tarkistin vielä jalustimet ja varmistin vyön ja sitten käskin orin uralle. Annoin vähän ohjaa ja Topi käveli rivakkaan tyyliinsä uralla katsellen valppaana ympärilleen. Itsekin olin aavistuksen verran varuillani mutta kuitenkin rentona.
Kokosin ohjat ja annoin pohkeet raviin siirtymisen merkiksi. Topi siirtyi keinuvaan ja hyvä tempoiseen raviin. - Hyvä poika.., sanoin lempeästi ja aloin keventää. Tein muutamia ympyröitä ja voltteja. Myös kolmikaarinen kiemuraura onnistui hyvin ja Topi tuntui vetristyvän hyvin. Otin kierroksen harjoitusravia.
Ku ravityöskentelyä oli ollut jonkun verran otin käynnin ja annoin vähän ohjaa. Topi puuskutti hieman ravin jälkeen muttei ollut hionnut yhtään. Taputin sen kaulaa hyväksyvästi.
Käynnin jälkeen otin taas ohjat ja päätin ottaa aina pitkät sivut laukassa. Pidätin ja annoin pohkeet ja Topi lähti kiitoraviin. - Ptruuu!, sanoin ja pidätin käyntiin. Uusi pidätys ja pohkeet ja nyt laukka nousi ja jopa oikea. Keinuin mukana orin askelissa ja nautin menosta. Pidätin käyntiin lyhyelle sivulle ja taas pitkällä sivulla laukka. - Eih väärä!, vinkaisin ja pidätin orin käyntiin ja taas laukkaan joka taas nousi oikealla jalalla. - Hieno poika!, hihkuin orille joka kehuistani ylpistyneenä heitti pienen ilonpukin saaden minut nauramaan selässä.
Totesin että tältä päivältä riittäisi nuoren miehen rääkki, joten otin loppuravit keventäen ja tehden muutaman voltin ja kiemurauran kummassakin kierroksessa.
Ravin jälkeen annoin ohjat ja vein orin portille. Hihkaisin Wearille että avaisi portin ja tyttö viiletti avaamaan. - Kiitti paljon!, sanoin säteillen ja ohjasin orin ulos.
Kävelimme hetken pitkin pihapiiriä ja kun orin hengitys tasaantui ohjasin sen tallin eteen.
Kiinnitin orin jälleen käytävälle jossa vain riisuin sen varusteet. Laitoin riimun päähän ja talutin sen ulos.
Kävelimme vähän pitkin pihaa ja annoin Topin haukkailla ruohotupsun sieltä toisen täältä. Se näytti tyytyväiseltä elämäänsä. Hennot auringonsäteet saivat sen kuparisen karvan hohtamaan ja minut ihailemaan oriita entistä enemmän.
Kävelimme tammatarhan vierestä. Blade löntysti tarhassa ison mahansa kanssa. Tamman tuoksu sai Topin tanssahtelemaan ja heittelemään päätään rehvakkaasti. - Siellä on se sun yhen illan hoitos.., sanoin Topille hymyillen. – Ja kato kuin kävikään, susta tulee nuori isä. No onneks Bladesta tulee yksinhuoltaja niin sun ei tartte menettää nuoruutta ihan vielä…, sanoin orille vitsaillen ja talutin sen oritarhalle.
Laskin Topin irti ja katsoin kun se lähti riehumaan ympäri tarhaa. Tarhaa pohjustavat matot se oli saanut näköjään paksun hiekkakerroksen alta esiin ja oli repinyt siitä palasia. - Hölmö…, kuiskasin hiljaa ja nojasin aitaan.
Pian joku kietoi kätensä ympärilleni saaden minut säpsähtämään. - Mooooi…, kuului matalahko ääni ja tunsin parransängen poskellani. - Moi Jaakko…, sanoin pehmeästi ja nojasin miestä vasten.
Katselimme aikamme aidan vierellä villikon riehumista kun äkkiä takaamme kuului. - Voi kun suloista! Käännymme ympäri ja irrottauduimme toisistamme. - Moi Anne!, sanoimme yhteen ääneen.
Anne laski kirjavan Tiian tarhaan ja tuli luoksemme. - Mitä jos keitettäisiin kahvit? - Joo miä toin pullaa mukanani!, sanoin. - Jaa miksi? - Halusin vaan juhlistaa meidän hyvää kisamenestystä, sanoin ja laitoin käteni Annen harteille. - No mennään sitten!, Anne sanoi nauraen ja lähdimme kolmisin kohti tallia.
Ros: 28HM
|
|
|
Post by Ros on Oct 1, 2008 20:41:53 GMT 2
1.10.2008 - Syksy saapuu..
Katselin jännittyneenä ympärilleni. Oma autoni oli tehnyt taas kerran tenän joten Jaakko oli luvannut tulla hakemaan minua. Hypähtelin ajatuksissani kerrostalon pihalla pitäen itseäni lämpimänä koleassa syysilmassa.
Jaakko kurvasi pian Annen maasturilla pihaan. Avasin oven kiipesin repsikkaan istumaan. - Terve! Mennäänkö kahville?, Jaakko sanoi heti suoraan ja hymyili valloittavasti. - Sopii mulle!, sanoin iloisena ja kiinnitin turvavyön.
Ajoimme pienen kahvilan eteen ja Jaakko parkkeerasi auton. Venyttelin ja avasin vyön. Vilkaisin Jaakkoa joka katsoi minua ja iski silmää hymyillen. - Kahveelle!, Jaakko sanoi ja irrotti avaimet virtalukosta. - Jeps!, sanoin reippaasti.
Naama yhä hymyssä liu’uin alas penkiltä maahan ja läimäytin oven kiinni. Astelimme kahvilaan käsikädessä jutellen niitä näitä.
Puoli tunti myöhemmin kuuntelin radiota ja hyräilin itsekseni katsellen maisemia. - Mitäs muuten Seppeleeseen kuuluu?, kysyin ja katsoin Jaakkoa kysyvästi. - Hyväähän sinne.. Tosin Anne meinaa myydä Riston ja Hensun.., Jaakko vastasi. - MITÄH?! Miks ihmeessä? Sehän tykkäs tietääkseni Ristosta kauheesti! - No ei näköjään tarpeeks.. Eikä siitä saanu kisaratsuakaan, kun ei Annella oo tarpeeks aikaa sen treenaamiseen ja Hensu ei muuten vaan oo tuntihevoseks sopivaa lajia… - Okei.. No ainakin tulee taas uusii tuttavuuksii!, sanoin ja aloin salaa mielessäni kuvittelemaan seuraavia tulokkaita.
Perillä Seppeleessä kävelimme rinnakkain talliin jossa Jaakko kävi huokaisten karsinoiden kimppuun ja minä suunnistin Topi luokse.
- Moi poika! Onko ollu ikävä?, huikkasin orille joka tuli höristen karsinan ovelle. - Joo niin mullakin sua…, sanoin lempeästi orille joka hamuili hiuksiani.
Hain Topin pakin ja aloitin tarmokkaan harjauksen. Topi leikitteli hiuksillani, harjalla, hupparini hupulla ja lähes kaikella mistä vaan kiinni sai. - Senkin hölmö!, tuhahdin oriille tämän nuolaistessa minua poskesta.
Kun Topi kiilteli katsoin tyytyväisenä työni tulosta ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan oria. Se oli yllättävän huomion kipeällä tuulella ja hamuili jatkuvasti huulillaan paitaani ja käsiäni. - Siä oot kyllä ihana.., huokaisin ja halasin oriin kaulaa.
Hyppelehdin takaisin talliin hakemaan Topin varusteita. - Moi Ros!, kuului takaani. Pyörähdin ympäri ja Carkki vilkutti minulle toisesta päästä tallia. - Moikka! Mitäs teille nykyään? - Hyväähän meille. Tosin herra ei kyllä oo paljoo järkee päähänsä saanu mut kaipa se siitä!, Carkki huikkasi hyväntahtoisesti ja viiletti yläkertaan.
Nappasin Topin kamppeet ja laitoin pakin omalle paikalleen ja marssin takaisin aittarakennukseen jossa ori jo kurkkikin uteliaana oven ylitse.
Satuloin uljaan ratsuni pikaisesti ja lähdin viemään sitä kentälle. Syksyn lehdet putoilivat maahan hennossa tuulessa, mutta muuten ilma vaikutti hyvältä. Topi lampsi nätisti rinnallani katsellen uteliaana ympärilleen. Taputin hellästi orin kaulaa ja avasin portin.
Kentällä nousin Topin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Tarkistin vielä kertaalleen satulavyön selästä käsin jonka jälkeen maiskautin ja lähdimme kiertämään uraa käynnissä pitkin ohjin. Topin askellus oli tutun ripeää ja saatoin vain nautiskella menosta ja katsella maisemia, kuitenkin pikkuisen varuillani varmuuden vuoksi.
Kun alkukäynnit oli suoritettu otin ohjat ja siirsin orin raviin. Topi lähti pehmeään raviin joten aloin keventää. Tempo pysyi hyvänä koko ajan joten kehuin oria vuolaasti. Pikkusesta ruipelosta oli kasvanut komia iso mies joka kulkikin kuin kunnon hevosen pitää.
Tein muutamia voltteja ravissa sekä muutaman kolmikaarisen kiemurauran. Topi taipui kauniisti ja asettui hyvin joten se sai taas vuolaasti kehuja. Vaihdoin suuntaa ja toistin saman harjoituksen toiseen suuntaan.
Ravin jälkeen pidin pienen hengähdystauon ja annoin orille ohjat. Se taivutti päätään alas ja pärskähti. Taputin Topin kaulaa ja puhuin sille lempeästi niitä näitä. Ori kuunteli jokaista sanaani korvat heiluen, vaikkei tietysti mitään ymmärtänytkään.
Käynnin jälkeen kokosin ohjat ja kehotin orin laukkaan. Topi nosti ihanan keinuvan ja pehmeän laukkansa jossa oli mukava istua. Hiukan oria tosin sai pidätellä sillä se meinasi jatkuvasti kiihdyttää vauhtiaan. Tein muutaman ympyrän laukassa ja sen jälkeen siirsin oriin raviin ja vaihdoin suuntaa, jonka jälkeen nostin taas laukan. Topi heitti muutamat ilon pukit saaden minutkin nauramaan. Toistin ympyräharjoitukset toiseenkin suuntaan.
Siirsin orin taas raviin ja aloin keventää. Annoin sen mennä omaa tahtiaan muutaman kierroksen jonka jälkeen pidätin sen takaisin käyntiin. Taputin orin kaulaa ja annoin sille ohjat. Kävelimme kunnes sen hengitys tasaantui jonka jälkeen käänsin Topin keskelle ja liu’uin alas selästä.
Lähdin taluttamaan oria takaisin karsinalle, kun äkkiä tunsin kädessäni kovan nykäyksen ja seuraavaksi huomasin katsovani hiekka sylkien Topin kaikkoavaa peräpeiliä. - Mitä ihm…?!, ehdin aloittaa. - Anteeksi kauheasti! Sattuiko?, kuulin takaani Sastun äänen. - Tää sai jonkun ihme sekopää-kohtauksen ja pelästytti Topin… - Joo ei mitään…, sanoin ja kipusin ylös.
Lähdin hölkkäämään Topin kulkusuuntaan päin. Mitään ei näkynyt. Vain Topin tyhjän karsinan avonainen ovi. Tarkemmin katsottuani hämärässä karsinassa näkyi liikettä. Huokaisin helpotuksesta ja astelin ovelle. Topi tuli häpeillen ovelle vastaan ja työnsi päänsä kainalooni. - Voi sua hassua…, sanoin orille lempeästi ja silitin sen otsaa ja painoin pusun sen turvalle. - Okei.. Otetaan sulta kamppeet pois..
Lähdin kiikuttamaan Topin varusteita takaisin talliin. Ilta alkoi hämärtää jo kunnolla ja hengitys höyrysi ilmassa. Päätin heittää Topille loimen selkään sillä yöllä olisi varmasti taas pakkasta.
Topin loimitettuani lähdin Blondin luokse. - Moikka tyttökulta…, hihkaisin tammalle joka tuli innokkaasti höristen vastaan. - Joo niin mäkin susta.., sanoin lempeästi tammalle joka hamuili hellästi poskeani. Päätin etten tänää enää menisi Blondilla vaan antaisin sen liikutuksen tuntilaisten käsiin. Kuitenkin otin tamman pakin ja aloitin tarmokkaan harjauksen.
- Terve taaaas.., sanoin Leeviä taluttava Carkki. Blondi kurotti päänsä oven välistä ja ne haistelivat Leevin kanssa toistensa turpia. Leevi päästi hassun vinkaisun ja otti muutaman tanssiaskeleen. - Pelimiehiä.., sanoin Carkille silmää iskien. - Todellakin!
Kun Blondi näytti hyvältä otin vielä kaviot jonka jälkeen menin yläkertaan keittämään teevettä. Pian ylös kapusi väsynyt Jaakko vaatteet kurassa.. - Mikäs..? - Aksu.., Jaakko vastasi ykskantaan. Tirskahtaen salaa kaivoin mukini kaapista ja istuin pöydän ääreen. Vettä riitti Jaakollekin joten hiljaisuuden vallitessa aloimme liottaa teepusseja mukeissa.
- Mitäs Rontille nykyään?, Jaakko katkaisi hiljaisuuden. - Mitäs sille.. Kasvaa, viisastuu ja komistuu päiväpäivältä. Kohta voidaan jo kisatakin ekan kerran koulussa.. - Sehän on hienoa! - Joo ja hyppyharjoituksetkin pitäis kohta alottaa kunnolla… Tosin vaan jotain 30-40cm aluksi. Kun kerran on vielä raskaampi kun emänsä…, sanoin Blondiin viitaten. - Mikäs se sun toinen hevonen siellä Simorassa on? - Kalla.. Se on upea pienhevostamma. Voitti täällä Seppeleessä sillon siinä Ruskanäyttelyssä luokkansa ja sai KTK-I:sen ja oli samal kans koko näyttelyn BIS I. - Sehän on hienoa! Varmasti tulee kysyntää jälkeläisille! - Nojoo.. Mut se on vielä 5-vuotias joten se saa vielä vähäsen kehittyä ennekun alkaa varsoja pukkamaan.. Ellei sitten tuu jotain yllättävää etee..
Katsoin kelloa ja huokaisin syvään.. - Pitäis lähtä kohta kotiinpäin.. - Mä voin heittää sut!, tuli kuin apteekin hyllyltä. - Kiitti!
Puolen tunnin kuluttua istuinkin jo toistamiseen päivän aikana maasturin kyydissä ja katselin maisemia, joista näkyi vain pieni osa auton valokeilassa. Lepuutin vähän silmiäni ja pian havahduin tönäisyyn kotitaloni edessä. - Olkaa hyvät!, Jaakko sanoi herrasmiesmäisesti ja halusi välttämättä kiertää toiselle puolelle avaamaan oven.
Päästyäni ulos autosta Jaakko sytytti tupakan ja tarjosi askia minuakin kohti. Päätin tämän kerran taas repsahtaa ja kaivoin itsellenikin syöpäkääryleen. Jaakko tarjosi tulta perässä jonka jälkeen jaarittelimme tupakoiden verran niitä näitä. - No… Hyvää yötä.., sanoin tunnustelevasti. - Hyvää yötä.., Jaakko sanoi halasi minua hellästi. Kuin varkain annoimme toisillemme pienen ja varovaisen suudelman jonka jälkeen Jaakko toivotti kauniita unia ja kaasutti pois pihasta. Hymy huulilla astelin alaovelle..
Ros: 29HM
|
|
|
Post by Ros on Oct 11, 2008 15:26:04 GMT 2
11.10.2008
- Ei jumankauta!, Jaakko huudahti tuskissaan. - No mitä nyt? - No tää saakelin pullukka pullistaa taas mahaansa! - No annappa kun äitis näyttää.., sanoin ja kiskaisin Blondin satulavyön kiinni.
Niimpäniin. Olimme siis lähdössä yhdessä maastoon. Minä Topilla ja Jaakko Blondilla. Iskimme kypärät päähämme ja itse irrotin sisälle tuomani Topin ketjuista. Ulkona tihutti hieman vettä joten varoitin Jaakkoa että Blondi voisi olla tosi kettumainen tänään.
Talutimme hevoset ulos ja kipusimme selkään. Autoin Jaakkoa varmistamaan satulavyön jonka jälkeen lähdimme rinnakkain metsää kohti. Blondi huitoi tuimana päätään sateen ropistessa sen niskaan. Topi taas kipitti eteenpäin innokkaana. En ollutkaan vielä käynyt orilla maastossa, mutta Anne kertoi että "sisäänajo" oli sujunut kohtalaisesti.
Ilma oli sateesta huolimatta melko lämmin joten kiitin onneani että olin laittanut ratsastushousujen sijaan reisitaskuhousut jalkaan, joihin herra oli jo karsinassa saanut puraistua reiän. Vedin hupparini huppua tiukemmin niskaani vasten ja keskityin pitämään orin "kasassa".
Polulle päästessämme Blondi oli jo kiukkuinen kuin ampiainen ja Jaakonkin ilme alkoi mennä totiseksi. - Ei se altaa oo koskaan karannu.., sanoin rohkaisevasti. - Nii ei vielä..., kuului mutina takaani.
Topi puuskutti eteenpäin kuin höyryjuna saaden käteni kipeiksi. Huomenna olisi varmasti voimat jossain kadoksissa. Silitin rauhoittavasti ruunikon oriin kaulaa.
Pian pääsimme hiekkatielle jossa siirsimme hevoset raviin. Topi rempaisi oikeat kunnon ilonpukit. Ensin se ponkaisi ylöspäin niin korkealle kuin pääsi jonka jälkeen se heitti vielä viisi kertaa takasensa sivulle. Sain tehdä töitä etten tippunut selästä. Ori päätti vielä nousta takasilleen varmistaakseen että viesti meni perille. - TOPI perkele!, kivahdin ja pian sain orin seisomaan kaikilla neljällä jalallaan.
Katsahdin taakseni ja näin että Jaakko kipusi ylös kuralammikosta ja Blondi seistä murjotti vieressä. -Mitä tapahtu?, kysyin hämmästyneenä. - No se saakelin pässin poikanen sai tänkin loikkaamaa sivulle ja tasapaino petti.., Jaakko puhisi myrtyneenä.
En voinut pidätellä nauruani vaikka miehenalku mulkoilikin minua erittäin happamasti. Kuitenkin pian oli mies satulassa ja hevonen liikkeellä joten otimme ravin uudelleen. Topi lähti kaahaamaan kuin heikkopäinen ja sain tehdä töitä että sain sen hyvätempoiseen raviin. Hiki virtasi selkääni pitkin ja hampaani kiristyivät automaattisesti. Kuitenkin kehuin oria vuolaasti sen jatkaessa tarpeeksi kauan hyvässä temmossa.
Vilkaisin vaivihkaa taakseni todetakseni että Blondi oli huomattavasti jäljessä mutta kuitenkin ratsastaja selässään. Hidastin käyntiin ja annoin mamman ravata meidät kiinni. - Ei kyllä mikään raketti..., Jaakko arvosteli kullanmuruani. - Ootas vaan kun päästään laukkapätkälle!, uhosin saaden Jaako lähes kalpenemaan.
Jatkoimme taas käynnissä, vaikka Topi meinasikin kokoajan karata raville ja ensimmäistä kertaa tunsin itseni todella pieneksi ison orin selässä. Varsinkin vielä kun se päätti järjestä uden shown ja loikkasi taas mahtavan loikan ylöpäin saaden minut tipahtamaan kaulalle. Kuitenkaan en antanut itseni tippua vaan kiroillen kapusin takaisin selkään vaikka ori teutaroikin allani.
Tepastelevan orin kanssa sai tehdä laukkapätkän alussa seitsemän kokonaista volttia ennenkuin se suostui rauhoittumaan. - Onkohan sillä järkevää laukata.. kuului Jaakon epävarma ääni takaani. - Tietenkin on! Eihän se muuten mitään opi.., sanoin varmalla äänellä.
Annoimme laukka-avut ja Topi sinkosi matkaan. Onneksi olin varoittanut Jaakkoa sillä Blondikin sai kauhean innon laukata ja paineli maha hölskyen minkä kaivoistaan pääsi. Kun olin saanut Topin laukan rauhalliseksi kehuin sitä vuolaasti ja nautin menosta. Tuuli tuiversi vasten kasvojani saaden kyynelet valumaan pitkin poskeani ja nauru tuli aivan väkisin.
Pätkän päässä tein Topilla voltin ja näin vain kuinka valkoinen salama paineli ohitsemme metsään huudon saattelemana. - Ei helkkari..., tuhahdin ja kannustin Topi ravissa perään. Metsässä minua vastaan tuli kuitenkin hikinen Blondi ja voitonriemuinen Jaakko joka oli saanut sittenkin tamman pysähtymään. Huokaisin helpotuksesta ja hymyilin miehelle.
Loppumatka sujui käynnissä sänkkärin laitaa ja polkuja pitkin. Topi vaikutti väsyneeltä, samoin Blondi joten emme enää ottaneet laukkoja tai raveja.
Tallin pihaan päästessämmi liu'uimme alas satuloista ja veimme hevoset sisälle. Onneksi Topi asui nykyään jo tallin puolella melkein Blondi vieressä joten saatoin seurailla sivusilmällä miten Jaakko pärjäsi tamman kanssa. Epäilykseni oli kuitenkin turhaa sillä sekä Jaakko että Blondi suoriutuivat mallikelpoisesti ja pian oli mamma hikiloimi selässä mutustamassa porkkanaansa.
Satulahuoneessä pestessämme kuolaimia kertailimme nauraen lenkkiämme. - Moikka! - Moi Anne!, samoimme kuorossa. - Miten meni? - Hyvin.. - Paitsi että Jaakko putos Blondilta ja sai sen laukkapätkällä sinkoomaan mettään.. - Senkin..!, Jaakko sanoi ja tönäisi minua leikkisästi. - Mites Topi? - Tosi hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Vähän se näytti voimiaan alus ja ennen laukkaa mut muuten meni tosi hyvin!, sanoin ylpeänä. - Hienoa! Ottatteko kahvia? - Joo!, vastasimme kuorossa.
Kahvihuoneessa hörpimme kahvimme nopsaan jutellen niitä näitä, jonka jälkeen lähdin viemään hevosia tarhaan. Blondi löntysteli suu mutrulla perässäni kun kiikutin sen tihkusateeseen sadeloimi päällä. Topi taas oli oma lennokas itsensä ja lähti kiitämään hurjaa pukkilaukkaa pitkin tarhaa heti kun irrotin narun. Katselin hetken sen menoa hymy huulilla ja lähdin sitten siivoilemaan karsinoita.
Ros: 30 HM
|
|
|
Post by Ros on Oct 12, 2008 16:42:43 GMT 2
12.10.2008 - Hyppy, pomppu, koikka, loikka..
Astelin haukotellen talliin jo aamusta ja päätin kuurata Blondin karsinan ihan perusteellisesti koska se oli taas sikamaiseen tapaansa sotkenut koko helkkarin karsinan. Onneksi tänään Blondin uusi hoitaja Yuff liikuttaisi mammaa joten voisin itse keskittyä täyspainotteisesti Topiin.
Kun olin hinkannut juuriharjalla seinät ja ruoka-astian marssin suoraa päätä satulahuoneeseen ja nappasin Topin suitset käsiini. Aloin putsata niitä satulasaippualla ja hyräilin ajatuksissani.
Äkkiä tunsin kuinka jotain kumahti yläselkääni ja ponkaisin ylös pelästyneenä. - Mitä vit... CARKKI!, kiljahdin ja katsoin vuoroin tytön nauraviin ilkikurisiin kasvoihin sekä maassa köllöttävään omenanraatoon. - Sori.. Oli ihan pakko!, Carkki sanoi ja näytti kieltä. - Tää muistetaan..., sanoin liioitellun vakavasti ja sain meidät molemmat repeämään nauruun.
Siirryin putsaamaan satulaa ja mietin mitä tänään tekisin. En millään meinannut keksiä mitään uutta ja tänään kaikki vanha tuntui tylsältä. Maastoonkaan en jaksanut lähteä vaikka ilma oli ihana, koska en viittinyt odottaa jotain seuraksi enkä yksin menisi varmasti minnekkään Topin kanssa!
- Terve!, kajahti pian taas ovelta. - Moikka Sastu.. Mites Rensun kanssa?, kysyin nostamatta katsettani satulasta. - Hyvinhän tuon kanssa. Viisastuu päivä päivältä.. Kai.. Mites Topi ja Blondin? - Topi on perus häslä aina vaan... Blondi taas sai hoitajan kuten varmaa oot kuullu.. Alkaa ehkä vihdoin perse pieneen. - Varmasti!, Sastu huikkasi nauraen kiikuttaen Rensun pakkia kädessään.
Katselin ulos ikkunasta ja sitten minulla välähti. Nappasin Topin suitset ja kaivoin sille suojat etusiin ja takasiin. Marssin karsinalle ja samalla vilkaisin kelloa. Se oli jo 12 joten voisin hyvin lähteä orin kanssa pihalle. Laskin suitset karsinan viereen, samoin suojat ja sen jälkeen läimäytin itseäni otsaan.. - Ei hemmetti..., tuhahdin ja hain hevosen hoidossa hyvin olennaisesti käytettävän asian, eli harjapakin sattiksesta.
Palatessani puunasin Topin ruskean karvan perusteellisesti ilman vastavätteitä. - Hei!! Topi! Katsoin suu mutrussa pää kohti kattoa olevaa Topia jonka suupielestä roikkui takajalan suoja. - Äääh.. Anne Topi kiusaa!, esitin pikkulasta. - Hah! No kiusaa takasin!, Anne sanoi silmää iskien.
Hetken siitä pompittuani sain suojan takaisin ja Topin pään alas. Huokaisin ja tällä kertaa kiikutin kainaloni suojissa suojan takasen luokse ja tällä kertaa onnistuinkin. Pian olivat myös loput kolme herran koivissa sekä suitset päässä.
- Moi Ros!, kuului miehen ääni takaani. - Moi Jaakko.. - Mitäs puuhaat? - Hypytän vähän irtona tätä ukkelia. - Tarttetko apuu esteiden kanssa? - Orja! Seuraa!, sanoin madaltaen ääntäni ja lähdin marssimaan kohti maneesia.
Kiinnitin maneesin ulkopuolelle lapun "VARO! Hevonen irti!" jonka jälkeen aloimme kasailla esteitä. Siis minä pidin Topia ja ohjeistin miten puomeista tehtiin ensin kuja jonka keskellä olisi tolpat ja yksi maapuomi.
Sain ensin hölkätä kaksi kierrosta näyttäessäni Topille reittiä. Toisella kerralla hyppäsimme jo parikymmentä senttiä. - Ymmärretty?, kysyin orilta joka vain tunki kielensä ulos suustaan. - Okei oot yhtä hölmö kun aina ennenkin. - Jaakko nosta este kuuteekymppii!
Napsautin juoksutusliinan irti ja siirryimme Jaakon kanssa keskelle. Topi kaahase menemään pitkin poikin pukitellen hurjasti.
Pian se kaahasi puomitunneliin ja hyppäsi ilmavasti esteen heittäen tämän jälkeen hurjat pukit. Itse nauroin vedet silmissä hullunkurisesti koikkelehtivalle orille.
Pian Topi suunnisti uudestaan esteelle hypäten sen kuin leikkiä vain. Se näytti omaavan hienon tekniikan joten päätimme korottaa estettä 80 cm korkeudelle.
Kun Jaakko lähti nostelemaan itse pyydystin orin kiinni, joka onnistui vain lähes hyökkäämällä sen kaulaan. Mutta kun este oli taas kunnossa oli ilo ylimmillään kun Topi pääsi kiitämään vapaana pitkin maneesia.
Korkeammatkin hypyt sujuivat ilmavasti ja kauniisti ja pukitkin alkoivat laantua loppua kohden kun ori alkoi väsähtää. Tipautimme puomin alas ja annoimme orin laukata vielä hetken vapaana maneesissa.
- Topii! Tänne!, huhuilin viheltäen jonka jälkeen sain hämmästyksekseni huomata että ori tosiaan ravasi luokseni ja pysähtyi eteeni ojentaen kaulaansa.
Napsautin juoksutusliinan kiinni ja taputin oria ja kaivoin sille taskunpohjalta porkkanan. - Ooot niiin hieno! Niin hieno!, kehuin oria valtavasti ja talutin sitä muutaman kierroksen käymäjalkaa että hengitys tasaantuisi.
Vein vähän uupuneen mutta selväti tyytyväisen Topin talliin jossa riisuin sen suojat ja suitset. Otin pehmeän harjan jolla vähän suin kuivunutta hikeä pois orin karvasta, jonka jälkeen laitoin sille riimun päähän. Ilma oli lämmin joten loimea ei ulkona tarvittaisi.
Tarhassa Topi heitti kylelleen ja alkoi piehtaroida sydämensä kyllyydestä.
31HM
|
|
|
Post by Anne on Oct 21, 2008 10:04:20 GMT 2
Ros ja Topi 30hm. =) Juu kannattaa lähteä juoksuttamaan heppaa jäiselle pellolle. Konien jalat poikki vaan. Hyvä idea, Jaakko!
|
|