|
|
Post by Pyry on Jan 8, 2016 11:48:09 GMT 2
24.12.2015 - AattoratsastusPyry istahti kärryjen kylmälle penkille ja kääri jalkojaan Reinon lämpimään villaloimeen. Vaikka tunnelma olikin lämmin, kärryillä istuminen tarkottaisi hytisevää olotilaa ilman kunnon lämpökerrastoa. Reino katseli kiinnostuneena tallipihalla hääriviä ratsukoita ja imeskeli kuolaintaan. Anne kömpi rekeen, jota veti katseita keräävä upea Rölli. Siiri steppaili omien kärryjensä edessä jännittyneenä ja sivusilmästä Pyry huomasi Kristerin tuijottelevan tarkasti tallipihan tapahtumia Lemonin selästä. Lämminveristä ei hulina näyttänyt hämmentävän, rodulleen tyypillisenä. ~~~  Ensimmäiset lyhdyt alkoivat tuikkia hämärässä. Pakkanen kipristeli poskissa ja varpaissa, mutta hymy oli monella herkässä.
|
|
|
|
Post by Pyry on Apr 1, 2016 13:35:30 GMT 2
 Varhaisen aamun tunnelmia hiljaisessa maailmassa. Humu oli poissa, mutta jotenkin elämä pääsi aina jatkumaan synkkyydenkin jälkeen.
Mystinen majakka oli yhtä hiljaa kuin muukin maailma.
Maailma oli harmaa, talli hiljainen, maa tummana ja kostena lumen jäljiltä. |
|
|
|
Post by Pyry on Jul 21, 2016 20:46:20 GMT 2
Hurja (ja voittoisa!) kisaviikko huipentui maastoestekisoihin. Maastoestekisoihin! Pyryn polvet tutisivat lähtöviivalla ja yleensä niin rauhallinen Reino katseli korvat tötteröllä tulevaa rataa. Mitähän tästäkin tulee...  Luokan ainoana osallistujana on helppoa olla voittaja!  |
|
|
|
Post by Pyry on Jul 21, 2016 20:51:07 GMT 2
20.7.2016
Rautatieasema jäi taakse. Pyry katseli tuttua kaupunkimaisemaa vielä hetken kunnes palasi sylissä avonaisena olevan kirjan pariin. Junamatka tulisi olemaan useamman tunnin mittainen ja Pyry oli suunnitellut pääsevänsä syvälle kirjojen ja musiikin maailmaan, kuten yleensä hänellä oli tapana. Ainakin silloin kun häntä vastapäätä ei istunut jo nyt hermostuneena asentoaan muutteleva isosisko. Joka oli matkalla Liekkijärvelle. Pyryn luokse.
~~~
Tuuli tuijotti silmät viiruina nuorempaa sisarustaan.
"Sä olet missä nykyään töissä?" hän toisti kysymyksensä uudestaan.
Pyry tuijotti vanhemienpsa keittiön ikkunasta ulos ja yritti peittää hermostuneisuutensa lasittuneen tuijotuksen taakse.
"Siellä ratsastuskoulussa."
"Jossa sä ratsastat?" nainen häntä vastapäätä jatkoi.
"Juu."
Sisko mutristi suutaan.
"Ja millonkohan sä meinasit mulle tästä asiasta kertoa?"
Pyry huokaisi ja nosti kahvikupin huulilleen.
"Juurihän mä asiasta sulle kerroin", hän vastasi liioitellun rauhallisesti ja hörppäsi kahvistaan.
Takana oli uuvuttavat kaksi tuntia. Pyry oli istunut tällä samalla paikalla syöden päivällistä perheensä parissa ja aluksi väisteltyään vastaillut vanhempiensa kysymyksiin. Miksei poika opiskellut? Millä elätti itseään? Miksi asui kaukana perheestään eikä ottanut yhteyttä? Ja sitten tulivat ne huonot uutiset. Tai no, Pyryn mielestä mikä tahansa mikä saisi huomion hänestä pois, ei voisi olla huonoa. Mutta ehkä tämä olikin. Äiti oli varoitellut jo etukäteen puhelimessa ja saanut pahimmat kauhuskenaariot pyörimään Pyryn päässä.
~~~~
"Aika hurjaa, että faija sillä tavalla sekosi."
Pyry vilkaisi siskoaan kulmiensa alta ja yritti parhaansa mukaan päästä takaisin lukemansa pariin.
"Burn-out ei ole mitään ´sekoamista´", hän vastasi jo nyt tympääntyneellä äänensävyllä.
"Älä jaksa aina olla noin hiton korrekti, sillä paloi sulake päästä ja sillä selvä", sisko jatkoi näppäillen samalla puhelintaan.
"Sun empaattisuuteen voi kyllä aina luottaa."
Sisko naurahti kevyen kuuloisesti, mutta Pyry tiesi että toista harmitti. Harmitti se, että Pyryn maan rakosissa piilotteleva itsetunto olikin yllättäen alkanut kasvaa ja vanhemmalle sisarukselle takaisin sanominen ei enää vaatinut useiden päivien henkistä valmentautumista.
"Ja sun sarkasmiin."
Pyry tyytyi vain huokaisemaan. Tästä tulisi mukava vierailu.
”No, loppuu ainakin lasten harrastusten rahallinen tukeminen, kun se yksi on saikulla”, Tuuli jatkoi katkera sävy äänessään. Pyryn teki mieli kommentoida ”lasten” alaikäisyyden ja vanhempien rahallisen tuen ajan tulleen ja menneen jo muutama hetki sitten, mutta päätti säästää hermojaan vielä hetken. Jos pääsisi edes perille asti ennen roihahtavaa ilmiriitaa?
Minkä takia juna sitten kuljetti kahta matkalaista yhden sijasta kohti Liekkijärveä? Koska Tuuli halusi tulla katsomaan veljensä ratsastusta ja työpaikkaa. Pyry oli todennut tähän jyrkän ein. Tuuli ei ollut ottanut vastaan veljensä jyrkkää eitä. Pyry oli vedonnut pieneen asuntoonsa ja paikkakunnan viihdyketasoon, joka oli kieltämättä hieman vähäisempi Helsinkiin verrattuna. Tuuli oli vannonut viihtyvänsä loistavasti maaseudun rauhassa ja veljensä seurassa muutaman päivän. Seuraavaksi Pyry olisi toki voinut koettaa itkupotkuraivarin tehokkuutta, mutta se ei vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Eli nyt Tuuli oli matkalla Liekkijärvelle.
Jippii.
|
|
|
|
Post by Pyry on Jul 24, 2016 8:54:59 GMT 2
22.7.2016
Hetki hiljaa ja rauhaisuutta. Kai tällaisen pienen pyynnön voisi toteuttaa? Tuuli pyöri Pyryn mukana tallilla aivan liikaa ja vietti yönsäkin samoissa tiloissa. Onneksi Liekkijärven läheiseltä toiselta pikkupaikkakunnalta oli löytynyt Pyrylle täysin mystiseksi jääneitä kaukaisia sukulaisia, joihin tutustumiseen Tuuli oli päättänyt ryhtyä nyt samalla reissulla. Sen verran hän tunsi veljeään että ymmärsi olla kutsumatta tätä mukaan.
Tallillakin rauhallista ja hiljaista oli vain ihan aamusta, ja silloinkin hevoset olivat vaatimassa äänekkäästi ruokaa. Nyt Pyry uskalsi jo toivoa parasta saatuaan Reinon ajolenkin jälkeen takaisin tarhaan ja saappaat jalkaansa. Vielä pieni rasia mustikoita varten ja hiljaisin äänin metsään. Yksin.
Mutta Pyry oli Seppeleessä. Paikassa jossa yksityisiksi toivotut hetket miltei poikkeuksetta jäivät vain toiveeksi.
"Kenelles sä oot rehuja viemässä noin pienessä ämpärissä?" Salma kysyi kävellessään Pyryn ohi satulahuoneesta. Kypärän jäljiltä märät hiukset kielivät tytön tulevan juuri ratsastamasta.
"Mustikkaan mä oon menossa", Pyry vastasi ja epäili jo pahinta.
"Oi, mustikkaan! Just pohdin, että pitää saada Lionel mustikkametsään kökkimään", Salma alkoi selittää iloisesti eikä selvästikään nähnyt hienovaraista ilmeen muuttumista Pyryn kasvoilla.
"Jos sulla ei ole hirveä kiire, niin vois olla kiva mennä porukalla?"
Salman ilme oli niin iloinen ja ystävällinen, että sen edessä taipui hartainkin yksinäisestä mustikkahetkestä haaveileva tallilainen.
~~~
Eihän se porukan kasvaminen Salmaan ja Lioneliin tietenkään jäänyt. Pyry ei tiedä miten ja miksi tämä oli tapahtunut, mutta nyt metsässä hänen seuranaan kyykkivät myös Cella ja Anni. Sekä Jutta. Ja Mikaela. Plus Fiia. Toisin sanoen, Pyryn rauhallinen ja hiljainen metsä oli täynnä pulinaa ja hihitystä. Lionel ei ollut ihan innostunut kuin muut metsään pääsystä, mutta näin suuren lauman edessä oli paras piilottaa paheksuntansa.
"Sorry, Lionel, but I HAVE to take a picture of you crouching in the woods", Mikaela hihkui ja osoitteli Lionelia puhelimellaan.
"Hashtag blueberries", Lionel sanoi ja pakotti ylipirteän hymyn kasvoilleen.
"Except they are not blueberries", Pyry mutisi ja yritti hiipiä kauemmas muusta porukasta.
Lionelin kasvoilla kävi pelästynyt katse ja mustikkaa maisteleva suu pysähtyi äkilllisesti.
"Excuse me!" hän huudahti ja oli jo syljeskelemässä vaarallisia myrkkymarjoja suustaan.
"They are bilberries", Pyry jatkoi ja nappasi suuhunsa muutaman marjan todistaakseen niiden vaarattomuuden.
"Että mitä berries?" Cella osallistui keskusteluun.
"Bilberries. These are not blueberries", Pyry jatkoi selittämistään.
"Mitä se horisee?"
"Mustikat ei ookaan mustikoita."
"Täh?"
"Nää ei oo muka blueberryesejä."
"Pyry unohti Helsingissä miltä mustikat näyttää!"
Pyry pyöräytti silmiään ja ylitti jatkaa selitystään hälinän yli.
"These are bilberries. Blueberries are those big... pensasmustikoita!" Pyry havainnoillisti sormillaan isojen mustikoiden kokoa.
"Blueberries are the American version", hän selvensi Lionelille.
"These", hän nappasi lisää mustikoita suuhunsa, "are bilberries."
"Mustikat ei oo mustikoita! Mitä muuta meille on valehdeltu", Jutta huudahti dramaattisesti.
"Se on se Illuminati", Pyry vielä totesi pahaenteisesti kyykkiessään mustikoiden perässä.
~~~
"Kuule Pyry."
"Mmm."
"Etkö sää oo vähän niinku bisse?"
Pyry nosti katseensa mustikkapensaasta. Cella oli kyykkinyt Pyryn viereen ja kieltämättä epä-Cellamaisen vaivaantuneesti poimi pieniä mustikoita omaan rasiaansa.
"En."
”Ai”, Cella totesi ja jäi nyppimään rasiastaan mustikoiden sekaan tippuneita lehtiä. ”Mut sähän pidät sekä miehistä että naisista?”
Totta kai tämäkin tieto oli päätynyt jotain kautta hoitajien oleskeluhuoneeseen. Pyry oli täysin varma, että jos satunnainen Pirjo-Irmeli voi aamulla pahoin viiden kilometrin säteellä Seppeleestä, jo päiväheinien aikaan tallin yläkerrassa oli arvuuttelua siitä mikä syntymättömän hypoteettisen lapsen nimeksi tulisi.
”Jos sä nyt välttämättä palat halusta tietää, niin joo. Mutta ei se tarkota sitä, että mun pitäisi lokeroida itteäni yhtään miksikään”, Pyry totesi hetken oltuaan hiljaa.
”Ai.”
”Joo’o.”
Jälleen syntyi epä-Cellamainen hiljaisuus. Vaikka hiljaisuutta Pyry olikin kaivannut, niin tämä alkoi olla jo vähän vaivaannuttavaa.
”Jos tää keskustelu jotenkin liittyy Aleksanteriin…”
Cella nosti katseensa mustikkapensaista nopeasti Pyryyn.
”Miten niin liittyy Aleksanteriin?”
Pyry vilkaisi toista jo vähän kyllästyneenä. Vaikka kulkisi korvat tukittuina ja silmät kiinni tallin käytävillä, ei juoruilta vain voinut välttyä. Milloinkohan nämä Seppeleen ihmissuhdedraamat jälleen hiljenisivät? Taas toki palaten täysin uusilla voimilla ja kuvioilla takaisin.
”Puhu Allun kanssa tästä. Älä mun”, Pyry totesi ja siirtyi seuraavalle mustikkamättäälle.
Cella jäi paikoilleen ja pureskeli huultaan vaivaantuneen oloisena. Ehkä jopa vähän loukkaantuneen.
Uusi huokaisu.
”Mä en vaan tahdo puuttua tähän asiaan, koska se on teidän kahden välinen”, Pyry totesi sitten. ”Jos sä kaipaat jotain tukea jota mä voin tarjota niin se onnistuu. Mutta mä en lähde arvuuttelemaan mitään ennen kuin oot ite jutellut Allun kanssa. Ja anteeksi nyt vain kaikille tasapuolisesti, mutta mä en käsitä miksi te olette niin fiksoituneita Robertin asioista”, hän lisäsi sitten kohottaen sen verran ääntään, että viereisillä mättäillä kyykkivien päät kääntyilivät.
”Jos Robert sanoo, ettei se ole homo, niin se ei ole. Jos se ei tiedä mitä se on, niin sekin on Robertin oma asia. Ja jos se ei halua puhua asiasta, niin ehkä se vaan saisi rauhassa haluta sitä.”
Mustikoita keräävän talliporukan ylle laskeutui hiljaisuus, joka tarttui Lioneliinkin asti. Pyry tunsi pulssinsa hieman kiihtyvän, hän alkoi hermostua, kuten aina saadessaan omasta mielestään liikaa huomiota. Vaikka se olisikin itse kerättyä. Inhottava palan tunne kurkussa sai pojan nieleskelemään. Kaikki tuntuivat olevan hieman hämillään Pyryn selkeästi ärsyyntyneestä olemuksesta. Painostavalta tuntuva hiljaisuus jatkui leijumistaan metsässä.
”Pyry hei”, Cella sitten aloitti.
Pyry nosti katseensa naiseen ja odotti. Oliko hän nyt jotenkin päätynyt tasapuolisesti loukkaamaan kaikkia, vaikka tosi asiassa Pyryn mielestä muiden käytös alkoi muuttua jo vähän asiattomaksi juoruilun määrän suhteen. Sehän tästä vielä puuttuisikin.
”Onks mansikat kuitenkin vaan strawberriessejä?” Cella sitten jatkoi ja sai Pyryn naurahtamaan ja rentoutumaan.
Vaivaantunut hiljaisuus poksahti tiehensä.
”Joo, on ne ainakin mun tietääkseni.”
|
|
|
|
Post by Pyry on Aug 31, 2016 7:38:35 GMT 2
27.8.
Parvi pieniä banaanikärpäsiä lehahti lentoon Pyryn kalastaessa tiskialtaasta puhtaimman näköistä pikkulusikkaa. Poika irvisti ja lätkäisi muutaman kuoliaaksi. Asunto täyttyi pienistä vuokraa maksamattomista alivuokralaisista heti kun tiskit seisoivat päivää kauemmin altaassa. Pyry oli toki suunnitellut lemmikin hankkimista, mutta banaanikärpäset eivät olleet top 5 –listalla. Tänään olisi pakko siivota. Ensin oli ollut kiire, sitten laiskuus ja nyt flunssa oli vienyt voimat. No, onneksi kohta tuli viileämmät ilmat ja Pyryn pikkuiset seuralaiset eivät enää kulkeutuisi asuntoon sisään niin sankin joukoin. Poika sekoitti hunajan sekaan teehensä ja hörppäisi kuumaa juomaa. Kurkku ei ollut enää niin karhea kuin eilen. Mutta nenän iho kirveli niistämisestä ja vatsaa kivisti kurkkupastillien jatkuva imeskely. Pyry oli soittanut eilen illalla Annelle ja yrittänyt vakuutella voivansa tulla aamutalliin, mutta mittava yskänpuuska kesken puhelun sai Annen kieltämään töihin saapumisen.
”Mut mä olisin tulossa joka tapauksessa hoitamaan Reinon Elliä varten, jos se meinasi läpiratsastaa sen”, Pyry niiskutti ja kuuli Annen huokaisevan.
”No sitä mä en sulta voi estää, mutta töihin et tule. Mä en tahdo mitään rehkimisestä johtuvaa keuhkokuumeita kontolleni.”
Joten Pyry oli tänäänkin nukkunut pitkään. Kieltämättä se oli tuntunut melko mukavalta ja joka paikkaa kivistävä flunssakolotuskin oli heikentynyt.
Pyry joi teensä, sulloi taskunsa täyteen vessapaperia, muistutti itseään nenäliinojen hankkimisesta ja avasi ulko-ovensa.
~~~
Bussi oli myöhässä. Pyry laski minuutteja puhelimensa kellosta ja niiskutti malttamattomana. Tätä vauhtia Elli ei saisi ratsastettavakseen kiiltäväksi harjattua Reinoa vaan rupuisen ruunan, jonka satulan Pyry oli ehkä ehtinyt laittaa oikeinpäin selkään. Aikaa kuluttaakseen hän lueskeli vanhoja tekstiviestejään ja oli jo melkei unohtanut saaneensa Allulta viestin.
”heimoi, kiva kun juteltiin tänöön.jos sä kaipaat jotain seuraa josus niin ilmottele tai jotian.a”
Pyry oli kieltämättä yllättynyt mysteeriviikonlopun jälkeen puhelimeensa ilmestyneestä viestistä. Hän oli tuijottanut viestiä osaamatta oikein reagoida siihen ja lopulta lähettänyt hymiöllisen ok:n. He kaksi olivat kuin luotuja toisilleen, ainakin kirjallisten viestintätaitojen mukaan.
Bussi kaarsi pysäkille ja puhelimeensa uppoutunut Pyry sai huitoa autoa pysähdyksiin ennen kuin se karauttaisi vauhdilla pysäkin ohi. Kuski mutisi jotain nykyajan nuorista ja Pokemoneista ja ties mistä Pyryn noustessa kyytiin. Pyry niiskaisi anteeksipyytävästi.
Bussi oli lähes tyhjä ja Pyry vajosi nopeasti ajatuksiinsa. Siitä oli jo aikaa, kun Anne oli puhunut suunnitelmistaan nostaa Reinon koulutustasoa ainakin astetta ylemmäksi. Pyryä ei asia haitannut yhtään, olisipahan ainakin hänelläkin mahdollisuuksia kehittyä samalla. Tai ainakin hiljakseen, jos ei ihan samaan tahtiin. Ellin oli määrä ratsastaa Reino tänään ja Pyry pyrki käyttämään kaikki mahdolliset hetket hyväkseen jos oli tarjolla taitavan ratsastuksen seuraamista. Samalla siinä tuli oppineeksi jotain tuntihevosten taitojen ylläpitämisestä. Kuten sen, että oli valitettavasti totta, ettei ratsastuskouluhevosia saanut ratsastaa liian herkiksi, nopeiksi ja kevyiksi. Sillä ne alkoivat vaatia samaa vauhtia myös herkkiä, nopeita ja kevyitä ratsastajia. Ja läheskään kaikki oppilaat eivät sellaisia olleet. Pyry niiskaisi jälleen. Ainakaan hän ei ollut niistä mitään. Liian herkäksi viritetty hevonen saattoi nopeasti muuttua tuntilaisten lempparista hevoseksi, jonka nimi tuntilistassa sai ratsastajat ramppaamaan vessassa ja anelemaan opettajalta hevosen vaihtoa. Ne alkoivat pukittaa, pakenemaan kuolaimen vaikutusta, jumittamaan keskelle kenttää sitten syöksähtääkseen holtittomaan vauhtiin… Pyry havahtui ajatuksistaan huomatessaan bussin saapuvan kohti Seppelettä ja niiskuttaen heilautti kättään kiitokseksi vielä aamuäreälle kuskille. Pyry harkitsi hetken juoksevansa tallin ja pysäkin välisen matkan, mutta jo tutuksi käynyt yskänpuuska sai pojan unohtamaan sen suunnitelman. Ja Pyry olisi joka tapauksessa myöhässä vaikka säästäisikin puoli minuuttia tallimatkastaan. Hän yritti vilkuilla ruunatarhan suuntaan, muttei nähnyt Reinon tuttua hahmoa siellä. Äh, hän oli todellakin myöhässä.
Tallissa oli hiljaista, Kasper siivosi viimeisiä karsinoita ja mulkaisi Pyryn suuntaan.
”Eiks sun pitänyt olla kipeä tai jotain.”
Pyry niiskaisi vastaukseksi ja lupasi korvata aamutallin heti parannuttuaan. Katse hakeutui Reinon karsinalle, jossa näkyi liikettä.
”Anteeks, että oon myöhässä, mä voin kyl hoitaa sen sulle lopp…” hän aloitti ja oli jo nappaamassa harjaa käteensä.
”Ei se mitään, mä laitan tän ihan mielelläni kuntoon”, vastasi ääni, joka ei kuulunutkaan Ellille.
Pyry nosti katseensa harjoista ja huomasi tuijottavansa hymyilevää Fiiaa, ei suinkaan Elliä. Pojan hämmentynyt katse sai Fiian avaamaan suunsa uudelleen.
”Elli ei mitenkään ehtinyt tänään ratsastaa Reinoa, niin Anne pyysi, että mä menisin sillä.”
Oliko Fiia hieman anteeksipyytelevän oloinen?
”Ai, okei. No mut jos sä… tai mä voin… mä haen sen kamat sulle valmiiksi”, Pyry takelteli ja kääntyi karsinalta poispäin.
Satulahuone oli onneksi hiljainen. Pyry ei pitänyt itseään kateellisena ihmisenä. Hän tiesi, että kateus oli lähes aina turhaa, koskaan ei voinut tietää kaikkia puolia toisten tarinoista. Mutta jos hän jotain kadehti, niin se oli toisten ratsastustaito. Ja ei sille voinut lopulta mitään, hänestä tuntui pahalta. Seppele oli täynnä taitavia hoitajia, jotka pystyivät ratsastamaan omat hoidokkinsa ja näemmä muidenkin. Pyry niiskutti etsiessään Reinon kuivumassa olleita pinteleitä. Turkooseista pinteleistä paikalla oli vain toinen, niinpä tietenkin, joten hän nappasi viereisestä telineestä roikkuvan pintelin lainaan. Aivastus ärsytti nenää ja sai Pyryn pärskähtämään niin, että pölytkin tipahtivat ikkunalaudoilta. Hiljaa niiskuttaen hän keräsi loputkin varusteet ja huokaisi sitten syvään. Taitavien ratsastajien ratsastuksen seuraaminen oli aina kehittävää, ehkä hän kykenisi nielaisemaan kateutensa ja lähtemään Fiian seuraksi maneesiin. Mutta ei hänen olonsa silti hyvä ollut. Ja se ei johtunut enää pelkästään valuvasta nenästä.
|
|
|
|
Post by Pyry on Dec 14, 2016 22:01:38 GMT 2
 Aina sitä ei ymmärrä mitä hevosen pään sisällä liikkuu. Kuten silloin kun hevonen tiputtaa leivän suustaan, eikä kykene mitenkään nostamaan sitä itse. Sitten tuijotellaan leipää ja pohditaan miten tämä tilanne ratkeaisi. |
|
|
|
Post by Pyry on Dec 22, 2016 13:57:31 GMT 2
22.12.2016
Olisihan se pitänyt arvata. Pyry nieleskeli kuumia kyyneleitä Reinon takana muilta piilossa. Hän oli harjannut kirjavan ruunan kaulaa jo niin pitkään, että kohta hevonen olisi täynnä kaljuja läikkiä. Reino mutusteli yksittäisiä heinänkorsia itseensä ihan tyytyväisenä eikä tuntunut kiinnostuvan Pyryn mielialasta. Lopulta Pyry antoi periksi ja heitti harjan kädestään muiden sekaan. Hän kiskaisi oven paremmin kiinni ja sitten laskeutui seinää pitkin istualleen. Reino pitäisi loimittaa ja viedä ulos ja sitten pitäisi mennä juhlimaan muiden pärjäämistä. Mutta juuri nyt hän ei jaksanut. Pyry painoi rystysiä silmiään vasten niin, että päässä tuntui säkenöivän. Miksi hän oli näin huono? Viime vuonna ratsastus mestaruuksissa oli ollut mukavaa ja helppoa ja se näkyi tuloksissakin. Vaikka ehkä se johtui vain luokan pienestä osallistujamäärästä, ääni muistutti hänen päänsä sisällä. Helpossa C:ssä Pyryn ja Reinon tulos tippui osakilpailu osakilpailulta yhä alemmas. Tänään hän oli ollut jo reilusti häntäpäässä tuloslistoja katsellessaan.
Tiesihän hän sen jo radalta poistuessaan. Tarkoituksella hän vältteli kaikkien katseita. Etenkin muiden hyvää tarkoittavat ”ensi kerralla paremmin”-tsemppaukset ja säälinsekaiset hymyt tuntuivat sietämättömiltä. Mieluummin hän olisi ottanut vastaan Danielin ja Annen huudot, mutta Anne vain taputti häntä olkapäälle ja Daniel mutisi jotain omiaan. Olisi edes kunnolla haukkunut.
Reino ei vain ollut nostanut laukkaa. Eikä pidentänyt ravissa askeliaan. Eikä peruuttanut. Pyry ei ymmärtänyt mitä hän teki väärin, kyllähän hän käytti pohjetta oikeaan aikaan, tuki ulko-ohjalla, myötäsi sisältä? Oli nopea jalalla ja rento hartiasta? Pyysi oikeita asioita, käski tarvittaessa? Pyry nielaisi nyyhkäyksensä. Tai sitten hän ei tehnyt mitään oikein. Eikä hän tulisi tekemäänkään.
Tallikäytävä hiljeni hetkeksi ja Pyry totesi tilaisuutensa tulleen. Hän loimitti Reinon ja talutti sen nopeasti tarhaan. Hänen olisi tehnyt mieli lähteä kotiin, painua pimeässä huoneessa peiton alle ja jäädä sinne sättimään itseään. Mutta yläkerrassa odotti sijoittuneiden onnittelukahvit ja ratojen läpikäyminen. Pyryn pitäisi uudestaan ja uudestaan todeta se mitä hän oli aina pelännytkin. Että hän oli huono ratsastaja.
Pyry päästi Reinon irti ja se lähti talsimaan kohti kylmiä vesiastioita. Sitä ei tuntunut häiritsevän selässään keikkuva ratsastaja tai kisojen hälinä. Pyry voisi mielellään vaihtaa paikkoja hoitohevosensa kanssa. Pitkään juotuaan se tutki tarhanpintaa etsien heinänkorsia ja hetken kuopsuteltuaan piehtaroi nautinnollisesti öristen.
Pyry katseli sitä niin pitkään, että varpaita alkoi kipristää kylmä ilma. Kisat jatkuivat maneesissa ja Pyry tiesi, että olisi vain reilua että hän menisi sinne kannustamaan muita. Ja katsomaan hyvää ratsastusta. Mutta sekin ajatus tuntui sietämättömältä. Miten hän saattoi iloita muiden puolesta ja nauttia kauniisti liikkuvien ratsukoiden katselemisesta, kun hän tiesi ettei ikinä itse kykenisi siihen?
Teki mieli vain antaa periksi.
|
|
|
|
Post by Anne on Feb 14, 2017 22:37:00 GMT 2
Valentinusmaasto <3 Ystävänpäivämaasto, poseerausta Liekkikalliolla. Spessu Pipsalle, Pyrylle ja Tuulialle Joulukalenterin 2016 tehtävätontusta =) |
|
|
|
Post by Pyry on Feb 28, 2017 19:06:20 GMT 2
28.2.2017
Viidennen kerran jälkeen ei kai enää kannata herätystään torkuttaa, aamutokkurainen Pyry pohti ja sammutti puhelimensa hälytyksen. Huoneessa oli hämärää, vain pieni valojuova osui Pyryä kasvoihin hänen noustessaan istumaan. Pimennysverhojen välistä vilkkui kirkas taivas. Jossain suhisi vieras ääni. Hiljalleen Pyry nousi, venytteli ja etsi katseellaan puhtaita vaatteita. Katse pysähtyi valkoiseen ruusukkeeseen korkkitaululla. Pojan kasvoilla kävi hymy. Pieleen menneiden kisastarttien jälkeen sijoitus Pikkumestaruuksissa tuli juuri oikeaan aikaan. Kadonnut into ratsastusta kohtaan löysi tiensä takaisin Pyryn luo, samasta piilosta löytyivät myös itseluottamus, tai ainakin pieni pala sitä.
Pyry käveli paljain jaloin kylpyhuonetta kohti. Kummallinen suhina voimistui. Ai niin, mutta vedenkeittimen voisi naksauttaa päälle, hän muisti ja vaihtoi suuntansa keittiötä kohden. Siinäpä se asunnon esittelykierros oikeastaan olikin. Mutta Pyry ei valittanut, asunto oli tarpeeksi iso hänelle. Tähän päälle kohtuullinen vuokra ja hyvä sijainti tallia ajatellen ja saatiin aika täydellinen koti Pyryn tarpeisiin. Pyry täytti vedenkeittimen ja sulki hanan. Ihmeellinen suhina kuului edelleen taustalla. Nyt Pyrykin alkoi vihdoin reagoida siihen. Ehkä se oli naapuri suihkussa? Pyry kohautti olkiaan ja jäi katselemaan pakkasaamua keittiönsä ikkunasta. Kirkas sininen taivas houkutteli ulos. Ehkä hän voisi käydä ihan pikaisen kävelyn Reinon kanssa ennen illan tunteja?
Luonto alkoi hiljalleen kutsua ja Pyry jatkoi alkuperäistä matkaansa kylpyhuonetta kohti. Suhisee, suhisee. Pyry kurtisti kulmiaan kun ääni voimistui oven auetessa. Eihän hän ollut jättänyt hanaa päälle?
Huoneen loisteputki räpsähteli hetken päälle ja sai Pyrynkin räpyttelemään. Ei, sekä lavuaarin että suihkun hanat olivat visusti kiinni. Ja silti täällä suhisee, Pyry mietiskeli. Hän alkoi etsiä äänen lähdettä, kuulosteli seiniä, mutta ei. Jos se oli kuitenkin se naapuri? Olkiaan kohauttaen Pyry käännähti pönttöä kohden kun varpaaseen osui jotain kylmää. Vettä. Lattialla. Vessan lattialla pöntön vieressä oli vettä. Ja pöntön takana suhisi epäilyttävästi.
~~~
"No voi perkele, mulla jäi kunnon vehkeet toiseen autoon. Voitko uskoa, työautoon oli joku nilkki mennyt murtautumaan? Piti sitten ottaa toi toinen auto ku kuskin puoleinen ikkuna oli ihan säpäleinä. Olishan siihen voinu jonkun muovipussin viritellä, mutta aika pirun kylmä tuolla on avonaisella ikkunalla ajella. Ja perkeleen perkele, eihän mulla tässä omassa puhelimessa ole sitä putkarin numeroa. Voitko uskoa, oli nilkki varastanut puhelimen? Ja eihän mulla mitään työnumeroita omassani ole. Ei se nyt niin harmita se puhelin, pomoa saattaa kismittää enemmän, mutta menee tääkin nyt ihme säätämiseksi. Pitääkö mun nyt jotain numerotiedustelua ruveta vaivaamaan tällä... Mikä sen pomon numero ny oli, eihän tässä päässä pysy enää mikään. No sinänsä hyvä, ei pääse kusikaan kertymään, vai mitä?"
Pyry kuunteli välillä nyökytellen huoltomiehen jatkuvaa monologia. Hän yritti päästellä oikeissa kohdissa empaattisia äännähdyksiä ja ärtyneitä ärähdyksiä, mutta huoltomiehen kadonnut puhelin ja auton tuhoutunut ikkuna ei huolestuttanut häntä läheskään yhtä paljon kuin hänen vessansa kohtalo.
"Ootas mä käyn tupakilla tossa ulkona, soittelen samalla. Mutta siltähän se vähän kuulostaa että putkessa joku pieni reikä olis. Vähintään. Jos se sun vuokraisäntäs oli tulossa nii ei sun mun takia tarvii täällä kupata jos oli jotain menoa", huoltomies puheli sätkä huulessa roikkuen. Kieltämättä Pyryn teki mieli liueta paikalta nopeasti ja toivoa, että hänen tultuaan takaisin koko episodi olisi täysin hallussa ja korjattuna ja hän pääsisi takaisin suhinasta vapaaseen kotiinsa. Hänen ongelmattomaan kotiinsa jatkamaan ongelmatonta oloaan.
~~~
"Jaa. Just. Okei. Niin tietty. Mmm. Juu, ymmärrän. Nii. Nii. Joo. Niijuu. Joo."
Puhelintaan selaileva Robert vilkuili välillä Pyryn suuntaan. Laskiaispullaa itselleen kasaava Yasmin yritti näyttää siltä ettei vahingossakaan salakuunnellut Pyryn puhelinkeskustelua.
"Joo, ymmärrän. Tietty. Eiköhän se onnistu. Joo. Jutellaan vielä. Joo. Hei."
Pyry lopetti keskustelun ja tuijotti puhelintaan. Katseensa nostettuaan hän huomasi odottavien kasvojen tarkkailevan häntä.
"Mulle tuli muutto."
Robert mutisi sorrynsa ja Yasmin osaaottavasti tarjosi omaa pullaansa Pyryn suuntaan.
"Mihin sä sit oikein muutat?" tyttö kysyi ja alkoi pursottaa kermavaahtoa seuraavan pullan väliin. Pyry haukkaisi pullasta toivottomana.
"No sillä on toinen kämppä joka olis kohta vapautumassa, mut se on ihan toisella puolella Liekkijärveä", hän vastasi ja nuolaisi suunkulmastaan pullan sisältä tursuneet hillot.
"Mikä meinaisi sitä että mun tallimatka muuttuisi tosi vaikeaksi. Luulen, että olis melkein fiksumpaa vaan hakea uutta kämppää jostain tästä lähempää. Koska millä ihmeen rahalla mä jonkun autonkin nyt hankin tähän väliin? Ei mulla jäis palkasta paljoa mitään käteen semmosten kulujen jälkeen. Mut se on sitten eri asia että löydänkö mä mitään kämppää ja milloin."
Yasmin hiljeni ja näytti mietteliäältä. Hetken kuluttua hänen ilmeensä kirkastui.
"Kysyt joltain tallilaiselta!"
"Hä?"
"Kysyt joltain tallilaiselta", Yasmin toisti.
"Joo, sen mä tajusin, mutta kysyn mitä?"
"No kämppää tietty! Jos joku tietäis jotain. Tai kaipais kämppistä!"
Robert tuhahti. "Good luck with that. Älä nyt ainakaan kenenkään hoitajan kanssa rupea kämppistelemään. Trust me. Mä tiedän kuinka ihanaa on jakaa vapaa-aika ja koti saman tyypin kanssa."
"No se oli vaan ehdotus", Yasmin vastasi ehkä vähän loukkaantuneena.
Pyry jäi katselemaan nyt jo hiljentyneitä tallikavereitaan. Hän pohdiskeli mielessään Yasminin ehdotusta. Ei kai se nyt haitaksikaan olisi vähän kysellä?
|
|
|
|
Post by Pyry on Mar 28, 2017 20:49:55 GMT 2
28.3.2017
Välillä sitä teki mieli vihellellä. Ei suinkaan kovinkaan usein ja silloinkin vain varovaisen optimistiseen sävyyn. Mutta välillä. Kuten tänään.
Pyryn asuntohuolet olivat ainakin toistaiseksi ohi. Vakiratsastaja sennutunnilta oli tarttunut Pyryn jättämään lappuun ilmoitustaululla ja kertoi kaipaavansa talonsa päädyn yksiöön uutta vuokralaista. Matka tallille oli lyhyt, vuokra kohtuullinen ja mikä parasta, tässä asunnossa olivat putket pysyneet ehjinä. Vuokraemäntä vaikutti mutkattomalta ja ystävälliseltä, pientä hössöttävää tätimäisyyttä oli havaittavissa, mutta eihän kukaan pieneen höseltämiseen kuollut.
Tallihommat tuntuivat sujuvan paremmin, kun joka aamu ei tarvinnut pelätä henkensä edestä tallipihalla kaviokkaiden perässä luistellen tai hikihatussa yrittää saada jäätyneitä kuivikkeita pihatosta lantalaan. Kevät tarkoitti viileitä ja valoisia iltoja, irtokarvoja ja kesäsuunnitelmien pohdiskelua. Hommat sujuivat sopivalla rutiinilla ja tuntuivat mielekkäiltä.
Ja Reino sitten. Reinon kanssa oli taas pitkästä aikaa mukava puuhailla. Apuhoitajan pestiin tarttuneen Odetten ansiosta Pyryn ei tarvinnut jatkuvasti kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehtinyt alkeistunnille taluttamaan tai pitkän työpäivän jälkeen antamaan ruunalle ekstrahuomiota. Odette tuntui pärjäilevän hyvin ruunan kanssa ja Reinohan nyt tykkäsi kaikista, jotka sille vähänkin huomiota tai herkkuja keksivät antaa. Tallilla oli mukavan sopuisaa ja rauhallista - ainakin hetkellisesti - ja harrastamisesta ehti taas nauttia.
Joten tyytyväiselle viheltelylle taisi olla ihan hyviä syitä.
Pyry kävi Odetten kanssa läpi Reinon suojia tulevalle estetunnille ja samalla teki Annea varten inventaariota muidenkin hevosten suojista. Vaikka kuinka tahtoisi laatuun satsata, ei ollut mielekästä tai taloudellisesti järkevää satsata kalleimpiin ja hienoimpiin suojiin ratsastuskoulukäyttöä varten. Tämän takia sitten toki tarranauhat pettivät säännöllisin väliajoin kestävimmistäkin suojista ja vähintäänkin viikottain etsittiin porukalla milloin mistäkin jonkun putsia ja vasemman takajalan hivutussuojaa. Samassa Pyry jo kirosikin hiljaa huomatessaan Gekon ruskeiden ponikokoisen jännesuojan tarrakiinnityksen roikkuessa paikoillaan enää muutamalla hassulla langanpätkällä. Nopeasti poika vilkaisi olkansa yli tarkastamaan oliko ärräpäät kantautuneet Odetten korviin, mutta mustatukkainen tyttö pyöritteli keskittyneen näköisesti Reinon kuivuneita pinteleitä kasaan. Uudet ihmiset aina saivat Pyryn jännittymään ja tarkkailemaan omaa käytöstään suurennuslasin avulla. Ettei hän nyt tekisi mitään tyhmää.
Satulahuoneen oven sarana narahti ja Inkeri ilmestyi ovenraosta. Sisääntulo oli epätavallisen hiljainen, minkä selittikin tytön intensiivinen keskittyminen älypuhelimensa ruutuun. Ympärilleen pahemmin katselematta Inkeri löysi Tirkun varusteet sokkona tunnustellen ja edelleen epätavallisen hiljaisena poistui narahtavasta ovesta ulos. Pyry hieraisi niskaansa ja totesi saaneensa suojainventaarion kelvolliseen kuntoon ja päätti palkita itseään oleskeluhuoneen tarjonnalla. Odette kuulemma ajatteli mennä seuraamaan junnujen estetuntia, joten Pyry harppoi portaat yläkertaan yksinään. Samalla hän mietti milloin hänellä oli viimeksi oikeasti ollut intoa ja aikaa viettää oleskeluhuoneen sohvalla aikaa muiden tallilaisten kanssa ja tyytyväisenä hän vislaili vielä muutaman iloisen nuotin.
Pöydän ääressä Emmy ja Clara selailivat ikivanhaa Demiä ja hihittelivät "Onko hän oikeasti poikaystävämateriaalia?"-testin kysymyksille. Cella makasi kohtuullisen elottoman näköisenä sohvalla nenä kiinni puhelimessaan ja suostui epämääräisen äännähdyksen saattamana tekemään tilaa vasta, kun Pyryn takapuoli uhkaavasti laskeutui blondin villasukkien peittämien jalkojen päälle. Nette ja Katsu kinastelivat pöydän toisella puolella Unon säännöistä kulahtaneita kortteja käsissään pidellen. Pyry yritti viilentää kaakaotaan puhaltelemalla sen pintaan ja nautiskeli kotoisasta tunnelmasta.
"Oho", Cella korahti puhelimensa takaa.
"Ai sä olit vielä hereillä", Clara hihkaisi, mutta joutui pettymään tajutessaan, ettei Cellan ajatuksenjuoksu ollut tarpeeksi vilkasta ympäristöön reagoimista varten.
"Hötönetissä on jotain Seppele-draamaa", Cella jatkoi mutinaansa ja sai pöydän nuorimmat jäsenet kiinnostumaan.
"Missä netissä?"
"Äh, hevostallipistenetissä. Siellä nyt on aina säännöllisin väliajoin jotain draamaa", Emmy vastasi ja palasi sitten miettimään sopivaa vastausvaihtoehtoa "Miten hän hyvittää sinulle unohtamansa vuosipäivän?" kysymykselle.
"Mjoo. Nyt on kuulemma hevoset juosseet tunneilla kolmijalkaisina ja henkilökunta humalassa", Cella jatkoi väsyneen huvittuneesti.
"Kuka on ollut humalassa?" Katsu kysyi pelästyneenä.
"Äh, ei kukaan. Joku vaan nimettömänä trollaa netissä", Pyry vastasi rauhoittelevasti. "Se on joillekin rakas harrastus."
"Inkeri vaan lähetti linkin vatsanappiin. Eiköhän toikin ketju kohta kuole", Cella totesi haukoitellen ja laski puhelimensa lattialle. "Voi Pyry, mullekin kaakaota, jooooko?"
Pyry tuhahti vastaukseksi.
"Ritarillisuus on kuollut", Cella totesi kuivasti ja yritti koota raajojaan sohvalta nousemista varten.
"Joo, mut röllipeikot elelee onnellisesti virtuaalimetsissä", Pyry vastasi. "Ja oikeitakin röllejä on näköjään vielä olemassa", hän jatkoi Cellan sekaisia hiuksia katsellessaan.
Cella vastasi kauniilla irvistyksellä ja keskisormen nostolla.
"Cella! Lapsia on paikalla!", Nette ja Katsu huudahtivat kauhistuneina.
"Kuule, se on hyvä vaan, että opitte ajoissa tavoille."
Ja niin jälleen yksi rauhallinen ilta oli rikottu räkäisellä naurulla, joka raikui tilusten yli.
|
|
|
|
Post by Daniel on May 30, 2017 12:40:01 GMT 2
Danielin läpiratsastuskuuri Reinosta kaivettiin esiin irtonaisuutta sen verran kun pelistä vaan lähti. Välillä rallitettiin isosti eteen eteen eteen (jopa Daniel voi tehdä niin), ja sitten istuttiin takaisin työskentelymoodiin ja kerättiin löytynyt virta ja energia työkäyttöön. Reino työskenteli keskittyneesti ja enimmäkseen hyvin tyytyväisen näköisenä, ja ratsutuksen jälkeen se ilahdutti paria jatko- ja C-kurssilaista olevalla nohevan kuuliaisella päällä. |
|
|
|
Post by Pyry on Jul 23, 2017 22:31:22 GMT 2
23.7.2017Reino työskenteli paljon. Se ei ehkä ollut kaikista vaativimmilla koulutunneilla tai hypännyt suurimpia esteitä, mutta ainakin henkisesti siltä vaadittiin paljon. Siltä odotettiin rauhallista ja rentoa suhtautumista erilaisiin vaihtuviin ratsastajiin, pienistä innokkaista aloittelijoista vähän vanhempiin ja arempiinkin. Sen odotettiin suhtautuvan asioihin rennosti, jopa vähän laiskanlaisesti, vaikka ympärillä hääräisi jos jonkinlaista, Halloween-hirviöistä avaruusolentoihin. Mutta se teki työnsä juuri niin kuin oikean kunnon opetushevosen tuleekin tehdä - hommia tehtiin juuri ja tasan sen verran kuin kukin ratsastaja osasi vaatia. Tämän ansiosta Reino jaksaisi kiertää kaviouraa vielä monet monet kerrat. Tämän ja tietenkin pitkän kesäloman ansiosta. Kesäloman, jonka saattoi viettää ihan niin paljon hevostellen kuin vain tahtoi, välittämättä sen ihmeemmin ihmisistä ja niiden vaatimuksista. Joten mitäpä sitä vielä viimeisenä laidunpäivänä tekisi kuin lekottelisi auringossa ja vakuuttavasti jättäisi huomioimatta lähestyvien ihmisten viheltelyt. Vielä viisi minuuttia... 
|
|
|
|
Post by Pyry on Dec 20, 2017 20:46:54 GMT 2
Parahin nyytti-/kekri-/joulupukki,
taas on vuosi vierähtänyt Seppeleen ratsastuskoululla ja tuntiratsuja on viimeistään tässä vaiheessa vuotta kiitettävä niiden työpanoksesta. Näihin kiitettäviin kuuluu ehdottomasti myös Reino. Se on toimittanut virkaansa erittäin kunnioittavasti ja tuttujen vanhojen mottojensa, "Less is more" ja "Hitaasti on paremmin" mukaisesti. Sen päiväunia eivät ole häirinneet innosta kiljuvat aloittelijat, tarhassa luimistelevat kaverit eikä edes hektinen elämä kisaratsuna Ratsastukoulumestaruuksissa. Reino tamppaa kaviouraa kiltisti ilta toisensa perään sennujen alkeistunneilla ja tarjoaa ensimmäisiä jännittäviä (mutta turvallisia) hyppyjä maastoradalla vähän enemmän ratsastaneille junnuille. Välillä se ryhdistäytyy taitavamman ratsastajan alla, mutta vaarallista ylikuntoa on hyvä välttää!
Reino on siis vuoden aikana saanut osakseen paljon ja ansaitsee joululevon, mutta lähes puhki kulutetut varusteet eivät pelkällä levolla korjaannu! Estetunteja varten pitäisi mieluusti olla samaa paria olevat jännesuojat (esim. Mestyn turkooseilla tehoisteilla varustetut) ja heikot tarrakiinnitykset pinteleissä aiheuttavat vielä katastrofin jonain päivänä... Satula toki on hyvässä kunnossa ja vastikään Reinolle sopivaksi topattu, mutta jalustinhihnat venyvät venymistään eikä vyökään ihan loputtomiin kestä lukemattomia pesuja hikitreenien jälkeen. Suitset pysyvät hyvällä hoidolla kunnossa, mutta jos pukin kontista löytyisi jokin taikakeino, jolla tuntiratsastajien kypärillä topattuihin päihin saisi myös tämän tiedon ahdettua, niin allekirjoittanut olisi oikein kiitollinen. Ai niin, nahkasaippuaa ei voi koskaan olla liikaa! Sadeloimi on lähinnä tuntunut toimivan Kössin hampaiden kiillottamisvälineenä ja riimukin on (luultavasti samaisesta syystä) rumasti rispaantunut. Kaviokoukut tuntuvat olevan katoava luonnonvara, joten niitä voisi hyvin ottaa muutaman ylimääräisen kappaleen jemmaan! Ja sitten jos vielä kehtaa pyytää, niin kisaradoille olisi kiva laittaa Reinolle päähän joku tyylikkäästi kimaltava otsapanta, ei tosin mielellään sellaista joka sokaisee tuomarin.
Less is more, tässäkin.
Mmmiiikäli lahjoja haluaa jakaa enemmänkin, niin uudet kokopaikkaiset ratsastushousut olisivat tarpeen, kuten myös lämmin tallitakki. Ja hanskoissakin on aika monta reikää...
Ystävällisin terveisin,
Pyry
PS. Omena- ja lakritsinamit uppoaa parhaiten Reinolle. Minttua on turha tuoda.
|
|
|
|
Post by Pyry on Dec 24, 2017 23:47:07 GMT 2
24.12.2017 Reino kulki hämärän illan läpi jonon ensimmäisenä, kyydittäen Lynniä, Vanessaa ja tämän isoisää. Hämärä ilta täyttyi valoista ja kulkusten kilinästä. Pakkanen ja hymy tuntuivat poskissa.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!