Reinon hoitopäiväkirja

[Emmu]

Reino & Emmu, HM 29



Kuvan tein Sumpaintilla.

[Emmu]

Siivouspäivä, HM 30

Sammutin mersuni ja otin täyden reppuni takapenkiltä.
Sitten astuin ulos autostani ja lukitsin ovet. Kipitin lumipyrystä suoraan talliin, jossa vastaan tulvahti lämmin hevosen tuoksu.
Fiia hyöriskeli käytävällä Elmon harjapakin kanssa.
- Terve Fiia, moikkasin tyttöä hymyillen.
- Ai Emmu, Fiia nosti katseensa ja virnisti.
- Mie pääsin Jossun ryhmään, sie ? Fiia kysyi minulta aukaistessaan Elmon karsinan ovea.
- Onks ne tulokset muka tullu ? Katselin tyttöä hämmästyneenä.
- Jep, käy tsekkaan pääsitsä mukaan, Fiia kehotti ja osoitti odotushuoneen ovelle. Kiireesti kävelin sinne. Mahassani lenteli sadoittain perhosia. Olin hakenut Josefiinan ryhmään, ja minua jännitti hirveästi. Hengitin syvään, avasin oven ja juoksin ilmoitustaululle. Siellä oli kaksi lappua, Annen ryhmä ja Jossun ryhmä. Katsoin Jossun ryhmä - lappua.
- Emmu, huokaisin ja henkäisin.
- Minä pääsin, supisin ja lähdin sitten mielenrauhassa lokerikkohuoneeseen. Avasin oman kaappini ja laskin repun sinne. Nappasin sieltä myös omenan, joka oli tarkoitettu Reinolle. Hymähdin ja tungin sen vihreän takkini taskuun.

Kurkkasin Reiskan karsinaan. Herra tuntui näköjään olevan ulkona. Lompsin hakemaan kottikärryt sekä talikon, karsina oli hätätapauksessa. Vastaani minua tuli Pipsa, joka oli myös päässyt Jossun ryhmään.
- Päästin tunnille, Pipsa huikkasi kävellessäni ohitseni.
- Mahtavaa, huudahdin ja nostin peukut pystyyn. Nappasin kärryt seinää vasten nojailemasta ja heitin niihin metallisen talikon.
Sitten kuskasin ne Reinon karsinan luo ja parkkeerasin ne niin karsinan reunaan kuin mahdollista. Pujahdin karsinaan ja kiinnitin katseeni nurkassa olevaan isoon läjään. Lappasin sen kärryihin ja otin sitten pienimmätkin lantakikkareet talikkooni. Kun karsina oli siisti, lähdin kippaamaan lantoja lantalaan. Hyräilin jotakin randomia biisiä. Puhkin ja ähkin, kunnes sain raivattua tieni lantalaan asti. Kippasin lannat sinne ja täytin kärryn sitten turpeella. Seuraavaksi puolestani pukkasin kärryt takaisin karsinalle, kaadoin turpeet sinne ja vein kärryn sekä talikon pois. Huh, päivän raskain työ poissa aikataulusta, sitten vielä kupit ja kipot, satula ja suitset. Pitihän nekin olla kunnossa ensimmäistä tuntiamme varten. Seuraavaksi kohteeksi osui kuitenkin molemmat kupit. Hain kauhan ja sienen sekä tiskiharjan ja tipsutin niitä kannellen karsinaan. Kauhoin kaiken veden vesikupista ämpäriin ja hinkkasin kuppia sitten sienellä puhtaan veden kera. Kun vesikuppi oli hoidettu, putsasin ruokakipon vedellä ja tisikiharjalla kauranjäämistä. Nyt karsina oli priima-kunnossa !

Olin purkanut suitset kokonaan ja huuhtonut kuolaimet lämpimässä vedessä. Nyt viruttelin nahkaosia varovasti lämpimällä vedellä. Kuivasin ne vielä pehmeään pyyhkeeseen. Kun olin pessyt suitset läpikotaisin ja tarkasti, valelin joka osan kostealla sienellä sekä satulasaippualla. Onneksi suitsiin oli jäänyt painaumat, joten saatoin nähdä missä mikäkin oli ollut. Tyytyväisenä kokosin suitset takaisin ehjäksi, sitten satula. Irrotin satulahuovan, jalustinhihnat, jalustimet ja satulavyön. Satulavyö ei ollut nahkaa, joten hain sille oman ämpärin lämmintä vettä ja laitoin sinne hiukan saippuaa, jota Loviisa oli suositellut satulavyön pesussa. Tässä vaiheessa hinkkasin satulavyön puhtaaksi ja puristin siitä kaiken veden pois. Levitin sen patterin alle. Puhdistin satulan joka osan sekä nahkaiset jalustinhihnat kädenlämpöisellä vedellä ja kuivasin ne samaisella pehmoisella pyyhkeellä, jolla olin kuivannut myös suitsen osia.
Levitin satulaan ja jalustinhihnoihin satulasaippuaa huolellisesti. Sitten pesin jalustimet lämpimällä vedellä sekä kuivasin ne. Lopuksi kokosin satulankin osat yhteen ja valitsin sitten Reiskalle uuden huovan. Hmm, turkoosi siis. Huopa oli satulan muodolle sovellettu, erittäin puhdas ja melko uuden näköinen.
Otin kuivan satulavyön patterin alta ja kinnitin senkin paikoilleen.
Ihanaa, nyt oli kaikki puhdasta. Tungin lapaset käteeni, nappasin riimunarun ja lähdin hakemaan sitten Reinoa tarhasta. Poitsun olisi aika päästä puhtaaseen karsinaan heinätupon ääreen. Kun takatarha häämötti, vihelsin Reinolle, joka seisoskeli portin laidalla. Se katsahti minuun kuuliaisesti ja hörähti sitten. Se hörähti minulle ! Olin kuin pikkutyttö hakiessani poitsun tarhasta karsinaan.

Päästin sen karsinaan. Herra oli kuitenkin hyvin märkä, joten päätin ensiksi harjata sen ja sitten laittaa sille kuivausloimen päälle. Hain harjapakin varustehuoneesta ja kipsutin takaisin. Avasin pakin sekä valitsin sieltä kumisuan. Aloin harjata riimupäistä Reiskaa pehmein, pyörivin liikkein. Se selvästi nautti ja nuokkui kuin karuselli ummistaessaan silmänsä. Minä naurahdin ja taputin sitä kaulalle. Kun olin harjannut molemmat puolet hyvin kumisualla, harjasin sitten dandylla. Se oli hiukan liian kova Reinon makuun, tai siten minä harjasin liian lujasti, mutta Reino ei silti siitä tykännyt. Harjasin kuitenkin molemmat puolet rauhallisesti. Nappasin sitten pyöreän harjan jolla suin kaulan sekä muun kropan. Viimeiseksi otin pölyharjalla jalat, mahan alusen ja loput. Sitten putsasin kaviot. Hakkasin kaviokoukulla tilsoja kavioista. Rasittavaa. Puuskahdin, kun olin saanut kaikki neliä kaviota ehjänä putsatuiksi.
- Sitten vielä hännän sekä harjan selvitys, huikkasin ja aloin selvittämään dandylla harjaa sekä häntää. Kun kaikki oli setvitty, putsasin vielä pienellä pääharjalla pään.
- No huh, huohahdin ja nappasin puhtaan kuivausloimen karsinan kaiteelta. Nakkasin sen Reinon selkään ja kiinnitin kaikki remmit. Vein harjat pois ja tullessani takaisin nappasin sylillisen heinää kainalooni ja vein sen Reinolle.
Taputin poitsua kaulalle hymyillen.
- Hyvää ruokahalua kultsi, kuiskasin, heitin taskussani olleen omenan heinien joukkoon ja häippäisin oleskeluhuoneeseen.

[Emmu]

Taukoilua, HM 31
Pahoittelen taukoiluani, koska koneeni on rikki, on mahdollisuuteni hoitaa vain 1-3 kertaa viikossa juuri tällä hetkellä.

Paukautin auton oven kiinni. En ollut nähnyt rakasta pikku Reiskaani viikonlopun jälkeen. Heilautin repun olalleni ja melkein juoksin talliin. Lunta oli tupruttanut tuvan täydeltä ja tiet olivat tukossa. Onneksi joku oli sentään jaksanut aurata Seppeleen pihan. Olin päättänyt mennä Reinon kanssa kentälle. Ihan rentoa vain, kun kenttä oli kuitenkin huisin liukas. Hymyssä suin hipsin lokerikoille, avasin kaappini ja jätin reppui sinne. Kiedoin kaulahuivia tiukemmin kaulaani ja päätin löntystää sitten Reinoa hakemaan. Kävelin herran karsinalle, joka oli suht hyvässä kunnossa. Jaakko oli tehnyt hyvää työtä. Tosin, ruokakupissa oli paskan näköistä mönjää, ihanaa ! Nappasin ruskean riimunarun Reinon kaiteelta ja pikakävelin tarhalle, jossa Reino nökötti Palmikon kanssa vierivierikkäin. Hymähdin ja pujahdin portista sisään. Reiska katseli minua hetken kuin tuntematonta, hörähti sitten minulle kimakasti ja hieroi paksua päätään minun jalkaani vasten.
- Tiedän kulta, on mullakin ollut sua hirveä ikävä, kuiskasin sille ja metsästin sen samalla salakavalasti riimunarun päähän. Sitten lähdin taluttamaan sitä pitkällä narulla. Reino vain hidasteli perässä tylsistyneenä. Ratsastuksesta ei taitaisi tulla mitään. Päätin jostain hetken mielijohteesta jättää sen väliin. Talutin Reinon sen karsinaan, päästin sen vapaaksi, otin riimun pois ja lähdin hakemaan sitten harjapakkia varustehuoneesta.

Avatessani varustehuoneen oven, olin törmätä tutun näköiseen tyttöön. Bambiksi esittäytynyt tyttö pyysi anteeksi kömpelyyttään.
- Mie se kömpelö olin. Tervetuloa mukaan porukkaan vain, huikkasin tytölle ja nappasin sitten Reinon harjapakin.
Lompsin takaisin Reinon luo, laitoin sille taas jälleen riimun päähän, talutin sen käytävälle ja kiinnitinkin sen siihen. Ensimmäinen tunti olisi ensiviikolla. Minua hiukan jännitti. Otin harjapakista kumisuan ja aloin harjata Reinoa pyörivin liikkein. Herra heitteli päätään, mutta rauhoittui sitten. Kun olin harjannut sen kokonaan sualla, harjasin sen vielä dandylla ja pölyharjalla. Pään sutaisin pääharjalla. Kavioidenkin putsaus oli helppoa. Asettelin harja takaisin paikoilleen, vein harjapakin takaisin. Nappasin yhden pienen kumilenksun varustehuoneesta ja menin se kädessäni takaisin Reinon luo.
- Pistettäiskö poitsulle letti ? Mumisin Reinolle joka vain pörähteli puoliunessa. Tartuin otsaharjaan, jaoin sen kolmeen osaan ja sutaisin siihen tiukan ja siistin letin. Taputin Reinoa kaulalle ja talutin sen sitten takaisin karsinaan. Vietin sen kanssa herkä hetken, silittelin ja suukottelin sitä minkä kerkesin. Kun sitten kello näytti jo puolikuutta, lompsin minä oleskeluhuoneeseen. Pöydällä oli tarjolla karjalanpiirakoita, joista menin heti nappaamaan yhden. Lösähdin Saran viereen. Juttelimme koko loppuillan yhdessä ja suunnittelimme, että voitaisiin joskus mennä ratsastamaan, tässä lähiaikoina siis.

// Olen pahoillani, inspis loppui kesken.

[Emmu]

Rakas Retki Reinolla, HM 32

Olin menossa RRRlle, eli Rakkaalle Retkelle Reinon kanssa. Hymähdin ajatuksilleni tepsutellessani kohti Seppelettä. Ulkona oli hyytävän kylmä ja suuret, pehmeät hiutaleet tipahtelivat hiljattain taivaalta. Hoitomääräni oli selvästi vähentynyt, eikä asiaa todellakaan auttanut luennoilla istuskeleminen ja hereillä pysyttelyn tuska kofeiinin avulla. Ei, ei todellakaan auttanut. Onneksi sentään minun ja Reinon ensimmäinen tunti oli mennyt mainiosti ja herra oli liikkunut kiitettävän hyvin. Rakastin, miten se liikkui mainiosti ja kuunteli pienimpiäkin apujani. Mutta minun piti olla myös erittäin tarkka, jotten vetäisisi vahingossakaan ohjista, ja että pysyttelisin selässä mahdollisimman tyynenä. Olikohan Reino kaivannut minua ? Kopistelin lumet ratsastuskengistäni tallin ovelle ja aukaisin sen. Sisään tulvahti heti tuttu ja turvallinen kauraturpien tuoksu. Beige Horzen-reppu olallani kipitin lokerikkohuoneeseen, jossa hyöriskelikin jonkun verran porukkaa. Oli kuitenkin jotenkin kummallisen hiljaista tänään, talli ei ollut tupaten täynnä kiljahtelevia pikku lapsia ja kokeneempia aikuisratsastajia sekä kaikkea siltäväliltä.
Avasin sininen kaappini ja laskin reppuni sinne. Tarkenisikohan ulkona topparatsastushousuilla ja -takilla ? No, oli miten oli, aijoin minä kuitenkin mennä Reinon kanssa maastoon. Suljin lokeroni, lompsin alakertaan suoraan Reinon karsinalle.

Karsinasta minua katseli aina yhtä suloinen hoitohevoseni. Reiska seisoskeli siellä viltti päällään. Aukaisin karsinan oven varovasti ja astuin sinne sisään. Ojensin käteni pojulle, joka hörähti minulle tuttavallisesti. Taputin sitä kaulalle ja rutistin sen pään syliini. Reinon harja tuoksui tuoreille oljille. Minä niin rakastin sitä.
- Hei kultapieni, oliko ikävä ? Supitin sille. Se ei reagoinut mitenkään, hinkkasi vain päätään tyytyväisesti kylkeäni vasten. Heilautin viltin Reinon päältä pois ja viikkasin sen nätisti kaiteelle. Harmahtava viltti jäi taakseni kun lompsin hakemaan Reiskan harjapakkia.

Nappasin boxin varustehuoneen hyllyltä. Se oli koristeltu kultaisin painokirjaimin "Raymond "Reino"". Kävelin niin nopeaa Reinon luo takaisin kuin mahdollista. Avasin harjapakin ja aloin sukia Reinoa ensin kumisualla. Pyöritittelin joka karvapeitteen osan huolellisesti kummaltakin puolelta. Kumisuan jälkeen, sai vuoronsa dandy, sitten pehmeä harja ja viimeisenä harjojen puolesta pölyharjalla otin viimeisetkin purun rippeet joka paikasta. Pään harjasin hyvin, setvin hännän ja harjan. Putsasin kaviot koukulla ongelmitta ja harjasinkin ne vielä kavioharjalla. Silitin tuuheaa tiikerinkirjavaa. Upotin käteni sen paksuun talvivaippaan. Havahduin ajatuksistani, laittelin harjat takaisin pakkiin, vein pakin takaisin ja toin tullessani suitset. Avasin ne paketista, lämmittelin niitä hiukan, virnistin ja otin ne oikeaoppisesti käteeni.
- Reino-kulta näytä hampaat, maanittelin sille. Sain kuolaimet sen suuhun hyvin, kiinnittelin remmit ja vóla !

Asetin kypärän päähäni, kliksautin sen kiinni. Avasin Reinon karsinan oven, otin ohjat pois sen kaulalta ja talutin sen pihalle. Punnersin selkään vanhan tynnyrin päältä. Sitten ohjasin Reinon peltotielle. Tämä se oli elämää ...

Reino ravasi hitaasti ja varmaasti. Se puski itseään rauhallisesti eteenpäin, joten minun oli helppo istua selässä. Vetäisin henkeeni kylmää pakkasilmaa ja puhalsin sen ulos. Olimme aukealla, jossa oli polviin asti lunta. Nostin ravista laukan, Reinon pehmeän, uinuvan keinutuoli laukan. Se vastasi apuihin innokkaasti ja lennähti ilmaan. Minä niin rakastin sitä ...

[Anne]

Satulavyön kiristysoperaatio



Emmu ja Reino lähdössä maastoon. Satulavyö pitää ensin kiristää, totta kai!


Spessu Emmulle ahkerasta hoitamisesta!

[Emmu]

Kiitos Anne aivan mielettömän upeasta spessusta ! Se motivoi minua kirjoittamaan laadukkaita ja pitkiä tarinoita : )

Lauhat kelit, HM 33

Taivaalta tuprutti isoja, märkiä räntähiutaleita. Talvi oli mielestäni toisinaan mitä inhottavinta aikaa, oli kylmä tai märkä, satoi tai paistoi. Nappasin Reinon turkoosin harjapakin hyllyltä. Sitten lompsin tympääntyneenä herran karsinan luo. Reino katseli minua myös hiukan tylsistyneenä. Se väänteli ja käänteli pääntään hullun lailla. Sitten se haukotteli maireasti ja melkein nukahti. Naurahdin. Hoitohevoseni on koiranpentu, ihana sellainen. Aukaisin pakin ja otin sieltä tuttuun tapaan kumisuan. Taas perusteellinen pyöröharjaus, sitten vuoroon dandy, pehmo-, pöly- ja pääharja. Viimeiseksi kaviot, joita Reino ei millään olisi jaksanut nostaa.
- Kultapieni, älä nyt oo tollanen juntti, puuskahdin varmaankin seitsemännen nostoyrityksen jälkeen. Kun sitten viimein olin saanut kaikki kaviot putsattua, suljin harjapakin.
- Hyvä poika, taputin pilkullista pojua. Se vain katsahti minua hömpsästi. Kiikutin harjapakin takaisin varustehuoneeseen.

Nappasin loimikasasta sadeloimen. Reino ei saisi kastua, koska muuten joutuisin kuuraamaan sen uudelleen. Kipaisin takaisin Reinon luo. Heitin nahkean loimen sen selkään, muttei sitä kiinnostanut hölkäsenpöläystäkään mitä hoitajansa teki. Kiinnitin lenksut huolellisesti herran loimesta. Sitten pujutin kaiteelta otetun riimun Reinon päähän. Rapsutin sitä hiukan korvan takaa. otin kaiteelta myös ruskean riimunarun, jolla lähdin kuskaamaan Reinoa tarhaan. Kun avasin tallinoven, saimme vastaamme jättimäisen räntäpyryn. Reino ei olisi halunnut lähteä ulos ollenkaan. Minun kävi sitä hiukan sääliksi, mutta raahasin sen silti ulos. Tarhassa näytti majailevan myös Palmi, joten ei täplikäs alioni joutuisi siellä ainakaan yksin majailemaan. Harmissani suljin portin ja jätin narun lojumaan portille. Sitten itse juoksin takaisin sisälle lämpimään. Nappasin suuret kottikärryt ja talikon sekä kiikutin ne Reiskan karsinalle, karsinan kuuraus luvassa !

- Puuh, huohahdin kun olin heittänyt viimeisen näkyvän lantakikkareen kärryihin. Vein tuskissani lannat lantalaan ja hain takaisin saman verran turvetta. Otin muutaman heinän korren pois juomakupista. Ruokakippo näytti olevan yllättävän siisti, joten en edes vaivautunut siivoamaan sitä. Tyytyväisenä lompsin oleskeluhuoneeseen, jossa näytti olevan koko konkkaronkka.
- Haijjaa, huudahdin ja säikäytin puolet porukasta. Kohta koko huone tulvi räkätystä. Josefiina ja Anne olivat pyöräyttäneet pullat uunissa ja laittaneet porukalle ison kannun kaakaota tarjolle. Myös villasukkia oli tarjolla suuressa vadissa. Kävin laittamassa sukat jalkaani, hain pullan ja mukin kaakaota. Sitten käperryin Ilun ja Elkun väliin suuren viltin alle. Siinä me sitten olimme muutaman tunnin. Nauroimme, juttelimme ja suunnittelimme kaikenlaista.

- Lähdettäiskö vielä tekeen jotain ? Kysyin kaikilta tytöiltä odottaen vastausta. Kaikki katsahtivat minuun.
- Lähdettäiskö käymään vielä ihan pikkuinen lenkki ? Kysyi Ilu.
Nyökkäsin ja lähdimme Ilun kanssa hakemaan heppoja tarhasta.
Pihalla sovimme tapaavamme samassa paikassa. Olimme päättäneet mennä pelkillä riimuilla ja naruilla ilman satulaa. Kipaisin hakemaan Reinoa. Räntäsade oli lakannut ja iltahämärä oli pikkuhiljaa laskeutunut Liekkijärven ylle. Nappasin narun portista ja kävelin hakemaan Reiskaa. Se oikein odotti hakijaa ja löntysti minua hakemaan. Napsautin Tilastonhevosen kiinni riimunaruun ja lompsasin sen kanssa tyynesti talliin.

Riisuin Reinolta märän loimen ja heitin sen käytävän lattialle. Sitten vein loimen kuivaushuoneeseen. Reino oli pysynyt mukavan kuivana sadeloimen avulla. Minä puolestani otin kaksi punaista riimunarua ja vein ne Reinon luo. Harmikseni Reinon riimu oli märkä. Puuskahdin ja hain varustehuoneesta beigen värisen riimun, jossa oli ihan uudet, pehmeät karvapehmusteet. Pikakävelin Reinon luo, laitoin riimun sille päähän ja kiinnitin narut riimuun. Sitten vielä kypärä ja olimme valmiita.

Kypärä päässäni keikuin rauhaisaa tahtia Ilun kanssa lumista maastopolkua pitkin. Juttelimme kaikenlaista.
- Mitäs sä oot ajatellut tehdä nyt lähiaikoina ? kysäisin Ilulta joka keikahteli Tiian paksun karvapeitteen päällä.
- En kummempia, viettelen Tiian kanssa paljon aikaa, Ilu totesi hymyillen. Yhteisen juttuhetken jälkeen, olimme kiertäneet käyntiä jo tovin matkaa ja laukkasuora alkoi jo häämöttää. Pyysimme hoitsumme raviin. Ne lähtivät innosta puhkuen kuin höyryjunat. Jouduimme pidättämään niitä tovin.
- Hei, entäs jos oikaistais tosta suuresta hangesta tuonne suoralle ? Ilu kysyi virnistäen. Nyökkäsin innoissani ja ohjasimme ravaavat pollet hankeen. Siirsin laukkapohkeet ja annoin Reinon vain laukata vapaasti. Se laukkasi paksussa hangessa. Tunsin kuinka pakkanen paiskasi kasvojani, ja miten Reinon pehmeä harja hulmusi naamani vasten.

[Emmu]

Sanat ovat Michael Jacksonin kappaleesta hold my hand.

This life don't last forever
(Hold my hand) So tell me what we're waiting for
(Hold my hand) We're better of being together
(Hold my hand) Being miserable alone
(Hold my hand)

Istuin autossani, ruuhkassa. Koko Liekkijärvi tulvi autoja joka suuntaan ja tööttäyksiä sekä äkäisiä huutoja kuului sieltä täältä. Mersuni kävi hitaasti ja raskaasti, hyvä kun pysyi liikkeellä. Otin kulauksen Jaffa-pullostani. Takapenkilläni hytkyi suuri läjä ostoskasseja, joita olin menossa purkamaan kotiin. Sen jälkeen lähtisin kyllä tallille ilomielin. Olinkin valinnut Reiskalle Citymarketista mitä suurimman porkkanan, mitä olin nähnyt. Jono nytkähti liikkeelle ja minä lähdin hurruttelemaan suoraa vauhtia kotiin.

Cause I been there before and you've be there
before, But together we can be alright.
Cause when it gets dark and when it gets cold we hold
Each other till we see the sunlight.

Olin purkanut kassit, käynyt suihkussa, pukenut tallivaatteet ylleni, pakannut repun, napannut omenan mukaan ja nyt ajelin sitä mussuttaen tallille. Sää oli kirpakan kylmä ja vuosimallia kivi ja keppi olevalla kylmällä autolla ei todellakaan ollut mitä miellyttävin ajaa. Heitin omenan raadon pieneen, mustaan roskapussiin etupenkille. Seppele oli jo selvästi edessä, joten ei tarvinnut kuin pysäköidä auto pihaan marssia sisään ja hakea Reino tarhasta. Niin minä sitten tein, tosin vein ihan ensimmäiseksi reppuni lokerikoille ja nappasin sieltä Reiskalle ostamani porkkanan. Riimunaru käteen ja nyt liikku sano Annikki Kiikku.

So if you just hold my hand, baby,
I promise that I'll do all I can
Things will get better if you just hold my hand,
nothing can come between us if you just hold,
hold my, hold, hold my, hold my hand, hold my hand.

- Hei kultsu, supatin Reinolle joka seisoi ylväästi ja uljaana portin vierellä. Se pärskähti eikä jaksanut enää esittää kovista. Sitten se tunki paksun päänsä kainalooni ja haisteli minua perinpohjin.
- No on mulla sulle porkkana, vautsi vau ! Ilmoitin ja ojensin sille mehevän kasviksen. Se hamusi sen tyytyväisenä, rouskutti ja suostui lähtemään talliin. Kasvoilleni nousi irvistys. Josefiina ja Anne sekä Pipsa ja Metta juttelivat nelistään pihalla innoissaan. Olimme ehkäpä hiukan hullunkurinen näky. Lyhyt, hoikka, 21-vuotias hoitaja ja vielä lyhyempi, tanakka, täplikäs hoitsu. Onneksi he eivät keskustelun lomassa huomanneet meitä ja me hiippailimme talliin. (Köh, Reino tosin veti kunnon ripulin kovaan ääneen ja minä yskin kuin porsas, että hiippailimme juu.)

The nights are gettin'
darker (darker) (Hold my hand)
And there's no peace inside (inside)
(Hold my hand) So why make our lives harder
(hold my hand) By fighting love tonight
(So hold...) Cause I been there before and you've be there
before, But together we can be alright.
Cause when it gets dark and when it gets cold we hold
Each other till we see the sunlight.

Olin ottanut Reinolta toppaloimen pois ja viikannut sen siististi kaiteelle, tätä perusrutiinia. Sitten hain harjapakin ja valitsin sieltä tuttuun tapaan kumisuan. Vedin muutaman pyöreän ja voimakkaan vedon kummalatkin puolen. Sitten harjasin dandylla masun ja lautaset. Vuoroon tulivat pehmeä harja, pölyharjalla kaikki ja pääharjalla otin tietysti pään. Reino oli tänään taas oikea pupu. Se vain seisoskeli kultaisena ja melkein nukkui. Tosin, sen pää huojui välillä uhkaavasti nukkumistilaan, muttei se kuitenkaan uinahtanut vaan säpsähteli välillä. Selvitin harjan, otsaharjan ja hännän huolellisesti. Nyt ne kiiltelivät kuin sata timanttia. Kavioiden putsaus sujui erittäin hyvin, ilman minkäänlaisia ongelmia.

Cause when it gets dark and when it gets cold we hold
Each other till we see the sunlight. So if you just hold my hand, baby,
I promise that I'll do all I can
Things will get better if you just hold my hand,
nothing can come between us if you just hold,
hold my, hold, hold my, hold my hand, hold my hand.

Taputin Reinoa kaulalle tullessani viemästä harjapakkia pois. Mitähän sitä tänään puuhattaisiin ? No idea. Reino katseli minua hiukan tylsistyneenä. Aloin muistelemaan kaikkea mitä me olemme kokeneet. Muistin, miten vasta eilen Reinon pehmeä harja hulmusi kasvoillani laukatessamme hangella. Muistin meidän pahat päivämme ja meidän ihanat hetkemme hiljaisella talutusretkellä. Minä en ikinä päästäisi Reiskasta irti, en koskaan.

I can tell that you're tired of being lonely
Take my hand don't let go, baby, hold me.

HM 34

[Emmu]

Ylläripylläri ! HM 35

Siivosin parhaillani Reinon karsinaa. Olin saanut jo suurimmat läjät pois, kupit olin putsannut huolella, mutta suolakivi ei tarvinnut vaihtoa. Reino ei selvästikkään rakastanut kiven narskuttamista, vaan se oli melkein koskematon. Olin saanut siivousinspiraation Carkilta, jonka olin aijemmin nähnyt kuuraavan Letkajenkan karsinaa. Reino ei ollut kovinkaan sottaista tyyppiä, vaan seinät suorastaan hohtivat. Lähdin kuskaamaan kärryjä tunkiolle, kippasin lannat sinne ja otin viereisestä kasasta ison kärryllisen puhdasta ja pehmeää turvetta. Sitten lähdin viemään turpeet karsinaan.

Kun olin hoitanut karsinapuolen, vienyt talikon ja kärryt, oli Reiskan varustelaatikon vuoro. Avasin varustehuoneen oven, jossa Carkki juuri parhaillaan siivoili Leevin laatikkoa.
- Moi, Carkki tokaisi hymyillen nähdessään minut.
- Mör, sain inspiksen siivoomiseen sulta, vastasin virnistäen. Hän nyökkäsi ja aloimme yhdessä kuurailla laatikoita. Reinolla ei todellakaan ollut kovin usein pinteleitä, mutta hivutus-suojat kyllä löytyivät. Löysinpä myös löydön, upouudet turkoosit pintelit patjoilla. Ne olivat vieläkin paketissa. Olin tyhjentänyt koko lootan ja vuorossa oli järkkäys. Harjapakki tulisi suuren laatikon oikeaan yläkulmaan. Asettelin pakin sinne ja sitä myötä muutkin tavarat löysivät paikkansa. Horzen loimet, joita en ollut ennen Reinolla nähnyt, tulivat keskelle. Loimia olikin kolme kappaletta ja ne näyttivät hienoila sekä uusilta. Ruskea, paksu toppaloimi, sadeloimi sekä sininen fleeceloimi. Lopuksi vasemmalle löysivät uudet pintelit sekä suojat. Laatikko näytti nyt upouudelta sisältäpäin. Lukitsin lootan ja lähdin lokerolleni.

Avasin reppuni, josta nappasin juustoruisleivän sekä tripin. Tiedän, aikuinen juo trippejä, mutta ne olivat hyviä. Olin ehkä vieläkin hiukan lapsenmielinen. Riisuin kengät ja ulkovaatteeni sekä kipitin oleskeluhuoneeseen. Siellä ei olut ketään, joten lösähdin sohvalle. Kuorin banaanin ja mussutin sen. Yhtäkkiä ovi aukesi ja olin tukehtua.
- Oi anteeks ! Ellu huudahti ja tuli takomaan minua selästä.
- Köhöh, ähisin ja puhisin. Nostin peukkuani ja virnistin hiukan hömelösti köhiessäni banaanin palasta. Kun olin saanut röhittyä, juttelimme Ellun kanssa hetken. Tarjosin Ellulle puolet leivästäni ja siinä me sitten mussutimme ja puhuimme ruoka suussa kuin mitkäkin apinat. Muutaman (kymmenen)minuutin päätimme lähteä reippaalle maastolenkille hoitohevosten kanssa. Ellu totesi, ettö Humu oli ollut hiukan energinen, samoin Reino. Se oli heitellyt päätään, pukitellut tarhassa ja meinasi pihalla riistäytyä käsistä. Nyt siis hevosia hakemaan, harjaamaan, varustamaan ja menoksi !

Reino oli tullut kiltisti talliin ja nyt harjasin viimeisiä silauksia pölyharjalla. Kaviot oli putsattu, harja setvitty ja pää harjattu. Satula ja suitset odottivat kaiteella ja nyt enään niiden heitto selkään. Laitoin satulan Reinon selkään ja kiristin vyön. Se sujui pelkällä luimistelulla. Sitten suitset jotka sai tänään erittäin helposti päähän. Suljin karsinan oven ja suuntasin kaapilleni. Lompsin lokerikoille, avasin kaappini ja niksautin kypärän päähäni. Olimme valmiita Reinon kanssa. Nyt taas lompsin Reiskan luo, otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Ulkona oli melko lauha keli, joten kylmä ei ainakaan pitäisi tulla. Odotellessamme Elisabethia ja Humua, kiristin Reinon vyön maasta käsin. Harjasta kiinni ja satulaan vain. Säädin hihnat sopiviksi ja pian ne olivat kuin valetut jalkoihini. Juuri ollessamme valmiita lähtöön, saapui Ellu tallista. Tyttö nousi pikaisesti selkään, kiristi vyön ja sääti myöskin jalustimet.
- Sitten vaan menoks ! Tyttö huudahti ja lähdimme rupatellen pitkin ohjin maastopolulle.

Olimme kävelleet jo jonkin matkaa, joten aloimme ottaa lyhyitä ohjia. Ellun ja minun posket olivat varmasti errittäin punaiset.
- Tääl on kylmä, ravataankos ? Ellu kysyi virnistäen. Nyökkäsin ilomielin ja lähdimme reipasta ravia, vuoroin kevyttä, vuoroin harjoitusravia. Kun olimme hiukan lämminneet, päätimme hiukan laukata. Reino liikkui ihanan sulavasti ja pehmeästi, eikä se ollut yhtään jäykkä niin kuin tunnilla. Emmehän me edes olleet tehneet minkään laisia alkuveryttelyitä. Ohjasimme hevoset oikealle, pellolle ja nostimme heti alussa laukat. Nautimme paljon, kun ratsumme laukkasivat rinnakkain ja me keinuimme selässä. Painoin kantapääni alas ja yritin istuutua mahdollisimman syvälle satulaan. Ellulla taas ei ollut minkäänlaisia ongelmia, hän istui kuin huippuratsastaja. Suoristin selkäni.
- Ihanaa, Ellu huokaisi tuulen leikitellessä hiuksillamme.
- Niin on, kuiskasin ja taputin vaivihkaa Reinoa. Käännyimme huumaavassa laukassa takaisin tielle. Ilta oli alkanut pimentyä. Polulle päästyämme, ravasimme loppumatkan tallille.

Kun pääsimme tallille, hoidimme hoitsumme ja kuskasin Elisabethin kotiin. Mukava päivä, ihana, paras, suorastaan fantastico.

[Emmu]

Hyvästi rakas... HM 36

Ajelin tallille raskain mielin. Nyt oli koittanut se päivä... Tiesin että tämä oli oikein, toisaalta myös väärin. Olin päässyt opiskelemaan Tampereelle. Elämäni aika ei enään millään riittäisi pikkuiselle pallerolle. Tiesin että tämä päivä koittaisi, mutta näin pian ? Se oli niin väärin. Parkkeerasin autoni ja laahustin talliin.

Reino näytti olevan sisällä. Avasin karsinan oven haikeasti ja tervehdin ruunaa ilottomasti. Se hörähti minulle innoissaan ja tunki päänsä kainalooni.
- Mullakin on ollut ikävä sua, hymähdin ja puristin sen syliini. Niin ikävä, ja tulisi aina olemaan. Olin liian voimaton ratsastaakseni sillä enää. Silittelin ja rapsuttelin sitä karsinassa. Lösähdin maahan ja siinä minä sitten selitin ja juttelin sille tätä elämänkulkua hyvin maseentuneen kuuloisena. Päätin käväistä vielä oleskeluhuoneessa.
Lompsin sinne, kuten tein aina ennenkin.

Onnekseni huone oli tupaten täynnä. Kun ovi aukesi, kaikki katsoivat ja jatkoivat sitten juttua.
- Moi kaikille, huokaisin ja jäin seisomaan keskelle huonetta kuin avuton kana. Kaikki katsahtivat minuun kysyvästi.
- Kuten kaikki jo varmaan tietää, loppuu mun tylsä ja plaaplaa taival tähän, mut mä toivon et Reino saa ansaitsemansa hoitajan. Semmosen joka pitää siitä huolta ja rakastaa ja hoivaa sitä. Mä en siihen pystynyt... Kiitti kaikille, mumisin ja sanoin hakevani tavarani kaapista huomenna. Sitten pala kurkussani juoksin Reinon karsinalle viimeisen kerran. Halasin sitä lujaa ja itkin sen pehmoista karvapeitettä vasten viimeisen kerran.
- Anna anteeks, mä tuun aina rakastaan sua. Kaikki kääntyy vielä parhain päin kulta, supatin sille ja rutistin sitä vielä kovaa. Sitten suukotin sitä turvalle ja raahustin suolaisten kyynelten saattamina autolleni.
- Hyvästi Seppele, itkin ja kaasutin pois.

" On niin vaikea päästää irti asioista joista välittää..."


Kiitos koko Seppeleelle kaikesta !

[Anne]

Alkeiskurssilla



Spessu Maissille ja Miiralle!

[Anne]

Alkeiskurssilla




Alkeiskurssilaiset viimeisen tunnin jälkeen kaarrossa tallin edessä.

[Ansqu]

Ensimmäinen päivä! HM 1 <3

Takana oli ollut työntäyteinen koulupäivä. En sitten millään jaksanut keskittyä tunneilla, kun mielessäni oli koko ajan Reino.
Olin niin innoissani uudesta hoitohevosesta. Mietin hetkiä, joita voisimme kokea yhdessä. Havahduin siihen, kun näin tien vieressä olevan tienviitan, joka johti Seppeleeseen. Käännyin pyörälläni.

Parkkeerasin pyörän, ja lähdin katsastelemaan talliin. Siellä oli muutama hoitaja.
"Moi!" tervehdin heitä.
"Moikka!" kuului erään hoitajan suusta.
Käväisin satulahuoneessa katsomassa tuntilistaa. Reino oli näköjään menossa tunnille. Lähdin katsomaan Reinoa.

Reinoa ei näkynyt tallissa. Vein kassini hoitajien lokeroille. Tallista nappasin mukaani Reinon riimun ja riimunnarun. Lähdin reippain askelin maneesin takan olevalle tarhalle päin.

Saavuin tarhan portille. Reino oli mussuttelemassa vielä syksyn viimeisiä ruohoja, kunnes se nosti päänsä ylös. Se katsoi korvat hörössä minua. Hetken ihmeteltyään, se lähti pää alhaalla löntystelemään minua päin. Tervehdin Reinoa. Se selvästikin odotti minulta jotain herkkuja. Naurahdin, astuin tarhaan, ja sujautin päitset Reinon päähän. Se seisoskeli kiltisti. Kiinnitin riimunnarun, ja aukaisin portin. Lähdin viemään Reinoa sisälle. Aurinko paistoi ja syksyn ruska näytti paisteessa upealta. Kävelimme kaikessa rauhassa tietä pitkin.

Tallissa kiinnitin Reinon vetosolmulla. Otin piikkisuan. Kävin koko hevosen läpi. Sen jälkeen otin vielä pölyharjan, ja viimeistelin karvan, jottei jäisi hirveästi irtolikaa ja pölyä. Harjasin vielä pään ja jalat. Harjauksen jälkeen puhdistin kaviot. Olin kuullut, että Reino saattaa olla vähän hankala tässä toimenpiteessä. Pyysin sitä nostamaan jalkaa. Ruuna vaikutti välinpitämättömältä. Yritin uudelleen, ja Reino nosti jalan, mutta oitis se laski sen maahan. Sitkeästi pyysin nostamaan sitä jalkaansa. Sain kuin sainkin ne putsattua, mutta helppoa se ei ollut.

Kävin hakemassa varusteita. Muutama ratsastaja oli jo saapunut tallille. Palasin Reinon luokse. Asetin satulan sen selkään, ja laitoin satulavyön kiinni. Onneksi olin oppinut sen laittamisen alkeiskurssilla. Reino seisoi nätisti paikoillaan. Satuloimisen jälkeen laitoin suitset.
En vielä ollut mikään nopea laittamaan niitä, nopeushan ei merkinnyt mitään. Pian olin valmis, ja pian Reinolla ratsastaja ilmestyikin karsinan ovelle.
"Varustin sen sulle valmiiksi", sanoin ja hymyilin samalla.
"Joo, kiitos" ratsastaja kiitteli siinä.
"Mukavaa tuntia sulle!" huikkasin vielä, kun tyttö ja Reino olivat jo matkalla kentälle.

Kännykkäni soi, ja vastasin siihen. Se oli äiti. Hän sanoi, että minun oli tultava kotiin syömään ja tekemään läksyjä. Otin kamppeeni mukaan, ja sanoin heipat tallissa oleville hoitajille. Kävin vielä Annenkin luona.
"Hei hei, minun on nyt lähdettävä" sanoin, ja mielestäni kuulostin ihan äidinkielen opettajalta. En yleensä puhu kirjakielellä. "Moikkamoi!" Anne vastasi ja kävi muutaman tuntilaisen luona tarkistamassa satulavyön.

Kotimatkalla hymyilin. Oli aivan mahtavaa olla hevosen hoitajana Seppeleessä! Reino on kyllä maailman suloisin ruuna.

[Ansqu]

HM 2
Piirsin nopsaan Reinosta kuvan. Ei parhaimpiani, mutta ajatushan on tärkein <3 Ja Reinohan on siinä mutustelemassa syksyn makeimpia ruohotupsuja

Attachments:

[Ansqu]

Ratsastusta HM 3

Olin juuri saapunut tallille. Olin suunnitellut ratsastavani tänään. Taskussani oli pari porkkanan puolikasta, jotka aioin antaa Reinolla ratsastuksen jälkeen.

Suuntasin tarhalle, jossa Reino tavallisesti oli. Portilla minua oli vastassa syötävän suloinen Raymond. Tervehdin ruunaa silittelemällä sitä kaulaan. Sen jälkeen laitoin riimun Reinon päähän, ja kiinnitin riimunnarun. Aukaisin portin, ja lähdimme tallustelemaan tallia päin.

Kun Reino oli karsinassa, aloitin harjaamisen. Pyörittelin hevosen karvan kumisualla, jonka jälkeen harjasin pois pintaan tulleet karvat. Harjasin vielä pään, ja kaikki neljä jalkaa. Seuraavaksi otin kaviot. Ensimmäisen jalan Reino nosti hienosti. Putsasin sen. Olisihan se lopulta pitänyt arvata, että se meni liian hienosti. Nimittäin muita jalkoja herra ei suostunut nostelemaan. Yritin turhaan seuraavat 10 minuuttia. Lopulta vaivoin Reino nosti jalkansa. Ilmeisesti se ajatteli; Ei tästä muuten pääse eroon kuin nostamalla ne jalat! Onneksi sain putsattua ne nopeasti, mutta silti huolellisesti. Sitten vain hakemaan satula ja suitset. Vastaani tuli Josefiina. Ilmeisesti hän oli tullut ratsastamasta, koska kypärä oli vielä hänen päässään ja posket hehkuivat punaisina.
"Moi!" Jossu tervehti iloisella äänellään.
"Ai moi Jossu" tervehdin takaisin, ja virnistin hänelle. "Ratsastamastako tulit?"
"Joo, ratsastamastahan minä" Josefiina vastasi. "Sinä varmaan olet menossa? Ja etkös sinä ollutkin se Reinon uusi hoitaja?"
"Jep, ja hoidan kyllä Reinoa. Eka ratsastuskerta sillä" kerroin.
"No, hauskaa ratsastusta!" Jossu toivotti, ja jatkoi matkaansa.
"Kiitti" sanoin vielä siinä, kunnes oli jo aika hakea Reinosen varusteet. Reino oli odottanut minua kärsivällisesti. Höpisin sille jotain mennessäni sen karsinaan. Laitoin sille satulan. Kuinka hienosti se vain seisoi, ja vähät välitti siitä, kun sille laitettiin satulaa.
Satuloituani otin suitset. Pujotin ohjat Reiskan kaulalle, otin kuolaimet vasempaan käteeni, ja suitset oikeaan käteeni. Tarjosin kuolaimia, ja Reino avasi suunsa, vaikka meinasi pistää hieman vastaan. Laitoin niskaremmin, ja oikaisin harjan sen alta. Kiinnitin muut remmit, ja hevonen oli valmis. Kävin vielä kypäräni, ja laitoin sen päähäni.

Olin vienyt Reinon kentälle kaartoon. Kiristin vielä satulavyötä pari reikää, laskin sekä mittasin jalustimet jaloilleni sopivan pitusiksi. Reino seisoi paikallaan pää alhaalla ja korvat olivat kääntyneet sivuille. Nousin selkään, ja otin ohjat käsiini. Annoin kevyesti pohkeita ja tunsin, kuinka hevonen lähti keinuvaan käyntiin. Kävelimme hetken oikeassa kierroksessa, kunnes vaihdoin vasempaan kierrokseen. Aloin jo keräillä ohjia enemmän tuntumalle.
Nostin ravin ja ravasimme hetken uraa pitkin. Reino ravasi laiskaa ravia, mutta pia se reipastui hieman. Liitin raviin voltteja. Tein pitkillä sivuilla myös käyntiin siirtymisiä, ja yritin peruuttaakin. Reino peruutti muutaman askeleen tosi hyvin. Sillä oli mielestäni oikein mukava ratsastaa. Vaihdoin suunnan täyskaarrolla, ja tein samoja asioita toiseenkin suuntaan.

Olin jo ratsastanut tovin. Hidastin Reinon käyntiin, ja annoin sille pitemmät ohjat. Se käveli laiskahkoa, rentoa käyntiä. Pian kaarroimme kentän keskelle. Taputin Reinoa kaulalle ja kehuin samalla sitä. Laskeuduin alas, nostin jalustimet ja löysäsin vähän satulavyötä. Talutin sen jälkeen ruunan talliin.

Riisuttuani satulan ja suitset Reinolta, harjasin sen. Sain vielä putsattua kaviotkin, vaikka jälleen kerran siihen meni aikansa. Hoidettuani hepon, annoin sille nahkistuneet porkkanan palat. Ne menivät kuitenkin hyviin suihin. Silittelin hetken Reinon pehmyttä karvaa, kunnes se oli vietävä vielä ulos. Tarhaan päästyään se jolkotteli iloisesti lempi nurkkaansa. Sitten se alkoi syödä ruohoa hevosystäviensä Liinun ja Humun kanssa.
"Hei hei Reino! Nähdään!" huikkasin vielä sille, vaikkei se siihen kummempia reagoinutkaan. Kävin vielä tallissa järjestelemässä Reinon harjat, ja laitoin riimunnarun ja riimun siististi sille tarkoitetulle paikalle. Olipas ihanaa ratsastaa. Ja uusia ihania päiviä on vielä tulossa..

[Ansqu]

Puunausta! HM 4

Oli pimeää ja sateista, eli ihan perus syksyinen päivä. Olin lampsinut koulusta suoraan tallille. Siellä onneksi minua odottivat Reino ja kaikki mukavat ihmiset. Olin suunnitellut peseväni tänään Reinon varusteet sen tultua tunnilta. Sillä aikaa söin mukaan ottamiani eväitä ja jutustelin muiden hoitajien kanssa.

Viimein tunti oli loppunut. Astelin alas talliin moikkaamaan Reinoa ja hänellä ratsastanutta tyttöä. Hän oli jo ottamassa hevoselta satulaa, ja minä autoin häntä ottamalla suitsia.
"Oliko kivaa ratsastaa Reinolla?" kysyin ja hymyilin leveästi.
"Joo, Reino on mahtava, mutta vähän laiska" tyttö kertoi.
"Niinhän se taitaa joskus olla" sanoin tytölle hiukan matalalla äänellä.

Olimme yhdessä harjanneetkin Reinon. Olin vielä putsaamassa kavioita, mutta eihän se herra taaskaan nostanut jalkojaan. Topakasti kyllä yritin hetken. Muutaman kerran Reino oli nostanutkin, mutta saman tien laskenut jalan. Onneksi lopulta sain kaikki hiekat yms. pois kavioista.

Reinon kanssa hetken rapsuteltua ja hoivailtua lähdin satulahuoneeseen. Etsin käsiini satulasaippuan ja valjasrasvan. Ne saatuani otin vielä sankkoon sopivan lämpöistä vettä. Aloin tomerasti puunailla hyvin pikkutarkasti. Irrotin satulasta satulavyön, -huovan ja jalustinhihnat. Pesin ne vielä erikseen. Suitsien pesun aloitin purkamalla ne. Kävin jokaisen osan läpi huolella. Kuivattuani kaikki puhtaaseen froteepyyhkeeseen, rasvasin vielä nahkaosat. Suitsien kokoaminen hieman kammotti, koska se ei ole ihan helppoa. Vanhasta muistista sain ne kuitenkin koottua ihan oikein. Huh.
Pesin vielä kuolaimet lämpimällä vedellä. Satulahuovan pesin vedellä ja saippualla. Samaan läjään pesin vielä satulavyönkin.

Laitettuani satulavyön ja -huovan kuivumaan, etsin niiden tilalle puhtaat ja kuivat. Laitoin ne paikalleen ja urakka oli tehty.

Aikaa oli vielä 20 minuuttia, joten läksin Reinon luokse, joka oli karsinassaan lepäilemässä. Putsasin pölyharjat harjaamalla ne piikkisualla ja järjestelin kaikki tavarat Reinon harjakorista siistiin järjestykseen.

Olin lopettelemassa, kun joku kutsui minua. Se joku oli äitini, joka odotti kärsimättömästi.
"Ansqu, lähdetään nyt kotiin" äitini huikkasi.
"Joo joo!" huudahdin ja samalla lähetin Reinolle lentosuukon.
"Nähdään Reino" sanoin sille.