23.1 Maastoilemaan Karvapalleroilla! (TARINA)

[Sara]

"Hop hop, maastoon.."

Tervetulloa 23.1.2010 maastoilemaan Seppeleeseen kestävillä karvapalleroillamme. Lähdemme pakkaseen, joten varautukaa ihan ratsastustoppavaatteista lähtien. Maastoon otetaan kestäviä, edes hieman pakkasen kestäviä poneja sekä hevosia. Toki ratsastusloimia saa minulta pyytää, jos vain siltä tuntuu.

Omasta kokemuksestanien voi hirveän monella sanalla kirjoitella tänne. No, olkoon sitten.. Olen 13 vuotias (143/35kg) tyttö, IRL ratsastanut 2-4 vuotta, ja URL olen käynyt sekä pitänyt paljon tunteja.

Voin nyt alustavasti vielä näitä hevosia teille kertoilla, mutta saatan poistella/lisäillä ratsuja vielä. Osallistujoita otetaan 10, ja haluaisin mielellään listan täyteen. Eli siis tässä muutama polle joka aika varmasti lähtee maastoon: Pampula, Humu, Liinu, Pella, Pikku, yms. Lisää heppoja tulee, tai siis loppuja saa toivoa. Maastoon saa lähteä ilman satulaa jos haluaa, muttei pakollista.

Osallistujat (8/10):
1. Meeri - Pikku
2. Johku - Pella $
3. Jemppu - Humu
4. Sarkku - Tiia
5. Hanna - Pampula $
6. Mimosa - Liinu $
7. Keikki - Blondi $
8. Veronica - Cassu
9.
10.

^^
Sorppa, jos hepat ei ollut mieleiset kun Liinua toivo 3 ihmistä niin oli pakko ottaa muitakin heposia mukaan..

Itse nappaan tallista vaikka Siirin alleni..

TARINA

- Noniin, toivottavasti en anna tytöille kauhukokemuksia., mietiskelin kun jaoin ratsuja listalle.
- Kuka kuka kuka?? Kenet sain Sara?!
Jemppu oli saapunut paikalle innokkaana ensimmäisenä.
- Katsoppa sinä listasta. Voit alkaa laittaa ratsuasi kuntoon jos haluat, tai siis sinun pitää alkaa laittaa ratsuasi kuntoon.
- Humu..! No ei paha jako minulle. Meenpäs laittamaan sitä kuntoon.
- Joo. Mene vain. Moikka!

Katselin vielä hetken listasta jakamiani hevosia, ja päätin tyytyä jakoon. Sitten näin Maissin hyppelemässä Siirin luo tallikäytävällä, ja päätin hyödyntää jotain itsellenikin.

- Hei Maissipallero? Voisitkos kiiilttiii laittaa minulle Siirin kuntoon, menen sillä vetämään maaston. Minullahan tässä riittää tekemistä kuuntelemassa ratsastajien valituksia ratsuista ja sitten taas niitä kiitos puheita kuunneltaessa., vitsailin Maissille.
- Joo, palveluksessanne! Menen heti., Maiss vastasi ja lähti oitis hakemaan Siirin harjoja.

En huomannut että ratsastajia oli tullut katselemaan saamiansa hevosia, ja keksimään valituksia sekä kiitos puheita.
- Jesss! Liinu tuli mulle! Mimosa hihkaisi nähtyään kenellä hän menee.
- Ja Blondi mulle! Kiitti Sara! Keikki sanoi.
Ratsastajia katosi karsinoihin entistä enemmän. Päätin tehdä pienen tallikierroksen ratsukoiden luona.

- Miten teillä menee Meeri? kyselin kiinnostuneena Meeriltä joka oli laittamassa Pikkua kuntoon.
- Hyvinhän tämä. En malta odottaa lähteä maastoon! Meeri vastasi siihen tapaan, kun kuka vaan olisi vastannut kun ihan mieleinen poni oli edessä.
- Hyvähyvä! Jatka vaan, älä välitä että tulen välillä vähän häiriköimään rapsutushetkiä.., "varoitin" Meeriä, tietysti itsestäni.

Pampula oli tavallista tapaansa pyörimässä karsinassaan, kun fleeceloimea laitettiin. Hanna oli lähdossä ilman satulaa. Pipsa oli kuitenkin tavallisesti rientänyt apuun, eikä huolenhäivää ollut Hannalla. Pian Pampukin sai pienen kiltteyden iskun, ja heittäytyi takaisin lellikiksi.

Kävelin Veronican ja Cassun luokse, missä olikin jo heppa pian valmiina.
- Hyvä Veronica! Ootpas sää nopea tossa Cassun kuntoon laitossa! kehuin Veronicaa.
- No tää Cassu on ihan peruskiltti, että sain nopeesti kuntoon kun ei ongelmia tullut pahempia..
- Jeps. No jatka vaan..! vastasin.

Sarkulla ja Tiialla näytti menevän hyvin. Samoin muillakin ratsukoilla. Kävin vielä katsomassa hieman Pellaa , ja sitten kävelin Siirin luo.
- Miten menee? kysyin Maissilta.
- Hyvinhän tässä, mä olen itseasiassa valmis. Maiss vastasi.
- Hyvä! Kiitos paljon..! Olit suuri apu.
Maisskin katosi hoitajahuoneeseen pian, ja laitoin itse kypäräni päähän. Oli aamupäovä, joten ei tarvittaisi heijastinliivejä.

- Onko kaikki valmiita?! Kysyin kovaan ääneen mutten huutaen.
- Juu.
- Joo.
- Jep!
Ratsastajat vastasivat.
- No niin! Minä menen ulos ensin Siirin kanssa, sitten lähdette vain karsinoiden mukaan järkässä ulos..! Siellä kerron teille missä järkässä maastoon mennään, ja samalla kiristätte satulavyöt jos menette satulalla. Kun ootte valmiita, keräännytte kaikki jonoon järjestykseen. Selvä?
- Selvän teki! ratsastajat vastasiva "puheeseeni".

Talutin Siirin, ja nousin heti selkään kun olihan poni Shettis. Sen ihana karva lämmitti takapuoltani kun satulassa istuin. Muutkin pääsivät pian selkään, ja selitin jonon järkän..
- Ensin menee minä ja Siiri. Sitten perään tulee Johku ja Pella, Jemppu ja Humu, Meeri ja Pikku, Sarkku ja Tiia, Hanna ja Pampula, Mimosa ja Liinu, Veronica ja Cassu, sekä viimeiseksi menee jonon perään Keikki ja Blondi. Kaikki jonoon!

Järjestyksessä ratsukot kerääntyivät nopeasti jonoon, ja lähdimme kävelemään pitkin ohjin.
- Pitkät ohjat ja reipasta käyntiä. Ette anna niiden laiskotella, tästä ei tule etanien retki!
- Pikku ja Pella reippaampaa! Pohkeita. Hyvä! Nyt ne menee reippaampaa.
- Pampula EI syö. Käännä Hanna se pää pois oksista, ja takaisin polulle. Käytä myös pohjeapuja, ettet revi suusta. Hyvä, juuri noin!

Kävelimme kaikki vihdoin kunnolla polulla, ja oli pian aika ravata. Kaikki olivat jo innostuneita laukkaamaan, mutta käskin odottaa vielä vähän aikaa..
- Nyt otetaan ohjat ja mennään rauhallisesti ravia! Jos joku yrittää pukittaa, niin nostatte pään ylös vain reippaasti. Jos joku sattuu tippumaan, kierii tai siis menee nopeasti reunaan, ettei jää hevosen tai ponin alle. Sitten jos tippuu, me kuullaan kyllä kun kovaa huutaa. Ja joku varmasti huomaa!

Ratsastajat käskivät karvapallot raviin, ja saimme ihailla rauhallisia maastoja missä linnut lauloivat.
- Mimosa saisi nyt vähän hidastella sitä Liinua. Etäisyys pitää pitää!
- Veronicakin saisi antaa pohkeita Cassulle, ja yrittää vielä saada se hevonen kiemurtelemasta.
- Hyvä Mimosa ja Veronica! Nyt menee paremmin.

Hetken päästä siirryimme takaisin käyntiin, ja annoimme pitkät ohjat. Kohta olisi vuorossa ihana laukkamäki, missä saisi kunnolla revitellä.
- Nyt on kohta se kaikkien odottama laukkamäki edessä! Pitäkää hepat hallinnassa. Nouskaa kevyeeseen istuntaan, ja pitäkää ne kuitenkin reippaassa vauhdissa. Jos jotain sattuu, huutakaa!
- Ja laukan nosto!
- EIEIEI! Pampula ei pukita! Pää ylös nopsaan Hanna! Hyvä korjaus!
- Pella ei matele! Noin. Vaikka pieni raippa sille.
- Blondi takaisin laukkaan! Nyt ei ravata. Hyvä Keikki, juuuri noin.
- TIIA. Älä kiihdytä Tiia! Nyt sun pitää Sarkku hidastaa, muuten se ohittaa Pikun! Hyvä, nyt on hyvä laukka.

- Ravista käyntiin.. Noniin, sitten pitkät ohjat. komensin.
Ratsastajat lepuuttivat nilkkojaan pyöritellessään niitä. Tunsin Siirin lämpimän kaulan kun nojasin siihen. Taputin ponia, ja se näytti nauttivan.
Ravasimme pian jonkun verran, ja vähän laukkasimmekin. Loppumaasto meni kaikilta tooosi hyvin.
- Taputtakaa poneja! Olemme pian taas Seppeleen pihassa.
Ja tämä kävi nopeasti. Pian odotti hevosten ja ponien hoitajat pihassa, kaikilla makupalat kädessään.
- Pysähtykää niiden kanssa kaartoon. Taputtakaa karvapalleroita, ja menkää purkamaan hoitajien kanssa pollet jos sellainen on avuksi. Antakaa vettä kaikille, ja tarkistakaa kaviot kun puratte.

Talutin Siirin talliin, missä Maiss odotti makupalan kanssa. Annoin ponin tytölle, halusihan hän itse sen purkaa. Taputin kuitenkin Siiriä, ja pussasin pientä shetuneitiä turvalle. Meillä oli tosi kiva maasto, ja kävin kiittämässä kaikkia ratsastajia maastosta. Oli heilläkin ilmeisesti ollut mukavaa..!

Ja nyt vain maksuja kehiin, the stage is yours..

[Johku]

MAKSU!

23.1. Maastoilemaan karvapalleroilla!

Daa da da daaa... Hyräilin kun astuin talliin. Maastoon, jes! Ajattelin kun suunnistin listan luo, katsomaan kellä menen. Ja sehän oli ihana Pellaseni! Wohoo! Pella-mussukalla ilman satulaa, lumisessa ja aurinkoisessa maastossa. Täydellistä!

Kävin hakemassa varuste(/satula)huoneesta Pellan suitset, jotka oli siististi niputettu. Tallustelin sen jälkeen aittaan Pellan luo. Tsekkasin ja harjasin Pellan hyvin ja puhdistin kaviot.

Samalla Sara tuli paikalle ja kysyi onko kaikki ok? Vastasin että kaikki on hyvin ja laitoin suitset. Pella otti nätisti kuolaimet ja oli muutenkin erittäin mallikas!

Kohta jo madeltiin pihalle ja kaartoon. Hyppäsin Pellan karvaiseen selkään, joka oli ihanan lämmin. Olin juuri vaipumassa ajatuksiin kun Sara huusi: Oletteko valmiina!? Huusin niin kovaa kuin pääsi, koska olin innoissani! Samalla Pella säpsähti hereille ja pääsimme matkaan.

Tallustimme heti Saran ja Siirin perässä, pois Seppeleestä. Pella oli laiska käynnissä ja sain patistella sitä koko ajan eteenpäin. Välillä kyllä ehdin ihailla maisemia.

Pian jo lähdettiin ravaamaan ja siinä Pella oli kuin käynnin vastakohta. Se halusi mennä varmaan miljoona kertaa Siirin ohi kärkeen... Onneksi ei käynyt mitään, vaikka tilanteita syntyi...

Kaikki, ratsastajat ja hepot odotti jännityksellä laukkapätkää! Kuka tippuu? Kuka pukittaa?

Laukkapätkä oli silmiemme edessä, nyt se alkaa! Noh, kukaan ei yrittänyt pahemmin mitään ja jotkut, kuten Pella oli jopa laiskoja! Parin raippanäpäytyksen jälkeen Pella oli sopivan reipas.

Loppuks se jo? Kuului, kun joku kysyi ja muut yhtyivät. Se oli aivan liian lyhyt laukkapätkä! Uudestaan! Kuului ruinauksia..

Loppumatka suijui kaikilta mallikkaasti ja Pella oli juuri täydellinen, ainakin mulle. Talli tuli aivan liian nopeasti vastaan ja retki päättyi. Kaikki tuli alas selästä ja lähti tallia kohti.

Vein Pellan aittaan, hoidin sen huolellisesti ja kävin kiittämässä ja maksamassa Saralle.

__________________________________________________


Kiitos Sara!

PS: Käykö maksuksi?

[Keikki]

Kiitos tunnista Sara!

Ähh, sori. Tä kuva ei vastaa mun odotuksia, mutta hiirellä piirtäminen on niin inhottavaa.. : D

Attachments:

[Deleted]

Kiitos mukavasta tunnista!

toivottavasti kuva kelpaa...

Attachments:

[Mimosa]

MAKSU!

Aamu oli pakkasesta kirpeä ja aurinko kurkisti metsän takaa, kun pistin töppöstä toisen eteen suunnatessani kohti Seppelettä. Sää oli talvimaastoiluun paras mahdollinen; ainuttakaan pilvenhattaraa ei taivaalla näkynyt, Pakkasukko nipisteli poskia ja hengitys nousi valkeana höyrynä taivasta kohti.
Lumi narskui kenkien alla, kypärä keikkui käsipuolessa ja villahuivi kutitteli hellästi. Olin itsekin mitä mainioimmalla tuulella. Hyräilin hiukan päähäni tarttunutta laulua, joka oli soinut bussissa, ja aloin hypähdellä jalalta toiselle sen tahdissa. Hyppien matka taittui nopsaan, ja pian sainkin jo tallin näkyviin. Jaakko lykki kottikärryjä eteenpäin tallinpihan poikki ja joku talutti pientä, pörröistä ponia tarhasta. Hymy nyki poskipäitäni ylöspäin samalla, kun taitoin viimeiset metrit tallin ovelle.

”Jessss! Liinu mulle!” huikkasin enempiä miettimättä haeskeltuani listasta nimeni ja suuntasin kohti pollen karsinaa. Lexiehän oli siellä jo harjailemassa ja rapsuttelemassa Liinuskaa, jonka silmät olivat tiiviisti kiinni ja alahuuli venyi kohti maan keskipistettä sitä mukaa, kun Lexien käsi lähestyi kutisevaa kaulan kohtaa.
”Morjens”, huikkasin ja ripustin kypärän harjapussinaulakkoon karsinan eteen.
”Moi”, Lexie vastasi ja hymyili. ”Sulle oli Liinu?”
”Jees”, sanoin ja etsin harjapussin pohjalta kaviokoukkua. Tongittuani aikani sain sen näppeihini ja siirryin karsinan puolelle. Liinu teki välittömästi ruumiintarkastuksen, turhaan. Hiukan nyrpeänä se veti turpansa pois taskustani kun kumarruin nostamaan kaviota. Sain kevyen turpapukkauksen takapuoleeni ja olin vähällä lentää rähmälleni. Lyhyen taistelun jälkeen sain kavion nostettua ja Liinu mutusti porkkanaansa varsin tyytyväisen näköisenä.

Pian jo seisoimme kaikki pihalla valmiina lähtöön. Olin jonossa kolmanneksi viimeisenä, Hanna ja Pampula edessä ja Veronica Cassun kanssa takana. Liinu puhalteli höyrypilviä ilmaan ja käveli reippaasti eteenpäin tähyillen ympäriinsä. Kun sitten pääsimme metsäpolulle, tytteli oli valmis jo siirtymään nopeampaan askellajiin, kuten muutkin jonossa kulkijat. Liinu viskeli päätään kärsimättömänä ylöspäin ja tihensi askeliaan. Näin, kuinka muutama poni yritti enemmän tai vähemmän ovelasti hivuttautua lähemmäs tietämme reunustavia puskia. Muutama onnistui nyhtämään suuhunsa tupon tai kaksi, mutta topakat kuskit ohjastivat ne takaisin polulle.
Hetkiseksi unohduin katselemaan kauniita, pakkasen huurruttamia, paljaita koivuja ja kuuntelemaan kavioiden kopinaa ja hevosten pärskettä ja hengittämään raikasta ilmaa. Havahduin vasta, kun Sara kiljahti jonon etupäästä:
”Nyt otetaan ohjat ja mennään rauhallisesti ravia! Jos joku yrittää pukittaa, niin nostatte pään ylös vain reippaasti. Jos joku sattuu tippumaan, kierii tai siis menee nopeasti reunaan, ettei jää hevosen tai ponin alle. Sitten jos tippuu, me kuullaan kyllä kun kovaa huutaa. Ja joku varmasti huomaa!”
Liinu ei tarvinnut muita hoputuksia kuin aavistuksen pohkeenpainallusta kylkeensä, niin tarkkaavaisesti se oli jo odottanut lupaa mennä lujempaa. Liinulla oli ihana ravi, pehmeä verrattuna ainakin siihen mihin olin tottunut. Ravasimme tasaista tietä hyvän matkaa ja lintuset laulelivat…
”Mimosa saisi nyt vähän hidastella sitä Liinua. Etäisyys pitää pitää!”
Hups. Pitäisi siis ainakin muistaa toppuutella Liinuskaa välillä, se kun näytti tykkäävän vauhdista. En ollut edes huomannut, että olimme jo vaarallisen lähellä pikkuisen Pampulan pallomaista takapuolta. Puristin käsiäni ohjien ympärille, lukitsin reiteni satulaan, nojasin taakse… Tein puolipidätteitä, ja Liinu alkoi pikkuisen koota ja hiljentää pitkäksi valahtanutta askeltaan.
”Hyvä Mimosa ja Veronica! Nyt menee paremmin.”
Hymyilin ja taputin Liinua muutaman kerran kaulalle.
”Ravista käyntiin… Noniin, sitten pitkät ohjat.”

[Meeri]

Pikun alleni sain, joten sen heti karsinaan hain.
Kiltisti seisoi karsinassa, Sara varoitti, että saattaa käydä sitä halailemassa.
Heijastinliivit päälle, ne sopii säälle kuin säälle.
Jonossa neljänsinä tallusteltiin ja vähän ravia mentiin.
Pakkanen paukkui, jossain koirakin haukkui.
Kannustin Pikkua laukkaa,
samassa Pampula kovaa pukittaa.
Säikähtäneenä Hanna henkeä haukkaa,
Sara tytön ohjeisiin hukuttaa.
Sitten vielä ohjeita tavattiin, kunnes taas ravattiin.
Pikkua tapututtelen ja kieltä naksuttelen.

Kiitos tunnista Sara! Sori myöhäinen maksu