|
Post by Carkki on Nov 16, 2008 17:45:44 GMT 2
16.11 Sunnuntai - Lunta, lunta, lunta 79HM
|
|
|
Post by Carkki on Nov 17, 2008 19:13:52 GMT 2
17.11 Maanantai - Ulkopuolinen
Kolea tuuli sai minut vavahtamaan astellessani lumetonta tietä kohti Seppelettä. Piilouduin kaulaliinani taakse ja kiristin vauhtiani. Talli häämötti mutkan takana ja huomasin pihalla pientä liikettä. Kuitenkaan suurta klaania ei ollut kasautunut ulos ja ymmärsin kyllä syynkin; ilma. Valot heijastuivat ikkunoista ulos ja kuulin kavioiden pauketta käytävältä. Huomasin Jaakon kuljettavan hyvin vastahakoista Anttua ulos. Huikkasin tervehdykset kaukana olevalle pojalle, joka tuskin edes huomasi ystävällistä elettäni. Avasin raskaan tallinoven, jonka takaa pilkotti valoa pimeään aamuun. Muutama heinien iloinen rouskutus loppui ihmettelevään tuhinaan astuessani käytävälle. - Huomenia, huikkasin nopeasti ennen kuin painelin portaikkoon. Oven takaa kuului remakka nauru ja ilmiselvästi Nanan ääni. Avasin oven varovasti ja tervehdin Fiiaa, joka seisoi aivan oven vieressä. Sohvalla istui havaintoni mukaan Nana, jolla oli seuranaan Alina ja Josefiina. - Moi, sanoin pirteästi kolmikolle, jotka tuijottivat minua ehkä jopa nyrpeästi. Alinan ja Jossun suut levisivät leveään hymyyn, mutta Nana vain käänsi katseensa pois ja mumisi jotain seinille. Pirteyteni tyssäsi siihen paikkaan, joten poistuin ripeästi kaapilleni. Avasin sen taskussani lojuneella avaimella, joka sopi lukkoon kuin nyrkki silmään. Kuulin takaani äänekästä sipinää ja kun vilkaisin olkani yli, huomasin Nanan aivan sohvalla istuneiden kavereiden korvassa kiinni.
Käänsin katseeni sekunnissa pois, kun huomasin Josefiinan nousevan ja astelevan luokseni. - Moi, sihahdin nopeasti tytölle, joka säpsähti reaktiotani. - Sori, kaikki vaan ärsyttää, sanoin jo myönteisemmällä äänensävyllä. Tunsin pistävän katseen selässäni, mutten välittänyt siitä. Tiesin kenelle se kuului, enkä aikonut antaa sen häiritä, vaan juttelin Josefiinan kanssa. Pyysin häntä mukaani siivoamaan Palmikon karsinaa ja hymyillen tyttö suostui pyyntööni. Päivä valkeni nyt minullekkin mukavassa seurassa, josta ei ainakaan naurun purskahduksia ja juttelua puuttunut. Ainoastaan Nanan pistävä katse oli jäänyt mieltäni kaivertamaan ja niin uskoin myös mukanani käyskentelevää tyttöä mietityttävän. - Kiitos paljon tästä piristysruiskeesta! sanoin vaaleahiuksiselle tytölle halaten häntä samalla lujasti. - Seppele on best, kaikkineen päivineen, taiteilijasieluinen Josefiina sanoi runoilevasti ja samalla hymyillen kahta leveämmin. Ajan kulun huomatessaan tyttö puikkelehti pihatolle vieden samalla kottikärryt ja talikon minulta. Nappasin Palmikon karsinan oven edestä riimun ja siihen kuuluvan narun. Heilutellen narua puolelta toiselle, vihellellen samalla iloisesti saavuin tammatarhalle. Palmikko ravasi harjaansa puolelta toiselle heilutellen portille. Sen perässä saapui muu klaani, toinen toistaan kuraisempana. - Terve neitokaiset, ehei Pella, sie et pääse. Eikä sen enempää Tiiakaan siitä portin raosta pujahda. Palmi, Palmi-pulleroinen, tulehan! Nuin mammaseni, mennään sitten sisälle, rupattelin iloisesti tammalaumalle. Palmin karva oli kurapeiton valtaama ja tiesin joutuvani kunnon harjaussessioon. Aurinko oli noussut pienenä taivaalle ja näytti kuin sekin olisi hymyillyt.
Tamma pyörähteli hurmiossa Sentin ja Katin tullessa vastaan juuri tallin edessä. - Siis mitä? Mikä sua riivaa, kiimako? kysyin innoissaan inahtelevalta suokilta. Kat sai kuin saikin kiskottua voikon orin pois tynnyrimahan luota, joka vaikutti lähinnä hullulta. Kiskoin tummanruunikon tamman sisälle asti ja pysäytin sen sitten, jääden puuskuttamaan kuin hullu. Kaviot kopsahtelivat käytävään ja komea hirnahdus kantautui ilmoille ja kuulin jonkun huutavan: - Se on Leevi, pois tieltä! Tunnistin äänen kuuluvan Sastulle, joka tunki päänsä ulos Rensun ovesta. - Siis mitä? Oliko se Palmi joka tulee? hän kysyi hämillään. - Jep, kaiken lisäksi kiimaisena, huokaisin kiskoen tamman karsinaansa. Suljin oven ja päästin sen irti, mutta mitä siitä seurasikaan. Noh, tietenkin muutama minuutti kuin hyrränä pyörimistä ja sitten hirnahdusten kuoro. Astuin karsinaan harjat mukanani ja pakotin Palmikon seisomaan. Se tepasteli vähän väliä levottomasti ja kurkki kokoajan kaltereiden välistä käytävälle. Tuntilaiset karttivat luimistelevaa tammaa kaukaa, sillä se ei todellakaan tainnut pitää pienistä hihkuvista lapsista juuri nyt. - Tiiäksä Palmi, sä rassaat mun hermoja just ny, sanoin tammalle, joka lopetti hyrräämisensä ja pysähtyi. Sitten se käänsi päänsä kohti minua ja tuijotti viisailla silmillään kysyvästi. - Voi jestas sun kanssas, lahjotko sä mua? kysyin ja taputin tummaa kaulaa. Tamma tapitti vieläkin suklaanruskeilla silmillään ja ojenteli huuliaan hupparini taskuja kohti. - Okei, leikin hetken namusetää, mut en kauaa, sanoin ja kaivoin taskusta muutaman heppanamin, jotka sujahtivat aikailematta Palmikon suuhun.
Kävelin karsinasta ulos ja suuntasin kohti varustehuonetta. Nappasin sieltä mukaani vain suitset ja pöydältä raipan. Ne mukanani palasin tamman karsinalle, avasin oven ja sain seurakseni taas kiimailevan kaunottaren. Komensin sitä matalalla äänensävyllä, ennen kuin asettelin suitset tamman päähän. Kuolaimet sujahtivat yhtä nopeasti kuin heppanamitkin, mikä sinänsä oli ihme. Kiinnitin remmit, tartuin ohjiin, nappasin käytävältä raipan ja kypärän, sitten vaan menoksi. Talutin tamman ulos ja kiipesin selkään. Se pyörähteli innoissaan, joten painalsin pehmeästi pohkeilla ja ohjasin sen metsään. - Hei oota! kuului perääni Nanan huuto. Mieleni teki sillä hetkellä potkaista tamma hurjaan neliin, mutta pinnistin ja pysäytin Palmin. Kääntyessäni huomasin tytön keikkuvan Tiiansa paljaassa selässä. - Niin, kysyin mahdollisimman neutraalilla äänellä. - No kun.. Olin tosi epäreilu aikaisemmin sua kohtaan, mut ei oo kovin hyvin keritty ystävystyä. Tosin pohjanahan oli sen Leevin hoito ja kun erotit mut, ottaen heti perään Abbyn oria koitsimaan. Ja taas toisaalta se oli onnenpotku, saatiin uusi tallilainen ja minä sain ruveta reenaamaan Siirin kanssa, tyttö selitti ja komensi Tiian eteenpäin. - No olenhan minäkin tehnyt virheitä, mutta niistä oppii. Sovinto? kysyin intopinkeänä tepastelevan tamman selästä, joka kulki aivan rinta rinnan Tiian kanssa. Irrotin otteeni ohjista ja ojentauduin halaamaan itseäni nuorempaa, hentoa tyttöä, joka vastasi heti. Katse oli kymmenen kertaa ystävällisempi nyt, kuin mitä aikaisemmin vietyäni Jossun mukanani. Puhelimme kaikenlaista laidasta laitaan, ennen kuin hoputimme nyt jo laiskistuneet tammat raviin. Itse pystyin istumaan Palmin selässä suhteellisen hyvin, mutta Tiian pomppuravi sai Nanan hyppimään metrin ilmaan joka askeleella. - Tää on kidutusta, tyttö parahti ja siirsi Tiian käyntiin. Lehmänkirjava tamma puuskahti ja totteli. Palmikko hidasti myös käyntiin, minun käskystäni tietenkin.
Käveltyämme jonkin aikaa saavuimme hyvälle laukkapätkälle, joka kaartui loivasti oikealle. Katsahdimme toisiimme ja annoimme laukkapohkeet. Tammat ryntäsivät aivan rinta rinnan hurjaan neliin ja tuntui kuin olisimme liitäneet. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja tunsin itseni todella onnelliseksi, rakastin tätä elämää.
80HM ja sen kunniaksi tarina, jossa riitoja ja sovintoja
|
|
|
Post by Carkki on Nov 18, 2008 19:59:54 GMT 2
18.11 Tiistai - Irtohypytys feat Palmi & Blade 81HM
|
|
|
Post by Carkki on Nov 23, 2008 11:05:18 GMT 2
3.12 Keskiviikko - Leikitään tonttuja jookos? Tamman kiiltävä karva loisti komeasti sen ravatessa yksityistunnilla, pörröisen Taigan seurassa. Vieressäni istuva Wear näytti nukahtavan niille paikoilleen milloin tahansa. Tyttö horjahti vähän väliä eteenpäin silmien ummistuksen seurauksena ja tuuppasin hänet hereille. "Kuule Wear, pitäisköhän sun mennä kotiin nukkumaan?" sanoin tytölle joka jäi tuijottamaan minua suu auki. "No eiei sitten!" korjasin nopeasti sanani huomatessani tytön murhaavan ilmeen. Se ei kuitenkaan ollut kalpeilla kasvoilla kauaa, sillä pian se vaihtui ilkikuriseksi hymyksi ja tuuppauksen seurauksena olin lentää nokilleni. Hihitettyämme hetken huomasimme Annen huitovan meitä luokseen. "Ette millään viittis hoitaa loppuverkkoja noille ridaajille, muutama kierros ravia molempiin suuntiin ja välillä ympyröitä. Sitten vaan käyntiin ja pitkät ohjat", nainen ohjeisti meidän nyökkäillessä vastaukseksi. "Jep, ihan helppo nakki", Wear tokaisi herättyään horroksesta ja saaden minut nauramaan kahta kovemmin. Pieni tyttö Taigan selässä jäi kummeksuen tuijottamaan minua ja hiljenin. Wearin komenneltua Taigan ratsastajaa, minä keskityin Palmikkoon ja sen eteenpäin hoputtamiseen. "Okei, sitten käyntiin ja pitkät ohjat", sanoin ja huokasin syvään. "Pistä viis!" Wear huudahti leikkisästi ja ojensi kätensä, jota läpsäisin nauraen. hehee, kidnapattiin taiga+taiga mukaamme iltamaastoon <382HM
|
|
|
Post by Carkki on Dec 4, 2008 19:47:16 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Dec 5, 2008 14:22:02 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Dec 6, 2008 16:39:24 GMT 2
6.12 Lauantai - Itsenäisyyspäivän maasto Tuulenvire pörrötti tamman harjaa sen ravatessa tyynesti eteenpäin, hengitys höyrysi ja kaviot hädin tuskin koskettivat maanpintaa. Ravi muuttui kuin taikaiskusta keinuvaksi laukaksi. Nojasin hiukan taaksepäin nauttien viileästä talviaamusta. Ruunikko pärskähteli innoissaan saapuessamme pienelle aukiolle, jolle aurinko paistoi somasti. Pieni kinttupolku loppui, mutta tilalle jäin ohut kerros koskematonta lunta. Suomenhevonen siirtyi rauhalliseen käyntiin, enkä vastustellut, kun lopulta se pysähtyi kokonaan. Vedin keuhkoini raikasta ilmaa ja huomasin tammankin tekevän samoin. "Eikö olekin kaunista?" kysyin ruunikolta, joka kaarsi kaulaansa silitykseni alla. Kaikkialla oli hiljaista, lukuunottamatta linnun laulua, sekä pienen oravan tassujen kosketukset vieressämme seisovan kuuseen. Äkkiä rauhalliseen aamuun sekottui jotain pientä jännitystä. Risujen katkeilut saivat Palmikon heräämään horroksestaan. Se tuijotti metsää hiukan jännittyneenä, mutta tunsin sen olevan kuitenkin suhteellisen rauhallinen. Silloin näin sen. Pieni metsäkauriiden lauma asteli suoraan aukiolle, jossa mekin seisoimme. Huomasin heti syynkin miksi ne olivat tulleet juuri tänne, sillä lumikerros oli ohut ja sieltä pilkotti varpuja, sekä oksia. Maailman kauneimmaksikin luonnehdittu kaurisvasa seisoi vajaan metrin päässä meistä, keskustellen selvästi ruunikkoni kanssa. Vain pieni askel tuudittaisi meidät aivan kiinni toisiimme. Palmikko hengähti syvään ja ojensi kaulansa pitkäksi. Vasa heilautti häntäänsä iloisena ja suorastaan pomppasi tamman vierelle. Hiukan kauempana huomasin seisovan kauriin emän, joka tarkkaili tapahtumia hiukan hermostuneena. Vasa kosketti Palmikon turpaa hellästi ja tilanne oli maaginen. Taianomainen hetki kuitenkin katkaistiin niin nopeasti, kuin se oli alkanutkin, sillä vasan emä oli päättänyt sen olleen liikaa. Kauris heilutti häntäänsä vihaisesti ja pikkuruinen vasa riensi takaisin emonsa turviin. Se laski päänsä ja kurkotti emänsä vatsan alle, kunnes tasainen maiskutus täytti hiljaisuuden. Muut kauriit nostivat kiinnostuneina päätänsä, kun äsken niin hiljaa seisonut Palmikko hörähti hiljaa. Sitten hipaisin ohjista oikealle, jolloin tamma kääntyi ympäri. Vasa jäi tuijottamaan peräämme, kun astelimme takaisin aukiolta polulle. Pienet lumihiutaleet laskeutuivat tummalle karvalle, jossa ne sitten sulivat vedeksi. Tarkkailtuani luonnon ihmeitä jonkin aikaa käynnissä, kannustin ratsuni takaisin keinuvaan laukkaan. 85HM
|
|
|
Post by Carkki on Dec 7, 2008 19:55:04 GMT 2
7.12 Sunnuntai - Laitettaisko nyt se satula selkään ja mentäs vääntämään koulua? 86HM
|
|
|
Post by Carkki on Dec 8, 2008 20:27:39 GMT 2
8.12 Maanantai - Hellittelyä 87HM pitkästä aikaa lyikkäripiirros ;D
|
|
|
Post by Carkki on Dec 9, 2008 15:50:57 GMT 2
9.12 Tiistai - Talviaamu 88HM
|
|
|
Post by Carkki on Dec 11, 2008 18:09:38 GMT 2
11.12 Torstai - Maastofriiikkejää, tumtumtum.. 89HM ja sori ku hoitelen vaan kuvilla :/ mutku ei inspistä tarinoihin, mut kuviin on!
|
|
|
Post by Carkki on Dec 15, 2008 19:25:06 GMT 2
15.12 Maanantai - Minun tamma on parempi kuin sinun kouluratsu! 90HMANNE! hoitaakos magnet enään tammaa?Hoitaa, mutta on pitemmällä tauolla. =9
|
|
|
Post by Carkki on Dec 19, 2008 14:26:43 GMT 2
19.12 Perjantai - Blade + Palmi = teräsmammat 91HM
|
|
|
Post by Carkki on Dec 20, 2008 17:58:04 GMT 2
20.12 Lauantai - Uusi tuttavuus, joka tumpsahti lumeen
Tamman hengitys höyrysi sen ravatessa kahta kovempaa ravia tarhassa. Pelästynyt ilme kertoi kaiken, nyt ei olisi kaikki kohdallaan. Hölkkäsin lähemmäs tarhaa ja päästin ilmoille huvittuneen naurun. "Sooh neitiseni, se on vain pienenpieni jänis", sanoin tammalle, joka viimein uskaltautui pois nurkasta, jonne se oli paennut. "Moi, mennäänkös sisälle, senkin kuumakalle?" kyselin höyryävältä Palmikolta hymyillen. Taputin sen kaulaa, johon noussut hiki tahmasi lapaseni ja sai sen juuttumaan kiinni. "Yök!" huudahdin ja kiskoin kättäni irti ruunikosta karvasta. Vihdoin pääsin pinteestäni ja pyyhkäisin käteni tamman tummanpunaiseen loimeen. Korvat pystyssä Palmi vastaanotti pyynnön sisälle lähdöstä ja innoissaan se ponkaisi ulos aukinaisesta portista. Kengitetyt kaviot kopsahtelivat tiehen kun kävelimme tallille kylmästä ulkoilmasta. Kaikkialla oli sokaisevan kirkasta ja linnutkin, jotka eivät olleet lähteneet "lomailemaan" laulelivat iloisesti lumen täytteisissä puissa.
"Caarkkiii, tuu mun ja Kallen kaa maastoon, jookos?" kuulin jonkun kysyvän karsinan ulkopuolelta. Yllätyksekseni se ei ollutkaan Sophie, vaan leveästi hymyilevä noin viisitoistavuotias tyttö. "Oho, sori, mä oon Cindy, Kallen hoitaja", tyttö sanoi nähdessäni hämmästyneen ilmeen. "Aaa joo, mäku luulin että Sof hoitaa sitä", sanoin mietiskellen, mutta Cindy kertoi kaiken tytön erottamisesta hänen hoitajaksi pääsemiseen asti. "OK, kiitti selventämisestä ja of course me tullaan!" sanoin viitaten heiniään mussuttavaan Palmiin. Ruunikko tamma käänsi katseensa meihin ja pärskähti laiskasti. "Kiva, nähäänkö puolen tunnin päästä ulkona varusteet selässä?" Cindy kysyi, mutta jatkoi: "Tai no hei! Mennään sittenkin ilman satulaa!" "Jeps, se on meidän erikoisalaa", sanoin hymyillen riisuessani tammalta loimea. Taittelin sen karsinan eteen ja nappasin mukaani harjan. Pyörittelin hikisen karvan läpi huolellisesti pariin kertaan, jolloin se muuttui takaisin kiiltäväksi. Tyytyväisenä myhäillen suljin karsinan oven ja lähdin suitsien hakumatkalle.
Kurkistaessani matkan varrella sijaitsevaan Kallen karsinaan huomasin upouuden hoitajan pähkäilemässä suojien kanssa. "Pöö!" huudahdin ja sain Cindyn lentämään takamukselleen. Kikatellen riensin varustehuoneeseen ja nappasin tutusta naulasta mustat suitset. Nyt ohi kulkiessani en saanut säikäytettyä ketään ja sekös harmitti! Palmi tosin säpsähti hiukan kun avasin oven turhan ripeästi, ei muuta. Sulloin kuolaimet tamman suuhun ja kiinnitin remmitkin nopeasti. "Tässä Palmillekkin viltti", Anne sanoi karsinan ulkopuolelta ojentaen minulle oranssin viltin. Huojuva kasa naisen sylissä varmisti kaikkien saavan jonkunnäköisen lämmittimen ylleen. "Kiitoskia, sitä tarvitaankin!" sanoin ja kerroin kaikista mahdollisista maastolenkeistämme, asetellen vilttiä samalla tamman selkään. "No hyvä että on käyttöä, ciao!" nainen sanoi hymyillen ja päästi meidät takaisin hommiimme. Nappasin ulkopuolelta kypäräni, sekä tietenkin puolipitkän raipan, jolle ei tosin ehkä tällä reissulla olekaan käyttöä. "Ciindyy, ootko sä jo valmis?" huusin saaden myöntävän vastauksen. Avasin oven ja talutin tynnyrini ulos, jossa pystyharjainen Kalle jo seisoskelikin. Kapusin lumisen rampin päältä selkään ja huomasin toisenkin tytön ottavan minusta mallia. "Sit vaan menoks!" sanoin hymyillen ja ohjastin löntystelevän tamman tielle päin.
Rupattelimme kaikenlaista päätyen jopa tämän hetken polittisiin uutisiin. "..ja siitä Henna Virkkusesta tai jostain sellasestahan tuli joku ministeri, vai mikä se oli?" Cindy sepitti innostuneena saaden minut hekottamaan. "Hihii...vai...mikä...hihii...se oli!" sain sanottua hekotukseni seasta. Tyttö ymmärsi yskän ja räjähti nauramaan mukanani. Palmikko ja Kalle kävelivät rinnatusten leveää tietä meidän hytkyessä niiden selässä kuin jauhosäkit. "Ravattaisko?" kysäisin, mutta en kyllä odottanut vastausta vaan maiskautin kielelläni ja tamma allani pinkaisi raviin. Kalle ei kauaa odotellut vaan ravasi pian ratsuni rinnalle ja ei aikaakaan, kun käynnissä oli hevosten kiitoravikilpailu. "Ptruuu, sooo, KALLEEE, ää!" Cindy kiljui roikkuessaan ruunan tyngässä harjassa. Lopulta voimat taisivat pettää ja tyttö tömpsähti lumeen. Pysäytin tamman ja sain kiskaistua myös Kallenkin ohjista ja se hidasti kuuliaisesti. "Sattuko?" kysyin Cindyltä, joka oli jo apinanraivolla kiipeämässä takaisin selkään. "Ehei", tyttö sanoi leveästi hymyillen ja vakuutti minut täysin. "Noo, se tarkoittaa että laukataan!" sanoin nauraen ja annoin Palmikolle laukkapohkeet. Tien pintaan jäi kahdet kavionjäljet rinnakkain niiden pistellessä menemään. "Tää on niiin ihanaa!" Cindy kiljui Kallensa selästä saaden minut nyökyttelemään. "Parasta 4ever!" vastasin ja kannustin tamma kovempaan vauhtiin.
92HM (vihdoin myös tarina, joka on aika kökkelisköö..)
|
|
|
Post by Carkki on Dec 22, 2008 13:27:06 GMT 2
21.12 Sunnuntai - Tonttustelua 93HM
|
|