Reinon hoitopäiväkirja

[Emmu]

Tonttujen tohinaa, HM 14

Ajoin tallille mersullani. Oli kylmä, mutta taivasta väritti vaaleanpunaisen ja oranssin sekoittama purppura väritys, joka lumosi katsojan kuin katsojan silmät. Parkkeerasin auton kerrankin siististi Annen auton viereen ja astelin talliin. Tallissa tohisi pieniä ihmisiä tonttulakit päässä. Hieroin silmiäni, mutta totta se oli. Hoitajat kujertelivat karsinoiden ympärillä iloisina.
- Moi Emmu, huokaisi Elkku, jolla oli Ilu vierellään.
- Tere, vastasin kummeksuen ja lähdin sitten viemään reppuani lokeroon. Pipsa oli lokerollaan kiinnittämässä kaapin oveen kuvaa Sikestä. Tervehdin tyttöä pikaisesti ja lähdin sitten hakemaan pullaponia(ni) tarhasta. Reino nimittäin näytti olevan ulkona. Nappasin lähimmän riimunarun kätöseeni ja lompsin tarhoille.

Letit somistivat rumaa etulistoani. Saavuin takatarhalle, jossa Reino kimahti kipakasti nähdessään minut.
- Terve poika, ojensin ruunalle käteni. Pieni höyrypilvi pulpahti Reinon sieraimista. Kiinnitin herran narun päähän ja avasin portin.
Yhtäkkiä olalleni koputettiin sormella.
- Terve, Elisabeth tervehti minua posket punaisina.
- Ellu hele, älä ennää ikinä säikäytä mua tolleen, huudahdin. Tyttö nauroi maha kippurassa, mutta tokeni sitten ja vangitsi hänkin Humun riimunaruun. Vieretysten lähdimme yhtäaikaa lomppasemaan talliin hevosten löntystäessä kamalan tylsistyneinä perässämme.

Hain harjapakin varustehuoneesta. Olin päättänyt harjata Reiskan oikein kunnolla. Poika oli mennyt tänään jo yhdellä tunnilla. Oli oikeastaan ihan hyvä, että se liikkuikin. Olihan sillä tietenkin mukava ratsastaa itse, mutta en minä sitä kyllä omia aikonut. Raahasin harjapakin karsinalle ja valitsin sieltä punaisen, suuren ja pehmeän harjan, jolla aloin sukia Reinoa huolellisesti. Mahan alustatkin antoi ruuna putsata esimerkillisesti. Harjasin pojan vielä puolikovalla harjalla ja pään harjasin pienellä keltaisella pääharjalla. Kaviot putsasin hiekan ja lumen sekoituksesta ja harjasin ne vielä harjaspäällä. Herra kiilteli hyvin. Otin käteeni vielä piikkisuan ja setvin sillä harjan. Laitoin harjat siististi takaisin pakkiin ja vein pakin takaisin varustehuoneeseen. Otin varustehuoneen pöydältä sokerinpalan ja lompsin takaisin mussukan luo. Ojensin Reinolle sokeripalan, jonka poika söi varsin mielellään. Se mössötti sitä suussan ja nielaisi sitten sokerin ja kuolan sekoituksen. Rapsutin ruunaa korvan takaa.
Päätin sitten laittaa Reiskalle vielä loimen, joten ruskea fleeceloimi tarttui käteeni kaiteelta. Levitin sen ruunan päälle ja kiinnitin sitten remmit mahan alta. Suoristin loimea vielä vähän. Otin herralta riimun pois päästä ja kiinitin sen nyt puolestani kaiteeseen.

- Terve, kuului yllättävän pieni ääni takaani haliskellessani Reinoa.
Katsahdin taakseni ja siellä seisoi mitä suloisin tyttö. Tyttö oli arviolta noin viiden ikäinen.
- Moi, hymyilin tyutölle leveästi.
- Mikä tuon hepan nimi on ? Suuri silmäinen tyttö kysyi minulta vieno hymynpilke kasvoillaan.
- Tää on Reino, vastasin taputtaen Reinoa kaulalle. Tuli hetken hiljaisuus.
- Mie oon Emmu, Reinon hoitaja, vastasin hetken kuluttua.
- Mä oon Ella, piipitti söpö tyttö.
- Saako Reinolla ratsastaa, karsinan pielessä tapittava Ella kysyi.
- Noo, voitaishan me käydä ihan pikkuinen retki tuolla maastossa, vastasin hymyillen. Tytön kasvoille nousi innostunut ilme.
Juttelimme hetken ja lähdimme sitten hakemaan kaapiltani Ellalle kypärääni. Ajattelin, että tyttö voisi vain istuskella selässä ja Reinolle ei tarvitsisi edes suitsia laittaa, olihan ruunalla härski ja paksu harja. Kypärä oli Ellalle hiukan iso, mutta sopi silti paksun pipon kanssa mainiosti.

Sujautin Reinon päähän riimun ja nappasin tukevan riimunarun tallin lattilata. Kiinnitin narun Reinon riimuun ja talutin Reiskan Ella vieressäni pihalle. Pihalla nostin kevyen tytön rauhallisen Reinon selkään ja pyysin Ellaa ottamaan Reinon harjasta kiinni. Tyttö teki työtä käskettyä ja lähdimme rauhallista käyntiä liikkeelle.
Ella keikkui selässä kuin kiikkutuli, puristaen tiukasti muhkeaa harjaa. Minä puolestani pidin rauhallisin ottein Reinoa lyhyellä narulla ja laahustimme eteenpäin. Löntysitelimme pienen mutkan ja saavuimme takaisin pihalle. Tyttö pääsi itse selästä pois. Lomitettu Reino hörisi pirteästi.
- Kiitos kiltti Emmu, Ella kiitti ja juoksi äitinsä luokse, joka itku silmissä etsi tytärtään.
Suukotin Reinoa pihalla turvalle.
- Joulun taikaa Reino-kulta, joulun taikaa, kuiskasin ruunalle, joka laski päänsä syleilyyni.

[Emmu]

Rentoa menoa, HM 15

- Reiskaa, huutelin ruunaa, joka kyyhötti tarhan toisessa päässä vilkuillen minua salaperäisesti.
- Voi juma, puuskahdin ja pujahdin portista sisään.
Kävelin ripeästi Reinon luo. Ruuna huomasi minut ja kääntyi minua kohti. Poika antoi ottaa itsensä kiinni ja pian olimmekin jo matkalla talliin. Murjottava Reino hörähti heti pirteästi kaivaessani porkkanan taskustani.
- Piristyhän se ilme, mutisin ja taputin karsinassa olevaa Reinoa kaulalle. Suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan harjoja. Olin päättänyt mennä tänään Reinon kanssa maneesiin rentoa menoa, nimittän juoksutusta olisi luvassa. Nappasin tyhjästä varustehuoneesta Reinon pakin ja menin takaisin pojan luokse. Poika katsoi minuun tylsistyneenä.
Nappasin harjapakista pehmeän harjan ja aloin sukimaan sillä Reiskaa rauhallisesti. Reino heitteli päätään tympiintyneenä, mutta lopetti sitten. Minä harjailin viimeisillään olevaa lopputulosta. Jalat vielä kun puhdistaisi ja pään harjaisi. Tartuin tuumasta toimeen ja putsasin kaviot. Otin vielä pienen pääharjan ja harjasin Reinon pään huolellisesti. Sitten pakkasin harjat pakkiin siististi. Reino katseli minua lempeillä silmillään. Herra ei ollut varmaankaan tänään mennyt tunneilla, kun oli noin virkeä. Kipaisin viemässä harjaboxin takaisin varustehuoneeseen.
Katselin hetken ympärilleni aseteltuani pakin omalle paikoilleen. Etsin katseellani kapsonia. Haa, tuolla satuloiden vieressähän tuo oli ! Pikakävelyä hain kapsonin ja tutkailin sitä hetken. se oli siisti, musta ja nahkainen kapistus. Laskin sen käsivarrelleni ja etsin nyt puolestani liinaa ja juoksutusraippaa. Päätin kurkistaa suitsien vieressä olevaan kaappiin. Sieltähän liina ja raippa löytyivätkin. Lähdin nyt tepastelemaan taas Reiskan luo.

- No, mumisin Reiskalle, joka ei millään suostunut laittamaan kapsonia päähänsä. Jotenkin kummasti roikuin Reiskan päässä kiinni ja vedin kapsonin herran päähän. Poika töllisteli hetken outoa kapistusta päässään, mutta alistui sitten minulle.
- Hiano kulta, pussasin Reiskaa ja silitin sitä pehmeästi poskelta.
Hivuttauduin karsinasta ottamaan liinan. Napsautin sen sitten Reiskan kapsoniin kiinni ja kipaisin vielä raipankin kätöseeni. Lähdin sitten taluttelemaan Reinoa tyhjään maneesiin.

Avasin maneesin oven. Kasvoillemme tuulahti lämpö. Ainakin maneesissa olisi hiukan lämpimämpi kuin ulkona. Löntystin Reiskan maneesin ja suljin oven perässämme. Talutin herran keskelle kenttää ja aloitimme hiljalleen käynnissä. Ruuna käveli hiljalleen pää notkuen jalkojen välissä. Pikku hiljaa raipan seuratessa sitä, alkoi Reino kävellä reippaammin. Päätin pian siirtää Reiskan reippaaseen raviin.
- Maisk, kehotin Reiska-kultaa siirtymään raviin. Poika lähtikin suht iisisti raviin ja ravasikin yllättävän reippaasti. Ei tarvinnut edes juoksutusraipalla varjostaa. Kohta kuitenkin hiljensin herran käyntiin, kun alkoi hiki jo olemaan. Vielä pieni laukkapätkä.
Hieman raipalla paiskasin maata, niin oli ruuna jo laukassa. Se laukkasi pehmein ja kauniin liikkein muutaman kierroksen. Katselin sitä lumoontuneena. Se hiljentyi kuitenkin itsestään käyntiin. Irrotin sen liinasta ja päästin sen kävelemään uralle yksikseen. Katselin sitä varmasti. Reiska löntysteli hassusti pää ja kaula rentoutuneina. Pian se kyllästyi ja ravasi luokseni. Napsautin sen takaisin liinaan ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Tallissa oli mukavan lämmin, eikä yhtään kostea. Talutin Reino karsinaansa ja otin siltä kapsonin pois. Vein kapsonin, liinan ja juoksutusraipan takaisin varustehuoneeseen omille paikoilleen. Käppäisin takaisin Reiskan luo ja laitoin sille ruskean fleeceloimen huolitellusti päälle. Hikinen ei herra ollut enää yhtään. Taputin pojua lautasille muutaman kerran ja höpisin sille jotain.
Irrotin kaiteessa olevan riimun ja pujautin sen Reinon päähän.
- Hyvä poika, höpsötin herralle vielä ja lähdin sitten lokerikkojen kautta kotia kohti.

[Emmu]

Mitä ihmettä ? HM 16

Astelin tallikäytävälle. Missään ei näkynyt ketään,
luultavasti kaikki olivat oleskeluhuoneessa tai ratsastamassa. Astelin muutamaan askeleen eteenpäin.
Reinon karsina oli tyhjä, joten päätin lähteä pyydystämään herraa tarhasta. Nappasin Reiskan karsinan kaiteesta
riimunarun ja lähdin kohti takatarhausta.

Olin melkein perillä. Mutta mitä kummaa ?
Kiihdytin tahtia ja porhalsin lähelle tarhaa,
missä Reiska seisoskeli. Siristin silmiäni. Oliko tämä totta ?
Reinon päällä istui tonttu ja ruunaa ympäröi muutama tonttu. Myös Reinon liukkaan hännän päältä näytti laskevan punahilppainen vanha mies.


Joo, tiedän laadun -.-''

[Emmu]

Korvaus eilisestä, HM 17

Eli en eilen päässyt hoitamaan, joten korvaan sen nyt pienoisella runolla (:

Reino on hupsu, ei yhtään rupsu.
Monet luulee, ettei Reino oo jouluheppa,
mutta sisältä siitä kuoriutuu jouluneppa.
Reinolla pikkujouluissa ajetaan, toivoa pajetaan.
No ei vaiskaan, ei täällä kyllä toivo haiskaan.
On Reiska hieno heppa, eikä yhtään reppa.

Emmu sitä rakastaa, toivottavasti ulkona pakastaa,
jotta voi Emmu Reinon kanssa lämmitellä maastossa.

Nyt päättyy riimitön runo tää,
ulkona on varmasti hyvä sää. Suuntaa siis maastoon
tai vaikka hevosen haastoon.

Oudot riimit ? o.O

[Emmu]

Luminen päivä, HM 18

Kävelin tallille reippaaseen tahtiin reppu olallani. Olin päättänyt tulla kävellen, koska auto oli ollut erittäin jäässä. Kerrostalossa kun ei autotallia ollut, niin sai auto yleensä luvan jäädä pihamaalle asustelemaan. Kiristin tahtiani ja painoin kasvoni tiukemmin kaulaliinaan. Seppele häämötti jo edessä.

- Vihdoin perillä, huokaisin ja astuin talliin, josta tulvi lämpöä.
Monet hoitajat puuhastelivat karsinoissa ja talli täyttyikin muutamista huudahduksista ja puheen kovasta äänestä. Hymähdin ja lähdin viemään reppua kaapilleni.
Astelin lokerikoille ja nakkasin repun lootaani. Lähdin sitten kiivaasti hakemaan riimunarun kera Reinoa, joka muistaakseni menisi tänään viiden tunnilla. Tunti aikaa siis.

Marssin takatarhalle. Ilmeeni keveni nähdessäni Reiskan piehtaroimassa tarhan toisella puolella. Minut huomatessaa, nousi luminen Reino maasta ja juoksi antaumuksella luokseni portille odottamaan.
- No hei kulti, tervehdin ruunaa, jokä hörähti ystävällisesti. Kiinnitin Reiskan riimunaruun ja suljin portin vankasti perässäni, ettei vain Humu-riiviö pääsisi millään karkailemaan. Suuntasimme nyt kohti tallia. Minä en oikeastaan taluttanut Reinoa, vaan herra talutti minua. Se veti ja nyki räiskyvästi tallin suuntaan.
- Rauhotus nyt, yritin toppuutella Reinoa. Poika suostui olemaan siedettävästi karsinaansa asti. Päästin Reinon irti ja suuntasin nyt varustehuoneelle hakemaan varusteita ja harjapakkia.

Nappasin harjapakin käteeni. Käsilläni oli nyt kannateltavana satula, suitset ja pakki. Horjahtelin Reinon luo ja laskin satulan ja suitset kaiteelle nätisti. Oven suunnalta kuului kavion kopinaa ja tuttu tytön ääni. Sehän oli Ilu !
- Moi, tervehdin tyttöä, joka hymyili minulle leveästi.
- Terve Emmu, Ilu vastasi virnistäen.
- Tunnille menossa ? kysyi Ilu pian Tiian karsinasta huudahtaen.
- Juu, kyllä vain, huusin takaisin. Olin harjaillut Ilun kanssa jutellessani Reinoa sualla. Otin nyt pölyharjan ja harjasin sillä erittäin huolellisesti kohdat, joihin satula tulisi. Pienellä pääharjalla suin vielä pään. Kavioiden putsauksessa oli hiukan ongelmia. Ne olivat täynnä jäätä, eikä Reiska selvästikkään pitänyt siitä, että kaviokoukulla kaiveltaisiin jalkoja. Sain kuin sainkin ne kuitenkin putsattua. Oli kymmenen minuuttia aikaa. Otin kaiteelta Reinon satulan ja laskostin sen Reinon päälle. Se loksahti kohdalleen heti ja laitoin satulavyön kolmanteen reikään. Luulin, että ratsastaja olisi melko kokenut. Voisin ainakin sanoa, että satulavyö pitäisi kiristää kentällä. Nappasin vielä suitset kaiteelta ja myötäilin ne Reinon päähän. Ruuna otti kuolaimet hienosti suuhunsa, joten loppu olikin leikkiä.

- Hei, kuului reipas naisen ääni takaani. Käännähdin ja katsoin, kuka puhuja oli. Se oli parikymppinen hymyilevä neito, joka oli ilmeisesti Reinon ratsastaja.
- Terve, vastasin iloisesti. Rupattelimme ratsastajan kanssa hetken. Ilmoitin vielä, että satulavyön voisi kiristää kentällä. Nainen lähti taluttamaan Reinoa maneesiin ja minä jäin tapittamaan karsinaan heidän menoaan. Tallin ovi sulkeutui pian. Näin vain vilauksen, ulkona tuprutti lunta. Hetken pohdiskelun jälkeen, päättivät harmaat aivosoluseni siivota Reinon karsinan. Kipaisin hakemaan kärryt ja suuren talikon.

Kippasin lantaa kukkurallisiin kärryihin. Karsinasta oli tullut siisti. Eipä ollut kipoissakaan kummempia vikoja, mutta nappasin oljenkorren silti pois vesikupista. Lähdin nyt viemään lannat lantalaan. Kippasin ne sinne ja nostelin kärryllisen puruja. Puoletsani kiikutin ne Reiskan karsinaan, ja volá, oli karsina mitä puhtahin. Olin tyytyväinen tulokseen ja kipitin oleskeluhuoneeseen. Huoneessa istuskelivat Maiss ja Elisabeth, sekä Pipsa ja Fiia. Tervehdin kaikkia ja istahdin Elisabethin viereen.
- Mitäs sä ? Kysyin Ellulta. Ellu säpäshti ja katsahti minuun.
- En kummempia, sä ? Elisabeth kysyi pian hymyillen.
- Noo, Reino pesi itsensä lumella, eipä muuta, vastasinn virnistäen. Juttelimme hetken tuttavallisesti.
- Mä oon kävellen, totesin hetkisen kuluttua.
- Mä oon bussilla, onko massia, kysyi Ellu.
- Joo, on mul. Mähän voin tulla sun kans, vastasin hymyillen.
- Hölmöö, nytkö älysit, Ellu naurahti ja tökkäsi minua leikkisästi kylkeen.

Nappasimme molemmat kamppeemme lokerikoista ja lähdimme bussipysäkille suunnitellen huomista.

[Emmu]

Reipas retki, HM 19

Ajoin tallille hissukseen. Peltiritarini piti välillä kummaa mökkälää, eikä radiokaan toiminut kunnolla. Kuten jo arvaatkin, oli ollut todella hemaiseva päivä. Onneksi oli kuitenkin olemassa Reiska, höpsö, rakastettava ja aivan mielettömän suloinen otus, joka oli jo pikkuisen alkanut tunnistamaan minua. Pohdiskelu-tuokioni aikana olin saapunut Seppeleen pihaan. Auton olin pysäköinyt miltei sivuttain jopakassani, napannut repun ja kiirehtinyt talliin.

Tallissa oli muutama tuntilainen, sekä Josefiina, joka auttoi heitä.
- Morjens, tervehdin naista iloisesti heilauttaen kättäni.
- Hei, Josefiina vastasi punnertaessaan Alman satulavyötä kiinni.
Katselin hetken naista huvittuneena, mutta Jossu rikkoi hiljaisuuden ja toljotukseni.
- Reiska ei tänään mee tunnilla ..., Josefiina aloitti. Katsoin häntä kysyvästi.
- Haluaisitko sä liikuttaa sen, kun ethän sinä ole sillä kovin pitkään aikaan ratsastanutkaan, Jossu selitti virnistellen.
- Joo, tietenkin ! Huudahdin, kiitin Josefiinaa ja kiihdytin tahtiani sataseen. Porhalsin lokerikoille ja aukaisin oman kaappini. Laskin sinne reppuni ja riisuin ulkovaatteeni huolellisesti sinne.
Astelin nyt rauhallisempana oleskeluhuoneeseen, jossa istuskeli hoitajatyttöjä vierekkäin.
- Terve Emmu, kuului Loviisan tervehdys.
- Moi kaikille, vastasin hymyillen. Äh, mitä minä täällä tein ? Minunhan pitäisi olla varustamassa Reinoa. Yhtäkkiä häippäisin kaikkien keskeltä lokerolleni, puin päälleni pikavauhtia ja hengähdin sitten syvään. Lähdin rauhallisesti talliin takaisin, jotteivät hevoset saisi sydänkohtausta, kun minä viipeltäisin tallissa tuhatta ja sataa.

Saavuin pääkäytävälle, josta käteeni tarttui raidallinen riimunaru. Lompsin puolestani nyt kohti takatarhoja, joissa Reino majaili.
Ajattelin, että rento maastolenkki olisi poikaa. Muutama laukkapätkä ja ravia, niin olisi herra niin vetreä, ettei uskoisi.
Kävellessäni ajatuksissani, alkoi ruuna jo häämöttää. Pakkanen nipisteli ja kipristeli poskia inhottavasti, joten kiivastin tahtiani.
Kuulin Reinon hirnajtavan kimakasti.
- Ootan nuppu, huusin ja juoksin tarhalle. Taputin Reinoa kaulalle ja kiinnitin sen naruun. Tarha oli tyhjillään, joten jätin portin auki seuraavalle tulijalle. Taluttelin Reiskan pitkällä riimunarulla karsinaan ja irrotin narun itse riimusta. Seuraavaksi suuntasin hakemaan harjapakkia, satulaa ja suitsia.

Kurkotin harjapakin käteeni satulaa ja suitsia kannatellen. Lomppasin sitten Pörröpallon karsinalle ja laskin kamat maahan. Nappasin harjapakista pehmeän harjan ja aloin sukimaan sillä Reinoa huolellisesti. Kolusin mahan altakin hyvin. Setvin sitten harjan käsin ja pölyharjalla viimeistelin puhtaan pojan. Putsasin vielä kaviot huolitellusti ongelmitta. Laitoin harjat takaisin laatikkoon ja otin satulan karsinan kaiteelta. Liu'utin sen Reinon selkään oikealle kohdalle ja kiristin satulavyön sopivaksi jo valmiiksi. Hamusin sitten suitset kätösiini ja laitoin ne Reinon päähän. Herra ravisteli päätään uhkaavasti, eikä millään suostunut ottamaan kuolaimia suuhuna.
- Nyt, huudahdin ja komensin Reiskaa. Herra säikähti ja alistui sitten ottamaan kuolaimet suuhunsa. Laitoin remmit sopiviksi ja sitten ohjat jalustimen taakse. Itse kipaisin hakemassa kypärän lokerostani nopeasti ja saavuin sitten takaisin. Talutin Reinon pihamaalle, missä Maiss ja Siiri juuri palasivat lenkiltään.
- Moi, Maiss huudahti ja huitoi käsillään kaukaa. Huidoin takaisin ja tervehdin. Kun tyttö tuli lähemmäksi, alkoi juttu luistaa.
- Oliko liukasta ? Kysyin punaposkiselta tytöltä.
- Ei, tiet hyvin hiekoitettu, Maiss vastasi virnistäen. Juttelimme hetkosen, mutta Reino alkoi hermostua ja steppaili kompuroiden vierelläni.
- Nyt rauhotus koni, toppuuttelin poikaa, joka oli jo innoissaan menossa. Nousin selkään helposti ja laitoin jalustimet sopiviksi. Lähdin sitten pitkin ohjin reipasta käyntiä polkua pitkin.

Olimme kävelleet jo pitkän matkaa, joten kokosin herran.
Annoin sille pohkeita merkiksi raviin siirtymisestä. Ruuna oli valppaana ja siirtyikin yllättävän nopeasti. Päätin mennä säänöllisesti harjoitus- ja sitten kevyttäravia. Suht onnistuneesti keikuin vetävän Reinon selässä. Istuin sitten pitkäksi aikaa harjoitusraviin. Keskityin istuntaani ja pehmeisiin käsiin.
- Ristiselkä, pehmeät kädet, myötäys ..., Pohdiskelin ääneen pomppiessani kuin pallo. Laukkasuoran lähestyessä hiljensin Reinon käyntiin. Pidin edelleen lyhyet ohjat. Taputtelin poikaa kaulalle ja kehuin sitä. Se kuunteli minua korvat hörössä. Laukkapätkän saapuessa, nostin laukka pohkeet ja Reino nosti keinuvan laukkansa. Se laukkasi täyttä vauhtia eteenpäin. Minä nautin selässä täysin siemauksin. Tunsin, kuinka pakkanen imeytyi keuhkoihini, ja miten ripseni huurtuivat, mutta ei se mitään haitannut. Loppua kohden annoin Reinolle pitkät ohjat ja lompsimme rauhallista käyntiä tuprutellen takaisin talliin.

Riisuin Reinolta varusteet ja vein ne takaisin varustehuoneeseen. Sommittelin ne paikoilleen ja nappasin sinisen, kevyen toppaloimen isosta pinosta. Laahustin väsyneenä Reinon luo vielä ja nakkasin loimen sen selkään. Tyytyväisenä rapsutin sitä ja kiinnitin loimen vyöt. Lipsaisin riimun vielä pojann päähän.

Kävin hakemassa sylillisen heinää ja kiikutin sen takatarhalle, joka oli taas tyhjä. Laskin heinät lumipeitteelle ja lampsaisin hakemaan Reinoa karinasta. Karsinan edessä lojui vieläkin se sama riimunaru, joten napsautin sillä höristelevän Reinon kiinni ja talutin sen tarhaan. Se puhalsi huurua ilmaan ja laukkasi mussuttelemaan heiniä. Minä hymyilin onnellisesti ja lähdin lokeroiden kautta kotiin.

[Emmu]

Paha päivä, HM 20

Nappasin riimunarun käytävältä ja lähdin hakemaan Reinoa tarhasta. Lompsin reippain askelin Reiskan luo, mutta tumps, törmäsin Jossuun.
- Sori, hömähdin kulmat kurtussa ja suu mutrussa.
- Ei haittaa. Reino on tänään aika äksynä, Josefiina hymyili minulle aurinkoisesti. Nainen jaksoi aina piristää hymyilemällä ja ystävällisyydellä. Virnistin ja nyökkäsin. Kiivain askelin sitten pääsin tarhalle asti. Reino hirnui minulle, kuten se oli tehnyt jo muutamana päivänä. Onneksi joku ihanuus oli laittannut Reinolle toppaloimen kaulakappaleella, joten ei herra näyttänyt olevan kylmissään lainkaan. Pujahdin portista sisään ja lähestyin Reinoa.
Se liimasi korvat niskaansa ja näykkäisi minua kovaa.
- EI ! Huudahdin topakasti ruunalle, jolla vilkkui silmämunat.
Nappasin sen riimusta kiinni ja kiinnitin sen riimunaruun. Sitten vastahakoisesti talutin sen karsinaan.

Poijalla oli lähes koko ajan korvat luimussa. Päästin herran vapaaksi ja lähdin hakemaan harjapakkia varustehuoneesta.
Nappasin sen käteeni ja lompsaisin sitten takaisin. Aukaisin karsinan oven ja tepastelin Reinon luo. Kuten jo arvata saatoitkin, töllisteli minua uhkaavasti, hampaat irvessä oleva Reiska.
- Sht, komensin Reinoa ja heilautin kättä ilmaan. Tuo toimi hetkeksi, jolloin sain otettua loimen pois ruunan päältä. Viikkasin sinisen toppaloimen kaulakappaleella siististi karsinan kaiteelle.
Avasin sitten Reinon harjapakin ja nappasin sieltä puisen, pehmeän harjan. Aloin sukimaan sillä huolellisesti Reinoa, mutta se oli hetkelliesti aika vaikeaa. Poika nimittäin näykki minkä kerkesi. Sain kuitenkin harjattua sen melko hyvin. Selvitin sitten sormin harjan ja harjasin sen vielä sitten dandylla.
Kavioiden puhdistus oli yhtä painajaista. Reino ei miillään nostanut koipiaan, vaan tömäytti ne aina alas, kuin mikäkin kunkku. Jouduin siis nojaamaan jalkoihin todella kovasti, ennen kuin edes sain rippeen pois kaviosta. Taputin herraa kuitenkin kavioiden nostamisesta, ja kiitokseksi poika mursi melkein nenäni nappaamalla siitä kovasti.

Vein harjat takaisin omalle paikalleen varustehuoneeseen. Minua ei yhtään huvittanut tehdä enään tänään mitään, kun oli kerran pallerokin noin huonolla tuulella. Voimat eivät riittäneet, puuh. Lähdin siis kotiin mersullani, päättäen palata niin pian kuin mahdollista. Toivottavasti silloin olisi parempi päivä.

[Emmu]

Hauskaa ft. Metta, HM 21

[Emmu]

Ellu is back, HM 22

Astelin tallille innokkaana. Olin tänään päättänyt harjoittaa Reiskalla kunnioitusta. Astuessani talliin, näin ilokseni Elisabethin, joka oli juuri aukaisemassa Humun karsinaa. Ilmeeni kirkastui ja juoksin pää kolmantena jalkana kauhistuneen Ellun kaulaan.
- Moimoimoi, tervehdin tyttöä sydämeni kyllyydestä ja rutistin niin kovaa, että käsistäni meinasi loppua tunto. Tunsin tytön taputuksen selässäni ja suostuin irtautuman hänestä kuullessani Elisabethin melkein tukehtuvan. Virnistin tytölle.
- Terve, sai Ellu sitten pian sanotuksi. Minä vain hymyilin hölmistyneenä, ilosta mykkänä. Nyökkäsin, heilautin kättäni ja lompsin sitten oleskeluhuoneeseen. En ollut nähnyt tyttöä tallilla koko viikonloppuna, joten olin kummastikkin jo alkanut huolestua. Vai oliko hän sittenkin maininnut jotain jostain matkasta. Äh, nyt kiepsautin reppuni kuitenkin lokerooni ja suljin sen visusti. Kipaisin sitten alakertaan, napppasin riimunarun ja melkein juoksin Reiskan luo, takatarhalle.

Herra odotteli hoitajaansa, tai ketä lie, tyytymättömänä portilla. Sen silmät olivat kuitenkin rauhalliset. Lempeästi ja rakastavaisesti hymyillen, hidastaen tahtiani, kävelin rakkaani luokse vaiti. Se nosti päätään ja hörähti minulle tuttavallisesti. Hymähdin ja kiinnitin Reiskan riimunaruun. Aukaisin portin ja lähdin taluttamaan laiskaa, väsynyttä poikaa karsinaan. Hevosilla oli alkanut joululoma, minulla se alkaisi huomenna. Voisin käydä tallilla jooka päivä, ihanaa ! Talutin Reinon sen karsinaan ja iirotin sen narusta. Jätin kuitenkin narun karsinan ulkopuolelle loikoilemaan, kunnioitusharjoituksia varten nimittäin. Steppailin sitten varustehuoneeseen hakemaan harjapakkia.

- Mm..., Mietiskelin ääneen ja nappasin pakin käteeni. Lähdin sitten kävelemään takaisin Reinon luo. Kuten jo olin aika monta kertaa miettinyt, olisi luvassa kunnioitusta. Ystäväni oli opettanut, että hevosen pitäisi kunnioittaa ihmistä, ja väistää henkilöä kunnioittavasti aina ihmisen tullessa hevosen luo. Hevonen ei kuitenkaan saisi pelätä, vaan saisi se myös olla ihmisen halailtavana. Olin saapunut virnistellen Reiskan luo. Avasin karsinan, samoi harjapakin ja otin sieltä puisen, pyöreän ja pehmeän harjan, jolla aloin sukia Reinoa reippain vedoin. Ruuna oli tänään yllättävän rauhallinen, ja ummisti vain silmänsä. Taputin sitä, kun olin harjannut molemmat puolet. Valitsin sitten pehmeimmän harjan, pölyharjan ja suin sillä vielä jalat ja kaulan.
Ruuna tuntui nauttivan kovasti, joten laskin pölyharjan koppaan ja valitsin vielä pienen pääharjan, jolla harjasin huolellisesti joka nurkan Reinon suloisesta päästä. Pyöreä hevonen seisoskeli edessäni puoliunessa. Hymyilin ja selvitin vielä harjan harjakammalla. Harja oli jostain syystä yllättävän takuton, joten sitä ei tarvinnut kauaa selvitellä. Vein sitten harjapakin takaisin varustehuoneeseen.

Otin riimunarun karsinan ulkopuolelta ja kiinnitin sen Reinon riimuun. Oli vuorossa kunnioitus. Menin lähemmäksi Reinoa, joka katseli minua kummissaan. Muutaman maiskutuksen ja narun pyöräytyksen jälkeen, väistöi Reino minua sulavasti. Taputin ja kehuin sitä hetken, kunnes teimme sen uudestaan. Noin kymmenen harjoituksen jälkeen, irrotin narun Reinosta, kokeilisin ilman narua. Nakkasin narun maahan ja kävelin taas Reinoa kohden. Poika oli oppinut, mitä ajoin takaa ja väisti minua sivulle. Astelin sen luokse. Olin niin ylpeä siitä. Se tuuppasi minua päällään ja minä naurahdin. Nappasin sen pään syliini ja suukotin sitä otsaan. Nostin tuuheaa etuharjaa. Oli minulla kyllä mitä suloisin hoitohevonen. Rapsutin sitä vielä kerran ja tsekkasin ympärilleni. Karsina siisti, kupit OK, mitään ei tarvinnut tehdä. Taputin Reiskaa vielä, kunnes lähdin oleskeluhuoneeseen.

Oleskeluhuoneessa istuskeli useita hoitajatyttöjä. Pöydällä oli höyryäviä pullia, ja joukossa istuskeli myös Josefiina sekä Anne. Hymyilin kaikille, nappasin pullan ja lösähdin sitten Miinan vierelle. Mussuttelin pullaani tyytyväisenä, rupatellen samalla muille. Nauroin useasti ja olin vähällä tukehtua pullaani.
Tunnustelin taskujani ja löysin sieltä kaksi euroisen.
Astelin limsa-automaatille, pudotin kolikon sinne ja valitsin Fantan. Pullo putkahti ulos ja avasin sen kiireellä. Kulautin kuplivaa juomaa suuhuni aimo annoksen. Mitä parhain jouluinen päivä tallilla !

[Emmu]

Ridausta Reiskalla, HM 23

- Hellou honey, moikkasin Reiskaa, joka seisoi karsinassa vilkkaana ja valppaana. Olisi tänään siis liikutuksen vuoro. Minut kuullessaan, nuuhkaisi Reino minua ja riuhtaisi sitten päänsä nopeasti pois. Hymähdin. Reiska oli kuin ylivilkas lapsi, joka oli sokerihumalassa ja söi vielä lisää karkkia. Kipaisin lokerikoilla viemässä reppuni. Pipsa ja Metta juttelivat lokerikoilla.
- Moi, tervehdin heitä. He nostivat katseensa minuun.
- Terve Emmu, he vastasivat yhtäaikaa. Naurahdin pienesti.
- Mitäs teet tänään ? Kysyi Metta kohta.
- Ajattelin Reinolla mennä maneesiin, vastasin Metalle myötätuntoisesti. Metan kasvoille nousi ilkikurinen irvistys.
- Mie pidän siulle tunnin, Metta ilmoitti puhaltaen ilmat pois keuhkoistaan.
- Öö, okkei, vastasin hymyillen. Sovimme tapaavamme toisemme maneesissa tasan puolen tunnin päästä. Nyt siis kiiruhdin varustehuoneeseen hakemaan harjapakkia.

Nappasin varusteet ja harjapakin käteeni. Menin Reinon luo ja laskin varusteet kaiteelle. Aukaisin karsinan oven ja nappasin käteeni dandyn. Aloin sukimaan sillä Reiskaa läpikotaisin. Reino hyppi ja pomppi kuin pupujussi. Sain kuitenkin harjattua sen kiitettävästi. Viimeistelin sen karvapeitteen pölyharjalla. Sitten selvitin hännän. En jaksanut harjata sitä kokonaan, otin vain purut pois. Häntä oli nimittäin niin sykkyrällä ja myttyrällä, että olisi tarvinnut vähintään tunnin sen selvittämiseen. Viimeiseksi käteeni tarttui pieni pääharja, jolla putsasin Reiskan pään. Se oli hieman hankalaa, kun ruuna riuhtoi päätään, minkä kerkesi. Irvistin sille. Pikaisesti putsasin vielä kaviot, ja aloinkin sitten jo varustamaan herraa. Satula selkään, suitset päähän. Lopuksi kiristelin kaikki remmit sopiviksi, ja vóla !

Asettelin kypärän päähäni ja aukaisin Reiskan karsinan oven. Tarrasin hepoa suitsista ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Aukaisin tallin oven ja vastaamme saapui hyytävä viima ja sankka lumipyry. Minä ja Reino peräännyimme molemmat muutaman askeleen. Saimme kuitenkin tehtyä tiemme maneesille asti, missä Metta odottelikin jo.
- Hyppääs selkään, Metta huusi minulle taluttaessani Reinoa keskelle. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyön. Punnersin herran selkään tunnollisesti. Jalustimet olivatkin jo sopivat, joten lähdimme Reinon kanssa reipasta käyntiä uraa pitkin. Rentoutin itseni, mutta säilytin silti ryhtini. Tarkistin nopeasti, että nyrkkini olivat pystyssä ja että myötäsin ruunaa selkeästi ja pehmeästi.
- Muista Emmu istua siellä rennosti, älä jännitä istuntaa, Metta opasti. Tein työtä käskettyä. Reino oli liikkunut allani jotenkin tunkkaisesti, mutta saadessani istunnan kohdilleen, kulki herra kuuliaisesti ja reippaasti.
- Nyt, ala koota Reinoa, Metta opasti hymyillen maneesin toiselta laidalta. Itsekseni hiljalleen säilytin istunnan, mutta kokosin ohjat käteeni. Pidin selkäni suorassa, ehkä hiukan liiankin. Reino huomasi jännityksen ja reagoi siihen välittömästi.
- Reino on herkkä, ota rauhallisesti. Jalat rauhassa, samoin selkä. Sun täytyy rentouttaa selkäs, jotta Reinokin rentoutuu, Metta huusi kaukaa. Nyökkäsin ja tein parhaani. Huomasin heti eron ja jatkoin samaa rataa.
- Tee vapaasti voltteja siellä uralla. Älä käytä liikaa kättä, mielummin istuinluita, Metta kertoi. Yritin tehdä Metan käskemää työtä. Kyllähän se onnistui. Ruuna kulki kuuliaisesti, korvat hörössä ja kaula rennosti liikkuen. Se ei ollut jännittynyt. Tein muutaman voltin reippaassa käynnissä, kunnes Metta käski minun ravata. Siirsin Reinon pehmein avuin harjoitusraviin.
- Älä nojaa noin taakse, Metta komensi. Yritin istua selässä rentona, ryhdikkäänä ja suorana. Sain Reinon pidentämään sen askeltaan, jolloin siinä oli mielestäni helpompi istua.
- Hienoa Emmu ! Metta kehui minua. Hymyilin itsekseni ja taputin huomaamatta Reinoa kaulalle.

Kun olimme mennyt noin kaksi kierrosta harjoitusravia ja tehneet alkulämmittelyt, antoi Metta minulle luvan siirtyä kevyeen raviin. Kevensin ehkäpä hiukan liian matalasti, joten hain neutraalin ja normalin tasapainon itselleni. Minusta nimittäin oli tuntunut, että keikuin selässä kuin hyytelö. Metta katseli minua mietteliäänä.
- Oikein hyvä, hän sitten viimein sanoi ravatessani hänen ohi.
- Tee sitten hiukan temmon vaihtelua, ettet mene vain samaa ravia koko ajan, Metta julisti. Nyökkäsin vaisusti ja hiljensin kevennystäni. Reino toimi pieneen apuun ja hiljensi raviaan. Kun sitten taas hiukkasen nostin kevennystäni, sain Reinon liikkumaan sulavasti, mutta jämtin suurilla askeleilla.
- Emmu, muista asettaa Reinoa kulmissa ja tuu vaikka vähän pois siitä uralta, kun Reino tuntuu seuraavan vain sitä, Metta neuvoi. Se oli yllättävän vaikeaa. En ollut enää rento, vaan olkapääni nousivat korviin, käänsin Reinoa epäilevästi saaden pojan hermostumaan.
- Ei Emmu, ei ! Metta huudahti. No voi perhana, en mä mikään taitava ollut.
- Rentoudu, olkapäät alas, selkä suoraan, muista ryhti, istu satulaan ja käytä istuntaa. Älä revi sitä ohjista, Metta neuvoi sitten rauhallisesti. Hengitin kerran syvään, etsin syvimmän kohdan ja myötäsin Reinoa rauhallisesti. Sitten annoin herralle pienen puolipidätteen, painoin pohkeella ja opastin ohjalla hillitysti uran sisäpuolelle. Metta hymyili tyytyväisenä. Sitten päätin rueta asettamaan. Säilytin saman kevennyksen ja ravin. Kulma lähestyi. Painon Reinon sisäkylkeä pehmeästi asettaen samalla herra silmäkulman ja sieraimen nurkan näkyviin.
- Hyvä, Metta kehui kentän keskeltä. Tein samaa joka kulmissa muutaman kierroksen. Istuin sitten taas harjoitusraviin Metan käskystä. Kumma kyllä, istuntani pysyi surorana ja olin itsekkin vakaa. En pomppinutkaan, mikä oli kumma juttu.
- Sitten kevyessä ravissa suunnan vaihdos, Metta ilmoitti ja minä vaihdoin suunnan, tarkastaen samalla kevennykseni. Ravasin hetken uralla kiinnittäen huomiota erityisesti käsiini. Myötäsin niillä rennosti Reinon kaulan liikettä.

- Lopuksi laukka, istu alas ja siirrä vain hiukan laukkapohkeita. Loput teet istunnalla, Metta sanoi. Pitkän sivun alusta nostin pehmeän laukan. Nojasin taas taakse, mutta huomasin sen itsekkin, ennenkuin Metta ehti sanoa mitään. Istuin selässä rentona, antamatta pohkeiden kuitenkaan heilua. Myötäsin pojua reilusti joka askeleella. Otin sitten pian kuitenkin reippaaseen käyntiin. Kävelin tahdikkaasti Reiskan kanssa kierroksen ja lopuksi teimme pääty-ympyrän, jossa nostin laukan. Se meni oikein hyvin, vaikken ympyrästä tullutkaan täydellinen. Tein toiseen päätyyn vielä toisen, pehmeämmillä avuilla, joka onnistui Metan mielestä täydellisesti. Sitä voisi kuvailla ympyräksi.

- Ota loppukäynnit rennosti, Metta sanoi. Annoin ohjien luisua sormieni välistä ja taputin Reinoa tyytyväisenä. Kyllä tälläisia treeneja otettaisiin lomalla useammin. Pidin istuntani ajatusteni lomassa kuitenkin ryhdikkäänä ja muistin käteni. Tulin keskelle kaartoon ja laskeuduin Reiskan selästä pois. Löysäsin satulavyön ja otin ohjat pois sen kaulalta. Lähdin taluttamaan sitä Metan avaamasta ovesta karsinaan.
- Hiano poika, mahtavasti meni, puhelin sille juuri ennen karsinaan taluttamista. Otin siltä suitset pois ja virautin kuolaimet vesikupissa. Sitten paketoin ne ja laitoin ne odottamaan kaiteelle. Aukaisin sitten mahavyön, nostin sen satulan päälle ja nostin sitten itse satula pois Reinolta. Herralla ei ollut jostain syystä tullut kovinkaan kuuma, joten sen voisi arvaamattakin viedä paksulla toppaloimella ulos. Vein varusteet varustehuoneeseen ja valitsin sieltä paksuimman loimen minkä löysin. Se oli juuri sopivan kokoinen Reinolle. Heitin sen herran selkään ja kiinnitin remmit hyvin. Otin sitten riimun kaiteelta ja laitoin sen Reiskan päähän. Lattialla lojui sopivasti naru, jolla olin hakenut Reinon päivällä tarhasta. Kiinnitin sen Reiskan riimuun ja vein pojan majailemaan Liinun kanssa. Lopuksi talliin saavuttuani olin rätti poikki. Kiinnitin narun vain kaiteeseen, otin roskat pois vesikiposta ja lähdin lokeroille.

Nappasin reppuni ja lompsin sitten mersulleni. Aukaisin auton ovet, hehkutin hiukan autoa, kunnes se suostui käynnistymään. Peruutin sitten ajamatta kehenkään pahki ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Ensimmäisissä liikennevaloissa muistin, etten ollut kiittänyt Mettaa tunnista. Kaivoin kännykän vaivihkaa repustani ja näppäilin samalla neidille tekstiviestin.

" Kiitti tunnista hirveesti ! En tiennytkään,
et oot noin hyvä opettamaan. Korvaan tän
sulle jotenkin, miten ois joku päivä kahvien kautta
kotiin ? Emmu "

[Emmu]

Nyt on joulu kulta, HM 24

Oli joulupäivä. Eilen oli ollut aatto. Astelin tallille reippaasti. Olin päättänyt lauhtuneiden kelien takia kävellä tallille. Seppele näkyi lumisena, nietosten alla olevana suloisena tallina. Kasvoilleni nousi hymy ja juoksin loppumatkan reppu selässäni hölskyen.

Astelin lokerikkohuoneeseen. Avasin oman kaappini ja heitin reppuni sinne. Avasin reppuni pikaisesti ja nappasin sieltä Reinon lahjan. Itse herralle oli minulla punainen, suurin omena mitä olin löytänyt. Laitoin sen taskuuni, kun sen sain sinne jotenkin ängettyä ja äherrettyä. Sitten kipitin alakertaan, Reinon karsinalle. Herra oli ulkona, joten irrotin karsinan ovesta roikkuvan riimunarun ja lähdin se kädessäni tyytyväisenä lompsimaan takatarhalle. Tänään, vain harjaisin Reiskan ja oleilisin sen kanssa muutenkin. Hyräilin itsekseni jonkinlaista itse keksimääni joulusävelmää.

Olin nyt tarhan luona. Toisessa päässä tarhaa näkyi majailevan Reino sinisessa toppaloimessaan. Sen vieressä seisoskeli pyöreä Palmikko. Naurahdin ja huusin Reinoa kutsuksi. Se nosti päänsä maasta ja katsahti minuun korvat hörössä. Sitten se lähti löntystämään luokseni rennosti. Pujahdin portista sisään ja menin sitä vastaan. Kun olimme saavuttaneet toisemme, kiinnitin Reinon naruun.
- Nyt on joulupäivä kulta, kuiskasin sille lempeästi ja lähdin talliin.

Avasin Reinon loimen remmit ja riisuin sekä viikkasin loimen. Asettelin sen sitten karsinan kaiteelle, suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan harjapakkia varustehuoneesta. Avasin varustehuoneen oven ja vastaani tuli iloinen Fiia.
- Hei, tervehdin tyttöä ujosti. Tyttö virnisti ja heilautti kättään.
- Hyvää joulua, Fiia huikkasi sitten ja ilmoitti menevänsä Elmon luo. Talliporukkamme oli nykyään melko tiivis. Ei ollut tiettyjä porukoita, vaan kaikki olivat aina ystävällisiä toisilleen, juttelivat ja huolehtivat toisistaan. Pidin Seppeleessä etenkin siitä. Otin harjapakin mukaani ja kävelin sitten takaisin Reinon luokse. Herranhan voisi nyt harjata kerrankin käytävällä. Talli oli nimittäin tyhjillään. Vain minä ja Fiia, ehkä Ilu ja Elkku hääräilimme täällä. En ollut nähnyt Ilua enkä Elkkua tänään vielä, mutta toivottavasti näkisin tytöt pian. Laski harjapakin käytävälle ja aukaisin Reiskan karsinan oven. Poika tapitteli minua hassusti. Tarrasin sen riimusta ja talutin sen käytävälle. Kiinnitin sen sitten kettinkeihin kummatakin puolelta ja avasin pakin. Minähän voisin tehdä pojasta tänään oikein hienon, laittaa sille vaikka letinkin. Päätin aloittaa kumisualla, oli nimittäin Reinolla siellä täällä karvatupsuja, jotka olivat lähdössä irti. Painavin, varmoin liikkein aloin pyörittämään kumisukaa Reinon karvapeitettä vasten. Hapsut tippuivat lattialle ja kerääntyivät kumisuan väleihin. Taputin herraa huolellisen harjauksen jälkeen ja otin karvat suasta pois. Sitten otin kovan juuriharjan ja otin sillä viimeisetkin rippeet pois. Harjasin juuriharjalla melkein kaiken, paitsi arimmat kohdat. Heitin juuriharjan pakkiin ja otin sieltä sitten pyöreän ja pehmeän harjan. Sillä sitten suin mahanalusen, jalat ja kaulan erittäin hyvin. Harjat olivat kuin dynamiitin jäljiltä harjatessani pyöreää Reino-palleroa. Pölyharjalla tein viimeistellyn lopputuloksen ja pääharjalla harjasin pään. Kämmenelläni sipaisin silmistä roskat pois. Nyt näytti poju jo siistiltä, tosin oli harja takussa ja sutturassa kuin mikä. Ilman selvitysainetta ei tulisi mitään. Niimpä pyysin Fiiaa vilkuilemaan Reinoa sivusilmällä ja itse kävelin pikakävelyä hakemaan selvitys-suihketta.

Palatessani takaisin, oli Reino seisonut kiltisti käytävällä, vaikka se kiinni olikin. Minulla ei todellakaan ollut aijempaa kokemusta Reinon suhtautumisesta suihkeisiin, mutta nythän se tulisi selväksi. Avasin pullon korkin ja suihkautin ainetta hiukan Reinon jouhiin. Herra ei tuntunut välittävän mitään, joten rohkeasti suihkuttelin ja setvin ainetta joka ikiseen jouheen. Lopulta, oli suihketta edessä ja takana, joten enää ei tarvinnut kuin kammata harja selväksi. Työ oli helppoa kuin heinän teko. Kampa meni läpi jouhista kerta vetäisyllä, joten oli pojulla pian kiiltelevä ja erittäin huolitellun näköinen harja. Nyt minua puolestani vaivasi harjan epätasaisuus. Olin tasoittanut ennenkin ainakin sadasti hevosten harjoja, ponien kuin ravureidenkin. Niimpä pyysin taas Fiialta pientä apua ja itse vein suihkeen takaisin. Otin mukaani kukalliset, terävät sakset ja saavuin taas paikan päälle. Reino ei edelleenkään ollut mitään tehnyt, joten kävin tuumasta toimeen ja rupesin tasoittamaan harjaa. Sekin sujui helposti. Otsaharjasta, hännästä ja joka ikisestä jouhesta tuli erittäin tasaiset ja siistit.
- Emmu, saisinko minäkin niitä saksia, voisin Elmolta hiukan siistiä ? Fiia huikkasi karsinasta.
- Ilman muuta, vastasin ja vein sakset Fiialle. Katselin hetken edestäpäin siistin näköistä herraa ja olin tyytyväinen. Se näytti todella siistiltä. Voisin vielä letittää pojan etuharjan punaisella rusetilla. Kipaisin hakemassa varustehuoneen kaapista lenksujen ja pampuloiden seasta punaisen, pienen rusettipampulan. Virnuilin kipittäessäni takaisin Reiskan luo. Laitoin lenksun taskuuni odottamaan ja jaoin Reinon otsiksen kolmeen osaan. Siinä minä sitten letitin sen etuharjaa. Reiska heilautti päätään muutaman kerran, muttei se haitannut mitään. Sain siistin letin aikaan ja varmistin, että rusetti varmasti näkyisi. Irrotin sitten pojun käytävältä ja talutin sen takaisin karsinaan. Karsinassa kaivoin punaisen omenan taskustani.
- Hyvää joulua rakas, sanoin sille ja ojensin omenan. Reino hamusi sen suuhunsa ja rouskutti sitä sitten tyytyväisenä taputellessani sitä samalla.

[Emmu]

Hauras hetki, HM 25

[Emmu]

Pitkästä aikaa, HM 26

Ajellessani tallille, joku random biisu pauhasi ärsyttävästi radiosta. Olin kuitenkin niin uppoutunut ajatuksiini, etten jaksanut vaihtaa kanavaa. Elämässäni oli nyt muutaman päivän aikana tapahtunut hirmuisesti. Olin ollut mm. Käymässä äidilläni ja olin tavannut entisen kouluystäväni, Mikon siellä. No, pientä ihastusta oli ollut ilmassa ja jouluaattonakin piipahti Mikko ovellamme antamassa mitä maailman suloisimman riipuksen. Olin kertonut Mikolle kaikesta, enimmäkseen Reinosta. Olimme sopineet, että Mikko nyt jokunen päivä tulisi luokseni kyläilemään ja saattaisinpa käyttää häntä tallillakin, Reiska-poikaa katsomassa.

Hymyillen parkkeerasin autoni ja tömpsyttelin sitten talliin. Muutama hoitajatyttö käännähti katsomaan oven suuntaan ja kaikki tervehtivät minua sitten lämpimästi.
- Helloy, vatasin virnistäen ja astelin lokerikoille. Kaappiini nakkasin vain reppuni ja tuotapikaa viiletin jo tarhoille riimunaru kanssani hakemaan Reinoa. Saavuttuani takatarhalle, seisoi herra siellä minulle onnellisesti hörähtäen. Melkein juoksin pojun luo ja päästessäni sen luo, oli jälleen näkeminen iiso rutistus ja hellyyttävä, tai ei niinkään hellyyttävä näykkäisy takapuoleeni.
Silitin sitä pehmeästi ja talutin sen sitten lempeästi karsinaan samalle puhellen sille vaikka ja mitä.

Päästin pikku herran vapaaksi karsinaan ja hain harjat. Varustehuoneessa törmäsin Elliin joka hymyili minulle.
- Emmu, olettaisin, Nainen virnisti minulle.
Nyökkäsin, mumisin jotain ja taputin Elliä olalle. Kiersin Ellin ja nappasin harjapakin hyllystä. Kiireenvilkkaa sitten viiletin Reiskaa harjailemaan. Reino katseli minun pikaisuuttani kummissaan, pää hiukan hassusti vinksottaen. Hymähdin ja aukaisin sitten harjapakin avattuani karsinan oven. Otin pakista pehmeän pölyharjan ja suin sillä Reinon sitten joka paikasta. Seuraavaksi puin herran perinpohjin dandylla, paitsi aremmat kohdat harjasin pyöreällä, puolikovalla harjalla. Setvin jouhet, joka ikisen juuriharjalla. Viimeiseksi kaviot putsasin pikaisesti. Niissä ei ollut kamalasti likaa, pelkkä pikainen harjapäällä koskettaminen riitti.
Olin tainnut tehdä ennätykseni hoitamisen nopeudessa. Kuumissani laskin koukun takaisin pakkiin, asettelin harjat sinne siististi ja suljin sen. En vielä kuitenkaan lähtenyt Reinon luota, vaan menin sen luokse ja halasin sen päätä. Minulla oli ollut nii kova ikävä pikku rakastani, ettet voinut käsittää, vaikka olinkin olut vain pari päivää poissa. Rauhaisa hetkemme kuitenkin päättyi pikaiseen suukkoon ( Eli siis Reinon antamaan kuolaiseen turskahdukseen) ja minä lähdin viemään harjat takaisin.

Palatessani takaisin, olin päättänyt laittaa Reinolle loimen päälle. Tallissa ei ollut kamalan lämmin, eikä Reiskalla kieltämättä mikään muhkea turkis ollut. Laitoin herralle toppaloimen päälle. Kiinnitin soljet hyvin. Lopuksi tarkistin, että ne kaikki olivat hyvin kiinni. Sitten rapsutin ohimennen Reino turvasta. Paljain käsin otin jäätyneet kökkäreet juomakupista pois. Reiska tuuppi minua ikävästi päällään, kuin kerjäten huomiota. Naurahdin, käännyin ja taputin sitä. Sitten suljin karsinan oven ja lompsin oleskeluhuoneeseen.

Istahdin Maissin ja Elkun väliin. He katsahtivat ensiksi toisiaan ja sitten minua.
- Missäs neiti on ollut, Maiss kysyi sitten. Hymyilin.
- Äitilläni käväisin, vastasin Maissille hiljaisesti. Podin huonoa omaatuntoa, kun en ollut käynyt täällä.
- No mitäs teille muuten ? Kysyin tytöiltä.
- Ei kummempia, vastasivat neidit yhdestä suusta. Nauroimme loppuillan makeasti, oikeastaan kaikelle.

Istahdin autooni. Kello näytti jo kahdeksaa. Olin höpötellyt, räkättänyt ja supattanut tyttöjen kanssa koko illan. Hehkutin jäistä autoani ja sain sen käyntiin. Ennenkin ehdin edes peruuttaa, piippasi kännykkäni.

" Pystyisinks mä tulee sit sinne sun lua huomen ?
Juna tulis sillo sopivasti sinne ? (-: Mikko "

Kasvoilleni nousi hymy ja näppäilin vastaukseki vain ofc.

[Emmu]

Köh, HM 27

" Tillailen nyt täältä asemalta taksin,
nii nähää kohta vaik siin teidän pihas ?
Mikä ossa se olikaan ? Mikko "

Syvä huokaus. Onnellinen vai onneton ? Enemmän onnellinen.

" No älä ny taksia tillaa, kallista.
Mie tuun hakkee siut (-: "

Siinä vastaus. Laskin puhelimeni yöpöydälleni. Kello näytti kymmentä aamulla. Olin taas illalla valvonut ihanasti, ja tallille meno oli sitten jäänyt taka-alalle. Voisinhan minä Mikon kanssa piipahtaa, siivota karsinan ja helliä Reiskaa. Nousin ylös untuvaisen pehmeästä sängystäni, joka tuntui vetävän minua puoleensa. Päättäväisesti kuitenkin vetäisin yöpukuni housut jalkaani ja astelin pienen, valoisan kämppäni keittiöön. Jääkaapista nappasin tuoremehua, kaapista lasin ja kaadoin mehua lasiin, vaikeaa. Join mehun nopeasti, laitoin lasin astianpesukoneeseen ja köpöttelin sitten takaisin makkariin.

Vaatekaapista valitsin Marimekon puna-sinisen raitapaidan ja pillifarkut, hiukan nuhjuiset sellaiset. Siniset kalsonggit ja liilat sukat saivat kelvata. Vetäisin vaatteet ylleni ja laukkasin sitten vessaan. Huuhtelin kasvoni kylmällä vedellä. Ihme ja kumma, kun yliherkät alatalon asukkaat eivät tulleet valittamaan jopa veden tuhlauksesta. Kerrostalon ylimmässä kerroksessa asuminen on painajaismaista. Pursotin melkein tyhjästä tahnatuubista hammasharjalleni siistin viivan hammastahnaa ja pesin sitten hampaani. Huuhtelin suuni ja tartuin harjaan. Kirjaimellisesti revin hiukseni siistiksi ja kunnostin ne tiukalle ponnarille. Etuhiukset hapsottivat huolettomasti. Laitoin hiukan ripsiväriä, ihan vähän vain. Sitten suuntasinkin jo eteiseen, vetäisin ruskean takin ylleni, ja beiget rukkaset käsiini. Enää autonavaimet ja menoksi.

Auto käynnistyi hyvin ja olin jo melkein perillä Liekkijärven rautatieasemalla. Kaarsin autoni parkkipaikalle ja jäätyneen oloinen Mikko tepasteli autoon.
- Mo, tervehdin miestä. Hetken olin kuulevanani kalinaa.
- Moi, vastasi herra sitten hymyillen. Laitoimme penkinlämppärit päälle ja ajelimme luokseni rupatellen niitä näitä.

- Vihdoin perillä, huokaisin päästyämme Mikon matkatavaroiden kanssa hissillä ylhäälle. Aukaisin asuntoni oven ja päästin Mikon sisään. Herrasmiehenä Mikko sulki oven perässään.
- Käy viemää noi kamat tonne mun makkariin, sanoin sitten lempeästi ja opastin kädelläni tietä. Mikko nyökkäsi ja raahasi kantamuksensa huoneeseeni. Sillä aikaa minä laitoin taulutelevision päälle ja istahdin sohvalle.
- Mitäs myö syötäs tännää ? Huusin sitten Mikolle.
- En tiedä, mut mä voisin kokata? Voin käydä kaupas, Mikko vastasi tultuaan viereeni istumaan. Katsoin miestä hetken ja nyökkäsin sitten.
- Kiva, voinkos mä sillä aikaa käydä tallilla ? Kysyin hymyillen.
Mikko virnisti ja pudisti päätään. Katsoin hetken ilkikurisen näköistä pojua, mutta sain sittenkin myöntävän vastauksen.
Nousin ylös ja taputin Mikkoa olalle.
- Pöydäl on neljäkymppii, riittääks ? Vai mits sä aijot kokkailla ? Kysyin Mikolta.
- Riittää, ja se on salaisuus, herra vastasi sitten vinkaten silmää. Nappasin avaimet pöydältä, tosin jätin yhden avaimen Mikolle.
Takin laitoin uudestaan päälleni ja lompsin sitten autooni, taas.

Pörryyttelin Seppeleen pihaan. Pihassa näkyi olevan monia hoitajatyttöjä. Astuin autostani ulos ja pikakävelin sitten talliin. Reiska seisoskeli rouskuttamassa iltakaurojaan. Avasin karsinan oven ja taputin ruunaa kaulalle. Tänään harjaisin poitsun pikaisesti ja veisin sen ulos. Sen jälkeen karsinan siivous ja kuppien putsaus. Hymyilin ja lähdin hakemaan harjoja varustehuoneesta. Matkaani liittyi Sara.
- Hei, Sara tervehti minua iloisesti.
- Hellou, vastasin hymyillen. Juttelimme kaikenlaista koko pätkän, haimme harjat ja tulimme yhtämatkaa myös karsinoille takaisin.
Reiskan harjaus kävisi helposti, oli Reino tänään nimittäin niin leppoisalla tuulella, siltä se ainakin vaikutti.

Olin harjannut Reinoa jo pehmeällä pölyharjalla. Juuri nyt suin herran etuharjaa. Siitä tuli erittäin suloinen, samoin muistakin jouhista. Melko suurella ja pehmeällä harjalla suin loputkin karvapallerot ja laitoin harjat sitten takaisin pakkiin siististi.
Vein harjat takaisin ja nappasin mukaani varustehuoneesta kevyen toppaloimen, jonka menin sitten pukemaan Reiskan päälle. Remmit kiinnitin hyvin ja rapsutin poikaa sitten korvan takaa. Riimu päähän ja olimmekin jo menossa takatarhalle.
Tarhassa näytti majailevan myös Humu, joten päästin herran tarhaan ja suljin portin perässäni. Riimunarun kiikutin takaisin sisälle ja hain sitten kottikärryt ja talikon.

Karsina oli karmivassa kunnossa. Lapoin lantaa kärryihin paljon ja kuskasin saman verran turvetta aina karsinaan. Kun joka nurkka oli hinkattu puhtaaksi, oli kuppien vuoro. Pienellä sienellä pesin kummatkin kupit ja otin vesikupinkin vakavasti perinpohjin. Sieltä sai lähteä joka ikinen kauranjyvä ja olje.
Lopulta kun olin tyytyväinen, vein välineet takaisin ja käväisin oleskeluhuoneessa, jossa Anne ja Josefiina istuskelivat.
- Heippodeij, tervehdin heitä pikaisesti.
- Mörjens, minne kiire ? Josefiina kysyi pian.
- Illallinen, täytyy mennä, moi ! Vastasin melkein kiljaisten ja kiiruhdin jo pää kolmantena jalkana autolleni, körryyttelemään kotiin.

Avasin oven. Talo oli miltei pimeä. Astuin eteiseen ja suljin oven perässäni. Huomasin, kuinka keittiöstä kajasti mukavasti monien kynttilöiden tuike ja haistoin huumavan jauheliha-kastikkeen tuoksun. Luvassa olisi siis perinteinen spagetti ja jauhelihakastike. Riisuin takkini ja ilta olisi luvassa !

[Emmu]

Laukkaa, HM 28

Kävelin tallille. Pakkanen nipisteli joka ikistä osaa ihostani ja kasvoni olivat tunnottomat. Onneksi minulla oli sentään mummoni kutoma, erittäin paksu pipo ja samasta langasta kudottu kaulahuivi. Hytisin kylmästä, vaikka kävelin niin rivakasti kuin mahdollista. Olin päättänyt mennä tänään Reiskalla pellolle hieman laukkailemaan, jotta saisin purettua pojasta pois liiallisen energian. Onneksi piha häämötti jo ja reppuni meinasi tippua, kun juoksin lämpimään talliin. Kumma kyllä, tallin käytävä oli tyhjä. Kaikki olivat varmaankin hörppimässä kuumaa kaakaota oleskeluhuoneessa. Minunkin olisi niin tehnyt mieli mennä sinne, mutta ei. Minun oli hoidettava Reiska kuntoon, loimitettava se paksuksi ja mennä sitten viettämään hauskaa aikaa pellolle, jossa oli varmasti ainakin puoli metriä. Hymyilin ajatukselleni minusta ja Reiskasta, joten kiiruhdin sitten viemään reppuni.
Oli kuitenkin väistämätön ajatus käydä tervehtimässä tyttöjä oleskelussa. Astelin siis sinne ja avasin oven.
- Moi kaikki ! Huikkasin oven suusta tytöille. He katsahtivat minuun ja sain kaikilta tervehdyksen.
- Haluatko sä kaakaota ? Loviisa kysyi virnistäen höyryävän kannun luota.
- Ei kiitos, mutta jättäkää mullekkin. Käyn Reinon kanssa tuolla pellolla, vastasin ja heilautin sitten kättäni heipaksi.
Loviisa nyökkäsi. Minä köpöttelin sitten alakertaan, varustehuoneeseen. Otin Reinon suitset. Jostain syystä suitset ja satula olivat mitä parhaimmassa kunnossa. Ne kiilsivät ja olivat erittäin puhtaan näköiset, vaikken edes ollut putsannut niitä ainakaan viikkoon. Tarrasin harjapakkiin.
- Kummaa, tuumiskelin itsekseni ja hain vielä sinisen, paksun toppaloimen.

Vein tavarat Reinon karsinan eteen. Poju ei näyttänyt olevan karsinassa, joten se oli oletettavasti tarhassa. Otin ruskean ja beigen värittämän riimunarun kaiteesta ja lähdin hakemaan Reinoa tarhasta. Astelin sinne reippaasti. Takatarhalla seisoskeli Reiska, sonnustautuneena vihertävään loimeen, joka näytti toppaloimelta. Ulkona oli kyllä kieltämättä kamalan kylmä, - 16 astetta pakkasta. Oli silti juuri mukava keli ratsastaa.
Pujahdin portista sisään ja astelin Reinon luo. Herra hörisi minulle, tai siltä se ainakin kuulosti. Sillä roikkui oljenkorsi suunpielestä.
- Hupsu, tokaisin ja naurahdin. Otin korren pois ja kiinnitin Reinon riimunaruun. Talutin sen sitten portille. Pojulla tuntui olevan tänään virtaa, olikohan se hyvä juttu ? Se rynni portille puoliksi ennen minua, mutta suostui sitten asettumaan. Tarhassa ei ollut muita, joten jätin portin auki seuraavaa tuliaa varten. Talutin Reinon sen karsinaan. Olin tuonut onneksi kaikki tarvittavan ja karsinan eteen, joten avasin ensin Reinon päällä olevasta loimesta jalkaremmit, sen jälkeen mahan alta ristiin kulkevat hihnat ja riisuin loimen takaapäin taitellen sen sitten kaiteelle. Avasin harjapakin. Olin kiinnittänyt Reinon karsinaan, jottei se juoksentelisi siellä kuin päätön kana ja saisin sen harjatuksi edes jotenkin. Otin punaisen ja pienen kumisuan käteeni ja aloin sukimaan poikaa sitten reippaasti, pyörein liikkein. Turpeen päälle tipahteli isoja, tuueita karvatupsuja. Noin viidentoista minuutin kuluttua, olin saanut viimeisetkin karvapallerot pois Reiskan talvipeitteestä, harjasi koko varustuksen vielä pehmeällä harjalla. Kaikki rippeet hävisivät. Setvin harjan ja hännän tuuhealla, mutta kovalla juuriharjalla. Enää minun ei tarvinnut kuin putsata kaviot. Reino nosti kyllä kaikki jalat hienosti. Taputin sitä lautasille ja hymyilin. Nappasin kaiteelta paketoidut suitset. Avasin ne ja irrotin herran päästä riimun. Asettelin riimun siististi kaiteelle roikkumaan ja riimunarun vetäisin kaksinkerroin viereen. Heitin ohjat kaulalle. Kuolaimet poitsu otti mahtavasti. Kiinnitin kaikki remmit. Jätin ohjat kaulalle ja otin vielä sinisen loimen käytävältä. Heitin sen Reinon selkään ja kiinnitin mahan vyöt. Hännän alta meni ikäänkuin häntäremmi. Suljin karsinan oven vielä hetkeksi ja kipaisin hakemaan kypäräni lokerosta.

Laitoin kypärän päähäni ja kliksautin sen kiinni. Laitoin topparatsastus hanskant käsiini ja olin valmis menoon.
Menin Reinon luo, otin ohjakset kaulalta ja tautin sen pihalle tyytyväisenä. Punnersin pihalla selkään jonkin tynnyrin päältä. Sitten lähdimme pitkin ohjin, rentoina molemmat kävelemään pellolle. Reino kulki vapain ja varmoin liikkein. Taputtelin sitä. Vaikka istuinkin rentona, en lösöttänyt selässä vaan yritin istua siellä kuitenkin mahdollisimman ryhdikkäästi. Pidin kyynärkulman ja myötäsin kuitenkin reippaasti, vaikka pitkät ohjat olivatkin. Saavuimme pellon reunalle. Kokosin reinon ja lyhensin ohjat rauhallisesti. Annoin sen sitten mennä vapaasti käyntiä. Se tarpoi hangessa, ähersi ja puhersi. Mutta se kulki kuitenkin todella hyvin. Hengitin kirpeää pakkasilmaa. Tämä se oli ihanaa. Reino oli innoissaan, eikä sillä ollut enään mitään ongelmia päästä hangessa eteenpäin. Se suorastaan hinkui raviin. Painoin pohkeilla Reiskaa, ja se syöksyi raviin. Siinä minä istuin, en pomppinut kuin yleensä. Reiskakin lopetti rynnimisen ja ravasi voimakkaasti luminietteellä. Käänsin sen voltille ja jatkoimme siitä sitten suoraan. Teimme vähän väliä voltteja, vaihdoimme suuntaa itsenäisesti. Kokeilin hiukan keventää Reiskalla. Herran askeleet olivat jotenkin kummallisen pehmeät, joten keventäminen näytti varmaankin melko toivottomalta. Lisäksi minulla alkoi olla hiukan kylmä, mutten minä pikku pakkasista välittänyt pätkän vertaa.
- Nyt vielä kunnon laukkapätkä, supatin Reiskalle ja siirsin pohkeita. Pian kiikuinkin jo selässä. Reino laukkasi innokkaasti ja valppaasti eteenpäin. Käänsin sen loivasti ja laukkasimme takaisin kohti Seppelettä.

- Prrr, hyssyttelin pojua, joka olisi mielellään laukannut vaikka seinästä läpi, mutta kyllähän loppukäynnit pitäisi ottaa. Annoin sille pitkät ohjat ja taputin Reinoa hienosta lenkistä. Loppumatkan vain rapsuttelin ja kehsukelin sitä. Kun sitten Reino otti askeleet tallin eteen, pysäytin sen ja laskeuduin alas. Se puhalsi pakkashöyryä ja laski päänsä alas pitäen korvansa yhä pystyssä. Silitin sitä loimen päältä ja otin ohjakset pois kaulalta. Talutin poitsun sitten karsinaan, johon se menikin tyytyväisenä. Riisuin siltä suitset ja virautin kuolaimet juomakupissa. Paketoin sitten suitset ja laitoin ne odottamaan. Sitten riisuin loimen ja viikkasin sen. En ollut vielä vienyt harjapakkia pois, joten harjasin Reiskan yltäpäältä pölyharjalla. Sillä oli tullut vähän kuuma, joten päätin laittaa sille villaviltin. Laitoin pölyharjan takaisin pakkiin ja lähdin viemään loimea, harjoja ja suitsia paikoilleen. Varustehuoneessa ei näkynyt ketään, joten vein kaikki vain paikoilleen. Etsin loimipinosta villaloimen, se päästäisi kosteuden pois, muttei kuitenkaan Reiska jäätyisi. Tuskin niin muutenkaan pääsisi käymään, ajattelinpahan vain. Vein loimen karsinalle ja aukaisin oven. Reiska oli työntänyt turpansa ruokakuppiin ja hamusi sieltä nyt muutamaa kauranjyvää. Naurahdin ja laitoin loimen nätisti poitsun selkään. Kiinnitin karvaiset mahavyöt mahanalta ja edestä. Sitten Reiska katsoi minuun lempeästi. Menin sen luoksen ja halasin sitä.
- Minä olen maailman onnellisin tyttö, kun minulla on sinut, kuiskasin sille. Se tuuppasi minua selkään ystävällisesti.
Minä hymyilin sille.

Päätin mennä nyt oleskeluhuoneeseen. Siellä istui vieläkin parvi hoitajia. Moikkasin kaikkia ja menin sitten kaakaokannun luo. Kaadoin kuppiin hieman lämmintä kaakaota ja istahdin sitten Loviisan viereen ulkoiluvaatteet edelleen päällä.
- Olikos kylmä ratsastaa ? Loviisa kysyi ystävällisesti huomattuaan minut.
- Arvaa vaan, kikatin.