|
Post by Mariel on Aug 20, 2008 18:14:12 GMT 2
19.8. - Vielä yksi lepopäivä -
|
|
|
Post by Mariel on Aug 21, 2008 18:13:59 GMT 2
20.8. - Rauhallinen maastolenkki -
|
|
|
Post by Mariel on Aug 21, 2008 19:02:55 GMT 2
21.8. - Tehorääkkiä -
Astelin kuraista, Seppeleeseen johtavaa tietä. Koulu oli nyt ruvennut viemään kallista aikaani ja tuntui, että koulu olisi nyt ensisiaisesti hevosia tärkeämpi, mutta järkevästi mietittynä olisin hullu jos lopettaisin hevosten hoitamisen!
Suunnistin tallin ovelle ja vilkuilin ympärilleni. - Ei ketään, lausahdin salamyhkäisesti ja naurahdin hyvälle suunnitelmalleni.
Talli oli tyhjä. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Tottuneesti nakkasin reppuni Cassun karsinan eteen ja kurkistin karsinassa nuokkuvaa ruunaa.
- Moi ukkeliini, Sanoin reippaasti ja kosketin Cassun sametti turpaa.
- Tänään pääset tehorääkille, jatkoi iloisesti hymyillen.
Vaivautuneesti Cassu heilautti päätään, kuin inhon merkiksi.
- Kyllä, kyllä ja ossuuspankkiin!, Vastasin ruunan vatsahaikoisuudelle, ottaen nyt suunnaksi maneesin.
Punainen halli näytti suojaisalta ja lämpimältä, näin ulkoapäin ja vielä sateen keskeltä.
Pukkasin raskasta liukuovea metrin verran ja pujahdin hiekka "baanalle".
Etsein katseellani parit puomit sekä estetolpat ja rupesin niistä kokoamaan erinlaisia esteitä.
Rankan urakan jälkeen, huokaisin väsymyksestä ja katsahdin vielä työni tulosta.
- Yksi 40cm, 50cm, 60cm, 80cm ja vielä yksi metrin este, sanoin itselleni ja kuikistin satavalle pihalle.
- Cassu oottaa! Oli nopea huutoni, ennen kuin rynnistin vesisateen sekaan.
Märkänä ravistelin vesipisarat vaatteistani ja palasin takaisin pörriäiseni karsinalle.
Avasin boksin oven ja kiinnitin Cassun käytävälle, harjaus asemiin.
Ripein askelin kolusin satulahuoneesta ruunan varusteet, jotka levittelin harjaus paikan läheisyyteen.
Cassu steppaili käytävällä varsin levottomana, mutta heti kun pölyharjan harjakset koskettivat ruunan kylkiin, se rauhottui.
- Hieno poika, kehuin ukkoa ja jatkoin harjaamista entistä pidemmin vedoin.
Pian Cassu oli harjattu, kaviot koluttu lioista sekä jouhet saatu kuriin, joten nyt oli satulan vuoro.
Musta nahkasatula painoi käsieni päällä, joten nopsasti nostin raskaan sarjan istuimen Cassun selkään. Vippasin nahkaisen satulavyön alas ja hapuilin sen ruunan pyöreän mahan alta.
Vetaisin satulasiivet ylös päin ja kiristi satulavyötä ensimmäisiin reikiin. Seuraavaksi taitelin suitset Cassun päähän.
- Volaa, hihkaisin innosta ja nostin ratsastuskypäräni repun syvyyksistä ja lähdin taluttamaan Cassua maneesille.
Vesi pisarat rummuttivat maata, enkä olisi voinut kuvitellakkaan lähteväni tällä säällä maastoon. Suosiolla talutin hoidokkini maneesin keskelle, jossa vetaisin satulavyötä vielä hiukan tiukemalle.
Viimeisenä nakkasin ohjat Cassun kaulalle, laskien sitten jalustimet alas. Varovasti nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni korkealle selkään.
Tahmean oloisesti Cassu vastasi pohkeeni painoihin, joten otin hiukan ääntä mukaan.
Pian takana oli pari pitkin ohjin käveltyä kierrosta, joten maiskautin ja saman aikaisesti painoin pohkeillani Cassun reippaaseen raviin.
Ruuna lähti hapuillen liikkeelle painaen rajusti ulko-ohjaa. Hetken vikaa korjailin ja onnekseni Cassu lopetti kiskomisen, jolloin pääsin vasta oikeisiin hommiin.
Tein voltteja, ympyröitä, kiemuroita, pysähdyksiä, siirtymisiä ja temmon vaihteluita. Kaikki sujuin ongelmitta, mutta pahin olisi vasta edessä.
Siirsin ulkopohkeeni aavistuksen taakse päin ja painoin sisäpohkeellani Cassun laukalle. Pitkän sivun annoin ruunan laukata vapaammin, mutta pienen temmon vaihdon jälkeen oli suuntana 40cm pysty.
Reippaasti Cassu syöksähti esteellee ja astui sen yli leikiten.
Totesin esteen liian helpoksi isolle hevoselle, joten pääni pistosta jätin 50cm välistä ja otin kohteeksi 60cm okserin.
Taas suurella taidolla ja ennen kaikkea tunteella, Cassu selvitti tämänkin esteen.
Pudistelin päätäni ruunan ihme innolle, joten käänsin Cassun laukan tahdittamana 80cm muurille. Tunsin kuinka allani oleva ruuna muljahti ja melkein kieltäytyi, mutta oikeassa kohdassa napattu pohje teki nyt suuren vaikutuksen, jolloin sain Cassun "lentämään" esteen yli.
Kehuin Cassua sanoin ja rapsuin ja annoin sen hetken kävellä.
Kuitenkin ajauduin taas ajatuksiini, joten Cassu herätti minut tähän hetkeen mini pukilla.
- Ai, joo...Somersin jotain ja nappasin ruunan reippaalle raville, suuntana nyt valtava metrin pysty.
Korvissa kaikui laukan rytmi ja edessä vilkkui vatava este. Jollain ihme voimalla runttasin Cassun esteelle ja tunsin kuinka se nousi melkein pysty suoraan ylös.
Melkein kiljuin kauhusta, huomatessani ruunan hypänneen juuri valtaisan metrin esteen.
En tiennyt että itkeä vaiko nauraa. Taputin Cassun kaulaa ja ennen kaikkea halasin hoidokkiani, huippu suorituksesta.
Taas annoin ruunan kulkea käynnissä pari kierrosta, jonka jälkeen ohjasin Cassun maneesin keskelle.
Ruuna pysähtyi ja samalla huokaisi raskaasti. Hymähdin ja valahdin alas selästä, nostaen sitten jalustimet ylös.
Väsyneenä lähdin taluttamaan Cassun ulos maneesisa, syksyiseen säähän.
- Mariel ja Cassu -
|
|
|
Post by Mariel on Aug 22, 2008 19:58:11 GMT 2
22.8. - Irti en susta tahtoisi koskaan päästää -
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Feb 28, 2009 17:28:49 GMT 2
28.2.2009 - TutusteluaVatsanpohjassani kipristeli, kun kävelin kohti Seppeleen tallia. Tänään se päivä, jota olin odottanut - ensimmäinen hoitopäiväni! Hoidokkinani oli Caramonde Cactuar, tutummin Cassu, upea puoliveriruuna. Pelkkä ajatuskin ihanista hoitohetkistä sai minut hymyilemään, ja huomatessani tallin häämöttävän valkeassa horisontissa, päätin hölkätä loppumatkan tallille. Saavuin tallipihalle hengästyneenä. Juokseminen paukkupakkasessa tuntui normaalia väsyttävämmältä. Hengähdin hieman ja katselin ympärilleni. Cassu ei ollut pihalla, joten päätin kävellä talliin. Missäs muualla ruuna olisi, jos ei tarhassa, kentällä, maastoissa tai tallissa? Astuin lämpimään talliin. Talliradio soitti Lady Gagan Poker Facea. Huokaisin, sillä suoraan sanottuna olin hieman kyllästynyt kyseiseen kappaleeseen. Ja sitä paitsi, hevosten hirnunta olisi parempaa musiikkia kuin kaiken maailman hittibiisit yhteensä. Brenna ja Veronica hoitelivat Mankia kaikessa rauhassa sen karsinassa. Moikkasin heitä. - Jahas, vais ollaan sitä tultu hoitelemaan? Jännittääkö? Brenna kysyi ja hymyili minulle kaltereiden läpi. - Joo, vähän jännittää, vastasin ja hymyilin. Jännitys tosiaan paistoi kasvoiltani. - Lykkyä tykö, Veronica tokaisi ja jatkoi vaalean ruunan harjailua. Kiittelin nopeasti ja kävelin Cassun karsinan luokse. Siellähän ruuna seisoi, korvat hörössä. - Hei, poika, tervehdin hevosta ja silitin hellästi sen turpaa. - Harmi, kun omistajasi lähti pois, kuiskasin sille. Ihan, kuin ruuna olisi ymmärtänyt kaiken, sillä sen silmistä paistoi suru ja pettymys. Silitin Cassun turpaa. Se tuntui ihanan samettiselta. Hymyilin. - Saatkin nyt hieman tutustua minuun, pojuseni. Samassa Anne saapui vierelleni. - Jahas, täälläkö sitä hoidellaan? brunette kysyi ja hymyili lempeästi. - Ehh.. niinpä kai, vastasin epävarmasti, silitellen yhä ruunan turpaa. - Noo, saat tutustua siihen ihan rauhassa. Voisit vaikka kokeeksi hieman harjailla ja vaikka viedä tarhailemaan, Anne sanoi. - Lykkyä tykö vaan, ja muista pitää hauskaa. Hymyilin Annelle. Päätin sitten ryhtyä toimeen, ja lähdin hakemaan Cassun harjapakkia. Minun piti etsiä sitä jonkun aikaa, mutta löysin sen sitten lopulta. Palasin takaisin ruunan karsinalle ja avasin hitaasti oven. Cassu katseli minua uteliaasti korvat höröllä. Taputin sen kaulaa ja laitoin harjapakin maahan ottaen sieltä samalla esille pehmeän harjan. Ruuna tuhahti hieman, kun harjasin mahan alta. Se varmasti kutitti pikkuisen. Naurahdin ja taputin ruunikon kaulaa. Harjattuani Cassun, lähdin viemään sitä tarhaan. Kiinnitin riimunnarun riimuun, avasin karsinan oven ja astelimme molemmat pihalle. Puoliverinen innostui huomatessaan, että kohta pääsee pihalle ja yritti ravata. - Tsot tsot, Cassu, älä edes yritä, komensin ja tiukensin otettani narusta. Vastaukseksi ruuna tuhahti hieman ärsyyntyneenä ja tyytyi kävelemään. Pian saavuimmekin jo tarhalle. Avasin sen portin ja päästin hevosen vapaaksi. Cassu innostui ja lähti ravailemaan pää kauniisti pystyssä. Naurahdin ja suljin tarhan portin. Jäin silti vielä katselemaan hetkeksi ruunan menoa. Katsellessani huomioni kiinnittyi oranssinsävyiseen taivaaseen ja auringonlaskuun. Kaivoin taskustani digikameran. Nyt jos koskaan olisi hyvä napata kuva! Cassu seisoi täydellisesti auringonlaskua vasten, kunnes juuri kuvanoton hetkellä se päätti näyttää kieltään ja sain siis varsin humoristisen kuvan talteen. Naureskelin yksinäni kuvalle, suljin digikameran ja lähdin takaisin talliin. Vein riimunnarun takaisin omalle paikalleen ja katsoin samalla Cassun karsinaan. Se oli aika likainen, joten päätin alkaa puhdistamaan sitä. Siivoilin kakkakikkareet kottikärryihin ja hyräilin samalla ABBAn Mamma Miaa, se kun sattui pyörimään päässäni. Sain lannat kerättyä ja hain uusia puruja korvaamaan vanhoja. Vein kottikärryt takaisin paikoilleen. Hommassa olikin jo mennyt aika kauan, peräti puoli tuntia.. Olen kai liiankin pikkutarkka. Haukottelin. Siivoaminen oli väsyttävää, samoin se sai vatsan kurnimaan. Hain eväspussini ja menin tarhan aidan viereen katselemaan Cassua. Ruuna tuli luokseni huomatessaan ruokaa sylissäni. Naurahdin, kun se työnsi päänsä eväiden sekaan. - Äläpäs nyt! Ei nää oo sulle, tokaisin ja työnsin ruskean pään pois sylistäni. Olisi ehkä pitänyt varata pikku leivänpala ruunan mieliksi.. Tai sitten ei. Anne ei varmasti tykkäisi, jos hienosta hevosesta tulisi silkkaa pullamössöä! Mutustelin eväitäni tarhan aidan vieressäni. Mukanani oli tietenkin Coca-colaa ja Smash-karkkeja, mutta myös kanasalaattia ja ruisleipää. Söin eväät loppuun. Katsoin kelloa. Se oli jo puoli viisi, ja kohta olisi aika lähteä pois, koska pimeä alkoi jo pikkuhiljaa tulla. Jotenka, vein eväspussini pois, hain riimunnarun ja palasin tarhalle. Avasin portin ja astuin sisään tarhaan. Kutsuin ruunaa luokseni, mutta mitään ei tapahtunut. Huokaisin. Toivottavasti ei tarvisi koko iltaa viettää juoksemassa tarhassa! Nappasin heinänipun maasta ja koetin, että tepsisikö ruoka Cassuun. - Cassuu, tule tännee, huusin ja heiluttelin heinänippua kädessäni. Ruunikko höristi korvansa ja lähti ravaamaan luokseni. - Hyvä poika, sanoin ja samalla, kun hevonen söi heiniä kädestäni, nappasin sen kiinni. Naurahdin voitonriemuisesti ja lähdin taluttamaan puoliveristä talliin. Cassun ilme oli näkemisen arvoinen, sillä se kulki pää alhaalla ja varsin loukkaantuneen näköisenä. Ajatella, että joku tyhmä ihminen olikin onnistunut huijaamaan häntä! Hymyilin ja vein ruunan karsinaansa. Taputin sitä kaulalle ja otin riimun siltä pois. Harjasin sen vielä nopeasti, ja sitten olikin jo aika lähteä kotia kohti. Annoin vielä suukon Cassun otsalle, vein harjat ja riimun paikoilleen ja lähdin kävelemään kotia kohti. Tässä vielä kuva, jonka otin ruunasta, kun se oli tarhassa: - Henni ja Cassu 1 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 1, 2009 15:43:19 GMT 2
1.3.2009 - Muumilimpparin arvoitus
Kävelin tavallista pirteämpänä tallille, sillä minulla oli muille hoitajille pieni yllätys. Olin nimittäin ottanut mukaani Coca-colan sijasta muumilimpparia, mikä oli hyvin harvinaista kaltaiselleni kokisaddiktoituneelle. Hekottelin hiljaa itsekseni. Kävelin tallille, ja astuin sisään. Ketään ei näkynyt, kunnes Brenna hyppäsi ulos Mankin karsinasta. Moikkasin punatukkaista tyttöä iloisesti ja naurahdin. - Mikäs nyt noin naurattaa? Brenna kysyi. - Ei tässä mitään... Varaudu vain pieneen yllätykseen, tirskahdin ja kaivoin repustani muumilimpparin. - Tättädädäädädää! huudahdin ja pitelin pulloa tytön silmien edessä. - MITÄ, muumilimpparia? Oletkohan tulossa kipeäksi? Brenna huudahti. Hänen silmänsä olivat laajenneet vähintään jalkapallon kokoisiksi. - Ei löytyny kaupasta muuta... Ja muutenki, välillä vähän vaihtelua! Naurahdin. Brennakin rupesi nauramaan. Laitoin limpparin takaisin laukkuuni ja vein sen oleskelutilalle. Sieltä köpöttelinkin tervehtimään hoitsuani. - Moi, poika! tervehdin. - Mitäs tehtäisiin tänään? Lähettäisiinkö talutusreissulle maastoon? lepertelin ja silitin ruunan kaulaa. Cassu tuhahti. Hymyilin ruunikolle lempeästi. Otin käteni pois hevosen kaulalta, ja huomasin, että siihen oli jäänyt aimo kerros likaa ja pölyä. Ties vaikka Cassu olisi käynyt makuulle karsinassaan. Huokaisin ja lähdin hakemaan harjapakkia satulahuoneesta. Tällä kertaa pakki löytyi helposti ja palasinkin pian takaisin se kädessäni. Avasin karsinan oven ja astuin sisälle. Cassu ei reagoinut siihen ollenkaan. Pujotin riimun ruunan kaulaan ja talutin sen käytävälle. Kiinnitin ruunikon ja aloin harjaamaan. Likaa lensi naamalleni, ja minun oli pakko yskäistä sitä pois keuhkoistani. Cassu katsahti minuun hämmästyneenä. No johan pitää esittää, se varmaankin ajatteli. Harjasin puoliverisen huolellisesti loppuun, putsasin sen kaviot ja kampasinpa vielä hieman harjaa ja häntääkin. Kaikki oli sujunut yllättävän helposti, mitä nyt muutamaa pyörimistä lukuunottamatta. Suukotin hoidokkiani otsalle ja vein sen takaisin karsinaan. Venyttelin. Ruunan putsaus oli ollut kova homma, joten ajattelin mennä lepäämään olotiloihin. Olohuoneessa kovaa jutustelua kävivät Veronica, Carkki ja Abby. Moikkasin kaikkia iloisesti ja istahdin sohvalle Veronican viereen. - Vertti, arvaa mitä! kysyin. - Noo, mitäs Hemulille, Veronica naurahti. - Mulla on mukana MUUMILIMPPARIA Cokiksen sijasta! Eikö oo siistiä, huudahdin ja hymyilin. Veronican ilme oli suunnilleen samannäköinen, kuin mitä olin aikaisemmin nähnyt Brennan naamalla. Naurahdin. - Eikä, sä oot kyllä sairas, Carkki voivotteli ja laittoi kätensä otsalleni. Abby hekotti vieressä. - No, jos Henni kerta tykkää siitä, niin saahan se sitä mukaan ottaa, Abby hihkaisi. - Joo, mutta ei se yleensä ota muuta ku Cokista, Carkki totesi ja hymyili. Veronica oli kummallisen hiljaa. Hiukan huolestuin, mutten antanut sen häiritä. - Jaa. Kaipa sitä voisi mennä vähän jaloittelemaan Cassua, siis taluttelemaan. Harjasin sen just, ja oli kuulkaas kova homma, totesin ja nousin pystyyn. - Ja siis jos Anne antaa. Abby ja Carkki nyökkäsivät. He lähtivät perääni talliin. Veronica jäi vielä oleskelutilaan, hän sanoi, että häntä väsyttää.
Kävin kysymässä Annelta, saisinko lähtä pienelle reissulle. Brunette mietti hetken, mutta myöntyi lopulta. Olin aivan innoissani ja meninkin heti hakemaan riimunnarun. - Kuules, poika, nyt lähdetään kävelylle! hihkaisin ja kiinnitin narun riimuun. Cassu hörähti. Talutin sen pihalle ja katsahdin kelloon. Se näytti vasta viittä vaille kahtatoista, joten pimeä ei tulisi vielä aikoihin. Siispä lähdimme kohti tallin maastoja. Cassu käveli vierelläni yllättävän rauhallisesti. Olin odottanut vähän reippaampaa menoa. Ja, kuin joku olisi kuullut ajatukseni - Cassu alkoi nostelemaan ravia. - Prr, eipäs ryöstellä, komensin ruunaa. Ei tapahtunut mitään, ja sain kiskoa riimunnarua kuin hullu. - Cassu! Rauhotu! huudahdin, mutta hevonen vain kiivensi vauhtiaan. - CASSU PRR! NYT RAUHOTU! huusin, ja vasta silloin ruuna hiljensi käyntiin. - No jopas oot poika, huokasin ja jatkoimme matkaa. Mutta toinen mutka odotti jo kulman takana, nimittäin edessä oli kohta, jossa oli paljasta jäätä. En tietenkään huomannut sitä, ja lensin maha edellä maahan. Otteeni riimunnarusta lipesi ja Cassu pääsi karkuun. Kirosin mielessäni ja nousin pystyyn niin nopeasti kuin pääsin. Ruuna olisi saatava kiinni! Sainkin juosta vähän pidemmän aikaa puoliverisen perässä. Viiden minuutin juoksun jälkeen sain Cassun kiinni. Se oli jäänyt syömään polulle tippunutta omenaa, joka oli tipahtanut jonkun tallitytön taskusta. Tarrasin narusta kiinni ja kiskaisin ruunan pään tulosuuntaan päin. - Nyt kuule lähdetään tallille, en enää jaksa tapella täällä, sanoin ja lähdin kävelemään Cassu vierelläni tallille päin.
Ja ei kulunut aikaakaan, kun olimme taas tallipihassa. Huokasin ja vein hoidokkini talliin harjausta varten. Puhdistin ruunikon turkkia hiestä. Täytyy myöntää, että itsellänikin oli suihkun paikka illalla, sillä haisin aika pahalle. Harjasin ruunan loppuun, laitoin sen päälle fleeceloimen ja vein sen tarhaan. Sitten menin suoraa kyytiä olohuoneeseen, sillä nyt muumilimpparille olisi käyttöä. Ja pöydällä minua odotti ikävä yllätys - muumilimpparini oli juotu! Pullo oli typötyhjä. - EIIII! parkaisin ja karjuin vihaisesti. Kuka tämän olisikaan tehnyt? Se saisi kuulla kunniansa! Huudon kuullut Ilu juoksi luokseni. - No, mitä nyt? tyttö kysyi. - Muumi.. muumilimpparini.. on.. JUOTU!! Ilukin näytti varsin yllättyneeltä. - Muumilimpparisi? Sanoitko väärin? Pudistelin päätäni. Ilu säpsähti. - Noo... Pyydetään joitakin tyyppejä tuonne pihalle, niin selvitetään tapaus. Kutsuimme Abbyn, Carkin, Elkun, Lynnin, Jennan, Brennan ja Veronican pihalle. Kaikki vaikuttivat yllättyneiltä, paitsi Veronica. - Ääh, eikö se ole aivan sama, tuo sanoi ja sai osakseen hämmentyneen katseen. - No.. sehän olivaan limp-- RÖYH. Kaikki katsoivat Verttiä vielä hämmentyneemmin, paitsi minä, joka katsoi tyttöä vihaisesti. - SINÄ!! huusin. - Kuules, minun limppareitani et mene litkimään! huusin ja yritin kuulostaa vakavalta, mutta kun näin, miten nolo Vertti oli, purskahdin nauruun. Muutkaan eivät voineet enää hillitä itseään. Vertti hymyili nolosti ja röyhtäisi pian uudelleen. Annoin tytölle anteeksi, ja Veronica pyysi myös minulta anteeksi tekosiaan ja lupautui ostamaan uuden.
- Ehei tarvitse, sanoin kuitenkin. - Ensi kerralla hommaan vartijat vartioimaan reppuani! naurahdin.
2 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 7, 2009 12:37:13 GMT 2
7.3.2009 - LauantailenkkiKäytiinpä taas Cassun kanssa talutuslenkillä maastossa 3 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 10, 2009 17:46:43 GMT 2
10.3.2009 - Flying in the heaven
- Ihanko totta? - Juu. Voit mennä satuloimaan sen.
Kävelin innoissani kohti satulahuonetta. Sain juuri Annelta luvan ratsastaa Cassulla! Olin odottanut tätä jo pitkään. Hain ensiksi harjapakin satulahuoneesta, pitihän juuri tarhasta tullut, likainen hoidokki nyt putsata. Kävelin ripakasti ruunan karsinan luokse. - Morjens, Cassu! Lähdetäänkö vähän ratsastelemaan? kysyin leikkisästi ruunalta. Hevonen pärskähti ja käänsi päätään sivulle vastaukseksi. Naurahdin Cassun ilmeelle, pujotin riimun ruunan päähän ja siirsin sen harjattavaksi käytävälle. Cassu oli hieman vastahakoinen, ikään kuin se ei olisi halunnut olla harjattavana. Taputtelin ruunikon kaulaa ja rauhoittelin sitä, ennen kuin tartuin harjaan ja aloin sukia ruskeaa karvaa. Harjailin tyynen rauhallisesti, kunnes tunsin jonkun koskettavan takapuoltani. Ajattelin, että MITÄ IHM- kun yhtäkkiä takaani kuului tyytyväistä rouskutusta. Työnsin käteni takataskuihini ja helpotuin - Cassu oli nimittäin salamyhkäisesti napannut sinne jättämäni porkkanan ja mussutti sitä nyt tyytyväisenä. - Höpsö poika, naurahdin ja ruunaa sä'än kohdalta.
Harjasin Cassun loppuun, ja seuraavaksi tulisikin selvittää, mitä ruuna tykkää satulan laitosta. Nappasin painavan varusteen käsiini ja asetin sen hevosen selkään. Ei mitään sen kummempia reaktioita. Kehuin Cassua ja aloin kiinnittämään satulavyötä. Siinä kohtaan tuli pikku ongelma, Cassu ei nimittäin pitänyt vyöstä ollenkaan, vaan luimisti ja katsoi minuun paheksuvasti. - Noo, rauhoittelin. - Ei tää oo niin hirvee homma, eihän? Sain satulan laitettua ja seuraavaksi olisi vuorossa suitset. Ne sujuivatkin paljon helpommin kuin satula, vaikka ruuna ei meinannut ensin ottaa kuolaimia suuhunsa. Lopuksi taputin vielä Cassua kaulalle ja kehuin sitä. Sitten olikin jo aika nousta selkään!
Talutin ruunikon sisälle punaiseen maneesirakennukseen. Ketään muita ei näkynyt, ja se oli hyvä. Hymyilin pienesti ja talutin Cassun keskelle kenttää. Olisi aika nousta selkään! Ensin kuitenkin kiristin satulavyön. Cassu luimisti. Taputtelin ruunan kaulaa rauhoittavasti. Sitten asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni satulaan. Cassu seisoi kiltisti paikoillaan, kunnes säpsähti hieman ja katsoi maneesin ovelle. Anne astui sisään. - No, pitäähän minun nyt nähdä, miten ensiratsastus menee! hän naurahti ja istahti katsomoon. Hymyilin, laitoin jalustimet sopiviksi ja annoin kevyesti pohkeita. Cassu lähti kävelemään uraa pitkin rauhallisesti. Sen selässä oli ihana istua - askeleet olivat erittäin pehmeät ja Cassu piti päätänsä ylhäällä, eikä roikottanut sitä laiskasti alhaalla. Näin, kun Anne hymyili katsomossa. Annoin ruunan kävellä rauhassa hetken aikaa, kunnes vaihdoin suunnan ja otin ohjat vähän tiukemmin käsiini ja lisäsin tempoa - täytyihän ruunalle osoittaa, ettei tämä ollut mitään laiskottelua.
Kävelimme vielä jonkin aikaa, kunnes nostin ravin. Cassu virkistyi kummasti, kun vauhtia tuli hieman lisää. Teimme voltteja ja kaikenlaisia kiemuroita ravissa. Ravipätkän jälkeen otin taas käynnin. - Olipa se menoa, sanoin hengästyneenä. - Jep! Jos haluat, voin tulla laittamaan pari puomia. Ei kannata kuitenkaan vielä hypätä, Anne vastasi. - Juu, tuu ihmeessä laittamaan puomeja! Saapahan Cassukin vähän nostella jalkojaan, naurahdin ja annoin hieman löysempää ohjaa, että ruuna saisi vähän levähtää ennen laukannostoja ja puomeja. Pian nostinkin jo ravin ja lähestyimme kohti Annen asettamia puomeja. - Huh, sehän meni hyvin! tokaisin, kun Cassu oli ylittänyt puomit. Taputin kiitokseksi ruunan kaulaa. - Voiskohan sillä alkaa jo kohta nostelemaan laukkaa? kysyin Annelta. - Voihan sillä. Mee vielä jonkin aikaa noita puomeja, brunette vastasi. Jatkoin puomien kanssa vielä hetken aikaa, ja kun minä ja Cassu olimme jo aika hengästyneitä, hidastin käyntiin ja vaihdoin suunnan. Nyt sitten vuorossa laukka, ajattelin ja yritin tasata hengitystäni, sillä keventäminen oli aika raskasta puuhaa. Silitin Cassun kaulaa ja löysäsin ohjia, jolloin puoliverinen laski päätänsä alemmas. Pian kuitenkin kiristin taas otettani ja nostin ravin. Menin sitä kierroksen ja sitten annoin kevyesti laukkapohkeita, jolloin Cassu nosti laukan. Ja se oli ihana tunne. Tuntui, kuin olisin lentänyt taivaassa pilvien päällä, ruskean pegasoksen selässä. Olin niin ajatuksissani, etten muistanut ollenkaan, miten ratsastetaan, joten pompahdin ainakin 30 senttiä satulasta ilmaan ja mätkähdin maahan. Myös Anne pompahti tuolilta seisomaan ja juoksi luokseni. Syljin hiekkaa ulos suustani. - Sattuiko? Anne kysyi hieman hätääntyneenä. - Ei.. Olin vain ajatuksissani ja yhtäkkiä tipahdin, naurahdin ja nousin ylös Annen avustuksella. Cassukin oli tullut katsomaan, mitä oli tapahtunut. Silitin ruunan turpaa ja nousin takaisin selkään. Laukkailin jonkin aikaa, ja sitten olikin jo aika lopetella. Otin loppuravit ja -käynnit ja menin sitten kentän keskelle ja laskeuduin selästä.
- Sehän meni hyvin, Anne kehui. - Jep, mutta ensi kerralla yritän pysyä selässä! naurahdin ja lähdin viemään Cassua talliin.
4 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 12, 2009 15:07:50 GMT 2
12.3.2009 Should I laugh or cry?Kävin hakemassa Cassun tarhasta, ja näky oli melkoinen, kun näin hoidokkini.. Pieni harjaustyö luvassa! (Kuvan ei ole tarkoitus olla realistinen.) 5 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 13, 2009 8:27:20 GMT 2
13.3.2009 - My love Kokeilin hieman erilaista väritys/rajaustyyliä =) Ihan ok, tosin en kyllä jaksa tuolla tyylillä enää värittää. x) 6 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 15, 2009 15:12:46 GMT 2
15.3.2009 - Pauketta ja puhutteluaCassu käveli perässäni pois tarhasta. Se oli varsin likainen, koska ilmeisesti tykkäsi siitä, että saan vähän hommia. Ilmeeni oli turhautunut ja puuskutin vihaisesti, kun kiskoin ruunikkoa tallia kohti. - No nii, tuu jo sieltä, ei oo koko päivää aikaa, tuhahdin Cassulle, joka oli pysähtynyt nappaamaan maahan tippuneen heinäläntin. Kiskaisin riimunnarusta hieman kovemmin, ja johan saatiin Cassukin liikkeelle. Vein hepan karsinaan ja riisuin riimun sen päästä. Paiskasin karsinan oven kiinni, jonka takia Cassu nousi pystyyn karsinassaan. - Rauhotu siellä, ärähdin. - En jaksa kuunnella ylimääräisiä marinoita tänään. Ja niitä pahaksi onnekseni oli tulossa. Anne käveli ärtyneenä luokseni. - Mitäs täällä paiskotaan? hän kysyi. Minä olin vain hiljaa ja seisoin paikallani. - Säikytät kuule kohta koko pitäjän, kun riehut tuolla tavalla, Anne ärähti. - Parempi siis olla hiljaa. Murahdin ja hain harjapakin. Harjailin Cassua, hieman kovin ottein. En edes tiennyt, miksi olin niin pahalla tuulella - kaipa se kuului ikään. Heitin harjan takaisin harjapakkiin, ja siitäkin kuului kova paukaus. Ja se tosiaan oli virheliike. - Henni, ole hyvä ja tule toimistoon! Anne huusi vihaisesti ja käveli erittäin ripeästi omaan toimistoonsa. Suljin karsinan oven perässäni ja mutisin jotain epämääräistä kävellessäni kohti toimistohuonetta. Suljin oven perässäni ja istahdin penkille. Anne seisoi oman pöytänsä takana, ja näin hänen ilmeestään, että mitään mukavaa ei ollut tiedossa. - Kuuleppas tyttö, tallissa ei sovi paukautella karsinan ovia tai paiskoa harjoja pitkin seiniä! Tiedät tallin säännöt ja toivoisin, että fiksuna tyttönä osaat myös noudattaa niitä, Anne käski. Murahdin itsekseni. - Ja käytöksesi on muutenkin tänään ollut aika epäystävällistä. Onko jokin vialla? Anne kysyi ja hänen katseensa muuttui hiukan huolestuneeksi. - Eihän mulle oo mitään tapahtunu. En oikeestaan itekkään tiiä, miks oon tämmönen tänään. Mun tekis vaan mieli lyödä jotain koko ajan, selitin ja huokaisin. - Hmm... Ehkä sinun kannattaisi levätä hieman. Menehän vaikka oleskelutilaan vähän rauhoittumaan, ja hoida Cassua sitten vähän myöhemmin, brunette kehotti ja hymyili pienesti. - Kaipa sitä sitten voisi, vastasin. - Menehän sitten, ja muista, ettet paisko enää tavaroita tuolla tavoin, Anne muistutti. Hymähdin vastaukseksi ja kävelin pois toimistosta ja lähdin kohti oleskelutilaa. Tosiaan, pieni lepotauko tekisi terää. Kävelin portaat ylös oleskelutilaan. Siellä olivatkin jo Pipsa ja Kat, jotka juttelivat tilan sohvalla. Heilautin kättäni tervehtimisen merkiksi ja istahdin Pipsan viereen sohvalle. - No, näytätpä väsyneeltä, mikä on? Kat kysyi. - Eipä tässä juuri mitään... Oon aivan sairaan väsynyt, ja vihainen! Jouduin Annen puhutteluunki, kun paiskoin tavaroita pitkin seiniä. - Ohhoh! Pipsa ihmetteli. - Annen puhuttelussa ei ikinä oo kivaa. - Ei niin, vastasin. - Tulee jotenkin ahdistava olo siellä, naurahdin. Juttelin tyttöjen kanssa hetkisen, kunnes päätin lähteä ratsastelemaan Cassulla. Olo oli jo parempi, enkä enää ollut vihainen ja väsynyt, vaan rento ja pirteä. - Moi, Cassu, tervehdin saavuttuani ruunan karsinalle. - Lähdetäänpä vähän ratsastelemaan. Ruunikko hörähti vastaukseksi. Hain ruunan varusteet, kiinnitin sen käytävälle ja aloin satuloimaan virkein mielin. Sori tönkkö loppu 7 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 17, 2009 22:14:56 GMT 2
17.3.2009 - KolhujaMÄTS. - Perskutarallaa! huusin, kun mätkähdin lujalla voimalla jäiseen maahan. Että, kun ensin kauhea tihkusade päivällä ja sitten heti perään pakkasyö, josta tietenkin tuloksena jäinen maa. Nousin ylös pidellen mahaani. Ilmat olivat tosiaan menneet pihalle, ja meinasi vatsan sisältö ja muutama sisäelinkin tulla siinä samalla suusta ulos. Mutisin jotain itsekseni ja nappasin maahan tippuneen riimunnarun maasta. Olin menossa hakemaan Cassua tarhasta, kunnes oli tapahtunut tämä ikävä tapaturma. - Oletko kunnossa? Ainakin lensit komeasti, kuulin Pipsan äänen takaani. - Joo, ei tässä mitään, ilmat vaan meni pihalle... uhhh, kähisin pidellen toista kättäni yhä mahani päällä. - Hmm.. Minä voisin kyllä hakea Cassun, ja sinä voisit mennä oleskeluhuoneeseen. Käydään katsomassa, ettei käynyt mitään sen pahempaa, Pipsa sanoi. Nyökytin päätäni vastaukseksi, annoin riimunnarun Pipsalle ja lähdin ähisten kohti oleskeluhuonetta. - Eipä ainakaan mitään ulkoista vammaa ole, Anne sanoi hieman huolestuneeseen sävyyn, kun makasin olohuoneen sohvalla. - Uuh.. mutta vatsaan, kylkiin ja päähän sattuu, valitin ja irvistin tuskaisasti. - Hmm. Ehkä sun kannattais ottaa tää päivä vähän rennommin, hoitelisit vaan Cassua rauhassa. Ratsastamaan en sua päästä, Anne kehotti ja nousi kyykkyasennosta ylös. - Mm.. Niinpä kai, vastasin ja huokaisin syvään. Kaipa sitä olisi sitten vähän rauhoituttava. Nousin hitaasti ylös ja laahustin hoitsuni karsinalle. Avasin oven ja istahdin karsinan nurkkaan. - Moi, poika, tervehdin ruunaa, joka ihmetteli, että mitäs tuo täällä tekee. Silitin Cassun silkkistä turpaa ja hymyilin, kun se laski päänsä syliini, ikään kuin koira, joka pyytää rapsutuksia. - Tänään otetaankin sitten rennosti, sanoin ja huokaisin. Harmitti kovasti, sillä olisin halunnut mielelläni ratsastaa Cassulla. Samassa vatsassani tuntui inhottava tunne, aivan kuin joku olisi viiltänyt sisäelimiini isolla veitsellä. - Uhh! Mitäs tää nyt on, voivottelin, pitelin vatsaani ja puristin silmäni tiukasti yhteen. Samassa pääkopassani tuntui samanlainen tunne, ja... .... sitten kaikki pimeni. (Seuraava pätkä Cassun näkökulmasta, siitä asti, kun saavun karsinaan) Hmm, saankin näköjään seuraa! Taas tuo hieman tutumpi ihminen. Hän ei näytä voivan kovin hyvin... Ja mitä, yks vaan tulee ja istuu karsinan nurkkaan! Minun karsinani! No jaah, kaipa sitä nyt hetken aikaa kestää. Oiskohan sillä muuten jotain herkkuja taskussa... katsotaanpas, jos sillä vaikka oiskin. *nuuh* Pöh, eipä näyttänyt löytyvän mitään.. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ihan kuin sillä sattuisi johonkin... ja nysse kaatu! Mitä ihmettä? Jospa sillä onkin joku oikeesti hätänä..Pipsa saapui karsinan ovelle kuullessaan Cassun hirnahtavan hätäisesti. - Mitä nyt.. ÄÄÄK! tyttö parkaisi ja lähti hakemaan Annea paikalle, joka taas vei minut suoraa kyytiä lähimpään sairaalaan. Kun avasin parin tunnin päästä silmäni, ympärilläni oli kaksi valkopukuista lääkäreitä. Tiesín heti, missä olin, mutten tiennyt, mitä oli oikein tapahtunut. Kuulin kuitenkin lääkäreiden papattavan jotain pahasta aivotärähdyksestä. - Ai, se herääkin! toinen sanoi. Mumisin jotain epämääräistä. - Olet juuri nyt sairaalassa, ja sinulla on aivotärähdys, silmälasipäinen, vanhahko nainen sanoi minulle ja hymyili. - Sinun täytyy hieman levätä täällä sairaalassa, ja me tarkkailemme hieman tilaasi, lääkäri jatkoi. - Mm. Onko Anne tuolla? kysyin. - Kuka? Se ruskeahiuksinen? Tuolla hän odottaa. Haluaa varmistaa, että olet kunnossa, toinen, nuorempi lääkäri sanoi. - Voin pyytää hänet tänne, jos haluat. Nyökkäsin vastaukseksi ja nainen kävi hakemassa Annen sisään huoneeseen. - No, mites voit? Anne kysyi. - Mites tässä.. kauhea päänsärky. Miten Cassu? Kun en pääse täältä vähään aikaan hoitamaan ja kaikkea, änkytin. - Cassu on kunnossa, ja muut voivat hoitaa sitä sen aikaa, kun olet täällä, Anne vastasi. - Oo vaan ihan rauhassa, kaikki on ihan kunnossa ja vanhempasikin tulevat kohta, nainen jatkoi. Nyökkäsin. - Minun pitää nyt kuitenkin mennä katsomaan vähän sitä tallia, ettei kaikki mene ihan hyrskyn myrskyn kun olen poissa. Pärjäile! brunette sanoi ja lähti kättään nostaen ulos huoneesta. Huoh. Täälläpä saisin hetken aikaa virua, sairaalapuku päällä. Pahinta oli, etten näkisi Cassua vähään aikaan, mutta onneksi se oli kunnossa. Huokaisin, tartuin vieressäni olevaan kaukosäätimeen ja pistin telkkarin päälle. Täälläkö oli tarkoitus viettää koko kevät? Vähän erilainen hoitotarina Tai, no, eihän tässä paljon hoideltu, mutta.. juu. 8 HM
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 24, 2009 8:58:48 GMT 2
24.3.2009 - Pitkästä aikaa
Repäisin Seppeleen tallin oven auki. Sain osakseni hämmentyneitä katseita, kun kuljin side päässäni Cassun karsinalle. - Moi Cassu! tervehdin ruunaa ja silitin sen turpaa. Cassu hörähti. - Onko ollut ikävä? Mulla ainakin on, jatkoin puhumista, edelleen silitellen samalla. - Lähetään tänään taas vähän ratsastelemaan, sanoin vielä ja lähdin sitten hakemaan harjapakkia. Moikkasin nopeasti Brennaa, Elkkua ja Pipsaa, jotka moikkasivat takaisin ja jatkoivat puuhiaan. Saavuin Cassun karsinalle ja asetin sen käytävälle. - No niin, tokaisin, kun Cassu seisoi edessäni hieman hämmentyneenä pikaisesta touhusta. Nappasin harjan ja aloin harjata. Minut valtasi ihana tunne, se varmasti johtui siitä, että sain pitkästä aikaa olla tallilla. Sairaalassa oli ollut hirveää. Olin halunnut koko ajan tulostani lähtien päästä sieltä pois. Palautin harjan harjapakkiin ja otin sieltä kaviokoukun. Cassu nosti muut jalat hienosti, paitsi oikean takasen. Sitä saikin repiä ylös jonkin aikaa! Sain ruunan hoidettua ja palautin sen ja pakin takaisin paikoilleen. Hain Cassun satulan ja suitset ja laitoin sen ratsastusvalmiiksi. Taluttelin putipuhdasta ruunaa kohti maneesia. Cassu oli edelleenkin hieman hämillään koko touhusta, sillä olin saanut kaiken valmiiksi kymmenessä minuutissa, joka oli ylivoimaisesti oma ennätykseni.
Avasin maneesin oven ja huomasin heti Shinquan ratsastelevan omalla hoidokillaan, Humulla. Katsomossa oli Jokeri, Elkku ja Lynn. Moikkasin kaikkia ja taluttelin Cassun sisään rakennukseen. - Vai ollaan sitä tultu ratsastelemaan, Lynn naurahti katsomossa. - Jepp! Ihme on, kun sain kypärän edes päähän sen sideharson takia, vastasin hymyillen leveästi. Moikkauksien jälkeen asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Minut valtasi taas kerran se sama ihana tunne, joka minut valtasi jo aiemmin. Oli ihanaa istua tämän mahtavan ruunan selässä. Annoin kevyet pohkeet ja Cassu lähti käppäilemään uraa pitkin. Tein voltteja ja vaihdoin suuntaa. Sitten otin ravin ja tein samaa harjoitusta. Cassu kulki allani ihan mukavasti, vaikka voltit eivät olleetkaan aivan täysin pyöreitä. Otin vielä käynnin hetkeksi aikaa, kunnes nostin laukan. Tällä kertaa en tipahtanut.
Shinqua hyppäsi Humulla viidenkymmenen sentin korkuista estettä. Se meni tosi hienosti ja Shinqua oli valmiina nostamaan puomeja korkeammalle. Hän oli juuri pyytämässä Lynniä apuun, kunnes Elkku huusi katsomosta: - Hei Henni! Koita säkin Cassulla tota viiskymppistä! Mietin hetken aikaa, kunnes lopulta vastasin: - Voishan sitä koittaa! Nostin laukan ja kiristin ohjia. Este lähestyi kovaa vauhtia. Lyhyen sivun puolessa välissä käänsin ruunan esteelle ja pian sainkin kokea saman, minkä Mariel oli saanut kokea aikaisemmin - Cassun mahtavan hyppytaidon. Hymyni nousi korviin ja tämä ennenkin mainittu ihana tunne valtasi minut taas.
Ratsastin vielä jonkun aikaa, kunnes lopetin. - Sehän meni hyvin, Jokeri kehui. - Joo, niin meni! naurahdin ja laskeuduin ruunikon selästä. - Koita esteitä joskus toistekin, tyttö jatkoi. - Totta mooses! vastasin ja vein ruunan talliin.
9 HM (Sori kökkö tarina, aamulla kiireessä tehty..)
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Mar 30, 2009 8:47:54 GMT 2
30.3.2009 - Uusi aika, vai?
KLONK! kuului kolahdus, kun jääkylmä cokispullo tipahti limuautomaatista. - Ihanaa, cokista! sanoin ja istahdin sohvalle Sonen viereen. - Sä se oot aikamoinen, tyttö naurahti. - Mä oon.. cokisaddikti! hihkaisin ja avasin pullon korkin. Olin juuri hörppäämässä pullon suusta juomaa, kun Josefiina asteli olohuoneeseen. - Mooi Jossu, tervehdin. - Mites sä täällä? Sähän oot aina Myntin kanssa hääräämässä ja.. - En mä enää hoida Mynttiä. Musta tuli Seppeleen pääomistaja! Josefiina hihkaisi ja nosti kätensä ilmaan. Säpsähdin. Toisaalta olin iloinen, ettei Seppele lopetakaan, toisaalta taas harmistuin, sillä olin tottunut siihen, että Anne on täällä pääjehuna määräämässä. Ja entä Cassu! - Vaaau! Onnea! Mut eihän Cassulle käy mitään? - Eei, en usko, tuore omistaja vastasi ja istahti sohvan reunalle Sonen viereen. - Huh! Mutta Kastanjahan muuttaa, eikö niin? kysyin. - Joo, niin tekee, se menee Flieniin, Jossu vastasi.
Hörpin cokikseni loppuun. Josefiina lähti pois hoitelemaan muita asioita, ja minä ja Sone jäimme kahdestaan oleskelutilaan. - Mitä mieltä sä oot siitä, että Jossu omistaa tätä nykyä tallin? kysyin vieressäni istuvalta tytöltä. - Noo, onhan siinä totuttemista, mutta parempi sekin kuin että Seppele lopettaisi, Sone vastasi. - Niin. Mutta mulla on tylsäää! valitin ja huokaisin perään. - Hei, eikö me voitais kysyä Josefiinalta, että voitais mennä kahdestaan maastoon? Siis sä menisit Cassulla ja mä ottaisin.. no, jonkun, Sone ehdotti. - JOO! hihkaisin vastaukseksi. - Mennään kysymään! Juoksimme portaat alas ja ryntäsimme toimistoon. Josefiina etsiskeli kaiken maailman papereita laatikoista. - Moi Josefiina, sori jos häiritään! tervehdin taas. - Mut kun me kysyttäs, että voiko Sone tulla Sentillä mun kans maastoon? jatkoin. - Okei, mutta kellä sä sitten menisit? Josefiina kysyi. - No tietty Cassulla, naurahdin. - Juu. Voitte mennä, ottakaa kännykät mukaan, tyttö sanoi.
- JESS! huusimme yhteen ääneen ja ryntäsimme hakemaan ratsujemme harjapakkeja. Melkein juoksin takaisin Cassun karsinalle. Ruuna tuijotti minua syötävän suloisilla nappisilmillään, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan laskin harjapakin lattialle ja silitin Cassun turpaa. - Oot sä vaan niin ihana, lässytin ja aloin siirtämään ruunaa käytävälle harjattavaksi. Pian Cassu olikin kiinni, ja harjaus saattoi alkaa. Cassu ei ollut kovin likainen, mikä oli onni minulle, sillä Sentti ja Sone olivat miltei valmiita. Ihmettelin, että miten tyttö onkaan noin nopea. Taputin vielä harjauksen lopuksi ruunaa kaulalle, tartuin kaviokoukkuun ja aloin kaivaa likaa pois Cassun kavioista. Sitä taas olikin paljon, ihme kun ruunalla ei käynyt kavioihin kipeää.. Sain kuitenkin lopulta kaikki liat kuokittua pois ja kävin hakemassa varusteet ja itselleni kypärän. Laitoin suitset roikkumaan ja kypärän maahan. Ne saisivat odottaa siinä, kun satuloisin Cassun. Laitoin raskaan varusteen ruunikon selkään, asettelin sen kohdalleen ja kiinnitin satulavyön. Helppo nakki. Nappasin sitten suitset maasta ja laitoin nekin nopeasti ruunan päähän. Enää kypärä puuttuisi omasta päästäni. - Hei, Hene, oo vähän nopeempi, me ollaan oltu valmiina jo sata tuntia sitten, Sone muistutti parin kolmen metrin päästä. - Joo joo, multa puuttuu enää kypärä, sitten mekin ollaan valmiita, vastasin, nostin kypärän lattialta ja iskin sen päähäni. Loksautin vielä lukon kiinni ja olimme valmiita. Otin Cassun ohjat käsiini ja lähdin Sonen perään tallipihaa kohti.
Nousimme ratsujemme selkään ja olimmekin jo valmiita lähtöön. Kiristimme vielä satulavyöt ja sitten lähdimme kävelemään kohti Seppeleen maastoja.
Kävimme kiertämässä Pyöstin vuoren ja palasimme sitten takaisin. Cassu käyttäytyi tosi kiltisti, ja oli reippaana. - Huhhuh, olipa kiva reissu! naurahdin, kun laskeuduimme selästä tallipihalla. - Jep, mennään joskus toistekin! Sone vastasi ja niin aioimme tehdäkin.
10 HM (Anteeksi, ei oikein inspannut..)
|
|
henni
Uusi ihmettelijä
Posts: 9
|
Post by henni on Apr 6, 2009 8:32:34 GMT 2
6.4.2009 - Torkut tarhassaOtinpa kuvan Cassupojasta, kun se nukkui tarhassa... (Kuva tehty Paintilla xD) 11 HM
|
|