henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on May 30, 2009 17:56:56 GMT 2
30.5. Kesä on täälläNojasin tarhan aitaan ja katselin siniselle, pilvettömälle taivaalle. Linnut visersivät kauniisti. Koivut, jotka olivat vasta saaneet lehtiverhon ylleen, humisivat tuulen tahdissa. Maisema oli lyhyesti sanottuna kesäinen. Sitten katseeni siirtyi tarhassa seisovaan ruskeaan hevoseen. Cassu seisoi ylväästi tarhassaan. Sen harja ja häntä heiluivat tuulessa ja sen korvat olivat hörössä. Aurinko maalasi ruunikon karvaan kultaisia valoviivoja, ja se sai sen näyttämään upealta. Huokaisin. Kesäloma oli juuri alkanut, ja se oli upea juttu. Olin heti koulun jälkeen vienyt vain todistuksen kotiin ja sen jälkeen tullut tallille. Suunnitelmissani oli mennä Cassulla maastoon.. ilman satulaa! Ja sen aioin toteuttaa. Otin riimunnarun käteeni ja kävin hakemassa Cassun tarhasta. Vein hoidokkini sisälle ja aloin harjaamaan sitä. Pölyä irtosi ruunan karvasta paljonkin. - Minnes oot menossa? ohikulkumatkalla ollut Josefiina kysyi. - Ai niin, unohdin kysyä! Saanko mennä ilman satulaa maastoon Cassulla? kysyin. - Hmm.. Jossu mietti. - Katsotaas.. Saathan kai sinä, mutta kännykkä ehdottomasti mukaan! tallin omistaja totesi lopulta. - Joo, kiitos, sanoin ja jatkoin harjaamista. Lopulta sain urakan loppuun ja laitoin suitset hoitsuni päähän. Talutin Cassun tallipihalle ja reissu saattoi alkaa.. Lähdimme pienelle metsäpolulle rauhallisessa käynnissä. Cassu vaikutti pirteältä, joten otimme pian ravin. Vaikka satulaa ei ollut, oli ruunan selässä miellyttävä istua ravissakin. Taputin ja kehuin vähän väliä Cassua, joka ravasi varsin hienosti. Pian edessämme avautuikin maantie. Otin käynnin ja menimme sitä jonkin aikaa. - Cassu.. haluatko laukata vähän? kysyin, kun laukkasuora näkyi suoraan edessä. Cassu heilautti päätään ja pärskähti. - Ok then, naurahdin ja pamautin laukkapohkeet hoidokkini kylkiin. Ja se se vasta olikin menoa. Tuuli liehutti Cassun harjaa ja häntää tuulessa. Musta, silkkinen harja kutitteli naamaani, kun laukkasimme laukkapolulla. Hymy nousi kasvoilleni ja Cassu ravisti päätään innostuneesti. Annoin sen laukata vähän lujempaa, muttemme kuitenkaan menneet kiitolaukkaa. Kaiken ilon ja riemun lopuksi Cassu pukitti ilopukin, ja olin vähällä lentää selästä, satulaa kun ei ollut. Naurahdin ja hiljensin laukkaa vähän. Nyt jos milloin pitäisi irrotella ja kunnolla, kesälomakin oli alkanut! Lopulta, kun molemmat aloimme jo hengästyä, hiljensin vauhdin ravin kautta käyntiin. Silitin Cassun kaulaa ja kehuin hevosta. - Se oli mahtavaa, sanoin ja taputin vielä kerran hevosta kaulalle. Kävelimme jonkun matkaa. Kello oli varmasti jo kuusi, mutta siltikään aurinko ei ollut laskenut. Huokaisin ja katsoin hoidokkiani hymyillen. Cassu tosiaan oli hieno hevonen, ja olin kiintynyt siihen kovasti. Mitähän tekisin, jos sille tapahtuisi jotain? Saavuimme pian takaisin tallille. Hyppäsin tallipihalla pois Cassun selästä ja taputin sitä kaulalle taas kerran. - Hyvä Cassu, kehuin hevosta ja lähdin viemään sitä talliin. Josefiina huomasi meidät tallipihalla ja ryntäsi luoksemme. - Miten meni? nainen kysyi ja käveli vierelläni, kun vein Cassua kohti tallia. - Mahtava reissu! Irroteltiin laukkapätkällä oikein olan takaa, ja pukkikin vielä tuli kaupan päälle, kerroin innoissani. - Ihme, ettet lentänyt, Jossu naurahti. - JOSEFIINAAA! Loviisa huusi vähän matkan päästä. - Mitäs nyt? Jossu kysyi. - Pampula karkasi, tuutko auttaan sen kiinniotossa? Pipsa on jo metsässä etsimässä sitä, Loviisa selitti. - Kaipa sitä sitten täytyy tulla, Josefiina huokaisi ja katsahti sitten minuun. - Huuhtele sen jalkoja vähän viileällä vedellä, hän huudahti vielä ennen kuin ehdimme mennä tallin ovesta sisään. Riisuin Cassun suitset, harjasin sen, putsasin sen kaviot ja vein sen sitten pesuboksiin ja avasin vesiletkun. - No niin, tämä tekee hyvää sun jaloille ton reissun jälkeen, selitin Cassulle, kun suihkutin sen jalkoja. Cassu katsoi minuun ja pärskähti. - Hassu, naurahdin ja suljin vesiletkun. Kuivasin jalat ja vein Cassun sitten hetkeksi aikaa talliin. Kuivasin pesuboksin lattian ja käväisin sitten oleskeluhuoneessa, jossa olivat Sini, Sirppa ja Kat. Näppäilin limuautomaatista Coca-colan koodin, kilautin rahan rei'ästä sisään ja pian pullo kolajuomaa kolahti alas. Raahasin itseni pullon kanssa oleskeluhuoneen ruskealle sohvalle. - Missäs oot ollu, kun noin hiessä oot? vieressäni istuva Sirppa kysyi. - Käytiin Cassun kanssa maastossa irrottelemassa näin kesäloman kunniaksi, naurahdin ja avasin kokispullon korkin. Juttelin tyttöjen kanssa jonkin aikaa ja palasin sitten takaisin Cassun karsinalle. Pujotin riimun ruunan päähän ja lähdin viemään sitä tarhoille. Avasin tarhan portin ja päästin hoidokkini vapaaksi. Cassu lähti laukkaamaan innoissaan kauemmaksi. Suljin portin ja jäin katselemaan hoitsuni irrottelua. Cassu pukitteli iloisesti ja sitten yhtäkkiä pysähtyi ja käänsi katseensa minuun. Hymähdin. Vaikka aurinko ei laskisi kunnolla vielä pitkään aikaan, alkoi iltarusko jo ilmestyä. Cassusta näkyi vain siluetti, jonka reunoja koristivat kullanhohtoiset viivat. Hevonen hörähti ja ravasi luokseni. Hymyilin taas. Sitten puoliverinen tunki päänsä kainalooni. Tuhahdin huvittuneesti, halasin hevosta ja kuiskasin sen korvaan: - Rakastan sua. 25 HM
|
|
|
Post by Anne on Jun 4, 2009 18:42:14 GMT 2
RuunavoimiaSpessu Elkulle, Sastulle, Jennalle ja Hennille. (Laatuhan on aivan karsea..)
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jun 5, 2009 11:35:51 GMT 2
Oih, ihana kuva taas kerran! <3 Kiitokset Annelle! 5.6. Don't eat my hair!Sori, taas vähän kökönpuoleinen kuva. Ens kerralla parempi (: 26 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jun 11, 2009 20:19:01 GMT 2
11.6. Minihoito taas- Moi, Cassu, tervehdin ruunaa tullessani sen karsinalle. - Anteeksi. En oo hoitanu sua pitkään aikaan, jatkoin ja silittelin kuonopilkkuturpaa. Josefiina asteli paikalle. - Henni! Suaki näkee täällä, nuori nainen hihkaisi innoissaan. - Joo.. on ollut vähän kiireitä.. sanoin ja avasin vierelläni olevan harjapakin ja hivuttauduin karsinaan. Otin harjapakista pölyharjan ja aloin sukia sillä Cassun ruskeaa karvaa. Pian kasvoni olivat täysin pölyssä. Taputin ruunaa kaulalle ja yskäisin pari kertaa. - Huhhuh, olipa homma, sanoin ja siirryin seuraavaan hommaan; kavioiden putsaukseen. Sitten kliksautin riimunnarun kiinni ja lähdin kuskaamaan ruunaa tarhaan. 27 HMEipä tullutkaan parempaa kuvaa ajanpuutteen takia.. :S
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jun 15, 2009 20:44:54 GMT 2
15.6. Taas kerran pikahoitelua28 HMAnteeksi taas kerran laatu..
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jun 20, 2009 14:34:32 GMT 2
20.6. Erikoinen tallipäivä
- Dodi! huokaisin onnesta, kun olin saanut kaikki lantakikkareet Cassun karsinasta putsattua. - Eikä mennyt kuin.. hmm.. puoli tuntia! jatkoin ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. - Vai karsinan sait putsattua, vastapäiseen karsinaan astellut Jenna tokaisi harjaillessaan Luyta. - Joo, Cassulla on joku yliluonnollinen voima sotkea karsina kakkakikkareilla vartissa, naurahdin ja tartuin hikisillä käsilläni kottikärryjen kädensijoihin ja lähdin kuskaamaan kakat kohti isoa lantavuorta.
Sain lastin vietyä oikeaan paikkaan (vaikka kottikärryt meinasivatkin kaatua matkalla) ja palasin sitten Cassun karsinalle. - En kyllä hae sitä sottapyttyä hetkeen tänne takas tuolta tarhasta, sanoin Jennalle, joka oli juuri vienyt Luyn tarhaan ja katselin puhdasta karsinaa. - Joo, ei kannatakaan vielä, Jenna sanoi. Samassa Jaakko saapui luoksemme. - Vai on sitä putsattu ja puunattu kokonainen karsina, hän sanoi huvittuneella äänensävyllä. - Aattele, jos joku nyt tuliskin ja.. Lause jäi kesken, mutta Jaakko teki selväksi, mitä tarkoitti pudottaessaan lantakikkareen keskelle karsinaa. Muutuin hetkessä tomaatinpunaiseksi. - SINÄ!! Saakelin häirikkö! huusin. Suunnittelin jo kostoa mielessäni. - Mitä? Se sun hoitsus tulee tuolta muutenkin sotkemaan, niin mitä toi haittaa? Jaakko sanoi ja vaikutti hyvin viattomalta. - Tämä kostetaan! huusin ja juoksin kottikärryjen luokse. Lähdin kipittämään niiden kanssa kohti sekopäisesti nauravaa tallimestaria ja pian mies on kottikärryjen kyydissä hokien kaiken maailman kirosanoja. - Kosto elää, naurahdin juostessani kohti lantalaa Jaakko kottareiden kyydissä. Pian aina niin vahingoniloinen tallimestari makasi haisevassa kakkaläjässä. Räkätin vieressä, kun mies nousi ylös lantakasasta, pahoinvoiva ilme kasvoillaan. - Perkeleen nulikka! Jaakko huusi perääni, kun lähdin edelleen nauraen hakemaan Cassua tarhasta.
- Helöy, lähetääs talliin kattoon, josko mentäs ratsimaan, sanoin luokseni saapuneelle ruunikolle, kliksautin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdimme tallustamaan kohti tallia. Cassun tarhakaverit, Luy ja Eppu, jäivät katselemaan, kuinka ruunaparka joutui lähtemään talliin ja mikä pahinta, ratsastusta olisi tiedossa!
Vein Cassun talliin ja pyöräytin sen karsinassa oikein päin. Napsautin riimunnarun irti ja pamautin karsinan oven myös kiinni. - See ya soon, vilkutin ruunalle ja lähdin käppäilemään kohti satulahuonetta. Satulahuoneessa olivat myös Roosa ja Sanni. Moikkasin tyttöjä nopeasti. - Ratsastamaan menossa? Sanni kysyi. Nyökkäsin. - Koulua aateltiin mennä, vastasin ja otin satulan syliini. - Haluakko seuraa? Sanni jatkoi ja nousi ylös. Ilmeeni kirkastui. - Totta kai! Tuutko säkin, Roosa? Roosa puisteli päätään. - En taida, kun käytiin just Joken ja Flooruskan kans talutuslenkillä. Mut tuun kattoon, blondi sanoi ja kaksikko lähti seuraamaan minua, Sanni jäi Aksun karsinalle satulan ja suitsien kanssa ja Roosa ja minä menimme Cassun luo. Avasin karsinan oven ja menin sisään. - Luvassa ois koulurääkkiä, puhelin ruunalle harjaillessani sitä. Roosa katseli karsinan vierestä. - Haluakko harjata? kysyin. Roosa nyökkäsi ja ojensin tytölle harjan. Itse kaivoin kaviokoukun harjapakista. - Nosta nyt, nooooosta, hermoilin yrittäessäni nostaa kaviota, joka kuitenkin lopulta nousi. - Missäs töhnässä säkin oot uinut, sanoin ja pudistin päätäni kaivellessani likoja pois kavioista.
Roosa sai Cassun puhtaaksi ja minä sain kaiken lian pois kavioista. - Olipa likanen taas vaihteeksi, huokaisin. Roosa nyökkäsi ja huokaisi. - Saanks auttaa satuloimisessa? vaaleahiuksinen tyttö aneli, ja nyökkäsin. - Sitte saatki pistää satulan, naurahdin ja Roosa parahti. - Mutku se on niin raskas.. blondi valitti ja naurahdin uudelleen. - Okay, pistä sä suitset. Varo, Cassu saattaa vähän luimia ton vyön kanssa, se ei tykkää siitä ollenkaan. Roosa nyökkäsi jälleen kerran ja rupesimme hommiin. - Nooni, nyt otappa näpit irti, kiristän vyön, sanoin ja aloin kiskoa tiukkaa satulavyötä kireämmälle. Cassu luimisti ja nosti päätään ylemmäs. - Ei kai se tee mitään? Roosa kysyi hieman epävarmana. - Eeei, se vaan näyttää, että nyt on semmonen juttu josta herra ei tykkää, sanoin ja päästin otteeni irti satulasta. - Veisitkö ton pakin takas, nii mää suitsin ton loppuun, kysyin Roosalta, joka tarttui heti harjapakkiin ja lähti kuljettamaan sitä satulahuoneeseen.
Lopultakin homma oli tehty ja Cassu oli valmis. Lähdimme Roosan kanssa taluttamaan Cassua kentälle, jossa Aksu ja Sanni jo olivat alkukäyntejä ottamassa. - Miten sä olit jo valmiina, vaikka meitä oli kaks Cassun kanssa, kysyin ihmeissäni nauravaiselta Sannilta. - Se onki mysteeri, Sanni tirskui ruskean ponin selästä.
29 HM
(sorry, tarinasta tuli vähän sekava ja loppu töksähti)
|
|
|
Post by Jusu on Jun 27, 2009 19:28:16 GMT 2
Rapsutteluhetki kesken harjaustuokion - Henni kolme kohistaLöin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Hennin kohiskuvaa aloin väkertämään pari viikkoa sitten inspiraation iskiessä ja päätin sitten kokeilla uutta tyyliä! Uhrasin tähän mooonta kiukunpurkausta, toivottomuusitkupotkuraivaria ja hihkaisua, kun jokin loksahti kohdalleen. Työtunteja en jaksa edes laskea, koska niitä on ripoteltu pitkin poikin viikkoja sinne tänne. Cassusta tuli vähän varsamainen ja Hennillä on iso pää (sori siitä, eipä ole koskaan ollut ihmisen piirtäminen miun alaa) ja sitä paitsi tää on paikoitellen aika utuinen, mut tykkään ideasta ja kuvastakin suunnilleen, etenkin talosta. Saa nähdä josko mä tällä tyylillä piirtelisin joskus toisteki. Onnea kolmesta kohiksesta!
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jun 28, 2009 12:35:17 GMT 2
Kiitoksia kovasti kuvasta, tykkään siitä paljon! 28.6. Unelma(Kuvan tarkoitus olla vähän suttuinen ) 30 HM!
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Jul 4, 2009 11:29:00 GMT 2
4.7. Aamulla
Kävelin hieman unisena tallille päin. Olin aika vasta herännyt, joten silmäni tuskin pysyivät auki. Pakkohan sitä oli edes joskus ottaa itseään niskasta kiinni kesälomalla ja herätä aikaisin! Yksi syy aikaiseen herätykseeni oli myös, että olin värjännyt hiukseni eilisiltana ja nyt hiukseni olivat täynnä blondeja raitoja ja muutenkin koko kuontalo oli vähän vaalentunut.
Saavuin pian perille Seppeleeseen. Avasin hitaasti tallin oven. Valot olivat päällä ja hevoset hereillä, huh, en ollut ensimmäinen! Katselin ympärilleni. Ketään ei näkynyt. Katsoin satulahuoneestakin, eikä sielläkään ketään. Sitten lähdin portaita pitkin yläkertaan, katsomaan oleskeluhuoneesta. - Moooooi, sohvalla Fiian ja Keikin kanssa istuva Luna moikkasi astuessani sisään huoneeseen. - Jee! On täälläki porukkaa! hihkaisin. Luna, Keikki ja Fiia naurahtivat. - Oot värjänny hiukses? Keikki hoksasi ja osoitti poninhännällä olevia hiuksiani. Nyökkäsin. - Niin tuli värjäiltyä, hekotin ja istahdin sohvan kädensijalle. - Mitäs te täällä? jatkoin porinaani. Tyttöjoukko kohautti olkiaan yhtä aikaa. - Saa kai täällä vaa hengailla? Fiia naurahti. Hymyilin leveästi. - Juu. Meiti tuli ihan hoitamaan Cassun, pitää sitten hoitaa Cadikin Artsilassa tänään ja vaikka mitä muuta, selitin. - Joten heipsan, meiti menee nyt kattomaan, missä kunnossa se hoitsuparkani nyt on, jatkoin ja pamautin oven kiinni perässäni. Kävelin portaat alas talliin ja kipitin suoraan Cassun karsinalle. - Helöyy, mitä kuuluu, sanoin iloisesti hoidokilleni, joka työnsi heti päänsä luokseni nähdessään tutun ihmisen tulevan. Cassu katseli taskujani innokkaana ja hevosen ilme sai minut purskahtamaan nauruun. - Sori, ei herkkuja tänään, valittelin ja näytin typötyhjiä taskujani. Cassu käänsi päänsä turhautuneena takaisin karsinan sisään ja alkoi mutustaa heiniä. - Huomenna ehkä sitten, sanoin ja kävin hakemassa harjapakin satulahuoneesta. Pudotin sen karsinan viereen ja sujahdin itse karsinaan. - Nyt ois sitte se harjaus vuorossa.
Aloin sukia ruunikon karvaa rivakoin vedoin ja karvoja lenteli minne sattuu. Pyyhkäisin välissä naamaani, joka oli täynnä pölyä ja hevosen karvoja. Urakka suoritettiin loppuun ja aloittelin kavioiden putsausta. Cassu ei taaskaan viitsinyt nostaa kavioitansa pätkän vertaa, joten niiden kanssa saikin tapella aimo tovin. Sain kuitenkin kaviot putsailtua ja Cassu ansaitsi loppujen lopuksi kunnon taputukset ja kehut harjauksesta. Sitten pitikin lähteä jo kiitämään pois päin tallilta, sillä tänään oli paljon tekemistä!
31 HM
|
|
|
Post by Liisa on Aug 5, 2009 20:49:45 GMT 2
Ensimmäinen päivä
Raotin varovasti tallin ovea ja pyyhkäisin nopeasti tallikenkieni kärjistä niihin liimautuneet märät ruohonkorret, jotka aamukaste oli kastellut. Tuntui siltä, kuin perhosilla olisi ollut juhlat mahani pohjassa. Kylmät aallot kävivät kurkkua kohti ja varpaita kipristeli. Jännitti. Oikealla puolellani oli Floora, joka pyöri hermostuneesti karsinassaan ympäri. - Nälkä? minä kysyin tammalta hymyillen ja kurkkasin sen ruokakaukaloon. Siellä makasi pari yksinäistä kauranjyvää ja siellä täällä. - Senkin possu, minä nauroin ja siirryin silittämään Humun turpaa. Tamma puhalsi kevyesti ja siirtyi rouskuttamaan omia muoniaan, joita Floora vahtasi onnettoman näköisenä kaltereiden toiselta puolen. Käytävän toisella puolella Luy nuokkui silmät puoliummessa, nosti hieman päätään minun kävellessäni ohitse, huokaisi sitten syvään ja jatkoi torkkujaan. Viimein olin sen karsinan kohdalla, joka oli minun päämääräni. Ruunikko puoliverinen nosti päätään ja sen suupielistä tippui kauranjyviä. Kauaa se ei minua jaksanut katsella, vaan upotti taas turpansa ruokakaukaloonsa. - Pyh romanttisille hörähdyksille, minä sanoin ruunalle. Niinpä, aina kirjoissa hoitohevonen tai joskus jopa omakin hevonen toivotti sinut tervetulleeksi romanttisella hörähdyksellä, korvat hörössä, makupaloja kärkkyen. Niin, Cassu oli nyt hoitohevoseni. Cassu oli nyt hoitohevoseni!
Piti ottaa karsinan ovesta tukea, kun mietin asiaa. Eilen olin vielä mietteissäni suunnitellut maastoreissua, tuo komea ruunikko mielessäni kummitellen, ja nyt seisoin sen oven edessä tuijottaen lumoutuneena kaunista hevosta, joka oli viimeinkin saanut syötyä. - Okei, poitsu, nyt vähän äksöniä peliin! Paikalle maleksi puoliuninen Jaakko, kuin tilauksesta. - Osaatpa aina seilata paikalle oikeaan aikaan, virnistin hänelle. - Onks kaakit jo syöny? - Juu. Ota sinä Luikku ja Eppu niin minä vien Cassun. - Niin minne? - Tarhaan, haloo. - Juu.
Niinpä minä ja Cassu lähdimme sipsuttamaan kohti tarhoja Jaakko, Luy ja Eppu perässämme. Cassu oli innoissaan. Se päristeli ilmaa ja henkäili ihastuneena. - Et taida vielä oikein tuntea minua, minä lepertelin Cassulle. - Älä pelkää. Kyllä meistä tulee hyvät ystävät! Cassu ei korvaansa lerpauttanut minun jutuilleni, joten loukkaantunutta naamaa esittäen päästin sen irti tarhaan. Oli vuorossa alkushow, rajojen koettelua ja järjestyksen järjestelyä, mutta pian hevoset tasoittuivat ja jäivät nyhtämään ruohonkorsia maasta. Ihailin niitä siinä aikani, kunnes kiirehdin takaisin talliin auttamaan Jaakkoa hevosten tarhauksessa. Kun pollet oli saatu pihamaalle, alkoi karsinoiden siivousurakka, ja minä pakenin ajoissa satulahuoneeseen Cassun varusteita katsomaan. Henni oli tehnyt hyvää työtä, mutta viime putsauksesta oli kuitenkin jo aikaa, joten solkien välistä ja läppien alta löytyi jos jonkinlaista kuraa. Satulahuoneen ovi kävi ja sisään ryntäsi pää kolmantena jalkana Nana. - Liisa! Cassun uusi hoitaja! Tiesin että sinä pääset, höppänä… - Möö, minä vastasin ja sudin satulaa sienellä. - Katso nyt, mikä urakka sinua odottaa Sirppasen satulan kanssa. Nanan onnellinen ilme vaihtui kalmankalpeaan järkytykseen. - Ei, ei… hän voihki ja vietti seuraavan puoli tuntia Siirin satulaa hangaten.
Uskaltauduin tallikäytävälle, kun karsinanputsausurakka oli ohitse ja onnekseni kukaan ei tullut tyrkyttämään talikkoa käteen. Sen sijaan törmäsin Henniin, joka tuli minua vastaan hymyillen. - Onnea Cassun uudelle hoitajalle. Pidä siitä hyvää huolta. - Ehdottomasti, minä virnistin. - Vaikka ei se oikein välitä minunlaisestani höppänästä… -nOdotahan vain! Kunhan ilmestyt tarpeeksi tiuhaa tahtia sen luokse ja muistat aina rapsuttaa ja olla kiltti sille, niin teistä tulee parhaat ystävät hetkessä. Se on mahtava ruuna, Henni nyökkäili. - Eikö sinun tule Cassua ikävä? - Totta kai, Henni huokaisi. - Mutta on parempi näin. - Niin kai, minä hymyilin.
Kun oli evästaukoni, sain äidin tekemät kinkku-juustoleivät nopeasti valmiiksi ja niinpä saatoin siirtyä hetkeksi hengähtämään oritarhan paikkeille, jossa tutut hevoset pomppivat ja söivät ja kokoontuivat kerjäämään herkkuja niiltä raukoilta, ketkä eksyivät tarhan luokse hevosia ihailemaan. Herkkuja minulla ei ollut, mutta Cassu tyytyi rapsutuksiinkin. Eppu mulkoili mustasukkaisesti (Luy ei katsonut päinkään), mutta vakuutin sille, että joko Wire tai Elkku saapuisivat pian sitä rapsuttelemaan. Hetken kuluttua ruuna pudisti päätään ja lähti lönköttämään Luyn luokse, ajamaan ruunaa pois heinäkasalta. Minä katselin Cassua ja rapsutin sen otsaa ja silitin sen korvia. - Hieno poika, oikein hieno. Ruuna vain tuhisi ja katsoi minua. Käsittikö se, mitä oli tekeillä? Käsittikö se, että minä olen sen hoitaja? Käsittikö se, että nyt se saisi nähdä minun naamaani vähintään kerran viikossa ympärillään hyörimässä? Kai se käsitti, sillä se tönäisi kättäni pehmeällä turvallaan ja sen katse ennusti jotakin mukavaa – pilke silmäkulmassa, tietenkin.
( Liisa & Cassu: 1HM)
|
|
|
Post by Liisa on Aug 6, 2009 10:39:21 GMT 2
6.8.2009 - TutustumistaOli pakko taas laittaa tänne hoito = )) Tuo 'Älkää kysykö' sen takia, että ennen valokuvausta paita oli ihan hirveän näköinen. Siis kuvasin 5mp pokkarikameralla, ja vähän dodge toolia photoshopilla. : D Ja tuollainen on tulos.
|
|
|
Post by Liisa on Aug 9, 2009 11:12:48 GMT 2
9.8.2009 - Rankkaa olla heppatyttö
Napsautin Cassun riimun lukon kiinni ja suukotin hevosta otsalle. Se laski päätään ja lähti lompsimaan perässäni ulos. Ulkona se nosti päänsä ylös, höristi korviaan ja päästi kimeän hirnahduksen, ja alkoi tanssahdella paikallaan. ”No niin, poika. En minä vielä aio nousta selkään ihan itsenäisesti”, minä mutisin rauhoitellen. ”Nyt lähdetään talutusretkelle. Molemmat saa liikuntaa”, minä hymyilin ja päättäväisesti astelin maastoja kohti. Aurinko paistoi eikä pilviäkään näkynyt mailla halmeilla, tosin silloin kun niitä horisontista nousi, voimakas tuuli puuskaisi ne pitkälle pois. Kun pääsimme polulle, mutkan takaa rivakassa ravissa saapuivat Jenna ja Jambo. Heilautin kättäni ja Cassu hypähti eteenpäin. Jenna seisautti Jamppasen kohdallemme ja antoi ruunien nuuskia toisiaan, samalla kun juttelimme joutavia kauniista säästä. Matka jatkui. Kun saavuimme metsän siimekseen, alkoi korvieni ympärillä inistä, ja niskaa poltella. Hyttyset, nuo kauheat viholliset, olivat saapuneet paikalle. Onneksi polku haarautui peltoja kohden. Hoputin Cassua hieman ja se nosti rauhallisen ravin. Juoksimme rinnakkain pitkän matkaa, kunnes itseänikin alkoi hengästyttää eivätkä jodhpurit enää jaksaneet nousta polun pinnasta. Niinpä rauhoituimme hetkeksi ja katselin Cassun kiiltävää karvaa. Olisihan tuonne selkään mukava nousta, ja olinhan minä siellä jo ollutkin. Tien varressa oli suuri, sammaloitunut kivi kuin tilauksesta, mutta… kypärä puuttui, enkä halunnut ilman sitä nousta selkään. ”Joku toinen päivä sitten”, huokaisin Cassulle ja silitin sitä. ”Olet sinä poika komea, tosi komea. Hieno hevonen.”
Saavuimme tallille noin puolen tunnin kuluttua. Harjasin Cassun puhtaaksi ja päästin sen oritarhaan - jossa se tietysti pyöri mudassa heti ensi töikseen. "Koita nyt sitten sukia sua puhtaaksi", minä hymyilin. "Liisa!" joku huusi takaani. Se oli Nana. "Haluatko tulla seuraksi, kun pölytän Siirin harjat?" "Totta kai", virnistin ja painelin Nanan perässä talliin.
Pöly poltteli jo kurkussani, kun istuimme tallin ulkoseinällä ja hankasimme tarmokkaasti harjoja piikkisukaa vasten, välillä kastoimme harjaksia vesisankoon ja jatkoimme puhdistusta. Seuraamme oli liittynyt myös Ros, joka hitaasti mutta varmasti hankasi Blondin harjoja, sekä Keikki, joka avusti Rosia tämän urakassa. Lisäksi lähellä jalat ristissä istui Lynn, joka oli täydellä tarmolla nyppimässä jouhia Sentin kammasta. "Tämä se on heppatytön työn suola!" Lynn puuskahti ja laski kamman koriin. "Ehottomasti", minä hymyilin ja kastelin pölyharjan sangossa. "Sitten taas tulee joku, joka ei tajua, ettei harjoja uiteta kuralammikoissa pihalla", Ros huokaisi synkkänä.
"No teillä on ees apuvoimaa", Nana hengähti. "Ros saa Jaakon hommaan mukaan koska vaan..." "Sinä et tiedä mistä puhut!" Ros kiljaisi. "Nojoo, ei ehkä ihan koska vaan. Mutta Lynniäisellä on Jusa ja onhan sulla Ros tuo Keikki tossa vieressä", Nana luetteli. "No mutta entäs muut askareet! Karsinan siivous - vaatteet kurassa ja käsivoimat lopussa. Harjojen pölytys - kurkku täynnä tomua ja silmät kirvelee - ja joku kuitenkin sotkee ne heti. Hevosen harjaaminen - mukavaa, mutta ponski piehtaroi heti kun mahdollista. Ja tarhojen putsaamista tai helteisellä kentällä aloittelijoiden taluttamista en halua ajatellakaan", Ros vuodatti. "On rankkaa olla heppatyttö", Lynn kuittasi. "Mutta onhan se antoisaakin", minä hymyilin ja muistelin, kuinka ihanan retken minä ja Cassu olimme yhdessä tehneet. "Kyllä se loppujen lopuksi on vaivan arvoista - voita puolellesi hevosen ystävyys ja luottamus!" Lynn julisti. "Ystävyys ja luottamus?! Kerrankin minä siivosin Topin karsinan kovalla työllä ja mitä sain palkaksi? Mulkaisun ja väläyksen sen hampaista! Pah!" Ros huudahti. "Se on Topin tapa osoittaa kiintymystä", Keikki hymyili. "Ai, pitäisikö minun antaa sen järsiä itseni verille siksi, että se osoittaa kiintymystään?" "Ehkä", Nana hymyili. "Minä kovaa työtä teen ja palkaksi hevonen laskee kengälleni!" Ros parkui. "Rauhotu, rauhotu. Kyllä töitä tekevä palkitaan...", Lynn huomautti. "... Vaikka se olisikin limainen kaurapusu!" Minä lopetin.
---
Mulla taas ajatus juoksee. Liisa & Cassu 3HM.
|
|
|
Post by Liisa on Aug 15, 2009 13:40:19 GMT 2
15.8.2009 - Pullonpyöritystä
Ah, miksi kännykästä aina loppuu akku, kun sen pitäisi herättää sinut aamulla säntilleen seitsemältä? Puhu pukille! Minun kännykälläni tämä on vakio-ominaisuus: aina kun säädän siihen herätyksen, herään seuraavana aamuna puolta tuntia myöhässä huomatessani, että kännykän akku on loppunut yön aikana ja minun täytyy jättää väliin aamupala, tukan kampaus, hampaiden harjaus ja pukeminen sekä laukun pakkaus, jos haluan kouluun ajoissa. Ihme kyllä en kuitenkaan voi mennä kouluun Hello Kitty – yöpuvussa enkä voi kanniskella siellä laukkua, jossa ei ole muuta kuin yksi tylsä karkkipaperi (vaikka siellä kuuluisi olla ruotsin kirja, matikankirja, historian kirja, jumppavaattet + köksän vihko). Niinpä tänäkin aamuna oli pakko heittää päälle ne vaatteet, mitä tuolilla oli, pistää takkutukka ponnarille ja juosta villasukat jalassa äkkiä porkkanaa nakertaen tunkemaan kirjoja laukkuun.
Aamupala oli siis jäänyt laihaksi, mutta onneksi koulussa oli ollut broileripyöryköitä enkä joutunut polkemaan vatsa kurnien Seppeleelle – ja olihan minulla mukanani äidin tekemä lihakeittokin. Pihassa olevien pyörien ja mopojen määrästä saattoi jo päätellä, ettei perjantai ollut tallilla mikään autio päivä. Jos käveli korvat höröllä, yläkerran melun saattoi kuulla pihalle saakka.
Yläkerrassa oli melkoinen meininki. Sohva parka oli ajettu äärirajoilleen ja vieterit paukkuivat, kun Lynn, Yuff, Keikki, Elkku, Jenna, Pipsa ja Eija olivat ahtaneet sen täyteen. Selkänojien ja käsitukienkin päällä keikuttiin. Josefiina yritti rajoittaa meininkiä kiljumalla kertomuksia sohvan kärsimyshistoriasta, ja nojatuolilla näkyi löhöävän Anne, joka näytti siltä, kuin yrittäisi sulkea koko maailman pois ympäriltään. ”Hiljaa!” minä huudahdin. Joukko hiljeni hieman. ”Ihanaa”, Anne hengähti ja otti kädet pois korviltaan. Sohva huokaisi kuin helpotuksesta eivätkä sen sisukset enää narisseet pahaenteisesti. ”Lukki!” Elkku kiljahti ja narina-valitushuuto alkoi taas, kun ryhmä kiljuvia hoitajattaria pakkautui sohvan päälle. Annekin sai tällä kertaa osansa – sohvalta ulos savustettu Keikki hyppäsi nojatuolin käsinojalle ja Anne parkaisi. ”Nyt mie kyllä lähden ulos täältä… Palmikkoa treenaamaan.” ”Moikkaaaaa!” Elkku kiljui ja sai Annen pitelemään päätään kahta kovemmin. Keikki heilutteli kädessään tyhjää kokispulloa, jota Pipsa oli hetki sitten vielä tuijottanut nälkäinen kiilto silmissään. ”Nyt se sitten jo tyhjeni. Tylsää.” ”Pelataanko pullonpyöritystä?” Jenna väläytti. ”Ei pelata!” Josefiina parkaisi. (Traumoja…?) ”Joo joo!” Elkku kannusti. ”Ehdottomasti!” Keikkikin suostui. ”Vähän piristystä taukohetkeen”, Eija sävelsi. ”Eikö pitäisi tuoda heppoja sisään…” yritin, mutta yritykseni teilattiin heti. Josefiina, Lynniäinen ja päätään pudisteleva Yuff vedettiin rinkiin mukaan ja puolen litran kokispullo pistettiin laulamaan. Ensimmäisenä sai luvan pyörittää Jenna, ja pullon punainen korkki osoitti suoraan Keikkiä päin. Tyttö valitsi tehtävän. ”Hae ponitarhalaiset sisään. Olisi jo aikakin”, Josefiina ehdotti tylsistyneenä. Tehtävä hyväksyttiin ja hetken kuluttua Keikki palasi yläkertaan posket punottaen. Ponit olivat sisällä ja jo joitakin tuntilaisia oli saapunut niitä hoitamaan. Peliä jatkettiin.
Seuraavaksi pullonkorkki osoitti Lynn. ”Totuus”, Lynn valitsi. ”En jaksa tehdä yksinkertaisesti mitään tehtävää, jalka on ihan puuduksissa, kun olen istunut tässä vaikka kuinka kauan. Ei sitten mitään härskiä”, hän varmisti ja jäi kuuntelemaan, minkä tehtävän mielivaltainen jury valitsisi hänelle. ”Kysykää jotain Jusasta. Ne ovat niin lovey-dovey nykyään. Eikö niin?” Josefiina sanoi. ”Älä mulle ala, kun itse deittailet jotain raihnaista känniläistä…” ”Syytetty vastatkoon vain kysymykseen!” Josefiina kiljaisi. ”Ahahaa”, Elkku virnuili ja töni Josefiinaa kyynärpäällään. ”Haluatko ajaa kanssani auringonlaskuun…” Keikki imitoi Artsia. ”Toi oli hyvä”, Yuff purskahti nauruun kuullessaan Keikin realistisen imitaation. ”Vain me kolme. Sinä, minä ja…” ”Hevonen?” Jenna kysyi Josefiinan ääntä mukaillen. ”Ei! Sinä, minä ja pontikkapullo.” Monet purskahtivat nauruun, kun Josefiinan kasvot muuttuivat hitaasti valkean kautta aistikkaan violettiin ja siitä räiskyvän punaiseen. Hän puri hampaitaan yhteen – oliko kyseessä vihastus, ihastus vai nolostus? Josefiina pudisti päätään ja vaati, että nyt lopetettaisiin ’siitä tryffeliaivosta’ puhuminen. ”Sangen kaunis kutsumanimi”, Pipsa huomautti. ”Keskitytään peliin! Ei mitään kyseenalaista enää!” ”Yritätkö väittää, ettet haluaisi kuutamoajelulle Artsin kanssa?” Eija kysyi. ”Yritän, mutta näköjään yleisö on täysin kuuro vastaväitteille…” Josefiina selitti. ”Okei, jatketaan”, Jenna rauhoittui. Samassa Ellin punainen pää ilmestyi ovenrakoon. Hänen naamansa oli nyrpeä kuin rusina. ”Alas koko konkkaronkka! Aloittelijat ovat tuolla ihan sormi suussa ja hevoset olisi haettava sisään!” Pyöritimme vielä viimeisen kierroksen – ja pullo osui minuun. ”Kenestäs sinä sitten tykkäät?” Eija kysyi, kun valitsin totuuden. ”Jostain oikein söpöstä pojasta”, Elkku kiusoitteli. ”Niin tykkäänkin”, minä myönsin auliisti. ”Ai? Kenestä?” Lynn kiinnostui ja nojautui eteenpäin. ”Sillä on ruskea karva ja musta tukka…” ”Joku turkkilainen kebabinvuolijako?” ”… Ja neljä jalkaa ja kaviot.” ”Cassu?” Eija hymyili. ”Totta kai”, virnistin. Muut alkoivat vaatia kunnon vastausta, mutta Ellin sitkeä patistaminen sai meidät kaikki alakertaan aloittelijoita auttamaan ja hevosia tuomaan, kun talli oli jo alkanut täyttyä vierailijoista ja joka paikassa oli jotain tehtävää. Niin, siitä minä tosiaankin pidin – se oli minun ihastukseni! Sillä oli ihania luonteenpiirteitä ja se paransi päivän kuin päivän – suloinen Cassukainen!
---
Liisa & Cassu 4HM
|
|
|
Post by Liisa on Aug 23, 2009 9:51:20 GMT 2
23.8.2009 - Yllätys Cassulle!--- Liisa & Cassu 5HM =)
|
|
|
Post by Liisa on Sept 6, 2009 9:32:34 GMT 2
6.9.2009 - Sadepäivän puuhia
”Tulehan, poika. Tule.” Vettä satoi taivaan täydeltä ja Cassu näytti riimunnarun päässä uitetulta rotalta. Sen sadeloimen helmoista putoili vesitippoja. Mustassa harjassa niitä kimalteli useampikin, ja ruunan etutukka oli liimautunut otsaan kiinni. Se niiskautti pari kertaa. ”Ettet vain vilustuisi”, minä puhelin matkalla talliin. ”Onneksi sulla ei ole tunteja tänään. Vaikka onhan maneesi keksitty.” Tallissa kunnon valaistuksessa minulle paljastui koko totuus. Nams, vatsanalus oli täynnä osaksi märkää ja osaksi kuivunutta kuraa, häntä oli kuin yksi mutainen koppura vaan ja jalkoihin en uskaltanut katsahtaakaan. Päätin taluttaa Cassun pesupaikalle ja huuhdella lämpöisellä vedellä kurat veks, harjathan siinä vain menisivät pilalle jos niiden kanssa yrittäisin tätä katastrofia selvittää. Pesutarvikkeita hakiessani satuin kurkkaamaan shettiskarsinaan. Siellä ahersi Pipsa, jonka hoidokki Pampula oli yltä päältä mudassa. Saatoin vain hymyillä suopeasti ja osanottavasti. Olihan minullakin urakkaa, ja juuri sinä päivänä Cassu oli päättänyt alkaa säikkyä vesiletkua. ”Se ei ole kyy”, minä vakuuttelin, mutta jotenkin minusta tuntui, etteivät puheeni menneet läpi. Kun olin viimeinkin saanut hevosen puhtaaksi, paikalle ilmestyi mietteliään näköinen Josefiina. Putipuhtaissa varusteissa. Saappaissakaan ei juuri tippaakaan kuraa näkynyt. ”Oletko sinä jossain kokovartalosukassa tuolla hihhuloinut vai mitä”, minä kysyin ja vertasin kuranruskeiksi muuttuneita jodhpureitani Jossen puhtauttaan kiiltäviin saappaisiin. ”Vaihdoin justiinsa vaatteet sisällä. Näyttää siltä, että Cassu ei mene huomisenkaan tunneille, ja sillä oli eilen vapaapäivä. Joten sä voisit liikuttaa sitä tänään jollakin tapaa, ettei se sitten ylihuomenna ole ihan vaan tikittävä aikapommi”, Josse ehdotti. ”Totta kai. Päästäänksme maneesiin?” ”Kyllä tolla säällä. Se taitaakin olla ihan vapaa.” Nyökkäsin ja aloin vetää Cassun päälle erilaisia pukineita. Ruuna huokaisi syvään, kun se tajusi, että pihallehan tässä oltiin menossa. Ei mitään löhöilyä sisällä. Kun olin nostamassa satulaa sen selkään, muutin mieleni. Ehkä voisinkin juoksuttaa sitä ja antaa sen riehua maneesissa miten tykkää. Vähän jotain vaihtelua sen tylsään tuntipollen elämään. Heitin Cassulle päähän kapsonin, jota voisin käyttää myös riimuna, ja sitten tuiskahdimme ulos sateeseen. Menimme puolijuoksua maneesille. Se oli tyhjä ja pimeänä. ”Ihanan rauhallista”, minä huoahdin ja varmistin, että kaikki maneesin ovet olivat kiinni. Sitten tein kohtalokkaan liikkeen: napsautin riimunvarren irti kapsonista. Cassu ei hetkeen ymmärtänyt, mitä tapahtui. Se seurasi minua, kun kävelin kentän keskelle, mutta tajusi pian lähteä ravaamaan komeaa ravia ympäri maneesia. Nappasin seinältä juoksutusraipan ja läimäisin sillä pari kertaa maata vasten, ja hevonen intoutui hetken kuluttua laukkaamaankin. Se laukkasi täynnä intoa ympäri maneesia, välillä kylki maata viistäen. Joku oli jättänyt esteen pystyyn toiseen päätyyn, ja Cassu päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Se leiskautti innoissaan esteen ylitse. ”Wau”, minä henkäisin ja seurasin katseellani hevosta. Kauaa ei kuitenkaan riehumisleikki jaksanut hevosta innostaa. Pian se hiljensi raviin, käyntiin. Se lähti minua pakoon, kun kävelin sitä kohti. Käännyin selin ja odotin, että uteliaisuus ottaisi Cassusta ylivallan. Pakotin itseni olemaan vilkaisematta, mutta hetken kuluttua oli pakko vilkaista. Aivan. Hevonen mussutti esteisiin koristeiksi tarkoitettuja havunoksia maneesin laidalla. ”No niin”, minä juttelin rauhallisesti. Tällä kertaa Cassu ei lähtenyt pakoon, vaan antoi helposti kiinni. Ulkona jyrähti ukkonen. ”Tästä se nyt sitten alkaa”, minä hengähdin vatsanpohja kujertaen.
---
Liisa & Cassu 6HM.
|
|