Post by Jusu on Jan 16, 2011 21:14:43 GMT 2
Ei varmasti tule yllätyksenä kauhean monelle (vai tuleeko sittenkin?), mutta meikäläisen Seppele-polku on nyt tässä. Kauhean haikeaa kirjottaa tätä viestiä, ja oikeastaan jo tässä vaiheessa jollain tasolla kaduttaa, mutta nyt vaan painan pisteen tälle tarinalle. Kun tilanne on se, etten irl-elämässä yksinkertaisesti voi kovin hyvin, menee voimavarat aika paljon muualle kuin virtuaalihevosten hoitamiseen. Lisäksi into ja inspiraatio ovat jo pitkän aikaa takkuilleet, Seppele ei vaan tunnu niin "mun jutulta" kuin joskus ennen.
Erityisesti Senttiä tulee ihan hiiiiiirveä ikävä ja harmittaa näin reilun kahden vuoden jälkeen vaan luovuttaa sen hoitajan paikka jollekin muualle. Jos mä saisin valita, kaappaisin sen vain mukaani kaikessa hiljaisuudessa ja hoivaisin kuin pientä prinssiä jossakin salasopukassa. Sitä mä en kuitenkaan voi tehdä, joten mä tyydyn seurailemaan sen elämää sitten sivusta Mä toivon, että se saa ansaitsemansa hoitajan, joka jaksaa paapoa mun prinssiäni niin kuin mä jaksoin silloin joskus, ennen kuin irl-elämästä tuli sitä mitä se nyt on.
Riinan kanssa mä olen viihtynyt niin ikään tosi hyvin, ja vieläkin tekisi kauhiasti mieli nyherrellä senkin päiväkirjaan kaikenlaista. Mutta loppu mikä loppu... nyt pitää malttaa pitää näpit erossa.
Mä olen viihtynyt Seppeleessä aina hurjan hyvin, ja musta tuntuu kauhean vaikealta irroittaa otetta tästä paikasta. Foorumilta mä en varmasti tule katoamaan, vaikkei mulla enää olisikaan minkäänlaista asiaa pyöriä mukana Sebaleen toiminnassa. Voi olla, että joskus tulee se olo, että on pakko päästä mukaan kuvioihin, mutta se on sitten sen ajan "murhe", kun saan itseni parempaan jamaan.
Mitään pahaa sanottavaa mulla ei kenellekään ole, mä haluan kiittää kaikkia tälleen yhteisesti kaikesta siitä, mitä on tullut koettua. Mä olen tutustunut Seppeleen kautta ihan huikeisiin tyyppeihin ja ollut monessa mukana, enkä mä, anteeksi kliseinen ilmaisu, vaihtaisi pois mitään Seppele-kokemuksistani. Joskus on ollut totaalisia inspiraationotkahduksia ja toisinaan taas sitten menty täydellä höökällä eteenpäin, ja kaikki tulee taatusti jäämään loppupeleissä mieleen vain positiivisessa mielessä. Voi olla, että aika tulee kultaamaan muistoja entisestään...
Artsilassa jatkan, mikäli se Annelle sopii. En kyllä missään nimessä lupaa heittäytyä hurjan aktiiviseksi silläkään saralla, mutta kyllä musta aina välillä jotakin tulee kuulumaan, varmaankin aika samankaltaiseen tahtiin kuin tähänkin saakka.
Kauhia, mun ei pitänyt puhua pitkästi, hups! Nyt mä sanon vaan vielä kiitoksia, sitten vaikenen, kumarran ja häivyn.
ja ps, multa voi olla odotettavissa vielä vimonen kuvatus ainakin Sentille, jos ette tuijota mua kauhean paheksuvilla silmillä siitä hyvästä.
Erityisesti Senttiä tulee ihan hiiiiiirveä ikävä ja harmittaa näin reilun kahden vuoden jälkeen vaan luovuttaa sen hoitajan paikka jollekin muualle. Jos mä saisin valita, kaappaisin sen vain mukaani kaikessa hiljaisuudessa ja hoivaisin kuin pientä prinssiä jossakin salasopukassa. Sitä mä en kuitenkaan voi tehdä, joten mä tyydyn seurailemaan sen elämää sitten sivusta Mä toivon, että se saa ansaitsemansa hoitajan, joka jaksaa paapoa mun prinssiäni niin kuin mä jaksoin silloin joskus, ennen kuin irl-elämästä tuli sitä mitä se nyt on.
Riinan kanssa mä olen viihtynyt niin ikään tosi hyvin, ja vieläkin tekisi kauhiasti mieli nyherrellä senkin päiväkirjaan kaikenlaista. Mutta loppu mikä loppu... nyt pitää malttaa pitää näpit erossa.
Mä olen viihtynyt Seppeleessä aina hurjan hyvin, ja musta tuntuu kauhean vaikealta irroittaa otetta tästä paikasta. Foorumilta mä en varmasti tule katoamaan, vaikkei mulla enää olisikaan minkäänlaista asiaa pyöriä mukana Sebaleen toiminnassa. Voi olla, että joskus tulee se olo, että on pakko päästä mukaan kuvioihin, mutta se on sitten sen ajan "murhe", kun saan itseni parempaan jamaan.
Mitään pahaa sanottavaa mulla ei kenellekään ole, mä haluan kiittää kaikkia tälleen yhteisesti kaikesta siitä, mitä on tullut koettua. Mä olen tutustunut Seppeleen kautta ihan huikeisiin tyyppeihin ja ollut monessa mukana, enkä mä, anteeksi kliseinen ilmaisu, vaihtaisi pois mitään Seppele-kokemuksistani. Joskus on ollut totaalisia inspiraationotkahduksia ja toisinaan taas sitten menty täydellä höökällä eteenpäin, ja kaikki tulee taatusti jäämään loppupeleissä mieleen vain positiivisessa mielessä. Voi olla, että aika tulee kultaamaan muistoja entisestään...
Artsilassa jatkan, mikäli se Annelle sopii. En kyllä missään nimessä lupaa heittäytyä hurjan aktiiviseksi silläkään saralla, mutta kyllä musta aina välillä jotakin tulee kuulumaan, varmaankin aika samankaltaiseen tahtiin kuin tähänkin saakka.
Kauhia, mun ei pitänyt puhua pitkästi, hups! Nyt mä sanon vaan vielä kiitoksia, sitten vaikenen, kumarran ja häivyn.
ja ps, multa voi olla odotettavissa vielä vimonen kuvatus ainakin Sentille, jos ette tuijota mua kauhean paheksuvilla silmillä siitä hyvästä.