Reinon hoitopäiväkirja

[Josefiina]

Kansi © Ansqu - kannen kuvat © Anne L.

[Emmu]

Tutustumista, HM 1

Käynnistin punaisen vanhan mersuni. Se lähti hyrräämään ruosteisella äänensävyllä. Turvavyöstä kuului tuttu ja turvallinen "kliks", kun sen laittoin kiinni. Lähdin iloisena körröttelemään kohti Seppelettä laittaen radion päälle. Vaihdoin humppamusiikin NRJ kanavalle.

Kun saavuin tallin pihaan, sammutin autoni, nousin ylös, otin reppuni takapenkiltä ja lukitsin ovet. Lähdin melkein juoksujalkaa kohti tallia.
Hevosia oli ulkona, mutta ne eivät kiinnittäneet minkäänlaista huomiota pihalla häärivään porukkaan. Rutistin sormiani nyrkkiin kovaa, vatsan kipristellessä jännityksestä. Heitin reppuni oleskeluhuoneeseen ja menin ilmoitustaulun luokse. Etsin katseellani tarhausjärjestystä ja pian se sattuikin silmääni. Reino oli tarhattu Liinun, Palmikon ja Humun kanssa. Lähdin talliin hakemaan Reinon riimunarua.

Tallissa oli kauhea tohina päällä. Kaikki olivat touhuilemassa hevosten parissa. Kuljin käytävää pitkin katsellen karsinoissa lukevia hevosten ja ponien nimiä ja tietoja. Etsin Raymondia.
Yhtäkkiä törmäsin johonkin.

- Oi, sori ! Huudahdin hymyilevälle naiselle.
- Ei mitään, sä olet kai Emmu ? Nainen kysyi.
- Joo, virnistin tälle.
- Mä olen Anne, ja Reiska on tarhas, Anne neuvoi.
Nyökkäsin ja kiitin. Lähdin kävelemään käytävän päähän, jossa näytti olevan riimunaruja. Nappasin niistä yhden kätöseeni lähtien kohti tarhoja.

Tarhoille saapuessani, etsin tiikerinkirjavaa karvapalloa.
Haa, tuollahan tuo käyskenteli. Kävelin varmoin askelin hakemaan tuota.
- Reinoo, kutsuin ruunaa luokseni maiskutellen samalla.
Pujahdin portista sisään, kiinnittäen Reiskan huomion itseeni.
Se katsoi minua suloisilla silmillään. Lähestyin sitä hitaasti höpötellen sille samalla. Se vain törötti paikallaan.
- Hyvä poika, kehuin sitä klipsauttaen samalla riimunarun lukon itse riimuun kiinni. Lähdin tepastelemaan takaisin portille tylsistynyt Reino perässäni tallustellen.

Löysin Reinon karsinan sittenkin helposti, tosin harhaillen hetken Reiskan katsoessa kummissaan, mitä tuo nyt oikein säätää ?
Olin saanut pojan karsinaan talutellen kokonaan pitkällä narulla. Irrotin riimunarun ja nakkasin sen karsinan oven eteen.
Nyt Reino katse kohditui minuun. Se tuntui mittailevan minua päästä varpaisiin ja päällistelevän, kuka hitto tuo nyt on ?
Minäkin katselin sitä onnelisena. Menin sen luokse antaen sille käteni. Se haisteli sitä hetken ja pärähti sitten hyväksyen minut.
Silittelin ja rapsuttelin sitä rauhassa. Se oli kyllä aivan ihana, ja oli uskomatonta, että pääsin sen hoitajaksi. Meillä tulisi olemaan niin hauskaa. Olin jo suunnitellut pikkujoulutkin meille.

- Tuletko sä huomennakin ? Kuului ääni takanani. Säpsähdin hiukan ja katsahdin taake. Anne seisoi nojaillen karsinan seinämään.
- Juu, tottakai ! Huudahdin iloisena.
- No hyvä ! Anne sanoi.
- Voit silloin vaikka aloitella ihan perusjutuilla, karsinan siivous yms, nainen sanoi ystävällisesti. Nyökkäsin tälle.
- Mä meen nyt pitään tuntia, Anne sanoi naurahtaen ja lähti kohti kenttää. Minä vain hymyilin itsekseni.

Silitin vielä Reinon päätä ja suukotin sitä poskelle. Sitten suljin karsinan oven ja vein riimunarun takaisin paikalleen.
Oli aika lähetä kotiin, kun vielä kaupassakin pitäisi käydä ostamassa leipää, maitoa ja joitain muita ruokaaineksia.
Kipaisin vielä oleskeluhuoneeseen hakemaan reppuni ja painuin autolle. Lähdin ajamaan kohti Siwaa, ei kai se muu auttanut. Huomenna pääsisi kuitenkin tuonne ihanaan paikkaan takaisin !



Reiska töllisteli uutta hoitajaansa kummissaan.

// Tuli vähän lyhyt, mutta tulee sitten pidempiä. (:

[Emmu]

Mahtava päivä, HM 2

- Käynnisty nyt idiootti ! Huudan autolleni. Se on mukavasti jäätynyt yön alla. Pakkanen on kuurannut oksat, samoin näköjään myös minun autoni. Vihdoinkin se starttaa ja pääsen lähtemään kohti tallia. Keskustassa ei ole onneksi minkäänlaisia ruuhkia ja pääsen liikennevaloistakin vihreillä läpi.

Kun saavun tallin pihaan, on pihassa monia pyöriä ja autoja. On oikein mukava, kun tallilla on paljon porukkaa. Nappaan takapenkiltä reppuni ja lukitsen auton ovet. Lumi narskuu jalkojeni alla kävellessäni kohti oleskeluhuonetta.

Oleskelu huoneessa on paljon hoitajia, jotka rupattelevat iloisesti. Pöydällä näyttää olevan piparikulho, josta nappaan yhden. Lasken reppuni huoneen nurkkaan ja lähden kohti tallia.
Elisabeth näyttää seisoskelevan ulkona Humun kanssa.
- Ai Ellu moi ! Tervehdin hytisevää tyttöä iloisesti.
- Moi ! Tyttö vastaa hymyillen.
Elisabeth lähtee taluttamaan Humua sisälle. Minä puolestani otan riimunarun ja lähden kohti tarhoja.

Reino seisoo yksikseen leputtaen päätään aitaa vasten.
- Reiskaa, puhelen tuolle karvakasalle.
Reino nostaa katseensa ja puhaltaa lämmintä huurua ilmaan.
Aukaisen portin ja nappaan Reinon riimunarun päähän.
Ruuna lähtee kävelemään perässäni talliin reipasta tahtia. Se taitaa olla innoissaan päästessään sisälle lämpimään.

Talutan Reinon karsinaan ja käyn hakemassa harjat.
Alan sukimaan sitä reippaasti. Poika ummistaa silmät nauttien harjauksesta täysin siemauksin.
- Sitten tämä sinun takkuinen harjasi, höpöttelen Reinolle.
Otan harjakamman käteeni ja setvin harjan selväksi.
Reiskasta tuli oikein siistin näköinen. Käyn viemässä harjat takaisin ja otan porkkanan palasen pussista.

- Tuossapas sinulle pullamasusein, ojennan porkkanan Reinolle.
Se nappaa sen suuhunsa ja pureskelee sen hitaasti mussutellen.
Otan karsinan ulkopuolelta Reinon kevyen toppaloimen.
Asettelen sen Reiskan päälle ja kiinnitän remmit alta ja edestä.
Otan pojalta vielä riimun pois päästä.
Silittelen hetken sen päätä ja rapsutan korvan takaa.
- Moi Emmu, Anne tervehtii.
- Ai terve, tervehdin Annelle takaisin.
- Sähän voisit käydä vähän taluttelemassa sitä tuolla metsässä, ota vaikka lyhty mukaan, niin pääset joulun tunnelmaan, Anne sanoo.
- Mahtava idea ! Kehun Annen hienoa ideaa.
Anne ojentaa riimunarun. Minä laitan ensin pojalle riimun takaisin päähän ja kiinnitän pirteän Reinon narun päähän ja talutan sen pihalle. Nyt pitäisi vain löytää lyhty...
- Hei, Emmu oota ! Kuuluu huuto takanani.
Käännähdän katsomaan taakseni. Ruskeahiuksinen hymyilevä tyttö tulee Epun kanssa.
- Mä oon Elkku, voidaanko me tulla Epun kanssa mukaan ?
- No tietenkin, kaksin aina kivempi ! Vastaan tälle iloisesti naurahtaen. Taputan Reinoa kaulalle. Ruuna on jo vähän levoton.
- Mistä saisi lyhtyjä ? Kysäisen Elkulta.
- Tuolla oleskeluhuoneessa on niitä, Elkku vastaa hymyillen.
- Okei, mä voin käydä hakemassa, jos jaksat pitää Reinoa ?
Elkku nyökkää ja annan Reinon riimunarun Elkun käteen.
Menen pikakävelyllä hakemaan oleskeluhuoneesta lyhtyjä. Niitä näyttää olevan pöydällä rivissä. Otan niistä yhden ja sytytän sinne liekin palamaan. Sitten vain takaisin Elkun luo.

- Tosi kiva kun tuut mukaan, kiitän Elkulle.
- Eipä mitään, kiva tutustua uusiin kasvoihin, Elkku hymyilee.
Kävelemme metsäpolulle lyhdyn valaistessa tiemme. Meillä on ihan punaiset posket. Taivaalta tipahtelee isoja, pehmeitä lumihiutaleita. Eppu ja Reino kävelevät vierellämme rauhallisena. Epulla on vihreä loimi, Reiskalla puolestaan sininen.
- Täällä ei tosiaankaan ole mikään lämmin keli, sanon Elkulle harmillisena. Elku nyökkää.
- Talvela on kuitenkin tosi ihana ratsastaa ilman satulaa maastossa, Elkku kertoo.
- Niin, naurahdan ja jatkamme matkaa rupatellen kaikkea.

- Sähän voisit joskus ratsastaa Reinolla, mentäis vaikka maastoon ? Elkku kysyy.
- Joo, jos Jossulle tai Annelle vain sopii, kuulostaa tosi ihanalta ! Vastaan hymyillen.

Saavumme takaisin tallin pihaan. Talutamme hepoiset talliin rupatellen samalla kaikenlaista.
- Oli kyllä tosi kivaa, punaposkinen Ellu huudahti Epun karinasta.
- Nii oli ! Vastasin takaisin silitellen samalla väsynyttä Reiskaa.
- Hyvää yötä kulta, lässytin Reinolle suukottaen tätä samalla turvalle.

Oli taas harmillinen aika häippäistä kotiin. Huomenna olisi luvassa karsinan perusteellinen siivous ja jotain muutakin häärimistä.
Jätin puoliunessa olevan Reinon karsinaan nukkumaan lämpimän loimen alle.



Lenkillä tähtitaivaan alla lyhdyn kera.

[Emmu]

Peruspäivä, HM 3

Astuin bussista ulos. Tyhmä autoni oli päsähtynyt rikki niin, että savu oli noussut. Lähdin kävelemään tallille, lumen naristessa saappaitteni alla. Onneksi oli sentään olemassa Reiska, pikkuinen pullamasu ja kaikki ihanat höpsöttäjät tallilla.

Kun saavuin tallille, oli siellä aika hiljaista. Josefiina puuhaili innoissaan Toivon kanssa.
- Päivää, tervehdin Jossua hymyillen.
- No tere Emmu, Jossu hymyili takaisin.
- Mä yritän tässä saada Toivoa siedettävän siistiksi, Jossu naurahti puunaillen Toivon Tuntoa. Minä vain hymyilin.
- Haluaisitko sä ratsastaa Reiskalla huomenna ? Jossu kysyi.
Vau, tottakai minä haluaisin, sehän ois kaiken huipentuma.
- No tietetnkin ! Virnistin Josefiinalle.
- Hyvä, mene sitten vaikka maastoon ilman satulaa, kun nyt on niin kylmät kelit, Jossu ehdotti.
- Okei, kiva ! Minä ilmoitin ja lähdin Reiskan karsinalle. Poika seisoi karsinassa suloisena kuin mikä. Olin ottanut onneksi kamerani mukaan, joten jos vain suinkin ehtisin, nappaisin muutaman kuvan Reinosta. Hain harjat.

Menin Reiskan karsinaan ja rapsutin sitä turvasta. Nappasin karsinan ovesta riimun ja laitoin sen tälle päähän. Ei pistänyt yhtään hanttiin, vaan törrötti korvat pystyssä kuin keppi.
Talutin ruunan käytävälle ja kiinnitin sen sivuilta kiinni seisomaan.
Poika ei oikein näyttänyt pitävän käytävällä seisoskelemisesta, joten se alkoi heitellä päätään levottomasti.
- Rauhotus nyt Reiska, topuuttelin Reinoa. Se katseli minua ystävällisillä silmillään. Otin harjapakin lattialta ja käteeni kolahti pehmeäharjaksinen kapistus, lienee harjaksi kutsutaan.
Aloin harjailla Reinoa rauhallisesti ja se rauhottui kummasti. Se ummisti silmänsä ja puhalsi pitkän henkäyksen lämmintä ilmaa.
Harjasin jalat huolellisesti. Reiska, oma pieni pallero seisoskeli vain simmut kiinni.
- Sehän tuntuu pitävän tuosta, tokaisi Jossu tultuaan pois Toivon karsinasta. Nyökkäsin ja nostin korviin asti ylettyvän hymyn.
Nakkasin harjan takaisin pakkiin ja otin kaviokoukun esiin. Poika katsoi minua tylsistyneenä, ja tiesin etten todellakaan saisi edes nostettua kaviota. Harjaus ei pehmittäisi kyllä jääräpäistä kavionpuhdistus-ongelmaa. Laskin käteni Reiskan jalkaa pitkin ja nojasin jalkaan täysin voimin. Mahdottomalta tuntuva tehtävä onnistui ja poika nosti jalkansa yhtäkkiä. Minä muksahdin maahan.
- No voi... Minun olisi tehnyt mieli kiroilla, mutta Jossu pidätteli nauruaan. Tartuin jalkaan uudestaan ja onnekseni se nousi samalla tavalla komeasti. Putsasin kaikki kaviot reippaasti. Jossu katseli puuhiani hämmästyneenä.
- Ei se ikinä anna putsata kavioita ongelmitta, Jossu katsoi suu apposen auki.
- Hih, kyllä se nyt vain jostain kumman syystä ne kiltisti nosti, virnisitin epämääräisen hymyä muistuttavan asennon kasvoilleni.

Laitoin Reinolle sinisen toppaloimen päälle, koska ulkona oli kaksikymmentä astetta pakkasta. Otin riimunarun ja talutin pojan pihalle. Huomasin tuttujen kasvojen lähestyvän.
- Elluu ! Tervehdin tyttöä ilahtuneena. Reiska hamusi maahan tippuneita oljenkorsia innoissaan.
- No moi vain, Ellu moikkasi minulle.
Tyttö hävisi oleskeluhuoneen luokse. Minä puolestani jouduin vetämään Reiskan pois nuoleskelemasta maata.
Suljin pojan pään syliini.
- Sie oot kyllä ihana, kuiskasin tuon korvaan. Vastaukseksi sain vain heinän tuoksuisen puhalluksen kasvoilleni.
Talutin pojan tarhaan. Tarhassa ei ollut muita kuin Palmikko, joka kirmaili ees taas kaveria vailla kanssaan.

Päästin Reiskan vapaaksi ja talvipakkanen teki ihmeitä. Poika meni leikkiin mukaan ja Palmikko sekä Reiska kirmailivat ympäri tarhaa näykkäillen välillä toisiaan. Huvittunut ilme nousi kasvoilleni. Lähdin päätä puistellen takaisin talliin.
Päätin nyt siivota Reinon karsinan oikein kunnolla.
Hain talikon ja kottikärryt. Rupesin latomaan lantaa kärryihin ainakin viiden kilon edestä.
- No huh, huokaisin ja pyyhin hikeä otsaltani. Kottikärryt olivat kukkuroillaan ja vein lannat lantalaan.

Hain nopeaa kippojen pesuvälineet. Vanha tiskiharja sai kummasti karsinan kupit kiiltämään. Otin myös tilkan vettä ämpärin pohjalle. Hinkkasin molempia kuppeja puhtaaksi. Vesi kupista löytyi heinätuppoja monta kappaletta.
Huuhtaisin kupit vedellä ja vein pesuvälineet takaisin.
Hain reppuni oleskeluhuoneesta ja lähdin bussipysäkille.
Oli inhottavaa taas lähtä, mutta vastassa kurni nälkä ja huomenna olisi tentti, johon en ollut lukenut kertaakaan. Tiedänpähän nyt ainakin, että otan tästä lähtien aina mukaan eväät.


Sain napattua kuvan, kun harjasin poikaa. Macro jäi päälle, joten tuli sumea.

//Tuli vähän tylsä, mutta huomisesta ratsastuksesta parempi (:

[Emmu]

Heilastelua tallilla, HM 4

Olin saanut punaisen mersuni takaisin korjaamolta. Ajoin Seppeleen pihaan. Tästä tulisi ihana päivä, koska saisin kokeilla Reiskalla ekaa kertaa ratsastamista. Otin tuttuun tapaani takapenkiltä eväspussin ja ratsastushanskat sekä kamerani. Reppu oli ollut niin tupoten täynnä kirjoja, että oli pursunnut yli. En todellakaan aikoisi tyhjentää sitä.

Tallissa oli aika hiljaista, toisin kentällä. Kenttä tuhisi ratsastajia ja meno oli aikamoista. Käytävää lakaisi vain Jaakko.
- Morjensta mieheen, tervehdin miestä tylsistyneenä.
- Terve vaan hiutale, Jaakko tervehti takaisin tapittaen minua tupakka suussaan.
- Sähän oot ilosen näkönen, Jaakko ilmoitti.
- Tosi, vastasin ja lähdin oleskeluhuoneeseen. En voinut mitään että olin töykeä. Jaakko jäi jupisemaan itsekseen. Tänään oli vain ollut niin inhottava ja raskas koulutuspäivä, että teki mieli huutaa kurkun pohjasta ja lyödä kaikkia vastaan tulevia suoraan naamaan nyrkillä. Nyt pitäisi ehkä vähän hillitä.
Oleskeluhuoneessa istui muutama hoitajatyttö, tunnistin vain Jokerin näköisen tytön. Tervehdin heitä pikaisesti ja tytöt vastasivat oikein iloisesti hymyillen. Tarkemmin katseltuani sivusilmällä, taisi toinen olla Pipsa. Käväisin ilmoitustaululla katsomassa tuntitaulukkoa. Reino menisi huomenna kokeneempien tunnilla aamupäivästä, jolloin minä istuin koulutussalissa kahvikuppi kädessä yrittäen pysyä hereillä. Laitoin eväspussini ja hanskani sekä kamerani pöydälle ja lähdin takaisin talliin.

Avasin Reinon karsinan. Tuo seisoskeli normaalisti valppaana.
- Lähdettäisiinkö poika ratsastaan ? Kysyi tuolta söpöliiniltä. Reiskalta sain vastaukseksi epämääräisen hörähdyksen. Poika sai minut aina paremmalle tuulelle. Hymähdin ja hain harjat. Laitoin tuolle riimun päähän, ilman ongelmia. Otin pölyharjan ja aloin sukimaan sillä Reinoa. Tänään ei poika jostain syystä harjauksesta pitänyt ja näykki minkä kerkesi.
- EI ! Huudahdin Reinolle voimakkaasti. Ruuna lopetti ja katseli vain eteenpäin. Seuraavaksi otin pyöreän puolikovan harjan ja suin vielä kaulan ja lautaset. Kaviokoukku käteen ja kavioita puhdistamaan. Reino nosti ne oikein kiltisti, niinkuin eilenkin.
Hain vielä varusteet suitset ja vein harjat pois. Aijoin mennä ilman satulaa, kun Jossulle lupasin. Enpä ollut ennen heinämasu-Reinoa varustanut. Alku suitsien laitolle alkoi kuitenkin hyvin. Otti kiltisti suuhun, ja vóla, suitset päässä. Laitoin ohjat kaulalle ja suljin karsinan oven. Pitäisi käydä hakemassa kamera ja kypärä sekä hanskat ja raippa.

Laitoin kypärän päähäni ja sujautin kameran taskuuni. Ajattelin mennä pullamasun kanssa ihan vain käyntiä, jos hyvin menee niin ravia. Menin takaisin karsinalle raipan kanssa. Aukaisin Reiskan karsinan oven ja otin ohjat käteeni. Talutin Reinon pitkällä ohjalla pihalle. Se löntysti hitaasti silmät melkein kiinni, ikäänkuin sitä ei kiinnostaisi pätkän vertaa, oltiinko menossa vai eikö oltu. Ainakin se oli lupaavan rauhallinen. Hyppäsin mahalleni selkään ja punnersin ja ähersin itseni istualteen. Mieleni virkistyi heti, kun pääsin istumaan lämpimän karvapeitteen päälle. Reino ei reagoinut mitenkään. Olipa se ihanan rauhallinen. Komensin sen käyntiin. Kummasti se lähti melkein ravia.
- Pruut, rauhotus nyt ! Rauhoittelin melkein pomppivaa Reinoa. Kyllähän se pian rauhoittui. Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Taivas oli erittäin kaunis, kirkas ja muutama pilvenhattara sohimassa. Reino käveli rauhassa pitkin ohjaksin ja minä vain myötäilin liikettä pehmein käsin. Matka tuntui menevän hyvin, joten kokosin ohjia. Maiskautin pojalle merkiksi siitä, että se saisi siirtyä raviin. Pohkeita ei edes tarvittu, vaan pian nautinkin jo Reinon pehmeistä ja sulavista ravipätkistä. Saavuimme pienelle aukiolle, missä taivas oli kauneimmillaan. Otin kameran taskustani ja pysäytin Reinon. Päätin ottaa kuvan suoraan selästä. Kuvasta tuli oikein nätti. Reino alkoi jo vähän kyllästyä. Oli ihanaa päästä ratsastamaan tällä. Laitoin kameran takaisin taskuuni. Pakkanen nipisteli poskia ja sormet olivat jäätymispisteessä. Onneksi unohdin laittaa ratsastushanskat käteeni, koska muuten minulla olisi paleltumat näpeissä.

Seppeleen piha häämötti jo. Reinokin oli selvästi nauttinut retkestämme ja käveli rauhallisesti kohti tallia. Minä pyörittelin nilkkojani. Olipa ollut ihana lenkki.
- Hiano poika, kehuin Reinoa taputellessani sitä.
Kun saavuimme tallin pihaan, talutin Reinon suoraan karsinaan posket punaisina kuin jouluomenat. Otin pojalta suitset pois. Virutin kuolaimet nopeasti vesikupissa ja paketoin suitset. Vein ne takaisin paikalleen. Nappasin mukaani kevyen loimen ja menin takaisin karsinaan. Laitoin ruskean loimen Reinolle. Poijalla ei ollut tullut mitenkään hiki, eikä edes kuuma. Klippasin riimun nopsasti päähän. Otin riimunarun karsinan ovesta. Reino hörppi vettä.
- Sie oot kyllä miun unelma, höpöttelin Reiskalle, joka kuunteli korvat hörössä. Annoin sille suukon ja rutistin sen pään syliini. Oli tuo vain niin ihana. Olin niin onnekas päästessäni sen hoitajaksi.
Laitoin riimunarun riimuun kiinni ja talutin pojan tarhaan. Tarhassa ei ollut ketään. Päästin Reinon sinne ja suljin portin. Päätin hakea tuolle tupon heinää, jota voisi rouskutella rauhassa.

Kun olin tarpeekseni katsellut oljenkorsia rouskuttelevaa Reiskaa, päätin mennä talliin takaisin. Karsina oli hyvässä siivossa, siellä ei ollut yhtään minkäänlaista jätös-ongelmaa. Lisäsin pojalle vain vähän vettä ja hain ruokakuppiinkin täytteeksi vähän kauraa. Itse päätin sen jälkeen mennä varusteita vähän putsimaan.

Varusteet olivat melko siistit. Jynssäsin satulaa vain vähän rätillä. Harjasin satula huova ja kiinnitin sen sitten takaisin satulaan. Suitsille ei tarvinnut tehdä mitään. Häippäisin vielä haukkaamaan sämpylän oleskeluhuoneeseen.

Oli taas aika lähetä kotiin. Huomenna vähintäänkin parempi päivä. Lähtiessäni huomasin, että Humu oli tuotu Reinolle kaveriksi. Siinä ne söivät kylkikyljessä heinää.


Napsaisin kuvan aukiolla suoraan selästä.

[Emmu]

Uusia kasvoja, HM 5

Ajelin tallille normaalisti ja parkkeerasin autoni jotenkuten vinoon pihalle. Lähdin lompsimaan reppu olallani kohti oleskeluhuonetta.

Talli oli autio, kuin aaveen nähnyt. Kapusin oleskeluhuoneeseen, jossa muutama tyttö istui rupatellen iloisesti.
- Emmu, terve ! Huudahti yksi tytöistä. Heitin repun nopeasti lokeroon ja menin tyttöjen luokse.
- Päivvöö, tervehdin heitä hymyillen. Ennenkuin ehdin edes aloittaa kysymykseni tyttöjen nimistä, kertoi minua tervehtinyt tyttö jo niitä iloisesti.
- Mä oon Ilu, tuo on mun kaksoissisar Elkku ja tuos on Jokeri, tyttö kertoi. Hymyilin ja nyökkäsin heille.
- Kiva, Emmu vain, esittäydyin tytöille.
- Lähtiskö joku mun kans tallille ? Kysyin tytöiltä.
Sain samantien kaikilta myöntävän vastauksen ja lähdimme lompsimaan tallille rupatellen samalla niitä näitä.

- Mä hoidan Tiiaa ja Topia, Iluksi esittäytynyt tyttö kertoi.
- Mä hoidan Eppua ja Janusta, Elkku ilmoitti hymyillen. Nyökkäsin heille pieni hymy kasvoillani. Oli ihana saada uusia kasvoja muistiin.
- Mä hoidan Flooraa, Jokeri julisti virnistäen.
- Aika autio paikka, Elkku totesi yhtäkkiä. Tähyilimme karsinoihin, ei ristinsielua missään.
- No, lährettääs hakemaan pollet sitten tarhoista ? Ehdotin. Nappasimme riimunarut ja lähdimme kävelemään kohti tarhoja.
- Nähdään tässä viiden minsan päästä, Elkku ehdotti. Kaikkien mielestä se oli mainio idea. Kaikki harhautuivat metsästämään hoitsujaan. Virnistin, kun näin Reinon juoksevan ilkikurisesti tarhan toiseen päähän heti minut nähdessään.
- Reinoo, tuus tännee, kutsuin ruunaa. Pujahdin portista sisään.
Pian Reiska lähtikin ravailemaan reippaasti minua kohti. Ehkä se ravasi vähän liiankin reippaasti... Iiks! Minähän jäisin alle. Paniikin vallatessa Reinon ollessa enää muutaman askelman päässä minusta, se teki kuin taikaiskusta äkkijarrutuksen.
Poika katseli minua viattomasti.
- Kehtaatkin katsella minua tuollaisella muumi-ilmeellä, tuhahdin ruunalle ja nappasin sen riimunarun päähän.

Ilu, Elkku ja Jokeri odottelivat jo Flooran, Tiian ja Epun kanssa sovitulla paikalla.
- Harjattaisko vaihteeksi ulkona ? Ehdotin tytöille. Ilma oli melkein nollassa, oli lauhtunut kelit huimasti.
- Emmu, sä oot nero ! Jokeri huudahti onnellisena.
- Luonnollisesti, virnistin Jokerille.
Kiinnitimme pollet kaiteisiin kiinni ja lähdimme hakemaan sisältä harjoja.
- Pistättekö loimia, Elkku kysyi ottaessaan käteensä Epun harjat.
- Mä voisin ainakin laittaa Reiskalle jonkun kevyen fleeceloimen, ihan varmuuden vuoksi, kun ulkona ei siltikään mikään lämmin ole, vastasin Elkulle tarttuessani Reiskan harjoihin. Nappasin käteeni myös fleeceloimen. Jokeri ja Ilukin päättivät laittaa loimet.

Kun saavuimme takaisin hoitsujemme luo, olivat karvapallot vasemmalta lukien järjestyksessä Reiska, Floora, Eppu ja Tiia. Hymyilimme maireasti näylle. Hoitohevosemme olivatkin kyllä pikaisen puunauksen tarpeessa.
- Miten sä saat ittes näin likaiseksi, ja vielä talvella ? Ähähdin Reiskalle yrittäessäni irroittaa siitä paksua lumen ja hiekan sekoitusta. Tytöt virnistivät minulle ja omat suunpielenikin nousivat väkisinkin hymyyn. Harjasimme hevosia ahkerasti. Suin Reinoa piikkisualla, dandylla ja pehmeällä, pyöreällä harjalla.
- Ei tää lika ollutkaan niin tiukassa, puuskahdin puhdistaessani Reinon kavioita. Ruuna nosti ne yllättävän hyvin, ennakkoluuloista huolimatta. Oli nimittäin ollut arvattavissa jos jonkinmoista jekkua tarhahakemisen vaivalloisuuden vuoksi.
Nappasimme kaiteella olevat loimet ja laitoimme ne vielä ponskeille päälle.
- Siivotaanko karsinatkin ? Minä kysyin. Kaikki nyökkäsivät, ilomielin. Pakostakin veimme hoitsumme vielä takaisin tarhoihin ja lähdimme karsinoille.

- Kuka ottaa eka kottikärryt ? Ilu kysyi hymyillen.
- Minä, minä ! Elkku huudahti. Me muut otimme tiskiharjat ja sienet kuppien puhdistukseen. Kävelimme jokainen oman palleron karsinalle ja aloimme jynssätä kuppeja, tosin Elkku heitteli lantoja kottikärryyn minkä kerkesi ja kuskasi lantalaan jo varmaan toista kärryllistä.

- Mikä hemmetin lantapallo täällä vesikupissa on ? Huudahdin karsinasta. Tytöt tirskahtivat.
- Emmu, Flooralla samanlainen, samassa jamassa, Jokeri huusi minulle vastaukseksi. Hymyilin itsekseni. Miten tuo minulle niin tärkeä ja suloinen kullannuppu voi saada karsinansa tälläiseen kuntoon ? Sain kuitenkin hinkattua kupit puhtaaksi. Viimeistelin lopputuloksen vielä märällä sienellä. Vein pesuvälineet pois ja hain vesikuppiin uutta, puhdasta ja raikasta vettä. Hain jälleen kerran ruokakuppiinkin muutaman kauranjyvän.
- Emmu, otatko sä nä kottikärryt nyt ? Kuului Ilun kysymys.
- Juu, vastasin ja menin hakemaan kärryt Ilulta.

Ähersin ja punnersin aika painaviakin kasoja jätöstä kärryihin. Vein kukkurallisen kärryllisen lantalaan ja toin samalla puhtaita puruja saman verran.
- No ny o siisti ! Ilmoitin tytöille.
- Mekin ollaan valmiita, Elkku ilmoitti takaisin.
Lähdimme takaisin oleskeluhuoneeseen.

- Mun pittääpi lähtä, kerroin tytöille.
- No älä nyt vielä, justhan me vasta alkuun päästiin, Ilu pyysi.
- Hei, mennään huomenna maastoon, me kaikki neljä !
Jokeri sai loistavan idean.
- Joo ! Pääsi minun, Elkun ja Ilun suusta yhtäaikaa.

Lähdin kotiin, mutta iloisena kuin kevään kukka. Olin saanut uusia ystäviä, ja huomenna olisi edessä maailman paras retki !

[Emmu]

"Kapuff", HM 6
Kuvia tarinasta täällä ja
täällä


Lukitsin auton ovet ja heitin repun olalleni. Tästä päivästä tulisi maailman paras päivä. Lähtisin Jokerin, Elkun ja Ilun kanssa maastoilemaan.
- Tästä tulee tosi kiva päivä, kuulin Ilun sanovan.
- Niinpä, Jokeri vastasi. Hymy nousi kasvoilleni.
- Milloinhan Emmu Tulee ? Elkku kysyi tytöiltä.
Hiivin talliin niin hiljaa, kuin osasin. Elkku seisoi minuun selin. Kävelin tytön selän taakse.
- Pöö ! Huudahdin säikäyttäen kaikkia. Elkku katsoi minua nauraen. Minä vain virnistin kaikille.
- Onko hevoset vielä tarhoissa ? Kysyin Ilulta.
- Joo, on ne, Ilu vastasi hymyillen. Vein reppuni yläkerran lokerikkohuoneeseen. Menin sitten takaisin talliin. Päätimme hakea harjat jo valmiiksi odottamaan karsinoiden ulkopuolelle.
Iloinen Maiss puuhaili varustehuoneessa.
- Terve, tervehdin tyttö iloisesti. Tyttö katsahti minuun.
- Terve vain, tyttö vastasi hymyillen.
- Mihin te meette ? Maissiksi esittäytynyt tyttö kysyi.
- Maastoon me mennään, oikein porukalla, virnistin Maissille.
Maiss nyökkäsi naurahtaen. Nappasimme mukaamme harjapakit ja veimme ne karsinoiden eteen ottaen samalla mukaamme riimunarut.

Reino seisoskeli tylsistyneenä aidan vieressä.
Astelin sen luokse ja otin sen kiinni. Hymyilin sille.
- Olisitko sä tänään hiukkaisen väsähtänyt ? Kysyin ruunalta taputellen sitä samalla.
- Etpä ole kohta enään, nimittäin tänään mennään ratsastaa pitkä lenkki Flooran, Tiian ja Epun kans, ilmoitin Reinolle.
Pojan korvat nousivat pystyyn ja se katseli minua silmä kovana.
Talutin Reiskan talliin. Elkku oli ehtinyt tulla Epun kanssa jo sisälle ja tuo harjailikin Eppua reippaaseen tahtiin.
- Reino ei ole kovin likainen, julistin Elkulle kiinnittäessäni Reinoa vetosolmulla karsinan kaltereihin.
- No hyvä, Elkku vastasi. Pian Jokeri ja Ilu saapuivat hakemasta Tiiaa ja Flooraa. Tytöt kopsuttelivat hevosensa karsinoihin ja aloimme kaikki puunata hoitohevosiamme priimakuntoon.
Minä suin Reinoa ahkerasti pölyharjalla, säästä ihan hännän tyveen. Huiskin myös jalat, mahan alusen ja kaulan puhtaaksi. Otin pienen pää harjan ja harjasin sillä ruunaan päätä. Reino oli tänään sopivan rauhallinen, muttei liiankaan laiska. Rapsutin poikaa turvasta ja otin vielä juuriharjalla lautasten kohdalla olevan likaläiskän. Sitten lähdin viemään harjat pois ja hakemaan suitset.
- Emmu, oota meitäkin, Ilu huusi takaapäin. Pysähdyin, ja pian kolme kaverusta olivat vierelläni. Veimme yhdessä harjat pois ja otimme kaikki suitset käteemme.
- Mennäänhän me ilman satulaa ? Jokeri kysyi virnistäen. Kaikki nyökkäsivät vastaukseksi.

Reino otti suitset hienosti päähänsä ja ei tarvinnut kuin enään laittaa remmit kiinni. Kaikki muutkin alkoivat olla jo melkoisen lailla valmiita. Jokeri laitteli vielä Flooralle suitsia käytävällä. Pakkasta näytti olevan reilusti yli kymmenen astetta. Naamani venähti pitkäksi katsellessani pakkaslukemaa.
- He tytöt, mä taidan nyt kuitenkin laittaa Reiskalle vielä loimenkin, julistin tytöille. Tytötkin tulivat katsomaan pakkaslukemia. Jokerin silmät pyöristyivät.
- Mäkin laitan kyllä Flooralle loimen, mähän tipahdan sieltä ! Jokeri huudahti. Minä virnistin tytölle.
- No etkä tipahda, mutta joo, kyllä me kaks ainakin loimet laitetaan, ilmoitin tytöille. Ilu ja Elkkukin päättivät laittaa limet Tiialle ja Epulle. Nappasimme kypärät käsiimme ja laitoimme ne päähän.
- Onneks mä laitoin toppatakin, Ilu sanoi. Me muutkin olimme laittaneet toppatakit, onneksemme.

- Ähh, en mä pääsen tänne selkään, punnersin loimitetun Reinon selkään paksut topparatsastushousut jalassani.
- Ihan niinkuin mä pääsisin, Elkkukin ähersi Epun selkään.
Sain kuitenkin jotenkin hinattua ahterini Reiskan selkään. Reino seisoskeli paikallansa rauhallisena kuin mikä. Olin laittanut Reinolle toppaloimen, koska ei meille mitään raskasta lenkkiä ollut tulossa. Lähdimme kävelemään rauhallista tahtia metsään. Floora ja Tiia saivat kävellä vierekkäin, joten myös Reiska ja Eppu kävelivät vierekkäin.
- Jokeri, sä oot oikeesti nero, kun keksit tän maastoretken, ilmoitin Jokerille. Jokeri hymyili minulle. Matka kävi joutuisasti rupatellen. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, päätimme ravata pitkän pätkän. Floora oli kävellyt kiltisti, samoin Eppu, Tiia ja pullamasu Reiskakin lönkytteli menemään melkein mitä parhaimmalla mielellään. Annoimme hevosillemme pohkeita ja ne lähtivät ravailemaan, jokainen vähän mitäkin tahtia. Floora kiisi edelle ja Jokeri pidätteli tyttöä parhaansa mukaan. Eppu ravasi minua edellä ja Tiia tuli viimeisenä. Minä istuin Reinon selässä niin syvällä kuin pystyin ja vain osasin. Myötäsin Reinon liikkeitä pehmeästi. Ruuna ei ravaillut mitään kauheaa vauhtia, muttei se kyllä lönkyttänytkään kuin vanha kaakki, tosin, ei lönkyttänyt kyllä kukaan Seppeleen hevosista tai poneista.
- Yritetään päästä samaan tahtiin, ehdotti Jokeri värisevällä äänellä pomppiessaan Flooran selässä kuin kumipallo.
Minä, Elkku ja Ilu kiristimme tahtia Jokerin pidätellessä Flooraa. Pian hevosnelikkomme ravasi samaan tahtiin. Minä rupesin keventämään Reinon selässä. Katsahdin, onko kevennykseni oikeassa. Ruunalla oli oikeastaan yllättävän helppo keventää ilman satulaa. Ilukin kevensi muutaman askeleen, kunnes hiljensimme käyntiin. Saavuimme pellon reunalle posket punaisina. Elkku virnisti hassusti.
- Laukataan tästä pellolta tuonne seppeleen pihaan, Elkku ehdotti. Seppeleen piha tosiaan häämötti jo horisontissa.
- Mu-mutta en mä ennen ole Reiskalla laukannut, änkytin vastustellen. Ilu hymyili.
- No nyt pääset nauttimaan ! Ilu huudahti. Komensimme hevoset käyntiin ja tarrasin Reinon harjasta kiinni. Jokeri huomasi jännitykseni.
- Et sä sieltä tipu, sitä paitsi sillä on tosi pehmeä laukka, Jokeri kertoi. Muut nyökkäsivät hymyillen. Siirsimme laukkapohkeet. Kenelläkään ei ollut raippaa mukana, muttei sitä kyllä tarvittukkaan. Pian nautinkin jo Reinon ihanasta laukasta. Se laukkasi reippaasti Seppeleen pihaa kohti. Siinä me kaikki laukkasimme nelitysten, minä, Ilu, Elkku ja Jo... Katsahdin Flooraa, joka juoksi täyttä vauhtia vierellämme. Missä Ilu on?
Pysäytin Reinon ja käänsin sen ympäri. Jokeri makasi lumihangessa.
- Ottakaa Floora kiinni ! Tyttö huusi. Ilu ja Elkku kiristivät tahtia Epun ja Tiian kanssa. Minä laukkasin Joksun luo.
- Sattuko ? Kysyin Jokerilta, joka puhdisteli lumea vaatteistaan.
- Ei, tyttö naurahti. Reino katseli Jokeria kummissaan.
- Hyppää kyytiinn, mennään hakemaan Floora, ilmoitin. Jokeri punnersi itsensä taakseni. Lähdimme ravia kohti tallia.
Elkku ja Ilu olivat ilmeisesti saaneet Flooran kiinni. Ilu piteli Tiiaa ja steppailevaa Flooraa tallin pihalla.

Harjasimme hevosia tallissa.
- Tuo otetaan kyllä kohta uusiksi, minä julistin tytöille.
- No niin otetaan, paitsi enskerralla Joksu ei kyllä tipu, kuului Elkun vastaus. Jokeri ja Ilu tirskahtivat iloisesti. Putsasin Reiskan kavioita. Poika antoi puhdistaa ne taas erinomaisesti. En tajua, pojan hoitohakemuksessahan oltiin sanottu, että kavionpuhdistus ei onnistu. Minä rapsuttelin puoliunessa olevaa Reinoa. Virautin kuolaimet ja paketoin suitset. Laitoin vielä Reinolle riimun päähän ennenkuin vein loimen ja suitset takaisin varustehuoneeseen.

- Ynh, heippa vain rakas, heipattelin Reinoa halaten sitä.
Kaivoin taskunpohjaltani vielä omenan palan, jonka Reino mussutteli rauhallisesti. Katshadin vielä kupit, vettä oli.
- Heippa Emmu, kuului Joksun, Elkun ja Ilun huudot.
- Heippa kaverit, vastasin ja halasin kaikkia kolmea.
Lähdin ajelemaan taas kotia kohti, mutta olin ainakin saanut kolme luotettavaa ja ihanaa uutta ystävää. Toivottavasti meistä tulisi tiivis porukka.

[Emmu]

Korvaus eilisestä, HM 7

Eli en eilen päässyt hoitamaan, joten tänään tulee sitten korvaus, pieni runo ja kuva.

" Reino on kiltti, viltti ja piltti.
Reiska toisinaan laukkaa tai puolestaan ruohoa haukkaa. Kesällä Reino mielellään paukkaa, talvella puolestaan maata naukkaa.
Emmu Reinoa hoitaa, rakkaudella paijaa ja haijaa.
Runon myötä päättyy tää, toivotus iloinen joulun odotuksen koko Seppeleelle."


Emmu ja Reino joulumielellä. Kuva © Emmu, -10

[Emmu]

Estetreenia ala Jokeri ja Emmu, HM 8

Tallissa oli kauhea hulina ja vilinä. kapusin oleskeluhuoneeseen ja katsahdin ilmoitustaululle. Reino ei menisi, eikä ollut mennyt millään tunnilla. Poika taisi olla tarhassa.
- Bu, kuului yhtäkkiä takaani. Jokeri virnisti minulle hullunkurisesti.
- Sä senkin ! Huudahdin ja hymyilin tytölle.
Katsoimme molemmat vielä ilmoitustaululle ja päätimme lähteä hakemaan Flooraa ja Reinoa tarhoista. Nappasimme tallin pääkäytävästä lähimmät riimunarut ja lompsimme tarhoille.
- Nähdään kohta tallissa, sanoin Jokerille, joka nyökkäsi.

- Kultaa, huusin Reinolle jo kaukaa. Ruuna odotteli minua tarhauksen reunalla puhallellen huurua ilmaan.
- No hei komistus, tervehdin Reiskaa ojentamalla sille käteni. Ruuna hörähti korvat pystyssä. Taputin Reinoa kaulalle ja kiinnitin sen riimunaruun. Lähdin taluttamaan virkeää Reinoa talliin. Poika hyppeli vierelläni kuin pupu. Naurahdin ja talutin Reinon karsinaan. Floora oli jo omassa karsinassaan, joten Joksu oli varmaankin hakemassa harjoja. Päästin Reinon vapaaksi ja suljin karsinan oven. Karsinan kaiteessa oli siististi viikkaamani ruskea fleeceloimi ja sen päällä sininen kevyt toppaloimi.
Astelin varustehuoneeseen, josta Jokeri oli juuri lähdössä muhkean harjapakin kanssa Flooran luokse.
- Mä tuun kohta, ilmoitin ja otin samalla harjapakin mukaani.
Hoitohevostemme varusteet näyttivät olevan aika likaisessa kunnossa. Lähdin kävelemään takaisin Reinon luokse.
- Hei Emmu, putsattaisiinko varusteet ja mentäis sen jälkeen ratsastaan vaikka pientä estetreeniä maneesiin, Jokeri ehdotti touhuillessaan Flooran karsinassa.
- No mä ajattelin just samaa varusteiden puhdistuksesta, mutta treeni kuulostaa kyllä kieltämättä erittäin houkuttavalta lisukkeelta varusteiden putsauksen kanssa, ilmoitin Jokerille.
- Eikä Reino oo mennyt tänään tunneillakaan, huusin vielä lisäksi aukaistessani karsinan ovea.
- Ei oo Floorakaan, Joksu vastasi. Otin piikkusuan ja aloin setvimään Reiskan harjaa, edestä ja takaa. Se ei ollut kovinkaan takkuinen ja sain setvittyä sen kiiltäväksi. Seuraavaksi otin dandyn ja harjasin sillä lautset ja mahan alusen. Lopuksi harjasin vielä huolellisesti pehmeällä harjalla kohdan, johon satula tulisi. Pölyharjalla huiskin vielä viimeisetkin hiukkaset pois Reinon paksusta talvikarvasta. Harjasin pään vielä pienellä vihreällä pääharjalla. Putsasin kavioista lumen ja hiekan rippeet. Ruuna vastahakoisesti nosti jalkansa kuitenkin suht helposti.

Kun olimme molemmat harjanneet Reinon ja Flooran tarkasti, lähdimme putsaamaan varusteita viedessämme harjat pois.
Laitoin harjapakin takaisin paikalleen ja otin Reinon satulan ja suitset. Irrotimme molemmat satulahuovat satuloista.
- Mä en taida silti purkaa noita suitsia, sanoin Joksulle.
- En mäkään, mulla kestää aina kauheesti aikaa. Pestään niitä vähän ja rasvataan sitten, Jokeri ilmoitti. Minä nyökkäsin hinkatessani satulaa sienen kanssa satulasaippualla.
Putsasin satulan hyvin tarkasti joka nurkasta. Se alkoikin näyttämään jo siistimmältä. Annoin satulasaippuan kuivaa vähän aikaa ja otin puolestani suitset. Hinkkasin nekin puhtaaksi. Otin puhtaan sienen ja levitin satulaan ohuen kerroksen rasvaa. Nyt satula oli puhdas ja kiiltävä. Päätin vaihtaa satulaan puhtaan satulahuovankin, kun kerran satulakin oli puhdas.
- Hmm, tuumailin katsellessani runsasta valikoimaa. Päädyin kuitenkin uuteen, jouluisen punaiseen satulahuopaan. Kiinnitin sen satulaan. Jokerikin valitsi uuden satulahuovan Flooralle, pinkin nimittäin.
- Lähdettäisiinkö nyt jo laittamaan hevoset valmiiksi ? Kysyin Jokerilta, joka piti kädessään suitsia ja satulaa.
- Joo, kun on kerta hoitsutkin jo valmiina, Jokeri vastasi hymyillen. Otin mukaani siistit varusteet ja menimme karsinoille. Liutin satulan oikealle kohdalle ja kiinnitin satulavyön. En ollut ennen ratsastanut Reinolla satulan kanssa, saati hypännyt, joten hiukan minulla oli paahtavia puruja vatsan pohjalla.
Laitoin vyön ensimmäiseen reikään, koska kiristäisin sen sitten paremmin kentällä. Laitoin etusuojat Reinon jalkoihin. Sitten vielä suitset. Reino antoi laittaa suitset kiltisti ylleen, kuten yleensäkkin. laitoin remmit sopivan kireälle. Suljin karsinan oven ja lähdin Jokerin kanssa hakemaan lokerikoista kypärät ja raipat.
Asettelin kypärän päähäni ja vippasin raipan mukaani.

Talutimme hevoset maneesiin. Maneesi oli typö tyjillään, joten omaa tilaa ainakin riittäisi. Talutimme Reinon ja Flooran keskelle kaartoon ja laskimme jalustimet. Kiristin satulavyön neljänteen reikään, jolloin satulavyön ja Reinon väliin mahtui sopivasi kaksi sormea. Kipusin selkään ja säätelin jalustimet sopiviksi. Reino heitteli päätään, mutta lopetti sen pian. Se oli selvästi innoissaan päästessään vähän hyppäämään. Kun olin laskenut jalustimet jalkoihini ja sommitellut istuntani sopivaan kohtaan, painoin pohkeilla Reinon rentoon käyntiin pitkin ohjin. Siinä minä istuntaani korjailin ja myötäsin minkä kerkesin. Energinen Floora tepasteli perässä pikakävelyä Jokerin keskittyessä käsiinsä.
Kävelimme muutaman kierroksen rauhallista käyntiä, kunnes aloimme kokoamaan hevosia.
- Otetaan vaikka vähän ravi-käynti pätkiä, ehdotin Jokerille.
- Joo, hyvä idea, Jokeri vastasi. Maiskutin Reinolle pohkeiden avulla, jolloin ruuna siirtyi raviin.
- Maisk, komensin Reinoa eteenpäin. Pian poika liisi kuin unelma. Minäkin rentouduin, jolloin jännittyneisyys hävisi. Hiljensin käyntiin ja menin muutaman askelman käyntiä. Pian olimmekin taas ravissa.
Jatkoimme siirtymisiä noin kaksi kierrosta. Josefiina ilmestyi maneesin ovelle. Hän katsoi meitä hymyillen.
- Hei Jossu, viitsiksä laittaa tohon kentälle muutaman pikkusen esteen ? Jokeri kysyi Jossulta. Josefiina nyökkäsi ja alkoi koota muutamaa ristikkoa. Me kentällä puolestamme Joksun kanssa teimme ravi-laukka siirtymisiä. Reino kulki reippaasti ja kuuliaisesti.
Tein muutaman laukkavoltin. Voltin jälkeen poika meinasi siirtyä raviin, mutta pysyi kuitenkin laukassa. Josefiina oli koonnut meille kaksi pientä ristikkoa.
- Tuu sä Jokeri vaikka ensin, Jossu pyysi hymyssä suin.
Jokeri nyökkäsi ja lähti rennossa laukassa esteille. Jokeri onnistui hyppäämään Flooran kanssa rauhallisesti, vaikka tamma meinasikin vähän rynnisekellä yli esteiden. Seuraavaksi tulin minä. Reino laukkasi reippaasti esteille ja hyppäsi hyvin rauhallisesti ja hallitusti.
- Hienoa työtä molemmat, tulkaa vielä muutama kerta, Josefiina opasti. Teimme työtä käskettyä ja minä yritin pysyä mahdollisimman rentona. Reinokin oli rentona ja iloisena. Menimme vielä muutaman kerran esteitä ja sitten vaihdoimme loppukäynteihin. Menimme pitkin ohjin ja nostimme jalustimet ylös. Pyörittelimme jalkojamme.
- Toihan meni tosi hyvin, Jokeri sanoi virnistäen.
- Niin meni, vastasin ja hymyilin. Kun olimme kävelleet loppukäynnit, menimme keskelle kaartoon takaisin. Tulimme pois selästä ja löysäsimme satulavyöt. Lähdimme taluttamaan hikiset hevoset takaisin sisälle. Olin ylpeä pikku Reinosta, joka oli jaksanut mennä tunnin tosi hyvin. Taputtelin ruunaa kaulalle ja talutin sen karsinaan. Riisuin pojalta satulan ja suitset. Otin myös suojat pois ja vein kaikki takaisin varuste huoneeseen. Otin mukaani ohuen villaloimen ja harjapakin, koska Reino oli tosiaan vähän hikeentynyt. Menin takaisin karsinaan ja harjasin pohjan pehmeällä pölyharjalla läpikotaisin. Harjasin pään pääharjalla huolellisesti ja puhdistin vielä kaviotkin, joissa ei kyllä kovin likaa ollut. Asettelin harjat huolellisesti takaisin harjapakkiin ja heitin Reiskan selkään villaloimen. Kiinnitin sen hyvin. Nappasin karsinan kaiteesta vielä riimun ja laitoin sen Reinolle päähän. Taputin ja suukotin poikaa.
Vein harjapakin takaisin.
- Jokeri hei, haluutkos tulla miun kyyil kotia, kysyin Jokerilta, joka oli myös harjannut Flooran.
- No tietenkin, Jokeri vastasi ja hymyili. Nappasin varustehuoneen pöydällä olevasta pussista porkkanan ja vein sen Reinolle.
- Oleppa hyvä kulti, ojensin porkkanan Reinolle. Reino hamusi sen turpaansa ja mässytti sitä tyytyväisenä. Rapsutin poikaa vielä kerran turvasta ja sitten lähdimme Jokerin kanssa lokerikkojen kautta kotia kohti.


Jokeri ja Floora.

[Emmu]

Joulumieltä, HM 9

Ajelin taliille jäätyneellä mersullani. Sisällä oli kylmä kuin pakastimessa. Lämmitys ei toiminut lainkaan.
Parkkeerasin auton vahingossa lumikinokseen.
- No voi perhana, manasin ja peruutin auton oikealle paikalle. Nappasin repun ja lähdin lokerikoille.

Heitin reppuni lokerooni ja riisuin ulkovaatteet päältäni. Astelin oleskelu huoneeseen, jossa Maiss leipoi pipareita. Oleskeluhuoneessa tuoksui ihanan jouluisalta ja kotoisalta.
- Moi, tervehdin tyttöä joka kauli valmista taikinaa ohueksi levyksi.
- Terve, Maiss tervehti minua hymyillen. Yhtäkkiä päähäni pilkahti mitä hulluin idea. Mehän voisimme leipoa hoitohevostemme karsinoiden kaiteisiin isot piparkakut, joihin koristeltaisiin hevosten nimet. Virnistin Maissille, joka katsoi minua kummissaan.
- Sain aika hullun idean, ilmoitin Maissille. Maiss katsoi minua kysyvästi.
- Leivotaan hoitsujen karsinan kaiteisiin isot piparkakut, jotka koristellaan hoitsujemme nimillä, selostin hienon ideani Maissille.
Tytön kasvoille nousi innostunut ilme.
- Mahtava idea ! Maiss huudahti ja kutsui minut leipomaan kanssaan. Päätimme molemmat leipoa isot sydämet.
Ne piti tosin muotoilla käsin, koska niin isoa muottia ei ollut tallilla.

Olimme saaneet piparkakut uuniin ja ottaneet koristeluvärkit esille.
- Mehän voidaan sitoa ne sellaisella punaisella lahjanauhalla kiinni, Maiss ehdotti hymyillen. Nyökkäsin Maissille ja valitsin samalla väriä, millä kirjoittaisin Reinon nimen pipariin. Päädyin somaan vaaleansiniseen. Pipareihin oli myös mahdollista kiinnittää syötäviä hopeahelmiä ja sydämiä. Valitsin helmet. Pian oleskeluhuoneeseen saapui Elisabeth, joka katseli meitä hymyillen.
- Mitäs puuhaatte ? Ellu kysyi meiltä.
Me sepostimme nuorelle naiselle minun ideani piparkakuista ja niiden toteutuksesta. Ellukin innostui ideasta ja alkoi muotoilla taikinan jäämistä Humun muotoista piparia.
Pian piparit sai ottaa pois uunista. Elisabeth laittoi vielä Humu-piparinsa uuniin odottelemaan kypsymistä. Me puolestamme aloimme koristella omia pipareitamme. Aukaisin vaaleansinisen koristelutahnan ja kirjoitin pipariini kaunokirjaimin "Reino".
Laitoin vielä läpinäkyvällä koristelutahnalla hopeahelmet sydämen muotoja mukailevasti. Pipareista oli tullut tosi hienot. Pujotimme punaiset koristenauhat pipariin ja lähdimme kiinnittämään ne karsinoiden oveen.

- No pysyihän se, ilmoitin saatuani piparin solmittua Reinon karsinan kaiteeseen. Maisskin sai kiinnitettyä piparinsa Pampun ja Siirin pilttuuseen. Olimme tyytyväisiä. Reino taisi olla ulkona, kun en nähnyt ruunaa sisälläkään.
- Onkos Siiri ulkona ? Kysyin Maissilta.
- On se, Maiss vastasi hymyillen. Pienen palaverin jälkeen nappasimme riimunarut ja lähdimme metsästysretkelle.
Astelin reippain askelin Reinon tarhalle, jossa näytti samaan aikaan olevan myös Humu.
- Hanii, huusin Reinoa, joka rapsutteli Humua kaulasta.
Poika katsahti minuun ja laukkasi tarhan toisesta päästä portille. Lomitettu Reino odotteli innoissaan sisälle pääsyä.
- Hiano, kehuin poikaa ja rapsutin sitä korvan takaa. Kiinnitin pojan riimunaruun ja talutin sen karsinaan.

Hain harjat varustehuoneesta ja palasin Reinon luokse. Ruuna katseli kaltereiden läpi kummissaan piparia, joka roikkui nätisti kaiteessa.
- Senkin höpsö, naurahdin Reinolle, joka hamusi turvallaan piparia. Otin ruskean fleeceloimen pois Reinon päältä ja harjasin pojan joka nurkan kunniallisesti piikkisualla. Setvin samalla myös harjan. Seuraavaksi harjasin pojan läpikotaisin pölyharjalla. Pään suin vielä hellinottein pääharjalla. Nostin Reiskan kaviot ja kaivelin ne puhtahiksi. Puhdistin ne vielä harjapäällä niin ettei kavioihin jäänyt varmasti pienintäkään lian ripettä. Otin viikatun fleeceloimen kaiteesta takaisin jä päätin laittaa sen vielä takaisin Reinon päälle.
Päällyspuolella loimessa oli muutama purunen, joten harjasin loimesta ne pois. Suljin karsinan oven ja vein harjat pois. Käväisin hakemassa lokerikostani omenan, jonka olin tuonut tänään Reinolle. Kiikutin sen Reiskalle. Poika haisteli sitä hetken ja nappasi sen sitten suuhunsa.
- Senkin höpönassu, lepertelin Resikalle ja suukotin sitä.
Se katseli minua kiinnostuneena lempeillä silmillään.
Halasin sitä vielä kerran ja päätin sitten lähteä lokerikkojen kautta autolleni.


Reinolle hoitajaltaan joulupipari. Kuva © Emmu, -10

[Emmu]

Senkin hupsu, HM 10

Reino jaksoi vieläkin koittaa saada eilistä piparia suuhunsa. Poika oli erittäin huvittavan näköinen irvistellessään silmät vilkkuen piparille, joka roikkui kaiteessa. Naurahdin näylle ja astelin Reinon karsinalle. Olin ottanut tänään tallille mukaan Reinollekkin jotain, nimittäin ison, mehevän porkkanan. Kaivoin sen taskustani ja avasin karsinan oven. Ruuna lopetti heti piparkakun metsästämisen ja katsahti minuun. Se hörähti minulle, ikäänkuin tervehdyksenä.
- Hei vain sullekkin rakas, tervehdin pörröistä Reinoa. Reino puhalsi lämpöistä ilmaa kasvoilleni haistellen minua hetken. Sitten, salamannopeasti Reino huomasi porkkanan kädessäni.
- Senkin hupsu, hymyilin Resikalle, joka katseli porkkanaa pää vinossa. Herra oli selvästi vainunnut porkkanan maukkaan tuoksun ja keskitti nyt kaiken huomionsa vain vaivattomaan porkkanaan. Ojensin porkkanan sille ja se nappasi sen suuhuna. Siinä se hetken makusteli ja tyytyi sitten pureskelemaan sen kiltisti ja vaivattomasti. En tiedä miten voi rakastaa näin paljon hevosta. Reino, tuo suloinen riimupäinen Reino oli minulle kaikki kaikessa. Siinä minä seisoskelin hoitohevoseni karsinassa reppu selässä rutistaen Reinoa kaulasta niin kovaa ja antaumuksella, että en yhtään ihmettele jos poika meinasi tukehtua.
Yhteisen, rauhallisen ja rakkaan hetkemme rikkoi ääni takaani.
- Tehän ootte kuin paita ja peppu, totesi Anne hymyssä suin. Sain väännettyä vaivaisen hymyn kasvoilleni.
- Niin ollaan, vastasin virnistäen.
- Se on hyvä, Anne sanoi hymyillen aurinkoista hymyään.
Nyökkäsin ja rapsutin Reinoa vielä kerran, ennen reppuni viemistä lokerikkoon.

Aukaisin lokerikkoni. Se oli typö tyhjä. Laskin reppuni ja laitoin sen lokerooni. Riisuin nopeasti ulkovaatteeni ja astelin oleskeluhuoneeseen. Jossu, Jokeri, Ilu, Elkku, Maiss ja Elisabeth istuskelivat jokainen omilla paikoillaan hörppien glögiä ja mussutellen piparia. Kaikki tervehtivät minua ja minä moikkailin kaikille takaisin.
- Emmu, ota säkin, Jossu ehdotti ja osoitti notkuvaa glögi ja pipari pöytää. Nyökkäsin ja nappasin kuuman glögimukin käteeni. Hörppäsin herkullista glögiä suuhuni. Kaikki juttelivat iloisesti. Loviisa oli salavihkaa hiippaillut oleskeluhuoneeseen ja joi nyt hänkin vieressäni glögiä.
- Terve, moikkasin tyttöä hymyillen.
- Moi, tyttö vastasi iloisesti. Juttelimme Loviisan kanssa niitä näitä. Sain selville, että Lovi hoiti Pampua. Pampula oli erittäin söpö ja sopi mielestäni täydellisesti Loviisalle.
Päätin kuitenkin lähteä Reinon luokse takaisin. Kiitin Jossua hyvästä glögistä ja suuntasin pikakävelyä lokerikoille. Puin ylleni takaisin ulkovaatteet ja menin varustehuoneeseen.
Nappasin Reinon harjapakin ja tällä kertaa häippäisin itse Reinon luo. Poika katseli minua kiinnostuneena ja tutkiskeli samalla taskujani mahdollisten herkkujen varalta.
Otin harjapakista puisen luonnonharjan ja suin sillä Reinoa hellästi. Reiska lopetti heti tutkiskelun ja sulki vain silmänsä osoittaen nauttimustaan. Reinolla oli tänään taas tuollainen ihanan rauhallinen ja hellyyttävä päivä. Sillä ei tullut mieleenkään temppuilla mitään, joten kavioiden puhdistuskin oli sanomattakin pelkkää unelmaa. Harjailin Reinoa vielä tovin huolellisesti. Pölyharjalla viimeistelin kiiltävän lopputuloksen. Laskin harjan harjapakkiin ja suljin ruunan pään syleilyyni. Suukotin sitä turvalle ja sain itsekkin kuolaisen pusun vastineeksi poskelle.
Nappasin kaiteelta Reinon ruskean fleeceloimen ja laitoin sen huolitellusti pojan päälle. Kiinnitin remmit tarkasti ja pyysin ruunaa odottamaan hetken. Suljin harjapakin ja vein harjat takaisin varustehuoneeseen. Otin varustehuoneen lattialta lojuvan riimunarun ja lähdin takaisin Reinon luokse.

- Nyt pääset ulos nautiskelemaan, ilmoitin Reinolle.
Poika hörähti pehmeästi ja kiinnitin Reinon riimunarun lukon päähän. Lähdin taluttelemaan poikaa rauhallisesti tarhoille päin. Olin napannut varustehuoneen penkiltä sokeripalan mukaani.
Saavuimme Reinon tarhalle. Joku oli juuri tuonut heinät ja tarhassa majailikin jo Humu Reinoa odottelemassa. Aukaisin portin ja talutin Reinon tarhaan. Kaivoin taskuni pohjalta sokerin ja annoin Reinon hamuta sen suuhunsa. Sitten päästin pojan vapaaksi ja suljin portin.
- Hyvää itsenäisyyspäivää rakas ! Huusin vielä perään. Reino juoksi tyytyväisenä Humun viereen syömään heiniä.

Astelin talliin ja hain kottikärryt sekä talikon. Karsina ei ollut kovin huonossa kunnossa, mutta lappasin kaikki mahdolliset lantakikkareet kottikärryihin. Kupit ainakin olivat siistit. Vein lannat lantalaan ja toin kottikärryllisen pöyämätöntä turvetta Reinon karsinaan. Nyt karsina oli puhdas. Vesikupissakaan ei ollut heinänkorsia yhtään. Olin tyytyväinen ja hain reppuni. Heipattelin vielä nopeasti oleskeluhuoneen ovelta kaikki ja lähdin kotiin.

[Emmu]

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille !

[Emmu]

Huomenna taas, HM 11

[Emmu]

Tälläinen tällä kertaa. Mie en millään jaksanu tarinaa synnyttää, joten kuvan tekaisin (:

[Emmu]

Rentoa meininkiä, HM 13

- Hm-mm, mietiskelin ääneen selatessa tämän päivän tuntilistaa. Reino menisi puoli seitsemältä, eli puolen tunnin päästä.
Päätin kiirehtiä hakemaan Reinoa tarhasta. Nappasin Reinon karsinan kaiteesta roikkuvan riimunarun sutjakasti ja tepastelin pikakävelyä takatarhoille. Reino odotteli yksikseen aidan reunalla ja katseli anovasti talliin päin.
- Poikaa, mamma tulee hakeen sut nyt ! Huutelin kaukaa jo Reiskalle, joka kohotti päätään ja hörähti tyytyväisenä tietäen, että pääsisi pikaisesti sisätilojen lämpöön. Pujahdin portista sisään ja suukotin Reinoa pikaisesti. Mielessäni pilkahti pieni toive, että Reino tunnistaisi minut jonain päivänä. No tietenkin se tunnistaisi, kun hoidin sitä joka päivä. Klokkasin riimunarun ruunan riimun lukkoon ja aukaisin portin. Talutin löntystävän Reinon rauhassa talliin puhellen sille samalla tämän päivän tapahtumista. Reino letkautti korvaansa aina suuntaani, kun minä hölötin Reiskalle elämänkertaani.

- Senkin söpö pikkuinen, lässyttelin Reinolle, joka melkein veti itsensä karsinaansa. Naurahdin hieman ruunalle, joka hamusi heti turpansa ruoka kuppiin ja tarkisti monta kertaa, ettei siellä vain ollut yhtään syömättä jäänyttä kauranjyvää. Irrotin Reinon riimunarusta ja katsahdin kelloon. Enään viisitoista minuuttia aikaa ennen tunnin alkua. Onneksi ratsastaja ei ollut vielä tullut, että ehdin hakea Reinon tarhasta. Nyt lähdin taas kuuluisaa pikakävelyäni varustehuoneeseen, josta aijoin napata harjapakin. Yhtäkkiä melkein törmäsin Josefiinaan, joka asteli juuri tallihuoneesta ulos.
- Hui, kuului Jossun pelästynyt ääni.
- Oi sori ! Pyytelin Josefiinalta syvästi anteeksi.
- Ei mitään. Mihis sulla on kiire ? Jossu kysyi pian.
- No kun Reinon ridaaja tulee viidentoista minsan päästä, enkä mä oo tehny mitään vielä, selitin Jossulle ilman loppuessa keuhkoistani. Jossu katsoi minua kummissaan.
- Reiskan ratsastaja kyllä perui tuntinsa, Jossu ilmoitti hymyillen.
Huohahdin ja luovuin kamalasta kiire-stressistäni.
Josefiina irvisti ilmeelleni.
- Mutta, jaksaisitko sä liikuttaa Reinon, kun se ei oo ollu nyt tunneilla pariin päivään, Josefiina kysähti katsoen minuun pilke silmäkulmassaan. Ai että halusinko ? Mahtavaa !
- No tottakai ! Lausahdin ja hymyilin maireasti Josefiinalle.
Porisimme hetkisen Jossun kanssa ja sovimme sitten, että menen kentälle ihan rennolle tunnille, koska maneesi oli käytössä.
Kipaisin varustehuoneeseen hakemaan nopeasti harjapakin. Otin myös puhtaat suitset ja satulan mukaani, ettei tarvitsisi hakea niitä sitten pian uudestaan. Astelin nyt hoiperrellen kauhea taakka käsilläni Reiskan luo. Poika hörähti katsellen minua kummissaan. Laskin tavarani maahan ja asettelin sitten satulan ja suitset kaiteelle odottelemaan. harjapakin puolestani aukaisin ja rupesin harjailemaan Reinoa sualla huolellisesti. Kumma kyllä, ei pojasta lähtenyt karvaa laisinkaan. Kuulin kiivaita askelmien ääniä ja pian Jossu ilmestyi ovelleni.
- Sun täytyy varustaa Reino viidessä minsassa, ratsastaja soitti sittenkin tulevansa, Jossu huohotti. Naamani valahti pitkäksi, mutta aloin kuitenkin tekemään työtä käskettyä. Harjasin kahdessa minuutissa Reinon ennätys nopsaa ja huolellisesti. Harjasin huolellisimmin ne kohdat, johon satula tulisi. Harjasin vielä Reiskan pään pienellä ja pehmeällä harjalla. Lopuksi puhdistin kaviot, joka ei sujunut aivan ongelmitta. Reino nimittäin hermostui kiireydestäni ja tömäytti kavion aina alas. Sain kaviot kuitenkin putsattua melko hyvin.

Liu'utin satulan paikoilleen ja laskin satulavyön. Koukkasin sen mahan alta ja laitoin sen ensimmäiseen reikään. Suitset Reino otti päähänsä mallikkaasti, kuten yleensäkkin. Suojat luisutin vielä Reinon jalkaan ja poika oli valmis. Selviydyin aika hyvin tasan viidessä minuutissa, milloin poika oli valmis yhtä vaille puoli seitsemän. Ratsastaja pölähtikin jo ovelle odottamaan. Juoksin vielä hakemaan varustehuoneesta porkkanan ja takaisin.
Pyysin ratsastajaa tulemaan Reinon karsinaan. Sujautin porkkanan Reinon suuhun ja palkitsin sen kärsivällisyydestä. Pian Kataksi esittäytynyt tyttö lähti Reinon kanssa maneesiin. Jäin katselemaan ruunan ja tytön menoa tyytyväisenä.

Kipaisin hakemaan talikon ja kottikärryt ja tepastelin niiden kanssa Reinon pilttuulle. Karsina oli melko karseassa siivossa ja harjapakkikin lojui vielä karsinan edessä. Kävin tuumasta toimeen ja tartuin talikkoon. Lapoin Reinon lantaa kottikärryihin huolellisesti joka nurkasta. Lähdin kippaamaan lantoja lantalaan, mikä onnitui vallan mainiosti. Kaikki kikkareet lensivät kauas. Pölyämätöntä turvetta toin reippaan kärryllisen karsinaan ja kippasin sen sinne. Nyt vein puolestani kärryn ja talikon pois. Hain vielä harjapakin pilttuun edestä ja vein senkin varustehuoneeseen. Päivän työ oli tehty. Reino saisi nyt tulla puhtaaseen karsinaan. Kävelin oleskeluhuoneeseen ja otin pöydältä yhden keltaisen tarralapun. Kirjoitin siihen kuluneella mustekynällä " Kata, laittaisitko Reinolle ruskean fleeceloimen päälle ?" Melkein juoksujalkaa kiirehdin Reinon karsinan eteen ja kiinnitin lapun karsinan oveen, juuri loimen yläpuolelle.