Viikonloppuleiri hoitsuttomille 12.-14.6.

[Josefiina]

Usein ne hoitoheppaa ilman olevat tuntuvat jäävän vähän sivuun kaikesta. Siksipä päätin järjestää viikonloppuleirin ihan vaan hengailijoille!
Mukaan pääsee 8 kpl seppeleläisiä, jotka ovat pyörineet tallilla jo hyvän aikaa, mutta eivät ole onnistuneet hoitohevosta saamaan.

Leirillä puuhataan hevosten kanssa rennosti, tutustutaan elikoihin paremmin ja luodaan uusia ystävyyssuhteita. Leiriläiset nukkuvat leirimökeissä.

Viikonlopun aikana on 3 ohjattua ja 3 itsenäistä, mutta valvottua ratsastustuntia.

Leirille saavutaan perjantai-iltapäivänä klo 16, ja se loppuu sunnuntaina klo 20. Leirin lopuksi ei järjestetä perinteisiä ratsastuskisoja, vaan käydään uittamassa hevoset.

Jokainen leiriläinen saa oman hoitsun. Toiveita saa esittää ja niitä otetaan huomioon mahdollisimman hyvin.

Jokaiselle leiriläiselle tulee kirjoitettavaksi 1 kehystarina sekä 1 vapaavalintainen tarina tai kuva. Kehystarina ovat esim. tällaisia:
henkilö X: perjantai-ilta - tytöt intoutuvat pelaamaan pullonpyöritystä, ja jotain jännittävää paljastuu...
Eli leiriä "elävöitetään" leiriläisten kertomuksilla. Omaa mielikuvitusta saa käyttää täysin vapaasti, ohjetta ei tarvitse noudattaa orjallisesti
Vapaavalintainen tarina tai kuva tarkoittaa, että pitää kirjoittaa tarina tai piirtää kuva jostain leirihetkestä. Esim. ratsastustunnista, oman hoitsun harjaamisesta...

Leirin ohjelma on vielä aika avoin - kertokaa, mitä leiriltä toivoisitte!

Osallistujat:
Roosa - Pampula (kehystarina, lisäkuva, runo, lisätarina)
Luna - Pella (kehystarina, lisätarina)
Sirppa - Floora (kehystarina, lisäkuva)
Maiss - Siiri (kehystarina, lisäkuva[/url], lisäkuva, runo, lisätarina)
Cindy - Humu (kehystarina)
Liisa - Sentti (kehystarina, lisäkuva, lisätarina)
Vanilla - Aksu
Veera - Jambo
Leiri täynnä!

Tunnit ja kehykset
(ap=aamupäivä, ip=iltapäivä)
! HUOM ! Kehystarinaa ei tarvitse täysin noudattaa - improvisointi on sallittua ja toivottua!

Perjantai
Pe-ip: Ihanaa, leiri alkaa! Tunnelma on korkealla, kun saavutaan mökkeihin ja jaetaan leirihoitsut. Mutta kommelluksia sattuu jo alkutaipaleella: välipalaksi tarjotuista leivoksista löytyy yllätyksiä... - Sirppa
Tunti: Istuntatunti (Josefiina)
Perjantai-ilta: Tytöt ratsastavat itsenäisesti kentällä Jaakon valvovan silmän alla. Yhtäkkiä salama välähtää taivaalla, ja hevosten säikähtäessä paha onnettomuus on lähellä. Illalla paistetaan muurinpohjalättyjä, ja tytöt saavat kuulla erään kuuman juorun... - Cindy
Pe-yö: Leiriläiset ovat jo mukavasti unten mailla, kun avonaisesta ikkunasta kantautuu savun hajua... mitä ihmettä on tapahtunut? Salapoliisiryhmä Roosa, Veera, Cindy, Luna, Maiss, Liisa, Vanilla ja Sirppa selvittää! - Veera

Lauantai
La-ap: Aamu alkaa ankeasti: voi ei, kaatosade! Suunnitelmat hoitsujen puunailusta ulkona murskaantuvat. Mielialat latistuvat, mutta onneksi Jaakko piristää tyttöjä hulvattomalla ideallaan. - Liisa
Tunti: Leikkitunti ilman satuloita (Fiia) ja hoitsujen kauneuskisat! (Josefiina)
La-ip: Vapaa-ajallaan leiriläiset järjestävät muotinäytöksen, joka päättyy nolosti... - Vanilla
La-ilta: Itsenäisenä ratsastuksena käydään kivalla maastolenkillä. Yksi tytöistä päättää oikaista takaisin tallille hoitsunsa kanssa, mutta eksyykin metsään. Löydetäänkö leiriläinen tihkusateessa? - Luna

Sunnuntai
Su-ap: Leirin päättyminen on lähellä ja tyttöjä surettaa. Mutta tänään onkin oikea hellepäivä, joten tunnelma kohoaa nopeasti pilviin: laitumelle hoitsujen kanssa telmimään! Kaikki sujuu hyvin, kunnes yksi leiriläisistä huomaa uuden kännykkänsä kadonneen. Sitä metsästetäänkin koko leirin voimin... - Maiss
Tunti: Esteitä! (Josefiina)
Su-ip: Tunnin itsenäisen ratsastuksen jälkeen lähdetään vielä uittamaan hevoset Liekkijärven rantaan. Upea retki huipentuu rannalla odottavaan piknik-ateriaan. Vesileikit uuvuttavat sekä hepat että ratsastajat, ja ruoka maistuu hyvin. Sen jälkeen on vielä luvassa tallin henkilökunnan unohtumaton show... - Roosa

[ruu]

Roosan leirimaksut


Innostuin tälläisen kuvan piirtämään leirin alusta kun piti päästä heppoja kuvailemaan. Kuvassa Minä & Pampula.

-----------

Kehystarina Sunnuntai iltapäivä 14.6

"Huh, olipa kiva tunti!" henkäisin kun riisuin tallissa satulaa Pampulalta.
Olimme saaneet mennä viimeisen itsenäisen tunnin ja seuraavaksi lähtisimme uittamaan poneja.
"Joo tosi kivaa oli." vastasi Maiss joka oli samassa karsinassa Siirin kanssa.
Tökkäsin satulan karsinan ulkopuolelle ja pujotin riimun Pampulan suitsien päälle.
"Tuuksä vaihtaa uimapuvun?" kysäisin Maiss'ilta joka oli juuri saanut Siiriltä satulan pois.
Sidoin Pampua kiinni tallisolmulla.
"Joo mä voin tulla." tuo vastasi ja teki pikaisen solmun karsinan toiseen päähän.
Hyppäsimme ulos tallista auringon lämpimään paisteeseen. Oli todella hellesää eikä tuullut yhtään. Menimme leirimökkiin ja kaivoimme laukuistamme uimapuvut.
Menimme vaihtamaan ne vessaan.

Kiiruhdimme takaisin talliin. Olin pukenut päälleni punaisen uimapuvun ja punaiset crocksit. Lisäkis minulla oli heppapyyhe joka roikkui kaulallani. Pujahdimme Maiss'in kanssa Pampun ja Siirin karsinaan ja vedimme riimut pois ja taltimme ponit ulos jossa olivatkin jo Veera ja Jambo.
"Hei missä kaikki ovat?" tuo kysyi.
Siihen ei kerennyt kuulua vastausta kun tallista kuului huudahdus. Työnsin Pampun ohjat Maiss'ille ja menin katsomaan tallin mitä siellä on meneillään.
Juuri kun astahtelin talliin vastaan tulee Floora. "Ota se kiinni!!!" Sirppa huusi. Otin automaattisesti suurta hevosta ohjista kiinni jotka olivat päässeet
valahtamaan kaulalta maahan. Pian Sirppa juoksikin tallin päähän. Ojensin ohjat hänelle.
"Se vaan lähti kun otin siltä riimua pois." Sirppa kertoi.
Pian Jossu pilkahtikin mutkan takaa taluttaen Hillaa. "Mitäs täällä tapahtui?" hän kysyi.
"Ei kun tää Flooruliini pääsi vain irti." Sanoin ja virnistin.
"Vai Margariini lähti seikkailemaan." Jossu naurahti.
Kävelin takaisin Pampun luokse ja taputin tuota kaulalle. Pampula katsoi minua sivusilmällä ja pärskähti.
Pian pihalle alkoi valua muitakin. Sitten sain tietää että koko tallin henkilökunta oli tulossa mukaan. Olin hiukan kummissani.
Anne saapuikin taluttaen Palmikkoa. Sitten tuli Jaakko taluttaen Tiiaa ja viimeisena Elli taluttelemassa Topia. Kaikki oli ilman satulaa.
Kun kaikki oli paikalla voitiin nousta selkään ja lähteä kävelemään rauhallista käyntiä kohti uittopaikkaa.
Lähdimme liikkeelle seuraavassa järjestyksessä:

Jossu & Hilla
Anne & Palmikko
Jaakko & Tiia
Elli & Topi
Liisa & Sentti
Sirppa & Floora
Cindy & Humu
Luna & Pella
Veera & Jambo
Vanilla & Aksu
Maiss & Siiri
Roosa & Pampula

"Onko joku joka ei halua ravata?!" Jossu hihkaisi jonon päässä kun olimme kävelleet hetken.
Joukosta ei noussut yhtään kättä. "Ravia sitten!" Jossu hihkaisi ja Siiri lähti rallittamaan eteenpäin.
Pampula taas ei meinannut ottaa yhtään raviaskelta. Mutta pian kun jono siirtyi kulman taakse Pampula ravasi ja nosti laukan ja heitti ison pukin.
Kun pääsimme kulman taakse muut olivat pysähtyneet ja katsoivat että tulemmeko sieltä.
Nauroin huvittuneena kun ravasimme muiden luoksen kun minä roikuin kaulalla.
Pampula pysähtyi kiltisti päästyään Siirin häntään. Nauroin vieläkin kun kapusin takaisin paikalleen.
Olimme taittaneet pitkän matkaa ja näin kuinka Liekkijärvi kimalteli puittenlomasta.
Pian rämmimmekin rantaan ja Jossu julisti vesileikit alkaneeksi.

Ryntäsimme Pampun kanssa veteen ja kahlasimme aluksi rannassa. Kaikilla oli tosi kivaa. Vain Sirpalla oli vaikeuksia saada Flooraa veteen. Pian Anne nousikin pois Palmikon selästä ja ojensi ohjat Josefiinalle ja meni taluttamaan vastahakoisen Flooran veteen. Onneksi Pampu ei ollut vettävastaan ja pian uimmekin jo Pampun ryntäitä myöten vedessä. Vilkaisin muita jotka leikkivät rannassa. Nautin suuresti tapahtumasta ja annoin keinuvan ponin uida allani.
Kun avasin silmäni vähän matkan päässä ui Cindy ja Humu. Aloin liukua veteenpäin huomaamattani. Yhtäkkiä löysin itseni vedestä Pampun vierestä pulikoimasta.
Hihkaisin ja kapusin takaisin selkään. Käänsin Pampun jo rantaa kohti ettei mentäisi liian syvälle.
Rantaa kohti mentäessa Flooruskakin oli heittänyt talviturkin veks. Se rämpi polvia myöten vedessä.
Yhtäkkiä Pampu nousi ylös ja tökkäsi kavioillaan vettä. Olin niin iloinen sillä en muista milloin viimeksi olin uittamassa.

Kun olimme Jossun mukaan uittaneet tunnin olimme ihan puhki kaikki palasivat rantaan ja sidoimme ponit Annen kantamilla riimunnaruilla tolppaan kiinni.
Jaakko otti isosta laukustaan joka oli ollut hänen olallaan koko matkan, leipiä, keksejä, mehua ja pullaa ja levitti ne muoviastioihin maahan.
"Kaikki syömään eväitä!!" Elli hihkaisi ja kaikki olivatkin salamana paikalla.
Katsoin ihmeissäni kun Jossu, Anne, Jaakko ja Elli hävisi metsikköön ja ottivat ratsunsa mukaan.
Mutustin leipääni ja olin tunkemassa keksiä suuhuni kunnes metsästä alkoi kuulua musiikkia.
"Tervetuloa Seppeleen Passionataan!" asteli Jaakko silinterihattu päässä vakavana paikalle.
Leiriporukasta kuului muutamia tirskahduksia. Pian metsästä nelistikin Elli Topilla. Ne tekivän pohkeenväistöä kauniisti kunnes Topi säikähti jotain. Tuo hyppäsi eteen mutta Elli
sai sen hyvin hallittua. Pian nuo liisivätkin metsään. Sitte esiin tuli Jaakko ja Tiia. Musiikki vaihtui hurjaksi ja vauhdikkaaksi. Jaakko näpäytti hevosta pohkeilla mutta
Tiia -lehmä pysähtyi kakkimaan. Jaakko huokaisi ja napautti Tiiaa tarpeensa tehtyään voimakkaammin joka aiheutti sen että Tiituska lähti löntystelemään "hurjasti" eteenpäin. Musikki aina vain nopeutui ja nopeutui. Tiitu vain hidastui ja hidastui. Ja sitten kun musiikki alkoi hiipua, Jaakko sai Tiitun raviin. Kaikki yrittivät olla repeemättä ja taputtivan käsiään.
Sitten metsästä pujahti Jossu ja Hilla töltäten. Kaikki olivat haltioissaan. Musiikki vaihtui hauskaksi. He tölttäsivät veden rajassa pientä töksöttävää tölttiä. Ja pian hekin katosivat metsään. Sitten metsästä saapui Anne ja Palmikko -mamma. He kävelivät rauhallisesti mutta yhtäkkiä Palmikko nosti laukan Annen kehotuskesta. Ne laukkasivat niin että hiekka pöllysi. Palmikko päätti yhtäkkiä leikkiä ja hyppäsi veteen Anne mukana. Kaikki nauttivat esityksestä. Sitten lopuksi kaikki tulivat kumartamaan, Tiia jonon perässä löntystelemässä.
Kaikki repesivät nauruun ja raikuviin taputuksiin. Kaikki kumarsi yhtäaikaa ja Hilla ei meinannut pysyä nahoissaan suosiosta.

"Sitten on aika lähteä viimeiselle ratsastusretkelle tallille." Jossu ilmoitti ja pyysi kaikkia hakemaan hevoset ja muodostamaan jonon. Jono saatiin hieman hidastellen kuntoon koska kaikilla leiriläisillä oli niin mukavaa ettei olisi halunnut lähteä. Pian kuitenkin lähdettiin paluumatkalle.

Siinä oli miun kehystarina. Oli vaikea keksiä tota show -juttuu mutta jotain tuli väännettyy..

-------------

Vapaavalintainen maksuni Lauantai Ilta

- Hei Maiss ja Vanilla!! Tuutteko te hakee Siiriä ja Aksua tarhasta? hihkaisin tytöille jotka nauroivat päivän tapahtumille.
Oli Lauantain ja leiri oli keskivaiheilla. Kukaan ei ollut vielä haikaillut kotiin, ja tuskin niin kävisikään tämäpäiväisen muotinäytöksen jälkeen. Naurahdin mielessäni tapahtumille.
- Hei Maiss ja Vanilla! Tuutteko hakee poneja takatarhasta? huudahdin tytöille jotka kuvasivat poneja toisessa tarhassa.
Maiss ja Vanilla juoksivat juokseni takatarhan luokse ja nappasivat riimunnarut maasta ja pujottelimme aidan välistä.
Pikku käveli meitä kohti korvat hörössä haluten sisälle.
- Sry Pikku, et pääse vielä töihin, sanoin harmitellen ja taputin ponin kaulaa.
- Roooosaaaa tule jo! Maiss hihkaisi ja napsautti Siirin kiinni. Vanillakin oli saanut Aksun.
Menin puolijuoksua Pampulan luo ja klipsaisin tuon kiinni.
Hädöimme muut ponit raa'asti pois portilta ja pujohdimme tarhasta.
Halasin Pampua. Meillä alkaisi tunnin päästä itsenäinen tunti. Talutin Pampulan Maiss:in ja Siirin kanssa ponien yhteiskarsinaan ja suljimme oven.
- Tahtoo limua!!! huudahdin ja kiirehdin taukohuoneeseen Maiss kannoillani limuautomaatille ja tilasin cociksen.
Maiss otti muumilimua. Istuin sohvalle ja hörppäsin limuani. Kaivoin laukustani kypärän ja hanskat.
Nappasin vielä raipan ja asettelin kaikki yhteen kasaan. Samassa Jaakko ilmestyi huoneeseen mutta
kun näki että olimme täällä niin hän peruutti pois huoneesta. Repesimme Maiss:in kanssa nauruun.
Sitten huoneeseen tuli Sirppa ja Liisa ja nuo ihmettelivät mitä hekotimme mutta jättivät ilmeisesti kysymättä.

Kipsutin nopeasti portaat alas talliin.
-Ainiin ne kamat jäi, huokaisin ja hyppelin portaat takaisin ylös taukohuoneeseen.
Kävelin taukohuoneeseen jossa ei ollut ketään -paitsi Jaakko joka parhaillaa liu'utti jotain limaa
purkista jonkun tytön ratsastuskassiin.
- Jaakko mitä hittoo sä teet?? huudahdin. Sitten poika huomasi minut ja sujautti purkin selän taakseen.
- Öö tota... Eks tääl sais olla? poika kysyi tekohölmistyneen näköisenä.
Katsoin tuota kummeksuen ja nappasin ratsastuskamani. Minulla oli hirvittävä kiire joten hyppelin portaat takaisin talliin.

Talutin Pampun ulos tallista Maiss perässäni.
- Hei tota näin tänää Jaakon laittamassa jonkun tytön ridauslaukkuun jotain mömmöö, sanoin edessä taluttavalle Sirpalle.
- Siis what. Taasko se ampuu niitä tykinkuulia. VASTAHYÖKKÄYKSEEN! Tehään lakko. Sirppa nauroi mutta kuitenkin vakavana.
Naurahdin ja mietin että kenenköhän laukku se voisi olla.

----------

Runo koko leiristä

Muistan leirin sen,
Seppeleen hoitsuttomien.
Oli hullua porukkaa kaikenlaista,
kaikki esitti kunnon naista.

Jaakko alussa kauhistuu,
ja meikit päässä kangistuu.
Rientää konkkaronkka leivoksia syömään,
mitä leivoksista löytyykään?

Jaakko ilkeä tallin pappa,
latoi kiviä leivoksiin lakkaamatta.
Vastahyökkäykseen leiriläiset käy,
mutta Jaakkoa ei enään näy.

Yöllä outoon hajuun herätään,
savuiseen ja kestävään.
Salapoliiseiksi muututaan,
moisesta ennen en ole kuullutkaan.

Lauantai alkaa kaatosateella,
mutta Jaakko ehdotuksia alkaa ladella.

Sitten alkaa muotinaytös,
muuttuuko kaikkien käytös?

Maastoretkelle lähdetään,
joku yrittää livistää.
Löytyykö seikkailija,
metsän samoilija.

Sitten alkaa viimeinen leiripäivä,
pois yritetään karistaa huolen häivä.
Katoaa myös Veeran kännykkä,
kaikki sitä etsimään rupeaa.
Kännykkä löytyy ja esteitä hypitään,
parhaansa yritetään.
Sitten alkaa viimeinen ratsastus,
maastoon riennetään vesileikkejä leikkimään.
Alkaa henkilökunnan upea show,
lopulta sanotaan let`s go.

Leiri on lopussa,
kaikki aivan sovussa.
Jaakko se riemusta hyppii,
kun tytöt kotiinsa kykkii.

Sitten loppuu myös runon pätkä,
oli siinä huikea läppä.
Joskus otetaan juttu uusiks,
ainakin niin luulis.

© Roosa

----------------

Siinä oli Roosan kaikki maksut. Kokosin ne tälleen kaikki yhteen että olisi helpompi katsoa (:

[Sirppa]

Kehys tarinani:



Viikonloppuleiri hoitsuttomille 12.6-14.6

Perjantai Iltapäivä.




Auto kaarsi juuri pihaan ja ulos astui kaksi tyttöä. Vanilla ja hänen mukanaan Roosa. Tallille oli jo tullut Maiss, Liisa ja Veera sekä minä. Autoimme muita tyttöjä kantamaan kassejaan terassille, jossa Jaakko jo odotteli meitä.
- Tulisit sinäkin nyt auttamaan meitä Jaakko, sanoin tälle mahdollisimman nätisti ja silmiä räpsytellen.
- Eikö likat voi ottaa vähän vähemmän tavaraa mukaan jotta minä säästyisin työltä? Tämä sanoi laiskasti terassilta.

Hetken päästä alkoi aurinko paistamaan oikein kunnolla ja huomasimme tyttöjen kanssa että Cindy ja Luna eivät olleet vielä tulleet. Jaakko käänsi vain kylkeään penkillä. Ihmettelimme vain missäs tytöt olivat. Aurinko alkoi paistamaan vielä enemmän ja minä sekä Roosa otimme pääly paidat pois ja olimme topeilla auringossa.

Voivottelimme vain kuumuutta ja siitähän Jaakko sai idean. Hän käski vaihtaa bikinit päälle.
- Minähän en bikinejä vaihda ainakaan sinun edessä, Maiss sanoi kiivasti.
- Hei tuolta tulee Cindy ja Luna, Liisa huudahti.
- Tännepäin! Huusi Vanilla.

Nyt ,kun kaikki olivat koossa niin oli aika siirtyä mökkeihin. Jaakko vei meidät mökkejen luo ja käski ottaa itselleen pedin. Sitä minä en olisi sanonut. Samassa kaikki tytöt ryntäsivät kiljuen ottamaan omaa petiään. Siinä samassa Jaakko kaatui ja vielä kaiken lisäksi hevosen kakkaan.
- Voi helkkeri! Jaakko Karjaisi.
- Ettekö te voi mennä rauhallisesti sisälle kuin muut järkevät ihmiset! Jaakko jatkoi.
- Sori, Anteeksi, Ei voinut mitäään.

Hetken juoksentelun jälkeen paikat olivat selvillä. Kaikki kaivelivat kassistaan talli kamppeita. Veera heitteli vaatteitaan pitkin poikin etsiessään housuja. Minä taas olin hukannut bikinini yläosan. Sieltä sun täältä löytyi sukkia, housuja, bikinejä, hammasharjoja ja sun muuta tavaraa.
- Onko joku nähnyt mun toppia? Roosa kysyi.
- Eikö se oo tuolla sängyn alla? Liisa vastasi.
- Entä missä mun sukka on? Se on pinkki sukka! Luna kysyi.
- Se on katton lampun päällä. Sanoin.
- Miten se sinne meni? Luna kysyi ihmeissään kurkotellessaan sitä.
- En mä sitä saa! Auttakaa nyt! Luna jatkoi.
- Tehdään pyramidi ja joku menee sen päälle sitten ja ottaa sukan, Cindy sanoi.
- Selvä, Ok, kuka menee alle? Kuului sieltä täältä.
- Minä, Vanilla ja Veera mennään alle, Liisa sanoi.
- Ok. Ja minä ja Luna mennään seuraavaan tasoon, Roosa sanoi.
- No sitten minä voin olla päällän, sanoin.
- Mä nousen teidän päälle sitten, Cindy sanoi.
- Mä tuen sua Cindy, Maiss sanoi.

Hetken päästä meidän upea pyramidi oli valmis. Nyt Cindy nousi ensin Veeran päälle, sitten Roosan päälle ja lopuksi minun päälle. Cindy kurkotti sukkaan, ja silloin ovi aukesi ja sisään astui Jaakko.
- BÖÖ!! Jaakko huusi.
- Apua!! Cindy kiljaisi ja putosi jonkun sänkyyn.
- IIIIK! Minä kiljaisin ja horjahdin Roosan päälle joka horjahti Veeran päälle ja niin koko pyramidi oli maan tasalla.

Siinä oven suussa Jaakko vaan möllisteli suu auki. Silloin tytöt näyttivät murhaavia katseita Jaakkoon päin samalla kun he hieroivat kipeitä kohtiaan. Silloin koko tyttö lauma lähti Jaakkoon päin, mutta Jaakko lähti juoksemaan sisälle. Samaan aikaan Josefina oli tullut ulos kuullessaan kiljaisuja. Jossu nauroi oven suussa kun hän näki että kahdeksan tyttöä juoksi Jaakkoa kiinni. Jossulla oli vielä kamerakin kädessä ja hän otti kuvan siitä.
- Sainpas sinut kiinni, Maiss kiljaisi.
- Hakekaa letku! Veera huusi.
- Ok. minä olen jo menossa, Sanoin tytöille jotka nyökkäilivät vastaukseksi.
- Antakaa armoa, Jaakko aneli.
- Ei ikinä, Cindy Naureskeli.
- Sun käy nyt kalpaten, Vanilla uhosi.
- Mä kutitan sitä, Liisa keksi.
- Mäkin, Roosa sanoi iloisesti.
- Minäpä haen sulan, Luna sanoi.

Aurinko porotti täydeltä taivaalta kun me tyttöjen kanssa kasteltiin Jaakko. Jaakko oli tyttöjen käsittelyn jälkeen ihan hassun näköinen. Pari tyttöä oli hakenut meikkejä ja meikanneet Jaakon. Jaakolle oli laitettu tumman punaista huulipunaa ja Pinkkiä Luomiväriä, sekä pinkkiä poskipuuteria. Ja tietenkin ripsiväriä. Jonkun ajan päästä tytöt päästivät Jaakon irti joka juoksi sisälle pesemään meikkejä pois. Me tyttöjen kanssa naureskelimme aika kauan Jaakolle. Mietimme vähän että aikookohan Jaakko kostaa meille.

Myöhemmin Jossu kävi hakemassa meidät talliin.

- No niin nyt olisi aika jakaa hoitsut, Jossu sanoi.
- Elikkäs aloitetaan vaikka Roosasta, Jossu jatkoi.
- Lista menee näin: Roosa saa Pampulan, Luna saa Pellan, Sirppa saa Flooran, Maiss saa Siirin, Cindy saa Humun, Liisa saa Sentin, Vanilla saa Aksun ja Veera saa Jambon, Jossu luetteli.
- Jes mä sain Flooran, Tuulettelin tanssahtelemalla.
- No mäpä sain Pellan, Luna sanoi onnellisena.
- Mutta mää sain Aksu pojan, Vanilla iloitsi.
- Minäpä sain Humun, Cindy sanoi.
- Ja mä Siirin, Maiss kertoi.
- Senttiiiii, Liisa hyppeli innoissaan.
- Jambo on ihana, Veera sanoi.
- Mutta mäpä sain shettis Pampulan, Roosa sanoi.
- No niin rauhoitutaanpas, Jossu rauhoitteli meitä.

Siirryimme tyttöjen kanssa terassille ottamaan aurinkoa. Jokainen oli laittanut bikinit päälle ja levittelivät aurinko rasvaa. Minua mietitytti Jaakko kun sitä ei ollut näkynyt vähään aikaan. Olikohan se mennyt sisälle häpeämään vai suunnittelemaan iskua? En tiennyt mutta pian sain tietää. Otimme vain aurinkoa, mutta emme huomanneet Jaakkoa joka oli keittiössä. Hän katsoi meitä ilkikurisesti ikkunasta kuin sillä olisi jotain salattavaa.

- Kaikki välipalalle! Kuului Jossun ääni.

Hetkessä olimme menneet sisälle pakoon kuumaa aurinkoa. Joku kysyi että mitä meillä oli välipalana. Meillä oli mehua ja sen kanssa oli leipää sekä kasviksia. Vähän myöhemmin Jaakko liittyi seuraamme. Hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten ei. En tiennyt. Jaakko oli yllättävän puhelias. Oliko sillä jotain ilkeää mielessä?

- Kuka ottaa jälkiruokaa? Jossu kysyi.
- Minä! Kaikki huusivat yhteen ääneen kaikki paitsi Jaakko.

Jaakko kävi itse ottamassa lätyn. Ihmettelin hiukan. Mutta siihen se ihmetys sitten loppui. Avasin suuni ja ”Räks!” Sylkäisin sen lautaselleni ja katsoin sitä. Se oli kivi! Katsoin pullaani ja kiljaisin. Muut haukkasivat palasen myös ja sylkivät sen lautaselle. Katsoin taas pullaani. Siellä oli Kiviä!! Huusin Jaakon nimeä ja lähtiin jahtaamaan tätä kun näkiin että hän nauroi. Muut jäivät vielä pöytään, mutta minä jahtasin Jaakkoa. Jaakko juoksi jonnekkin metsään ja seurasin tätä. Ihmetyksekseni huomasin Jaakon (poikakaveri) lammella. Näin hänen käsi puolessaan toisen tytön. Silmissäni sumeni ja kyyneleet virtasivat. Kuinka hän saattoi? Näin kuinka he suutelivat ja menivät uimaan. Itkin ja itkin. En kestänyt tätä. Miksi? Nyt sain tarpeeksi. Nousin ylös. Jalkani eivät kantaneet. Kaaduin maahan. Huomasin että Jaakko oli vieressäni. Kerroin hänelle itkien mitä näin. Hän otti minut syliini ja lohdutti minua. Hetken päästä Näin että Jaako nousi vedestä ja katsoi minuun. Olin Jaakon sylissä, mutta nousin. Menin Jaakon eteen ja ”Läps” läppäsin häntä poskelle.

- Kuinka sinä saatoit suudella toista tyttöä??!! Kijuin Jaakolle.
- M-m-mitäh??!! Jaako sopersi.
- Kyllä mä näin! Ja läppäsin Jaako uudestaan.

Jaako otti mun kädestä kiinni ja kaatoi mut maahan. Hän läpsäisi mua. Kiljaisin kivusta jolloin Jaakko tuli siihen ja uhkaili Jaakoa. En nähnyt enempää, sillä pyörryin.

Myöhemmin heräsin sängystäni kaikki tytöt ympärilläni. Jaakko oli kertonut mitä oli tapahtunut tytöille. Jossu pyysi heitä poistumaan jotta voin olla rauhassa. Kelasin tapahtunutta uudestaan ja uudestaan. En tiedä miksi luotin Jaakoon. Otin kännykän ja näppäilin siihen erään kiva kaverin numeron. (poika) Puhelin piippasi monta kertaa ennen kuin sieltä vastattiin.
- Haloo? Kysyi ääni puhelimesta.
- Sirppa täällä. Vastasin.
- Ai Moi.
- Ööö..
- Mitä nyt Sirppa? Ääni kysyi.
- Voitko sä tulla tänne? Seppeleeseen? Kysyin pala kurkussa.
- No mitä on tapahtunut? Ääni kysyi.
- Mä kerron sitten mutta tuu nyt, anelin.
- Okei.
- Moikka, sanoin.
- Moro.

”piip” ”piip” alkoi kuulumaan puhelimesta. Nousin ylös ja menin Jossun luo ja sanoin meneväni kävelylle. Muut tytöt kuulivat tämän. Laitoin kengät jalkaan ja topin päälle sekä mini shortsit. Menin tielle. En huomannut kuinka muut tytöt vaklasivat mua. He olivat huolissaan. Tyttöjen luona. :
- Mikä Sirpalle tuli? Roosa kysyi.
- Sillä on sydän suruja, Luna vastasi.
- Miksi me tänne tultiin? Cindy kysyi.
- Mä ainakin haluaisin tietää mitä se täällä tekee, Maiss sanoi.
- No niin kyllä mäkin, Vanilla jatkoi.
- Olkaaa hiljempaa muuten Sirppa kuulee, hyssytteli Veera.
- Joo joo, Liisa vastasi.
- Kuka toi poika on? Luna kysyi.
- En mä tunne, Liisa sanoi.
- Mitä Sirppa tekee? Vanilla sanoi yrittäessään nähdä selkien takaa.
- Oih! Se halaa tota poikaa, Cindy sanoi.
- Rakkauttako? Maiss kysyi.
- Surullista, Roosa sanoi.
- Niin on, Veera jatkoi.

Minä halasin poikaa ja itkin. Hän lohdutti mua ja halasi takaisin. Kerroin hänelle mitä oli tapahtunut. Hän kertoi että Jaako on pelimiehiä. Hän oli lyönyt vetoa että saisi kaksi kymmentä tyttöä koukkuun siihen kesäloman aikana. Minun sisällä keitti. Enkö ollut minkään muun arvoinen kuin vedon?? Olin hirveän raivoissani.

- Mitä nyt tapahtuu? Luna kysyi.
- Se se se se se….. Veera änkytti.
- Sirppa potkii hiekkaa, Roosa selvensi.

Potki hiekkaa raivon vallassa kunnes hän otti minut syliinsä ja kuiskasi korvaani:
- Olet Rakas minulle Sirppa, hän sanoi.
- Voih, sanoin onnellisena.
- Jos kaupaat juttu seuraa tai muuta niin soita, hän sanoi mennessään moponsa luo.
- Ootappa Sirppa, hän jatkoi.
- Haluan antaa sinulle tämän.

Sitten hän antoi minulle pusun ja lähti. Voih. Huokaisin. Kävelin takaisin tallille ja yhtäkkiä puskasta tuli tytöt.

- Kuka toi oli?? Cindy kysyi ensimmäisenä.
- Entä mitä se täällä teki? Vanilla kysyi.
- Ööö.. Mumisin.
- Kerro nyt heti! Luna käski.
- NYT! Liisa huudahti leikkisästi.
- No se oli kaveri, vastasin.
- Ei ollut! Te pussasitte, Maiss sanoi.
- Okei! Se oli mun kaveri Oskar, sanoin tytöille joilta loksahti suut auki.
- Siis meidän koulun Oskar? Roosa kysyi.
- Niin niin, sanoin hymyillen.
- No lähdetään nyt tallille meillähän on täällä leiri, joka se on vasta alkanut, Cindy sanoi.

Lähdimme tallille olkapäistä pitäen. Nyt Leiri saa Alkaa!


//Sorge kun tuli tämmöinen juttu johon jaako liittyi mutta mun oli pakko kertoo se että me ollaan erottu



Vapaa valintainen kuvani Floorasta:



//Floora innostui poseeraamaan

[Maiss]

Aamupäivä 14.6 Kadonneen kännykän salaisuus

Kävelimme kohti heppatarhaa. Jotkut istuivat toisensa toiset taas hyppelehtivät ja leikkivät sammakoita.
- Ihanan lämmin! Veera sanoi ja nosti Cindyn ylemmäs selkäänsä.
- Niinpä, Sirppa sanoi. Tänään on hyvä ilma mennä uittamaan poneja!
Leirin takia kaikkien leirihoitsut olivat heppatarhassa.
- Josefiina sano että tänään hypätään, sanoin kun avasin tarhan portin ja taputin Siiriä joka tuli tervehtimään tulijoita.
- On ihanaa hypätä! Luna sanoi.
- Mua vähän jännittää, Roosa mutisi itsekseen.
- Ei se niin kauheeta voi olla, Cindy kuiskasi Roosalle ennen kuin hyppelehti Humun luo.
- Toivottavasti me hypätään rataa, Liisa sanoi kävellessään Sentin luo.
Siiri alkoi syömään ruohoa onnellisena kun oli nuuskinut minut ja nuollut käteni koska ne tuoksuivat omenalle jonka olin syönyt aamulla. Nojasin poniin ja suljin silmäni. Aurinko lämmitti ihanasti kasvojani ja kuulin kuina Siiri pärskähti.
- Oot ihana, kuiskasin ponin korvaan ja annoin sille porkkanan jonka olin ottanut sille leirimökistä.
Minun ja Siirin välille oli kehittynyt viikonlopun aikana ystävyys joka olisi ikuinen, ehkä se johtui porkkanoista joita olin antanut sille mutta mukana oli muutakin; aitoa ystävyyttä.
- Ai! kuulin Vanillan huudahtavan. Älä Aksu liiku, sä astuit mun varpaitten päälle!
Kakki alkoivat nauraa: Aksu näytti siltä että olisi katunut sillä sen pää roikkui alhaalla ja se katsoi Vanillaa päin anovasti.
- Voi kuule, Vanilla sanoi kun näki Aksun olevan pahoillaan. Ei se mitään.
Vanilla taputti Aksua ha poni nosti päänsä iloisena ylös. Sitten se laittoi päänsä Vanillan olkapäälle ja kaikki alkoivat nauraa, taas.
- Te olette kuin aviopari, Luna nauroi. Te riitelette mutta annatte nopeasti anteeksi.
- Ihan kuin mun äiti ja iskä, Sirppa sanoi nauraen.
Nyt Vanillakin alkoi nauramaan.
- Tyhmää kun tää leiri loppuu, Liisa sanoi kun nauru oli laantunut.
- Nii, Veera sanoi haikeana.
- Tulee ikävä Siiriä, sanoin ja annoin ponille pusun sen harjan juureen.
- Tää on ollu ihan paras leiri! Roosa sanoi.
- Jopa se seikkailu eilen oli kiva, Cindy sanoi.
Taas kaikki alkoivat räkättämään. Eilinen seikkailu metsässä oli ollut kammottava, oli satanut ja jonkun löytäminen metsässä oli ollut miltei mahdotonta.
- Haluutteko te antaa poneille omenat? kysyi Jaakko joka oli seurannut tapahtumia jo vähän aikaa tarhan laidalta.
- Joo! kaikki huusi yhteen ääneen ja kävelimme hakemaan omenat.
- Tässä sulle, Veera sanoi ja antoi omenan Jambolle. Mä voisin soittaa äitille ja kysyy milloin se tulee hakemaan mua. Milloin te lähette?
Veera laittoi kätensä housujensa taskuun ja koitti vetää kännykkänsä pois taskusta.
- Mä lähen joskus seitsemältä, Luna sanoi.
- Nii mäki, Liisa sanoi.
- Mä en tiiä missä mun kännykkä on! Veera huudahti yhtäkkiä.
- Kato toisesta taskusta, Sirppa sanoi rauhallisena.
- Ei se oo siellä! Veera sanoi ja alkoi hermostua.
- Ootko sä varma et otit sen mukaan? Jaakko kysyi ja katsoi tyttöä kysyvästi.
- Joo! Veera sanoi. Mut mä meen vielä kattomaan…
Veera juoksi leiritaloon ja minä juoksin hänen perässään. Kun avasimme oven minä juoksin keittiöön ja Veera makuuhuoneeseen.
- Ei se oo mun kassissa, Veera änkytti.
- Eikä keittiössä, minä sanoin. Katotaan vielä olohuoneesta.
Juoksimme olohuoneeseen. Minä katsoin sohvan alta, kaapin sisältä, ikkunalaudalta ja jopa kukkaruukusta mutta kännykkää ei näkynyt missään.
- Minkä näkönen se muuten? kysyin Veeralta joka nosti mattoa nähdäkseen onko hänen puhelimensa siellä.
- Se on semmoinen uus express music, Veera sanoi. Se uusin malli. Semmonen vihree jossa on valkosta.
- Okei, sanoin ja juoksin ulos Veera perässäni.
- Sitä ei löydy! Veera huusi laitumella seisoville tytöille.
- Aletaanpa sitte ettimään sitä, Jaakko sanoi tytöille ja käveli minua ja Veeraa kohti. Minkälainen se on?
- Semmonen vihree-valkonen, Veera sanoi ja alkoi katsoa tallin ympäristöä. Mä käytin sitä viimeks kun heräsin ja laitoin sen mun taskuun.
- Eli se voi olla missä vaan! Luna sanoi juostessaan leirimökkejä päin.
Kaikki juoksivat meidän luo ja Roosa sulki portin ja hänkin tuli leirimökeille.
- Mikä on homman nimi? Roosa kysyi.
- Veeran kännykkä on kadonnu. Se on express music ja se voi olla missä vaan; laitumella, jonkun karsinassa, satulahuoneessa tai jossain muualla missä Veera on ollu, selostin.
- Okei! Cindy sanoi. Sitten vaan ettimään.
Kaikki meni eri suuntiin minä menin laitumelle Vanillan kanssa. Jaakkokin osallistui etsintöihin ja ilmoitti Josefiinalle, joka oli heinää ostamassa, kadonneesta kännykästä.
Kohta kaikki tulivat oleskeluhuoneeseen ja joimme mehua.
- Minne se on voinu hävitä? Liisa kysyi.
- En mä vaan tiiä, Veera sanoi. Mut jatketaan etsintöjä.
Kohta kaikki olivat taas etsimässä kännykkää. Josefiina palasi tallille ja auttoi etsinnöissä.
- Se on semmonen express music, Jaakko kertoi tallinomistajalle ja nainen alkoi etsiä.
Tallikoira juoksi ympäriämpäri ja haukkui.
- Mikä sulla on? kysyin koiralta joka hyppi minua vasten innoissaan. Haluutko sä leikkiä?
Koira juoksi pois ja kohta se tuli takaisin pallon kanssa.
- Ai haluut leikkiä, sanoin ja heitin koiralle palloa.
Kohta koira tuli takaisin kepin kanssa ja heitin sille keppiä. Sitten se tuli riimunnarun kanssa ja heitin sille sen. Sen jälkeen koira toi luokseni kengän.
- Kenen tää on? kysyin naurahtaen mutta heitin kumminkin kengän.
Sitten koira tuli taas mutta tällä kertaa se halusi että minun piti heittää sille, arvatkaapa mitä… No, vihreä-valkoista Nokian express music kännykkää!
Aloin nauramaan ja Vanilla katsoi minua epäröivästi.
- Ootko sä ok? Vanilla kysyi ja käveli minua kohti.
- Joo! sanoin ja näytin hänelle kännykkää joka minulla oli kädessäni.
- Mistä sä ton löysit? Vanilla kysyi.
- Se jääköön arvoitukseksi… sanoin ja kävelin kohti tallia.
Olimme löytäneet kännykän!


Minä ja Siiri tarhassa

Maiss

//kuvan laatu... Tarinasta tykkäsin. (:

Muuta kivaa

Siiriponille
Siiri käveli tarhassa mua kohti,
Kun porkkanan näki se ilosta hohti.
Voi tuota hassua Siiriä,
Se hyppi kyin alla ois ollu hiiriä!
Hoidin Siiriä leirillä parhaalla.
Mä ratsastan sillä aikas alhaalla,
Koska Siiri on tosi pieni
Melkeen yhtä pieni ku herkkusieni!
Mutta ei se mua yhtään haittaa,
Voin sen järjestyksessä parhaaksi laittaa.
Ja jos joskus Siirin ottais varas,
Mä ottaisin sen takas kosk’ Siiri on paras!

//en oo mikään runoilija


Siiriä uittamassa

14.6. - Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Enää tunti ja leiri loppuisi. Enää tunti ja en enää istuisi Siirin karsinassa.
- Enää tunti ja en enää näkisi sinua kuukauteen, kuiskasin Siirin korvaan.
Muut olivat ulkona harjaamassa leirihoitsujaan. Minä istuin Siirin karsinassa ja katsoin kuinka poni söi tyytyväisenä heiniä jotka lojuivat sen karsinassa.
- Mä en koskaan unohda sua, sanoin Siirille joka katsoi minua.
Tunsin kuinka kyynel valui alas poskelleni, mutta en kuivannut sitä pois.
- Miks sä et tuo Siiriä ulos? sanoi Roosa joka juuri oli astunut sisään karsinaan.
Kuivasin nopeasti kyyneleet pois poskiltani.
- No, en mä haluu… sanoin epäröiden.
- Mut Siiri haluu! Roosa sanoi ja veti minut seisaalleni ja tyrkkäsi riimun syliini. Tossa on.
Otin riimusta kiinni ja laitoin sen varovaisesti pienen ponin päähän. Talutin Siirin ulos sen karsinasta ja käännyin kohti ovea josta talutin sen ulos hoitopuomille. Kaikki katsoivat minua kun sidoin Siirin kiinni puomiin. Roosa tuli perässäni ja käveli Pampulan luo samalla kun kuiskasi jotain Vanillalle joka nyökkäsi vastaukseksi.
Otin kumisuan harjaämpäristä ja aloin sukia Siirin vaaleaa karvaa.
- Otat ehkä tämän liian raskaasti, kuulin jonkun sanovan takanani joten käännyin ja näin Liisan rauhalliset kasvot.
- Ehkä… sanoi. Mutta unelmani on toteutunut mutta kohta se taas loppuu.
- Miten niin? Liisa katsoi minua kummissaan.
- Kohta tää leiri loppuu ja samalla ehkä unohdan tämän leirin ja kaikki teidät ja ehkä kuinka pidän Siiristä, sanoin ja katsoin Liisaa.
- Luulet sä oikeesti et sä unohdat? Liisa kysyi kummissaan.
Nyökkäsin.
- Hei, kaikki hyvät muistot on aina sun sydämessä; Siiri ja jopa minä. Liisa sanoi ja hymyili.
- Toivottavasti, sanoin vieläkin vähän surullisena.
- Kaikki hyvä tulee aina olemaan täällä, Liisa sanoi ja laittoi kätensä minun sydämeni päälle.
Hymähdin, toivottavasti Liisa oli oikeassa.

- Sitten vaan pakkaamaan kamat! Josefiina huudahti kun tuli ulos tallista harjauspuomeille. Viekää ponit sisään ja menkää pakkaamaan.
Avasin tallisolmun jonka olin tehnyt riimunarusta puomin ympärille ja talutin Siirin sisään. Talutin Siirin sen omaan karsinaan ja otin riimun pois sen päästä ja taputin sitä kaulalle.
- Tuun vielä kyllä tänne ennen kuin lähetään, sanoin Siirille juuri kun Roosa talutti Pampulan sisään karsinaan.
Kävelin nopeasti leirimökille ja aloin heti heittelemään vaatteitani kassini päälle ja kun kaikki tavarani olivat heitetty kasaan aloin tunkemaan niitä sisään kassiin.
- Valmis! huudahdin nopeasti ja kaikki katsoivat minua ihmeissään, Roosa oli oviaukolla eikä edes ollut koskenut tavaroihinsa.
- Olitpa sä nopee! Veera sanoi.
En kuullut sitä koska olin jo ulkona huoneesta kassini kanssa ja juoksin kohti tallia. Avasin nopeasti tallinoven ja ryntäsin shettisten karsinan luo. Tongin taskustani pienen porkkanan palan jonka annoin Siirille ja toisen jona annoin Pampulalle.
- Että tulee ikävä teitä! sanoin ja huokaisin.
- Sä voi tulla tänne milloin vaan, sanoi ääni takanani, se oli Josefiina.
- Voinko? kysyin.
- Tietysti! Ja sulla on täällä jo poni joka oottaa sua, Josefiina naurahti ja osoitti Siiriä joka söi iloisena porkkanaa.
Nyt voisin lähteä kotiin iloisin mielin!

You'll always be in my life
Even if I'm not in your life
Because you're in my memory
You, when you remember me
And before you set me free
Oh listen please

Somebody wants you
Somebody needs you
Somebody dreams about you every single night
Somebody can't breath without you, it's lonely
Somebody hopes that some day you will see
That somebody's me
That somebody's me

(Enrique Iglesias - Somebody's me)

//joo tiiän aika tunteellinen ja tylsä, mutmut sain inspiksen musasta... : D

Siinä kaikki maksut (: Kiitos leiristä tuhannesti!

[Cindy]

Perjantaipäivä oli ollut täynnä kaikenlaista mukavaakin, mutta pääasiassa Sirppan rakkaushuolia ja hoitsujen jakelua. Olin saanut hoidokikseni rauhallisen Humun ja näin illasta olimme saaneet Josefiinalta luvan vielä itsenäiseen ratsasteluun kentällä. Minua hieman epäilytti ajatus, koska taivas tummeni herkeämättä lähes silmissä. Satuloin suomentamman silti kiltisti ja pujotin suitsetkin päähän.
Kun kaikki olivat valmiita, siirryimme kentälle nousemaan satuloihin. Lyhyimmillä oli hieman vaikeuksia päästä itse selkiin - olihan tunti täysin itsenäinen ja jokaisen oli toimittava itsenäisesti isolla iillä ja hieno leirijoukko selviytyikin siitä kunniakkaasti. Kentällä kävi sekamelska kun osa porukkaa ravaili tyynesti ja jotkut menivät vähän lujempaakin, jotkut hidastelivat vielä käynnissäkin ponien haluttomuuden vuoksi. Humu oli kuitenkin reippaalla tuulella ja ravailimme koko kenttää tyytyväisinä. Humppa oli täysin tyyni ja rento.

''Leikitäänks nopee yhtä leikkiä?'' Liisa kysyi hymyillen Sentturansa selästä. Muut nyökkäsimme ja katsoimme kysyvästi ehdottajaa. ''Se, kuka on nopeiten hakenut kentän toiselta puolelta porkkanan, voittaa - ja heppa ei sitä syö vaan ratsastaja kantaa kiltisti kädessään!'' tyttö jatkoi hihkaisten. ''Niin, ja askellaji on tietty vapaa.''
Roosa kävi nopeasti hakemassa kentän toiselta puolelta porkkanan Jaakolta ja hänen ratsunsa Pamppu himoitsi sitä varmasti enemmän, kuin mitään. Hän kävi viemässä sen kentän toiseen päähän ja hypähti sitten vielä takaisin pullapollen selkään. ''Kuka haluaa aloittaa?'' kysyin, enkä saanut keltäkään myöntäviä vastauksia. ''Okei, okei. Mä alotan sitten'', hymähdin kun sain osakseni anovia katseita muilta tytskyiltä. Askellajikseni valitsin laukan ja täyttä höyryä painoimme Humppelin kanssa kentän toiseen päähän -> hyppäsin alas selästä ja nappasin porkkanan käteeni. Painoin jalkani takaisin jalustimeen, vaikka se olikin hankalaa ja tuomarimme Jaakko nauroi minulle minkä jaksoi. Pudistin päätäni ja viimein sain hypättyä selkään Humun porkkanavarasyrityksistä huolimatta. Painoimme takaisinkin täyttä laukkaa ja ojensin porkkanan Jaakolle, jotta miekkonen pystyi viemään sen takaisin.

Minun jälkeeni lähti Veera Jambon kanssa. Jampsa oli melko haluton ensin laukkaamaan, mutta huomatessaan porkkanan se laukkasi todella - ja kovaa. ''Rajottakaa peipet vähän, mä en kestä kattoo tommost kiitoo!'' Jaakko huusi kentän laidalta ja peitti kädellä naamansa. Me muut nauroimme, mutta keskityimme sitten taas Veeran menevään suoritukseen.
Viimeisenä lähti Sirppa Flooruskaisen kanssa. He ehtivät hädin tuskin nostaa ravia, kun salama välähti hyvin kirkkaana taivaalla. Flooran silmänvalkuaiset pyrkivät näkyville ja sen sieraimet pumppasivat. Tamma lähti höyryämään ympäri kenttää, ja Sirppa lensi aidan yli sen selästä. Muut eivät säikähtäneet niinkään rajusti, vain pieniä steppiaskelia muilta nähtiin. Vaan haluatte varmaan tietää, minne Sirppa lennähti - suoraan Jaakon hellään otteeseen, miekkosen syliin. Mies oli ihan äimänä ja yritti kauhuissaan ravistella tyttöä hereille. ''Hei ootsä ihan kunnos!'' Jaakko huudahti, saaden Flooran säikähtämään taas ja rientämään ympäri kenttää rajussa kiitoravissa. Päätin ojentaa Humun ohjat Maissille joka ratsasti Siirillä ja kipusin itse alas sen selästä hakemaan Flooran kiinni. Se oli kunnossa onneksi, mutta ohjat olivat katkenneet. Onneksi tallista löytyi varmasti varaohjia. Sirppakin alkoi heräilemään pelastavan prinssin sylistä. Kun huomattiin, ettei tytölle ollut käynyt mitään Jaakon ansiosta, repesimme nauruun koko konkkaronkka. Jaakko jäi polttamaan tupakkiansa vielä kentän laidalle ja äimistelemään tapahtumia, kun puheensorinalla täytetty leirijoukko lähti ratsujansa taluttaen talliin.

Illalla satoi vettä ja ukkosti. Keräännyimme Jossun talon ''suljetulle'' terassille paistamaan muurinpohjalettuja. Vaikka ilma oli ankea, lätyt maistuivat kaikille hyvän seuran ansiosta, eikä kellään ollut tylsää. Syömisen lomassa poppoo kerääntyi istumaan rinkiin. Kertoilimme juoruja ja kummitustarinoitakin, jotka epäilemättä kuului joka leiriin. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Lunalla oli illan huikein ja jännittävin kummitustarina. ''Kuulkaa'', Vanilla aloitti. ''Mä oon kuullut semmosen kuuman juorun, että Jossulla olis joku kiikarissa. Onkohan se totta'', tyttö supisi niin, ettei naistenlehteä lukeva Josefiina kuullut. Minä kuitenkin uskoin, että nainen kuuli joka ainoan sanan ja supinan. Nainen vain oli ilmiömäinen ja oli kiittäminen häntä, että meillä oli koossa tämä ihana leiriporukka ja ennenkaikkea mahtava leiri.

[Liisa]

(kuva heti kun saan skannattua)

Vapaaehtoinen tarina

Itsenäistä ridailua

Talutettuani Sentin kentälle, Josefiina sai puntata minut ruunan selkään. Hevosen selkä tuntui liukkaalta ja kapealta, mutta onnistuin kuitenkin pysymään selässä. Annoin ruunalle pitkät ohjat ja painoin pohkeeni sen kylkiin. Ensimmäiset pari kierrosta totuttelin satulattomaan selkään – vaikka minähän juuri vähän aikaa sitten ratsastin Sentillä maaston ilman satulaa?! – ja hengitin hieman lämmintä kesäilmaa sisääni. Pidin huolen, että herra askelsi riittävän reippaasti. Linnut sirkuttivat ja hiekka pöllysi, niin, että ratsunikin oli välillä pakko köhiä hieman sieraimiin pöllynnyttä santaa. Pienen lämmittelyn jälkeen aloin tehdä pysähdyksiä varmistaakseni, että Sentti oli kunnolla hereillä. Hevonen totteli hienosti. Välillä Josefiina huusi aidan takaa, että ”korjaa oikea takajalka” tai muuta, mutta suurimmaksi osaksi sain Sentin pysäytettyä tasajaloin.
Hetken päästä nostin ravin. Onnistuin istumaan tasapainoisesti Sentturan selässä, enkä pomppinutkaan paljoa. Kun olin tehnyt pari volttia ja ympyrää ravissa, tunsin kuitenkin viiltävän kivun vatsassani. Tätä oli tapahtunut ennenkin, olin taas unohtanut hengittää syvään, ja niinpä huonot vatsalihakseni päättivät sanoa sopimuksensa irti. Ravasin vielä kierroksen tuskissani, mutta sitten minun oli pakko pysäyttää keskelle kenttää hengittääkseni kunnolla. Istuin selkä kippurassa Sentin selässä ja hevonen kuulosteli taakseen huolestuneena.
- Mitä nyt? Josefiina huusi kentän laidalta.
- Eeei mitään, vähän vatsa vaan…
- Oletko sä syönyt vähän aikaa sitten jotain?
- En, minä huusin takaisin. Painoin pohkeet hellästi Sentin kylkiin, jolloin hevonen lähti kävelemään
rauhallisesti. Yritin hengitellä mahdollisimman syvään. Tätä kipua oli ollut minulla ennenkin, ja ratsastuksenopettaja oli vain sanonut, että hengitä rauhallisesti ja syvään, se helpottaa. Kesti noin viisi minuuttia, ennen kuin uskalsin taas ravata pari kierrosta.
Hetken kuluttua aloin tehdä siirtymisiä. Ravia, pari askelta laukkaa, ravia, pari askelta laukkaa. Vain kerran Josefiina joutui huomauttamaan väärästä laukasta. Ratsastin pari kertaa myös vastalaukkaa, vaihdoin suuntaa ja tein uudelleen siirtymisiä. Nyt tein myös laukasta pysähdyksiä ja ravista pysähdyksiä.
Annoin Sentille pitkät ohjat ja se sai hengittää hetkisen, ennen kuin alkaisin taivutella sitä. Onnistuin pysymään melko mukavasti ruunan selässä, vaikka suurehkon hevosen selkään hyppääminen ilman satulaa olikin omasta mielestäni vähän pelottavaa. Hetken tauon jälkeen keräsin taas ohjat ja ratsastin pohkeenväistöt keskihalkaisijalta molempiin suuntiin, sitten hieman kiemurauria, ja pohkeenväistö uralla, ja sen jälkeen viimeinkin yritin kehitellä jonkinlaista kevyttä ravia, vaikka se olikin hankalaa ilman satulaa. Hetken siinä pompittuani otin käynnin ja annoin Sentille pitkät ohjat.
- Tämä saa nyt olla tässä, hengähdin ja kymmenen minuutin kuluttua ohjasin hevosen pois kentältä.

Kehystarina (la-aamu)

Jaakon huuto kajahti leirituvassa.
- Ylös sitten joka iikka, mulla ei ole loputtomiin aikaa herätellä teitä!
Suhteellisen unisia naamoja nousi peittojen ja tyynyjen valtameristä. Joka ainoalla tukka oli sekaisin kuin hamppu ja silmien alla roikkuivat tummat pussit, valvomisesta kertoen. Kesti noin kymmenen minuuttia, ennen kuin Jaakon jatkuvat hoputukset vihdoinkin kirvoittivat viimeisenkin tytön ylös vuoteesta. Tallivaatteet puettiin päälle innokkaasti, porukka oli alkanut jo vähän herätä.
- Kuka tiputti tyynyn mun päälle, kuului jostain Roosan uninen voihkaisu.
- En minä ainakaan, Vanilla vakuutti ja haukotteli syvään.
- Mitäs meidän piti tehdä tänään… ai niin, harjata hevosia pihalla, Maiss sanoi haukotuksen säestämänä. Koko edellinen ilta oli pähkäilty, mitä voitaisiin aamupäivällä tehdä ennen tuntia, ja kun kaikki olivat puhuneet toistensa päälle noin tunnin, päätettiin, että pidettäisiin oikein harjaustalkoot.
- Ei taida tulla pikkulikkojen ulkoleikeistä mittään, siellähän sataa kuin Esterin… Jaakko aloitti.
- Siellähän sataa kaatamalla! Sirpan kiljaisu kajahti tuvassa ja herätti viimeisenkin unisen sielun. Joka puolelta alkoi kuulua tylsistynyttä ”voi ei” – marmatusta, sillä molempien mökkien asukkaat olivat jo saapuneet tähän mökkiin. Toiset olivat jo huomanneet sateen, mutta tottahan se olikin, paksut vesinorot valuivat ikkunoita pitkin.
- Tällanen tää Suomen kesä on, minä valitin katsellessani ikkunaa pitkin valuvia vesinoroja.
- Kuinka me ei kuultu herätessämme, että sadehan se kattoa vasten ropisi, Roosa huokaisi.
- Anne on nähtävästi tehnyt mahtavan äänieristetyt katot… Hyvä hyvä Anne…, Sirppa virnisti.
- Te olitte kyllä herätessänne sellasia zombeja, että harvalla leirillä yhtä rumia näkee, enkä ihmettele jos ette mitään kuulleet tai nähneet, Jaakko virnisti.
- Ja sinä hiljaa siinä! kajahti kuudesta suusta yhtä aikaa, ja pian mies joutuikin väistelemään
kiivastuneiden leiriläisten heittelemiä tyynyjä ja pehmoleluja.
- Riläx gööls, Annen palkintohopeat vielä tippuu tuolta hyllystä ja sitä huutoa ei ernestikään kestä!
Jaakko pelotteli. Hiljalleen valuimme aamiaiselle. Tyhmä sade oli pilannut kaiken. Ja tästäkö piti sitten tulla varsinainen inkkarikesä…
- Älkää nyt, kyllä nuo pilvet vielä väistyvät, ikuinen optimistimme Elli lohdutti nähdessään, kuinka
surullisia naamoja aamiaispöydän ympärille oli kerääntynyt. Elli ei saanut muuta palkakseen kuin myrtyneitä katseita, ja niin asia jätettiin siihen, kunnes aamiaisen jälkeen Jaakko pölähti paikalle kuin mikäkin lampun henki, naama loistaen kuin Naantalin aurinko.
- Tässä teille, tytöt, tekemistä! hän huudahti.
- Oletteko ikinä kuulleet säätaioista? Jaakko virnisti. Tyttöjen mielenkiinto alkoi herätä.
- En olisi uskonut, että sä olet taikauskoinen, Maiss tokaisi Jaakolle.
- Ottakaa pollet ja sitten vaan maneesiin. Riimunnarun päähän ne ja sinne sisälle, ja kun me tehdään vähän aurinkotaikoja, niin huomenna pitäisi olla jo helle, mies hymyili.
- Jaakko, ootko nyt ihan kunnossa? Veera kysyi silmät pyöreinä.
- Se on ihan kajahtanut, Cindy tiedotti Veeralle ja sai osakseen Jaakon närkästyneen katseen.
- Tuli vaan mieleen kun juteltiin Ellin kanssa ohimennen aamupalalla että tästä pitäisi tulla sitten
intiaanikesä. Elli mainitsi, että tehkää ihmeessä sitten aurinkotanssia, niin kuin inkkaritkin tekivät, että tulisi aurinkoista. Ja kun te nyt olette tuollaisia… skidejä, niin ajattelin, että te innostuisitte, Jaakko selitti suu vaahdossa.
- Ihan hauska idea, Luna sanoi.
- Vaikka en olisi kyllä uskonut, että sä joskus ehdottaisit jotain tuollaista, hän lisäsi.
- Eihän meillä ole muutakaan tekemistä, ja periaatteessa sehän voi olla tosi hauskaa! Roosa väläytti.
Yhdessä toimin siis haettiin Josefiina istumaan katsomoon meidän valvojaksemme ja satunnaisten ohjeiden huutelijaksi. Talutimme hepat maneesiin ja leikki aloitettiin. Se oli tavallaan kuin ”Seuraa johtajaa”, mutta teimme myös omituisia loikkia. Hevosetkin ymmärsivät, mistä on kyse, ja pian nekin koikkelehtivat iloisina perässämme. Floora steppasi paikallaan kuten sen luonteelle oli tavanomaista, Sentti viskoi päätään, Pella ja Siiri olivat keskittyneet viuhtomaan hännillään, Pampula peruutti päin maneesin seinää ja Humu asteli ristiaskelia, kun viimeinkin päätimme kokoontua keskelle maneesia. Jokaisella oli hiki otsalla ja nauroimme kaikki melkein maha kippurassa.
- Se oli näyttävää, Josefiina huusi meille katsomosta.
- Tuo oli niin hieno talutuskatrilli-tanssi, että huomenna varmasti paistaa jo aurinko.
- Niin, kuka ties, Cindy virnisti.
- Parempi olisi, Maiss puuskahti.
- Mutta nyt huomasimme, että Jaakossakin on sisäinen pikkulapsi, Luna nauroi.
- Mutta tuo oli…. hulvatonta! Vanilla ja Veera totesivat melkein yhteen ääneen.
Minä, Roosa ja Sirppa yhdyimme muitten nauruun. Ja kun astuimme ulos maneesista, sadekin oli jo laantunut.

( Aika kökkö mutmut... )

[Fiia]

LEIKKITUNTI

Marssin kolme minuuttia myöhässä kentälle, jossa suurin osa leiriläisistä oli jo päässyt ratsunsa paljaaseen selkään. Samalla kun kävin auttamassa Sentin ja Flooran kuskit kyytiin kerroin nimeni ja päivän tarkoituksen – hauskanpidon! Kun kaikki olivat selässä ja valmiita päivän haasteisiin, annoin heille luvan lähteä käyntiä pitkin ohjin vasempaan ja samalla tutustua hevosen liikkeisiin.
”Nojatkaa pikkaisen taakse, etsikää sopiva kohta istua, ja tunnustelkaa hevosen liikkeitä allanne. Eteneekö se lyhyin vai pitkin askelin? Mikä jalka milloinkin on ilmassa? Siinä samalla kun annatte niiden kävellä voitte vähän pyöritellä nilkkoja ja nostella jalkaa lonkasta asti ylöspäin, sillä rennoilla jaloilla ravi on helpompaa. Ja sanon jo nyt, että ohjassa ette sitten roiku! Pitäkää vaikka harjasta tukea mutta ohjastuntuman pitää olla ensiluokkaisen kevyt ja herkkä. Sitten voittekin pikkuhiljaa alkaa keräilemään niitä ohjia ja alkaa tekemään voltteja ja kaarevia uria. Verkataan ensin hetki käynnissä ja ravissa ja aloitetaan sitten leikkiminen, lopputunnista otetaan laukkaakin mutta ei nyt heti tai menee ihan sekasotkuksi, kun tiputte kaikki yhtä aikaa.”
Lyhyehkö Roosa näytti viihtyvän todella hyvin Pampulan shettismäisissä liikkeissä ja teki siistejä pikku voltteja saaden tamman menemään jopa hiukan ylitaivutettuna.
”Huolehdi Roosa ettei se mene ihan noin mutkalla heti alkutunnista, ota pieniä pidätteitä ulko-ohjasta ja ratsasta se asettumaan hiukan pehmeämmin. Oikein! Ja sitten muista, että suoralla uralla sen täytyy mennä ihan tikkusuoraan, tai silloin tällöin voit taivuttaa sitä uloskin päin, niin kummatkin kyljet saavat jumppaa.”
Roosa jatkoi Pampulan kanssa harjoituksia, ja minä siirryin seuraamaan toista shettisratsukkoamme, Maissia ja Siiriä. Tämä pikkutamma yritti alituiseen siirtyä raviin, mutta Maiss sai sen joka kerta hidastettua takaisin hallintaan. Siitä hiukan kiukustuneena Siiri yritti sitten olla ottamatta huomioon ohjasapuja volteilla ja kulki lapa ulospäin puskien.
”Nyt Maiss napakasti ulkopohje! Tönäise vaan ihan reilusti! Ponilla on taas tänään tommoinen känkkäränkkäpäivä, niin voit muistuttaa raipalla että ulos ei tulla. Kerran tiukasti siihen lavalle. No niin! Muut raviin sitten!”
Maiss käytti lyhyttä raippaansa ja Siiri hypähti sivuun suostuen sitten asettumaan hiukan, tytön jatkaessa kärsivällistä kamppailuaan sen kanssa. Poni tikutti korvat luimussa ja näytti vähän siltä, että kohta räjähtää… Sillä välin muut siirtyivät raviin ja minä aloin auttaa epätoivoisia isolla hevosilla menijöitä hakemaan oikeanlaista istuntaa. Liisa piti tiukasti harjasta kiinni hyppiessään Sentin liikkeissä, mutta ohjeitani noudattaen ei ottanut tukea ohjasta.
”Okei, Liisa. Voit päästää hetkeksi irti harjasta ja jarruttaa kevyesti puolipidätteillä sitä ravia. Mitä hiljempaa se menee, sitä helpompi on istua. Oikein. Nyt sitten hengität syvään, rentoutat jalat, nojaat taakse, hiukan paremmin tuut ryhtiin… ja sitten käännät vaikka isolle pääty-ympyrälle ja alat taivuttaa, sillä mun mielestä on paljon helpompi istua banaanin kuin laudan päällä.”
Liisa alkoi onnistua raviharjoituksissaan ja minä siirryin Flooran ja Sirpan avuksi. Lämminveritamma porhalsi eteenpäin niska jäykkänä ja askelissaan ravurin tuntua. Annoin heille samat vinkit kuin Liisalle, ja kehotin Sirppaa jatkamaan työskentelyä ympyrällä. Pikkuhiljaa Floora-margariini alkoi toden totta kuunnella tytön merkkejä ja sen ravi muuttui enemmän hitaaksi ja tanssahtelevaksi.

Cindyllä ja Vanillalla oli vain pienoisia ongelmia ravin kanssa, mutta he olivat kuunnelleet neuvoni hevosratsastajille ja näyttivät nyt viihtyvän paljon paremmin. Humu viskeli silloin tällöin päätään, mutta teki oikein näppäriä pikku voltteja Cindyn ollessa hienosti rento ja herkkäkätinen. Aksu meinasi aika ajoin lähteä liian lujaan raviin ja hermostui sitten, kun Vanilla teki hiukan napakamman pidätteen. Ohjeistin tyttöä olemaan vielä astetta hellempi ja keskittymään kunnolla kyynärkulmaan ja myötäykseen, niin Aksukin alkaisi pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja enemmän.
Pellan ja Jambon ratsastajat hymyilivät iloisesti katsellessaan muiden puuhia. Heillä oli harvinaisen helppoa – Pellan ravi oli taianomainen ja Jambo oli tänään hyvällä päällä suostuen tekemään kaiken, mitä Veera keksi pyytää.
”Okei, tytöt! Hyvin menee! Otetaan nyt kaikki käyntiin ja pelataan ihan ensimmäiseksi peiliä. Kaikki tietää leikin? Saa mennä käyntiä ja ravia ja se joka on peilinä, tekee joko minivoltin puolikkaan tai etuosakäännöksen. Pella ja Luna ovat eka peili. Kaikki muut toiseen päähän, mars!”
Tytöt menivät riviin maneesin toiseen päähän ja Luna etsi Pellasta kääntönappulat. Kun tyttö ei katsonut, muut lähtivät enemmän tai vähemmän rohkeasti etenemään. Ravipätkän jälkeen Sirppa ei saanutkaan Flooraa enää pysähtymään, ja hän joutui palaamaan alkuun Lunan kääntäessä Pellan muihin päin. Seuraavalla kerralla Sirppa meni käyntiä kuten muutkin eikä kukaan jäänyt kiinni. Kolmannella kerralla Roosa Pampulalla otti riskin, usutti tamman raviin ja sai sen säntäämään toiseen päähän Pellan luokse, ja peili vaihtui.
Seuraavalla kierroksella voittajaksi selviytyi hienosti ratsastanut Cindy ja Humu, ja sitä seuraavalla Liisa ja Sentti. Sen jälkeen hevoset alkoivat olla kypsiä tähän leikkiin ja vaihdoimme tehtävää.

”Seuraavaksi otetaan sit sellainen selkään ja takaisin –leikki. Kaikki ratsastavat käyntiä ympäriinsä, kunne sminä huudan HEP! Silloin kaikki hyppäävät alas oikealle puolelle ja nousevat selkään vasemmalta. Se, joka on viimeisenä takaisin selässä, saa vielä mahdollisuuden pysyä pelissä mukana. Hänelle annetaan jonkinlainen minun määräämä tehtävä joka voi olla ihan mitä tahansa ratsailla tehtävää. Jos siinä ei onnistu, tippuu. Isoilla hevosilla menijät saavat voltata tässä penkkien ympärillä ja mennä penkiltä ylös, muiden pitää yrittää hyppiä kyytiin miten osaa. Aloitetaan!”
Ensimmäisen HEP -huudon jälkeen tytöt loikkasivat vauhdikkaasti alas ja alkoivat kömpiä selkään. Veera ei päässyt millään Jambon selkään vaikka yritti kuinka, ja lopulta hän nappasi penkin avukseen ja onnistui, mutta valitettavasti hitaimpana. Tehtäväksi annoin laukkavoltin 10 m halkaisijalla ja sen Jambo suoritti, eikä tippunut pelistä.
Seuraavalla kerralla Luna Pellan kanssa oli hitain, sillä Lunan ottaessa vauhtia hypätäkseen selkään tamma lähti omille teilleen. Poni saatiin heti kiinni, mutta sillä välin muut istuivat tyylikkäästi hevosten selässä. Tehtäväksi tuli jyrkkä ravipohkeenväistö, jonka Luna kyllä osasi, mutta Pella oli reippaalla tuulella ja lähti laukkaa häntä soihtuna. He siis tipahtivat ja pääsivät tekemään maailmanympärysmatkoja sivummalle.
Tämän jälkeen Sirpan tie katkesi kymmenen askeleen peruutukseen, jota Floora ei suostunut tekemään, samoin kuin Veeran ja Jambon onnenkantamoiset loppuivat.
Viimeisellä kerralla hitaimmaksi jäivät Maiss ja Siiri. Heille oli tehtävänä ravista pysähdys ja pysähdyksestä raviin –siirtyminen. Maiss aloitti lupaavasti, mutta Siiri oli jälleen toista mieltä ja pysähdyksestä pomppasi laukalle tehden ilkeän pikku pukin. Maiss ei ehtinyt napata harjasta kiinni vaan tipahti hiekkaan.
”Hui! Sattuiko?” huudahdin ja menin pyydystämään Siiriä. Se teki kaikkensa saadakseen olla vapaana, mutta minä tarrasin sen ohjiin tamman juostessa ohi ja pysäytin sen ärähtäen. Poni pomppi kuin tulisilla hiilillä ja katseli minua sieraimet levällään. Peruutin sitä muutaman askeleen ja kun se lopulta seisoi aloillaan rauhallisesti, Maiss sai kiivetä takaisin selkään.

”Taitaa olla taas leikinvaihdon aika. Otetaan vaikka semmoinen rauhallinen viesti nyt. Laitan ravivälillä viisi puomia tuohon keskihalkaisijan molemmin puolin. Alkaa niin, että ne mennään ravissa, otetaan käyntiin, tehdään etu- tai takaosakäännös ja sitten ravissa takaisin. Saa ravata niin lujaa kuin haluaa, mutta jos puomit lentelee niin ne pitää käydä korjaamassa hevosta taluttaen! Ja jos heppa laukkaa niin joutuu palaamaan alkuun. Joukkueeseen numero yksi kuuluu Maiss & Siiri, Veera & Jambo, Sirppa & Floora ja Luna & Pella. Kakkosjoukkueeseen loput eli Roosa & Pampu, Cindy & Humu, Liisa & Sentti ja Vanilla & Aksu. Tehkääs jonkinmoinen jono niin aloitellaan!”
Kävin laittamassa puomit paikoilleen ja annoin sitten lähtömerkin. Ponipower eli Siiri ja Pampula ampaisivat ensimmäiseksi matkaan. Tytöillä oli pitelemistä saada ne pysymään ravilla, mutta loppujen lopuksi kummatkin onnistuivat. Etuosakäännöksen kanssa oli hiukan taistelua. Pampula kuitenkin rauhallisempana ponina selviytyi siitä nopeammin ja tuli maaliin hiukan Siiriä nopeammin. Tytöt vaihtoivat viestikapulana toimivaa keppiä, ja Jambo ja Humu lähtivät rauhallisesti matkaan. Kummatkin kuitenkin kolisuttelivat puomeja, ja tytöt joutuivat hyppäämään alas ja korjaamaan ne. Tässä vaiheessa Veera oli hiukan edellä, mutta Cindy kiri matkan taas kiinni tekemällä hienon takaosakäännöksen.
Seuraavaksi isot hevoset, Floora ja Sentti, lähtivät matkaan. Liisa teki puolipidätteitä ja ratsasti ravia samalla eteen, saaden voikkoruunan kokoamaan itsensä ja ylittämään puomit kolhimatta, vaikka välit olivatkin hiukan lyhyet sille. Margariini sen sijaan lisäsi vauhtia ja ylitti kaksi puomia yhdellä askeleella, eikä osunut yhteenkään puomiin Sirpan pitäessä tiukasti harjasta kiinni. Käännöksessä Sentti oli nopeampi mutta loppujen lopuksi Floora saapui maaliin ensimmäisenä, kun se teki taas tyylikkään ravipätkän.
Joukkueen ankkureina olivat keskikokoiset ponit. Pella pääsi lähtemään matkaan aikaisemmin, mutta oli ravipuomeilla hidas ja Aksu kiri rinnalle Vanillan hoputtaessa sitä pidentämään askeltaan. Käännökset olivat siistit ja takaisintulo huikean tasaväkinen. Vanilla ja Luna tekivät kaikkensa joukkueen puolesta mutta saapuivat kuin saapuivatkin maaliin yhdessä.

”Loistavaa! Otetaan nyt laukkaa pitkällä sivulla yksitellen ja sitten leikitään vielä viimeinen leikki”, kerroin ja katselin, kuinka tytöt ratsastivat siististi hevosiaan ja nauttivat vauhdin huumasta – jokainen ratsu oli innostunut leikeistä ja eteni hurjaa vauhtia korvat hörössä.
”Eli nyt viimeiseksi ollaan pujottelua. Laitan estetolpat noiden puomien tilalle ja tarkoitushan on pujotella ne mahdollisimman nopeasti, kiertää päädyssä oleva tötsä ja tulla takaisin. Askellaji vapaa mutta kannatan sitä, että mennään pujottelu ravissa ja tötsänkierron voi sitten laukata, jos uskaltaa. Otetaan pareittain ja parempi pääsee jatkoon. Niin tehdään kunnes meillä on voittaja selvillä. Samat parit ja sama järjestys kuin äsken viestissä, eli shettikset aloittaa!”

Roosa ja Maiss ratsastivat ponit lähtöviivalle ja kun annoin merkin, he antoivat ponien sännätä matkaan. Tammat olivat tietysti todella ketteriä ja nopeita pujottelijoita, mutta Siiri oli pikkuisen nopeampi laukassa ja ylitti maaliviivan turvanmitan ennen Pampulaa.
Humu oli tänään yllättävän nopea ja Jambon jumitellessa kaarroksissa tamma ehti kerätä hyvän etumatkan. Veera teki parhaansa yrittäessään saada Jamboa syttymään, mutta ruuna ei jaksanut enää kilpailla Humua vastaan vaan temppuili temppuilemistaan.
Pujottelussa rempseä Floora oli tahdikasta Senttiä nopsempi, mutta laukannosto tuotti lämminveriselle ongelmia ja Sentti pääsi edelle. Vaikka Sirppa kuinka ajoi Flooraa eteen voikkoruuna oli kuitenkin hiukan nopeampi ja näin selvillä oli kolmas voittaja.
Pellan ja Aksun kisa ratkesi selvästi Aksun voitoksi Lunan tipahtaessa laukannostossa selästä. Pella oli sen verran kuumunut että heitti ison pukin, ja Luna lensi selästä. Häntä ei kuitenkaan sattunut ja tyttö kiipesi omin voimin takaisin kyytiin.

Semifinaalin aloittivat Aksu ja Siiri. Se oli hyvin tasaväkinen kisa Siirin ollessa pienempiliikkeinen mutta ketterämpi. Loppujen lopuksi Aksu kuitenkin venytti sitkeänä ponina hiukan vastustajansa edelle edeten näin finaaliin.
Sentin ja Humun kisa oli hiukan selkeämpi kuin pikkuponien. Ollen todella iso ja pitkäliikkeinen Sentti pääsi edelle ja voitti kisan, vaikka Cindy patisti Humun todella ravaamaan.
”Tuolla menolla se saisi kympin ravista laatuarvostelussa”, naureskelin ja päästin sitten finaalikaksikon matkaan.
Aksu oli päässyt todella kisaamisen makuun, mutta Sentti näytti silti saavan otteen pienestä ruunasta. Viimeisinä hetkinä kullanvärinen ruuna kuitenkin kompastui. Se kerta kaikkiaan vain luiskahti polvilleen ilman näkyvää syytä – Sentti oli heti jaloillaan, mutta sillä välin Aksu oli jo pyyhältänyt maaliin voittajana. Vanilla tuuletti hurmiossa ja sai aplodit koko leiriporukalta.
”Hienoa! Nyt laukassa kunniakerros vasempaan, koko porukka!”
”Jippii!” Vanilla kiljaisi ja napautti kannoillaan Aksun kupeita saaden sen säntäämään matkaan tuli hännän alla. Kaikki muut seurasivat esimerkkiä, ja pian kaikki kahdeksan ratsukkoa liihottivat pitkin maneesia kiljahdusten ja hirnahdusten saattelemina.

[Liisa]

Leiriläiset yhdessä!

HUOM. Teillä saattaa olla hassut vaatteet, hassu naama tai ennen kaikkea vieras tukka, mutta oli hankalaa löytää täältä kaikkien kuvat ja kuvaukset ja pitää ne mielessä... Mutta toivottavasti osuin edes lähelle! Siis Jaakkohan tämän kuvan tietysti napsaisi... (Jaakko huutaa; "Ja nyt sitten kaikki sanoo... Pukkilaukka!" Tytöt; *naurua*)


Ylärivi, vasemmalta oikealle: Maiss, Liisa, Sirppa & Roosa, alarivissä lukeekin nimet. : )

Eli Liisa on maksanut! (Kehystarina & vapaaehtoinen tarina sivulla 3 ja tämä nyt tässä. ^^)

[Jutta]

Vapaavalintainen maksuni.

Ukkospäivä

Sade ropisi kun avasin Pellan karsinan oven.
-Moikka Pella,hihkaisin heinää innokkaasti rouskuttavalle tammalle.
-Mä olen nyt sun väliaikainen hoitaja tai siis viikonlopun ajan, hihkaisin tammalle joka oli nyt nostanut päänsä ylös ja katseli minua hieman arasti.
Hain Pellan harjapakin ja ryhdyin hommiin.
-Voi että sä olet mutainen sut on ihan pakko pestä jos piehtaroit noin, tilitin tammalle pujottaessani päitsiä tamman kuraiseen päähän.

Pesupaikalle saapuessamme minua odotti järkytys. Koko talli käytävä oli täynnä yltäpäältä kuraisia hevosia ja hooitajia.
-E-ei kai nää kaikki ole jonottamassa pesuvuoroa, änkytin järkyttyneenä kuin maansa myyneen näköiselle Veeralle.
-No ikävä kyllä, Veera ärähti pidellessään kaikin voimin hoidokkiaan.paikoillaan.
-Eikä, vähintään puol tuntia on kulunu kun kaikki on saanu hoitsunsa puunailtua, mumisin vihaisena.
-Totta, Veera vastasi ja keskittyi taas hoidokkinsa puoleen.
Noin kymmenen minuuttia oli kulunut ja jono oli tuskin liikkunut pätkääkään
kun tapahtui. Salama iski aivan vierestä ja heti jälkeen jyrähti!´Äsken hiljaiseen talliin syntyi eloa. Pampu pelästyi ja potkaisi taka-alalle jäänyttä Roosaa. Jambo rynni ulos tallista sateeseen ja liejuun kun taas pella vain seisoi ja katseli tyynenä Bladen hepuli pukkeja.

-Veeraa haaloo, huhuilin tyttöä tallipihalla kaatosateessa.
-Kyllä se Jenna nyt tulee, Cindy sanoi, kyllä se jambon kuriin saa.
Ja Cindy oli oikeassa, sieltä Veera tulikin vaatteet repaleisina jamboa perässään raahaten. ja mitä pahinta punaisena kuin tomaatti! Seuraavan minuutin kaikki vain tuijottivat Veeraa kunnes Jaakko purskahti huikeaan hörötykseen! Pian koko tallin väki vain nauroi vatsa kippurassa Veeralle joka nyt itsekkin hieman jo hymyili.

Lopulta kaikki hevoset olivat taas puhtaina ja puunattuina karsinoissaan heinää
rouskuttelemassa. Myös Pella seisoi tyytyväisenä karsinassaan heinää suuhunsa hamuten. Pellalla oli kaikki hyvin joten suuntasin kohti aitta numero kakkosta. Siellä minua odottivatkin jo Sirppa Cindyv ja Roosa.
-Moi , sanoin hilpeänä vetäistessäni aitan oven ammolleen.
-Moi me ooteltiin jo, tehään tänään jotain tosi kivaa kutsutaan kaikki meidän aittaan ja
pidetään hauskaa. Sirppa hihkui.
-Juu mulle käy hyvin, vastasin väsyneenä, mutta iloisempana pitkiin aikoihin. Säästä huolimatta kesä oli nyt tullut!

Vihdoin maksu tullut!

[Jutta]

Kehystarinani itsenäisestä maastoretkestä!

Kapusin ylös aitan parvelle ja minua odotti seitsemän tirskuvaa myttyä peittojen ja makuugirl thingyn alla. Katselin hetken myttyjä ja sanoin:
-Aika huono yritys piiloutua peittojen alle ja alkaa sitten kikattaa!
-No höh se ois onnistunu jos Liisa ei ois revenny, Maiss kirkaisi iloissaan.
-Niin juu varmasti oliskin sanoin hilpeänä tytöille, mutta hei nyt lähetään ratsastamaan mennäänkö maastoilemaan, vai koulukiemuroita vääntämään vai esteitä pomppimaan?
Vastaus oli yksimielinen MAASTOON! Päätimme että kaikki ottavat retkelle omat hoitsunsa vain sirppa tahtoi mennä Tiialla. lähdimme hoitsujamme puunailemaan.

Pian kaikki seisoivat jo komeassa rivissä hevostensa kanssa tallin pihalla. Nousin Pellan selkään.

Lähdimme järjestyksessä kävelemään tuttua metsäpolkua. Hevoset kulkivat tottunein askelin. Sade oli juuri lakannut ja hyttyset tulivat esiin koloistaan.
-Eei hyttysiä mä en haluu nostetaan ees ravi niin päästäis niistä eroon, Maiss parkaisi.
yksimielisesti sanaakaan sanomatta nostimme kevyen ravin. Edessä menevät hevoset
ravasivat pitkin liitävin askelin kun taas takana tulevien shetukoiden jalat olivat kuin vispikone!

-Jiihuu ne lähtee, Veera kiljaisi iloissaan!
-Juu päästiin eroon, mais totesi.
-Miten sä oot niin hiljanen tänään sirppa, kysyin vaiteliaalta tytöltä.
-Niinpä sä et oo puhunu mitään koko päivänä, Maiss jatkoi.
-Sillä on pojat mielessä Cindy ilmoitti tietäväisenä.
-Ai täh, Sirppa kysyi ja nosti päänsä kuin olisi herännyt äskettäin.
-Eei mitään, vastasimme Sirpalle yhteen ääneen.

Piiip piiip piiip kuului kun Sirppan puhelin soi. Tyttö kaivoi puhelimen taskustaan.
-Oih, tyttö mumisi epämääräisesti ja vastasi.
-Kuka se on sirppa, Veera kyseli uteliaana.
-Shhh annetaan sen puhua rauhassa voi olla vaikka ties kuka tärkeä henkilö siellä voi olla, Vanilla rauhoitteli.
Jatkoimme matkaamme käynnissä ja odotimme puhelun loppumista.
-Nii jooo mitä... missä sä oot? Oi seppeleessä sulosta minuako sä tulit tapaamaan vooi sulosta mut, mä oon nyt maastossa... no kyllä mä voin tulla oikasen vähän ei kestä kauan!

Sirppa lopetti puhelun ja sanoi: Oskar odottaa mua tallilla mä lähen sinne!
-Mut ethän sä voi kesken kaiken noin vaan lähtee sirppa, Roosa sanoi.
-Pakko se oottaa... ja on niin sulonen ja... tyttö selitti.
Sirppa ohjasi hevosensa pikkuruiselle metsäpolulle.
-Minne sä meet eihän toi oo mikään kunnon tie, Roosa selosti järkyttyneenä.
-Eiikä oon mä sen menny moonet kerrat.
-No okei mut oo varovainen, muistutteli Veera tytön kadotessa metsikköön.Me muut jatkoimme matkaamme ravaten.

Pian lähestyi laukkasuora ja sanaakaan sanomatta kaikki nostivat... no melkein hallitun laukan mutta kaikki nauttivat! Laukan ja kovan vauhdin huumassa emme kuulleet
puhelimen sointia. Ja sitte käyntiä Veera kiljaisi jonon etupäästä.
-Onkohan se sirppa jo perillä, Cindy mietiskeli.
.Oon se kunhan ei oo eksyny sanoin ja naurahdin hieman vaikka... silti jotenkin tuntui että se ei ollut totta.
Piiip Piiip Piiip Piiip kuului kun puhelimeni alkoi hiljaa soida taskussani.
-Sirppa soittaa, sanoin yhä vain huolestuneenpana.
-No vastaa tollo, Vanilla kivahti.
-Luna täällä ootko sä kunnossa, vastasin kiireesti.
-Joo no oon mä melkein kunnossa mutta... älkää nyt hermostuko mut mä taisin eksyä tänne jonnekki.
-Mitä eksyit ei oo totta missä sä oot, kiljaisin kauhuissani.
-No täällä on ympärillä jotain metsää ja ööö puita.
-voiiii ***** oliko pakko erkaantua joukosta, hermostuin.
-Luna rauhotu hyvä ihminen ja anna mulle se puhelin ja soittakaa joku Jossulle tai Jaakolle, Veera rauhoitteli.
Maiss näppäili Jaakon numeron ja painoi luurin korvalle.

-Mitä, kuului puhelimen päästä väsynyt miehen ääni.
-No kun meillä kävi täällä pieni onnettomuus... tyttö aloitti varovasti.
-Mitä, Jaakko jatkoi mutta nyt selvästi huolestuneenpaan sävyyn.
-No ku... Sirppa tahto lähteä tallille jo etukäteen koska sen poikaystävä tai joku poika nyt vaan odotti sitä tallilla joten se oikas metsän halki Tiialla ja äsken se nyt soitti että se on eksyny, maiss parkaisi koko litanian samaan hengen vetoon!
-Voihan ******* miten ******* te annoitte sen noin vaan lähteä pois mitä ******** te oikein ajattelitte!
-Se halus älä meitä syytä, Maiss mumisi jo melkein itkun partaalla.
-Okei no mä ja josefiina lähetään ettimään ja te jakaannutte pieniin osiin myös ettimään... tai no pysykää nyt sittekki ihan porukassa tai eksytte taas ******.
-Joo, Maiss sanoi hiljaa ja sulki puhelimen.

Me kaikki katsoimme Maissiin kysyvästi. Tyttö katsoi hetken takaisin ja purskahti sitten itkuun.
-No... mitä se sano, Veera aloitti hiljaa.
-Se suuttu ja kilju ja kiroili ja... ne lähtee Jossun kanssa ettimään sirppaa.
-Hyvä alotetaan mekin etsinnät sieltä missä sirppa hävisi, Cindy sanoi päättäväisesti.
Lähdimme käyntijalkaa kohti katoamis paikkaa. Kuulin jostain takaani pientä niiskutusta ja ymmärsin täysin. Ei minullakaan ollut itku kaukana. Pian saavuimme polun viereen jossa Sirppa oli kadonnut.
-Mä soitan sirppalle ja kysyn missä se on, sanoin tytöille ja kaivoin puhelimen taskustani.
Katsoin näyttöä ja järkytykseskseni huomasin akun loppuneen.
-Mulla on akku loppunu soita sä Maiss sirppalle, sanoin tytölle.
-Mä en voi mullaki loppu akku heti sen jälkeen kun soitin Jaakolle, tyttö sanoi pieni pelon häivä puheessaan.

Siellä me nyt seisoimme. Sateessa keskellä metsäpolkua kylmissämme nälissämme ja mikä pahinta me kaikki hieman peloissamme.
Pakokauhu alkoi saavuttaa kaikkien tyttöjen mielen.
-Etsitään vielä vähän, sanoin tytöille ja lähdin kävelemään polkua pitkin kohti lampea.
-Missä se voi olla, Cindy sopersi.
-Entä jos jotain on sattunu se on eiän syy että annettiin sen lähteä, Vanilla parahti itkuisena.
-Hei tytöt nyt ei auta itku markkinoilla vaan ei auta muu kuin lähteä takasin tallille, Roosa sanoi päättäväinen ilme kasvoillaan.

Pian olimmekin jo pihassa ja talutime hevoset talliin. Riisuimme hevoset varusteista hiljaa ja rauhassa ilman pihaustakaan.
Kaikkien päässä pyöri vain yksi ajatus: Missä Sirppa on? Kun olimme valmiina lähdimme maleksimaan päärakennusta kohden hietain askelin toisin kuin yleensä nyt kellään
ei ollut kiire mihinkään. Avasin päärakennuksen oven ja vastaan tuli Jaakko joka oli punainen kuin tomaatti.
-Mikä älykäs tempaus oli sulkea kaikki ne ****** puhelimet, Jaakko huusi kovaan ääneen minulle joka peräännyin pelokkaana.
-Älä nyt huuda siinä vaan kerro missä Sirppa on, Roosa huusi takaisin vähintään yhtä vihaisena.
-Mitä te houritte sehän istuu tuolla vilttien alla kaakauta lipittämässä, mies kiljaisi.

Kaikkien suut loksahtivat auki kun näimme iloisesti virnistävän Sirppan ainakin kolmen viltin alla.
-Oi Sirppa sä olet elossa, Cindy kirkaisi ja syöksyi halaamaan tyttöä.
-Mä olen ihan ehjä ei luita poikki ei mitään tyttö hihitti.
-No hyvä että tää päättyi kuitenki hyvin Jossu rauhoitteli.
-Totta, Totesin ja syöksyin pöytään ja nappasi ainakin kolme lettua lautaselleni.

Kehystarinani on saapunut vihdoin! (kuva huomenna)

[Josefiina]

Maiss: ei varmaan, siinä on sitten aina oma säätämisensä. Jos joskus on oikein tylsää ja innostun, niin sitten.

Tuntimaksut tulee kyllä pian, kiitos teidän huimasta panostuksestanne! Järjestän varmasti jotain kivaa teille toistekin - toiveita vastaanotetaan :)

[Josefiina]

12.6. Hikinen leirinavaustunti

”Noniin, tervetuloa Seppeleen hoitsuttomien leirille! Keikutte par'aikaa leirihoitsujenne selässä, ja nämä ratsunne pysyvät allanne koko leirin ajan. Eli ottakaa siitä kaikki irti!

Sen sijaan tunneilla en teitä ihan helpolla päästä... Hepat alkaa olla jo verryteltyjä, joten ei muuta kuin jalustimet kaulalle ristiin. Juuri noin, hyvä. Roosa ja Maiss, Siirin ja Pampun ei tarvitse mennä ihan toisissaan kiinni. Sirppa, Floora on aika kuumana, joten jos tuntuu ettet pysy selässä, voit ottaa jalustimet jalkoihin. Ai haluat yrittää ilman? Okei, hyvä. Humu menee ihan hyvin, älä anna sen kurvata kulmissa. Senttihän menee mukavasti, hyvä Liisa. Jamboa ja Aksua saa jarrutella, tää ei ole mikään kiihdytyskilpailu.

Ja sitten itse asiaan. Tänään katsellaan vähän tota teidän istuntaa ja tasapainoa, mikä on kaiken ratsastuksen perusta. Sama suuntaatko esteille, kouluun vai puskaridaukseen, on istunnalla aina merkitystä.
Tärkein juttu istunnassa on lantio, sitä ei voi tarpeeksi korostaa.

Tällä hetkellä teidän istuntaanne kutsutaan passiiviseksi istunnaksi. Tai ainakin teidän pitäisi istua passiivisessa istunnassa, heh. Siinä vain mukaillaan hevosen liikettä kropalla, ollaan ihan rentoina, eli ei häiritä hevosen liikkumista.

Aktiivinen istunta taas on hevoseen vaikuttamista. Yleensähän avuiksi ajatellaan ohjat, eli suusta hillittömästi repiminen, ja pohkeet, eli hepan kylkien paukuttaminen. Tuskinpa moni ratsastaja edes ajattelee, miten paljon se, miten hän istuu, hevoseen vaikuttaa. Kaikki, mitä sä selässä teet, vaikuttaa ratsuusi.

Otetaan ihan yksinkertaisia harjoituksia. Keskellä kenttää on nuo muovitötsät; pujottelette ne käyttämättä ollenkaan käsiä tai jalkoja. Nii-in, teidän pitäisi nyt itse keksiä, miten voitte pelkällä istunnalla hevoseen vaikuttaa.

Sieltä Pampu ja Roosa lähtee ensimmäisinä.
Mm-m, ihan hyvä yritys, mutta älä auta edes pohkeella. Älä tuijottele taaksesi, vaan käännä katse – minne? Jep, sinne minne olet menossa. Käänny selvästi koko kehollasi, silloin painopisteesi siirtyy ja poni ymmärtää. Hienoa!

Ja sieltä Maiss ja Siiri; ymmärsitte selkeästi jutun juonen. Pidätä vähän Siiriä istunnallasi. Siis niin, ettet vaan lähde liikkeeseen mukaan, hiffaatko? Älä mukaile liikettä, noin, hyvä. Siirillä on kiire Pampun perään.

Pella menee ihan kivasti, eihän tämä mikään vaativa tehtävä olekaan. Voit pyytää sitä liikkumaan vähän reippaammin, se kun menee vähän tahmeasti. Ei, ei pohkeilla, vaan istunnallasi. Käytä lantiota, noin, hyvä.

Hei, hei, hei, Liisa! Tottakai se Sentti survoo niiden muovitötteröiden läpi, kun sä itse tuijotat tötsiä, etkä menosuuntaan! Aina ratsastettaessa katseen on suuntauduttava sinne, minne ollaan menossa, sama mitä mentiin, missä ja milloin! Noniin, onnistuuhan se. Sentti on helppo ratsastettava, ainakin mun mielestä.

Jambollakin jarruttele istunnalla... oho, nythän se lähtee ihan hakateille! Ota ohjat, ennenkuin se laskee päänsä ja esittää meille kivan pikku pukkirodeon. Ja sitten uutta yritystä. Hyvä, muista katse. Voit pidättää vähän ohjillakin, jos tuntuu että se teutaroi liikaa eikä lantio riitä.

Aksu menee hyvin, vautsi vau, sähän saat sen kuuntelemaan näpsäkästi. Ai, että tää on tuttu juttu? No se on hyvä, mutta kertaus on opintojen äiti ja jok'ikisen ratsastajan istunnassa on jotain korjattavaa.

Floora ei ihan vielä tajua näitä istuntamerkkejä, joten voit käyttää ohjaa. Jep, noin. Oho, kylläpäs se loikkas, ootko sä nyt ihan varma että haluat mennä ilman jalustimia? Okei, ihan miten vaan. Eihän toi kenttä nyt ole niin kova pudota.

Sitten sama toisinpäin.
Just noin, nyt sujuu jo paljon paremmin!

Edellinen tehtävä olikin aasinsilta seuraavaan, eli nyt kun tiedätte miten voitte vartalollanne kääntää hevosta, olisi kivaa saada se myös liikkumaan ja pysähtymään pelkällä lantiolla.

Kun olette liikkeessä, vartalonne mukailee automaattisesti ratsun liikettä. Käynnissä pysytte satulassa ponnistuksitta, ravissa pompitte, laukassa keinutte. Hevonen on oikeastaan aika yksinkertaista pyytää eteenpäin istunnalla; mielikuvaharjoitukset auttavat. Ravia nostettaessa mieti, miten istut ravissa ja samalla huomaamattasi muutat istuntaasi. Sitten liike lantiolla, ja tarvittaessa pari maiskutusta.
Ja nyt laittakaapas pollet raviin, E-kirjaimesta lähtee.

Liisa, älä ota tukea ohjista, Sentti ei ymmärrä mitä sä pyydät siltä. Maiss, jee, olitte ensimmäisiä! Tee iso voltti sinne päätyyn.
Luna, saat käyttää vähän pohjetta, kun Pella on näköjään harvinaisen nihkeänä. Noin, kevyt pohje ja reipas merkki istunnalla. Just. Hyvä. Vanillaltahan tämä sujuu kuin vanhalta tekijältä, mutta älä anna Aksun kaahottaa. Älä lähde siihen kiihdytykseen mukaan istunnallas – joo, noin. Jeejee, hyvä.
Pampulahan menee hienosti, mahtavaa Roosa! Ja Cindy ja Humukin näyttävät hyvää esimerkkiä. Jambo on vähän känkkäränkkä, mutta älä Veera välitä niistä pukeista. Pidä sen pää ylhäällä, ettei se saa pokkuroitua. Ja aina kun se tekee noita hidastuksia pyytämättä, niin liikkeelle vaan näpäkästi. Joo, saat käyttää vähän pohjetta.
Flooralle tämä on hankalaa, joten Sirppa, käytä vähän ohjaa ja kehu heti, kun se hidastaa hippusenkin. Nooooin, hyyyyyyvä Floooooora, hieeeeeenoa.

Nyt sujuu jo tosi hyvin kaikilta. Antakaa niiden olla ravissa ja koittakaapas keventää nyt ilman jalustimia. Cindyllä väärä kevennys! Samoin Maissilla!
Joo, mä tiedän, että se tuntuu lihaksissa. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Jaksaa, jaksaa!

Hei, älä Sirppa päästä Flooraa kiihdyttämään tollee! Pidätä pidätä pidätä! Haraa istunnalla vastaan ja vedä vähän ohjista.. OHO! Sattuko?
Oota, mä käyn hakemassa Flooran tänne. Jatkakaa muut vaan uralla.

Flooraa... tule tänne. Nii. Hyvä tyttö, hiiiiieno. Ooksä vähän hassu, ootko?
Ja sit vaan takas selkään. Mene vaan, mä pidän kiinni.
Noni, hyvä.

Sitten riittää kevennysrääkki, hienosti meni kaikilta. Tämä oli vaan tällainen istunnan käytön perusteiden tunti, ja toivottavasti jotain jäi mieleen. Voitte ottaa loppuverkat ravissa, jalustimien kanssa. Antakaa niille pitkät ohjat. Kiitti kaikille!”