Post by Cäpä on Mar 16, 2009 18:05:54 GMT 2
Eli pidän maastoretken 28.3! Itse ajattelin johtaa joukkoa tällä kertaa Tiialla, ja mukaan otan 5 ratsukkoa. Heppatoiveita saa esittää! =)
Osallistujat:
♠Oona ~ Pella
♥Shina ~ Sentti €
♣Eija ~ Humu €
♠Ellady ~ Taiga
♥Emily ~ Pikku €
TÄYNNÄ
€=maksanut
Maastoretki 28.3.2009
Raapustin tuntilistaan maastoretkelle osallistuvien nimiä, ja mietin samalla, minkä hevosen kenellekin antaisin. Oona ja Shina kurkistelivat paperia, ja yrittivät nähdä, kenellä pääsisivät ratsastamaan. ”Juu, ihan pian on valmista!” mutisin kirjoittaessani vielä viimeisen nimen listaan. Siirryin sivulle ja annoin tyttöjen tarkistaa hevosensa.
Myös Ellady ja Emily ilmestyivät pian listaa tiirailemaan.
”Hmm, Sentti, ihan kiva!” Shina tuumasi listan luettuaan. ”Taiga! Ehdinpäs mennä sillä!” Ellady sanoi tyytyväisenä virnistäen. Tajusin samalla, että tämä tosiaan olisi Taigan viimeisiä tunteja, ainakin näillä näkymin, nyt kun se oli siirtynyt pitkäaikaisen hoitajansa Wearin omistukseen. Myös Emily oli tyytyväinen ratsuunsa Pikkuun, ja Eija Humuun.
”Sitten lähdetään laittamaan hepat kuntoon!” kehotin survoessani kypärääni päähän. ”Onhan kaikilla muuten lämpimästi päällä?” huudahdin vielä tyttöjen perään. ”Juu, juu” kaikki mutisivat ja kiirehtivät ratsujensa luo.
Itse tapsutin Tiian karsinalle, jonka eteen olin jo hakenut sen varusteet valmiiksi. ”Heippa, Tiia. Pääsetkin tänään maastolenkille! Kerroin sille nostaessani satulan sen selkään.
Pian kaikki olivatkin jo valmiina, ja lähdimme taluttamaan hevosia ulos. Pysäytimme ne tallipihaan ja kehotin kaikkia nousemaan selkään. ”Hmm…oikealle lähdetään!” tuumasin kääntäessäni Tiian. Vilkaisin vielä taakseni, ja näin, että kaikki olivat päässeet lähtemään perääni. Heti takanani käveli Shina Sentillä, heidän takanaan Oona Pellalla, kolmantena Ellady Taigalla, heidän perässään Emily Pikulla, ja perää piti tällä kertaa Eija Humulla.
Kävelimme kentän ohitse ja jatkoimme leiriläisten asumuksille päin. Aikeenamme olisi käväistä laukkasuoralla, ja palata sitten kiertoreittiä takaisin. Kun ohitimme leiriläisten asumukset, vilkaisin taas taakseni varmistaakseni että kaikki olivat hyvässä järjestyksessä.
Humu nakkeli hieman päätänsä, mutta muuten kaikki näytti hyvältä.
”Okei, otetaan sitten vähän ravia!” sanoin kuuluvala äänellä käveltyämme kymmenisen minuuttia tallipihasta. Tiia lähti kiltisti eteenpäin, ja ravasi hyvässä tempossa. ”Ptruu!” kuului silloin tällöin Shinan ääni takaani, kun Sentti oli ajautunut liian lähelle Tiiaa. Myös Elladyllä oli hieman vaikeuksia, sillä Taigaa ei märkä sää oikein innostanut, ja se marssikin korvat luimussa melko kiivasta tahtia Pellan takana. ”Ellady, yritä pidättää Taigaa vähän!” ohjeistin häntä. ”Noin juuri, älä jää vetämään, vaan pidä käsi rauhallisena ja pehmeänä, mutta ole silti päättäväinen!”
Pella sen sijaan mateli oikein hitaasti, kuin varta vasten Taigan kiusaksi. ”Oona, näpäytä sitä hieman raipalla, jos se ei kuuntele pohkeita. Hyvä, ei liian lujaa, pieni kosketus vain”, kannustin Oonaa tiiraillessani taas taaksepäin. Tämähän sujuu oikein hyvin, ajattelin mielissäni muistellen ohjeita, joita Anne oli antanut tätä ensimmäistä tuntia varten.
”Eija! Käytä pohkeita pontevammin ja nojaa hieman enemmän taaksepäin! Humu jää muuten jälkeen. Hyvä, noin juuri, nyt pohkeesi on oikeassa kohdassa! Huomaatkos, se totteli heti”, ohjeistin tällä kertaa Eijaa. Ryhmäni otti ohjeet todella hyvin vastaan, ja paransi heti pienet vikakohdat, ajattelin tyytyväisenä.
”No niin, nyt käännytään tästä vasemmalle, ja laukkasuora on kohta edessä. Valmistaudutaan siirtymään käyntiin! Istukaa siis kaikki alas, ja yrittäkää saada ne käyntiin käyttäen mahdollisimman vähän kättä”, neuvoin hidastaessani Tiian hiljalleen käyntiin.
”Ääh, ei tämä ole mikään koulutunti!” Emily protestoi Pikun vain jatkaessa itsepäisesti raviaan. ”Ei, ei, mutta sama juttu se on kaikkialla!” selitin virnistäen. Lopulta kaikki olivat siirtyneet käyntiin, ja annoimme hevosille hieman pidemmät ohjat. ”Okei, nyt kävellään hetki, ja sitten ollaankin jo melkein laukkasuoralla. Muistakaa pitää välimatkat, ja hevoset kontrollissa! Ei ole tarkoitus järjestää mitään laukkakisoja!” selitin kaikille hieman harmistuneena, sillä mikään ei ollut mielestäni hauskempaa kuin laukata täyttä laukkaa!
Hetken käveltyämme pyysin kaikkia siirtymään taas raviin. Kun ohjat oli taas keräilty, lähdettiin eteenpäin kevyessä ravissa. Tiia tuntui todella hyvältä, se oli taipuisa ja mukava. Hieman ehkä nihkeä liikkumaan, mutta yhtäkaikki ihanteellinen maastoratsu. ”No niin, ja tästä alkaa sitten laukka – ” aloitin, mutten ehtinyt lausetta loppuun kun vierestäni suhahti ohitse vaalea möhkäle, jonka ehdin tunnistaa Sentiksi! Shina yritti rauhoittaa sen menoa, mutta onnistui hiljentämään vauhtia vain hieman. Samalla sekunnilla kun mietin, lähteäkö perään, vai innostaisiko se loputkin hevoset laukkaan, kiirehti ohitseni myös Pella ja Humu! Pella kipitti pää korkealla kummallista ravia, ja Humu oli kiskaissut päänsä alas ja laukkasi hidasta, mutta pitkää laukkaa.
”Ptrruu! Kääntäkää hevoset ympyrälle! Oona, käännä se tänne! Eija, nosta sen pää ylös!” yritin huudella neuvoja samalla kun Tiiakin tuntui innostuvan muiden riehumisesta. Sentti kiisi jo puolessa välissä laukkasuoraa, ja Humu oli melkein sen kannoilla. Oonan oli onnistunut pysäyttää Pella ympyrälle, ja Taiga seisoi takanani kiltisti paikoillaan Pikun vieressä, ja Humukin oli pysähtynyt, mutta kun puolet ryhmästä rymisteli nyt jo loppusuoralla, oli vaikea päättää mitä tehdä.
Onneksi Sentti kuitenkin näytti hiljentävän. Laukkasuora loppui, ja se alkoi taas kuunnella ratsastajaansa. Olin hämmästynyt, että rauhallinen Sentti oli sillä tavalla innostunut, mutta toisaalta, märkä ja sateinen sää ja yllättäen eteen ilmestynyt laukkasuora saattoi olla siihen syynä. Eikä se, että olin ollut näkevinäni Pellan hampaiden välähtävän Sentin suuntaan, varmasti ollut auttanut asiaa. Nyt Sentti ja Pella olivat kuitenkin selvästi taas hallinnassa, ja kääntyivät kiltisti, kun Shina ja Emily käänsivät ne meitä kohti.
”Ohhoh, onneksi kukaan ei pudonnut… Ellady ihmetteli Emilylle. Toinen nyökkäsi.
”No saatiinpahan vähän vauhtia ainakin!” hän hihitti. Shina ja Oona ratsastivat hymyssä suin takaisin. ”Vau, hienosti meni, kumpikaan ei pudonnut!” kehaisin virnistäen.
”Juu, Sentti vähän kai säikähti jotakin, ja Pella innostui mukaan”, Shina selitti taputtaen ruunaa rauhoittavasti kaulalle. ”Minä luulen, että me voitaisiin yrittää uudestaan, nyt kun nämä saivat hieman irrotella…” Oona sanoi.
Totesin sen olevan järkevää, jotta hevoset eivät vain ottaisi tästä tapaa. Järjestäydyimme taas jonoksi, ja tällä kertaa kaikki laukkasivat kiltisti Tiian perässä. Pella yritti hieman kiihdyttää, mutta Oona tukahdutti yrityksen heti alkuunsa. Laukattuamme koko suoran rauhallisesti loppuun, käännyimme, ja etenimme ravissa, sen takaisin.
”Hei, hienosti meni kaikki!” kehuin ryhmää siirryttyämme käyntiin ja lähdettyämme takaisin tallille päin. Ellady taputti Taigaa kaulalle ja oli tyytyväinen, että oli saanut sen.
”Sori, Oona, sinähän se toivoit maastovarmaa?” sanoin Pellaa ratsastavalle tytölle.
”Juu, se oli suunnitelmissa”, tämä sanoi hymyillen. ”Noo, mutta hyvinhän sinä pärjäsit! Onneksi Pella sentään meni vain sitä ihmeellistä passage-töltti-raviaan, eikä sännännyt sentään täyteen vauhtiin!” sanoin harmitellen hieman epäonnistunutta hevosvalintaani.
”Toivottavasti kaikilla oli kuitenkin ihan hauskaa!” huudahdin taaksepäin. Takaa kuului hyväksyvää mutinaa ja muutama ”juu!”. ”Olemme ihan pian tallilla, muistakaa pestä hevoset lämpimällä vedellä ja laittaa niille loimet, jos ne ovat hionneet”, muistutin vielä kaikkia, kun käännyimme leiriläisten asumusten kohdalle.
tulikin aika vauhdikas tunti ; ) maksuja kiitos!
Osallistujat:
♠Oona ~ Pella
♥Shina ~ Sentti €
♣Eija ~ Humu €
♠Ellady ~ Taiga
♥Emily ~ Pikku €
TÄYNNÄ
€=maksanut
Maastoretki 28.3.2009
Raapustin tuntilistaan maastoretkelle osallistuvien nimiä, ja mietin samalla, minkä hevosen kenellekin antaisin. Oona ja Shina kurkistelivat paperia, ja yrittivät nähdä, kenellä pääsisivät ratsastamaan. ”Juu, ihan pian on valmista!” mutisin kirjoittaessani vielä viimeisen nimen listaan. Siirryin sivulle ja annoin tyttöjen tarkistaa hevosensa.
Myös Ellady ja Emily ilmestyivät pian listaa tiirailemaan.
”Hmm, Sentti, ihan kiva!” Shina tuumasi listan luettuaan. ”Taiga! Ehdinpäs mennä sillä!” Ellady sanoi tyytyväisenä virnistäen. Tajusin samalla, että tämä tosiaan olisi Taigan viimeisiä tunteja, ainakin näillä näkymin, nyt kun se oli siirtynyt pitkäaikaisen hoitajansa Wearin omistukseen. Myös Emily oli tyytyväinen ratsuunsa Pikkuun, ja Eija Humuun.
”Sitten lähdetään laittamaan hepat kuntoon!” kehotin survoessani kypärääni päähän. ”Onhan kaikilla muuten lämpimästi päällä?” huudahdin vielä tyttöjen perään. ”Juu, juu” kaikki mutisivat ja kiirehtivät ratsujensa luo.
Itse tapsutin Tiian karsinalle, jonka eteen olin jo hakenut sen varusteet valmiiksi. ”Heippa, Tiia. Pääsetkin tänään maastolenkille! Kerroin sille nostaessani satulan sen selkään.
Pian kaikki olivatkin jo valmiina, ja lähdimme taluttamaan hevosia ulos. Pysäytimme ne tallipihaan ja kehotin kaikkia nousemaan selkään. ”Hmm…oikealle lähdetään!” tuumasin kääntäessäni Tiian. Vilkaisin vielä taakseni, ja näin, että kaikki olivat päässeet lähtemään perääni. Heti takanani käveli Shina Sentillä, heidän takanaan Oona Pellalla, kolmantena Ellady Taigalla, heidän perässään Emily Pikulla, ja perää piti tällä kertaa Eija Humulla.
Kävelimme kentän ohitse ja jatkoimme leiriläisten asumuksille päin. Aikeenamme olisi käväistä laukkasuoralla, ja palata sitten kiertoreittiä takaisin. Kun ohitimme leiriläisten asumukset, vilkaisin taas taakseni varmistaakseni että kaikki olivat hyvässä järjestyksessä.
Humu nakkeli hieman päätänsä, mutta muuten kaikki näytti hyvältä.
”Okei, otetaan sitten vähän ravia!” sanoin kuuluvala äänellä käveltyämme kymmenisen minuuttia tallipihasta. Tiia lähti kiltisti eteenpäin, ja ravasi hyvässä tempossa. ”Ptruu!” kuului silloin tällöin Shinan ääni takaani, kun Sentti oli ajautunut liian lähelle Tiiaa. Myös Elladyllä oli hieman vaikeuksia, sillä Taigaa ei märkä sää oikein innostanut, ja se marssikin korvat luimussa melko kiivasta tahtia Pellan takana. ”Ellady, yritä pidättää Taigaa vähän!” ohjeistin häntä. ”Noin juuri, älä jää vetämään, vaan pidä käsi rauhallisena ja pehmeänä, mutta ole silti päättäväinen!”
Pella sen sijaan mateli oikein hitaasti, kuin varta vasten Taigan kiusaksi. ”Oona, näpäytä sitä hieman raipalla, jos se ei kuuntele pohkeita. Hyvä, ei liian lujaa, pieni kosketus vain”, kannustin Oonaa tiiraillessani taas taaksepäin. Tämähän sujuu oikein hyvin, ajattelin mielissäni muistellen ohjeita, joita Anne oli antanut tätä ensimmäistä tuntia varten.
”Eija! Käytä pohkeita pontevammin ja nojaa hieman enemmän taaksepäin! Humu jää muuten jälkeen. Hyvä, noin juuri, nyt pohkeesi on oikeassa kohdassa! Huomaatkos, se totteli heti”, ohjeistin tällä kertaa Eijaa. Ryhmäni otti ohjeet todella hyvin vastaan, ja paransi heti pienet vikakohdat, ajattelin tyytyväisenä.
”No niin, nyt käännytään tästä vasemmalle, ja laukkasuora on kohta edessä. Valmistaudutaan siirtymään käyntiin! Istukaa siis kaikki alas, ja yrittäkää saada ne käyntiin käyttäen mahdollisimman vähän kättä”, neuvoin hidastaessani Tiian hiljalleen käyntiin.
”Ääh, ei tämä ole mikään koulutunti!” Emily protestoi Pikun vain jatkaessa itsepäisesti raviaan. ”Ei, ei, mutta sama juttu se on kaikkialla!” selitin virnistäen. Lopulta kaikki olivat siirtyneet käyntiin, ja annoimme hevosille hieman pidemmät ohjat. ”Okei, nyt kävellään hetki, ja sitten ollaankin jo melkein laukkasuoralla. Muistakaa pitää välimatkat, ja hevoset kontrollissa! Ei ole tarkoitus järjestää mitään laukkakisoja!” selitin kaikille hieman harmistuneena, sillä mikään ei ollut mielestäni hauskempaa kuin laukata täyttä laukkaa!
Hetken käveltyämme pyysin kaikkia siirtymään taas raviin. Kun ohjat oli taas keräilty, lähdettiin eteenpäin kevyessä ravissa. Tiia tuntui todella hyvältä, se oli taipuisa ja mukava. Hieman ehkä nihkeä liikkumaan, mutta yhtäkaikki ihanteellinen maastoratsu. ”No niin, ja tästä alkaa sitten laukka – ” aloitin, mutten ehtinyt lausetta loppuun kun vierestäni suhahti ohitse vaalea möhkäle, jonka ehdin tunnistaa Sentiksi! Shina yritti rauhoittaa sen menoa, mutta onnistui hiljentämään vauhtia vain hieman. Samalla sekunnilla kun mietin, lähteäkö perään, vai innostaisiko se loputkin hevoset laukkaan, kiirehti ohitseni myös Pella ja Humu! Pella kipitti pää korkealla kummallista ravia, ja Humu oli kiskaissut päänsä alas ja laukkasi hidasta, mutta pitkää laukkaa.
”Ptrruu! Kääntäkää hevoset ympyrälle! Oona, käännä se tänne! Eija, nosta sen pää ylös!” yritin huudella neuvoja samalla kun Tiiakin tuntui innostuvan muiden riehumisesta. Sentti kiisi jo puolessa välissä laukkasuoraa, ja Humu oli melkein sen kannoilla. Oonan oli onnistunut pysäyttää Pella ympyrälle, ja Taiga seisoi takanani kiltisti paikoillaan Pikun vieressä, ja Humukin oli pysähtynyt, mutta kun puolet ryhmästä rymisteli nyt jo loppusuoralla, oli vaikea päättää mitä tehdä.
Onneksi Sentti kuitenkin näytti hiljentävän. Laukkasuora loppui, ja se alkoi taas kuunnella ratsastajaansa. Olin hämmästynyt, että rauhallinen Sentti oli sillä tavalla innostunut, mutta toisaalta, märkä ja sateinen sää ja yllättäen eteen ilmestynyt laukkasuora saattoi olla siihen syynä. Eikä se, että olin ollut näkevinäni Pellan hampaiden välähtävän Sentin suuntaan, varmasti ollut auttanut asiaa. Nyt Sentti ja Pella olivat kuitenkin selvästi taas hallinnassa, ja kääntyivät kiltisti, kun Shina ja Emily käänsivät ne meitä kohti.
”Ohhoh, onneksi kukaan ei pudonnut… Ellady ihmetteli Emilylle. Toinen nyökkäsi.
”No saatiinpahan vähän vauhtia ainakin!” hän hihitti. Shina ja Oona ratsastivat hymyssä suin takaisin. ”Vau, hienosti meni, kumpikaan ei pudonnut!” kehaisin virnistäen.
”Juu, Sentti vähän kai säikähti jotakin, ja Pella innostui mukaan”, Shina selitti taputtaen ruunaa rauhoittavasti kaulalle. ”Minä luulen, että me voitaisiin yrittää uudestaan, nyt kun nämä saivat hieman irrotella…” Oona sanoi.
Totesin sen olevan järkevää, jotta hevoset eivät vain ottaisi tästä tapaa. Järjestäydyimme taas jonoksi, ja tällä kertaa kaikki laukkasivat kiltisti Tiian perässä. Pella yritti hieman kiihdyttää, mutta Oona tukahdutti yrityksen heti alkuunsa. Laukattuamme koko suoran rauhallisesti loppuun, käännyimme, ja etenimme ravissa, sen takaisin.
”Hei, hienosti meni kaikki!” kehuin ryhmää siirryttyämme käyntiin ja lähdettyämme takaisin tallille päin. Ellady taputti Taigaa kaulalle ja oli tyytyväinen, että oli saanut sen.
”Sori, Oona, sinähän se toivoit maastovarmaa?” sanoin Pellaa ratsastavalle tytölle.
”Juu, se oli suunnitelmissa”, tämä sanoi hymyillen. ”Noo, mutta hyvinhän sinä pärjäsit! Onneksi Pella sentään meni vain sitä ihmeellistä passage-töltti-raviaan, eikä sännännyt sentään täyteen vauhtiin!” sanoin harmitellen hieman epäonnistunutta hevosvalintaani.
”Toivottavasti kaikilla oli kuitenkin ihan hauskaa!” huudahdin taaksepäin. Takaa kuului hyväksyvää mutinaa ja muutama ”juu!”. ”Olemme ihan pian tallilla, muistakaa pestä hevoset lämpimällä vedellä ja laittaa niille loimet, jos ne ovat hionneet”, muistutin vielä kaikkia, kun käännyimme leiriläisten asumusten kohdalle.
tulikin aika vauhdikas tunti ; ) maksuja kiitos!