Tallikirja 2011

[Anne]

Arzelan vuoden 2011 kujeet.

[Anne]

by Artsi:


1.1.11


Paiskasin luurin kiinni. Oli siinäkin krapulaiseen vuoden ensimmäiseen päivään uutinen: toinen tallitytöistä sanoutui irti tai ainakin jäi määrittelemättömäksi ajaksi sairaslomalle. Syytä arvon leidi ei tietenkään kertonut. Potkaisin lumikasaa, joka tänäänkin jatkoi kasvamistaan lumen tupruttaessa loputtomasti. Ros astui ulos pikkukoninsa tallista ja katsoi tympeän kysyvästi.

- Sulle olisi nyt kahta enemmän töitä, ilmoitin naiselle.
- Ilmoittiko Chao? Ros kysäisi tietävästi.
Nyökkäsin.
- No ei oo madollista, raadan täällä nytkin 12-tuntista päivää paskapalkalla, joten saat etsiä lisää apua, Ros tokaisin sytyttäen tupakan.
- Mitä sä nyt rinsessa valitat? Ihan hyvää palkkaahan sä saat, vastasin.
- En työmäärään enkä –ilmapiiriin nähden.
- Mitä vikaa ilmapiirissä muka on? kysyin.
- No mietipä sitä, Ros sanoi ja jatkoi matkaansa autolleen. – Ei oo mun työpäivä, tack o adjö!

Ros paineli niska kyyryssä kaaralleen ja hurautti tiehensä. Huokaisin ja katselin hetken parkkipaikan suuntaan. Samalla huomasin, että lumi oli painanut ylätarhan heiveröisen aidan kumoon. Onneksi tammuskat oivat sisällä, joten hevoset eivät olleet päässeet pakoon. Hain ladosta lapon ja suuntasin urheasti tarhalle päin. Lapioin noin miljoona kiloa lunta lanka-aidan ympäriltä, että sain sen esiin. Kiskoin tolpan pystyyn ja yritin saada sen myös pysymään tukevasti ylhäällä. Kun homma oli valmis, olin yltä päältä lumessa ja toppahaalarini alta hiessä. Kaivoin kohmeisin sormin nortin huulilleni ja näin Jossun kaartavan parkkipaikalle.

- Häpi nyy jiör! toivotin Jossulle, kun tämä nousi autosta.
- Samoin. Kai.. Jossu sanoi.
- Tiiätkö sä mikä sillä Chaolla oikein on? menin suoraan asiaan.
- Eikö se kertonut sulle? Jossu kysäisi, ehkä jopa hieman vahingoniloisesti.
- Eip. Sanoi vaan, että lopettaa, sanoin puhaltaen käryjä taivaalle.
- No, sitten en sano kyllä mäkään, Jossu sanoi nakellen niskojaan.
- Saatanan ämmät. Pidätte aina niin yhtä niin yhtä, että oikein ällöttää, sanoin.
- Ja sähän olet oikea suoraselkäisyyden ja lojaaliuden perikuva, Josefiina sanoi kitkerästi. – Jatkossa muuten voisit aurata tuon raviradan tien, että voin pysäköidä suoraan sinne. Sun näkeminen ei kyllä mitenkään piristä päivää.
- Väität vaan. Oikeasti se herättää sussa alkukantaista kaipuuta, virnistin.
- Nyt tunnen kaipuuta lähinnä aurauskaluston toimivuuteen, Jossu sanoi ja kääntyi jo tielle päin.
- Usko pois, kyllä mulla kalustot toimii, hörähdin.
- No, sehän nyt ei ole mikään uutinen. Ohjauskeskus sen sijaan tuntuu olevan syväjäässä, nainen huudahti ja nosti lapastaan. Lapasen sisällä saattoi olla joku sormi pystyssä, mutten voinut olla aivan varma Jossun kadotessa hämärtyvän illan synkkyyteen.

[Ros]

2.1.2011

Lapoin paskat ennätysvaihtia kottikärryihin ja kuurasin likaisimmat juomakupit. Olo oli yksinäinen. Ei härskiä läppää, ei leikkimielistä vittuilua.. Lisäapu olisi tarpeen, mutta Arsen tuntien se ottaisi tänne yhden tallin pennuista ja siinä vaiheessä tää tyttönen erakoituisi kokonaan! Tai no.. eipä täällä pyörinyt enää muita täysi-ikäisiä, kuin minä jo Jossu.. Ja Arsesta nyt ei paljoa seuraa enää saanut.. Herra kun ei vihreää valoa ollut suostunut näyttämään, niin en minäkään sitten viitsinyt yrittää.. Joten siis minulla olisi jatkossa seurana luuta, lapio, paskakasat ja piereskelevä ja pahansuopa poninkuvatus... Ai-van mah-ta-vaa!

Menin pihalle ja heitin röökin huuleen.. Vedin pitkiä ja hartaita henkosia ja koitin ajatella positiivisesti.. Tosin.. Pieni huoli takaraivossani kolkutti silti itsepintaisesti.

Tassutin Börskän boksille ja otin ponin riimunvarteen. Päätin heittää oikean hikilenkin kävellen ja hölkäten kera tuon pienen riiviön. Poni itse taasen katsoi minua kuin tärähtänyttä ja heitti kysyvän katseen kohti tarhoja. Naurahdin sille ja rapsutin sen korvan taustaa. Ori luimisti ja näytti minulle pepsodent-hymyään.

Marssimme rintarinnan tienvartta pitkin. Lumi narskui kenkien alla ja pakkanen sai hengityksen höyryämään. Lihava pikkulintu liihotteli oksalta toiselle ja lauloi ujosti kurkkivalle kevätauringolle. Börje taasen nyhti narua ja katsoi minua huolestuneena otsatukkansa alta -"Nyt se on seonnut..", se tuntui tuumivan.

Maiskautin ja lähdin hölkkäämään. Tallikengät tuntuivat yllättävän painavilta ja pakkanen sai keuhkoni vihlomaan jo kilometrin hölkän jälkeen. Börje taas olisi jaksanut vaikka maailman ääriin ja sainiin vetää hetken hiihtoa sen perässä, kunnes luupää tajusi hidastaa tahtia.

Tallille päästessämme varpaani olivat aivan jäässä, ripseni huurussa ja sormet kohmeessa. Börje taas oli kuin olisi vasta päässyt liikkeelle pihasta, joten päätin päästää sen kirmaamaan energiansa tarhaan.

[Ros]

15.2.2011

Vedän pipon syvemmälle päähäni ja kiristän kaulaliinaa niin, että olen tukehtua mokomaan luikeroon. Ilkeän kirpsakka pakkasviima puskee vasten kasvojani ja taivaalla möllöttävä aurinko on sokaista minut täysin. Vedän kuitenkin ryhdin suoraksi ja suomalaisella sisulla tassutan purevista pakkasukon pieraisuista välittämättä pihan läpi tuvalle.

Rempaisen oven tuttuun tapaan auki ja tassutan eteiseen potkien kengät jalastani. Kaikki on pikkulomani jälkeen kuin ennenkin. Taulut repsottavat vinossa ja mattojen likaläiskistä päätellen niitä ei ole pesty lähtöni jälkeenkään.

- No katos perhana näkeehän sitä vanhustakin!, kuuluu Tapin ilkikurinen ääni takaani.

Nuorimies tassuttaa ohitseni pelkissä boksereissaan tippaakaan häpeämättä. Tuvan oven avatessaan nuorukainen paljastaa samassa asussa kekkaloivan serkkunsa.

- Jaa täällä ei sitten Vieläkään kukaan käytä Vaatteita..., mutisen sanoja painottaen, mutten kuitenkaan voi olla peittämättä hymyn karetta suupielessäni. Ihanaa olla taas täällä!

Miehet katsovat toisiaan ja kohauttavat sitten hartioitaan. Artsi kaataa tottuneesti minullekin kupposen kuumaa, joten voin lysähtää hetkeksi lämmittelemään pöydän ääreen. Muki lämmittää ihanasti kohmeisia sormia ja lihava kissa kellahtaa varpaideni päälle. Voisiko parempaa toivoa?

Kun sumpit on juotu on aika hipsiä tilan töihin. Lähden vetämään taisteluvarustusta päälleni.

- Kahen tunnin pääst ois sauna!, Artsi huikkaa perääni. - Kyrsää ja ööliä!

Nostan peukun pystyyn ja hölkkään tallille.

Ovi aukeaa naristen. Menen ensitöikseni moikkaamaan pientä Börjen palleroa. Ori moikkaa minua "iloisesti" hampaillaan.

- Perkele siun kanssas!, kivahdan ponille. - Oot taas saanu elää tääl ku sika pellossa, mut nyt tulee muutos ja alkaa kuri, ku miä oon taas täällä!

Poni mulkoilee minua otsatukkansa alta ja pärskähtää tyytymättömänä. Näytin sille kieltä ja harpon seuraavaan talliin, jossa valkolaikkuinen raudikko jo odotteleekin. Pimu on tuttuun tapaan iloinen ja pirtsakka. Taputan tamman leveää kaulaa ja se tunkee suuren turpansa takkiani vasten.

- Tänään ei lähtä juokseen.. Saat viel lukon keuhkoihis ja kupsahat radalle..., leperrän tammalle ja silitän sen otsaa.

Pimu hörähtää hiljaa ja alkaa sitten nuuhkia alusiaan toivoen, että sinne olisi jostain eksynyt yksinäinen heinänkorsi. Lasken oven hiljaa kiinni ja päätän tänään vain lakaista käytävät, pestä kamat ja järjestellä valjashuoneen.

[Anne]

by Artsi:

27.3 .11 Ensimmäisiä kevään pilkahduksia

Tämä talvi oli ollut sanonko mistä. Vuorotellen lunta ja pakkasta, jo kohta viisi kuukautta perkele. Onneksi viime aikoina olin ollut huomaavinani merkkejä keväistymisestä. Kuten nyt, kun istuin rappusilla tupakkaa kärytellen auringon lämmittäessä haisevaa tallihaalariani.

- Kyllä tää tästä, murahdin.

Vierelläni istuva neito ynähti vaisusti ja imaisi omaa savukettaan. Tai no, neito ja neito. Ros oli kohtalaisen hajalla talven työmäärästä ja näytti pikemminkin keski-ikäseltä akalta harmaassa ihossaan sekä pingottavissa silmäpusseissaan. Eikä ihme: Ros oli tehnyt ympäripyöreitä päiviä tallilla Chaon lähdettyä. Raatanut kuin orja aamuviidestä iltakymmeneen. Usein edes ehtimättä kotiinsa (missä se sitten olikaan) vaatteita vaihtamaan ja peseytymään. Olohuoneen sohvasta oli tullut Rosin toinen koti. Sääli kouraisi sisintäni ja sanoin hetken mielijohteesta:

- Sä olet kyllä ansainnut palkankorotuksen.
- Todellakin, Ros hymähti. – Riippuu tietenkin kuinka paljon?
- Paljonko pyydät?'

Ros nosti joitakin sormia pystyyn ja sanoi virnistäen:

- Tai mä lähden.
- Kymppejä? varmistin vielä sormien merkitsevyyttä.
- Ei. Se seuraava, Ros sanoi kuivasti.

Laskeskelin päässäni, että vaikka korottaisin Rosin palkkaa senkin verran, se kannattaisi. Ei tarvitsisi löytää lisätyövoimaa, joka maksaisi kuitenkin useita kertoja enemmän.

- Selvä, sanoin ja ojensin käteni käteltäväksi.
- No sepäs kävi helposti, Ros naurahti. – Oispa näitä keväisiä päiviä enemmänkin, kun saavat sut noin lempeälle tuulelle.
- Kesällä mä vasta lempeällä tuulella olenkin, vastasin.
- Kuka tahansa ois lempeällä tuulella sen holimäärän jälkeen, minkä sä yhtenä kesäpäivänä itseesi kumoat.
- Muttei välttämättä yhtä suorituskykyinen kuitenkaan.
- Joo, ei mennä taas tuohon, Ros sanoi ja teki nousua. – Työt kutsuu.

[Ros]

10.04.2011

Venyttelin hartaasti ennenkuin kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon tuvan sohvalta. Se, miten olin tähän päätynyt oli itselleni suuri mysteeri. Kurkkasin peiton alle varovasti.. Hyvä. Ainakin alushousut ja toppi päällä, etten ollut koko sulojani vilautellut peitonraosta. Nousin ylös hyvin, hyvin hitaasti. Päätäni jomotti ja iltapala pyrki kurkkuun. Nielaisin kuuluvasti ja kampesin itseni ylös asti.

Kahvi haisi kuvottavalta.. Siispä päätin jättää pannun antimet miehenaluille, jahka he joskus heräisivät.. Kylmä kahvi tosin tuskin noihin naamatauluihin enää kovin paljon pystyisi vaikuttamaan.. Katselin ulos tuvan ikkunasta samalla kun sihautin herkullisen jaffa-pullon auki.

Pihalla raikasilma ja korvia halkova linnunlaulu otti minut vastaan. Otin tukevan huikan jaffaa ja heitin aamutupakan huuleen. Vilkaisin kelloa.. 06.00.. Kuka olikaan keksinyt konien aamurutiinit.. Vedin ensimmäiset pitkät henkoset ja tunsin päässäni humisevan.. En oikeastaan tiennyt olinko jo krapulassa vai peräti vielä humalassa.. Puistatus kulki kehoni lävitse, vaikka ulkona oli hyvin pitkälti plussa-keli.

Tallin ovella heitin tumpin peltisankoon ja astelin talliin. Valot saivat aikaan ahnetta hörinää.. Onneksi olin pistänyt appeet jo illalla valmiiksi sankoihin, joten nyt ne piti vain heittää konien turvan alle ja kermaperseisimmille heittää vettä ja muita nesteitä sekaan..

Kun jokaisesta karsinasta kuului tyytyväinen rouskutus saatoin istahtaa heinäpaalin eteen.. Musta Simo tunki turpansa vasten kaltereita ja irvisti kauranjyvät roiskuen.

- Musta saisit kyllä kitkerän ja köyhän jälkiruuan..., mutisin orille ja päätin antaa arvon herralle ruokarauhan.

Tassutin toiseen talliin, jossa Börje ahtoi viimeisiä murusia poskeensa. Ori vilkaisi minua suu vaahdossa ja hotki sitten viimeiset jyväset pohjalta.. Kohta saisikin taas nähdä miten tuon ahneen porsaan pötsi tuota kestäisi... Huokaisin syvään ja ojensin käteni orille. Börje nuuhkaisi kättäni silmiään pullistaen ja näytti lähinnä pieneltä kermaiselta porsaalta... Hymähdin ja päätin raahautua takaisin sisälle..

Köllähdin takaisin tuvan kulahtaneelle sohvalle ja kuuntelin viereisestä huoneesta kantautuvaa äänekästä kuorsausta, joita säestivät säännöllisin välein miehekkäät töräykset.. Tuhahdin ja muljautin silmiäni... Miehet!

Annoin itseni lipua takaisin suloiseen unimaailmaan..

Börje ravaa tuuli harjassaan hulmuten oman lähtönsä voittoon aivan päistärikön orin turvan edessä.. Yleisö mylvii ja poni saa kaulaansa lähdön päätteeksi komian seppeleen. Ilta-aurinko valaisee katsomoa kauniisti ja saan siristää silmiäni nähdäkseni eteeni. Pullea tantta ottaa meistä kuvaa paikallislehteen ja kuulen jo rahan kilinän tililläni.. Äkkiä tunnen vahvat käsivarret ympärilläni ja kuuman, tulisen suudelman kaulallani........"

-ROS!!!!

Ponkaisen ylös, kuin alokas armeijan aamuherätyksessä. Artsi seisoo ovella tukka pystyssä. Katselen hetken vauhkona ympärilleni, kunnes tajuan heränneeni miehen käheään rääkäisyyn..

- Niin...?, kysyn varovasti alta kulmain.

- Sitä vaan, että ootko sä nukkun koko yön ja onks konit kenties nälkäkuoleman partaalla tuolla tallissa..., Artsi mylvii ja osoittaa kello.

10.30, saan tihrustettua paskaisen linssin lävitse. Painan pääni takaisin tyynyyn ja vedän peiton korviini.

- Kyllä, kyllä.. Konit on saanu appeet tasan kello kuus aamulla.. Kai sä nyt tiiät etten oo koskaan jättän niit ruokkimatta..?, sanon kuivasti tyynyyn mutisten.

- No joo.., Artsi toteaa pahoittelevaan äänen sävyyn, mutta anteeksipyyntöä turhasta mylvinnästä saan varmasti odottaa tuomiopäivään asti.

Kuulen kuinka joku kaataa pannusta kahvia mukiinsa ja sylkee ne sitten kuuluvasti lavuaariin. En voi pidättää hihitystäni, vaan könyän käkättäen ylös sohvalta.

- Hyi vitt... Meinaatsä myrkyttää mut.. voi perk....!!

Tällaista oli arki täällä näin sunnuntaiaamuisin. Hymyilin sievästi ja lähdin keittämään uutta pannullista ja lykkäsin pari mikropizzaa lämpiämään. Viime yöstä tosin en muistanut, kuin pätkiä ja se hiukan kaihersi mieltäni...

[Chao]

29.4.2011 - Aika järkyttää Artsi.

"Hyvää huomenta!" Naurahdin paskamaisesti astuessani tupaan tietäen herättäväni äijänkäppyrän. Mies murisi jotain makuukamaristaan, luultavasti krapuloissaan. (Oi, kuka olisikaan arvannut.) Laitoin kahvipannun tulille ja siirsin pientä kääröä olkapäältä toiselle. Poika nukkui toistaiseksi tyytyväisenä.

"Meinaatko palata töihin?" Artsi karjahti nyt vähän kuuluvammin darrastaan rahisevalla äänellä.
"En meinaa. En hetkeen kuule vielä!" Naurahdin taas. Kylläpäs minulla olikin tänään hauskaa.
"No helvettiäkö sitten täällä teet?" Sänky natisi ja sen jälkeen lattia, josta päättelin miehen nousseen ylös ja pukeutuvan - onneksi - ennenkuin tämä käveli keittiön puolelle.

Työnsin höyryävän kahvikupin Artsin nenän alle ja tämä otti siitä pitkän kulauksen, sotkettuaan jumalaisen kofeiinijuoman ensin maidolla. Poika olkapäälläni päästi murahduksen ja Artsi kohotti järkyttyneenä katseensa.
"Mikä helvetti toi on?" Artsi näytti siltä, kuin olisin kantanut jotain esihistoriallista, sukupuuttoon kuollutta kalalajia olkapäälläni.
"Öö, lapsi? Ihmislapsi?" Kohotin vittuillakseni toista kulmaani ja naurahdin kevyesti.

"No joo. Tiijän. Mut siis kenen?" Artsi ryysti taas kahviaan.
"Naapurin Tiinan vitun idiootti. Mun, herr älykääpiö." Nostin muksun syliini jotta asrvon herra saisi töllistellä pientä ihmettäni lähempää.
"No johan on... Ihan sun näkönen..."
"Kiitti."
"Poika-parka."

Olin heittää äijää sylissäni olevalla lapsella, mutta tajusin että muksua olisi voinut sattua. Artsi naurahti ja nappasi ipanan syliinsä ennenkuin ehdin estää.
"Kaikkea tekin meette tekemään. Hiton hullut, pitäkö tässä ihan onnitella?" Artsi heijasi yhä koisivaa pojan-rääpälettä edes takaisin. Pelkäsin äijän saavan ipanan merisairaaksi tuolla heiluttelullaan.

"Ihan miten ite tykkäät, mutta tän käärön takia en ollu tulossa töihin kuule hetkeen."
"Ymmärrettävää. Mut saatte kyl tulla koko kiva pikku-perhe kaffella käymään, ja usein. Onks Tappi nähny tätä? Tietääkse?"
"Emmä tiijä tietääkö. Ja ei oo nähny. Kävin ponitallilla näyttelemässä sitä, ja sitten karautin tänne. Ja hekä me tullaan, kun saadaan meidän pieni perhe-idylli pyörimään..."
"Joo, saadaan uusi raavas ravimies tästä jannusta..."
"Älä yritä, äijänkäppänä! Sä et sille tuu opettaa tapoja, et ainuttakaan!"
"Täytyyhän se pojan viinaa oppia ottamaan... Ja..."
Keskeytin Artsin haaveilut.
"Ei mitään "jaa"ta. Eikä sen tarvitse oppia ottamaan vielä kuule vuosikymmeneen mitään! Et opeta sille mitään, tai en tuo sitä tänne."
"Ookoo, älä hiilly, oikea neiti punaniska... Tai vissiin alat lähentyä rouvaa..."
"No niin, nyt haista äijä paska. Me lähdetään."
Ryystin loput kahvista, pöllin pojan takaisin itselleni ja huikkasin vielä ovelta Artsille.
"Kattoo jos näkyilen täällä vaikka ens viikolla, ja laita pliis ens kerralla sepalus kiinni. Tai edes kalsarit sinne alle. Se on moro!"

Jätin punastuneen miehen ryystämään sumppiaan pöydän ääreen ja pakkasin kapaloni turvaistuimeen, ennenkuin kaahasin perheauto-volvolla (jonka olimme yhdessä ostaneet) pois pihasta. Ensi kertaan, ajattelin kun vilkaisin tallia peruutuspeilistä ennenkuin katosimme mutkan taakse.

[Ros]

01.06.2011

- Voi perseen suti..., huokaisin ja rysähdin hiestä märkänä, kyynerpäitä myöten sonnassa ja housut perseestä ratkenneena Arselan tuvan pöydän ääreen.

Artsi tiesi jo sanomatta mitä pitää tehdä pitääkseen uskollisen orjansa tyytyväisenä ja kuin taikaiskusta edessäni oli kylmä huurteinen, valmiiksi avattuna tottakai. Ihastuksesta huokaisten kävin kylmän nallen kimppuun, kuin olisin tarponut tuvalle läpi saharan polttavan aavikon.. Kylmä neste sai mieleni lähes euforiseen tilaan ja olisin voinut suihkuttaa sitä päälleni ja seinille, kuin formulakuski shamppanjaa kiljuvan yleisön niskaan...

- Kröhömmm.. Anteeksi keskeytys, mutta tässä ois näitä hakemuksia..., Artsi sanoi virallisuutta tavoitellen.

Jouduin tipahtamaan pilvilinnoistani takaisin hikisen ja vanhalta pierulta haisevan tuvan nuhjuiselle pirttikalustolle.. Katsoin Artsin nenäni eteen asettamaa valtavaa pinkkaa..

- Eiks näitä pitän olla vaan muutama...?, kysyin varovasti.

- Nooo kaikki ei tullu julkisesti.., Artsi sanoi rykäisten.

Pian olimmekin sitten päät yhdessä, kylki kyljessä tutkimassa valtavaa paperipinkkaa, jossa oli toinen toistaan mielenkiintoisempia tyyppejä.. Tosin harva vaikutti täydelliseltä.. Ehkä joku nuori kesälikka vois olla kiva kaveri tallihommissa..

- Ja sitten annat Minun sanoa viimesen sanan.. Minun jaloissa se tulee pyöriin kuitenkin ja mulle on siis aivan vitun sama onko sillä isot tissit ja aivonainen vaatetus jos sisältö on täyttä paskaa.., sanoin ja mulkaisin vieressäni istuvaa herraa paljon puhuvasti.

Artsi mutisi jotain epämääräistä, katse lähinnä kaula-aukkoni sisällössä.. Huokaisin jälleen ylitehostetun syvään ja pudistin päätäni.. Tuosta ei aikuista tulisi koskaan.. Varmaan aivosolujen tilallakin leijaili pieniä pulleita tissejä ja minihameen alta vilkkuvia perseitä.. Niiiin tyypillistä..

Nousin ylös ja tassuttelin kohti ovea. Samalla tunsin polttavan katseen hanurissani..

- Tiedätkö herra, että nainen kyllä tuntee tuijotuksen.. Ja voi kyllä niissä on Reikä ja jos oikeen syvälle katsot niin löydät perkele vielä yhden jos toisenkin!, kivahdin miehelle ja marssin ulos tupakalle.

[Anne]

by Artsi:


5.6. 2011 Kesäplikka


Ei sitä joka päivä tapahtunut. Sitä, että nuori nainen vetäisee rintamuksensa paljaaksi keskellä tupaa. Nyt kuitenkin oli näin käynyt ja minun oli vaikea pitää katsettani poissa pullottavista utareista. Tässä yhteydessä täytyy tietenkin mainita, että toisesta nisässä roikkui kiinni pieni vauva: ilmeisesti sillä oli ruoka-aika.

- Artsilla hiljainen kevät, kun imetyssessiokin on noin vaivaannuttava kokomeus? Chao kysyi silitellen vauvansa ohimoa.
- Pah, mulla riittää aina äksöniä. Kohtakin on se uusi plikka tulossa käymään, vastasin.
- Kesätyttö?
- Jeps. Ja tyttö isolla teellä. Vasta 16-vuotias, virnistin. – Eli lastenvahdiksi joudun minäkin.
- Saas nähdä, Chao sanoin. – Ennen juhannusta tyttö on varmaan onkinut sut muutaman kerran sammuneena ojasta, sano minun sanoneen.
- Epäilen. Nyt kun Tappikin on sillä perkeleen opiskeluvapaalla ja Rositan kanssa hoidetaan ajohommat kaksistaan, nin ei tässä ehdi pahemmin ryypeksimään.

Samassa Ros kolistelikin sisään.

- Joko se tuli? Ros kysyi hengästyneenä.
- Ei vielä, sanoin vilkaisten kelloa.
- En kyllä ihan tajua, miten otit niin nuoren ehdokkaan. Ei paljoo seuraa mulle, jos se on joku rasittava pissis, Ros murisi.
- Ihan normilta vaikutti, sanoin.
Juuri silloin ovelta kuuluikin vieno koputus.
- Sisään vaan, karjaisin.

Pian tuvan ovesta kurkistinkin tytön pää hieman arastellen. Ilmeisesti paskainen Ros, vielä paskaisempi minä ja muksuaan imettävä, hinkit paljaana kekkuloiva Chao aiheuttivat neidolle pienen järkytyksen.

- Moi, Meeri. Löysit perille? aloitin remakasti.
- Juu, kävinhän mä täällä viime viikolla haastattelussa, Meeri sanoi.
- Eli ajattelin, että tänään kattoisit Rosin kanssa vähän paikkoja ja hommia ja huomenna alkaisi tosi työt.

Tyttö nyökkäsi.

- Mun pitää ajaa vielä pari konia ja elukkalääkäri tulee katsomaan Lotan jalkoja, joten kiirettä pitää, sanoin.
- Eiköhän me pärjätä, sanoin Ros hyväksyvästi ja kätteli Meeriä. Chao tyytyi moikkaamaan tyttöä vauvansa takaa.
- Huomisiin siis, sanoin ja lähdin kohti tallia.

[Ros]

06.06.2011

Nostelimme Meerin kassa kilpaa lantakasoja kottareihin. Laidun oli suuri ja jatkuvasti oli joku utelias turpa liian lähellä.

- Fox! Mee nyt helvettiin siitä!, karjaisin ruskealle ruunalle, joka jo kolmannen kerran hamusi takamustani.

Meeri katsoi kiukkuani silmät suurina. Hymyilin teennäisen leveästi näyttääkseni, että kiukkuni kohdistui vain hevosiin kovin räiskyen.

Kottarit painoivat kuin synti. Hevoset näemmä tuottivat kesällä enemmän paskaa, kuin muistinkaan. Saisi taas naapurien mammat lannoitetta kukkapenkkeihin, jota Arse myi ropon kuvat silmissään pari euroa per pussi.

- Tauko!, puuskahdin ja pyllähdin puun alle varjoon.

Heitin tupakan huuleen ja vedin ahnaasti savut keuhkoihin. Vissy maistui paremmalta, kuin koskaan, vaikka olikin lämmennyt hurjasti. Meeri istui varoen pienen matkan päähän ja särpi mehuaan laiduntavia koneja katsoen.

- Aattelin tänään pistää Pimulle painavamman kiesit perään. Niihin mahtuu kaksikin, haluutko mukaan?, kysyin sitten.

Meerin ilme kirkastui ja tyttönen sai vain vaivoin pidäteltyä intoaan nyökätessään. Neitonen ei vaikuttanut moottoriturvalta, tosin olinpa itsekin hissukseen tuntemattomassa seurassa.. Kaipa siis äänijänteet pääsisivät vielä laulamaan monestikin kesän aikana.

- Ai niin.. Ensin voisit tosin pyydystää Pimun. Jos muistat niin se on se lehmän näkönen pallomaha tammalaitsalla.., sanoin hymyillen.

Meeri lähti viipottamaan kohti laidunta. Pimua tosin tuskin tarvitsi edes pyydystää.. Lauhkea tamma, kun kulki talliinkin lähes itsestään naru löysästi roikkuen. Itse taasen suunnistin kohti vajaa. Kiesit olivatkin yllättävän painavat ja niitä sai ihan oikeasti kiskoa (kuten ravimiehet sanovat) peräsuoli pitkällään.

Tahdonvoima ei tosin pettänyt tälläkään kertaa ja pihassa minua odotti hölmistynyt Artsi.

- No oisit nyt voinu apua pyytää..., herra sanoi sitten ja pullisti vielä hauiksiaan vihjaillen.

- Mee kuule muualle siitä pullistelemast.. Meikä vie nyt kesätytön ajelulle Pimulla niin saa vähän tuntumaa.

- Hyvä idea! Sen jälkeen oiskin sauna.. Keppanaa ja makkaraa...

- Joo makkaraa voi likalle syöttää, mutta keppanat ei sovi 16-vuotiaalle..., sanoin äidillisesti.

Artsi tuhahti ja lähti tassuttamaan saunan lämmitykseen.

Kun viimein kuului askelia ja laiskasti lampsiva Pimu saapui tallipihaan, kiinnitimme sen harjauspuomiin ja harjasimme sen yhdessä pikaisesti. Neuvoin Meeriä valjastuksessa ja tyttö vaikutti perin hölmistyneeltä vedellessään ojentamiani remmejä sinne sun tänne.

- Nopeesti tän oppii. Ja sitten kärryille. Heitä siä vaan kypärä päähän, en haluu ottaa vastuuta siitä, että halkaset kallos.

Meeri teki työtä käskettyä ja palasi pian kypärä päässään. Tällä välin olin saanut kiesit perään ja istahdimme vierekkäin kuluneelle penkille.

- Nää kärryt haisee melko..

- ...paskalle..., jatkoin ja virnistin.

Puoli vuotta kosteassa vajassa seisoneet kärryt tosiaan dunkkasivat perunakellarilta. Pistin jälleen tupakaksi ja Meeri vilkaisia minua lippansa alta.

- Joo .. Paha tapa, mut ei täälä kukaan niin välitä.. Ratsastuskoululla sais varmaan kenkää heti ku heittäs nortin huuleen ees kilsan säteellä koneista.

Maiskautin ja Pimu lähti nytkähtäen raviin. Kun tamma kulki rytmikkäästi ojensin ohjat Meerille. Tämä katsoi ensin säikähtäneenä, mutta kokosi sitten ohjakset käsiinsä.

- Muista sitten, että kun alat kiristää niitä, niin ravurit alkaa usein kiristään myös tahtiaan Myötääminen on parempi vauhdin tappaja.., opastin ja nautin sitten vaan istuskelusta.

Pimu hölkkäsi eteenpäin ja hikosi kuin porsas. Teki hyvää noille ihroille. Meeri taas istui ylpeänä ohjaksissa ja pian saikin tamman siirtymään töksähtäen käyntiin.

- Anna sille vähän ohjaa niin se tietää tassutella rauhassa kotio asti...

Pihassa riisuimme yhteistuumin tamman kamppeet ja Meeri suihkutteli tamman pihalla sillä välin, kun raahasin kiesit takaisin vajaan. Takaisin tullessani minua odottikin huomasti virkeämpi hevonen ja kelloaan vilkuileva tyttönen.. Niin joo tosiaan.. Akaikäistä ei saa seisottaa koko päivää työmaalla.

Katselin kun uupunen onnellinen ja tuhannen paskainen tyttö kipusi hakemaan tulleeseen autoon ja nostin kättäni hyvästiksi.

Vilkaisin kelloa ja heitin vielä Pimun takaisin laitumelle. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä saunalle. Isäntää ei näkynyt joten hiivin saunalle, jonka Arse oli luvannut lämmittää valmiiksi.

Heitin hikiset vaatteet nurkkaan yhdelle mytylle ja nappasin kylmän huurteisen korista. Oudon hyvä palvelu tänään.. Saunan ovi aukesi narahtaen ja höyrypilvi sokaisi minut hetkeksi. Savun hälvettyä sitten huomasinkin tuijottavani hölmistynyttä miestä suoraan silmiin.. Kumpikaan ei saanut sanaa suustaan, enkä tietenkään lamaannukseltani osannut edes peitellä itseäni. Mitä helvettiä se jo nyt oli saunomisen alottan..

Samassa taika tuntui raukeava.

- No vittu.. Tee tilaa oot siä miut nähny ennenkii!, sanoin kipakasti ja könysin miehen viereen lauteille.

[Meeri]

8.6.2011

Kaahasin Artsilaa kohti sinisellä skootterillani. Viileä ilmavirta tuntui niin hyvältä polttavassa helteessä. Hidastin kaarteeseen ja köröttelin pihaan. Loikkasin maahan ja vedin paksun kypärän pois päästäni. Päätin jättää skootterin siihen ja lompsin päätalliin uteiliaiden turpien sekaan.

Koni parat eivät tainneet nauttia paikalla jököttämisestä ilman ollessa ulkona jo +30, eikä tallissa paljon sen viileämpää. Lisäksi sieltä puuttui tuuli, joka onneksi puhalsi ulkona aika voimakkaasti.

- Terve! Sä ootkin jo sopivasti täälä, että viedään kaikki konit ulos niin ja sitte aletaa siivota karsinoita, Ros selitti ja heilutteli riimunnarua kädessään.

Nyökkäsin ja kipaisin hakemaan itsellenikin narua.

Talutin aina toinen toistaan erilaisempia polleja laitumille. Löytyi suurta ja pientä ja rauhallista, sekä villiä. Kun kaikki hevosen olivat pihalla lähdin hakemaan kottareita ja talikoita.

Palasin pian päätalliin, jossa paskaiset karsinat odottivat jo siivoojiaan.

Rupesimme Rosin kanssa heitteilemään lantakasoja ja märkiä alusia kottareihin. Homma luonnistui heti ja päätalli oli aika nopeasti siivottu.

Ros kävi pikavisiitillä lantalassa ja minä siirryin talikoiden kera seuraavaan talliin.

Hiki valui jo otsalta, kun paiskimme töitä polttavassa helteessä. Lisäksi kuurasin törkyisimmät juomakupit.

- Ei vois kuumempaa enää olla, tuhahdin ja kävin katsomassa lämpömittaria: Pihalla on tuos auringos +34, puuskahdin ja pyöräytin silmiäni.

- Voi perkele! kuului naiisen karjaisu, kun paskaa löytyi karsinan seinästäkin. - Kuka saakelin koni paskaa pitkin seiniä!

Ajatus oli naurettava enkä pystynyt pidättämää hihitystä. Jatkoin hommiani nauraen, mikä tosin hidasti vauhtia.

Vihdoin, ajattelin, kun kaikki karsinat oli siivottu ja uusia alusia levitetty. Kiikutin kottarit takaisin paikalleen ja lösähdin varjoisan puun alle istumaan. Vielä limsa käteen niin perfect lopetus. Sitä ei kuitenkaan ollut tarkolla, joten tyydyin istumaan varjossa ja taisin siinä hetken koisiakkin.

Heräsin inhottavasti hyttysen ininään ja nousin seisomaan. Vilkaisin kelloa, ja se oli niin paljon, jotta päätin lähteä kotiin. Heilautin kättä hyvästiksi, vaikka ketään ei ollutkaan näköpiirissä.

[Anne]

by Artsi:

13.6.2011


Sivelin viilentävää linimenttiä Lotan vasempaan etujalkaan. Perkeleen perkele, eläinlääkärin tuomio oli ollut masentava: Lotta ei juoksentelisi koko kesänä. Luvassa olisi tamman osalta rauhallisia kävelyretkiä ja tarhailua. Toisaalta tämä olisi hyvä hetki pistää tamma paksuksi. Mutta isäehdokas pitäisi löytää..

Könysin vaivalloisesti seisovilleni. Taputin ruunikkoa tammaa kaulalle. Viereisessä karsinassa Minsa rouskutti heiniään. Kopukat oli otettu sisälle kovan sadekuuron alta ja yritin keksiä keinoa, miten pääsisin talolle kastelematta itseäni läpikotaisin. En ilmeisesti mitenkään, joten rynnistin päättäiväisesti ulos parakkilasta. Lukitsin oven perässäni ja jäin pienen räystään alle sytyttämään tupakkaani. Kyhjöttelin hetken räystään alla, mutta kastun silti. Poltettuani tupakin siirryin vielä viereiseen parakkilaan katsomaan Hummaa. Ori olisi pian kaksivuotias ja ajokoulutus oli jo aloitettu. Olin kasvatistani hyvin tarkka ja kävin vielä iltaisin tarkistamassa sen voinnin, vaikken moista kenellekään myöntäisi. Varsinkin nyt tarkistustoimenpiteet olivat tarpeen, kun 16-kesäinen tyttönen puuhasteli konien parissa kaiket päivät.

Yllätyksekseni parakissa oli muitakin. Svanten karsinasta kuului ähinää ja puhinaa, joka oli enemmän tuskaista kuin eroottista. Kurkkasin karsinan yli ja näin märän vaalean hiuspehkon heiluvan russin mahan korkeudella.

- Aah, märkiä yllätyksiä, virnstin.

Jossu nousi ylös säikähtäneenä kopauttaen otsansa Svanten järkyttävän kokoiseen heinäpötsiin.

- Etkö sä ole vieläkään päässyt eroon noista sun hiippailuista? Jossu tiuskaisi pyyhkien harmaita karvoja pois märältä otsaltaan.

- No sori, kun pidän huolta vuokralla asuvista kopukoista, niin kuin kuuluukin, vastasin. – Hyi, paha minä, kun tulin jakamaan iltasapuskoita.

Aloin olla kypsä naisen ainaiseen kärttyilyyn ja välttelyyn. Voisi jo relata.

- Joo, no sori. Ressaa vaan toi sade ja kaikki hevosjutut. Santtukin on päässyt ihan hunningolle, Josefiina sanoi.

- Elä muuta virka. Sillä on kohta yhtä iso kesäkeissi kuin Chaolla oli vielä kuukausi sitten.

- Mutta eri syystä, Jossu sanoi kurtistaen kulmiaan. – Perussäätö Seppeleessä on keväänä vienyt kaikki mehut..

- Ei kai kaikkia? kysyin hieman härskimmin.

Jossu pyöräytti silmämuniaan ja otti suan käteensä.

- En oikeesti nyt jaksa.

Kohautin hartioitani ja avasin nurkassa olevan heinäpaalin. Hetin ponille ja Hummalle sopivat sylilliset. Humman suunnatessa turpansa heinäkasaan siirryin sen karsinaan ja tutkin punarautiaan hevosen lihaksia. Hevosen kaula oli vahva ja runko jouksijatyyppinen. Kaviot olivat täydellisen muotoiset ja harja paksua, suomenhevosen karkeaa jouhta. Todella upea ori kerta kaikkiaan.

Otin myöskin suan käteeni ja kaikessa hiljaisuudessa harjailimme iltapöperöitään rouskuttavia hevosia.

[Meeri]

23.6.2011

Lakaisin päätallin käytävää heinistä, lannasta ja muusta jaloissa sisään kulkeutuneesta roskasta. Vilkaisin ulos missä tihkusade oli muuttunut lähemmäksi kunnon sadetta ja tuuli taivutteli puiden oksia. Viheltelin hiljaa ja kuuntelin samalla hevosten liikehdintää.

Pian huomasin nojailevani harjaan ja ihailevani lihaksikkaita ravihevosia. Siinä nojaillessani mietiskelin myös Foxia. Voisikohan ruunan monte koulutus kuulua hommiini.. Selässä en ollut ollut, mutta ei kai siitä haittaa olisi jos tehtäisiin pieni lenkki...

Jatkoin puuhastelua karsinoissa ja jouduin siirtämään aina yhden hevosen käytävälle. Koetin siivota karsinat mahdollisimman nopeasti, jotteivat pollet turhan kauvaa joutuisi käytävällä seisoskelemaan. Pian homma oli valmin ja kaikki tyytyväisiä. Kiiruhdin kippaamaan kottarit lantalaan ja siirtymään karsinan pienempään talliin kastumatta täysin. Tälläkertaa yritys onnistui, sillä sade oli jo tyyntynyt huomaamattomaksi tiputteluksi.

Tallissa hevoset vilkuilivat tulijaa ja muutama vaivaantui päästämään pienen hörähdyksen. Aloitin karsinoiden siivouksen tässäkin tallissa. Siinä hommassa olisin onnistunut vaikka silmät kiinni. Kun karsinat olivat siistit vilkaisin ulos. Sade oli lakannut. Menin varustehuoneeseen hakemaan Foxin harjat. Pujahdin ruunan karsinaan ja utelias polle oli heti hamuilemassa taskuja. Naurahdin ja tuumasin:

- Ei nyt valitettavasti löydä mitään syötävää.

Fox tuhahti ja kääntyi tuijottelemaan eteenpäin. Hetkessä ruunan korvat silmät lerpahtivat kiinni ja korvat laskeutuivat sivulle. Tartuin sukaan ja aloin harjailla punarautiasta karvapeitettä. Puunasin Foxin huolellisesti ajan kuluessa. Ruuna antoi kaviot helposti. Siistin kammalla sen lyhkäisen harjan. Myös hännästä katosivat takut ja lantapakkerot. Käärin herran jalkoihin keltaiset pintelit mitkä olin sillä ennemminki nähnyt.
Sitten vein harjat pois ja otin suitset ja satulan. Palasin takaisin Foxin luo ja aloin varustaa sitä. Ensin laitoin sen päähän suitset suitset ja kiinnitin kaikki remmit. Seuraavaksi heitin satulan ruunan sään päälle ja liu'utin sen näppärästi paikalleen. Suoristelin satulahuovan hyvin ja kiinnitin satulavyön. Mittailin alustavasti jalustimet ja jouduin lyhentämään niitä heti reilusti. Talutin hevosen käytävälle ja vedin kypärän päähäni. Huomasin seinustalla muutaman kuluneen raipan. Nappaisin siitä sopivimman näköisen ja työnsin Foxin satulan alle.

Talutin ruunan ulos ja tunsin kosteat tuulenpuuskat kasvoillani. Laskin jalustimet ja vedin henkeä. Ponnistin ja heilautin itseni ketterästi satulaan. Kiristin satulavyötä ja säädin vielä hiukan jalustimia. Lopulta olin valmis ja painoin kevyesti pohkeet hevosen kylkiin. Fox lähti köpöttelemään rennosti etanan vauhtia. Ohjasin sen maastoreitille ja kuljimme hetken hitaalla tahdilla.

Keräsin ohjat tuntumalle ja napautin pohkeillani ruunan kylkiä. Fox nosti laiskan ravin. Painoin pohkeeni kunnolla hevosen kylkiin ja sain siihen vauhtia. Ruunan askel oli tasainen ja mukava istua. Tunsin kuinka tuuli iski kasvoihini ja hulmutti hiuksiani. Tauon jälkeen ratsastus oli ihanaa varsinkin, kun alla oli mieluisa polle. Reitti oli suora ja esteetön. En voinut vastustaa halua kokea taas sitä vauhdin hurmaa. Napautin pohkeillani ja painoin ne ruunan kylkiin. Nojasin hieman eteenpäin, nostin takapuoleni satulasta ja annoin Foxille ohjaa. Ruuna kiihdytti vauhtia ja venytti askeltaan.

Foxin ravi oli niin erilaista kuin ratsastuskoulun pollejen. Paljon nopeampaa, yhtä nopeaa kuin ratsastuskoulun hevosten laukka. Viiletimme polkua pitkin koko suoran ajan. Irrotin pohkeitani ruunan kyljistä ja nojauduin taaksepäin. Fox hidasti hiljalleen kunnes kuljimme taas rauhallista käyntiä. Fox puuskutti hiukan, mutta sen hengitys tasaantui jonkin matkaa kuljettuamme.

Nostin ravin vielä toistamiseen. Otin käynnin siinä vaiheessa, kun saavuimme jo lähelle Artsilaa. Siinä talli jo häämöttikin - suoraan edessä. Taputtelin Foxia ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä pari reikää. Taluttelin hevosten jonkin aikaa, jotta sen hengitys tasaantui.

Sitten talutin Foxsin talliin ja laitoin sen käytävälle kiinni. Riisuin satulan ja suitset, ja laitoin sille riimun. Vein satulan varustehuoneeseen ja suitsetkin heti kuolaimet pestyäni. Palasin ruunan luo harjojen kera. Kasvoillani oli onnellinen hymy ja Fox hörisi matalasti. Otin pintelit pois sen jaloista ja laitoin ne sivummalle.

Tarkistin hevosen jalat, kaviot ja selän. Kaikki oli kunnossa ja aloin harjata sitä. Harjasin ruunaa pitkin rennoin vedoin. Puunauksen jälkeen vedin sen päälle vielä kevyen talliloimen varmuudeksi. Vein sen takaisin karsinaan ja otin riimun pois. Kiertelin vielä katselemassa kaikkien muidenkin hevosten voinnin ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Palasin vielä takaisin talliin käärimään Foxin pintelit.

[Ros]

08.09.2011

- Voi perse..., huulieni välistä karkasi.

Paluu arkeen. Viiden päivän ruhtinaallisen ansaitun loman (jonka aikana toki tuli vett kuin esterin perseestä) jälkeen kello soi taas tuttuun tapaan ennen kukon pierua. Kömmin ylös pehmoisen lämpöisestä pedistäni.

Teevesi kiehumaan ja kylppäriin. Peilistä tuijotti kummalinen unimörkö tukka hapsottaen. Kuontalo tosin olikin päässyt venähtämään kesän aikana ja nyt näytin suorastaan oksettavasti Tytöltä pinkin raidan komistaessa mustaa pörröä. Huokaisin pesin hampaat pikaisesti.

Starttasin auton posket aamupalaleipää pullollaan ja hymyilin ( - tai siis lähinnä irvistin) komealle nuorelle postinkantajalle. Tämä nyökkäsi huvittuneena takaisin, joten päätin turvallisuussyistä kaasuttaa pihasta mitä pikimmiten.

Arselan tilalla näytti leijuvan maailmanloppua enteilevä sankka sumupilvi. Eteensä näki peltoaukealla hädin tuskin nokkaansa pidemmälle, joten jouduin kerrankin hölläämään raskasta kaasujalkaani, tylsää.

Pihassa minua oli vasta... Ei niin mitään. Huoh. Tyypillistä. Orja yksin työssään kun isäntäväki itse veteli sikeitä. Nakkasin röökin huuleen ja vetelin aamusavut nautinnollisen hitaasti pihan kostealla penkillä. Ihana rauhallisuus, hiljaisuu.. - "KRÄÄÄÄK!". Olin saada paskahalvauksen rumaäänisen kumman linnun lentäessä ylitseni. Helvetin ilonpilaaja! Tumppasin tupakan vihaisesti maahan ja marssin sisälle talliin.

Jokainen koni sai appeet turvan alle. Samoin tarkistin myös mahdolliset lappuset ovista, mutta mitään ilmoittamista ei näyttänyt olevan. Helppo nakki. Lakaisin vielä heinät käytävältä, katsoin jokaisen vesikipon ja tein inventaarion ruokavarastoon.

Edistystä. Arse oli kerrankin pitänyt huolen siitä, ettei mitään tärkeää puuttunut. Jopa porkkanoita oli monta pussia. Mikälie hellyys iskenytkään miehen karskiin mieleen. Naurahdin itsekseni ajatukselle Arsesta paijaamassa koneja ja syöttämässä niille porkkanoita. Ei. Niiden oli pakko olla Lynkyn jäljiltä.

[Anne]

by Artsi:

10.9.2011

- Nosta nyt se koipi, saakeli, Lynn puhisi naama punaisena kyykkien Simon kintun vieressä.

Simo viritti hampaansa iskuasemiin ja nosti vasemman etujalkansa uhmakkaaseen kuopimisasentoon, kun Lynn yritti saada vasenta vastaavaa nousemaan kavioiden puhdistusta varten.

- Kokenut hevosflikka? Ja pah, sanon ma, murahdin nojaillen ladonpuolen ovenkarmiin. – Oon nähnyt ykstoistakesästen pikkupimujen suoriutuvan paremmin tuosta hommasta.
- Millon mä muka olen väittänyt olevani kokenut? Lynn kysyi kumarasta asennostaan samalla pitäen silmällä Simon turvan liikkeitä.
- No oot niin ainakin annoit muinoin ymmärtää, tuskin Tappi ois sua muuten päästänyt Simeonia puunailemaan.
- Mistäs sä tiedät? Jos mä käytinkin naisellisia aseitani päästäkseni Simoa hoitamaan, Lynn virnisti ja vinkkasi silmää.

Hätkähdin vastausta: eikös nuo vihjailevat letkautukset olleet minun alaani?

- Kaikenlaisia mielihaluja typsyillä voi ollakin. Kuka täysjärkinen käyttää mitään aseita päästäkseen hoitelemaan Simoa tai ylipäätänsä mitään konia? Mulle passaisi vallan mainiosti, että joku muu tekisi nekin paskahommat mun puolesta. Ilmatteeks, tuhahdin.

- Siitä vaan riistämään ehtymätöntä luonnonvaraa: lähialueen innokkaita heppatyttöjä, Lynn sanoi ja sai viimein Simon koiven putsausasentoon.

- Riistää mä niitä voisin, mutta tallilleni en niitä halua hillumaan, sanoin kuivasti. – Anna se tänne.

Riuhtaisin kaviokoukun blondin kädestä, astelin Simsoniten vasemman takasen viereen ja maiskautin kevyesti. Orhi nosti kavionsa kuuliaiseti ja kuopaisin sen puhtaaksi.

- Kas näin, sanoin omahyväisesti ja paiskasin koukun takaisin hölmistyneen Lynnin kätöseen. – Onnea.

Kävelin tallinkäytävän läpi kaminahuoneelle. Väliaikainen talvikanala oli taas pystyssä ja tunkkainen kananpaskan lemu leijaili huoneessa.

- Munia, munia, onkos täällä munia? hymisin kanoille.
- Sun housuissa vai? remahti Rosin nauru varustehuoneen puolelta. – Aika huonosti sullakin menee, jos et muista mitä sieltä löytyy.
- Jaahas, jaahas, mitä jos neiti Rosamunda vaan keskittyy kivennäisten mittaamiseen ja pitää turpansa kiinni.
- Ollaanpas sitä kireänä, Ros sanoi kurkaten kaminahuoneen puolelle.
- Joo, ajot Rambolla meni penkin alle, hoo äll äll, vastasin. – Onhan se aloittanut hyvällä statistiikalla, mutta välillä ei pidätykset mene läpi. Kaakki vaan kaahaa mistään välittämättä.
- Ehkä se siitä, iän kanssa, Ros sanoi yllättävän myötätuntoisesti.
- Ehkäpä.

Kanoilta ei ollut irronnut munia, joten kauppaan oli lähdettävä.