|
Post by Carkki on Sept 6, 2008 13:52:21 GMT 2
6.9 Lauantai - Eilen raadettiin, tänään nautitaan! Miksköhän munkuvat.org ei toimi..?
|
|
|
Post by Carkki on Sept 7, 2008 9:54:48 GMT 2
7.9 Sunnuntai - Kaikki siitä tykkää, mutta kukaan ei puhu
Huokaisin syvään kaataessani likaiset turpeet lantalaan, sateen tuprutellessa hiljalleen taivaalta. Ryntäsin äkkiä sisään jossa lakaisin karsinan edustan ja pesaisin ruokakupin ja suolakiven. Sen jälkeen lähes parkaisin muistaessani laitumella viruvat hevoset, sateen yhä vain kiihtyessä. Kiljuin yläkerrasta muutaman hoitajan mukaani ja kiikutimme koneja sisään. Itse otin oritarhan eli Bertin ja Leevin. Sophie lupasi napata myös Palmin hakiessaan Hensua ja pian kaikki pollet olivat suhteellisen uitetun näköisenä sisällä. Hikiviilalla pyyhkäisin tamman selän kuivaksi, ennen kuin nakkasin sille talliloimen selkään. Orini hoitaja Nana oli jo täydessä touhussa polleni kanssa. Huikkasin vain "moi" ennen kuin kipitin yläkertaan syömään eväitäni. avasin muovin sisästä voileivän ja mussutin sen innokkaasti kitaani kuin nälkäinen karhu. Juomapullo tyhjeni ennätysvauhtia vatsaani, sen sisältönä ollutta omenamehua ei enää näkynyt. Syötyäni ja juotuani palasin talliin jossa riisuin tammalta loimen. Sen karva oli nyt jo suhteellisen kuiva, mutta silti likainen, joten aloitin sen harjaamisen. Pölärillä kaikki irtonaiset karvat ja liat lentelivät kuin perhoset pois tamman karvalta. Sitten hieroin Palmia ensin dandyllä, mutta lopuksi vielä ihan käsin.
Huomasin kuinka hoidokkini nautti saamastaan kohtelusta ja alahuuli alkoi kosketella pian jo maata. Kaula kaartui nautinnosta ja korvat osottivat pienesti taaksepäin. Silmäluomet näyttivät olevan yhä painavemmat ja pian ne olivat jo kiinni. Kolmen vartin ajan tuota kohtelua kesti, mutta sitten käteni olivat jo niin puutuneet ja jouduin lopettamaan nautinnollisen hetken. Palmi nosti päätään ja hörähti pehmeästi astuessani sen viereen. Se tunki ystävällisenä turpansa syliini ja huokaili syvään. Raaputin sitä kaulalta ja korvien takaa, paikasta josta se piti. Se alkoi hamuilemaan takkini taskuja ja raaputti pian etuhampaillaan vasenta käsivarttani, joka jatkoi kuitenkin "työtänsä" samaan malliin. Hetkisen kuluttua hoidokkini kuitenkin kyllästyi ja kääntyi suolakiven puoleen. Se nuoleskeli sitä hetken ahnaasti ja tarkkailin tamman jokaista liikettä uteliaana. Se nosti välillä päätän ja vilkuili minua ystävällinen ilme naamallaan. Tänään olisi lepopäivä ja vettä satoi yhä vain kaatamalla, joten saatoin vain soittaa siskoni kuskaamaan minut kotiin, en halunnut kastua skootterini kanssa.
|
|
|
Post by Carkki on Sept 8, 2008 14:25:30 GMT 2
8.9 Maanantai - Tuntipolle
Tamma laahusti perässäni rauhallisesti, korvat lupsottaen, silmät kuitenkin uteliaina vilkuillen ympärilleen. Vilkaisin taakseni ja kutsuin sitä nimeltä tähän maailmaan. Se hörähti kiinnostuneena ja pukkasi turvallaan vatsaani. - Hassu, huikkasin sille samalla kun rutistin tukevaa tammaa. Olin ajatellut ilmoittaa tammaa muutamiin kisoihin, sekä koulu että este. Vatsa oli jo jonkin verran pienentynyt ja tammalle mahtui nykyisin joskus ostamani panssarivyö, jonka olin kiinnittänyt estesatulaan. Tänään en kuitenkaan voinut itse ratsastaa sillä ensin olisi tamman kengitys ja sen jälkeen polle menisi kahdella peräkkäisellä puomitunnilla. - Toisella menisi jokin Minna, joka on mennyt ennen poneilla ja toinen Saija joka on ratsastanut tammalla ennenkin, muttei halua ikinä hoitaa sitä. Niinpä hoito olisi minulle täysin varma, mietiskelin hymyillen. Talutin tamman sisälle talliin, jossa odottikin jo kengittää keskellä käytävää. - Jaa, tämäkö suokki on se Palmikko? harmaahapsinen mies kysäisi virnistäen paljastaen puuttuvat hampaansa. Nyökkäsin hymyillen, kiinnittäen samalla tammaa ketjuihin käytävälle. Papparainen aloitti hommansa ja Palmikko seisoi rauhallisena hänen käsittelyssään.
Kengityksen jälkeen talutin tamman ripeästi karsinaan, harjasin sen huolellisesti ja hain yleissatulan, sillä olin ostanut itse tammalle estesatulan, mutta koulusatula oli ollut jo valmiina. Musta satula selässä ja suitset päässä tamma näytti hyvin tavalliselta tuntihevoselta, pikkutyttöjen paukutellessa sen kylkiä innoissaan. Olin saanut siihen jo kuitenkin tuntuman ja enää se ei juurikaan allani laiskotellut, vaan teki innokkaana töitä, tehtiin mitä sitten ikinä. Minna saapui arasti tammani karsinalle, vähäeleisesti tarttui sen ohjiin ja pakotti minut pois sen viereltä. Siirryin hämilläni ja avasin oven kohteliaasti, nostin mustan hupparini päähän ja kiristin sen naruja. - Phyh, huokaisin tyytymättömänä kävellessäni kohti penkkiä jolla Helmi ja Ada jo istuivatkin. Helmillä taisi olla sama tilanne, sillä hän mulkoili tamman ratsastajaa jonka nimeksi muistin Mintun. Hän ei ollut kovin mukava tyyppi, komenteli vaan kaikkia aina. Myötätuntoisesti sanoin jotakin, ennen kuin siirryin seuraamaan tunnin kulkua. He aloittivat ravaamisen, joka ei ollut hirveän kauniin näköistä, hevosparat. Suista kiskottiin, pohkeet olivat puolimetriä irti kyljistä ja silti ne paukuttelivat niitä.
Huokaisin syvän kahden tunnin kuluttua palatessani kentälle, ottaessani hymyilevältä Saijalta ohjat, sillä itse hän ei halunnut hoitaa tammaa. Tamma katsoi minuun jo hiukan pirteämmältä, sillä Saijan ratsastustyyli oli kaunista ja pienieleistä. Vein tamman karsinaansa ja purin sen nopeasti varusteista. Aloin harjaamaan tamman ruumista, sen lepuuttaessa samalla takajalkaansa ja venyttämällä alahuultaan. Nostatin jokaisen kavion yksi kerrallaan ja puhdistin ne, vaikkei ne oikein ollutkaan kovin likaiset, sillä kengät olivat ihan uudet. Homman loppuun saatuani nakkasin sen selkään ohuen loimen ja vein tarhaan takaisin jaloittelemaan. Sen jälkeen palasin talliin ja siivosin karsinan huolellisesti, pesten samalla kupit ja harjat, seinät sekä vesiautomaatit ja kaikki varusteet. Aikaa oli kulunut jo pari tuntia, joten nappasin tamman takaisin sisälle ja annoin sille ruoat, jotka katosivat hyvinkin nopeasti pyöreään mahaan.
|
|
|
Post by Carkki on Sept 9, 2008 20:00:04 GMT 2
Ja nyt hyvä immeiset, valmistautukaa elämänne epäselvimpään juttuun. Idea kyllä toimii, mutta muuten ei sitten mitenkään..!9.9 Tiistai - Sateinen aamu eli siis ja seurauksena on: kjäh, kjäh
|
|
|
Post by Carkki on Sept 10, 2008 19:39:24 GMT 2
10.9 Keskiviikko - Tytöt tarvii hellän tamman, duududdudduduu-duuduu!
|
|
|
Post by Carkki on Sept 11, 2008 19:10:28 GMT 2
Tuli jostain tällainen inspis sekopsykeen kuvaan 11.9 Torstai - Ai mäkö seko, vai?!?
|
|
|
Post by Carkki on Sept 13, 2008 18:20:01 GMT 2
13.9 Lauantai - Se hirnui! MULLE!!!
|
|
|
Post by Carkki on Sept 16, 2008 14:12:03 GMT 2
Arkistoista kaivelin tällaiset hoidot kun en oo päässyt kunnolla tänne laitteleen Jospa ei haittaa.. 14.9 Sunnuntai - Tavallinen tai ei niin tavallinen päivä Tamma pyörähti villisti takajalkojensa varassa, jatkaen sitten tulosuuntaan päin pukitellen. Katsoin sen menoa ihaillen, pyöreä tynnyrimaha vain pomppi ylös-alas tamman jatkaessa kiiruhtamistaan kohti muita tammoja. Hensu luimisti korviaan selvästi ärsyyntyneenä suokin kirmailuun, kuin pieni varsa konsanaan. Muutkaan eivät osoittaneet suurempaa myötätuntoa ja tamma palasi luokseni korvat höröllään ja ilme valppaana. Se puuskutti raskaasti painaessaan päänsä olkapäälleni. - Moikka tyttö, kuiskaan sen korvaan, samalla varovasti tarttuen sen riimuun. - Mentäiskö sisälle? kysäisen tammalta, joka laskee päänsä vierelleni, selvästi vastaten myöntävästi. Hitaasti liikahdamme askel kerrallaan kohti valkoista porttia. Avasin mahdollisimman äänettömästi portin, jotteivat muut rinsessat kuulisi meitä ja kerrankin onnistuin. Kävelin tamman kanssa jo vaalenneelle ruohikolle, jossa kiipustin paljaaseen selkään. Tamma laski päänsä tyynenä ja maisteli kuivahtanutta ruohoa. Se ravisteli päätään kuin sanoen "HYI ETTÄ!" Naurahdin heleästi ja liuin alas selästä, halasin tammaa lujasti ja astelin talliin, luottavaisen oloinen hoidokki perässäni. Hetkeksi se seisahtui, katsoi minuun ja hirnahti oikein kimeästi ja kovasti. Haukoin henkeäni ihmeissäni, taitaa tamma minusta jo ainakin jonkin verran tykkää. Se katseli pää pienesti kallellaan kentälle, jossa Chao ratsasteli Epulla, joidenkin hoitajien hihkuessa parin suorituksille. Vaikka Palmi ei olekaan koko tallin komein ja eniten osaava heppa, niin silti se vei minun sydämeni ja ei aio varmaan koskaan sitä palauttaa. Käännyin pihalle josta astelimme tielle, tamman seuratessa kuin koiranpentu vierelläni, korvat leppoisasti sivuille osoittaen. Kun olimme kääntymässä tien yli, yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi auto, joka kolautti tammaa pienesti takapuoleen. Se hirnahti pelästyneenä ja ryntäsin sen luokse itkua pidätellen. - On mun vika jos suhun sattu rakas! kiljuin juostessani sen luo. Kuitenkaan mitään ei näkynyt, mutta autoilija sen kuin kaahasi tiehensä, minun puidessa nyrkkiä häneen peräänsä. Minä pelästyneenä henkeäni haukkoen kiipesin tamman selkään ja makasin siellä liikkumatta. Allani seisonut tamma liikahti pari askelta eteenpäin, mutta pysähtyi sitten katsomaan minuun, kuin pyytääkseen lupaa liikkumiseen. Nyökkäsin sille ja tungin koko naamani sen paksuun mustaan harjaan. Tamma käveli pitkin, rauhallisin askelin aivan tien reunassa, varmistaen etten tippuisi. Aamulla näkemäni villikko oli nyt rauhallinen kuin viilipytty, ei hötkyilyjä mihinkään suuntaan. Tallin pihaa ennen liukeni alas selästä ja lähdin juoksemaan, Palmin seuratessa perässäni laukaten, innoissaan samalla pukitellen. Aina jos se kaahasi ohitseni ja huomasi sen, oli seuraava päätös nopea liukupysähdys. Juoksimme pitkin tietä pitkin, aina tarhoille asti. - Tänne mä aion sut jättää ja mennä ite siivoamaan sun karsinaa, sanoin sille ja painuin hommiini, ensin tietenkin muistaen pusun turvalle.
|
|
|
Post by Carkki on Sept 16, 2008 14:29:51 GMT 2
15.9 Maanantai - Illalla uusi hirnahdus ja uudet kujeet
|
|
|
Post by Carkki on Sept 16, 2008 14:31:48 GMT 2
16.9 Tiistai - Öhm.. Mielikuvitusta..? juups Ja kuvan selitys siis: Palmi pitää hoitajille ja Annelle tuntia, kuvassa minä (mustat hiukset) ja Magnet (oranssit hiukset), muut on piilossa jossain
|
|
|
Post by Carkki on Sept 17, 2008 13:37:20 GMT 2
17.9 Keskiviikko - Esteet odottaa, mutta matka on pitkä
Käänsin tamman ympyrälle, sen pitäen täydellisyyttä hipovan muotonsa ja askelluksensa. Teetin vielä muutamia väistöjä ja taivutuksia, kunnes siirsin sen lepokäynneille. - Juups, mamma, eiköhän oo jo aika siirtyä esteisiin, kuiskuttelin sille rauhallisella äänellä, maaten sen tummalla kaulalla. Tamma laski päänsä alas aivan yllättäen ja luiskahdin kuin aloittelija sen etujalkojen eteen. - Oho! huikkasin vain nopeasti muutamien katsojien naurun purskahdukseen. Istuessani maassa, tamma pukkasi minut turvallaan kaaduksiin, teki äkkikäännöksen ja lähti pukkilaukkaa toiseen suuntaan. Huonoksi onneksi olin säilyttänyt ohjat kädessä ja tamma repäisi nyt minut mukaansa, mutta seisahtui sitten kun huomasi minut mukanaan. Huokasin perusteellisen syvään ja punnersin takaisin selkään. Kokosin ohjat ja päättäväisesti hoputin sen raviin. Tamma heitteli ärtyneenä päätään ja laiskotteli oikein kunnolla, joten muutama raipanisku oli paikoillaan. Korvat luimussa se pukitteli muutaman pukin, johon vastaus oli sama: raippaa ja pohkeita, eikä tamma päässyt voitolle, vaan luovutti ja ravasi nätimmin loppuajan. Seuraavalla kierroksella ohjasin sen pienelle ristikolle, joka kolautettiin alas, sillä joku ei viitsinyt nostaa jalkojaan sen yli. - Ja hyvin alkoi tämäkin tunti! kiljaisin tamman alkaessa ominpäin peruuttelemaan. Menetin malttini (hyi,hyi, Carkki) ja mäiskäisin raipalla oikein olan takaa. Palmi kimmastui siitä ja loikkasi pukin säestyksellä eteenpäin, siirtyen laukkaan. Huokasin syvään ja nousin jalustimille seisomaan.
Aina kun tynnyri hidasti vauhtiaan, oli vastauksena vain hoputtaminen ja pian voitin tämänkin tahtojen taiston. Ohjasin sen uudestaan linjalle ravissa ja tuloksena oli siisti, pieni loikka. Ravasimme sen vielä toiseen suuntaan muutaman kerran, kunnes nostimme esteen pystyksi ja sen jälkeen laitettiin pienen_pieni okseri. Tulimme tällä kertaa laukassa ja tamma pomppi esteet kunnon loikilla, selvästi innostuen. Yllytyshullu sastu nosti esteet 70cm, jonkun ehdotuksesta ja saatoimme vain tulla. Tamma hyppäsi suhteellisen siististi esteet yli, mutta itse olin hieman myöhässä ensimmäisellä ja linja meni päin mäntyä. Korjasin kuitenkin asian ripeästi ja liidimme viimeisenkin yli. Ensimmäinen este nostettiin kahdeksaan kymppiin ja jälkimmäinen oli jo 90cm-100cm, eli tamman ennätyksiä hipova. Saavuimme linjalle siististi ja tamma ponkaisi ensimmäiselle suhteellisen läheltä, mutta hyppy oli aivan upean tuntuinen silti. Mahan pohjassa kutitti kun ohjasin sen jälkimmäiselle esteelle päättäväisesti. Se hyppäsi juuri oikealta kohdalta esteen yli ja liitelimme kauas esteen taakse, helposti siis. Kiljaisin innoissani ja se säikäytti tamman, joka hyppäsi sivulle pelästyneenä ja lensin suoraan kohti seinää. Hetkessä kaikki pimeni, kuulin vain muutamia kauhun kiljauksia ja tunsin kuinka Palmi pukki minua hätääntyneenä.
|
|
|
Post by Carkki on Sept 18, 2008 17:20:53 GMT 2
18.9 Torstai - Päin mäntyä ((pääsin siis pois hospitalista ja riensin tallille, kiroten fakin hospitalit hiiteen..!))
|
|
|
Post by Carkki on Sept 20, 2008 10:21:42 GMT 2
20.9 Lauantai - Uusi otsahihna 63HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2008 14:06:26 GMT 2
Laskeuduin rappuset alas talliin ja suuntasin tammojen tarhalle. Pyydystin Palmikon tarhasta ja talutin sen talliin. Kaivot kopsahtelivat lattiaan kotoisasti.
Hain harjat ja aloin sukia savikuorrutusta irti tammasta. Harjasin sitä voimakkain vedoin, kunnes punaruskea karva hohti puhtauttaan.
Vein Palmin takaisin tarhaan nauttimaan kauniista syyspäivästä. Suukotin sen silkkiturpaa ja päästin sen kavereidensa seuraan.
//kiireinen Magnet ja Palmikko
|
|
|
Post by Carkki on Oct 2, 2008 12:09:04 GMT 2
2.10 Torstai - Jälleennäkeminen ja filmitähti kuvan selitys siis se, että napsaisin kuvan kameraa lähelle tulleesta Palmista aamutuimaan
|
|