Reinon hoitopäiväkirja

[Ansqu]

HM 5 Käsin piirretty kuva vaihteeksi. Laitan sitten myöhemmin tarinaa.

Attachments:

[Ansqu]

HM 6 "Voi kurjuus!"

Kävelin pitkin märkää tietä. Koulu oli loppunut ja oli käytävä kotona ennen Seppeleeseen menoa. "Voi kurjuus!" lausahdin äreästi potkaisten samalla kiveä. Vettä oli ripotellut taivaalta koko päivän. Sekä taivas, että mieliala oli harmaita.

Kotona söin välipalaa ja ehdin tehdä vähän läksyjäkin.
"Ansqu! Lähdetään nyt" kuulin isäni huutavan keittiöstä.
"Tullaan!" huudahdin ja paiskasin kirjat kiinni. Vaihdoin ratsastushousuni nopsaan päälleni ja nappasin kypäränkin mukaan.

Isän hopeanharmaa auto hurahti liikkeelle. Istuin takapenkillä ikkunasta ulos katsellen. vettä tuli edelleen. Hiljalleen käännyimme tielle joka johti Seppeleeseen. Ennen pihaan saapumista aloin jo keräillä kamppeitani. Auton pysähdyttyä pomppasin ulos ja sanoin isälleni: "Soitan sit kun voit tulla hakemaan"
"Joo" isäni huikkasi tylsästi. Virnistin ja lähdin kipitellen talliin.

Tallissa minut valtasi hevosten tuoksu. Tuoksu, joka herättäisi Ruususenkin satavuotisesta unestaan. Muutama hevosista oli sisällä. Reino ei ollut yksi heistä, joten menin hakemaan sitä tarhasta. Otin mukaani riimun ja riimunnarun.

"Reinoo!" huudahdin tarhan portilla. Ruuna nosti päänsä ja katsoi iloisesti minua. Se lähti jolkottelemaan luokseni. Hevoset näyttivät kurjilta, sillä ilmeisesti jatkuva sade otti niitäkin päähän. Lepertelin Reinolle samalla, kun sujautin riimun sen päähän. Kävelimme rinnakkain talliin Reinon sadeloimi kahisten.

Päästettyäni Reinon karsinaan otin siltä sadeloimen pois. Se oli litimärkä ulkopuolelta.
"Yääk" irvistelin, vaikka loimessa oli vain vettä. Se kuitenkin tuntui inhottavalta, kun vettä tippui pisaroina housuilleni. Laitoin loimen roikkumaan loimitelineeseen. Sen jälkeen otin kumisuan ja aloin pyörivin liikkein käydä läpi hevosen karvaa. Harjattuani otin vielä pölysuan ja sillä harjasin suurimman osan irtopölystä ja -karvasta.

Seuraavaksi haroin käteeni kaviokoukun. Vaivalloisesti kumarruin vasemman etujalan viereen tietäen, että Reino ei varmasti nostaisi ensimmäisillä kerroilla jalkojaan. Tietämykseni kävikin toteen. Tyynenä ja välinpitämättömänä ruuna pysyi paikoillaan. Naama punaisena yritin saada sitä nostamaan kavioitaan samalla käyttäen "nosta" -käskyä. Jälleen kerran Reino kuitenkin luovutti ja nosti kavionsa. Niistä irtosi märkää mutaa ja hiekkaa.

Satulahuoneeseen mentyäni otin Reinon satulan ja suitset. Sadekin oli jo loppumaisillaan, joten meinasin käydä pienen maastolenkin. Varusteiden kera saavuin takaisin Reinon karsinalle. Aukaisin oven ja sujahdin sisälle. Laitoin ensin satulan. Aseteltuani sen oikeaan kohtaan, laskin satulavyön varovasti. Laitoin sen reikä kerrallaan kiinni. Seuraavaksi suitsin heposen. Ohjat kaulalle, kuolaimet suuhun ja niskahihna korvien taakse. Sitten vain remmit kiinni. Olin valmis. Laitoin kypärän päähäni ja lähdin taluttelemaan laiskaa ruunaa ulos. Tallin edessä tarkistin satulavyön, laskin jalustimet ja selkään. Reinon selässä korjasin vielä jalustimien pituutta. Kevyesti annoin pohkeita ja Reino lähti keinuvaan käyntiin.

Kävelimme märkää hiekkapolkua pitkin. Reino käveli käännellen söpöjä korviaan. Sade oli lakannut ja saattoi nähdä vesipisaroiden tippuvan mäntyjen neulasista. Otin ohjia enemmän tuntumalle ja kannustin Reinon raviin. Ravasimme melko pitkän pätkän.

Ratsasin laukkasuoralle asti, mutta meinasin jättää laukan väliin. Maa oli nimittäin melko liukas. Käännyimme takaisin kotiin. Nostin jälleen ravin ja ravasimme samaa reittiä pitkin. Pian vastaamme tuli Jennyfer ja Alma. Hekin olivat lähteneet maastoon. Siirsin Reinon käyntiin.
"Moi Jenny!" hihkaisin hänelle.
"Moi!" hän vastasi. "Oletteko menossa tallille?" hän jatkoi.
"Juu ollaan." sanoin hänelle.
"Siinä tapauksessa menemmekö samaa matkaa?" Jennyfer kysäisi.
"Mennään vaan" suostuin. Oli mukavampaa ratsastaa, kun oli seuraa.

Kävelimme pitkän matkan rupatellen hevosista ja tulevasta Halloween-pirskeistä.
Laajan männikön kohdalla nostimme ravin. Alma ja Reino ravasivat välillä pärskähdellen.
Pienen mäennyppylän takaa erottui jo talli ja maneesi. Hiljensimme reippaaseen käyntiin ja annoimme jo pitempää ohjaa hevosille, jotta ne saisivat venytettyä kaulaansa.

Tallin pihalle saavuttuamme laskeuduimme alas selästä. Nostimme jalustimet ja veimme hevoset talliin. Tallissa kiitin Jennyä mukavasta seurasta. Jennyferin mielestä oli myös mukavaa, kun ratsastimme samaa matkaa. Vein satulan ja suitsetkin satulahuoneeseen nätisti. Huolella hoidettuani Reinon, rapstuttelin sitä vielä ja juttelin sille niitä näitä. Soitin isälleni ja hän lupasi hakea minut tuossa tuokiossa. Odottelin häntä tallissa hymyillen. Olipa kivaa erittäin syksyisestä säästä huolimatta.

[Ansqu]

HM 7 Puuhastelua tallilla

Oli aika poikkeuksellinen päivä. Pitkään aikaan paistoi aurinko.
Iloisin mielin hipsuttelin hiekkatietä pitkin.

Seppeleen tarhat, talli ja maneesi avautui edessäni. Maisema oli kaunis, kun aurinko heijasti kuuraiseen maahan. Tallin edustalla oli muutaman ihmisen polkupyörät. Nykäisin tallin oven auki. Ylhäältä kuului kovaäänistä puheensorinaa, joten uteliaana lähdin nousemaan portaita pitkin.

Sohvilla makoili muutama tyttö. Osa lueskeli hevoslehtiä, ja osa taas jutteli kiivaasti jostain.

"Mitä on oikein meneillään?" kysäisin. "Olenko jäänyt jostain paitsi?"

"Ne halloween-pirskeet. Jutellaan niistä vaan." eräs tytöistä vastasi.

"Ainiin nekin on tulossa." muistin, ja pääni täyttyi miljoonista pukuideoista. Minkähän niistä valitsisin.

Jätin kamppeeni kaapeille ja lähdin alakertaan talliin. Käväisin katsomassa Reinon karsinaa. Se oli tyhjä, lukuunottamatta lantakasoja. Kävin lantakärryt ja talikon. Aloin keräämään kasoja kärryihin, ja vielä laitoin kuivikkeetkin hyvin, että siinä kelpaisi Reinon makoilla.

Hiki virtasi noroina naamaani pitkin. Jos joku väittää, että karsinoiden siivoaminen ei ole työlästä, niin hän on kyllä erehtynyt.
Kärryt täynnä lantaa lähdin viemään niitä lantalaan. Matkan varrella palautin talikonkin.

Kärryt tyhjennettyäni vein ne talliin. Päätin lähteä hakemaan Reinoa tarhasta. Otin mukaani riimunnarun. Matkalla tarhoille Elisabeth oli viemässä Humua talliin.

"Moi!" tervehdin häntä iloisesti.

"Moi Ansqu", Elisabeth vastasi. "Menen ratsastamaan. Tuletko mukaan?"

"Een taida nyt", änkytin jotain. "Joskus toiste", sain sanottua ja hymyilin.

"OK", tyttö sanoi ja jatkoi matkaansa.

Tarhoilla Reino seisoskeli yksin syöden ruohoa. Sillä oli kurainen loimi päällään. Kutsuin hevosta nimeltä ja se nosti söpön päänsä. Reino lähti rennoin askelin kävelemään minua päin. Se pysähtyi, ja minä laitoin riimunnarun kiinni päitsistä.
Avasin portin ja suljin sen, kun olimme molemmat tarhan ulkopuolella. Lähdimme käpyttelemään talliin.

Tallissa suljin Reinon karsinaansa. Otin siltä loimen pois ja jätin sen omaan rauhaan. Sillä välin menin pesuboksiin likaisen loimen kanssa.

Pesuboksissa otin letkun. Säädin veden lämpötilaa ja aloin laskea vettä loimen päälle.
Samalla hinkkasin likaa pois. Märkä muta lähti valuen pois, mutta pinttyneempää likaa piti ihan töikseen hangata. Ohitseni käveli pari tuntilaista. Silloin muistinkin, että minun piti avustaa Reinon varustamisessa. Pesin kuitenkin loimen huolellisesti loppuun. Suljin letkun ja ripustin sen sille tarkoittuun telineeseen. Sen jälkeen otin märän loimen ja vein sen kuivumaan.

Saavuin Reinon karsinalle. Reino oli kiinnitetty vetosolmulla karsinaansa. Sen takaa paljastui vaalea, lettipäinen tyttö. Hän oli ilmeisesti tuntilaisia, sillä hänen päässään oli kypärä.

"Moi" hän sanoi. Tyttö näytti hieman säikähtäneeltä, sillä olin tullut karsinalle hiljaa.

"Moi, tarviitko sä apua?" kysyin häneltä.

"Noo, voithan sä auttaa" tyttö vastasi ja hymyilikin.

Samalla kun hoidimme Reinoa tunnille, juttelimme aika paljonkin. Tyttö sanoi olevansa Mari. Otin suitset ja laitoin ne näppärästi Reinon päähän. Mari taas satuloi, vaikka autoin sen laittamisessa Reinon selkään.

Viimein olimme valmiit. Mari otti ohjat Reinon kaulalta ja lähti viemään ruunaa kentälle. Tallin käytävällä tuntijono liikkui sulavasti. Palasin yläkertaan juttelemaan muiden kanssa. Samalla söin mukaan ottamani eväät. Olipa nälkä.

[Ansqu]

HM 8 Tällä hetkellä hoitaminen aika vaisua koulun käynnin vuoksi. Pahoittelen!

Attachments:

[Ansqu]

HM 9 Halloweenin suunnittelua

Aukaisin tallin oven. Suuntasin heti ensimmäiseksi Reinon karsinan luo. Hyräilin jotain musiikkia, joka oli jäänyt soimaan päähän. Mukana minulla oli mittanauha.

Reino oli karsinassa. Se mussutteli tyytyväisenä saamiaan heiniä.

"Mooii Reinoseni!" iloisesti tervehdin sitä.

Reino hörähti matalasti. Se hamuili suuhunsa vielä viimeisetkin heinänkorret.

"Minulla olisi yksi juttu.." juttelin Reinolle jotain. Otin mittanauhan esille. Mittasin Reinon leveyden, pituuden ja korkeuden. Mutta silloin muistinkin, että minulla ei ollut paperia, johon merkata mitat.

"Ääh, unohdin kynän ja paperin." taputin Reinon kaulalle, poistuin karsinasta, ja lähdin kipittelemään yläkertaan.

Yläkerrassa sohvalla makoili Mirri, hevoslehti kädessään, ja Loviisa, jolla puolestaan oli karkkipussi. Mirri vilkaisi minua. Kysyin häneltä paperia ja kynää lainaksi.

"Kynä mulla on, mutta ei paperia.. Tai hei, jos käy, niin on mulla jostain vihkosta revitty palanen." Mirri sanoi.
"Joo, käy se. Kiitti!" sanoin Mirrille.

Pois lähtiessäni nappasin Loviisan karkkipussista karkin. Hän katsoi ihmeissään minua, mutta pian hän hymyili.

"Tää muistetaan!" hän huudahti leikkimielisesti.
"Joooo.." tirskahdin ja palasin Reinon karsinalle.

Karsinassa Reino lepuutteli toista takajalkaansa. Se oli syönyt joka ikisen heinän.
"Senkin possu.." mutisin jotain sille. Kaivoin jälleen mittanauhan taskustani. Mittasin uudestaan leveyden, pituuden ja korkeuden. Samalla tuhersin Mirrin lyijykynällä ryppyiseen paperin palaseen mitat, jotka olin saanut. Mittausten päätteeksi kehuin Reinoa: "Hienoa, sinä taidat olla tottunutkin jo tähän, vai? Seisoit niin kiltisti." Palkkioksi annoin sille kuivan ja korppuisen ruisleivän kannikan. Reino oli todella tyytyväinen sen saadessaan.

Paperin palasen sujautin taskuun, ja palautin kynän Mirrille. Sen jälkeen lähdin pikaisesti kotiin, sillä minulla oli paljon paljon tekemistä, jos meinasin saada suunnittelemani halloween-puvun valmiiksi.

[Ansqu]

HM 10 Hui hirvitys!

Oli marraskuun aurinkoinen aamu. Tällainen sää on marraskuussa erittäin harvinaista, joten ajattelin ottaa siitä ilon irti ja mennä maastoon kävelemään.

Asetin kaulahuiviani paremmin kaulan ympärille. Olin pukeutunut lämpimästi, sillä olin juuri toipunut pahasta flunssasta. Olin ollut poissa koulustakin ja ahertanut läksyjen parissa. Vihdoinkin vapaata ja hevostelua.

Nykäisin tallin oven auki. Henkäisin syvään henkeä. Jätin kypäräni Reinon karsinalle ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Otin mukaani riimunnarun. Intoa puhkuen lähdin hipsimään takatarhalle.

Reino söi tarhassaan heiniä Humun kanssa. Niillä oli päällään loimet. Kutsuin Reinoa nimeltä. Se ja Humu höristivät korviaan suuntaani ja katsoivat ihmeissään.
"Noh, tulehan Reino" kehotin sitä, mutta eipä se vaikuttanut mitään.

Kömmin aidan ali ja katse maassa kävelin rauhallisesti Reinon vierelle. Se puhalsi ihanan lämmintä ilmaa kämmenelleni. Napsautin riimunnarun lukon kiinni ja lähdin taluttamaan Reinoa. Humu jäin paikalleen syömään.

Aukaisin portin. Menin tarhan ulkopuolelle Reino perässäni ja suljin sitten portin. Kävelin reippaasti, Reino hieman taaempana tullen. Se löntysteli korvat sivuille kääntyneenä. Vilkaisin ruunaa, ja hymähdin. Olen todella onnekas saadakseni hoitaa sitä.

Talliin saavuttuamme vein Reinon karsinaan. Sidoin sen kiinni vetosolmulla ja taputin hellästi sen kaulalle. Riisuin Reinolta loimen ja asetin sen karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen. Sen jälkeen hain Reinon harjapakin.

Pengoin harjapakkia, kunnes löysin etsimäni. Nousin ylös seisomaan ja astuin karsinaan. Varmoin ja tukevin vedoin harjasin Reinon pehmeää karvaa.

Harjauksen jälkeen painoin poskeni Reinon kylkeen. Suljin silmäni. Olisin voinut vaikka nukahtaa, jos Jeccu ei olisi tullut kysymään:
"Mitä sä teet"
"Öhh, kunhan vain olen.." vastasin hieman nolona.

"Menen muuten ratsastamaan. Tuletko mukaan?"
"En taida, ratsastin eilen Riinalla ja pesen nyt sen varusteita."
"Ok." sanoin hänelle.

Laskin harjan takaisin pakkiin ja etsin sieltä kaviokoukun. Pyysin Reinoa nostamaan kavionsa. Ihme kyllä, Reino nosti sen hetkessä. Sillä taisi olla hyvä päivä, tai sitten se halusi, että sen kaviot putsataan. No ehkä ei, mutta silti sain puhdistettua melkein kaikki kaviot. Viimeistä kaviota pyytäessäni nostamaan, Reino nosti, mutta laski sen itsepäisesti takaisin maahan. Tiuskahdin. Juuri kun kaikki meni niin hyvin. Sinnikkäästi yritin saada Reinoa nostamaan jalkaansa. Vaikka siihen menikin aikaa, kannatti yrittää.

Kun kaikki kaviot oli puhdistettu, käväisin hakemassa satulahuoneesta Reinon satulan ja suitset.
Kävelin ripeästi takaisin karsinalle, ripustin suitset roikkumaan karsinan lukosta ja menin jälleen karsinaan. Asetin satulan Reiskan selkään. Laskin satulavyön alas. Menin hevosen toiselle puolelle ja nappasin satulavyön. Laitoin sen vastinhihnoista kiinni reikä kerrallaan. Onneksi Reino ei ollut pullistelevaa tyyppiä.

Yhtä nopeasti sain suitsittuakin Reinon. Olin valmis, ja laitoin kypäräni päähän. Otin ohjat Reinon kaulalta ja talutin sen tallin eteen.

Tallin pihalla varmistin vielä satulavyön. Se oli ok. Laskin jalustimet ja nousin selkään kepeästi. Keräsin ohjat ja lähdimme Reinon kanssa kävelemään metsätietä pitkin.

Hetken käveltyämme kannustin Reinoa nostamaan ravin. Se lähti rennoin askelin ravaamaan. Reino tuntui olevan innoissaan yhtä paljon kuin minäkin. Ravasimme pitkän pätkän nauttien ilman raikkaudesta.

Tie kapeni ja hiljensin käyntiin. Huurtuneet oksat jäivät yläpuolellemme.

Pian saavuimme laajalle, avaralle pellolle, jossa oli tapana aina laukata. Nostin ravin ja sen jälkeen laukan. Reino lähti laukkaamaan innoissaan, mutta sain pidäteltyä sitä. Käänsin loivan kaaren ja pyysin Reinoa hidastamaan. Reino siirtyi raviin ja pärskähteli tohkeissaan. Taputin sitä kaulalle. Jatkoin ravilla ja lähdimme takaisin tallille päin.

Kapealla tiellä siirryimme käyntiin. Ehdimme jo kävellä hetken, kunnes Reino pysähtyi. Napautin pohkeillani sen kylkiin. Reino käveli, mutta sitten se pysähtyi taas. Ihmettelin, ja olin jo ärsyyntyäkin. Miksi se pysähtyi koko ajan ja tuijotti metsään. Silloin huomasin sen minäkin: Metsässä oli komea uroshirvi, joka katsoi meitä. Nostin ravin ja Reino lähti ravaamaan mielellään. Hirvi lähti meidän peräämme pitkin askelin. Vilkaisin taakseni, se tuntui vain lähestyvän. En aikaillut, vaan nostin jo saman tien laukankin. Reino laukkasi tietä pitkin. Jälleen vilkaisin taakseni. Hirvi oli pysähtynyt ja se tuijotti peräämme. Sydämeni pamppasi lujaa. Outoa, kun se lähti peräämme. Yleensähän ne eivät tule lähellekään ihmisiä. No, onhan niitä poikkeuksiakin, mutta se ei ollut kyllä hauskaa. Olimme molemmat hieman järkyttyneitä.

Hiljensin käyntiin, kun tie leveni, ja pian olisimme Seppeleessä. Reino oli rauhoittunut ja annoin sille vähän ohjaa. Olipas hurjaa, mutta toisaalta ihanaa. Ja oli myös ihanaa ratsastaa pitkästä aikaa.

[Ansqu]

HM 11 - lauantai-ratsastus

P.S. Ennen tätä "luomusta" olin väkertänyt vielä paremman kuvan, mutta valitettavasti se hukkui johonkin kansioon, enkä löytänyt sitä millään. ;/ Mutta olen tähä ihan tyytyväinen

Attachments:

[Ansqu]

HM 12 Oho..

Olin läksinyt suoraan liikuntatunnilta tallille. Sisälle tultuani minun oli pakko pysähtyä palautumaan, sillä olin juossut melkein koko matkan. Pyörälläkään en voinut (tai uskaltanut) ajaa, koska siinä ei ollut nastarenkaita ja tiet olivat liukkaat.

Käväisin lokeroilla viemässä repun. Otin sieltä eväspussini ja menin hoitajien taukohuoneeseen syömään evääni. Siellä ei ollut ketään. Haukkasin palan omenasta. Säästin sitä kuitenkin vähän Reinollekin, sillä en ollut antanut pitkään aikaa sille mitään erityisherkkua. Ei varmaan pitäisikään, mutta sitä jotenkin tykkää helliä omaa hoitohevosta.

Eväät syötyäni heitin roskat roskakoriin. Menin alas talliin ja käväisin tervehtimässä Reinoa. Se söi heiniä ja näytti toosi suloiselta. Istahdin alas sen viereen vain katsomaan sitä. Halusin olla hetken sen kanssa kahden, kun kerran tallilla ei ollut mitään ylimääräistä häslinkiä.

Istuttuani ja rapstuteltuani nousin ylös ja ajattelin mennä putsaamaan varusteita, kun huomenna menisimme koulutunnille.

Satulahuoneessa noudin Reinon satulan ja istahdin penkille. Irrotin satulahuovan ja jätin sen viereeni. Otin myös jalustinhihnat pois, jotka putsaisin erikseen. Kävin kaapista satulasaippuan, sienen, pyyhkeen ja ämpäriin vettä.

Kostutin sienen ja sivalsin sitä satulasaippuassa. Aloin puhdistamaan satulaa huolella, ensiksi oikealta puolelta, hieman pyörivin liikkein.

Seuraavaksi puhdistin nopeasti jalustin hihnat. Jalustimista otin jalustinkumit pois ja putsasin liat niistä puhtaassa vedessä. Jalustimet eivät olleet erityisen likaiset. Laitoin ne paikalleen satulaan. Harjasin vielä satulahuovasta irtokarvat pois, ja laitoin sen satulaan.

Satulan jälkeen oli suitsien vuoro. Purin ne osiin. Kuolaimet laitoin erilliseen vesiämpäriin likoamaan. Aloitin niskahihnasta. Otsa kurtussa pesin osa kerrallaan. Sormenpäänikin alkoi muuttua ryppyisiksi.

Viimein olin putsannut kaikki osat. Nyt oli aika koota suitset. Olin pistänyt muistiin muutamien solkien kireyden, ja muutamista oli jäänyt nahkaan kulunut kohta. Olin laittamassa jo ohjia kiinni, kunnes jokin oli pielessä: Olin laittanut poskihihnat vahingossa väärin päin..

- Hitsi! Olenpa mä huolimaton..

Sanoja seurasi pitkä huokaisu. Sain kuitenkin korjattua ne oikein. Jossu ohikulku matkallaan vielä tarkisti suitset, kun olin kerran häntä pyytänyt. Poimin myös suitset vesiämpäristä ja laitoin ne suitsiin kiinni. Katselin tyytyväisenä lopputulosta. Laitoin Reinokaisen varusteet paikoilleen. Reinosta puheenollen.. Lähdin antamaan sille varastoimani omenalohkon.

Muutama metri Reinon karsinasta pysähdyin paikoilleni. Hieroin silmiäni. Ei, totta se on! Reino seisoskeli puoleksi ulkona karsinastaan. Kiirehdin Reinon luokse ja pyysin sitä peruuttamaan takaisin karsinaansa. Se katsoi ihan hölmistyneenä minua. Joku oli avannut karsinan oven. tai sitten minä en muistanut laittaa sitä kiinni. No, onneksi se ei kuitenkaan karannut. En tiedä, olisiko pitänyt, mutta annoin silti sille omenan lohkon. Se söi sen silmän räpäyksessä. Taputtelin ja rapsuttelin sitä vielä hetkisen, kunnes hyvästelin sen tältä päivältä.

Kävin yläkerran lokerikosta reppuni ja lähdin ulos. Äitini odotti siellä. Hän istui autossa, kun aukaisin auton oven. Istuin etupenkille ja kiinnitin turvavyön. Katsoin vielä talliin. Oli virkistävää puuhastella taas harmaannuttavan koulupäivän jälkeen.

[Anne]

Ansqu hakemassa kuraista Reiskaa tarhasta ennen koulutuntia.

Spessu Ansqulle!

[Ansqu]

Oi kiitos kiitos, Anne! Tosi upea, tykkään! : ))

[Ansqu]

Laitoin nyt tämän koulutunnin maksun tänne Reinon hoitokirjaankin

Attachments:

[Ansqu]

HM 13 "Sika siistii!"

- Kiitti kyydistä! huikkasin isälleni, joka oli kyydinnyt minut tallille. Paiskasin auton oven kiinni ja huomasin kaksi pientä ja pyöreää ponia rapsuttelemassa toisiaan sään kohdalta. Siiri ja Pampula! Ponit lopettivat hoivaamisen ja kääntyivät minua kohti. Kävin tervehtimässä palleroita aidan takaa, kunnes lähdin pitkin askelin tallia kohti. Nykäisin oven auki ja astuin sisälle.

Huomasin tallissa siistin käytävän. Ilmeisesti joku oli lakaissut sen vast' ikään. Katselin hetken ympärilleni ja päätinpä lähteä viemään tallikassiani hoitajien lokeroille yläkertaan.

Oman lokeroni kohdalla avasin sen ja viskasin kassin huolettomasti sinne. Suljin kaapin oven ja lähdin portaita pitkin takaisin talliin.

Tallissa ajattelin ajan kuluksi käydä katsomassa tuntilistaa. Siellä oli menossa olevan jatkotunnin lista, ja alkeistunnin lista. Vilkuilin molempia. Reino oli menossa alkeistunnille, joten ajattelin jo lähteä hakemaan sitä tarhasta.

Hämärää tietä pitkin ajattelin, että tulisikohan jouluksi lunta. Joulu olisi tosi ankea, jos lunta ei sataisi, mutta en päättänyt murehtia sitä, sillä tarhan portilla katsasteli kirjava, pieni hevonen, joka taisikin olla Reino.

- No mutta hei! hihkaisin. - Lähtisiktkös tunnille?

Pujottauduin aidan ali ja napsautin riimunnarun lukon kiinni Reinon riimuun. Aukaisin portin, ja johdatin Reinon ulkopuolelle. Sen jälkeen suljin portin ja lähdimme Reinon kanssa rinnakkain kävelemään talliin.

Tallissa sidoin hevosen kiinni vetosolmulla. Aloitin hieman kuraisen hevosen harjauksen. Reino tuntui pitävän siitä, sillä se laski päätään alas ja korvat riippuivat sivuille. Hymähdin ajatellessani sitä, että juuri minä sain hoitaa sitä. Voi, kuinka onnekas minä oikeastaan olen.

Harjauksen jälkeen laitoin pölyharjan takaisin Reinon harjakoriin, ja sen sijalle otin kaviokoukun. Tottuneesti kumarruin ruunan viereen ja pyysin sitä nostamaan oikean puoleista etujalkaa. Kuten aiemmillakin kerroilla, Reino vain seisois itsepäisesti, kuin olisin ollut ilmaa sille. Epätoivoisesti maiskutin ja pyysin nostamaan sitä kaviotaan. No, kokeilin sitten takajalkaa. Muutaman pyynnön jälkeen Reino nosti sen, ja jälkeenpäin etujalkakin nousi paremmin.
Toisen puolen kaviot sain myös putsattua, vaikka ei ne silloinkaan noussut välittömästi.

Pyyhkäsin otsaani. Pudotin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja kävin satulahuoneesta hakemassa Reinon satulan ja suitset. Löysin ne paikoiltaan, joissa ne olivat olleet aiemminkin. Kun olin palaamassa karsinalle, näin Siirin karsinassaan. Pienen ja pyöreän shettiksen takaa nousi tyttö, jolla oli kädessään kaviokoukku.

- Inkeri! hihkaisin innoissani. - Moi!
- Ai moi! tyttö vastasi ja hymyili leveästi. - Olen laittamassa Siiriä alkeistunnille.. Tuleeko Reinokin sinne?
- Joo, muistaakseni se tulee, vastasin myöntävästi, mutta mieleni valtasi epävarmuus. - Käyn kuitenkin vielä varmistamassa sen! virnistin.
Inkeri jäi hoitamaan Siiriä.

Tuntilistaa tarkistaessani, helpotuksekseni näin Reinon nimen. Palasin takaisin sen karsinalle.

Reino oli seissyt kiltisti paikoillaan. Juttelin sille niitä ja näitä samalla, kun astuin karsinan sisälle. Suitset jätin riippumaan karsinan oveen.

Asettelin satulaa. Kiersin Reinon toiselle puolelle sen kaulan ali. Varovasti laskin satulavyön alas, ja löysäsin sen ihan alimpaan reikään. Kiersin taas toiselle puolelle, jossa kiinnitin satulavyön entiseen malliin. Kiristin sen vielä toiselta puolelta.

Otin kännykän taskustani ja vilkaisin kelloa. Kello oli varttia vaille seitsemän. Ehdin juuri hyvin. Laitoin vielä Reinolle suitset, jotka menivät helposti. Talli alkoikin pian täyttyä jännittyneistä ja odottavista ilmeistä. Kuulin Annen saapuvan talliin ja hän aloitti hevosten jakamiset.
- Emmi, sinä voisit ratsastaa Reinolla. Se on se pilkullinen hevonen! hän sanoi.
Ja ei mennyt kauan kun ovelle ilmestyi lyhyt, vaalealettipäinen tyttö.

- Sä olet varmaan Emmi, totesin.
- Joo, tyttö vastasi hiljaa.

Avasin karsinan oven ihan auki ja talutin Reinon karsinasta ulos.
- Menemme maneesiin! Anne ilmoitti kaikille.

Emmi kulki vierellän Reinon kanssa kaartoon. Siellä laskin jalustimet alas ja kiristin vielä satulavyönkin. Punttasin tytön hevosen selkään. Hänen ilmeensä oli keskittynyt. Mittasimme vielä yhdessä jalustimet, hänelle sopivan pituisiksi. Hetken kuluttua kiinnitin riimunnarun Reinon kuolaimeen ja lähdimme yhdessä kävelemään uraa pitkin.

Anne alkoi kertoa ratsastuksesta ja kaikenlaisista avuista. Kuuntelin häntä samalla kun ajattelin, että minäkin olin ollut muutama kuukausi sitten alkeiskurssilla. Ratsastajista varmaan tuntui samalta, kuin minusta silloin.

Kävelimme, teimme voltteja ja ympyröitä. Ratsastajat saivat taluttajien avustuksella pysähtyäkin. Maneesin katsomossa istui muutama tallityttö, ja joidenkin ratsastajien vanhempia. Heitäkin taisi jännittää.

Tunti oli kulunut yllättävän nopeasti. Ratsastajat harjoittelivat vielä muutamia käännöksiä. Pian Anne ilmoitti, että hevosille voi antaa pitkät ohjat loppukäynnin ajaksi. Hevoset kävelivät laiskahkosti. Taluttajilla oli punaiset posket, ja ratsastajat vaikuttivat tyytyväisiltä.

- Sitten voittekin kääntää hevoset kaartoon, ja kiittää niitä taputtamalla kaulalle! Anne sanoi.

Emmi ohjasi itse Reinon. Kaarrossa taputin sitä, ja Emmi silitteli sitä myötäkarvaa pitkin haltioissaan. Yhden hevosen selästä joku huudahti innoissaan: - Ratsastaminen on sika siistii!
Muutamat vanhemmat ihmiset nauroivat. Hän oli kyllä oikeassa: Ratsastaminen ON siistiä !

Emmi laskeutui selästä. Neuvoin häntä nostamaan jalustimet, mutta loppujenlopuksi nostin ne itse. Talutin Reiskan talliin, ja vein sen karsinaan. Hoidimme Emmin kanssa hevosen yhdessä. Ulkona oli pimeää. Laitoin Reinolle vielä fleece-loimen. Tyttö lähti äitinsä kanssa, ja talli tyhjeni nopeasti. Hyvästelin Reinon, ja kävin hakemassa tallikassini ylhäältä. Puhelimeni alkoi täristä taskussa. Otin kännykän käteeni ja vastasin siihe: - Haloo? Ansqu tässä.
- Heippa, olen ihan kohta tallin pihassa, joten valmistaudu lähtemään kotiin.
Tunnistin äänen kuuluvan äidilleni. Sanoin hänelle "Joo" ja päätin mennä jo odottelemaan pihalle.

Pian automme ilmestyikin, ja nousin sen kyytiin. Oli mukava päivä taas!

[Ansqu]

Kuvan sanoma lienee tullut selväksi Kaikille tasapuolisesti! HM 14

Attachments:

[Ansqu]

Jouluaskareet 1
Karsinan koristelu HM 15

Olin käynyt kotona ennen tallille tuloani. Söin välipalan ja otin mukaani lahjanauhaa, teippiä, ja muita koristeita. Olin nimittäin ajatellut koristella tänään Reinon karsinan oven oikein jouluiseen muotoonsa.

Talliin tultuani kävin heittämässä kassini ynnä muut sellaiset ylimääräiset kaappiin. Muutama tyttö oli tullut ratsastamasta, ja he riisuivat saappaitaan.

Hyppelin puisia portaita alas talliin. Sitten muistinkin unohtaneeni koristeet yläkertaan. Reippaasti kävin hakemassa ne.

Olin aloittamassa koristelua, kunnes mieleeni tuli eräs tärkeä seikka: millä kiinnitän nämä koristeet? Harkitsin tekeväni solmun, mutta se näyttäisi rumalle. Teippi olisi ollut hyvä kiinnitykseen, mutta en ottanut sitä mukaani. Kuitenkin ajattelin, että Annella saattaisi olla toimistossaan teippirulla. Menin hänen toimistolle.

Koputin toimiston oveen ja sain vastaukseksi "sisään" -sanan, jonka taisi sanoa Anne. Avasin oven varovaisesti ja kurkistin sisään. Anne istui työtuolillaan laatimassa tuntilistoja. Hän katsoi minua kysyvästi.

- Niin tota, olisiko sinulla teippiä lainaan? Meinaan kun koristelen Reinon karsinan oven joulua varten, sanoin Annelle ja hymyilin vaisusti.
- Juu, on sitä täällä jossain, Anne vastasi ja alkoi penkomaan toimistossa olevia pieniä laatikoita.

Onnekseni Anne löysi pian teippirullan. Minun ei tarvitsisi lähteä kotiin asti hakemaan teippiä.
- Löytyihän se, Anne huokaisi ja virnisti minulle.
- Kiitos Anne, olet päiväni pelastus! hihkaisin hänelle innoissani ja otin teippirullan pöydältä.
- Heh, no tuskinpa vain, mutta ole hyvä! Anne vastasi.

Rauhallisin mutta reippain askelin menin Reinon karsinalle. Ruuna taisi olla ulkona, kun sitä ei sisäll näkynyt. Tai sitten tunnilla..

Kävin hakemassa vielä satulahuoneesta jakkaran, jotta yltäisin hyvin ylhäälle. Takaisin palattuani otin lahjanauhan ja purkailin sitä sopivan pituiseksi. Sain sen katkaistua teippirullassa olevan terän avulla. Nousin jakkaralle ja kiinnitin punaisen nauhan teipillä ensimmäisen kalterin yläosaan. Siitä aloin kierittämään nauhaa kalterin ympärille siististi ja hienosti.

Sama toistui muissakin kaltereissa, mutta vaihdoin joka toiseen kalteriin nauhan väriä hopean väriseen.

Pikkuhiljaa kalterit alkoivat näyttää hienoilta ja ihanan jouluisilta. Hommaan menikin aikaa, sillä halusin tehdä karsinasta hienomman kuin koskaan. Välillä aloitin yhden kalterin koristamisen kokonaan alusta, jos se meni mielestäni pieleen. Ajatus siitäkin, miten Reinosta olisi mukavaa syödä säilöheinää jouluaattona ja hotkia leipomaani piparia jouluisessa karsinassaan, sai minut tekemään tarkaa jälkeä. Muutenkin talli näytti hienommalta, kun karsinoita oli koristeltu.

Kun ensimmäinen vaihe oli tehty, laskeuduin jakkaralta. Lepuutin käsiäni, sillä ne olivat väsyneet aika lailla.

- Huhhuh, onpa urakka, puhuin itsekseni.

Levättyäni hetken otin kassista pitkän, punaisen ja kimaltelevan koristenauhan. Kiinnitin sen toisen pään Reinon nimikyltin vasempaan yläkulmaan. Reunustin nauhalla kyltin ulkoreunan hienosti. Ikään kuin kehykset.

Astuin pari askelta taaksepäin ja silmäilin lopputulosta. Hymyilin. Olin itse tyytyväinen, mutta jotakin tuntui vielä puuttuvan. Otin muutaman jouluisen tarran ja kiinnitin ne nimikylttiin, kun olin sommitellut ne sopiviin paikkoihin.

- Valmista! Tulipa siitä hieno! sanoin, kun onnistnunut tunne valtasi minut.

- Vautsi, tosi hienoa jälkeä! kuulin äänen takaani. Vilkaisin olan yli ja näin Josefiinan.
- Kiitos, sanoin, ja tunsin kuinka punastuin vähäsen.

- Te hoitajat kyllä osaatte tehdä karsinoista hienoja näin jouluisin, Jossu sanoi ihailevalla äänellä.
- No, tähän tarvitaan vain mielikuvitusta ja näitä tarvikkeita, sanoin hänelle.
- Sitä teistä ainakin löytyy, hän hymyili ja jatkoi matkaansa satulahuoneeseen.

Jossun lähdettyä ihastelin vielä karsinaa ja sen jälkeen keräsin tavarani. Matkalla ylös kävin palauttamassa teippirullan Annen toimistoon.

Yläkerrassa oli muutamia hoitajia kerääntynyt pöydän ääreen syömään Pilvin tekemiä ja nätisti koristeltuja pipareita. Jäin itsekin syömään muutaman, kunnes minun piti käydä hakemassa Reino tarhasta.

- Kiitti pipareista Pilvi! huikkasin vielä tytölle, kun olin jo menossa.
- Eipä kestä! hän huudahti takaisin minulle.

Ulos astuessani viileä tuuli puhalsi kasvoilleni. Kenkäni narisivat lumisella tiellä Ohitin maneesin, jonka ikkunoista kajotti valo. Tarhan portille saavuttuani näin Reinon jo odottelemassa minua. Se tiesi, että milloin oli aika mennä sisälle. Oli alkanutkin jo hämärtää, kun kiinnitin riimunnarun Reinon vihreään riimuun. Aukaisin tarhan portin ja me molemmat kävelimme reippaasti tietä pitkin sisälle tallin lämpöön.

Tallissa Reino kummasteli joitakin koristeltuja karsinoita. Aukaisin sen karsinan oven ja päästin ruunan irti karsinaansa. Taputin sitä vielä kaulalle ja jäin muutenkin vielä sen seuraksi.
Lysähdin istumaan karsinan seinään nojaten ja katselin, kun Reino söi maahan jääneitä heinänkorsia.

Hetken istuskeltuani otin taskustani kännykän ja vilkaisin sen kelloa.
- Oho, pitää mennä, että ehdin kotiin ajoissa syömään, sanoin.

Suukotin Reinon pehmeää turpaa ja sanoin heipat. Reino jäi karsinaansa.
Lähdin jälleen tallilta hyvillä mielin.

[Ansqu]

Jouluaskareet 2
Jossun pitämät korttitalkoot! HM 16