Post by Salma on Mar 7, 2024 19:51:37 GMT 2
Kilpailuja ja keramiikkaa
10.2.-3.3.2024
10.2.-3.3.2024
10.2.2024 - Kari-Matti
Blisin vieminen Viikkiin tuntuu joka kerta ristiriitaiselta. Tietyllä tavalla kaikki alkaa olla melkein mallillaan -- Blisillä voi ratsastaa, se saa ravata, lyhyt yksinäinen tarhailu oritarhassa on pidentynyt useamman tunnin ulkoiluihin milloin minäkin seurahevoseksi valitsemani pikkuponin kanssa -- ja välillä saatan jo melkein unohtaa, että tämä ei ole yksi niistä arkisista loukkaantumisista, jotka johtavat Blisin täyteen kuntoutumiseen. Taidan edelleen jollain tasolla kuvitella, että Blisistä ja minusta tulee vielä jollain tasolla esteratsukko, sanoo Kari-Matti mitä tahansa.
Ja mitä tahansa Kari-Matti sanookin. Asetelma on jo tuttu: Bliss tutkimuskarsinassa, traileri tutussa parkkiruudussa, Ada jossain valkoisten seinien ulkopuolella taluttelemassa erinomaiseksi matkaseuraksi osoittautunutta Pupua. Kari-Matti on kumartunut tutkimaan Blisin jalasta otettuja kuvia.
"Näyttää tosi hyvältä", hän jälleen sanoo.
Olen jo oppinut hahmottamaan hänen sanojensa takana olevan äänettömän lisäyksen: olosuhteisiin nähden.
Illalla ratsastan pelkän Bonnien. Olen ikionnellinen Oliviasta ja siitä, että elämäni on välillä jopa rentoa ottaen huomioon omistuksessani olevat kolme hevosta. Lähden kotiin rauhallisin mielin tietäen, että Olivia pitää mitä parhainta huolta suuresta valkeastani.
25.2.2024 - Keramiikkaa
Liinu on antanut minulle ystävänpäivän maneesitansseissa ihanan itsetehdyn mukin ja kutsunut minut samalla koululla maanantaisin järjestettävään keramiikkakerhoon. Olen innoissani, kun seison verannalla iltahämyssä odottamassa, että Liinu tulisi hakemaan minua. Liinu on täsmällinen ja näyttää olevan jopa vähän tohkeissaan, kun kiirehdin pihan poikki ja hyppään auton etupenkille hänen viereensä.
Liinu ajaa rauhallisesti. Hän kertoo Annan vanhasta mökistä, jonka Make on remontoinut heille kodiksi, ja lukunurkkauksesta jonka Make oli tehnyt lahjaksi Liinulle. Kaikki se kuulostaa minusta ihanalta. Olen vuosien varrella ollut vähän huolissani Liinusta kun kuulin, että hän on Evgeniin kanssa, ja mieltäni rauhoittaa kuulla miten tasaista ja rauhallista heillä Maken kanssa nykyään on.
Suorastaan kadun, etten ole käynyt keramiikkakerhossa aiemmin ennen tätä viikkoa. En ole kovinkaan taitava, mutta puolentoista tunnin aikana saan muovailtua savesta pienen laakeasuisen kulhon, johon pistelen koristekuvioreunuksen. Kerhon nutturapäinen ohjaaja lupaa polttaa kulhon seuraavalle kerralle.
Kohotan Liinulle innoissani kulmiani. Seuraavalle kerralle!
Minusta tuntuu, että olen ehkä saanut uuden harrastuksen.
29.2.2024 - Karkauspäivän estekisat @ Rihtniemi
Karkauspäivänä minä, Ada, Anton ja Riinis matkustamme Sauraan Rihtniemen ratsutilalle estekisoihin. Olen innoissani -- edellisistä kisoista tuntuu olevan pitkä aika, etenkin, kun pari viime viikkoa on kulunut enemmän ja vähemmän Blisin kuntouttamisessa. Ratsastan Blisillä kolme kertaa viikossa ja juoksutan sitä toiset kolme kertaa, enkä ole varma kummat päivät ovat helpompia: ratsastaessa Bliss on ihana (niin ihana, että sydämeeni joka kerta hieman sattuu) mutta niin innokas, että olen pyytänyt jotakuta tallilla olevista hoitajista joka kerta taluttamaan. Juoksuttaessa Bliss taas vaikuttaa ajattelevan, että mitä nopeammin se liikkuu, sitä tyytyväisempi minä olisin. Suurin osa juoksutuskerroista on hikisempiä Blisin sijaan minulle, kun teen kaikkeni pitääkseni sen hillityssä käynnissä tai vielä hillitymmässä ravissa.
Tänään Bliss on kuitenkin jäänyt tallityöntekijöiden hellään huomaan ja olen lastannut Bonnien traileriin. Poni vaikuttaa hyväntuuliselta, vaikka aamu on juuri vasta valjennut. Kukaan seppeleläisistä ei osallistu kahteen ensimmäiseen luokkaan, joten saamme lähteä matkaan reilua tuntia myöhemmin kuin muuten olisi tarpeen. Minä istun auton takapenkillä ja teen ristikkoa aikani kuluksi.
Metrin luokassa olemme sijalla 12/33. Ratsastan liian varovaisesti ja aika on huono, ja ilman yhtä pudotustakin olisimme jääneet sijoituksilta. Olen kuitenkin luokkaan kohtuullisen tyytyväinen. Iso osa ratsukoista saa kahdeksan tai jopa kuusitoista virhepistettä, ja lämmittelyluokkana rata toimi meille oikein hyvin.
Kahdenkympin luokka ei kuitenkaan mene ihan niin hyvin kuin olisin toivonut -- olemme sijalla 17/42. Vaikka sijoitus on oikein siedettävä keskisuoritus, minua jää harmittamaan muurilta tullut yllättävä pudotus. Bonnien hyväntuulisuus (se pärskii ja pyörittelee korviaan kuin olisi löytänyt jostakin aimo annoksen kevättä rintaansa) saa harmituksen kuitenkin vähä vähältä sulamaan. Taputan sen kaulaa ja ehdin talutella sitä hyvän tovin tallipihalla, ennen kuin jätän sen Adan hoiviin ja menen katsomaan viimeisiä luokkia.
Neljässäkympissä taputan kämmeneni punaisiksi, kun Anton ratsastaa uskomattoman hienon tuplanollan Sylvillä ja pääsee viidennelle sijalle. Riinis jää luokan loppupuolelle, vaikka minun makuuni ratsastaakin Isalla rohkeasti ja hyvin. Puomit eivät kuitenkaan valehtele: ratansa jälkeen Riinis taputtaa Isaa kohteliaasti kaulalle ja katoaa sitten sen kanssa talliin.
Päivän pidentymisen näkee selvästi. Kun olemme lastanneet hevoset ja lähdemme ajamaan kohti Liekkijärveä, heijastuvat laskevan auringon viimeiset säteet Antonin syliinsä laskostaman keltaisen ruusukkeen kiiltävistä nauhoista.
2.3.2024 - J & R
Lauantaina käyn Jusun ja Rasmuksen tupaantuliaisissa ja häärääppiäisissä. Cella on kertoillut häistä viikon aikana tallilla törmätessämme, enkä malta odottaa, että pääsen tapaamaan Jusun ja Rasmuksen kasvotusten. Olen käynyt kevään mittaan useamman kerran auttelemassa heitä Ruskamäessä ja kuvitellut innoissani, millaista heidän elämänsä mahtoi olla nyt kun asettuminen uuteen kotiin ja arkeen on viimein päässyt alkuun.
Tupareissa on sekä hauskaa että täyttä. Juttelen koko illan, aluksi muiden tallilaisten kanssa ja lopuksi pitkällisesti minulle vieraan mummon kanssa, jonka luulen olevan Rasmuksen isoäiti kunnes käy ilmi, ettei hän varsinaisesti ole minkäänlaista sukua kummallekaan talon asukkaalle. Vähän sen jälkeen kun Hannes on saapunut minua alkaa väsyttää. Livahdan kotiin miettien ihaillen, miten teräksiset unenlahjat osalla juhlavieraista täytyy olla, kun he pitkälle yöhön jatkuneiden juhlien jälkeen jaksoivat seuraavana aamuna lähteä Käkiharjuille kisaamaan.
3.3.2024 - Käkiharjujen estekisat
Aamulla kuulen, että Jusun ja Rasmuksen rantasauna on palanut eilisissä juhlissa. Kauhistun! Onko joku satuttanut itsensä, levisikö palo, millainen tunnelma juhlissa on mahtanut olla tilanteen jälkeen? Jusu rauhoittelee minua seesteisesti hymyillen Käkiharjujen tallipihalla, mutta minua jää mietityttämään, oliko hänen hymynsä ihan pikkuruisen liian seesteisen näköinen.
Kisaamaan ovat lähteneet minun ja Jusun lisäksi Riinis ja Anton.
Olen jahkaillut pitkään osallistumista, sillä Käkiharjujen pienin luokka on ollut 130 senttiä enkä ole ollut ihan varma, miten se sujuisi minulta ja Bonnielta. Olemme osallistuneet satunnaisesti saman tason luokkiin, mutta kisapäivien lähestyessä oloni on aina ollut enemmän tai vähemmän stressaantunut. Kahdenkympin luokissa tiedän, mitä tapahtuu, ja niin vaikuttaa tietävän Bonniekin. Kolmekymppiä taas on aina ollut uurastus, johon pystyn, mutta ennemmin kauhun kuin innon tuomalla lennokkuudella. Bonnieen minä luotan enemmän kuin itseeni. Tiedän sen hyppäävän mitä vain, tai jos vaadin siltä liikaa, kieltävän niin selvästi ettei asia jää sen enempää minulle kuin katsomollekaan epäselväksi.
Tällä kertaa ei ole päivä, jona kolmekymppiä sopii meille. Bonnie kyllä hyppää, mutta itse olen niin jännittynyt, että ratsastan sen hätäisesti esteelle ja pudotamme kolme kertaa. Minua nolottaa vähän, sillä luokka on täynnä tuttuja ratsastajia, mutta lohdutan itseäni ajattelemalla, että ainoastaan luokkavoittaja sai puhtaan radan. Sekä Jusu että Anton hymyilevät minulle kannustavasti radan jälkeen, kun katseemme kohtaavat.
Vaikka oma kisasuoritukseni ei mene kovinkaan hyvin, on päivä yleisesti meidän kisaseurueellemme onnistunut: Jusu saa sinisen ruusukkeen sekä kolmesta- että neljästäkympistä, ja neljänkympin luokassa hänen jäljessään ovat siistissä jonossa sekä Anton että Riinis.
Paluumatkalla käymme kahvilla ja puhumme tulevan kevään kisoista.
En malta odottaa, että kisakausi pääsee kunnolla käyntiin.