|
Post by Carkki on Aug 28, 2008 14:20:09 GMT 2
Hiukan harmittaa kun Palmia hoitaa nyt myös hyperaktiivinen Magnet, mutta ei kai se haittaa jos mamma hoidetaan muutamia kertoja päivässä? Vai?28.8 Torstai - Jos toista rakastaa kovasti, ei voi siitä irrottaa vaikka joku yrittäisikin meidät eroamaan saada!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2008 7:40:07 GMT 2
Saavuin tallille heti aamusta. Ilma oli puolipilvinen ja sopivan viileä. Kävin moikkaamassa Humua ja Palmikkoa, ja sitten lähdin siivoamaan karsinoita. Lappasin likaiset kuivikkeet kärryyn ja hain puhtaat tilalle. Sitten hipsin hakemaan Palmikon tarhasta.
Nopea vilkaisu umpikuraiseen tammaan riitti kertomaan että harjaus tulisi kestämään pitkään. Huokaisten poimin kumisuan käteeni ja aloin hiljalleen pyöritellä pinttynyttä kerrosta pois Palmikon karvasta. Etenin kaulalta lavoille, lavoilta vatsaan ja sieltä lautasille. Palmikko venytti ylähuultaan nautinnollisesti aina kun osuin kutiavaan kohtaan.
Pitkän kumisuan pyörittelyn jälkeen otin pölyharjan ja huiskin sillä pahimman pölykerroksen pois. Pöly kutitti kurkkuani ja sain yskiä pitkän tovin.
-Sä oot allerginen hevosille etkä enää ikinä voi tulla tallille, haudanvakava ääni takanani totesi.
Käännyin ja näin takanani Jaakon virnistelemässä. Pöläytin pölyharjan pölyt miehen naamalle ja kysyin kukas tässä olikaan allerginen. Jaakkokin sai yskiä ja minä tällä kertaa virnistelin.
Pehmeällä harjalla viimeistelin Palmikon harjaa ja häntää myöten, ja tarkastin kaviot. Säteen viereen oli kiilautunut pieni kivi, jonka poistin. Palmikko yritti kiskaista jalkansa pois otteestani mutta onneksi olin varautunut, ja suuri kavio pysyi otteessani. Painoin kohtaa jossa kivi oli ollut, mutta tamma ei aristanut sitä.
Näin tuntilistalta, että Palmi meni alkeistunneilla, joten päätin jättää tällä kertaa ratsastamatta. Vein puhdistetun Palmikon tarhaansa ja siirryin satulahuoneen puolelle. Nostin mustan koulusatulan telineestään ja aloin hinkata sitä puhtaaksi satulasaippualla ja sienellä. Suitsetkin pääsivät käsittelyyn, ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Sitten lähdin kiipeämään olkkariin, jossa Sastu, Pipsa ja Karoliina olivat rupattelemassa. -Moi! kuului Karoliinan ja Sastun suusta, mutta Pipsa ei kyennyt moikkamaan, niin hartaasti hän ryysti kokista. Vaihdoimme kuulumisia ja kun vilkaisin ikkunasta tammojen tarhalle päin, näin Palmikon piehtaroimassa iiiiihanassa mudassa..
//Magnet ja Palmikko
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2008 11:40:38 GMT 2
Palmikko ja Magnet syysretkellä
|
|
|
Post by Carkki on Aug 29, 2008 12:26:59 GMT 2
29.8. Perjantai - Tallilla 40HM
|
|
|
Post by Carkki on Aug 29, 2008 14:31:29 GMT 2
29.8 Perjantai - Illalla kaikki on niin kaunista, niin surullista
Ruunikko tamma hörähti hiljaa karsinansa perältä. Se oli harjattu, hiukan unisen näköinen, silti niin kaunis eläin. Sen suuri ruho kohottautui maasta, liikahti ovelle päin, jossa seisoin häkeltyneenä, ehkä hiukan surullisenakin. En saisi omia rakastani yksin, vaan joutuisin jakamaan sen jonkun muun kanssa. Enhän minä sille mitään voisi, eihän asia minulle juurikaan kuulu, Annehan siitä päättää. Ja Magnethan on jo ennen hoitanut Palmikkoa, minkä minä enää asialle voisin. Onhan minulla omana Leevikin, toisin kuin toisella tytöllä. Pyyhkäisin poskelleni vierähtäneet kyyneleet ja astuin sisälle karsinaan. Tamma painoi päänsä rintakehääni vasten, huokaillen samalla tyynesti ja rauhallisesti. Sentään se, edes, tunnisti minut ja luultavasti pitikin, edes jonkin verran. Näpräsin sen tuuheaan otsatukkaan letin tapaista, tamman pitäessä päätään rauhallisesti vasten minua. Huokaisten irrottauduin tummasta Palmista, sen kohottaessa päätään hämmästyneenä. Tuo katse, loisti kiltteyttä ja sillä hetkellä tiesin, että rakastin tuota edessäni olevaa olentoa melkein enemmän kuin mitään muuta.
Asettelin uudet, nahkaiset päitset tamman siroon päähän. Musta nahka kiilsi kauniisti hangattuani niitä kuin viimeistä päivää puhtaaksi. Hymyilin pienesti lopputulokselle, kaunis, suuri, rakas tamma näytti jumalaiselta vierelläni. En jaksanut etsiä narua, avasin vain hiljaa karsinan oven, astelin sieltä ulos tamma perässäni. Vilkaisin ulos astuessani kelloa, joka näytti jo yhtätoista, mutten välittänyt, astelin vain hiljaisesta tallista ulos, hoitohevoseni perässä uteliaana päätään kurkotellen. Kysyvä katse sen silmissä sai minut miettimään tekoani, mutta en perunut silti suunnitelmaa. Ulkona tuuli tarttui hiuksiini liehuttaen niitä kasvoilleni. Hiukset viilsivät silmiäni, kivutessani leveään selkään. Tumma taivas, viileä maa, mutta silti niin tunnelmallinen ilta. Kuu oli noussut taivaalle ja se loisti kauniisti taivaalla. Pyysin tammaa liikkeelle ja pohkeilla ohjasin sitä kohti hämärää metsää. Allani oleva ratsu ei epäröinyt jatkaa askeliaan kohti tuntematonta, vaikka olikin jo melkein yö. Haukoin sisääni syksyisen metsän ilmaa. Rauhallinen Palmikko vakuutti minut kannustamaan sen raviin, siitä melkein suoraan laukkaan. Puiden oksat kahisivat pienesti, allani oleva tamma nosti korvansa eteen ja syöksähti laukkaan. Tartuin harjasta kiinni ja tiesin, että tämä oli melkein hullun hommaa, mutta kun luotin suureen tammaan niin kovasti, saatoin tehdä mitä vain. Vain päitset tamman päässä, ei kypärää, melkein ilman mitään, laukkasimme suoraa tietä. Päästeltyämme kaikki pahimmat tunnevyöryt pois, hidastimme käyntiin, ja tiesin että Seppele häämötti jo edessäni. En nähnyt eteemme, annoin tamman vain kulkea eteenpäin, luotin siihen.
Saapuessamme pimeään tallipihaan huomasin siellä olevan hiukan huolestuneen näköinen Elli. Hän sanoi jotain, mikä häipyi tummaan metsään. Liu`uin alas selästä ja kävelin luottavaisen oloinen tamma mukanani talliin. Nainen katsoi hetken ihmeissään perääni, mutta ei sanonut mitään. Lämmin tuulahdus hevosten hajuja otti meidät syleillen vastaan. Kävelin muitta mutkitta suoraan ruunikon karsinalla, asettuen sinne istumaan. Perässäni tullut tamma asettui ensin seisomaan, mutta valahti pian makaamaan. Se painoi raskaan päänsä syliini ja tunsin kuinka silmäluomeni painuivat yhä kiinnemmäksi. Pian olin jo umpiunessa, ilman tietoakaan missä olin.
|
|
|
Post by Carkki on Aug 30, 2008 9:15:07 GMT 2
30.9. Lauantai - Tynnyrimahan liikuntatunti
- Carkki, Caaarrkkkiiii, kuulin jonkun kysyvän. Avasin silmäni ja katsoin ympärilleni hämilläni. Olin tallissa, näemmä yläkerran sohvalla ja Elli seisoi edessäni. Kauempana huomasin Jaakon hörppivän kahvia, joten ponkaisin ylös sohvalta ja liityin pojan seuraan. - Taisit eilen nukahtaa Palmin karsinaan, nainen sanoi hymyillen pienesti. Mumisin jotain vastaukseksi ja hörppäsin melkein mustaa kahvia suuhuni. Juotuani kahvin hyppelehdin alas portaita kohti tallia. Hevoset nostivat uteliaina päätään ja kaksi tuttua hirnahdusta kuului korvaani. Toinen oli Leevin, jonka karsinalle suunnistin ekana. Huomasin Nanan puhdistavan herran takakavioita, tullessani karsinalle. Ori nosti päänsä kaltereiden väliin ja rapsutin sitä turvalle. - No moi, kullannuppu! hihkaisin orin höristessä innokkaana. Voisit mennä sillä tänään maastoon, sanoin tytölle joka nyökkäili innokkaana. Hymyillen poistuin karsinalta hoidokkini luokse. Palmi makasi karsinassa, mutta minut huomatessaan se ponkaisi ylös ja hirnui kuuluvasti. Hymyilin tamman innokkuudelle astuessani sen karsinaan. Se oli syönyt jo, joten aloitin melkein puhtaan tamman harjaamisen. Ainoastaan turvetta oli tarttunut ruunikon karvaan ja mustaan harjaan.
Pian olin jo valmis ja saatoin lähteä hakemaan tamman varusteita. Nappasin mukaani tällä kertaa ruskeat suitset, martingaalin ja ruskean estesatulan. Satulahuopa oli hiukan hikinen ja karvainen, joten vaihdoin sen hienoon punaiseen satulanmuotoiseen huopaan. Palasin karsinalle ja asetellin suitset sen päähän. Satulan ollessa selässä, kiinnitin satulavyön martingaalin. Seuraavaksi olisi vyön kiristäminen, joka voisi tuottaa ongelmia. Ja niin tuottikin, sillä tamma oli kerennyt paksuuntua laitumella aika mukavasti ja hiki virtasi pitkin selkääni saadessani viimein satulavyön edes ensimmäiseen reikään. Huokasin syvään vetäessäni vielä vyötä tiukemmalle. Ruunikko tamma viskeli päätään hiukan ärsyyntyneenä ja kuopi etukaviollaan maata. Komensin sen olemaan aloillaan ja sainkin vyön toiseen reikään. Lopuksi nappasin itselleni kypärän ja esteraipan käteeni. Talutin pirteän tamman maneesiin, jonne olin pyytänyt muutaman tytön kokoamaan viiden esteen radan. Pyyntöni oli toteutettu ja viisi erinäköistä ristikkoa oli koottu pitkin maneesia. Vein tamman keskelle ja kiristin vyötä, nyt jo hiukan paremmalla menestyksellä. Laskin jalustimet alas ja ponnistin selkään. Lyhensin jalustimia pari reikää, jotta ne olivat esteille sopivan mittaiset. Vyön ollessa oikean lyhyellä, pyysin tamman käyntiin.
Tamma alkoi koota itseään ja myödätä ohjaa. Istuin satulassa mahdollisimma alhaalla ja painavasti, vaikka ravin askel pompauttikin minut välillä hiukan ylöspäin. Pian kouluheppa kulki jo peräänannossa, joka tuntui satulaan mukavalta. Palmi kulki pyöreänä, kuunnellen ohjeitani. Pienikin pohkeen siirto sai ratsun muuttamaan askeliaan tai suuntaa. Etuosankäännöskin sujui loistavasti, jonka jälkeen nostatin jo laukkaa. Pieni napautus vyön taakse ja liisimme jo laukassa. Myötäsin istuntaani ja tamma reipastui kuin salamaniskusta. Se laukkasi suurta, pyöreää laukkaa, joka oli kuin keinuhevosella keinumista. Pienellä ohjan kosketuksella tamma kääntyi kohti keskilinjaa, jolle oli laitettu ristikko-puomi-ristikko sarja. Tamma höristi korviaan innoissaan ja annoin sen itse päättää askeleen pituuden ja tahdin. Ensimmäiselle tultiin turhan nopeasti, joka kostautui pudotuksella.
Toinen meni hyvin, mutta ei sitä loistavaksi voi sanoa. Taputin pärskivää tammaa kaulalle ja jatkoin samaan kierrokseen. Tulimme heti perään uudestaan ja nyt mamma varoi jalkojaan ja tehtävä sujui loistavasti. Nyt se jo puuskutti hieman, joten siirryin ravin kautta kävelemään. Päätin tulla seuraavaksi kahden esteen linjaa, jonka molemmat esteet olivat puolisen metriä. Hetken lepotauon jälkeen nostin uudelleen laukan ja jouduin hiukan työstämään tammaa ennen kuin se oli taas kunnolla kuulolla. Saatuani sen tottelemaan tulimme linjalle upeassa temmossa. Palmi ponnisti molemmille ylisuuren ja -pitkän loikan. Saatoin vain roikkua tamman kyydissä, yrittäen olla tipahtamatta. Pyysin "ratamestareita" korottamaan kaikkia esteitä haluamani mukaan.
Radallamme oli siis; 1. kahden esteen linja, jonka molemmat esteet on pystyjä (sin-valk 70cm, pun-valk 75cm) 2. karkki-okseri, etupuomi 70cm ja takapuomi 80cm 3. pysty, jolle vaikea tie, 70cm 4. kolmoissarja, 65cm, 70cm, 75cm 5. pitkän suoran jälkeen oleva "kohokohta", okseri 90cm
Esteiden korkeudet olivat aika suuret verrattuna tamman koulutustasoihin ym, mutta aloitin silti luottavaisin mielin. Laukkasimme kevyttä laukkaa ensin yhden kierroksen, ennen kuin aloitimme. Saavuimme linjalle reippaassa laukassa, enimmiten tamman säädellessä vauhtia, minun roikkuessa mukana. Ensimmäinen este hypättiin turhan kaukaa ja horjahdin pienesti, mutta pysyin selässä. Toiselle tuli onnistunut hyppy, jonka jälkeen tamma sai suuret kehut. Jatkoimme päätyyn asti laukkaamista, josta käänsimme kohti okseria, helpolla linjalla. Tamma lisäsi tahtiaan juuri ennen estettä ja ponkaisimme sen yli hyvin helposti. Taputin korskahtelevaa ratsuani, joka alkoi selvästi kuumumaan. Käännyimme vaikealle linjalle kuitenkin onnistuneesti, mutta harmikseni tamma tiputti puomin. Seuraavana edessämme häämötti kolmoissarja, joka oli sijoitettu tallin puoleiselle sivulle. Tamma arvioi askeleet juuri oikein ja ponnistuskohdat tulivat helposti oikeisiin kohtiin. Enää olisi viimeinen, mutta silti isoin okseri.
Palmikko epäröi sadasosasekunnin, mutta onnistuneesti ponkaisi viimeisenkin esteen yli. Ratamme oli sujunut muuten loistavasti, jos mukaan ei lasketa yhtä tiputusta. Olin silti tyytyväinen ja laukkasimme hetken aikaa, hyppäsimme lämmittelyissä olleen sarjan ja siirryimme raviin. Teetin tammalla peräänantoa ja lisättyä ravia, jotka sujuivat helposti. Lopulta annoin sille pitkät ohjat ja hidastin sen käyntiin. Tytöt lupasivat siivota esteet pois, kun me taas menisimme käymään pienen maastolenkin. Tamman tynnyrimaha hytkyi sen puuskuttaessa koitoksen jälkeen. Kävelimme pieniä kinttupolkuja pitkin ehkä vartin, jonka jälkeen pääsimme takaisin Seppeleeseen. Nyt Palmi ei enää puuskuttanut, vaan oli vain hikinen. Päätin pestä tamman tänään kokonaan. Olin taluttamassa sitä ensin karsinaan, mutta huomasin Magnetin siivoamassa sitä. Nappasin mukaani päitset ja tein tamman kanssa U-käännöksen ja suuntasin pesupaikalle.
Riisuin jalkaansa leputtavan tamman nopeasti, vaihdoin jälleen märän huovan uuten, pesin kuolaimet ja palautin kaiken paikoilleen. Sen tehtyäni palasin tamman luokse ja aloitin sen pesemisen. Se nautti, jonka huomasi yhä vain venyvästä alahuulesta, joka olisi varmaan kohta jo maassa. Hiki virtasi viemäriin ja tamma alkoi näyttämään jo kohtalaiselta, mutta loppu olisi vasta edessä. Hikiviilalla kuivasin tamman pääosin, nakkasin fleeceloimen selkään ja laitoin hiukan kuumentuneisiin jalkoihin linimentit ja villapintelit. Sen jälkeen irrotin sen ketjuista ja lähdin taluttamaan sitä ulos, tarhoille päin. Hiukan pettyneenä tamma lampsi sinne laitumen sijaan, jonne se haikailevasti katselikin. - Sä olit siellä jo, ei enää, sanoin tammalle ennen kuin palasin takaisin talliin.
42HM
|
|
|
|
Post by Carkki on Aug 31, 2008 10:02:41 GMT 2
31.8. Sunnuntai - Laiskotellaanko? Tamma kulki polkua pitkin pää alhaalla, ravistellen paarmoja päästään. Harja hulmahteli sen heilutellessa rajusti päätään. - Eiks ollukki hyvä idea tää yhteinen ridaaminen? huikkasin takanani istuvalle Magnetille. - Jep! Ei tuu riitaa kumpi menee Palmilla tänää, tyttö myönteli minua. Kannustimme yhteistuumin ruunikon tamman raviin ja se lähti suhteellisen rauhallista ravia pitkin tien laitaa. - Vai ollaan sitä laiskalla päällä? kysäisimme melkein samaan äänen, potkaisimme samalla hiukan kaasupoljinta. Pään paino oli melkein liikaa ruunikolle ja sain ähkiä ja puhkia yrittäessäni saada pään ylös. Viimein se onnistui ja ravasimme jo hyvän tahtista ravia. Tammaa ei haitannut kaksinkertainen paino selässään tai ainakaan se ei näyttänyt sitä. Pian saavuimme laukkasuoralle ja hetken miettimisen jälkeen päätimme yrittää laukkaamista. Maiskutimme ja annoin laukkapohkeet, jolloin tamma syöksähti neliin. Horjahdimme rajusti oikealle päin ja tarrauduin harjaan kiinni. Magnet taas tarttui minuun kuin takiainen ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme lennähtäneet tynnyrin pukeista maahan. Onneksemme se ei kumminkaan lähtenyt minnekkään, vaan jäi katselemaan meitä ihmeissään. Kikatimme hervottomasti, Palmikon tuijottaessa meitä kuin mielipuolia. Viimein pahimman naurun jälkeen nousimme ylös ja vaihdoimme paikkoja, että Magnet olisi nyt edessä. Selkään kiipeäminen oli hiukan hankalaa, mutta kun olimme siellä, kannustimme ruunikon uudelleen laukkaan. Nyt se tyytyi vaan ravistelemaan päätään iloisesti ja laukkaamaan sujuvaa laukkaa. Hymyilimme varmaan kuin Naantalin auringot saapuessamme viimein takaisin tallipihaan. Muutama alkeistuntilainen jäi tuijottelemaan meitä, kun Elli käski Palmikon talutustunnille. - Toinen teistä taluttaa! hän jatkoi ja lähdin juoksemaan karkuun, hiukan pettyneen Magnetin jäädessä taluttamaan Palmia, jolle laitettiin kumminkin satula selkään. Itse painuin siivoamaan karsinaa, vaikkei siinä ollutkaan onneksi hirveää hommaa, vaan olin suht nopeasti valmis ja menin katsomaan tuntia. Puolikuollut Magnet pyysi minua menemään taluttamaan Palmikkoa puolet tunnista ja omaksi ihmeekseni suostuin. Niinpä juoksin siis puoli tuntia päätään kiskovan tammaan suitsissa kiinni. Yhteistuumin Magnun kanssa hoidimme tamman loppuun ja menimme juomaan kaakaota, jonka olimme itse lämmittäneet Aika tökkivä teksti, mutta silti oisko 43HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 31, 2008 10:17:45 GMT 2
Linnut lauloivat ja aurinko pilkisti pilvien lomasta. Istuin Carkin takana Palmin keinahtelevassa käynnissä ja katselin maisemia. Paarmat kiusasivat sitä, kumma kyllä vaikka oli melko viileää. Auringon lämpö oli kuitenkin houkutellut ne esiin.. - Eiks ollukki hyvä idea tää yhteinen ridaaminen? huikkasi Carkki - Jep! Ei tuu riitaa kumpi menee Palmilla tänää, vastasin. Kannustimme Palmikon ravaamaan. Isot kaviot tömpsähtelivät laiskasti maahan. - Vai ollaan sitä laiskalla päällä? kysäisimme saman aikaisesti ja hoputimme suurta ruunikkoa. Carkki alkoi jo hiota, sillä Palmi painoi rajusti ohjille. Pikkuhiljaa Palmi vertyi ja ravi sujui paremmin. Palmikko innostui kovin, kun nostimme laukan. Hetkenmatkaa onnistuimme pysyttelemään selässä, mutta yhtäkkiä liu'uimme toiselle kyljelle - ja sieltä alas. Palmikko on onneksi mallikelpoinen heppa ja se jäi katselemaan meitä kun nauroimme kippurassa keskellä polkua. Vaihdoimme paikkoja ja nostimme laukan. Tällä kertaa nosto oli rauhallisempi ja onnistuimme pysymään kyydissä. Tallilla meitä odotti alkeistunti, jolla Palmikkokin meni. Carkki liukeni paikalta, ja minä kävin satuloimassa Palmin. Tamma ynähti tyytymättömästi kun kiristin satulavyön piukalle. Sitten vaan alkeistunnille... Pieni lettipäinen tyttö hihkui Palmin selässä niin että olin pikkuhiljaa hermostua. Onneksi tunti loppui lopulta, ja pääsin hakemaan Carkkia jatkamaan seuraavan tunnin. Yhdessä hoisimme Palmikon, ja sitten vaan kaakaolle. Carkin tekstiä mukaileva kertomus Hyvä idea muuten 2päällä ratsastus =)
|
|
|
Post by Carkki on Aug 31, 2008 10:35:33 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Sept 1, 2008 13:57:45 GMT 2
1.9. Maanantai - Pikavisiitti
Hymyilin toisten jutuille tippumisista ja muista mukavista jutuista, mutta tänään ei naurattanut, ei sitten millään, mutta en tiennyt miksi. Kaikki oli kohdillaan, kaunis hoitohevonen, komeaakin komeampi oma poni, kavereita, ei mitään, joka ei olisi ollut kohdallaan. Aurinkokin paistoi, mutta ulkona oli silti viileää. En siis keksinyt mitään syytä miksi, mutta jokin ei ollut kohdallaan. Mutisin vain heiheit ja lähdin muitta mutkitta kohti tallia. Muutama hämmästynyt katse jäi seuraamaan näyttävää poistumistani, mutta en välittänyt. Olinhan hoitanut tamman jo useammat kerrat, jopa päälle 40 kertaa, mutta silti, aina kun kävelin tamman karsinalle, tuntui se jotenkin.. jännittävältä?
Palmikko seisoi karsinassaan otsatukka läsähtäneenä silmille, takajalkaa pienesti lepuuttaen. Huikkasin sille jotain ennen kuin avasin oven ja astuin karsinaan. Muori ei jaksanut liikahtaakaan, seisoi vain paikoillaan. - Mikä sulla on? kysyin uupuneen näköiseltä tammalta. Se katsoi minuun uupunut katse silmissään ja aloin epäillä pahinta. Tiesinhän, että jokin EI ollut kohdallaan! Samassa karsinan ovelle astui Karo, joka rupesi selittämään pitkää selitystä kuinka Aksu oli ollut samanlainen ja kipeänä. Huokaisin syvään ja vilkaisin tammaan vielä kerran ennen kuin painuin Ellin puheille. Kyseessä oli kuulemma joku infulenssa joka tarttuisi hetkessä ja helposti, mutta ei ollut vakavaa. Sain tarkat ohjeet muorin lääkintään ja liikuttamiseen, ei siis kolmeen päivään ratsastusta, vain taluttelua, mutta piti muistaa loimi!
Muutama pilleri kädessäni tallasin samaa uraa kohti Palmin karsinaa. Se vain nosti hennosti painavaa päätään ja huomasi samalla kädessäni lojuvan porkkanan. Tunkaisin nopeasti lääkkeet sen sisään ja ojensin innokkaalle (tai no, miten sen ottaa) tammalle. Se hotkaisi sen suuhunsa nopeasti, mutta silti se ei ollut oma itsensä. Päätin jättää tämän päivän tarhailut väliin ja menin takaisin ylös kirjoittamaan lappua jossa luki: "Palmikolla on tarttuva flunssa, johon on lääkitykset (katso ohje), eikä sitä saa ratsastaa 1.9.-4.9 välisenä aikana. Tarhaan fleeceloimi ja jos sataa niin päälle vielä sadeloimi. Käyttäkää vain tamman OMIA tavaroita, ettei flunssa tartu, KIITOS!" Sen raapustettuani teippasin sen karsinan oveen ja kurkistin sisälle. Tamma lepäsi kyljellään ja huomasin sen nukkuvan. En siis halunnut häiritä sitä, vaan luikahdin ovesta ulos, viileään aamuun.
45HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 1, 2008 15:54:37 GMT 2
Käväisin illalla siivoammassa karsinan ja tuomassa uudet pehmustetut päitset sekä kirkkaan vihreän talliloimen
|
|
|
Post by Carkki on Sept 2, 2008 16:04:57 GMT 2
2.9. Tiistai - Metsälenkki
|
|
|
Post by Carkki on Sept 4, 2008 11:24:06 GMT 2
3.9 Keskiviikko - Vielä on lomaa jäljellä..
|
|
|
Post by Carkki on Sept 5, 2008 16:59:30 GMT 2
5.9 Perjantai - Kaikki on hyvin taas
Tamma hörähti pehmeästi ja tanssi vierelläni sateen kastellessa hiljalleen sen paksua karvapeitettä. Riimunnaru heilahteli leppoisasti puolelta toiselle, samoin kuin musta, sateessa kimalteleva harja. Näky oli kuin joistain saduista, joissa oli mukana kaunis hevonen. Kävelimme rinta rinnan kohti tallia, josta huokui lämmintä ilmaa kylmään ulkoilmaan. Käytävälle saapuessamme olimme molemmat enemmän tai vähemmän märkiä, tamma vielä kaiken kukkuraksi kurakerroksen peittämänä. Hain sen viininpunaisen harjakopan ja aloitin piikkisualla ja pölärillä kurakerroksen selvittämisen. Kun se ei oikein ottanut onnistuakseen, luovutin ja kiikutin tamman pesupaikalle. Siellä letkutin ruunikon ylt`ympäriinsä lämpimällä vedellä ja kurakerros hävisi pyörremyrskyn tapaisesti viemäriin. Pesun jälkeen viimeistelin tamman ensin hikiviilalla ja sitten vielä pyyhkeellä kuivaten. Sen jälkeen hoitsuni oli jo suhteellisen hyvän näköinen, mutta hain vielä varusteet sille. Puin ne tammalle nopeasti, nappasin omat varusteeni mukaan ja lähdin tamma perässäni kävellen kohti maneesia. Ripeästi, puolijuoksulla kiirehtien saavuimme maneesille.
Vein tamman keskelle maneesia ja nousin selkään nopealla heilautuksella. Selästä käsin kiristin vyötä muutamalla reiällä, sen jälkeen lyhensin kahdella reiällä myös jalustimia. Sen jälkeen kopautin pienesti tammaa kyljille ja se siirtyi rauhalliseen käyntiin. Tällä kertaa olin ottanut kankisuitset ja koulusatulan, jotta voisimme pitää kunnon treenit. Alkukävelyn jälkeen kokosin sitä ja asetin muotoon. Tamma polki alleen mukavasti ja hetken taivuttelun ja muun pienen tekemisen jälkeen hoputin sitä raviin, jotta allani oleva ratsu alkaisi heräillä hiukan enemmän. Ravasimme molempiin suuntiin, tehden samalla erinlaisia kiekuroita ja kiemuroita. Sen jälkeen nostin tammalla laukan ja se lähti jylläämään epätasaista laukkaa ympäri maneesia. Jouduin kokoamaan ja välillä taas lisäämään tamman tahtia ja laukkaa.
Tunnin lopussa olimme molemmat ihan hikisiä, ohjat valuivat käsistäni vaahdon saartaessa ne ja paitani liimautui selkään inhottavasti. Valahdin alas selästä ja talutin ratsuni takaisin talliin. Sade oli lakannut ja aurinko pilkisteli pilviverhon takaa pienesti. Ilta hymyili viidennelekymmenennelle hoitokerralleni iloisesti ja halasin hikistä, mutta silti niin upeaa tammaa, joka on opettanut minulle paljon eri asioita. Meinasin purskahtaa itkuun harjatessani tuota isoa ja upeaa olentoa, jota rakastan niin suuresti ja josta minun ei ainakaan vielä tarvitse luopua, mutta kaikkeen on varauduttava aina ja paljastin kaikki salaisuuteni rakastamani tamman korvakarvojen sekaan.
|
|