Post by Karoliina on Nov 3, 2008 20:40:40 GMT 2
Ajattelin pitää perään heti toisen tunnin, kun kerta sain jo ekan tunnin tarinat valmiiksi. Eli tunnilla mennään ilman satulaa, aivan perusjuttuja. Eli taivutuksia, kiemurauria, voltteja, jne. Otan mukaan 4-6, enkä poikkea tästä laisinkaan (hahaa xD) Alle vain ilmoittelemaan tulosta 
//Pst, saatte itse päättää, päätänkö hevoset vai tuletko itse päättämälläsi hevosella
Shinqua - Pella
Ilu - Taiga +
Nana - Siiri
Sastu - Kalle +
Carkki - Leevi
Mariel - Anttu +
TÄYSI!!
Tuntitarina!
Ratsukot kiertivät jo kaviouraa, kun saavuin maneesiin.
- Noniin! Aloitetaanpas. Eli tunnin aiheena on mennä ihan perusettiä ilman satulaa. Tippumisia ei vältetä, niitä saa tapahtua! Luita ei saa mennä kuitenkaan poikki, selitin mikrofooniin, joka oli hiukan hankalampi tapaus.
- Kerätkää vaan ohjat, ja kootkaa hevosia allenne, määräsin ratsukoita, istahtaessani laiskanlinnaani.
- Shinqua, liian löysä ohjastuntuma. Kireämpi, jotta tunnet sen hevosen suun siellä toisessa päässä.
- Nana, pidätä sitä Siiriä. Suuremmat välimatkat, Sastu. Kalle on kun höyryjuna, rynnistäessään eteenpäin. Carkki! Rauhassa hyvä tulee. Leevi vaan nyt haaveilee niiden tammojen perään. Selkä suoraksi Ilu. Muuten hyvä.
Mariel, kantapäät alas ja kulma kyynerpäihin. Upeaa!
Ratsukoiden kiertäessä muutamia kierroksia maneesia ympäri, patistin heidät raviin.
- Kallelle jarrua, Nanalla menee hienosti. Hiukan rauhallisempi ravi Siirillä, määräsin, kun ratsastajat hölskyivät avuttomina ratsujensa selässä.
- Carkki, säilytä tasapaino. Muuten luiskahdat sen tykin selästä alas, ohjeistin, tytön roikkuessa oriinsa harjassa kuin takiainen. Näin vähällä heivät pääse tästä tunnista.
- Shinqua, Pella vaan laiskottelee, hop hop. Ilu, pidätä hiukan Taigaa. Muuten menee kaikilla upeasti. Anttu kulki vähän matkaa Kallen hännänjuuressa, ennen kuin Mariel sai ruuna-pahasen voltille. Taiga kulki omia reittejään, ja oli vähällä törmätä edessä kulkevaan Pellaan. Siiri tikitti eteenpäin kuin höyryjuna, välittämättä mikä sattui eteen.
- Hei! Alkakaas nyt ottamaan niitä koppuroita aisoihin. Tästä tulee pelkkää sähellystä, karjaisin mikkiin. Hetkessä tapahtui muunnos. Siiri alkoi totella paremmin Nanan apuja, ja Kallekin rauhoittui huomattavasti.
- Bravoo! Tulkaas nyt keskelle sieltä, komensin tyttöjä, jotka olivat tehneet kovasti töitä sen eteen, etteivät olisi luisuneet vuoronperään alas maneesin pohjalle. Kun jokainen ratsu seisoi edessäni, mitä oudoimmissa asennoissa, aloin puhumaan.
- Eli siis, aloitatte tuolta punaiselta tötsältä, joka on tuolla vasemmalla pitkällä sivulla, nostatte ravin ja teette uran keskelle stopin. Sitten patistatte pollet uudestaan raviin, ja teette kulmaan voltin. Eli tällä mennään, ohjeistin hämmästyneitä tyttöjä.
- Ja Ilu aloittaa!, kajautin ilmoille, kun jokainen hajaantui reiteilleen. Tyttö ohjasi Taigan kulmaan, ja nosti ravin. Taiga temppuili hetken, ennen kuin Ilu sai sen hallintaan. Stoppaus keskelle uraa, ja kiitoravia toiseen kulmaan. Taidokas voltti ja valmis!
- Heinosti meni, Ilu. Muista pidättää Taigaa seuraavalla kerralla enemmän.
- Ja sitten Nana Siirin kanssa, jatkoin ja vääntäydyin parmepaan asnetoon tuolissa.
Tyttö ohjasi tikittävän shettiksen tötsälle, ja ennen kuin Nana kerkesi antaa edes pohketia, ampaisi poni täyttä höyryä eteenpäin.
- Äääh. Mä tipuun!, Nana kiljaisi, kunnes makasi pian maassa. Hymy kohosi pikkuhiljaa huulilleni, kun seurasin Nanan yrityksiä saada Siiri kiinni.
- Nyt poni! Eipäs mennä minekkään. Tämä ei ole areena, jossa saat mellastaa mielin määrin, komensin Siiriä, napaten lennosta kiinni ohjat. Poni vain mulkaisi minua, kun luovutin sen Nanalle.
- Ja uusiksi! Tällä kertaa paremmin, määräsin, kun tyttö istui ponin selässä.
- Bravoo! Hiukan jarrua ei olisi pahitteeksi, muistutin, kun ratsukko selvisi loistavasti tehtävästä.
- Ja Sastu! Katso, että se Kalle pysyy uralla. Ei oikoteitä. Kalle viskasi takapäänsä ilmaan, kun siiryttiin raviin. Sinnikäänä tyttönä Sastu vain uhkasi ruunaa, että tulee olemaan kovemmat koulurääkit jos ei takamus pysy tasaisena. Pysähdys ja raviin. Kalle oikaisi aikaisemmin voltille, mutta ilman ongelmia selvittiin.
- Hienoa! Ja sitten Mariel, jatkoin kun Sastu ohjasi suomiputen pois muiden edestä.
Shinquan ja Pellan matka sujui ilman tippumisia, toisin kun Marielin ja Carkin. Leevi vei Carkkia ties minne, eikä ohjasote toiminuut laisinkaan. Marielilla oli ongelmana taasen Antun liian kova meno.
- Noniin. Sitten välikäynnit, ennen kuin aletaan tekemään laukkaympyröitä, virnistin. Joka puolelta kuului säälittävää yninää, ja pari 'ei voi olla totta!' kommenttia.
- Kyllä kyllä. Vähällä ette pääse. Voi teitä ratsastaja - parkoja, huikkasin, käydessäni järkkäämässä tötsät kasaan.
- Leevi uralle. Shiqnua, Pellalla välimatkat, ohjeistin. Kalle pujotteli muiden hevosten ohitse kärkeen, ja oli vähällä lähteä viemään Sastua taas ympäri kenttää.
- Pidä se kurissa, Sastu. Älä anna sen päättää, määräsin, kun tuijotin suomenhevosen menoa. Sinnikäs Sastu nappasi ohjat kauniiseen käteensä, ja jarrutteli Kallen laiskaan käyntiin.
- Tällä tunnilla ei säästellä tippumisia. Sen takaavat meille myös pirteät ratsut ja vannonneen kirottu opettajanne, murjaisin, saaden joukon hiukan naureskelemaan.
- Noniin. Jokohan on jo kierretty tarpeeksi? Ohjat käsiin, ja menoksi. Rauhallinen ravi, ja voltteja kulmiin. Katsotaan viiden minsan päästä niitä laukkaymyröitä, muistutin ratsastajia, jotka keräsivät ohjat käsiinsä.
- Pellalle pohjetta. Ainoa nelijalkainen, joka vain laahustaa ympäriinsä. Vauhtia ei säästellä, karjaisin mikkiini. Ilu ravaili Taigan kanssa ties missä, eikä hallintaa ollut poniin ollenkaan.
- Iluu! Keskitythän sä tähän? Nyt poni uralle, ja vähän vauhdilla!, rääkäisin ja kiinnitin haukankatseeni Marieliin.
- Upeaa! Selkä vaan suoraksi, niin sitten sujuu, kehuin tyttöä, joka pomppi edes taas Antun jykevässä selässä.
- Nana ja Sastu, hienosti menee. Carkki vaan pitää saada ton Leevin kanssa pois Pellan kintereiltä, virnistin, kun katsahdin sinkoilevaan oriin.
- Carkki! Käännös, ja pois sieltä Pellan hännästä. Tilaa on, vaikka muille jakaa, muistutin, ja pian löysi Leevikin paikkansa. Muualtakin kuin tammojen luota.
Nyt oli aika ryhtyä laukkailemaan laukkaympyröitä. Ratsastajat älähtivät jotain sekalaista, kun passitin heidät laukkaan. Kalle singahti kuin tykki suoraan Leevin takamukseen kiinni. Tästä syntyi oikein mukavaa ajan vietettä, kun ori ja ruuna leikkivät hippaa keskenään.
- Kohta kumahtaa Kallea päähän. Pois se herran jestas sieltä!, karjaisin kurkkuni käheäksi, ja olin vähällä pompata ylös tuolistani. Pian tilanne korjaantui, ja herrat laukkasivat poissa toisistaan.
- Nyt voitte alkaa tekemään näitä kirottuja 'voltteja', mainitsin kuin ohimennen, katsoessani Marielia.
- Hienosti menee... Varo tippumasta..., kerkesin sanoa, ennen kuin Anttu pomppasi sivulle ja Mariel lensi vaarallisen näköisen lennon maahan.
- Ei sattunnut, tämä kiirehti sanomaan, ennen kuin sieppasi Antun kiinni ja punnersi itsensä tämän selkään.
Laukkaympyrät sujuivat tippumisilla ja hevosten pirteydellä. Ainakin Mariel Sastu, Shinqua ja Carkki olivat tippuneet. Ilu oli tosin lähellä, mutta roikkui sinnikäästi ohjissa. Nyt ratsukot kiersivät loppukäyntejä uralla. Leevistä ja Kallesta näki, että tunti olisi voinnut olla pitempi kuin tunti. Niin hikisiä ja väsähtäneitä herrat olivat.
- Noniin. Ja sitten kaartoon! Voitte kiittää minua, jos tahdotte, ja taputella ratsujanne. Sitten vain alas selästä, ja konit pesulle!, huikkasin, kun könysin ylös tuolista.
- Kiitoksia tunnista!, Carkki kiirehti sanomaan, ennen kuin kukaan muu kerkesi.
- Jep. Kaikkien puolesta, Ilu huudahti, ennen kuin hävisin näkyvistä.
~Karo~
//Pst, saatte itse päättää, päätänkö hevoset vai tuletko itse päättämälläsi hevosella
Shinqua - Pella
Ilu - Taiga +
Nana - Siiri
Sastu - Kalle +
Carkki - Leevi
Mariel - Anttu +
TÄYSI!!
Tuntitarina!
Ratsukot kiertivät jo kaviouraa, kun saavuin maneesiin.
- Noniin! Aloitetaanpas. Eli tunnin aiheena on mennä ihan perusettiä ilman satulaa. Tippumisia ei vältetä, niitä saa tapahtua! Luita ei saa mennä kuitenkaan poikki, selitin mikrofooniin, joka oli hiukan hankalampi tapaus.
- Kerätkää vaan ohjat, ja kootkaa hevosia allenne, määräsin ratsukoita, istahtaessani laiskanlinnaani.
- Shinqua, liian löysä ohjastuntuma. Kireämpi, jotta tunnet sen hevosen suun siellä toisessa päässä.
- Nana, pidätä sitä Siiriä. Suuremmat välimatkat, Sastu. Kalle on kun höyryjuna, rynnistäessään eteenpäin. Carkki! Rauhassa hyvä tulee. Leevi vaan nyt haaveilee niiden tammojen perään. Selkä suoraksi Ilu. Muuten hyvä.
Mariel, kantapäät alas ja kulma kyynerpäihin. Upeaa!
Ratsukoiden kiertäessä muutamia kierroksia maneesia ympäri, patistin heidät raviin.
- Kallelle jarrua, Nanalla menee hienosti. Hiukan rauhallisempi ravi Siirillä, määräsin, kun ratsastajat hölskyivät avuttomina ratsujensa selässä.
- Carkki, säilytä tasapaino. Muuten luiskahdat sen tykin selästä alas, ohjeistin, tytön roikkuessa oriinsa harjassa kuin takiainen. Näin vähällä heivät pääse tästä tunnista.
- Shinqua, Pella vaan laiskottelee, hop hop. Ilu, pidätä hiukan Taigaa. Muuten menee kaikilla upeasti. Anttu kulki vähän matkaa Kallen hännänjuuressa, ennen kuin Mariel sai ruuna-pahasen voltille. Taiga kulki omia reittejään, ja oli vähällä törmätä edessä kulkevaan Pellaan. Siiri tikitti eteenpäin kuin höyryjuna, välittämättä mikä sattui eteen.
- Hei! Alkakaas nyt ottamaan niitä koppuroita aisoihin. Tästä tulee pelkkää sähellystä, karjaisin mikkiin. Hetkessä tapahtui muunnos. Siiri alkoi totella paremmin Nanan apuja, ja Kallekin rauhoittui huomattavasti.
- Bravoo! Tulkaas nyt keskelle sieltä, komensin tyttöjä, jotka olivat tehneet kovasti töitä sen eteen, etteivät olisi luisuneet vuoronperään alas maneesin pohjalle. Kun jokainen ratsu seisoi edessäni, mitä oudoimmissa asennoissa, aloin puhumaan.
- Eli siis, aloitatte tuolta punaiselta tötsältä, joka on tuolla vasemmalla pitkällä sivulla, nostatte ravin ja teette uran keskelle stopin. Sitten patistatte pollet uudestaan raviin, ja teette kulmaan voltin. Eli tällä mennään, ohjeistin hämmästyneitä tyttöjä.
- Ja Ilu aloittaa!, kajautin ilmoille, kun jokainen hajaantui reiteilleen. Tyttö ohjasi Taigan kulmaan, ja nosti ravin. Taiga temppuili hetken, ennen kuin Ilu sai sen hallintaan. Stoppaus keskelle uraa, ja kiitoravia toiseen kulmaan. Taidokas voltti ja valmis!
- Heinosti meni, Ilu. Muista pidättää Taigaa seuraavalla kerralla enemmän.
- Ja sitten Nana Siirin kanssa, jatkoin ja vääntäydyin parmepaan asnetoon tuolissa.
Tyttö ohjasi tikittävän shettiksen tötsälle, ja ennen kuin Nana kerkesi antaa edes pohketia, ampaisi poni täyttä höyryä eteenpäin.
- Äääh. Mä tipuun!, Nana kiljaisi, kunnes makasi pian maassa. Hymy kohosi pikkuhiljaa huulilleni, kun seurasin Nanan yrityksiä saada Siiri kiinni.
- Nyt poni! Eipäs mennä minekkään. Tämä ei ole areena, jossa saat mellastaa mielin määrin, komensin Siiriä, napaten lennosta kiinni ohjat. Poni vain mulkaisi minua, kun luovutin sen Nanalle.
- Ja uusiksi! Tällä kertaa paremmin, määräsin, kun tyttö istui ponin selässä.
- Bravoo! Hiukan jarrua ei olisi pahitteeksi, muistutin, kun ratsukko selvisi loistavasti tehtävästä.
- Ja Sastu! Katso, että se Kalle pysyy uralla. Ei oikoteitä. Kalle viskasi takapäänsä ilmaan, kun siiryttiin raviin. Sinnikäänä tyttönä Sastu vain uhkasi ruunaa, että tulee olemaan kovemmat koulurääkit jos ei takamus pysy tasaisena. Pysähdys ja raviin. Kalle oikaisi aikaisemmin voltille, mutta ilman ongelmia selvittiin.
- Hienoa! Ja sitten Mariel, jatkoin kun Sastu ohjasi suomiputen pois muiden edestä.
Shinquan ja Pellan matka sujui ilman tippumisia, toisin kun Marielin ja Carkin. Leevi vei Carkkia ties minne, eikä ohjasote toiminuut laisinkaan. Marielilla oli ongelmana taasen Antun liian kova meno.
- Noniin. Sitten välikäynnit, ennen kuin aletaan tekemään laukkaympyröitä, virnistin. Joka puolelta kuului säälittävää yninää, ja pari 'ei voi olla totta!' kommenttia.
- Kyllä kyllä. Vähällä ette pääse. Voi teitä ratsastaja - parkoja, huikkasin, käydessäni järkkäämässä tötsät kasaan.
- Leevi uralle. Shiqnua, Pellalla välimatkat, ohjeistin. Kalle pujotteli muiden hevosten ohitse kärkeen, ja oli vähällä lähteä viemään Sastua taas ympäri kenttää.
- Pidä se kurissa, Sastu. Älä anna sen päättää, määräsin, kun tuijotin suomenhevosen menoa. Sinnikäs Sastu nappasi ohjat kauniiseen käteensä, ja jarrutteli Kallen laiskaan käyntiin.
- Tällä tunnilla ei säästellä tippumisia. Sen takaavat meille myös pirteät ratsut ja vannonneen kirottu opettajanne, murjaisin, saaden joukon hiukan naureskelemaan.
- Noniin. Jokohan on jo kierretty tarpeeksi? Ohjat käsiin, ja menoksi. Rauhallinen ravi, ja voltteja kulmiin. Katsotaan viiden minsan päästä niitä laukkaymyröitä, muistutin ratsastajia, jotka keräsivät ohjat käsiinsä.
- Pellalle pohjetta. Ainoa nelijalkainen, joka vain laahustaa ympäriinsä. Vauhtia ei säästellä, karjaisin mikkiini. Ilu ravaili Taigan kanssa ties missä, eikä hallintaa ollut poniin ollenkaan.
- Iluu! Keskitythän sä tähän? Nyt poni uralle, ja vähän vauhdilla!, rääkäisin ja kiinnitin haukankatseeni Marieliin.
- Upeaa! Selkä vaan suoraksi, niin sitten sujuu, kehuin tyttöä, joka pomppi edes taas Antun jykevässä selässä.
- Nana ja Sastu, hienosti menee. Carkki vaan pitää saada ton Leevin kanssa pois Pellan kintereiltä, virnistin, kun katsahdin sinkoilevaan oriin.
- Carkki! Käännös, ja pois sieltä Pellan hännästä. Tilaa on, vaikka muille jakaa, muistutin, ja pian löysi Leevikin paikkansa. Muualtakin kuin tammojen luota.
Nyt oli aika ryhtyä laukkailemaan laukkaympyröitä. Ratsastajat älähtivät jotain sekalaista, kun passitin heidät laukkaan. Kalle singahti kuin tykki suoraan Leevin takamukseen kiinni. Tästä syntyi oikein mukavaa ajan vietettä, kun ori ja ruuna leikkivät hippaa keskenään.
- Kohta kumahtaa Kallea päähän. Pois se herran jestas sieltä!, karjaisin kurkkuni käheäksi, ja olin vähällä pompata ylös tuolistani. Pian tilanne korjaantui, ja herrat laukkasivat poissa toisistaan.
- Nyt voitte alkaa tekemään näitä kirottuja 'voltteja', mainitsin kuin ohimennen, katsoessani Marielia.
- Hienosti menee... Varo tippumasta..., kerkesin sanoa, ennen kuin Anttu pomppasi sivulle ja Mariel lensi vaarallisen näköisen lennon maahan.
- Ei sattunnut, tämä kiirehti sanomaan, ennen kuin sieppasi Antun kiinni ja punnersi itsensä tämän selkään.
Laukkaympyrät sujuivat tippumisilla ja hevosten pirteydellä. Ainakin Mariel Sastu, Shinqua ja Carkki olivat tippuneet. Ilu oli tosin lähellä, mutta roikkui sinnikäästi ohjissa. Nyt ratsukot kiersivät loppukäyntejä uralla. Leevistä ja Kallesta näki, että tunti olisi voinnut olla pitempi kuin tunti. Niin hikisiä ja väsähtäneitä herrat olivat.
- Noniin. Ja sitten kaartoon! Voitte kiittää minua, jos tahdotte, ja taputella ratsujanne. Sitten vain alas selästä, ja konit pesulle!, huikkasin, kun könysin ylös tuolista.
- Kiitoksia tunnista!, Carkki kiirehti sanomaan, ennen kuin kukaan muu kerkesi.
- Jep. Kaikkien puolesta, Ilu huudahti, ennen kuin hävisin näkyvistä.
~Karo~
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!