Post by Ellady on Apr 17, 2009 14:47:43 GMT 2
Hoitotarina 17.4.09 "Mitä voisinkaan tehdä ilman sinua?"
www.freewebs.com/ellankonit/heokoskofr.jpg
Pikku on ihana! Kuva kun annan sille makupalan.
Katselin ihanaa silkkiturpaa karsinan ikkunasta. Se katsoin minua silmät sojottaen ja ihmetellen.
Ajattelin vain tulevaisuuttani. Kumpa se olisi joku kiltti mukava joka on täällä muunkin kuin hoitohevosten takia.
Pyyhin kyyneleen silmästä ja astuin karsinaan. Sama pikku poni iloisesti katsoi minuun. Kuiskasin tälle:
"En jätä sinua vaikka minut erotettaisiin"
Pikulle hankittaisiin toinen hoitaja ja tuntui kauhealta.
"Mitä jos minä olen sitten syrjässä?"
En tahdo toista hoitohevosta! Haluan hoitaa vain Pikkua!
" Mitä jos tuleva hoitaja ei anna minun hoitaa tätä ollenkaan? Mitä jos hän juoruilee minusta kaikkialle? Tämä on ainoa asia mitä haluan tehdä en aijo harrastaa mitään muuta kuin ratsastusta en voi unohtaa ponia noin vain kun silläkin on elämä! Hankkiakko elämä? Ei kiinnosta ja en maksa semmoisesta! En pääse edes varmaan tapaamaan poikaa kuin kerran viikossa vaikka olisi aikaa enemmän täytyy vain istua sängyllä ja vaihtaa painoa toiselta jalalta toiselle. Tai no ehkä en ollutkaan hyvä apulainen! Taisin olla pönttö kun luulin että pärjäisimme Fionan kanssa kahdestaan"
Pikku katsoi minuun iloisesti. Sen elämä muuttuisi toden teolla. Niin minunkin vaikka en halua. Toinen hoitaja - ajatus tuntui pelottavalta. Seppeleessä olisi kyllä paljon tekemistä mutta niitä on rajoitetusti. En voi joka päivä pitää tapahtumaa! En voi joka päivä piirtää kuvaa Pikusta vaikka olen piirtänyt niitä jo koko matikan vihkooni. Elämä kuullostaa tylsältä ilman Pikkua. En aijo omia ponia mutta pelottaa että joku omii hänet minulta. Fiona on tosi mukava ja hänen kanssaan on kivaa olla vaikka käy nykyään harvoin. Minulla on vakiotunteja en voi pitää myöskään tunteja silloin kuin huvittaa.
Istuin alas maahan ja laitoin pääni polvien päälle. Mitäköhän vanhemmat sanoisivat kun toisin matikankokeen joka on täynnä hevosen kuvia eikä ollenkaan laskun laskua. En oikeasti tiedä mitä tehdä. Ei sen pitäisi olla niin kauheata mutta minua vain jännittää. Thats it!
Herra laittoi päänsä olkapäälleni ja katsoi minuun lohduttavasti.
"Täytyy vain pysyä vahvana" Kuiskasin pojulle joka pöyrrytteli silmiään.
Säpsähdin ja kuulin askeleita karsinan vieressä. Kuka se voisi olla?
- Onkohan se varmasti täällä? ettei olisi vain lähtenyt? Tuttu ääni kysyi joltain.
- No missä muualla se voisi olla?, Tylsä ääni vastasi.
- Ei sitä näy täällä! Tutumpi ääni sanoi. Tunnistin toisen joka oli pääjehu Josefiina. Minua pelotti, mitä hän täällä? Ehkä hän oli löytänyt jonkun hoitajan joka ei halunnut minua apulaisekseen? En pätkääkään tiennyt mitä asiaa hänellä oli. Oven lukko narskahti ja nousin seisomaan. Näin Josefiinan ja Jaakon.
- Nonnii katohan nyt siellä se oli! Jaakko huudahti ja lähti talikko kädessä muualle.
- Mulla on juteltavaa siitä hoitaja jutusta, Josefiina kuiskasi ja nyökkäsin vaisusti.
- Niin kuulit kai että haen Pikulle toista hoitajaa ehkä, Tämä jatkoi hiljaa. Silitin Pikkua kaulasta ja sanoin:
- Juu mua pelottaa että jään syrjään ja muutenkin jännittää koska haluaisin jonkun joka on ollut seppeleessä kauan muttei ole saanut hoitohevosta.
- Niin no tuskin jäät syrjään mutta sun varmaan pitää vähän vähentää käyntejäs että toisetkin saa, Jossukka selitteli ja minä olin vähän hiljaisella päällä.
- En tiiä mitä teen silloin! Ei oo oikeen hyvii kavereita eikä muita harrastuksia, en haluu hoitaa ketään muuta kuin Pikkua, Melkein huudahdin ja Josefiina rauhoitteli:
- Noo etkö ole teidän luokkalaisten kanssa? Täällä kyllä löytyy hommaa järjestä tapahtumia, pidä tunteja, iltatalleja, leirejä ja kaikkea muuta!
- En voi neljää kertaa viikossa järjestää tapahtumia, leirit ovat tarkoitettu hoitajille EI apuhoitajille, mulle riittää yksi vakkari tunti viikossa koska se on hankalaa, Iltatalleja pitää antaa muittenkin tehä kuin minun ja meijän luokkalaiset tytöt ovat tylsiä valittajia jotka suuttuvat jos en pidä tiukkia paitoja vaan huppareita, Kerroin pettyneesti ja silmäni kiiluivat.
- No taidat olla sinänsä oikeassa, kyllä hän sää voisit hankkia jonkun harrastuksen tai kyllä me sulle jotain keksitään! Tämä lohdutteli ja halasin pojua.
- Ei meijän perheellä oo muuhun varaa kuin ratsastukseen, joudun valita kahden harrastuksen tai ridauksen väliltä, Sanoin todella loukkaantuneena.
- Aijaa no en oikein tiedä mitä tehdä, Jossukkeli lisäsi lähtiessään karsinasta. Jäin sinne karsinaan surullisena ja hieman vihaisena.
Carkin valmennusryhmäläiset lähtivät jo maneesille päin. Hevoset kolistelivat kävellessään isoilla kengillään. No minulla oli paljon mietittävää. En tiedä onko Pikulla tänään tuntia.
Astuin karsinan ovesta ulos hentona. Minua pyörryttää ja oksettaa. Pian kaikki pimenee.
Avaan silmäni ja katson ylös. Nostan päätäni ja ilmeeni näyttää kummastuneelta. Sini, Pipsa ja Josefiina istuvat vieressäni.
- Sää pyörryit, Pipsa sanoi ja Jossukka huokaisi.
- Oltii susta hyvin huolissamme, Sini sanoi huolestuneesti.
- Haha ihan okei mää oon tekee mielin vaan energiajuomaa, Hihkaisin iloisesti.
- No et sää sitä nyt saa kun kerta pyörryit, soitin vanhemmilles ja ne oli tosi huolissaan susta, Josefiina kertoi huolestuneena.
- Olin tulossa katsomaan että onko Pikulla tänään tuntia, Selitin mitä teinkään ennen tuntia. Anne asteli natisevia portaita ylös.
- No et ainakaan vielä voi mennä ratsastamaan kun pyörryit! Tämä huudahti helpottuneesti.
Nousin ylös ja sanoin vahvasti:
- Minä menen nyt kyllä silti katsomaan! Jos sillä ei mennä niin voinko vaikka tunnin päästä kokeilla?
- Noo kyllä sää voit mutta jonkun pitää kävellä vierellä, Anne tokaisi mietteliäästi.
Talssin portaat alas. Toimistossa oli usea tyttö minua vastassa.
- Mää olin tosi huolissani! Shinqua huudahti ja Vertti säesti:
- Me säikähettiin kun Sini kerto että sää pyörryit!
- Njoo katon vaa että onko Pikulla tuntia tänään, Sanoin tylysti.
Katsoin listaan. Missään ei ollut pojun nimeä.
- Älä oo noin tyly, Eija sanoi reippaasti.
- Ääh! voiko joku teista kattoo kun ratsastan? Kysyin tylsemmin.
- Mää voin ainakin kunhan oot pirteempi! Fiona huudahti.
- Aij moikka Fiona en ekana huomannut sua, Sanoin nolona.
- Hehe ei se mitään, Tämä sanoi naurahtaen. Tytöt suunnittelivat jotain. Piis piis.
Katsoin heitä epäillen.
- Mitä te juonitte? Kysyin heiltä epäilevästi.
He kääntyivät ja sanoivat:
- No jos sulle käy niin voitaisiin ratsastaa Pikulla kahestaan niin että oon sun takana ja opetan ja näytän sulle vähän juttuja, Fiona sanoi ja katsoi ylös.
- Mää ja Vertti voitais tulla teijän kanssa jos mennään vaa maastoon, Brenna jatkoi hymyillen.
Katsoin heitä pää pyörällään kuka mitäkin puhuin.
- Niin ja mää ja Sini! Ilu huusi. Fiia naurahti:
- Määki voin tulla Keikin kanssa!
Porukkaa oli todella paljon jo koossa. Minä & Fiona - Pikku, Sini & Ilu - Tiia, Vertti & Brenna - Manki, Carkki & Reega - Leevi, Eija & Jenna - Luy, Fiia & Keikki - Pella, Shina & Shinqua - Humu sekä Wire & Elkku - Eppu.
- Missä Jokru on? Pipsa kysyi ihmetellen.
- Kipeenähän se! Ilu vastasi huudahtaen.
- Hei mää voin tulla vielä Taigan kanssa, Juuri sisälle tullut Wear sanoi.
- Sori mut me tehään tää pareittain, Eija pahoitteli ja Wear katsoi meitä pettyneesti ja oli kävelemässä pois mutta sanoin:
- Kyllä sää voit tulla yksinkin Taigan kanssa!
Wear hymyili ja iski silmää.
Sovimme että tapaisimme puolen tunnin päästä aittatallin edessä.
Kävelin yhdessä Fionan kanssa Pikun luokse. Harjapakki lojui karsinan seinustalla. Otimme molemmat harjat ja rupesimme harjaamaan hevosia.
- Kuulitko että Pikulle otetaan ehkä toinen hoitaja? Kysyin keskittyen harjaukseen. Tyttö katsoi minuun kummastuen ja vastasi:
- En, enkä tiennytkään.
- Minä en oikein tiedä miten suhtautua haluaisin nääs mukavan joka hyväksyy että autan, ja opettaa minulle hoitajan juttuja, Kuiskasin hieman pettyneesti.
- No onhan se silleen ok, olenko minä sinusta hyvä hoitaja? Tyttö kysyi minulta.
- No oot kyllä tosi hyvä vaikka et käykkään nykyään kovin usein! Huudahdin iloisesti vastaten.
Fiona hymyili ja nyökäytti.
- Hei mutta haen suitset niin keretään, Fiona lisäsi ja lähti nopeasti karsinasta. Pudotin harjan pakkiin ja katsoin käytävälle. Josefiina näki minut ohikulkiessaan.
- No miten potilas voi? Tämä kysyi minulta ja vastasin:
- Ihan hyvä olo on, lähdetään isolla porukalla maastoon.
- No hyvä! Olin todella huolissani, Josefiina sanoi ja käveli askeleen.
- Muutes voinko antaa Pikulle tämän pienen mansikan? Kysyin nopeasti.
- Toki sää voit! Tämä lisäsi katsoen minua silmiin.
Katsoin häneen kiitollisena ja tarjosin makupalaa. Fiona saapui karsinalle.
Pikku rouskutteli mansikkaa suussaan.
- Älä laita sille niitä vielä kun annoin sille mansikan! Sanoin Fionalle joka tarjosi kuolaimia. Tämä katsoi minuun loukkaantuneena ja katsoi Pikkuun. Näytti sitten tajuavan mitä tarkoitin. Kun poju oli saanut suunsa puhtaaksi niin Fiona sai laitettua ensimmäisellä yrityksellä kuolaimet.
Molemmat painoimme kypärät päähän ja talutimme herran yhdessä aittatallin eteen. Carkki ja Reega tulivat vähän myöhässä.
- Sori me ollaan myöhässä! Carkki huudahti.
- No ei se mitään, Fiia antoi anteeksi.
Fiona punttasi minut selkään ensiksi. Tämä talutti Pikun paalin viereen ja nousi sen avulla kyytiin. Lähdimme matkaan.
Pikku laiskasti mateli tietä. Fiona näytti kaikenlaista. Pois tieltä risut ja männyn kävyt! Iso hepo porukka talssi tietä pitkin kunnes oli ravin aika. Pompin satulassa yrittäen rentoutua. Fiona turvallisesti piti minusta kiinni. Shina luiskahti ompelukone Humun leveästä selästä Luy jätin eteen. Luy katsoi häntä ihmeksissään:
"Kuka kehtaa tulla jättiläisLuyn eteen!"
Naurahdin kun kuvittelin tilannetta. Shinqua oli ruhtinaallisesti pysynyt tämän selässä.
- Jaa että mites mää tonne selkään pääsen? Shina kysyi ihmetellen tilannetta. Shinqua sanoi jotain ja he taluttivat poninsa kannon eteen. Samalla Manki näki mörön joka osottautui Shinaksi joka oli kaatunut sammalten ja lumien sekaan. Mankipoju silti kiihdytti vauhtiaan. Shina nousi Humun selkään rohkeasti ja matka jatkui.
- Otetaan vähän laukkaa kun peppu alkaa olla jo ihan muussia! Shinqua huudahti.
- Iik mua jännittää laukkaaminen, tunnustin Fionalle.
- Mää ohjaan niin ota vaikka harjasta kiinni ja keskity pysymiseen,
Tämä neuvoi minua mukavasti.
Edessä olevat kiihdyttivät laukkaan. Pian liisimmekin laukassa. Ei se ollutkaan niin hirveätä! Suljin silmäni ja laukka jatkui maailman loppuun asti!
ähähähä! Ihana loppu. Kas näin jatkan tota toista sit ku jaksan ku se on niin tylsä.
17hm