Ensimmäinen ryhmä su 10.1.2010Aimie - Taiga €
Fiia - Pella €
Sanni - Aksu €
Pipsa - Pampu €
Onneksi olin ryhdistäytynyt ja aloitanut hoitaja-hoitohevonen-valmennukset. Nyt maneesissa kökötti neljä söpöä ja pörröistä ponia hoitajineen. Maneesissa oli jonkinmoinen lämmitys ja pakkanen ei ulottanut jäisimpiään lonkeroita estämään tuntia.
Vaikka tiesin, että hoitajat osaisivat varustaa poninsa vaikka silmät kiinni, menin silti tarkistamaan jokaiselta perusjuttuja. Joskus kävi niin, että ratsastaja jumittui ratsastamaan liian lyhyillä jalustimilla tai että joku hevosen remeli oli huonosti ja teki sen kiukkuiseksi. Tällä kertaa kaikilla näytti olevan asiat kunnossa. Ainut vain, että vaikka Fiia ja Pipsa pienikokoisia olivatkin, kasvaisivat he vääjäämättä pienistä poneistaan ulos. Noh, se ei olisi vielä tämän päivän murhe.
Aloitimme alkukäynnillä ja pian käskin ratsastajien kerätä ohjia.
- Aloitetaan kevyessä ravissa! Siirtykää kahdeksikon muotoiselle uralle ja kahdeksikon keskellä aina kevennyksen vaihto! Kevyt ohjastuntuma ja antakaa ponien venyttää kaulaa ja taipua rennosti.
Aksu oli tapansa mukaan alkutunnista sähkiäismäinen ja hermostuneen jäykkä. Sanni sahasi hermostuneena puolipidätteitä, että sai pidettyä ponin ympyröillä.
- Sanni, teeppä niin, että heität ohjat puolipitkiksi. Ei noista pidätteistä ole mitään hyötyä, Aksu vaan taistelee niitä vastaan. Älä välitä, vaikka Aksu ei aluksi taipuisikaan. Määrää kevennyksellä askeleen tahtia ja pidä painoavuilla poni kahdeksikolla!
Aksu kummeksui yhtäkkistä apujen muutosta, kun Sanni antoikin sille ohjaa. Korvat pyörien se jatkoi jolkottelua ja selvästi odotti Sannin tulevia määräyksiä. Ponin askel renotutui ja piteni. Vähitellen käskin Sannin kerätä ohjia tuntumalle ja tekemään pieniä asetuksia ympyrän vaihdoissa. Aksu jopa taipui niskasta hieman.
Pitkähkön kevennyspätkän jälkeen pyysin ratsukot käyntiin.
- Jalustimet jalasta ja kaulalle ristiin!
Ratsastajien ilmeet olivat tuskaset. Ja vielä tuskaisemmiksi muuttuivat, kun käskytin ponit raviin: harjoitusravia muuten, mutta toinen pitkä suora keventäen.
- Keskittykää istuntaan ja jalkojen rentouteen! Syvä istunta, tarkastelkaa istuinluiden paikkaa! Lantiosta myötäystä ravin tahtiin! Keventäessä keskittykää ponnistamaan ylös satulasta reisien ja polvien avulla! Varokaa turhaa pohkeilla paukutusta.
Pipsalla oli työ ja tuska keventää ilman jalustimia Pampulan tikityksen mukana.
- Voit myös, Pipsa, yrittää pysytellä kevyessä istunnassa koko suoran ajan, jos keventäminen tuntuu mahdottomalta.
Pipsa nyökkäsi, vaikken ollut varma, oliko nyökkäys myöntävä vai mikä.
Kun ratsastajat olivat kärvistelleet keventäen jokin aikaa, pyysin heidät kokonaan harjoitusraviin.
- Tehkää omaan tahtiin voltteja ja yrittäkää saada poneja taipumaan! Aimie, muista ulko-ohjan ja pohkeen tuki voltilla. Taiga karkaa voltin sisään! Muista, sinä määräät voltin koon, Taiga ei saa omin päin pienentää sitä.
- Fiia, Pellan raviin vauhtia! Nyt se matelee varsinkin volteilla. Vaikka ratsu käännetään uralta pois, ei tahti saa rikkoontua. Muista, Fiia, valmistella Pella voltille: pieni puolipidäte, sitten asetus ja painonsiirto. Näin poni ehtii tajuta mistä on kyse, eikä ala ihmettelemään, mihinkäs tässä nyt kääntyillään. Jos Pella vielä hidastelee, kunnon pohjeapu heti kehiin. Jos se ei riitä, kunnon näpäytys raipalla!
Fiian valmistelu helpotti Pellan työtä ja poni ravasikin tehokkaammin volteilla.
- Voitte tehdä myös omaan tahtiin siirtymisiä käyntiin. Käynnissä voitta ottaa poneja lyhyempään muotoon. Voitte tehdä ihan muutaman askeleen siirtymisiä. Ratsun täytyy ravata aina ensimmäisestä askeleesta lähtien reippaasti ja käyntiin siirtymisen täytyy olla selkeä. Hyvä, Sanni! Aksu tottelee nyt hyvin! Hyvä, reipas tahti!
Pampula oli menopäällä, varmaankin pakkasesta johtuen. Pipsa sai pakottaa ponin käyntiin ja raviin se ampaisi pohkeiden pienestä sipaisusta.
- Pipsa ja Pampu keskiympyrälle! Rauhallinen ravi, tee puolipidätteitä, pidä Pampula ympyrälle kaareutuneena. Parempi! Tee siirtyminen käyntiin. Hyvä valmistelu pari askelta ennen siirtymistä. Istunnan tiivisstyminen ja pieni pidäte, niin Pampulan pitäisi ottaa käynti. Äh, ei näköjään mene läpi. Voimakkaampi pidäte, nojaa hieman taakse! Hyvä. Sitten taas kohta hallittu siirtyminen raviin. Jatka näitä uralla, ja ota poni haltuun!
- Aimie ja Taiga ympyrälle! Katsotaans lähemmin sun istuntaa. Myötää enemmän kädellä, kantapäät enemmän alas. Mutta varo, ettei polvet karkaa harottamaan samalla. Hyvä! Taiga on välillä ympyröillä jäykkä ja vasemmassa ympyrässä vielä jäykempi. Ota oikea ympyrä.
Taiga ravasi tasaisella askeleella, joskin ponista huomasi, ettei sitä oltu treenattu tarpeeksi. Sen takaosa oli heikompi varsan syntymän jälkeen ja poni oli ajautunut hieman etupainoiseksi.
- Nosta, Aimie laukka!
Taiga hyppäsi pärskähtäen eteenpäin. Laukka oli etupainoista ja poni pyrki pienentämään huomaamattaan ympyrää.
- Varmaan parempi laukkailla aluksi suorilla. Taigalle kannattaa ottaa martingaalit jatkossa käyttöön, niin sen selkä vahvistuu.
Aimie otti pari pätkää laukkaa suorilla ja poni kulkikin paremmin.
Katselin myös muiden laukkatyöskentelyä. Pääasiassa ravuutin kuitenkin ratsukoita. Ravissa tuli perusvirheet parhaiten esiin.
- Katsotaan vielä Fiian ja Pellan kanssa kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Tule ravissa ja käännä kulman jälkeen kiemurauralle. Nyt, Fiia, keskityt tempoon ja Pellan taipumiseen. Muista valmistelu!
Poni ravasi lyhyen sivun taas mallikkaasti. Fiia oli saanut ponin jopa kuolaimelle. Kun tuli aika kääntää uralta pois, Pella veti korvat luimuun ja jarrutteli.
- Reipas näpäytys pohkeella, tahti säilyy! huusin.
Fiia ajoi eteen voimakkaasti ja Pella jatkoi ravuutaan takaosa matalalla ja korvat luimussa. Kiemuraurien taivutukset menivät hyvin. Otimme saman vielä pari kertaa ja lopuksi Pella kulki jo kauniisti.
- Loppuun kevyttä ravia ja loppukäynnit! Tällä kertaa oli tällainen kevyt tunti pakkasesta johtuen. Ravityöskentely on tärkeää ja muistakaa harrastaa sitä, jos yksinkin ratsastatte. Hienoa työtä!
Poniratsukot loppukaarrossa.
Maksut:Fiia:Annen valmennus hoitajille hoitsuineen oli alkamassa. Olo oli juhlallinen – Annen valmennukset olivat sen verran harvinaista herkkua! Aikaisemmin päivällä olin harjannut Pellan niin hyvin kuin suinkin ja edellisviikolla puhdistanut varusteet, sillä vaikka Annea varten ei tietenkään tarvinnut laittautua, oli kiva olla siisti. Olin aivan täpinöissäni noustessani selkään ja päätin todella panna parastani ja kuunnella jokaisen ohjeen huolella.
Anne kävi tarkistamassa varusteet ja ilmeisesti mitään huomautettavaa ei löytynyt, sillä saatoimme aloittaa tunnin. Minun lisäkseni mukana ryhmässä oli Aimie Taigan kanssa, Sanni Aksulla ja Pipsa Pampulan selässä. Kaikki näyttivät yhtä innokkailta kuin minäkin ponien kävellessä hiljakseen vastapäivään turvat maanrajassa. Pian Anne käski kerätä ohjat ja siirtyä kevyessä ravissa kahdeksikolle. Pella oli, kuten alkutunnista hyvin usein nykyään, melko tahmea, mutta se taipui hyvin ja kuunteli ihan kelvollisesti, joten en viitsinyt heti alkaa vaatimaan siltä täyttä vauhtia. Se lämpenisi kuitenkin ajan kanssa.
Pella oli jo vähän alkanut lämmetä eikä minullakaan ollut enää kylmä, kun Anne käski ottaa käyntiin ja laittaa jalustimet ristiin kaulalle. Pellan ravissa ei ollut mitään vikaa, mutta keventäminen ilman jalustimia oli ja oli aina ollut minulle ylivoimaista. Ähkin punaisena yrittäessäni löytää reisistä tarpeeksi voimaa mokomaan – mutta tuntui, ettei sitä kerta kaikkiaan vain ollut. Pella hölkkäsi korvat luimussa selvästi ihmetellen, mitä minä oikein touhusin.
- Sori nyt vaan, kuiskasin sille puoliksi kiukkuisena, puoliksi huvittuneena ja jatkoin harjoittelua. Muutaman kerran jälkeen rytmi ja tekniikka alkoi löytyä ja keventäminen helpottui, vaikkei se nyt miellyttävää ollut vieläkään, ei minulle eikä hevoselle.
Kaikeksi onneksi ilman jalustimia keventämistä ei tarvinnut kestää kauaa, vaan Anne antoi hetken kuluttua seuraavat ohjeet.
- Tehkää omaan tahtiin voltteja ja yrittäkää saada poneja taipumaan!
Ensimmäiset voltit olivat epämuodostuneita, Pella tuntui olevan täysin pohjeapujen ulottumattomissa ja hiukan kova edestä. Se noudatti ohjeita vähän sinne päin ja hiljensi aina vauhtia, kun käänsin sen pois uralta. Annekin huomasi tämän ja neuvoi:
- Fiia, Pellan raviin vauhtia! Nyt se matelee varsinkin volteilla. Vaikka ratsu käännetään uralta pois, ei tahti saa rikkoontua. Muista, Fiia, valmistella Pella voltille: pieni puolipidäte, sitten asetus ja painonsiirto. Näin poni ehtii tajuta mistä on kyse, eikä ala ihmettelemään, mihinkäs tässä nyt kääntyillään. Jos Pella vielä hidastelee, kunnon pohjeapu heti kehiin. Jos se ei riitä, kunnon näpäytys raipalla!
Nyökkäsin suu tiukkana viivana ja kokeilin uudestaan. Valmistelemalla pidempään annoin Pellalle lisäaikaa reagoida ja voltit alkoivat olla paremman muotoisia ja hevonen herkempi ohjata. Muutaman raipannäpäytyksen jälkeen tamma ymmärsi, ettei hidastaminen ole vaihtoehto ja alkoi ravata tarmokkaammin, myös volteilla. Pella alkoi pikkuhiljaa tuntua oikein hyvältä!
Aloimme pikkuhiljaa ottaa myös joitain pätkiä laukkaa, vaikka suurin osa tunnista mentiinkin ravissa. Pellan laukka oli, kiitos pitkällisen ravityöskentelyn, rauhallista mutta helposti muokkailtavissa olevaa. Tamma polki alleen ihan kiitettävästi varsinkin muutamien ympyröiden jälkeen, pärski ja vastasi pohkeeseen välittömästi. Sen suu oli pehmennyt tunnin alusta huomattavasti, ja kaiken kaikkiaan, Pella oli todella mukava ratsastettava. Sen työstäminen vaati kyllä työtä, mutta päätin yrittää mennä ponin kanssa koulutunneille useammin tai ainakin ratsastaa itsenäisesti kunnolla koulukiemuroita silloin tällöin. Kunnolla ja oikein päin liikkuessaan se oli sen verran hieno ja opettavainen kouluratsu, että sen osaamisen esiin saamiseksi kannatti käyttää aikaa ja vaivaa.
- Katsotaan vielä Fiian ja Pellan kanssa kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Tule ravissa ja käännä kulman jälkeen kiemurauralle. Nyt, Fiia, keskityt tempoon ja Pellan taipumiseen. Muista valmistelu!
Annen ohjeiden mukaan ravasin lyhyen sivun ja käänsin Pellan sitten kiemuralle. Suoralla tamma tuntui paremmalta kuin pitkiin aikoihin, se oli alkanut hakea kuolaintukea ja polkea takajaloillaan. Mutta kun yritin kääntää sitä uralta pois, pää nousi, takaosa painui ja tahti järkkyi.
- Reipas näpäytys pohkeella, tahti säilyy! Anne huusi. Tein työtä käskettyä, ratsastin jalalle eteen niin paljon kuin pystyin ja sain kuin sainkin Pellan jatkamaan tasaista ravia, mutta äskeinen hyvä muoto oli mennyttä. Hevonen oli kuitenkin yhä pehmeä ja taipui hyvin, ja muutaman uusintayrityksen jälkeen se alkoi taas liikkua paremmassa muodossa.
Sen jälkeen tunti alkoi olla jo lopuillaan ja saimme aloittaa loppuverryttelyt. Pella painui eteen-alas sitä mukaa kun annoin ohjaa, ja käyntiin siirtyessämme se suorastaan huokaisi. Minä sen sijaan olin saanut aivan uuden kipinän kouluratsastukseen!
- Tällä kertaa oli tällainen kevyt tunti pakkasesta johtuen. Ravityöskentely on tärkeää ja muistakaa harrastaa sitä, jos yksinkin ratsastatte. Hienoa työtä! Anne kehaisi. Päätin ottaa hänen neuvostaan vaarin ja alkaa taas oikeasti ratsastamaan Pellaa enkä vain matkustelisi ja maastoilisi.
Pipsa:Käännän paksun talvikarvan kasvattaneen hoitoponini kaartoon muiden ponien rinnalle. Nenäni on muuttunut punaiseksi jo sinä lyhyenä hetkenä, kun tallustimme kohti maneesia. Haukotellen kiskon jalustimet alas, kiristäen satulavyötä tiukemmalle - tosin se osoittautuukin yllättävän haastavaksi tamman pullistellessa.
- Kehtaatkin, murahdan ponille. - Kiusata nyt Pipsa raukkaa. Pampulaa ei puheeni kiinnosta, se tutkii kiinnostuneena maneesin tumman ruskeaa hiekkaa.
- Lynn, tuutko pitämään tosta jalustimesta ettei tää satula valu tänne kyljelle? huikkaan hymyillen maneesissa istuskelevalle tytölle.
- Juu, tämä hihkaisee pirteästi, lipuen tamman toiselle puolelle.
- Noniin, nyt pien, hyppääs vaan kyytiin, tämä naurahtaa pitäen jalustimesta kiinni. Selkään pääsy ei vaadi paljoa, ja pian seisovat koko konkkaronkka, neljä pientä karvapalleroa seisovat kaarrossa. Katsomo on melkeimpä tyhjä - suurin osa oli puunaamassa suosikkiaan tai jäänyt kotiin tällä pakkasella. Ulkona oli meneillään kirpeä pakkaspäivä, mutta maneesi oli mukavan lämmin. Hetken olen sitä mieltä, että maneesin keksijälle olisi ehdottomasti täytynyt myöntää palkinto keksinnöstään.
- Nyt alkukäynteihin mars! Aimie ja Taiga ekana, Pipsa ja Pampu menee jonon viimesinä, Anne tokaisee maneesin keskipisteestä. - Ohjat pitkinä, muistakaa välimatkat!
Pampula kävelee kaikessa rauhassa, vilkuillen välillä ympärilleen. Neutraali ilme kasvoillani taputan pari kertaa sen ruskeaa kaulaa, kohdistaen katseeni taas pian osoittamaan eteenpäin.
- Ei possujunissa menoa, Anne naurahtaa. - Hyvä, nyt kaikilla on sopivat välit, pitäkää nuo. Nyt alkakee ottamaan ohjia tuntumalle!
Pienen ratsuni askel alkaa reippaantua muidenkin ponien vaihtaessa taapertamisensa reippaaseen kävelyyn. Lyhennän ohjia, ryhtyen kuuntelemaan tarkkaavaisena kuuntelemaan pian tulevia Annen ohjeita.
- Aloitetaan kevyessä ravissa! Siirtykää kahdeksikon muotoiselle uralle ja kahdeksikon keskellä aina kevennyksen vaihto! Kevyt ohjastuntuma ja antakaa ponien venyttää kaulaa ja taipua rennosti, tämä komentaa napakasti. Hetkessä koko ponilauma on siirtynyt raville, minunkin pistäessä Pampulaan vauhtia. Se käy helposti eikä tammaa tarvitse toista kertaa käskeä, tällä kertaa pieni pohkeiden anto riittää. Kevennän reipasta tahtia ponin askelluksen tahtiin, ryhtyen tekemään isoa kahdeksikkoa. Tamma tottelee kuuliaisesti, vaikkakin alkuun kahdeksikon päädyt muistuttavat pikemminkin isoja kananmunia kuin ympyröitä. Parin kerran hiomisen jälkeen ympyrät alkavat kuitenkin muistuttaa ympyröitä ja tyytyväinen hymy kohoaa huulilleni. Kevennystä jatkuu pitkään, kunnes on tehtävän vaihdon vuoro.
- Jalustimet jalasta ja kaulalle ristiin! nainen tokaisee. Voihkaisen, aavistaen jo mitä olisi luvassa. Tottelevaisesti kuitenkin nostan jalustimet kaulalle, mukautuen tamman lyhyeen askeleeseen. Pian vuorossa on uusi voihkaisu; tällä kertaa komentona on siirtyminen raviin, toinen pitkistä suorista keventäen, muut harjoitusravissa. Syvään henkäisten hoputan tamman raviin.
- Keskittykää istuntaan ja jalkojen rentouteen! Syvä istunta, tarkastelkaa istuinluiden paikkaa! Lantiosta myötäystä ravin tahtiin! Keventäessä keskittykää ponnistamaan ylös satulasta reisien ja polvien avulla! Varokaa turhaa pohkeilla paukutusta.
Pari ensimmäistä askelta istun ravissa, joka sujuu kohtalaisesti, mutta kevennyspätkä lähestyy uhkaavasti. Vaikka tamman askel on hidas, ei aikakaan kunnes olemme pitkällä sivulla. Keventäminen tuntuu hirvittävän vaikealta, en tunnu kerkeävän keventää tamman tikittävän askeleen tahtiin. Vaikka kuinka yritän, ei se tunnu luonnistuvan minulta.
- Voit myös, Pipsa, yrittää pysytellä kevyessä istunnassa koko suoran ajan, jos keventäminen tuntuu mahdottomalta, Anne lausuu nuo ihanat sanat. Nyökkäykseni on kuitenkin epävarma, sillä kevyt istuntakin tuntuu minusta liian haastavalta. Kevyt istunta kuitenkin sujuu huomattavasti paremmin.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Anne viimein kehottaa meitä siirtymään kokonaan harjoitusraviin. Väsyneenä lysähdän satulaan, yrittäen pysyä tiiviisti mukana.
- Tehkää omaan tahtiin voltteja ja yrittäkää saada poneja taipumaan! Tunninpitäjämme komentaa. Ensimmäinen volttimme on hirvittävän pieni ja Pampula menee sen turhan vauhdilla, lopputuloksena se, että melkeinpä luiskahdan alas satulasta. Seuraava voltti menee jo paljon paremmin ja pian voltit sujuvat sopivassa temmossa, sekä muotokin on siedettävä.
- Voitte tehdä myös omaan tahtiin siirtymisiä käyntiin. Käynnissä voitte ottaa poneja lyhyempään muotoon. Voitte tehdä ihan muutaman askeleen siirtymisiä. Ratsun täytyy ravata aina ensimmäisestä askeleesta lähtien reippaasti ja käyntiin siirtymisen täytyy olla selkeä.
Pieni poni tuntuu olevan innostunut ravista, eikä letkauta korvaansakaan pidätteilleni. Saatuani sen käyntiin, pelkkä sipaisu pohkeilla sai sen ampaisemaan raviin.
- No johan nyt on, siullahan on kiire, mutisen punastuen. Muut tekivät parhaillaan toinen toistaan hienompia siirtymiä ravista käyntiin ja toisin perin.
- Pipsa ja Pampu keskiympyrälle! Rauhallinen ravi, tee puolipidätteitä, pidä Pampula ympyrälle kaareutuneena. Parempi! Tee siirtyminen käyntiin. Hyvä valmistelu pari askelta ennen siirtymistä. Istunnan tiivistyminen ja pieni pidäte, niin Pampulan pitäisi ottaa käynti. Äh, ei näköjään mene läpi. Voimakkaampi pidäte, nojaa hieman taakse! Hyvä. Sitten taas kohta hallittu siirtyminen raviin. Jatka näitä uralla, ja ota poni haltuun! Annen neuvot toimivat ja vähitellen tamma alkaa muuttua kuuliaisemmaksi, pieni pidäte ja istunnan tiivistys saavat sen siirtymään käyntiin.
Tuntiin sisältyi vielä parit laukannostot ja huimasti lisää ravityöskentelyä.
- Loppuun kevyttä ravia ja loppukäynnit! Tällä kertaa oli tällainen kevyt tunti pakkasesta johtuen. Ravityöskentely on tärkeää ja muistakaa harrastaa sitä, jos yksinkin ratsastatte. Hienoa työtä! Anne kehaisi.
Kunnon loppuravien ja käyntien jälkeen luisun alas Pampulan selästä väsyneenä, mutta tyytyväisenä.
Kiitos tunnista (:
Sanni:Talutin Aksua maneesiin laittaessani sivussa kypärää päähäni. Maneesin ovi sulkeutui raskaasti tömähtäen ja talutimme ratsumme kaartoon. Tottuneesti väänsin satulavyön kireäksi reikä reiältä ja ponnistin hoitoponini selkään.
- Kun ootte valmiit, voitte lähteä kävelemään jo uralle, Anne käski istahtaessaan penkille ja veti viltin yllensä.
Painoin napakasti pohkeillani Aksua kyljistä ja mukiloimatta poni lähti kävelemään reippaasti eteenpäin. Se heilautteli päätään kävelyn tahdissa ja katseli ympärilleen.
- Noniin, ottakaas ohjat. Alotetaan kevyessä ravissa kahdeksikonmuotoisella uralla. Muistakaa vaihtaa kevennys aina ympyrän vaihtuessa! Anne huudahti ja tein työtä käskettyä.
Aksu oli tuttuun tapaan hermostunut ja hyvin jäykkä. Minulla oli ongelmia saada Aksu pysymään ympyröillä; se mulkoili kulmia korvat höröllä.
- Sanni, teeppä niin, että heität ohjat puolipitkiksi. Ei noista pidätteistä ole mitään hyötyä, Aksu vaan taistelee niitä vastaan. Älä välitä, vaikka Aksu ei aluksi taipuisikaan. Määrää kevennyksellä askeleen tahtia ja pidä painoavuilla poni kahdeksikolla! Anne selitti taukoamatta ja hieman epäröiden annoin ohjien liukua sormieni välistä puolipitkiksi. Yhtäkkinen apujen muutos auttoi; Aksu rentoutui ja otin ohjat takaisin tuntumalle. Aksu taipui niskasta hieman ja hymyilin leveästi.
Jatkoimme tehtävää vielä pitkään, kunnes Anne käski ottaa käyntiin. Tunnin alussa minulla oli ollut kylmä, mutta nyt hiki virtasi ja naamani hehkui punaisena.
- Jalustimet jalasta ja kaulalle ristiin! Anne karjaisi leveästi virnistäen. Hymyni hyytyi ja ajattelin, että tästä valmennuksesta tulisi oikea rääkkäys! Onneksi menimme muuten harjoitusravia, paitsi toisen pitkän sivun.
- Keskittykää istuntaan ja jalkojen rentouteen! Syvä istunta, tarkastelkaa istuinluiden paikkaa! Lantiosta myötäystä ravin tahtiin! Keventäessä keskittykää ponnistamaan ylös satulasta reisien ja polvien avulla! Varokaa turhaa pohkeilla paukutusta, Anne neuvoi. Painoin opetuksen mieleeni ja pitkän sivun tullessa aloin keventämään. Aksun tempo nopeutui ja kevensin sen tahdikkaassa askelluksessa. Pitkän sivun lopussa istuin satulaan ja ohjasin ponin aivan nurkkaan.
- Noniin, voitte laskea takamuksenne kokonaan satulaan. Tehkää omaan tahtiin voltteja ja yrittäkää saada poneja taipumaan! Annen ääni kaikui maneesin toisesta päästä.
Tein pienen puolipidätteen ja aloin kääntämään Aksua voltille. Katsoin liikkeen eteen ja pidin sisäpohkeen liikkeessä, ruuna olisi oikonut mielellään voltit. Mietin volttien kohdat tarkkaan, ettei törmäyksiä olisi tullut.
- Voitte tehdä myös omaan tahtiin siirtymisiä käyntiin. Käynnissä voitta ottaa poneja lyhyempään muotoon. Voitte tehdä ihan muutaman askeleen siirtymisiä. Ratsun täytyy ravata aina ensimmäisestä askeleesta lähtien reippaasti ja käyntiin siirtymisen täytyy olla selkeä, Anne sanoi.
Tiivistin istuntani ja pehmeästi vedin ohjia taaksepäin. Aksun hidastaessa käyntiin, annoin oitis pohkeita, ettei käynti jäisi laahustavaksi. Yritin saada hoitsuani muotoon puolipidätteillä, mutta Aksu tahtoi kävellä pää pitkänä. Annoin Aksulle terävät, mutta mahdollisen huomaamattomat pohjeavut ja se lähti reippaasti raviin, muttei kaahottanut.
- Hyvä, Sanni! Aksu tottelee nyt hyvin! Hyvä, reipas tahti! Anne kehui meitä tullessamme katsomon päätyyn.
Suurimman osan tunnin lopusta teimme Aksun kanssa laukkatyöskentelyä keskiympyrällä; aluksi poni innostui kovasti laukkaamisesta ja meinasi karata käsistä, mutta puolipidätteillä sain sen rauhoittumaan. Aksu taipui nätisti sisäänpäin.
- Loppuun kevyttä ravia ja loppukäynnit! Tällä kertaa oli tällainen kevyt tunti pakkasesta johtuen. Ravityöskentely on tärkeää ja muistakaa harrastaa sitä, jos yksinkin ratsastatte. Hienoa työtä! Anne sanoi ja lopussa kehaisi meitä kaikkia.
Ravailimme kevyttä ravia ristiin rastiin maneesissa. Annoin Aksulle ohjaa ja se jolkotteli rentoutuneena pää alhaalla. Kun siirryimme käyntiin ja annoimme pitkät ohjat annoin hoitsulleni paljon taputuksia.
Anteeks, kun kesti tän tekemisessä... Kiitos kivasta valmennuksesta kuitenkin!
Aimie:Suin jännittyneenä Taigan paksua talviturkkia ja mietin, mitä tulisimme pian alkavalla Annen valmennuksella tekemään. Olin ilmoittautunut mukaan innosta hihkuen, ja nyt tuskin jaksoin odottaa tunnin alkamista. Viereisessä karsinassa Pellaa siistivä Fiia vaikutti lyhyen keskustelun jälkeen yhtä innostuneelta. Heitin satulan valkoisine huopineen ponitamman selkään ja kiristin vyön. Taiga katseli minua ärsyyntyneenä.
"No, vedä nyt se vatsa sisään äläkä irvistele siinä", huokaisin ja sain kuin sainkin vyön kiinnitettyä toiseen reikään. Sitten suitset päähän ja kypärä omaani, olemme valmiita. Pakkaslukemat paukkuivat ympäri Suomen, joten olin kiskonut päälleni paksuimmat talvitamineeni - unohtamatta kolmia käsineitä.
"Ongelmia?" heleä ääni naurahti takaani. Wear!
"Ai, moi! Tavallaan joo..." hymähdin punaposkiselle tytölle. "Autatko laittamaan tän toisen hanskan? Mulla on niin monet hanskat päällekkäin, etten saa otetta."
"Annas kun äiti auttaa", Wear virnisti. "Mihinkäs ootte menossa? Siihen Annen valmennukseen, vai? Tuunko kattomaan?"
"Joo. Ei, ei, et tuu kattomaan!" säikähdin. "Kerron sitten kaiken kun tullaan."
Fiia huikkasi minulle menevänsä jo, joten kaappasin Taigan mukaani ja vaapuin se perässäni maneesiin. Maneesissa minua tervehti pipopäinen Anne ja vastasin hymyillen tervehdykseen. Siirryin kaartoon ja katsahdin muita tuntilaisia. Meitä oli vain neljä, mistä olin tyytyväinen: Sanni Aksun kanssa, Fiia Pellansa ja Pipsa sekä Pampu. Kaikki ponit olivat kasvattaneet kunnon talvikarvan, joten ne näyttivät entistäkin suloisemmilta. Taisimme Taigan kanssa olla itse asiassa porukan isoin ratsukko. Tai ainakin Taiga oli poneista isoin, oman sadankuudenkymmenenyhden senttini kera en viitsinyt ruveta kehumaan mitään.
Kapusin kepoisasti Taigan pyöreään selkään ja sovitin jalustimet jalkaani. Ne tuntuivat suurin piirtein hyviltä, ehkä yhdellä voisi pidentää. Kysyin asiaa vielä Annelta, joka kävi tarkistamassa vyömme ja tarkistamassa muuten hevosten varustuksen. Nainen nyökkäsi, ja käski sitten meidän aloittaa alkukäynnit pitkin ohjin.
Hetken päästä keräsimme ohjat. Taiga hidasti tahtiaan heti, kun huomasi ohjien lyhenevän. Maiskutin rohkaisevasti ja annoin pohjetta, että tamma uskoisi ettei nyt ollut aika hidastella.
"Aloitetaan kevyessä ravissa!" Anne huudahti. "Siirtykää kahdeksikon muotoiselle uralle ja sen keskellä aina kevennyksen vaihto. Kevyt ohjastuntuma ja antakaa ponien venyttää kaulaa ja taipua rennosti."
Taiga lähti rentoon, ehkä turhankin rentoon, raviin ja aloin keventää. Tamma kuljetti minua kiltisti eteenpäin ja sain keskittyä keventämään oikein. Edellä kulkeva Aksu oli kuin toisesta maailmasta: poni liikkui kuin tulisilla hiilillä ja Sanni vaikutti vähintäänkin hermostuneelta. Anne ohjasi kuitenkin ratsukkoa heti, ja pian hekin liikkuivat rennommin. Minä yritin keskittyä oikeaan kevennykseen, josta minulle usein huomauteltiin.
Taivuttelimme ja ravailimme aikamme, kunnes Anne komensi meidät hetkeksi käyntiin. Silitin Taigan kaulaa ja vedin pitkäksi venähtänyttä otsatukkaani pois silmiltä. Lämmin oli tullut jo, sen huomasi litistyneistä hiuksista.
"Jalustimet jalasta ja kaulalle ristiin!" Anne herätti minut aatoksistani. Kumarruin kaappaaman jalustimet käteeni ja hetken jouduin hakemaan tasapainoani. Ilman satulaa homma olisi ollut lasten leikkiä; liukkaan satulan päällä topparatsastushousuni liukuivat ees taas ja jouduin pinnistelemään että pysyin keskellä satulaa.
Hommaa ei myöskään helpottanut se, että siirryimme harjoitusraviin. Tosin toisen pitkän suoran kuljimme keventäen, mikä tiesi kipeitä lihaksia loppuviikolle.
"Keskittykää istuntaan ja jalkojen rentouteen! Syvä istunta, tarkastelkaa istuinluiden paikkaa! Lantiosta myötäystä ravin tahtiin! Keventäessä keskittykää ponnistamaan ylös reisien ja polvien avulla! Varokaa turhaa pohkeilla paukutusta!" Anne pajatti täyttä vauhtia, ja yritin ottaa kaikki ohjeet huomioon. Irvistelin kun yritin nousta kevennykseen, housuni tuntuivat olevan sitä täysin vastaan. Samaan aikaan oli vielä pidettävä Taiga säällisessä tahdissa, tasapaino kurissa ja muistettava tuhat muuta ratsastuksen perusasiaa. Kiitin onneani, etten ollut Pipsa, jolla oli täysi tuska keventää tikitysravia Pampulalla.
Kun olimme kärvistelleet jonkin aikaa, Anne antoi meidän armollisesti siirtyä kokonaan harjoitusraviin.
"Tehkää omaan tahtiin voltteja ja yrittäkää saada poneja taipumaan. Aimie, muista ulko-ohjan ja pohkeen tuki voltilla. Taiga karkaa nyt voltin sisään. Muista, sinä määrät voltin koon, Taiga ei saa omin päin pienentää sitä."
Nyökkäsin ja puristin tiukemmin pohkeella. Tamma yritti vieläkin sitkeästi oikoa kavereiden luo, mutta pysyin tiukkana. Jauhoin voltteja ja pääty-ympyröitä uudestaan ja uudestaan, ja yritin saada hoitsuni uskomaan kuka määrää.
"Voitte tehdä myös omaan tahtiin siirtymisiä käyntiin. Käynnissä voitte ottaa poneja lyhyempään muotoon. Voitte tehdä ihan vain muutaman askeleen siirtymisiä. Muistakaa, että ratsun täytyy ravata aina ensimmäisestä askeleesta lähtien reippaasti, ja käyntiin siirtymisen täytyy olla selkeä", Anne selvitti. "Hyvä, Sanni! Aksu tottelee nyt hyvin!"
Päätin ottaa Annen ehdotuksesta onkeeni, ja päädyin tekemään siirtymisiä. Käyntiin siirtymiset sujuivat kyllä mainiosti, mutta toiseen suuntaan eivät yhtä lahjakkaasti. Neiti osasi varmasti ravata reippaasti, mutta oli jättänyt tänään ilmeisesti hitaamman vaihteen päälle. Terävä pohkeiden napautus sai tamman kuitenkin heräämään, ainakin hetkeksi.
"Aimie ja Taiga ympyrälle!" Anne huudahti ja ohjasin risteytysponin tämän luokse. Ravailin hetken ympyrälle Annen katsellessa meitä haukan silmin. "Katsotaanpas lähemmin sun istuntaa. Myötää enemmän kädellä, kantapäät enemmän alas. Varo, ettei polvet karkaa harottamaan samalla. Hyvä!" nainen kehaisi kun muutin asentoani. Muista Aimie, kantapäät...
"Taiga on välillä ympyröillä jäykkä ja vasemmassa vielä jäykempi. Ota oikea ympyrä", Anne sanoi. Vaihdoin suuntaa ympyrällä ja jatkoin tasaista ravia. Anne huomautti, että tamma oli ajautunut etupainoiseksi, treeniä kaivattaisiin lisää.
"Nosta, Aimie, laukka!"
Kiristin hieman ohjasotetta, annoin laukkapohkeet ja maiskautin terävästi. Taiga suorastaan loikkasi laukkaan. Jatkoimme menoa samalla ympyrällä, ja tamma yritti taas aikaisemmin yrittämäänsä temppua, pienentää ympyrää. Huulta purren painoin pohkeen tiukemmin tamman kylkeen yrittäen saada sen tottelemaan.
"Varmaan parempi laukkailla aluksi suorilla. Taigalle kannattaa ottaa martingaalit jatkossa käyttöön, niin sen selkä vahvistuu", Anne totesi. Annen ohjeesta siirryin takaisin uralla ja jatkoin laukkaa. Meno sujui paljon paremmin kuin ympyrällä. Parin pätkän päästä hidastin raviin ja kehuin tammaa runsain taputuksin.
Laukat jäivät siihen, lopputunnin ajan pääasiassa ravailimme. Käyntiä emme juurikaan menneet, tunti oli varsin vauhdikas. Loppukäynneissä olimme kumpikin, minä että Taiga, melko hikisiä.
"Tällä kertaa oli tällainen kevyt tunti pakkasesta johtuen. Ravityöskentely on tärkeää, ja muistakaa harrastaa sitä, jos ratsastatte yksinkin. Hieno työtä, kaikki!" Anne kertoi vielä loppuun. Pistin asian korvan taakse, ja päätin toteuttaa sen ehkäpä jo seuraavan kerran kun hyppäisin Taigan selkään kentälle tai maneesiin.
Taigan karsinalla meitä odotti ruokakuppeja puhdisteleva wear. Taiga töni omistajaansa lempeästi ja sai wearin nauramaan, ettei hänellä mitään herkkuja ollut. Hymähdin väsyneenä ja aloin purkaa tammaa. Vietyäni satulan ja suitset heitin tammalle pari huopaa niskaan, ettei se vilustuisi. Taputin vielä Taigaa ja heitin ruokakuppiin omenanpuolikkaan.
"Se on kiitos hyvin menneestä tunnista", tokaisin ja hymyilin innolla omenan kimppuun hyökänneelle Taigalle.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!