|
Post by Sastu on Aug 27, 2008 6:39:58 GMT 2
Kiirettä pukkaa, kiirettä pukkaa.
Juoksin Rensun luota Antun karsinalle harjapakki kädessä.
-Moi Anttu, sanoin ruunalle, joka näytti minulle ihanaa peräänsä.
Laskin harjapakin, ja työnsin karsinan ovelta Antun perää pois. Ruuna heräsi, ja ihmetteli, mitäs minä täällä nyt jo tein.
-No mä tulin tietysti hoitamaan sua, sanoin, ikään kuin vastaukseksi.
Otin harjoja harjapakista, ja aloin sukimaan Anttua kiireellä. Elli käveli ohi.
-Moi Elli! Tiedätkö, laittaako Anne Antun tunneille, kysyin.
-Anne on lomalla, joten mä pidän suurimman osan tunneista ja muutkin tytöt pitävät tunteja. Antusta en kyllä tiedä, tämä vastasi.
-No mä liikutan sitä varmuuden vuoksi, sanoin alkaessani putsata kavioita.
Anttua nukutti hirveästi, vaikka se olikin jo saanut aamusafkat. Hoidettuani Antun hain suitset ja kiinnitin niihin juoksutusliinan.
Palasin suitsimaan Antun, jonka ilme oli juuri sellainen, että "pitääkö-mun-tehdä-töitä-muka-tähän-aikaan".
-Kyllä pitää. En halua, että sun kunto huononee yhtään, tokaisin ruunalle.
Otin vielä juoksutusraipan, ja talutin Antun pihalle ja siitä kentälle. Ohjasin Antun kävelemään ympyrää.
-Ravia, kuulutin huiskasten raippaa, ja Anttu siirtyi töksähtäen raviin.
Maiskuttelin kovasti, ja lopulta Anttu alkoi kulkea jotenkuten.
Juoksutin Anttua kaikissa askellajeissa.
-Tämä riittää, sanoin Antun käveltyä lopuksi hetken.
Menin Antun vierelle, taputin ja talutin ruunan talliin, josta tulvahti heinän tuoksu.
Purin Antulta suitset, ja tarkistin jalat sekä harjasin vielä vähän. Annoin Antulle vähän porkkanoita, sillä se oli sentään kestänyt aamuliikutuksen ilman suurempia temppuilemisia.
Otin liinan irti suitsista, ja vaihdoin ohjat takaisin.
Autoin Elliä viemään hevoset ulos, ja Anttu hirnahti kuuluvasti päästyään tarhaan. Elli toi jälleen Epun sen seuraksi.
Anttu ja Eppu lähti innoissaan ravaamaan ruohopuolelle.
Sastu: 63HM
|
|
|
Post by Anne on Aug 27, 2008 22:38:15 GMT 2
50HM-sarjis. =) (Sori, kökkimys juoni..)
|
|
|
Post by Sastu on Aug 28, 2008 6:36:57 GMT 2
Oot kuullu tän varmaan ennenkin, mut ylitit ittes, kiitos. Mä näytän ihan itteltäni, ja Anttu on täysin oma itsensä. Eikä juoni paha ole, kuvastaa vaan hoitajien uurastusta ja sen palkintoa. :')
En vaihda, vaikka hampaanjäljet saattavat koristaa takamustani!
-Terve Anttu. Mitäs tänään, kysyin ruunalta tuttavallisesti astuttuani karsinaan.
Ruuna luimaisi.
-Ai huonoako? Piristäiskö harjaus sun päivää, kyselin sujauttaessani riimun Antun pään läpi.
Hetken päästä otin harjapakista pari harjaa, ja palasin tallia tarkkailevan Antun luokse. Aloin harjaamaan tutusti ruunan kaulaa pitkin vedoin.
Anttu luimi, kuten yleensä, mutta ollessaan kiinni niin se tiesi, ettei kannattanut yrittää purra.
Nytkin Antulla oli päällä ilme että "Ihmiset-huijaa-aina". Naurahdin, samalla kun vaihdoin puolta.
Hoidin ruunan huolella puhtaaksi turpeista, ja putsasin kaviot kaikenlaisesta roinasta, jota sinne oli kerääntynyt. Lopulta sain kaviotkin puhtaiksi.
-Huhhuh, puhisin lopulta. -Onneks olitte yön sisällä, nyt kun sataa, jatkoin.
Menin katsomaan listoja. Maastotunti oli muutettu koulutunniksi, ja sillä Anttu ainakin meni... sekä viimeisellä tasokkaalla koulutunnilla. Selvä pyy.
Tunteihin oli kumminkin aikaa, ja päätin Pipsan pyynnöstä liittyä tämän seuraan putsaamaan varusteita.
-Ratsastatko sä Bertillä tänään, kysyin kiillottaessa satulaa.
-Mm... en mä tiiä. Voi olla, et Johanna menee sillä, mut en oo varma... ei kyl tekis mieli mennä tonne sateeseen, tämä puhui.
Käännyin katsomaan satulahuoneen ikkunasta.
-Joo ei. Se on koventunut entisestään, vastasin.
Putsattuamme molempien hoitsujemme varusteet, otin Antun kamat jo valmiiksi käytävälle. Ruuna ottikin päivätorkkuja karsinassa.
-Anttuu, ulisin.
Anttu ponkaisi itsensä ylös, ja ravisteli itseään, sekä pärskähti kaiken päälle. Aloitin puunaamisen uudestaan.
Pian tulikin minua noin vuoden vanhempi tyttö Antun karsinalle.
-Ai sä harjaatkin sitä jo, tämä sanoi hiljaa ja pettyneenä.
-Sori, en tienny et sä haluut harjata tätä, jos siis edes meet tällä tunnilla, kysyin.
Tyttö nyökkäsi.
-Kyl sä saat harjata tän loppuun, sanoin. -Toinen puoli on vielä turpeessa, jatkoin.
-Kyllä mä mielelläni, tyttö sanoi, ja otti ojentamani harjan.
Tyttö harjasi tottunneesti Antun, ja alkoi jo kohta laittamaan kamoja. Ainoastaan satulavyön kiristyksessä Anttu päätti lopettaa kiltisti olon, ja alkoi näykkimään hullusti ympäriinsä. Yksi osui minua pehvaan, kun kyykistyin nostamaan tiputtamani kännykän.
-Jauts, sanoin, ja ponkaisin pystyyn. -EI, komensin heti.
Tyttö kysyi, sattuiko, ja irvistäen pudistin päätäni.
Anttu meni tunnille, ja minä aloin putsaamaan sen karsinaa.
Parin tunnin kuluttua, kun viimiseen tuntiin oli puoli tuntia, niin mustatukkainen tyttö pysähtyi Antun karsinan eteen kanssani.
-Hoidatko sä Andrew'ta, tämä kysyi iloisesti taputtaen ruunaa.
-Kyllä, vastasin. -Miten niin, utelin.
Tyttö hymyili haikeasti.
-Mä hoidin sitä ennen. Mutta sitten aika ei riittänyt, tämä vastasi.
Olin puulla päähän lyöty.
-Sä meet sillä tunnille, kysyin.
-Joo. Mukava, että Anttu sai noin mukavan tuntuisen hoitajan, joka on pitänyt siitä huolta, tyttö sanoi aidosti.
Sitten monet tallitytöistä huomasi Anitan, ja tuli innoissaan rupattelemaan. Itse taputin Anttua, ja päätin antaa Antun ja Anitan olla kahdestaan, vanhojen aikojen muistoksi.
|
|
|
Post by Sastu on Aug 29, 2008 7:50:35 GMT 2
Saanhan mä pitää sut ittelläni aina, saanhan?
Kävelin talliin Rensun luota. Olin kuullut uutisen, että Oona ottaa Rensulle toisen hoitajan. Olin pettynyt. Luulin, että olisin hoitanut oria tarpeeksi hyvin ja ahkerasti, mutta olin nähtävästi väärässä.
Uutinen oli levinnyt jo tallissa. Astuin talliin, ja kaikki kääntyi katsomaan minua. Katosin äkkiä vintille.
"Mä oon liian omistushaluinen" mietin itsekseni. "Tietysti Oona ottaa Rensulle toisen hoitajan, mitä mä ajattelin, et saisin pitää sekä Antun että Rensun itselläni? Mä oon vuosisadan idiootti, idiootti, idiootti"!
Carkki tuli vintille. Hänkin tiesi asiasta, tiesin sen.
-Moi, tämä tervehti.
Mutisin jotain vastaukseksi. Carkki istui viereeni, ja hän muodesteli jotain sanoja.
-Mustakin tuntu tolta, kun sain Palmin hoitsuksi, ja kohta Lilli tuli siihen mukaan. Mut nythän sitä hoitaa mun lisäksi Magnet, Carkki sopersi.
Käännyin katsomaan Carkkia.
-Sä sentään tunnet sen, sanoin. -Mä en ees tiiä kuka hemmetti sitä tulee hoitamaan! Eri asia ois, jos se ois joku, jonka tunnen, paasasin.
Carkki mietti hetken.
-Ja onhan sulla Leevi, jonka sä saat pitää ittelläs, sanoin vielä.
-Sulla on Anttu, Carkki muistutti.
-En yhtään ihmettelis, jos sille otettais toinenkin hoitaja! Mä oon niin paska, must ei oo mihinkään, huusin, ja painauduin kippuralle tuolissa.
-Nyt sä oot väärässä! Anne ei ota Antulle toista hoitajaa, ainakaan en usko. Ja mitäs sanoisit, jos käytäisiin pyytämässä Annelta piristysruiske sulle? Täyttä kiitolaukkaa pitkin metsiä Antulla ja Leevillä. Ei paha, vai, Carkki hölötti.
Hymähdin. Carkki tiesi, mistä narusta piti vetää.
-Ok, sanoin, ja Carkki syöksähti selittämään Annelle.
Hain Antun tarhasta. Se luimi, kuten yleensä, mutta vaikutti aika myönteiseltä.
-Tuus nyt, sanoin kiskoessani Anttua talliin.
Hain Antulle harjapakin, ja näin Annen saapuvan Antun karsinalle.
-Carkki kerto, ja sanoin, että siitä vaan, Anne sanoi, ennen kuin ehdin avata edes suutani.
Hoidin Antun huolella mutta aika ripeästi, ja heitin sille suitset niskaan ja pintelit jalkaan. Ilman satulaa kunnon laukkamaastoon, sitä tarvitsin juuri nyt.
Talutin Antun tallipihalle, ja pomppasin selkään. Carkki oli laittanut Leeville satulan, ymmärrettävistä syistä. Pian lähdimme matkaan, vierekkäin.
Anttu oli taivaallinen maastossa. Se innostui paikoitellen pukittamaan, ja minä lensinkin kerran selästä, mutta maasto sai minut hyvälle tuulelle. Koska tiesin, tapahtui mitä tahansa, niin mulla oli Anttu, vielä ainakin, itselläni.
Sastu 65 HM
|
|
|
Post by Sastu on Aug 30, 2008 12:53:36 GMT 2
Anttu ei koskaan muutu, eikä sen pidäkkään
-Anttu, huusin ruunan tarhaan, jonne sen olin aamulla vienyt.
Vaalea ruuna nosti päänsä ja leuat jauhoivat ruohoa, kun kävelin sitä kohti. Se luimuili, ja lähti kävelemään muualle.
-Älä jaksa, sanoin.
Lopulta sain sen kiinni johdattamalla sitä nurkkaan. Ruuna tiesi pakomatkansa päättyneen siihen.
Talutin perässäni matelevan Antun karsinaansa. Katsoin myös listan ohimennessäni.
-...Anttu...Anttu...Anttu, laskin. -Kolme tuntia, huokaisin.
Yleensä Anne ei laittanut hevosia kolmelle tunnille, mutta aina niitä harvinaisuuksia löytyy.
Harjasin Antun kimon karvan läpi, ja putsasin kaviot. Harja oli alkanut jo repsuttamaan ilkeästi Antun silmillä, joten hain sakset, ja aloin tehdä tarkkaa työtä.
Leikkasin mahdollisimman tasaiseksi Antun harjan. Myös hännästä vähän leikkasin, mutta vain päät, sillä Antulla oli sopivan paksu häntä juuri tällaisena.
Ruuna ei tykännyt yhtään leikkaamisesta. Koko ajan sai olla komentamassa, mutta ruumiita ei tullut.
Ensimmäiseen tuntiin oli enään vähän aikaa, ja hain Antun kamat valmiiksi karsinan eteen.
Pintelöin Antun valmiiksi, ja kun ratsastaja ei kymmentä vaille ollut tallissa, niin heitin satulan Antun selkään, ja tämä potkaisi protestiksi seinää niin että kumahti.
-Oho, mitä se Anttu siellä riehuu, Elli huudahti.
-Satulan heitin selkään, ei mitään sen kummempia, sanoi tottuneesti komennettuani ruunaa.
Suitsin vielä Antun, ja matkalla maneesiin niin minulle tuttu nainen, joka oli ennenkin mennyt Antulla, niin tuli ruunan luokse.
-Kiitos, kun laitoit sen kuntoon, tämä kiitti.
-No problem, tää on mun velvollisuus, vastasin iloisesti mennessäni putsaamaan Antun karsinaa.
En ehtinyt tallitöiltä seuraamaan tuntia, mutta ratsastaja huolsi Antun tunnin jälkeen. Olin koko ajan vieressä katsomassa, että hommat hoitu ja Anttu ei keksisi mitään.
Nainen taputti vielä Anttua, ja lähti. Tunnustelin vielä Antun jalat, ettei ne olleet kuumentuneet. Ei ollut.
Kipaisin vintille tarkistettuani Antun hyvän olon.
Hengasin vintillä Nanan kanssa puoli tuntia, kunnes palasin Antun luokse. Ruuna oli pötköllään karsinassa.
-Noniin, herra, nouses ylös, sanoin käskevään sävyyn.
Ruuna tunnisti ääneni ja nousi nopeasti pystyyn ravistaen turvetta ympäriinsä.
Tartuin harjaan ja harjasin ruunan. Ratsastaja tuli ajoissa, ja laittoi itse Antun kuntoon. Juuri ennen tuntia menin varaamaan hyvän katselupaikan tunnille.
Anttu oli hiukan tylsistynyt koko tunnilla, mutta väsynyt tunnin jälkeen. Tyttö jätti ruunan kokonaan minun huostaani, ja aloin ottamaan varusteita pois.
Vein ruunan perässäni ulos. Tuntiin olisi vielä aikaa, joten veisin Antun pienelle kävelymaastolle tuulettumaan.
-Yks tunti vielä, niin sit mä hoidan sut über-hyvin, lirutan sun jalat vedessä ja annan sulle safkaa, lupasin Antulle.
Anttu hörähti.
-Haluatko ruuan kanssa porkkanaa vai omenaa, kysyin naurahtaen. -Vai kumpaakin? Se taitaisi olla sun vastaus. Mutta nyt mennään tallille, ja laitetaan sut kuntoon tuntia varten, jatkoin, ja käänsin ruunan tallille.
Sastu: 66HM
|
|
|
Post by Sastu on Aug 31, 2008 15:07:59 GMT 2
Vesileikkejä ja viimeinen uitto tänä kesänä
|
|
|
Post by Sastu on Sept 1, 2008 8:06:43 GMT 2
Syksy saapuu......mutta se ei menoa haittaa! Sastu 68 HM
|
|
|
Post by Sastu on Sept 2, 2008 6:39:45 GMT 2
Kilpailujen jälkeistä hoitelua
Huh. Olin väsynyt, iloinen, kylmissäni, innoissani, ja ennenkaikkea onnellinen. PKK-cupin ensimmäinen osa takana, ja Anttu oli ihan mahtava, vaikka olikin ehkä vanhimpia hevosia sieltä. Mutta eihän toki Anttu mikään vanhus ollut, ehei.
-Heippa Anttu, tervehdin puoliksi nukkuvaa ruunaa.
Antun korvat kävivät edessä, mutta sitten kääntyivät sivuille.
Hain Antun harjapakin. Anne oli luvannut, ettei Antun tarvitsisi olla pariin päivään tunneilla.
Siirryin takaisin Antun luo. Ruuna oli kääntänyt peränsä karsinan ovea vasten, mutta työnsin siitä vähän, ja kehotin siirtymään, niin ruuna väisti laiskasti.
Otin Antulta loimen pois, minkä olin sille yön ajaksi jättänyt. Käärin lämpöpintelit Antun jaloista pois, ja aloin harjaamaan ruunaa.
Hoidin Anttua kuin silkkihansikkain, ja Dreamer ilmestyi ovelle.
-Mites teillä kilpailuissa, tämä kysyi uteliaasti.
-Hmm... kouluratsastuksessa ensimmäisiä ja kentässä... muistaakseni neljänsiä, vastasin hymyillen.
Dreamerin kulmakarvat nousivat.
-Kuinka korkeeta tasoa menitte, tämä jatkoi.
-Koulussa Vaikee B, kentässä helppo luokka. Mites Blade? Sekin vissiin meni hyvin, kysyin puolestani Dreamerilta.
Dreamer nyökkäsi.
-Kyl sekin sijoittu, oikeen hyvin, verrattuna että sillä on vaavi mahassa. Aattelin taluttaa Bladea vähän tuolla maastossa, sellanen 5min lenkin, et haluisitko tulla mukaan, tämä pölötti.
-Joo tuun mielelläni, heitän vaan loimen niskaan, vastasin, ja Dreamer meni Bladen luo.
Loimitin Antun ja sieppasin riimunnarun. Talutin Rensun pihalle, missä väsynyt Blade seisoi.
-Vaan pieni lenkki, sanoimme yhteen ääneen.
-Seppele rokkaa, Dreamer sanoi.
-Jep! Menestytään kisoissakin hyvin, jatkoin.
-Aiotko mennä toisiin osakilpailuihin, Dreamer kysyi.
Ilkikurinen pilke kävi silmäkulmassani.
-Totta kai. Vastustajat, vaviskaa, sillä täältä tulee Anttu, sanoin, ja Anttu hörähti, ja sai meidät nauramaan.
//kökkis
|
|
|
Post by Sastu on Sept 3, 2008 6:41:36 GMT 2
On syksy niin ihmeellinen...
|
|
|
Post by Sastu on Sept 4, 2008 6:42:42 GMT 2
Rutiinilla tämä menee...
Tallilla oli hälinä päällä. Ratsastajat ja hoitajat sinkoilivat sinne tänne, puhuen äänekkäästi.
Sujahdin väkijoukon läpi satulahuoneeseen, jossa oli kauhea tungos. Hivuttauduin seinän viereen, ja nojasin siihen kuunnellen musiikkia kännykästäni. Monet katsoivat oudoksuen minua. Minulla oli monenlainen musiikkimaku, mutta suuremmaksi osaksi tykkäsin räpistä, jota kuuntelin parhaillaan.
Osa nyrpisti nenäänsä, ja katosi satulahuoneesta. Kiinnitin korvalaput korviini, ja sitten kännykkään, joten musiikki ei kuulunut enään kaikille.
-Hyvä keino, mutisin ilkikurinen pilke silmäkulmassa, ja sieppasin Antun harjapakin.
Kävelin ahdistavasta tallista ulos, ja pian kuulinkin Annen komennon.
-Kaikki muut, paitsi hoitajat ja seuraavan tunnin ratsastajat tallista ulos, kiitos. Talli on hevosten koti, joten ei huutamista tai rynnäköitä tallissa, eikä juoksemista!
Mutisevat tytöt ja pari poikaa tuli tallista. Kävelin uudestaan talliin Antun karsinalle. Ruuna oli käynyt jo yhden tunnin, nähtävästi.
-Anttu, moi, sanoin ruunalle, joka luimasi. -Älä jaksa, se olen minä, jatkoin.
Aloin harjata Anttua kiinnitettyäni sen ensiksi. Hetken päästä karsinan ovelle tuli minua ehkä noin vuoden nuorempi tyttö. Ei ujostellen, ei varmasti, vaan hieman epäilevästi.
-Hei! Meetkö sä tunnille, kysyin ystävällisesti.
-Joo. Mulle on annettu Anttu, enkä mä oo koskaan menny sillä. Mä oon harrastanut vasta kaks vuotta, miten mä ikinä pärjään sille... tyttö vuodatti heti.
Olin hieman hämmästynyt. Parhaillaan Anttu yritti purra minuakin, mutta ei ylttynyt.
-Se on vaan tällänen mörrimöykky hoitaa, mut se on tosi ihana ratsastaa, aloitin taputtaen Anttua. -Se on aika herkkä, ja se vaatii ratsastajalta jonkunverran. Mut sitten kun menee sen selkään sellaisella mielellä, että kyllä mä pärjään, muttei ylimielisesti, niin Anttu yleensä menee paremmin, jatkoin.
Putsasin Antun kaviot tytön katsellessa. Huomasin etten ehtisi selvittää Antun harjaa tai häntää, ja menin hakemaan tytön kanssa, joka esittäytyi Elisaksi, hakemaan kamoja.
Tyttö oli innokkaasti, mutta epäilevästi laittamassa kamoja Antulle kanssani.
-Se on kiinni, se ei ylty puremaan, sanoin tytölle.
Pintelit, satulan ja suitset laitettuamme odottelimme käskyä mennä kentälle. Olin Antun ja tytön vieressä.
-Onks Anttu voittanut nää ruusukkeet, Elisa kysyi viittaen ruusukkeisiin, jotka olin jättänyt karsinan oveen.
-Joo, eikä nää oo ainoita, sanoin hieman ylpeyttä äänessäni.
-Tää on sit varmaan taitava, Elisa jatkoi.
-Joo, tosi taitava. Mut nyt pitää mennä, onnea tunnille, sanoin avaten karsinan oven.
Anttu ja Elisa lähtivät, ja paikalle tuli Anne.
-Onks Elisa hyvä ratsastaja, kysyin tältä.
-Hänellä on paljon parantamisen varaa, mutta Elisalla on kevyet, herkät kädet, ja pehmeät pohkeet. Ajattelin kokeilla, miten sujuisi Antun kanssa, tämä sanoi, ja lähti maneesille.
Itse en vaihtanut vapaalle, vaan karsinan puhdistus odotti tekijäänsä.
Sastu 71HM
|
|
|
Post by Sastu on Sept 5, 2008 8:25:36 GMT 2
I'm loven it.
|
|
|
Post by Sastu on Sept 7, 2008 16:53:48 GMT 2
This is my life
-Sastu, ootko sä alkanut jo polttaa röökii, Jaakko kysyi istuessaan viereeni satulahuoneeseen, jossa putsasin raivoisasti Antun kamoja.
-En, vastasin.
-Ai et vai? Muuten vaan haiset ihan röökilt, Jaakko naurahti.
Haistoin takkiani, ja muistin tulleeni papalta suoraan, ja pappani polttaa tupakkaa.
-Äh, kävin papan luona ja se sit polttaa, sanoin riisuen takin.
Jaakko nousi.
-No mä jo ajattelin, tämä puhahti ja otti Tiian satulan ja suitset.
-Meetkö tunnille, kysyin tältä ripustaen satulan ja suitset oikeille paikoilleen.
-Joo, saan Elliltä yksärin Tiian kanssa, mies sanoi ja katosi.
Otin Antun harjapakin, ja raahasin sen karsinan ovelle. Katsahdin pihalle, ja huokaisin. Sadetta vaan.
Kävelin nopeasti Antun tarhalle, ja huusin ruunaa.
Anttu käveli portille, luimien, mutta kumminkin tuli portille.
-Heips, poika, tervehdin ruunaa taputtaen sen kaulaa.
Anttu töytäisi minua ärtyneenä. Sekään ei nähtävästi halunnut olla sateessa.
-Joo joo, mennään mennään, sanoin Antulle ja laitoin sille riimun, ja lähdin taluttamaan korkeaa ruunaa talliin.
Anttu raivasi hyvin tietä käytävällä, joka oli täynnä väkeä.
-Seppele -full of life, kuiskasin Jossulle, kun kävelin tämän ohi.
-Aivan, Jossu sanoi tajuttuaan homman.
Sidoin Antun karsinaan, ja pian ruunankin karsinan eteen tuli tyttöjä kamerat käsissä. Tosin he tulivat liian lähelle Antun mielestä, ja Anttu karkoitti kaikki luimimalla ja esittelemällä purukalustoaan.
-Se puree, yksi tyttö kiljaisi ja perääntyi vastapäisen karsinan luokse.
Pian muutkin lähtivät, otettuaan pari kuvaa. Anttu ei juurikaan niitä taputtelijoiden ihannetapauksiin kuulunut, tosin, ihan vain parempi. Säästyttiinpäs kysymyksiltä sun muilta hölönpölön jutuilta.
-Taigan, Pampulan, Siirin, Pikun, Palmikon ja kaikkien kilttien hevosten karsinan edustat pursuavat rapsuttelijoita ja hevosihmisiä, selostin Antulle hoidettuani sen.
-Mut en mä kaipaakkaan sulle muita hoitelijoita kuin minä. Tiedän, olen itsekäs, mutta kovin moni ei sinua varmaan haluisikaan hoitaa, totesin Antulle.
Kävelin listoille, ja huomasin Antun menevän tunnille. Puomitunti luvassa.
Vähän ennen tuntia autoin ratsastajaa laittamaan Antun kuntoon, mutta ei tämä poika, joka sillä menee, tarvitsisi apua. Mutta pitäähän minun vahtia, mitä hän Antun kaa puuhailee.
Kävelin Antun vierellä maneesiin. Pidin Antun suitsista kiinni ratsastajan pompatessa selkään. Menin myös auttamaan Epun ratsastajaa, joka ei pääse toisen korkean ruunan selkään.
Kipusin katsomoon. Tunnin aikana tajusin, että Anttu oli tuntihevonen. Olin saanut omia sitä pari viikkoa ihan mielettömästi, ja kilpaillutkin. Mutta vaikka se oli tuntsari, se oli erikoinen. Sillä oli uskomattomat taidot, ja se oli mukava ratsastaa.
-Eli aika unelma, sanoin ääneen ajatukseni, ja katseeni kiinnittyi ratsastajan tyytyväiseen ilmeeseen Antun selässä, lisäyksien jälkeen.
|
|
|
Post by Sastu on Sept 8, 2008 8:45:16 GMT 2
Kuka uskoo rakkauteen?
|
|
|
Post by Sastu on Sept 9, 2008 6:39:38 GMT 2
Ei ihan paras päivä.
Purkasin Antulta satulaa tyhjässä tallissa.
-On ne ratsastajat sit joskus niin röyhkeitä, huokaisin Antulle. -Vois edes ilmoittaa, ettei tuu tunnille, jatkoin.
Taas olin laittanut Antun valmiiksi tyhjän päälle.
-Toivottavasti sun seuraava ratsastaja sentään tulee, jatkoin juttelua pitkästyneelle, luimivalle ruunalle.
Vein Antun varusteet omille paikoilleen. Otin sen harjapakin, jossa luki kauniisti kirjoitettuna, ehkä vähän kuluneena, Andrew. Lähdin viemään sitä Antun luokse.
Kumminkin, kun pääsin satulahuoneesta, harjapakin kahva irtosi, ja koko pakki aukesi maahan tömähdettyään. Hevoset, etenkin Riina ja muut heikkohermoisemmat, saivat hirveän sätkyn.
-Soo, soo, soo, rauhoittelin yhteisesti kaikkia.
Kyykistyin polvet naksahtaen harjapakin luo. Poimin harjoja maasta, jotka olivat nyt pölyssä. Harjapakki oli alkanut halkeilemaan, eikä kahvaa saanut enään kiinni.
-Niimpä tietysti, mutisin, katsoen minua mulkoilevaa Anttua. -Sun harjapakkis on rikki, joo-o, jatkoin, nähtyäni Antun ilmeen.
Chao tuli talliin, ja yllättyi nähdessään minut kyykyssä harjapakin luona.
-Moi! Mikäs nyt on, tämä kysyi.
Huokaisin.
-Harjapakki rikki. Harjat pölyssä. Ratsastaja ei tullut. Eli ei mitään, sanoin.
-Oho. No, mut niin käy. Ja Annella on pari varapakkia. Tule, niin mä näytän sulle. Sit kirjotat kanteen Andrew, koska se on sen virallinen nimi, ja se mahtuu kanteen, toisin kuin esim. Spirit of Chaos, Chao hölötti taluttaessaan minua toimistoon.
Chao kaivoi jostain hyvän, tummansinisen pakin.
-Käviskö tää, hän kysyi.
-Joo, tää on tosi hyvä, sanoin ottaen toimiston pöydältä mustan tussin.
Taiteilin siihen vähän samalla tyylillä Andrew'n, kuin edellisessä harjapakissa oli lukenut.
-Se on hyvä, Chao sanoi, käänsi minut, ja pian olimme tallissa.
Heitin Antun sen karsinaan, koska tunnin alkuun oli vielä aikaa.
Laitoin kaikki Antun harjat, paitsi pölärin, pesuveteen, jonka jälkeen laitoin ne kuivumaan. Pölärin jätin pesemättä, koska joku harja pitää olla valmiina harjaukseen.
Kun tunnin alkuun oli enään hetki, palasin Antun karsinalle. Ruuna oli pitkältään toisella kyljellään.
-Onneks jätin yhen harjan pesemättä, huokaisin tarttuessani harjaan ja kannustaen Anttua pystyyn.
|
|
|
Post by Sastu on Sept 10, 2008 6:39:04 GMT 2
Kiukuttelua
|
|