10.9. Erikoisia esteitä kokeneille

[Lina]

Erikoisia esteitä kokeneille

Eli 10.9 olisi tarkoitus pitää kokeneille hieman erillaisia esteiteitä kentällä. Lisäksi hyppäämme isoilla hevosilla, jotka mahdollisesti ovat myäskin hieman harvemmin tunneilla käyviä ja uusia tuntihevosina. Nyt siis on mahdollisuus päästä testaamaan polleja, joita et ole ikinä kokeillut! Saa toivoa siis hevosta. Toiveet huomioidaan hevosten valinnassa.

Emme siis hyppää kuitenkaan kovin isoja, koska tarkoitus on testata hieman erillaisempia hevosia ja hevoset eivät välttämättä kaikki ole mitään taitureita hyppääjinä.

Mukana olevat ratsut: Janus,Sera,Liinu,Palmikko, Blondi, Blade

Otan mukan siis viisi (hevosia on vaihtoehtoina tosin yksi enemmän). He saavat olla hoitajia tai hengaajia, kunhan ovat kokeneita ratsastajia. Tunnille pääsy on sitten nopeus, ja tietenkin kokemis kysymys.

Tarinan tunnista, raapustelen sitten kun tunti on täynä, tai kun tuo päivämäärä koittaa. Tein tämän tunnin topiikin ajoissa, jotta tunnin saisi mahdollsiesti täyteen. Maksuista sen verran, että kelpuutan vain kunnon tarinan(ei mieluiten jatkiksia), kuvan (ei tikku-ukko hevosia ja ihmisiä) tai piitkän runon.

Osallistujat 5/5
-Jonsku/Janus €
-Katri/ Palmikko €
-Rita /Blondi€
-Sara /Liinu €
-Emi /Blade €

€= maksanut
(Valitettavasit, kaksi toivoi Seraa, joten päätin ettei kumpikaan pääse sillä. Ei ainakaan kateellinen voi olla )

Tarina:

"Pitkät ohjat! Lämmitellään ensin käynnissä." huusin kentän keskeltä ja katselin tarkkaavaisena ratsukkoja.
"Voitte tehdä voltteja ja pysähdyksiä. Peruutuksiakin." vielä jatkoin ja sitten esteiden puoleen käännyin mietteissäni.
Mitä esteitä tekisi? Erikoisia oli tullut luvattua mutta kaikki hevoset olivat miltein eri tasoa.

Katsoin sitten ratsukkoihin.
"Nyt kääntäkää ne kolmannella voltille. Yks,kaks KOL!" käskin. Katselin volttaavia ratsukkoja.
"Vielä käyntiä kierros Liinulla ja Bladella! Muut voivat alkaa ravaille pitkillä sivuilla!" sanoin arvioituani niiden valmiuden. Vikaisin tyytyväisenä viittä estettä jotka aikaan olin saanut.

"Joko hypätään?" Sara kysyi malttamattomasti.
"Juu juu.." vastasin hymyillen.
"Ei kai meijän tota tartte mennä?" hieman kammoksuen Rita osoitti noin metrin estettä. Pahan näköinen se olikin
"Sen saa mennä halukkaat..." selitin ja sitten ratsukkoihin katsoin.
"Nyt ohjat tuntumalle ja rivi. Se voi olla haastavaa hevosilla saada rivi mutta yrittäkää silti. Varovasti sitten!" komensin ja kädelläni viitoin rivin paikkaa ettei riviä viiteen paikkaan aloitettaisi.

Viimein jonkunlainen rivi aikaan oli saanut.
"Elikkäs. Tutustutan ensin tähän ensimmäiseen esteeseen. Ne jotka tunnillani ovat käynyt tietääkin tämän... Eli tämä on nimeltään sian selkä. Oikeasti se on aika paljon isompi, mutta koska se on leveä ja hevoset eri tasoa tutustumme siihin 40 cm:erin koossa." selitin pitkästi.
"Mä tiiän ton!" Katri intoili.
Tuolle hyväksyvästi nyäkkäsin. "Voitkin mennä sen ensimmäisenä." tuolle hymyilin.

Katri sitten Palmikon esteelle ohjasi ja hyvällä menestyksellä yli pääsi.
"Hienoa! Hyvä lähestyminen!" tuota kehaisin.

"Sitten vaikkapa Jonsku..." arvoin ratsukoista.
Jonsku sitten raviin lähti ja Januksen laukkaan kannusti. Janus kieltäytyi tosin esteen.
"Anna sen ensin tutustua esteeseen käynnissä. Kierrä se vaikka ympäri ja yritä uudestaan. " neuvoin.

Januksen ja Jonskun onnsituttua seuraava pari sai olla Emi ja Blade. Emi melkein pysähdyksesta laukan nosti ja estettä suorinta tietä lähestyi. Este putosi.
"Hyvä yritys. Hieman hitaampi laukka!" kannustin ja katsoin sitten Ritaa ja Blondia.
"Vuoronne..." virnistin.

Rita ja Blondi hyvällä menestyksellä esteen ylitti.
"Kantapäät alas ja samoin kädet! Muuten hyvä hyppy!" kehaisin.
"Ja viimeisenä minä?" Sara hieman harmissaan tuhahti.
"Sinäpä sinä... Muttet vähäisempänä!" hymyilin noille.

Sarakin sitten melko hyvällä menestyksellä hyppäsi Liinulla.
"Hieno hyppy! Oikea malli-loikka! En nyt huomautettavaa keksi..." noille hymyilin.

"Seuraavaksi, kun vielä noin nätissä rivissä olette, voisitte mennä tämän penkki esteen. Oikein näätte. Tämä on rakennettu jakkaroista. Hevoset saattavat pelätä joten antakaa niiden ensin tutustua esteeseen..." sanoin.
"Sama järjestyskö?" Jonsku kysyi.
"Ei. Tällä kertaa ensin sara!" määräsin.

Sara lähestyi estettä ravissa. Liinu kieltäytyi.
"Muistatko? Sen piti antaa tutustua..." sanoin tyynesti.
Hieman ymmällään Sara sitten vei Liinun esteellle tutustumaan ettei takana olisi mörköjä.
"Nukuitko satulassa kun ope neuvoi?" virnuillen Emi heitti,
Vastaukseksi tuo sai Saran mulkaisun.

Sara seuraavan kerran menestyksekkäästi hyppäsi.
"Hyvä!" kannustin.
"Seuraavaksi Rita!" jatkoin hieman noille nyökäten.

Ritakin hyvin hyppäsi epäröivällä Blondilla. Tuo selvästi meinasi ensin kieltäytyä.
"Hienoa!" kehaisin lyhyesti Jonskuun päin vinkaten.

Jonskukin hyvällä menestyksellä penkki esteen hyppäsi.
"Miten nyt te noin heöposti sen menette?" virnistin kentän keskeltä. olin epäillyt useita kieltoja.
"Se oli helppo!" Sara päivitteli.

"Sitten vielä Katri..." sanoin.
"Entäs minä!" Emi protestoi.
"Ai niin... Ensin Emi..." anteeksi pyytävästi hymyilin.

Emikin hyvän suorituksen teki. Samoin Katri ensimmäisen pudotuksen jälkeen.

"Käyntiä hetki..." sanoin sitten paikoillaan oleville ratsukoille. Sianselän jo pois tieltä purin. Muutama ratsukko nimittäin ei pääsisi sitten sarjaa kunnolla kun se tiellä oli.
"Okei. Sitten on vuorossa sarja. Tähän tarvitsee sitä tasapainoa! Sarja on siitä erikoinen että siinä on hieman enemmän ratsastusväliä." kerroin.
"Mutta vaikeutan sen verran että siinä välissä täytyy vaihtaa laukkaan ja ehtiä jo hidastamaan raviin ennen hyppyä." jatkoin. Pari voihkaisua kuului.

Ratsukot suoritti kuitenkin melko hyvällä menestyksellä vaikka muutama ei vaihdettua esten välissä askel-lajia saanut.
"Hienoa! Nyt loppu käynnit! Antakaaa pitkät ohjat!" sanoin.

"Kiitos tunnista. Voitte luutavasti hoitaa hevoset hoitajien kanssa halutessanne. Onko vielä tunnin loppuun murheita,huolia toiveita tai haaveita esteisiin liittyen?" kysyin.
"On murhe." Sara huokaisi.
"Mikä?" kysyin ihmeissäni.
"Tunti loppui!" Emi Saran puolesta voihkaisi.
---------------------------------------------------------------
Kommenttit:

Jonsku & Janus:
Hieno pari olitte. Janusta hyvin ymmärsit. Pienellä hiomisella teistä voi tulla hyväkin pari tai sinusta ylipäätään ratsastajana taitava.

Katri & Palmikko:
Valitan ettet Seraa saanut... No Palmikon kanssa hiensoti menitte. Sian selkä taisi olla lempparinne? Teitte nimittöin ensimmäisen parhaan avausloikan mitä olen nähnyt.

Rita & Blondi:
Ensimmäsitä kertaa sinut tunnillani näin. Mukavasti Blondin kanssa menitte ja hienoja hyppyjä teidänkin osalta nähtiin! Hiomisella sinustakin hyvä ratsastaja tulee!

Sara & Liinu
Sinullekkaan en Seraa valitettavasti antaa voinut, niimpä kokemattomaan Liinuun päädyin kun hyvä ratsastaja olit. Upean mallikelpoisen loikankin teitte!

Emi & Blade
Hieno parivaljakko. Teistä näkyi tiimi-työ esteillä!
Ahkerasti vain harjoittelua jatka. Se kyllä tuotta lisää tuloksia!

[emi]

Johh.. Piirtopöydällä tämmönen läppä kuva ) minä ja blade siis hypätään sian selkää x ))

Attachments:

[katri]

Mkasu tarinasta:

"Pitkät ohjat! Lämmitellään ensin käynnissä."Lina huusi kentän keskeltä ja katseli tarkkaavaisena ratsukkoja.
"Voitte tehdä voltteja ja pysähdyksiä. Peruutuksiakin." vielä jatkoi ja sitten esteiden puoleen
Miksi minulle Palmikko??Noh... kaipa tämä sitten sujuukin... ajattelin ja katsahdin Linaan.
.

Katsoi Lina sitten ratsukkoihin.
"Nyt kääntäkää ne kolmannella voltille. Yks,kaks KOL!" käski Linasemme. Katseli volttaavia ratsukkoja.
"Vielä käyntiä kierros Liinulla ja Bladella! Muut voivat alkaa ravaille pitkillä sivuilla!" sanoi arvioituani niiden valmiuden. Vikaisi tyytyväisenä viittä estettä jotka aikaan olin saanut.Huh se oli lähellä ettenmme me joutuneet uudestaan ajattelin ja kanustin Palmikoa jatkamaan ravia.

"Joko hypätään?" Sara kysyi malttamattomasti.
"Juu juu.." vastasi Lina hymyillen.
"Ei kai meijän tota tartte mennä?" hieman kammoksuen Rita osoitti noin metrin estettä. Pahan näköinen se olikin
"Sen saa mennä halukkaat..." selitti Lina ja sitten ratsukkoihin katsoin.
"Nyt ohjat tuntumalle ja rivi. Se voi olla haastavaa hevosilla saada rivi mutta yrittäkää silti. Varovasti sitten!" komensi Lina ja kädellä viitoin rivin paikkaa ettei riviä viiteen paikkaan aloitettaisi.

Viimein jonkunlainen rivi aikaan oli saanut.
"Elikkäs. Tutustutan ensin tähän ensimmäiseen esteeseen. Ne jotka tunnillani ovat käynyt tietääkin tämän... Eli tämä on nimeltään sian selkä. Oikeasti se on aika paljon isompi, mutta koska se on leveä ja hevoset eri tasoa tutustumme siihin 40 cm:erin koossa." selitti Lina pitkästi.
"Mä tiiän ton!" Minä intoilin.
Tuolle hyväksyvästi nyäkkäsi Lina. "Voitkin mennä sen ensimmäisenä." Minulle hymyili.

Katri sitten Palmikon esteelle ohjasi ja hyvällä menestyksellä yli pääsi.
"Hienoa! Hyvä lähestyminen!" Minua kehusi.

"Sitten vaikkapa Jonsku..." arpoi ratsukoista.
Jonsku sitten raviin lähti ja Januksen laukkaan kannusti. Janus kieltäytyi tosin esteen.
"Anna sen ensin tutustua esteeseen käynnissä. Kierrä se vaikka ympäri ja yritä uudestaan. " neuvoi Linasemme.

Januksen ja Jonskun onnsituttua seuraava pari sai olla Emi ja Blade. Emi melkein pysähdyksesta laukan nosti ja estettä suorinta tietä lähestyi. Este putosi.
"Hyvä yritys. Hieman hitaampi laukka!" kannustti ja katsoin sitten Ritaa ja Blondia.
"Vuoronne..." virnisti Lina.

Rita ja Blondi hyvällä menestyksellä esteen ylitti.
"Kantapäät alas ja samoin kädet! Muuten hyvä hyppy!" kehaisi Lina.
"Ja viimeisenä minä?" Sara hieman harmissaan tuhahti.
"Sinäpä sinä... Muttet vähäisempänä!" hymyili noille.

Sarakin sitten melko hyvällä menestyksellä hyppäsi Liinulla.
"Hieno hyppy! Oikea malli-loikka! Ei nyt huomautettavaa keksi..." niile hymyili.
Me oltiin parempia! ajattelin ja taptin Palmikkoa.

"Seuraavaksi, kun vielä noin nätissä rivissä olette, voisitte mennä tämän penkki esteen. Oikein näätte. Tämä on rakennettu jakkaroista. Hevoset saattavat pelätä joten antakaa niiden ensin tutustua esteeseen..." sanoi Lina.
"Sama järjestyskö?" Jonsku kysyi.
"Ei. Tällä kertaa ensin sara!" määräsi Lina.

Sara lähestyi estettä ravissa. Blade kieltäytyi.
"Muistatko? Sen piti antaa tutustua..." sanoi Lina tyynesti.
Hieman ymmällään Sara sitten vei Bladen esteellle tutustumaan ettei takana olisi mörköjä.
"Nukuitko satulassa kun ope neuvoi?" virnuillen Emi heitti,
Vastaukseksi tuo sai Saran mulkaisun.

Sara seuraavan kerran menestyksekkäästi hyppäsi.
"Hyvä!" kannusti Lina.
"Seuraavaksi Rita!" jatkoi Lina hieman noille nyökäten.

Ritakin hyvin hyppäsi epäröivällä Blondilla. Tuo selvästi meinasi ensin kieltäytyä.
"Hienoa!" kehaisi Lina lyhyesti Jonskuun päin vinkaten.

Jonskukin hyvällä menestyksellä penkki esteen hyppäsi.
"Miten nyt te noin heöposti sen menette?" virnisti Lina kentän keskeltä. Olin epäillyt useita kieltoja.
"Se oli helppo!" Sara päivitteli.

"Sitten vielä Katri..." sanoi Lina.
"Entäs minä!" Emi protestoi.
"Ai niin... Ensin Emi..." anteeksi pyytävästi hymyili Lina.
ÄÄh! meitsin ja Palmikon vuoro!

Emikin hyvän suorituksen teki. Samoin minä ensimmäisen pudotukseni jälkeen.

"Käyntiä hetki..." sanoi Lina sitten paikoillaan oleville ratsukoille. Sianselän jo pois tieltä purin. Muutama ratsukko nimittäin ei pääsisi sitten sarjaa kunnolla kun se tiellä oli.
"Okei. Sitten on vuorossa sarja. Tähän tarvitsee sitä tasapainoa! Sarja on siitä erikoinen että siinä on hieman enemmän ratsastusväliä." kertoi Lina.
"Mutta vaikeutan sen verran että siinä välissä täytyy vaihtaa laukkaan ja ehtiä jo hidastamaan raviin ennen hyppyä." jatkoi Lina. Pari voihkaisua kuului.

Ratsukot suoritti kuitenkin melko hyvällä menestyksellä vaikka muutama ei vaihdettua esten välissä askel-lajia saanut.
"Hienoa! Nyt loppu käynnit! Antakaaa pitkät ohjat!" sanoin.

"Kiitos tunnista. Voitte luutavasti hoitaa hevoset hoitajien kanssa halutessanne. Onko vielä tunnin loppuun murheita,huolia toiveita tai haaveita esteisiin liittyen?" kysyi Lina.
"On murhe." Sara huokaisi.
"Mikä?" kysyi Lina ihmeissään.
"Tunti loppui!" Emi Saran puolesta voihkaisi.

Viimein olin ottanut loppu käynit ja katsoin talliin olisiko Palmikon hoitaja juuri nyt tallissa.Eipä näkynyt joten Lähdin sitten itse hoitamaan Palmikon.Kun se oli hoidetta Nopeasti Palmikkoa taputin ja lähdin pyörällä kotiin.

Kiitos tunnista Lina!

[Doris]

Estetarina 10.9.



- Janus, ei! parahdin, kun ruuna taas kerran kopsautti kaviollaan harjaämpärin kumoon.

Kaikki harjat olivat levällään, kaviokoukkua myöten, paitsi tietenkin se, joka oli kädessäni. Janus tuntui nauravan minulle.

- Hahaa! Taas lankesit samaan ansaan, se tuntui sanovan minulle.

Huoahdin, ja kumarruin nostamaan harjat takaisin ämpäriin. Harjasin vielä Januksen pään pehmeällä harjalla, ja sen jälkeen puhdistin kaviot. Jouduin käyttämään kaikkia voimiani, ettei Janus olisi tempaissut jalkaansa irti. Lopulta koko poni oli siistin näköinen. Otin harjaämpärin, ja lähdin satulahuoneelle päin.

Satulahuoneessa istuivat Rita ja Sara.

- Moi! tervehdin molempia.

- Mooi, molemmat vastasivat melkein samaan aikaan.

- Kenellä te meette? kysyin.

- Mä menen Blondilla, Rita sanoi.

- Ja minä Liinulla, Sara vastasi. – Ja sä varmaan Januksella? Sara jatkoi.

- Niin, vastasin, ja otin tuntiponini satulan ja suitset mukaani.

Lähdin tavaroideni kanssa takaisin Januksen karsinalle. Karsinassaan ruuna höristi korviaan, kun kuuli minut. Iloinen ilme muuttui hetkessä nyrpeäksi, kun Janus huomasi, mitä mukanani oli.
Siirryin karsinaan, ja asetin satulan Januksen selkään. Aloin kiristää satulavyötä, jolloin Janus painoi korvansa luimuun, ja pullisti sen minkä pystyi.

- Älä nyt pullista, mutisin hampaat irvessä ponille.

Viiden minuutin kuluttua sain satulan kiinnitettyä. Tosin koko satula oli keikahtanut toiselle kyljelle. Vedin satulan takaisin paikalleen, ja pujotin ohjat ponin kaulalle.
Suitsiminen sujui paljon paremmin. Janus otti kuolaimet suuhunsa helposti.

- Hieno poika! kehuin Janusta, ja taputin ruunaa kaulalle.


Pian Lina tulikin ovelle, ja sanoi: - Nyt lähdetään kentälle, Balde kärjessä!

Koko hevoskatras lähti kävelemään kohti kenttää. Kentällä kaikki asettuivat kaartoon, ja kiivas satulavyön kiristys, ja jalustimien säätö alkoi. Kiristin vielä Januksen satulavyön, ennen kuin nousin selkään. Onneksi poni seisoi hievahtamatta, kun säädin jalustimet sopivan mittaisiksi.
- Pari reikää lyhyempi jalustinhihna esteille, muistin, ja korjasin saman tien asian.

Maiskautin, ja Janus lähti liikkeelle. Ainoastaan Palmikko oli vielä keskellä kaarrossa.
Lina käski meidän tehdä voltteja vielä käynnissä. Käänsin Janusta jokaisella sivulla, mutta sain tehdä kunnolla töitä sen eteen. Poni alkoi punkea sivulle, mutta ulkopohkeella sain ruunan pidettyä voltilla. Hevoset alkoivat lämmetä, ja meidän olikin siirryttävä raviin.
Maiskautin, ja painoin pohkeet Januksen kylkiin, mutta poni vain heilautti häntäänsä. Käänsin Januksen voltille, sillä takanamme kiisi jo Blondi. Sain Januksen vihdoin raviin, ja muutaman ympyrän tehtyä, ennen kuin ravi sammui.

- Vauhtia nyt, Janus, hoputin ruunaa, ja sain kuin sainkin ruunan raviin.

Tällä kertaa ravi kesti pidempään, ja muutaman kierroksen jälkeen Lina huusi keskeltä: - Nyt ottakaa käynti, ja tulkaa tänne keskelle riviin.

Käänsin Januksen keskelle, Blondin ja Palmikon väliin.

- Nyt hyppäämme tätä estettä, eli sianselkää, Lina kertoi.

- Palmi voi aloittaa, Lina jatkoi.

Palmi ylitti esteen kauniissa kaaressa, ja sitten palasi paikalleen.

- Hienoa! Seuraavana Jonsku, Lina määräsi.

- Nyt, Janus, hypätään, kuiskasin ruunalle.

Ohjasin Januksen kohti estettä, ja kannustin ruunan laukkaan. Vauhti lisääntyi koko ajan, ja pian este oli edessämme. Janus nosti päätään arvioidakseen esteen, mutta sitten, kaviot iskeytyivät hiekkaan semmoisella voimalla, että olin lentää satulasta. Keikahdin Januksen kaulalle, ja toinen jalustimeni irtosi. Ruuna lähti kävelemään kohti kentän keskustaa, mutta sain nopeasti Januksen hallintaani.

- Anna Januksen ensin tutustua esteeseen. Kierrä se vaikka ympäri, Lina neuvoi.

Tein työtä käskettyä, ja yritimme uudelleen. Tällä kertaa Januksen laukka oli ilmavampaa, ja ruuna melkein lensi eteenpäin. Rukoilin mielessäni, että Janus hyppäisi. Painoin pohkeet Januksen kylkiin, ja sitten, tunsin, miten liisimme ilmassa, mutta vain sekunnin murto-osan. Alastulo tapahtui pehmeästi, ja hymyilin kuin Naantalin aurinko.

- Hyvä, seuraavaksi Rita ja Blondi, Lina hymyili.

Kun kaikki ratsukot olivat suoriutuneet tehtävästä kunnialla, alkoi uusi tehtävä.

- Nyt näätte tässä penkkiesteen, joka voi olla hevosille vaikea, joten kiertäkää este ensin ympäri. Tällä kertaa ensimmäisenä lähtee Sara, Lina sanoi.

Hevoset hyppäsivät esteen yksi toisensa jälkeen, ja lopulta oli meidän vuoromme. Janus pääsi hommaan mukaan, ja nosti kevyen laukan, sen verran innostunut ruuna oli, että toinen jalustin oli lentää jalastani, kun Janus hyppäsi komealla loikalla esteen yli.
Kun kaikki olivat hypänneet, Lina päätti, että kävelisimme hetken aikaa. Annoin Janukselle pitkät ohjat, ja lähdimme kävelemään uralla. Silmäkulmastani näin, kun Lina korjasi muutaman esteen pois, jotta pystyisimme hyppäämään sarjaa.

- Nyt viimeiseksi hyppäämme muutaman kerran sarjan. Järjestys on sama, kuin äsken. Lina neuvoi.

Hevoset hyppäsivät yksi toisensa jälkeen sarjan, ja Januskin hyppäsi vauhdilla ja korvat hörössä koko sarjan.

- Kello on jo sen verran, että tunti on päättynyt. Onko kenelläkään vielä jotain huolta tai murhetta? Lina kysyy.

- Kyllä on, Sara huokaisi.

- Mikä? Lina kysyi.


- Tunti loppui! Emi voihkaisi.

Kaikki jalkautuivat hevostensa selästä, ja Emi kärjessä ratsukot lähtivät marssimaan kohti tallia.

Kiitos tunnista, Lina

[Sara]

SARAN MAKSU

Annoin hiukkasen epävarmanakin ensimmäiset ikinä antaneeni pohkeet Liinulle, jota en sen paremmin tuntenutkaan. Isompi hevonen tuntui oudolta koska olinhan jo mennyt monta kertaa peräkkäin hoitoponillani Aksulla. Tamma lähti sopivan vauhdin kera kaarrosta köpöttämään kentän uraa pitkin. Itse katselin jo istuntaani; että kantapäät olivat sopivasti alhaalla, että ryhti pysyisi olkapäilläni, ja että kädet olivat paikallaan.
- Lämmitelkää voltein, pysähdyksin, ja peruutuksin!
Lina huusi kentän keskeltä.
Liinu pysähtyi pyynnöstäni nätisti uralle, ja myötäsin ohjaa hiukan. Taputin tamman kaulaa ja annoin taas pienellä pohjeavulla sen mennä eteempäin. Tämä taisi ollakin mieleinen hepo. Lina laski kolmeen ja kolmannella piti siis kääntää voltille. Valmistelin Liinua käännökseen ja annoin sitten ulkopohjetta samalla kun asetin ja taivutin tamtsulia. Hienoa! mietin mielessäni ja näin kun Lina vilautti hymyn minulle, tyytyväisyydestään.

Kävelimme vielä yhden kierroksen Bladen ja hepon ratsastajan kanssa, mutta pian pyysin Liinua raviin pitkällä sivulla. Näin odottaessa koko kierros oli mennyt nopeasti..! Annoin pohjetta ja Liinu siirtyi taivaalliseen iso askeliseen raviinsa ja suoristin sen kaulan. Mieleeni kertyivät kaikki ne esteet mitä voisimme tänään hypätä. Olivathan isot hepotkin kivoja vaikka pikkuponit olivat aina ykkösiä. Mieleni teki, joten minun oli pakko kysyä Linalta:
- Joko hypätään..?
- Juu juu, kyllä me ihan pian.
tunninpitäjä vastasi virnistykseeni.
Rita mainitsi metrin esteen, ja Lina vastasi siihen että halukkaat saavat hypätä. Katsoin mietteliäänä metriä ja totesin, etten Liinulla ehkä sitä vielä mene. Mutta kokoonnuimme siis nättiin riviin ja hevoset pysyivät paikallaan. 'Sianselkä' niminen este seisoi kaikkien meidän edessämme ja katsoin neljäkymmentä senttistä hauskasti. Hihii, tätä olinkin jo ennen hypännyt shettiksellä, nyt vähän kokemusta siitä vielä isolla hepalla!

Odotimme rivissä kun kaikki muut olivat sianselän hypänneet, ja meidän vuoro koitti viimeisenä. Hienoa kärsivällisyys harjoittelua kuitenkin Liinulle..!
- Ja viimeisenä siis minä?
huomautin Linalle ettei hän vaan unohtaisi minua.
- Sinäpä sinä, muttet vähäisimpänä!
Lina vastasi hymyillen. Lähdimme rivistä hyvällä etäisyydellä esteestä ja annoin Liinulle laukka avut. Reippaassa laukassa hyppäsimme sian selän ja pysyin hyvin kevyessä istunnassa. Liinu jatkoi laukkaa ja siirsin sen lopuksi ravista käyntiin.
- Hieno malliloikka! Huomautettavaa en keksi.
Lina kehui kun silitin Liinun silkkistä suokkikarvaa.
Saimme aloittaa penkkiesteen hyppäämisen, minä ja Liinu siis ensimmäisinä. Olin ollut niin taivaissani penkkiesteen ohjeiden ajan että olin missannut juuri sen kohdan, missä Lina sanoi että viemme hepat ensin tutustumaan esteelle. Lähestyin siis estettä Liinun kanssa ravissa, mutta tamma kielsi. Lina huomautti neuvosta minkä oli antanut ja samoin myös Emi:
- Nukuitkos satulassa kun ope neuvoi?
Emi virnisti ja hihitti itsekseen.
Mulkaisin tyttöä ja mietin, että jos olin vaan niin taivaassaan Liinusta etten kuullut mitään. Vein ymmälläni Liinun tutustumaan esteeseen ja aloitin sitten alusta. Tamma hyppäsi taas ihanan loikan ja taputin sen kaulaa hymyillen.

Kaikkien mentyä otimme hetken käyntiä. Lina lähti rakentamaan uusia esteitä hypättäväksi. Katselin kun ope purkaili sian selkää ja sarja este häämötti edessämme. Taas tullessamme sarjankin menestyksellä; laukanvaihdolla ja raviin siirtymisellä, oli aika lopetella tuntia. Kiitimme kaikki tunnista ja kävelimme hetken pitkin ohjin. Kerroin murheesta, että tunti olisi lopussa, mutta Emi ehtikin jo kertoa Linalle ennen kuin ehdin sanoa mitään. Naurahdin ja kiitin Liinuakin mahtavasta työstä!

Kiitos tunnista

Ja sellanen huomautus vielä, että tossa tarinassa on yks kohta missä mulla on ratsuna Blade, siis penkkieste kohdassa:

Sara lähestyi estettä ravissa. Blade kieltäytyi.
"Muistatko? Sen piti antaa tutustua..." sanoin tyynesti.
Hieman ymmällään Sara sitten vei Bladen esteellle tutustumaan ettei takana olisi mörköjä.

Toi on varmaan vaan virhe, että siinä kuuluis olla Liinu eikä Bladyskä. (:

[Effi]

Noniin ja sain viimein tehtyä nämä maksut. Toivottavasti kelpaavat. Tein 2 kun inspasi ja oli niin kumman tylsää.

Kuva2: ritanheposet.webs.com/apps/photos/photo?photoid=98294599
Kuva1: ritanheposet.webs.com/apps/photos/photo?photoid=98294598

Pilasin aika pahasti 1 kuva taustan ja tein siksi kakkosesta kokonaan lyijykynätyön.