Post by Reega on Dec 29, 2008 2:40:20 GMT 2
Hei vaan kaikki! Nyt on käynyt sillälailla että minä ajauduin jostain kumman syystä pitämään estetunnin. Tunnin tarkoituksena on harjoitella hieman vaikeampia esteitä, opettelemme mittaamaan etäisyyksiä esteelle, oikeaa/parasta lähestymiskulmaa/vauhtia, temmon säilyttämistä, hevosen hallitsemista jne. eli kunnon rääkki tiedossa. Tunti on vain yhdelle, enkä valitse välttämättä ensimmäistä ilmottautunutta, vaan katson hieman kenelle tunti olisi tarpeellinen. Minun puolesta voi tuoda oman hepan kauempaakin.
Osallistuja:
Mariel - Luy
Otin tällä kertaa Marielin ja Luyn, mielestäni Mariel on aika vähän lähiaikoina osallistunut tunneille ja Luy pomppii jo hieman vaativankin luokan esteitä. Tarinaa pukkaa piakkoin.
Tarina:
Nojailin Luyn karsinaa vasten ja katselin kun Mariel suki suurta ruuna. Luy hörähteli ja mussutti heiniänsä, se ei tuntunut lainkaan välittävän siitä mitä sen ympärillä tapahtui.
- Kyllä se on valtava, sanoin ja kurottelin taputtamaan ruunan kaulaa.
- Jep, tuota ei halua varpailleen, Mariel sanoi ja viskasi kumisukan harjapakkiin.
- Huh, itse en kyllä millään uskaltaisi olla tuon karsinassa, jyräis pian meitin, sanoin ja tirkahdin.
Mariel vaihtoi pääharjaan ja kiskoi itsepäisen ruunan päätä ylös heinistä. Hän tarttui Luyta riimusta, mutta herraa olisi kiinnostanut vain heinän rippeiden noukkiminen karsinan pohjalta. Katsoin kiinnostuneena mitä tapahtuu, kun ruuna yritti salakavalasti nykiä päätään pois Marielin otteesta. Sitä selvästi alkoi kyrsiä Marielin nyppiminen, tuntui kuin Luy olisi ajatellut jo olevansa ihan tarpeeksi puhdas.
Pään harjaus jäi hieman kesken, kun Marielilla ei ollut enää minkäänmoista halua enää roikkua ruunan riimussa. Tyttö marssi siis hakemaan ruunansa varusteita ja minä pinkaisin maneesiin pystyttämään esteitä.
Matkalla maneesiin Carkki käveli hieman pöllähtäneen näköisenä vastaan, oli näköjään Leevi taas ruvennut tekemään kepposiaan.
- Onko kaikki okei? kysyin tytöltä.
- Ei. Tai on. Tai ei. Tai on, Leevi-herra vain hieman innostui maatossa, menetin orin hallinnan ja löysin pian itseni ojan pohjasta… Carkki murisi pudistaen olkia pois päältään.
- Lisäksi ori kehtasi tuuppasta minut kumoon kun siivosin sen karsinaan, tyttö jatkoi.
- Haa, tiedän tunteen. Liikenikös sinulta aikaa auttaa pystyttämään esteet maneesiin, pidän Marielille ja Luylle estetunnin? Kysyin varovasti.
Carkki puuhkaisi, mutta suostui kuitenkin. Niinpä astelimme yhdessä maneesiin.
Maneesi oli ihme ja kumma tyhjä, tuntihan alkaisi vasta vartin kuluttua. Toivottavasti Mariel pärjää poitsunsa kanssa, ajattelin nostaen pari tolppaa keskelle maneesia.
- Teemme yhden muurin tuonne, okseri tuohon ja pysty tuonne, huutelin Carkille joka pohti ottaako puna- vai vihreäraidalliset puomit.
- Ööö… Selvä, teen tänne nyt sen pystyn jos sinä teet sinne sen muurin, Carkki huusi takaisin.
- Asia selvä söör, huusin ja korotin puomin kahdeksaankymmeneen senttiin. Kyllä Luyn se pitää ylittää.
Kahdestaan saimme esteet nopeasti pystyyn, ja kiittelin kovasti avuliasta Carkkia. Pian Mariel saapuikin taluttaen jättimäistä ruunaansa.
- Oukki doukki, voimme sitten aloittaa! Nouseppas Luyn selkään ja ohjaa se tuohon keskelle! jakelin ohjeet tytölle joka vielä sääti jalustimia ja kiristeli satulavyötä.
Kului hetki, eikä Mariel näyttänyt vieläkään olevan ruunansa selässä.
- Tarvitsetko apua? Tulenko punttaamaan? kysyin.
- Emh… Joo, se saattaisi nopeuttaa asioita… Mariel vastasi hieman nolona kun ei tahtonut päästä oman hevosensa selkään.
Hetken kuluttua tyttö kuitenkin istui oikein mallikkaasti uljaan ratsunsa selässä, ja näin tunti pääsisi vihdoin alkamaan. Mariel ohjasi Luyn uralle ja antoi ruunalle pohkeita.
- Tee pari lämmittely kierrosta molempiin suuntiin niin käynnissä kuin ravissakin! Käyn sillä aikaa hakemassa itselleni teetä, tännehän jäätyy… huusin ohjeet Marielille joka nyökytteli vastauksensa.
Kipitin pikaisesti hoitajien huoneeseen ja pistin teekeittimen päälle.
- Lämpene ny! Manasin hidasta rakkinetta.
Kaadoin teet lennosta mukiini ja ryntäsin takaisin maneesiin, jossa Mariel ja Luy vielä lämmitteli.
- Hyvä, se saa riittää. Nosta laukka tuolta kulmasta ja vedä rata okserilta pystyn kautta muurille. Katson miten esteet sujuu teiltä, purskutin suu täynnä teetä.
Mariel käynnisti ruunansa joka oli vielä aika nukuksissa. Onnistuneesti tyttö kuitenkin sai suuren ruunan nostamaan laukan, ilman raviaskelia. Luy hyppäsi esteen toisensa perään kevyesti ja lennokkaasti, tiputtamatta puomikaan.
- Okei, se näytti hyvältä. Nostelen hieman puomeja, sanoin ja marssin nostelemaan esteiden ylimpiä puomeja.
- Selvä, sitten voimme jatkaa. Nosta laukka vaikka siitä, tee voltti ja kaarra tuohon pystylle. Muista katsoa menosuuntaan, huutelin ohjeet Marielille joka yritti pidellä ruunaansa hetken paikoillaan.
- Hyvin meni, kaarra seuraavaksi uran kautta muurille, ja sitten takaisin pystylle. Muista tehdä sopivat kaaret ennen estettä, ja pidätä sitä ruunaa! huusin seuraavat ohjeet kun edelliset olivat täytetty toiveideni mukaan.
Luy oli selvästi ihan innoissaan esteistä ja Marielilla oli täysi työ pitää ruuna kurissa.
- Pidätä taas! Siirräpä se ruuna käytiin ja kerää ohjat, muista hypyn aikana myös pitää ohjat lyhyinä, mutta älä unohda myötää. Ja takaisin laukkaan! kuului seuraavat käskyni.
- Nyt menee jo paremmin, tee voltti ja tule sitten muurilta okserin kautta pystylle. Aja sitä ruunaa eteen ennen estettä, se näyttää hyppäävän aika aikaisin, kuului jälleen ohjeistukseni.
Muutaman kierroksen vielä hypytin parivaljakkoa ja koitin samalla hioa heidän taitojaan. Tunnin päätteeksi passitin parivaljakon maastoon jäähdyttelemään, minä sillä aikaa keräisin esteet pois…
(sori, hieman lyhyt ja sekava…)
Osallistuja:
Mariel - Luy
Otin tällä kertaa Marielin ja Luyn, mielestäni Mariel on aika vähän lähiaikoina osallistunut tunneille ja Luy pomppii jo hieman vaativankin luokan esteitä. Tarinaa pukkaa piakkoin.
Tarina:
Nojailin Luyn karsinaa vasten ja katselin kun Mariel suki suurta ruuna. Luy hörähteli ja mussutti heiniänsä, se ei tuntunut lainkaan välittävän siitä mitä sen ympärillä tapahtui.
- Kyllä se on valtava, sanoin ja kurottelin taputtamaan ruunan kaulaa.
- Jep, tuota ei halua varpailleen, Mariel sanoi ja viskasi kumisukan harjapakkiin.
- Huh, itse en kyllä millään uskaltaisi olla tuon karsinassa, jyräis pian meitin, sanoin ja tirkahdin.
Mariel vaihtoi pääharjaan ja kiskoi itsepäisen ruunan päätä ylös heinistä. Hän tarttui Luyta riimusta, mutta herraa olisi kiinnostanut vain heinän rippeiden noukkiminen karsinan pohjalta. Katsoin kiinnostuneena mitä tapahtuu, kun ruuna yritti salakavalasti nykiä päätään pois Marielin otteesta. Sitä selvästi alkoi kyrsiä Marielin nyppiminen, tuntui kuin Luy olisi ajatellut jo olevansa ihan tarpeeksi puhdas.
Pään harjaus jäi hieman kesken, kun Marielilla ei ollut enää minkäänmoista halua enää roikkua ruunan riimussa. Tyttö marssi siis hakemaan ruunansa varusteita ja minä pinkaisin maneesiin pystyttämään esteitä.
Matkalla maneesiin Carkki käveli hieman pöllähtäneen näköisenä vastaan, oli näköjään Leevi taas ruvennut tekemään kepposiaan.
- Onko kaikki okei? kysyin tytöltä.
- Ei. Tai on. Tai ei. Tai on, Leevi-herra vain hieman innostui maatossa, menetin orin hallinnan ja löysin pian itseni ojan pohjasta… Carkki murisi pudistaen olkia pois päältään.
- Lisäksi ori kehtasi tuuppasta minut kumoon kun siivosin sen karsinaan, tyttö jatkoi.
- Haa, tiedän tunteen. Liikenikös sinulta aikaa auttaa pystyttämään esteet maneesiin, pidän Marielille ja Luylle estetunnin? Kysyin varovasti.
Carkki puuhkaisi, mutta suostui kuitenkin. Niinpä astelimme yhdessä maneesiin.
Maneesi oli ihme ja kumma tyhjä, tuntihan alkaisi vasta vartin kuluttua. Toivottavasti Mariel pärjää poitsunsa kanssa, ajattelin nostaen pari tolppaa keskelle maneesia.
- Teemme yhden muurin tuonne, okseri tuohon ja pysty tuonne, huutelin Carkille joka pohti ottaako puna- vai vihreäraidalliset puomit.
- Ööö… Selvä, teen tänne nyt sen pystyn jos sinä teet sinne sen muurin, Carkki huusi takaisin.
- Asia selvä söör, huusin ja korotin puomin kahdeksaankymmeneen senttiin. Kyllä Luyn se pitää ylittää.
Kahdestaan saimme esteet nopeasti pystyyn, ja kiittelin kovasti avuliasta Carkkia. Pian Mariel saapuikin taluttaen jättimäistä ruunaansa.
- Oukki doukki, voimme sitten aloittaa! Nouseppas Luyn selkään ja ohjaa se tuohon keskelle! jakelin ohjeet tytölle joka vielä sääti jalustimia ja kiristeli satulavyötä.
Kului hetki, eikä Mariel näyttänyt vieläkään olevan ruunansa selässä.
- Tarvitsetko apua? Tulenko punttaamaan? kysyin.
- Emh… Joo, se saattaisi nopeuttaa asioita… Mariel vastasi hieman nolona kun ei tahtonut päästä oman hevosensa selkään.
Hetken kuluttua tyttö kuitenkin istui oikein mallikkaasti uljaan ratsunsa selässä, ja näin tunti pääsisi vihdoin alkamaan. Mariel ohjasi Luyn uralle ja antoi ruunalle pohkeita.
- Tee pari lämmittely kierrosta molempiin suuntiin niin käynnissä kuin ravissakin! Käyn sillä aikaa hakemassa itselleni teetä, tännehän jäätyy… huusin ohjeet Marielille joka nyökytteli vastauksensa.
Kipitin pikaisesti hoitajien huoneeseen ja pistin teekeittimen päälle.
- Lämpene ny! Manasin hidasta rakkinetta.
Kaadoin teet lennosta mukiini ja ryntäsin takaisin maneesiin, jossa Mariel ja Luy vielä lämmitteli.
- Hyvä, se saa riittää. Nosta laukka tuolta kulmasta ja vedä rata okserilta pystyn kautta muurille. Katson miten esteet sujuu teiltä, purskutin suu täynnä teetä.
Mariel käynnisti ruunansa joka oli vielä aika nukuksissa. Onnistuneesti tyttö kuitenkin sai suuren ruunan nostamaan laukan, ilman raviaskelia. Luy hyppäsi esteen toisensa perään kevyesti ja lennokkaasti, tiputtamatta puomikaan.
- Okei, se näytti hyvältä. Nostelen hieman puomeja, sanoin ja marssin nostelemaan esteiden ylimpiä puomeja.
- Selvä, sitten voimme jatkaa. Nosta laukka vaikka siitä, tee voltti ja kaarra tuohon pystylle. Muista katsoa menosuuntaan, huutelin ohjeet Marielille joka yritti pidellä ruunaansa hetken paikoillaan.
- Hyvin meni, kaarra seuraavaksi uran kautta muurille, ja sitten takaisin pystylle. Muista tehdä sopivat kaaret ennen estettä, ja pidätä sitä ruunaa! huusin seuraavat ohjeet kun edelliset olivat täytetty toiveideni mukaan.
Luy oli selvästi ihan innoissaan esteistä ja Marielilla oli täysi työ pitää ruuna kurissa.
- Pidätä taas! Siirräpä se ruuna käytiin ja kerää ohjat, muista hypyn aikana myös pitää ohjat lyhyinä, mutta älä unohda myötää. Ja takaisin laukkaan! kuului seuraavat käskyni.
- Nyt menee jo paremmin, tee voltti ja tule sitten muurilta okserin kautta pystylle. Aja sitä ruunaa eteen ennen estettä, se näyttää hyppäävän aika aikaisin, kuului jälleen ohjeistukseni.
Muutaman kierroksen vielä hypytin parivaljakkoa ja koitin samalla hioa heidän taitojaan. Tunnin päätteeksi passitin parivaljakon maastoon jäähdyttelemään, minä sillä aikaa keräisin esteet pois…
(sori, hieman lyhyt ja sekava…)