Post by Keikki on Jan 8, 2010 21:33:08 GMT 2
Tarina tullut!
Osallistujat:
Sini ja Humu maksamaton
Liisa ja Cassu maksettu
Jokke ja Floora maksamaton
Ilu ja Tiia maksamaton
Itsekseni mumisten astelin Seppeleen oleskelutilaan. Olin juuri harjannut ja putsannut ja puunannut Blondin kiiltäväksi, enkä ollut edes tajunnut ajan kulua. Oleskeluhuoneessa huomasin kuitenkin erään ratsastajistamme puuttuvan.
" Onks kukaan nähny Ilua? " Kiekaisin lähinna mukaan maastoreissulle mukaan tuleville ratsastajatytöille.
" Öö, se on kai matkalla tänne, mut Tiia on kyl harjattu. " Selvitti Jokke. Nyökkäsin tälle helpottuneesti, halusin nimittäin lähteä mahdollisimman pian sillä ilma oli aurinkoinen.
" Voitais laittaa hepat kuntoon ja sillee, Tiian laittamisen ei pitäis kumminkaan kestää kau.. " Ehdin aloittaa, kun Ilu pölähti huoneeseen.
" Moi, sori kun kesti! " Tyttö huudahti hymyillen iloisella tavallaan.
" Ei mitään, tulit just sopivasti. Aateltiin just laittaa hepat kuntoon. " Nyökyttelin ja lähdin kohti ovea.
" Muistakaa pukea lämpimästi, ettette jäädy. " Muistutin vielä ja hyppelehdin kohti satulahuonetta.
Vedettyäni päälleni toppatakin ja kaulaan huivin ryhdyin varustamaan Blondia. Pian tamma oli täysissä varusteissa ja pujotettuani ohjan jalustimen alle, lähdin kurkkaamaan että missä vaiheessa muut olivat. Ilu ja Tiia olivat valmiita, kuten myös Liisa ja Cassu. Jokeri oli lähes valmis ja Sinin varustamalta Humulta puuttui enää suitset.
" Mä lähden jo tohon tallin pihalle, tulkaa kun ootte valmiita! " Huikkasin tytöille ja talutin Blondin kirpeään pakkassäähän. Tallipihalla kiristin satulavyötä ja vedin jalustimet alas. Pihalle käveli perässäni Liisa ja Ilu ratsuineen ja selkään noustuani myös Jokke ja Sini taluttivat hoitsunsa vierelleni. Jalustimeni olivat oikean mittaiset, vaikka Yuff oli niitä viimeksi itselleen säätänyt.
" Okeei, kaikki on varmaan pian selässä ja valmiina. Mä meen etummaisena ja ajattelin sellasta järjestystä, että Liisa ja Cassu tulis mun perässä, niitten perään Sini, jonka taakse tulis Jokke ja viimesenä ois Tiiuli ja Ilu. Näin menis sillee et ois Floorun molemmin puolin perusvarmat ja rauhalliset hepat, ja Cassu on vissiin mun kuuleman mukaan aika innoissaan maastos, niin eiköhän se Liisan kokeneissa käsissä ja Blondin leveen persuksen takana pysy ihan aisoissa. Vauhti on ripeää, ettei jäädytä ja käskyt huudellaan aina taaksepäin. Ja tietty takaa eteen jos pulmia ilmenee, kun ei oo mitään kiirettä niin ei hätää missään kohtaa. Järjestystä voidaan vaihtaa jos tämä tuntuu mahdottomalta. Kysyttävää? " Selitin ja lopuksi kysyin hymyillen.
Tyttöjen ilmeet olivat vähän hämilliset.
" Eiköhän toi kaikki tullut aika selväks.. " Mumisi Sini ja sai meidät kaikki nauramaan. Olin kai tosiaan ollut vähän liian perusteellinen, kokeneita ikätovereitahan nämä kaikki olivat.
" Sitten menoks! " Huudahdin ja töytäisin pohkeillani Blondin käyntiin.
" Ainiin, muistakaa turvavälit ja koittakaa silti pysyä perässä. " Muistutin vielä, osittain myös itselleni, sillä maastoilin itse ainakin suurimmaksi osaksi yksin.
Hyräillen kävelimme polulle, jossa olikin jo runsaasti kavionpainaumia. Takaani kuului rupatusta. Tytöt olivat kaikki tietämiäni, mutta Sini ylivoimaisesti tutuin, sitten Ilu ja Jokke ja Liisa olivat kummatkin aika vieraita, vaikka vaikuttivatkin mukavilta. Kaikki olivat pidemmän ajan hoitajia, joten en tuntenut oloani huolestuneeksi, tiesin kaikkien hallitsevan ratsunsa. Ja olin itseasiassa aika tyytyväinen porukan pienempään kokoon, yhteensä meitä oli viisi eli juuri sopivasti. Seitsemän olisi tuntunut paljon suuremmalta määrältä.
Hengittelin syvään ja pidin Blondin käynnin ripeänä. Hengitykseni huurusi ja Blondin vahvat jalat liikkuivat allani tasaisesti keinuen. Jossain kohtaa menetin ajantajuni. Kun kivinen kumpare, jonka ylittäisimme, ilmestyi näkyviimme olin jo käskenyt tytöt raviin. Nyt pyysin heitä hidastamaan käyntiin, en tiennyt oliko kivi liukas vai ei. En halunnut mitään onnettomuuksia. Käynttin hidastus sujui ongelmitta, mikä ei minua yllättänyt, sillä olihan ravin vauhti ollut rentoa, jotta saisimme hevosten lihakset lämpiämään. Varovaisesti ohjasin Blondia kumpareen ylitse, vilkuillen välillä taaemmas nähdäkseni muut. Takanani Cassu liukastui pienesti, mutta Liisa oli tilanteen tasalla ja kokosi ohjat takaisin kunnolla ja piti ratsunsa hienosti tasapainossa. Kun vihdoin olimme kaikki ylittäneet kiven, patistimme ratsut takaisin raviin, nyt vain entistä reippaampaan.
" Waah! " Kuului takaani ja näin kuinka Jokeri heilahti Flooran satulassa vaarallisen näköisesti. Tamma ravasi lujaa pää korkealla, mutta kun Jokke nopeasti saavutti tasapainonsa ja hidasti tammaa, Floora pikaisesti rauhoittui ja jatkoi taas rennosti lennokasta raviaan.
" Käyntiin! " Huudahdin ja käskyni kajahti jonoa pitkin taaksepäin. Katsoin tien molemminpuolin ja ohjasin Blondin sitten varovaisesti hiekkatien yli. Ylitettyäni tien katselin, kuinka muutkin saivat ratsunsa sen yli turvallisesti.
" Onhan kaikki hyvin? " Varmistin vielä kaikilta.
" Hei Keikki! " Kuulin kun olin juuri kääntymäisilläni.
" Tää Humu ei oikeen tykkää olla näin takana, se on vähän tollanen pomottelija. Saan sen viel ravissa varmaan pideltyä, mut.. " Sini selitti.
Olin itsekin huomannut Humun olevan tarhassa pomo, mutten ollut sitä järjestystä katsoessani ottanut huomioon.
" Joo, tuolla pellolla me laukataan silleen vuorotellen, mut saat sit laukkasuoran ajaks ainakin tulla etummaiseks. Sopiiko jos katotaan järjestystä uudestaan siellä pellolla? Selviätkö siihen asti? " Varmistin.
SIni nyökkäsi pontevasti, joten uskalsin jälleen käskeä Blondin eteenpäin.
" Raviin! " Kiljaisin ja taas käsky eteni taaksepäin.
" Voitteko odottaa? " Kysymys kuului takaani ja pian sen minulle toisti Liisa. Hidastin Blondin pysähdykseen ja käännyin satulassa. Tiia oli loikannut ojaan, jossa se tyytyväisenä mutusteli kuusen oksaa. Sain vaivoin pidäteltyä nauruani, tamma oli polvia myöten lumessa. En kuitenkaan sanonut mitään, tiesin Ilun keksivän tähän parhaan ratkaisun. Tyttö läimäyttikin hoidokkiansa ohjien ppäillään ja paukautti pohkeillaan. Seuraavassa hetkessä kirjava tamma seisoikin taas jonossa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin sen paljasti suupielestä pilkistävä kuusenoksa, jonka se nopeasti rouskutti suihinsa. Saatoin jälleen kääntyä satulassa oikein päin ja huutoni seurauksesta kaikki olivat pian taas ravissa, kulkien pellon reunaa maastoesteiden ohi.
Avara pelto välkehti edessäni, aurinko sai lumen kimaltelemaan. Se oli niin kirkas, että silmiin sattui.
" Pysähdys. " Karjaisin ja kiskaisin oman ratsuni paikoilleen. Pieni hymy värähti huulillani kun katselin kaunista peltoa. Pieni tuulenvire heilautti hiuksiani ja hetki tuntui ihanalta. Muutkin tytöt katselivat peltoa haaveillen, joten ohjasin Blondin pellon keskelle. Silloin vasta huomasin, että kavionjälkiä oli jo, mikä ilahdutti minua, sillä nyt emme joutuisi tarpomaan korkeissa hangissa.
Kun kaikki tytöt olivat pelloilla ratsuineen aloitin ohjeistamisen.
" Tehdään niin, että kaikki saa laukata molempiin suuntiin, mutta jotta vältetään kaaos, laukatan yksitellen. Muut ravaa tässä ympyrällä ja laukkaaja laukkaa ulommalla ympyrällä, sopiiko? "
Hyväksyvä mutina kävi ympärilläni, joten kysyin kuka haluaisi laukata ensimmäisenä.
" Mä voisin Cassun kanssa mennä, kun se on nyt jo aika innoissaan, tuntee varmaan tän paikan. " Päätti Liisa.
" Hyvä, tehdään niin. Mutta ravaillaan tässä hetki niin saadaan kunnon ympyrä tallottua. " Selitin ja kannustin Blondin raviin. Muut tulivat perässäni. Pian saatoin pyytää Liisaa laukkaamaan ja tyttö saikin innostuneen ratsunsa laukkaan ensimmäisellä käskyllä. Muut hevoset höristelivät korviaan, mutta pysyivät silti ravissa, kun eivät muutakaan käskyä saaneet. Liisa kevensi istuntaansa, myötäsi ja antoi Cassun mennä. Pian ratsukko liiteli ympäri peltoa, niin vaivattomasti, että haukoin henkeäni. Arvostin ja rakastin Blondia kovasti, mutta noin kevyesti se ei osannut eikä pystynyt leijumaan. Toisaalta osasin jo kunnioittaa tamman tanakkuutta ja turvallisuutta, joten en jäänyt asiaa märehtimään sen enempää.
Seuraavaksi tarjoutui menemään Sini. Humu nosti laukan rauhassa, ja laukkasi omaan tapaansa, aluksi näyttäen hieman kömpelöltä, mutta pian saavuttaen railakkaamman vauhdin Sinin käskystä. Parivaljakko näytti sopivan yhteen niin hyvin, että hymyillytti. Sinin huulilla kareili innostunut virne, jonka merkityksestä ei voinut erehtyä. Päätäni pudistellen patistin Blondin reippaampaan raviin.
" Mä meen seuraavksi! " Innostui Ilu, kun Sini viimein ohjasi Humun takaisin raviympyrällemme. Ilu ravasi letkeästi ympyrän ulkopuolelle ja käski Tiiaa heti päättäväisesti ja reippaasti. Tamma hypähti laukkaan korvat hörössä ja laukkasi eteenpäin rauhalliseen tahtiin näyttäen keinuhevoselta. Ilu istui syvällä satulassa, muistuttaen ratsuansa välillä ylläpitäen tahtia, vaatimatta kuitenkaan lujempaa vauhtia. Ihanaa, ajattelin. Molemmat näyttivät niin tyytyväisiltä, kuin nauttien toistensa seurasta, vaikka tunsivatkin toisensa niin hyvin. Osasivat ottaa toisensa huomioon. Rupesin melkein nauramaan ajatuksilleni ja keskittyin taas ravailemiseen.
Nyt jäljellä olivat enää minä ja Jokke, jonka ilme oli samalla todella innostunut, mutta toisaalta hieman kireä ja jännittynyt. Tiesin, ettei Floora ollut maailman helpoin, mutta tiesin myös luottavani Jokerin taitoihin, se tuntui aina vaistoavan Flooran mielialat. Tyyneesti tyttö ohjasikin Flooransa ja peinien alkukankeuksien ja vikurointien jälkeen Floora laukkasi ympyrällä, rentona, kuunnellen Jokerin vauhdin säätelyjä. Hidastettuaan raviin tytön ilme oli niin aurinkoinen, että väläytin tälle virnistykseni ja nostin peukalon pystyyn. Nämä tytöt tosiaan tunsivat ratsunsa.
Vihdoin oma vuoroni koitti ja annoin Blondille käskyn laukkaan. Olin tuntenut sen lihaksien jännittyvän, kun olin ohjannut sen pois raviympyrältä. Tamma oli jännittynyt kuin vieteri ja heti käskyn saatuaan ponkaisi laukkaan suuren loikan kera. Nauraen tuin tammaa ohjista ja painoin jalat kevyesti sen kylkiin, keventäen istuntaani. Tunsin sulautuvan tammaan, sen lihaksikkaat jalat polkivat allani olevaa maata ja hiukset liehuivat tuulessa. Oi sitä vauhdin hurmaa! Jossakin vaiheessa nieleskellen hidastin Blondin käyntiin, taputin sitä ja kuiskasin kiitokseni. Seuraavana oli vuorossa sama, mutta vain toiseen suuntaan.
Kun kaikki olivat laukanneet vuorollaan, vaihdoimme järjestystä. Sini tuli aivan taakseni Humun kanssa, Floora ja Jokke heidän peräänsä, Ilu Tiiansa kanssa Jokerin taakse ja Liisa ja Cassu viimeisiksi. Näin jatkoimme seuravaa polkua pitkin, kaikki enemmän tai vähemmän edelleen laukan hurmiossa.
Kun saavuimme laukkasuoralle, päästin Sinin eteeni Humun kanssa ja seurasimme kaikki heitä laukkapätkän ajan. Ilma oli muuttunut tuulisemmaksi, joten kylmä viima löi vasten kasvoja, silti poistamatta laukan aiheuttamaa innostusta. Lumiset oksat ympäröivät meitä, olimme kuin tunnelissa. Pian tämäkin pättkä kuitenkin loppui ja ohjasin taas Blondin hieman nikottelevan Humun ohi. Se ei tykännyt jäädä taaksemme. Ravasimme edelleen reippaassa tahdissa, hiekkatien kohdalla sirryimme jälleen käyntiin ja kävelimme jälleen turvallisesti tien yli.
Sureaava lyhyehkö pätkä jatkui ravissa, mutta pian hidastimme käyntiin ja annoin itse Blondille pidemmät ohjat. Luotin siihen täysin. Jossain vaiheessa matkaa Cassu kavahti jotakin, mutta Liisan hyvin pidetty turvaväli piti huolen ettei muut jääneet Cassun alle. Loppumatka sujui täysin ongelmitta ja rennosti, tosin en olisi ihmetellyt vaikka muidenkin varpaat ja sormet hieman olisivat palelleet.
Tallipihalla liusuin satulasta uupuneena.
" Kiitos kaikille mahtavasta seurasta ja hyvin onnistuneesta lenkistä! " Kiitin ja lähdin sitten hoitamaan Blondin karsinakuntoon.
Sini ja Humu
Sait Humun pidettyä hienosti kurin alaisena, vaikka tiedän, ettei se viihdy muiden takana. Laukkanne sujui rennosti, ettekä muutenkaan turhia hötkyilleet. Sait tuotua esiin Humun rauhallisuudenkin ja innostuneisuuden.
Liisa ja Cassu
Cassu pitkäjalkaisena ja innokkaana käyttäytyi tapojensa mukaisesti, mutta vaikutat tuntevan sen hyvin ja olet kuin luotu sen satulaan, rauhallinen kun olet. Et jäänyt kertaakaan avuttomaksi, vaan olit aina tilanteen tasalla ja toit esiin Cassun parhaat puolet.
Jokeri ja Floora
Floora vaikutti todella rennolta, etkä itsekään hermostunut, vaikka se ei aluksi laukkaa meinannut nostaa. Olit tilanteen tasalla, enkä voi kuin ihailla saumatonta yhteistyötänne. Floora on varmasti kiitollinen rauhallisuudestasi.
Ilu ja Tiia
Olet tomera ja päättäväinen ratsastaja, etkä anna Tiian laiskottelunhaluisuudelle periksi. Hoidit hienosti tilanteen, jossa Tiia päätti ottaa vähän välipalaa ja sait hyvin pidettyä hitaammanpuoleisen ratsusi muiden tahdissa. Suuret kiitokset (varmaan Tiiankin puolesta) kärsivällisyydestäsi sitä kohtaan, et hermostunut vaikka se hidas olikin.
Kiitos kaikille osallistumisesta, ja toivottavasti jaksoitte lukea koko tarinan (hui, tulipas pitkä) xD Maksuja saa pistää tulemaan!
Osallistujat:
Sini ja Humu maksamaton
Liisa ja Cassu maksettu
Jokke ja Floora maksamaton
Ilu ja Tiia maksamaton
Itsekseni mumisten astelin Seppeleen oleskelutilaan. Olin juuri harjannut ja putsannut ja puunannut Blondin kiiltäväksi, enkä ollut edes tajunnut ajan kulua. Oleskeluhuoneessa huomasin kuitenkin erään ratsastajistamme puuttuvan.
" Onks kukaan nähny Ilua? " Kiekaisin lähinna mukaan maastoreissulle mukaan tuleville ratsastajatytöille.
" Öö, se on kai matkalla tänne, mut Tiia on kyl harjattu. " Selvitti Jokke. Nyökkäsin tälle helpottuneesti, halusin nimittäin lähteä mahdollisimman pian sillä ilma oli aurinkoinen.
" Voitais laittaa hepat kuntoon ja sillee, Tiian laittamisen ei pitäis kumminkaan kestää kau.. " Ehdin aloittaa, kun Ilu pölähti huoneeseen.
" Moi, sori kun kesti! " Tyttö huudahti hymyillen iloisella tavallaan.
" Ei mitään, tulit just sopivasti. Aateltiin just laittaa hepat kuntoon. " Nyökyttelin ja lähdin kohti ovea.
" Muistakaa pukea lämpimästi, ettette jäädy. " Muistutin vielä ja hyppelehdin kohti satulahuonetta.
Vedettyäni päälleni toppatakin ja kaulaan huivin ryhdyin varustamaan Blondia. Pian tamma oli täysissä varusteissa ja pujotettuani ohjan jalustimen alle, lähdin kurkkaamaan että missä vaiheessa muut olivat. Ilu ja Tiia olivat valmiita, kuten myös Liisa ja Cassu. Jokeri oli lähes valmis ja Sinin varustamalta Humulta puuttui enää suitset.
" Mä lähden jo tohon tallin pihalle, tulkaa kun ootte valmiita! " Huikkasin tytöille ja talutin Blondin kirpeään pakkassäähän. Tallipihalla kiristin satulavyötä ja vedin jalustimet alas. Pihalle käveli perässäni Liisa ja Ilu ratsuineen ja selkään noustuani myös Jokke ja Sini taluttivat hoitsunsa vierelleni. Jalustimeni olivat oikean mittaiset, vaikka Yuff oli niitä viimeksi itselleen säätänyt.
" Okeei, kaikki on varmaan pian selässä ja valmiina. Mä meen etummaisena ja ajattelin sellasta järjestystä, että Liisa ja Cassu tulis mun perässä, niitten perään Sini, jonka taakse tulis Jokke ja viimesenä ois Tiiuli ja Ilu. Näin menis sillee et ois Floorun molemmin puolin perusvarmat ja rauhalliset hepat, ja Cassu on vissiin mun kuuleman mukaan aika innoissaan maastos, niin eiköhän se Liisan kokeneissa käsissä ja Blondin leveen persuksen takana pysy ihan aisoissa. Vauhti on ripeää, ettei jäädytä ja käskyt huudellaan aina taaksepäin. Ja tietty takaa eteen jos pulmia ilmenee, kun ei oo mitään kiirettä niin ei hätää missään kohtaa. Järjestystä voidaan vaihtaa jos tämä tuntuu mahdottomalta. Kysyttävää? " Selitin ja lopuksi kysyin hymyillen.
Tyttöjen ilmeet olivat vähän hämilliset.
" Eiköhän toi kaikki tullut aika selväks.. " Mumisi Sini ja sai meidät kaikki nauramaan. Olin kai tosiaan ollut vähän liian perusteellinen, kokeneita ikätovereitahan nämä kaikki olivat.
" Sitten menoks! " Huudahdin ja töytäisin pohkeillani Blondin käyntiin.
" Ainiin, muistakaa turvavälit ja koittakaa silti pysyä perässä. " Muistutin vielä, osittain myös itselleni, sillä maastoilin itse ainakin suurimmaksi osaksi yksin.
Hyräillen kävelimme polulle, jossa olikin jo runsaasti kavionpainaumia. Takaani kuului rupatusta. Tytöt olivat kaikki tietämiäni, mutta Sini ylivoimaisesti tutuin, sitten Ilu ja Jokke ja Liisa olivat kummatkin aika vieraita, vaikka vaikuttivatkin mukavilta. Kaikki olivat pidemmän ajan hoitajia, joten en tuntenut oloani huolestuneeksi, tiesin kaikkien hallitsevan ratsunsa. Ja olin itseasiassa aika tyytyväinen porukan pienempään kokoon, yhteensä meitä oli viisi eli juuri sopivasti. Seitsemän olisi tuntunut paljon suuremmalta määrältä.
Hengittelin syvään ja pidin Blondin käynnin ripeänä. Hengitykseni huurusi ja Blondin vahvat jalat liikkuivat allani tasaisesti keinuen. Jossain kohtaa menetin ajantajuni. Kun kivinen kumpare, jonka ylittäisimme, ilmestyi näkyviimme olin jo käskenyt tytöt raviin. Nyt pyysin heitä hidastamaan käyntiin, en tiennyt oliko kivi liukas vai ei. En halunnut mitään onnettomuuksia. Käynttin hidastus sujui ongelmitta, mikä ei minua yllättänyt, sillä olihan ravin vauhti ollut rentoa, jotta saisimme hevosten lihakset lämpiämään. Varovaisesti ohjasin Blondia kumpareen ylitse, vilkuillen välillä taaemmas nähdäkseni muut. Takanani Cassu liukastui pienesti, mutta Liisa oli tilanteen tasalla ja kokosi ohjat takaisin kunnolla ja piti ratsunsa hienosti tasapainossa. Kun vihdoin olimme kaikki ylittäneet kiven, patistimme ratsut takaisin raviin, nyt vain entistä reippaampaan.
" Waah! " Kuului takaani ja näin kuinka Jokeri heilahti Flooran satulassa vaarallisen näköisesti. Tamma ravasi lujaa pää korkealla, mutta kun Jokke nopeasti saavutti tasapainonsa ja hidasti tammaa, Floora pikaisesti rauhoittui ja jatkoi taas rennosti lennokasta raviaan.
" Käyntiin! " Huudahdin ja käskyni kajahti jonoa pitkin taaksepäin. Katsoin tien molemminpuolin ja ohjasin Blondin sitten varovaisesti hiekkatien yli. Ylitettyäni tien katselin, kuinka muutkin saivat ratsunsa sen yli turvallisesti.
" Onhan kaikki hyvin? " Varmistin vielä kaikilta.
" Hei Keikki! " Kuulin kun olin juuri kääntymäisilläni.
" Tää Humu ei oikeen tykkää olla näin takana, se on vähän tollanen pomottelija. Saan sen viel ravissa varmaan pideltyä, mut.. " Sini selitti.
Olin itsekin huomannut Humun olevan tarhassa pomo, mutten ollut sitä järjestystä katsoessani ottanut huomioon.
" Joo, tuolla pellolla me laukataan silleen vuorotellen, mut saat sit laukkasuoran ajaks ainakin tulla etummaiseks. Sopiiko jos katotaan järjestystä uudestaan siellä pellolla? Selviätkö siihen asti? " Varmistin.
SIni nyökkäsi pontevasti, joten uskalsin jälleen käskeä Blondin eteenpäin.
" Raviin! " Kiljaisin ja taas käsky eteni taaksepäin.
" Voitteko odottaa? " Kysymys kuului takaani ja pian sen minulle toisti Liisa. Hidastin Blondin pysähdykseen ja käännyin satulassa. Tiia oli loikannut ojaan, jossa se tyytyväisenä mutusteli kuusen oksaa. Sain vaivoin pidäteltyä nauruani, tamma oli polvia myöten lumessa. En kuitenkaan sanonut mitään, tiesin Ilun keksivän tähän parhaan ratkaisun. Tyttö läimäyttikin hoidokkiansa ohjien ppäillään ja paukautti pohkeillaan. Seuraavassa hetkessä kirjava tamma seisoikin taas jonossa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin sen paljasti suupielestä pilkistävä kuusenoksa, jonka se nopeasti rouskutti suihinsa. Saatoin jälleen kääntyä satulassa oikein päin ja huutoni seurauksesta kaikki olivat pian taas ravissa, kulkien pellon reunaa maastoesteiden ohi.
Avara pelto välkehti edessäni, aurinko sai lumen kimaltelemaan. Se oli niin kirkas, että silmiin sattui.
" Pysähdys. " Karjaisin ja kiskaisin oman ratsuni paikoilleen. Pieni hymy värähti huulillani kun katselin kaunista peltoa. Pieni tuulenvire heilautti hiuksiani ja hetki tuntui ihanalta. Muutkin tytöt katselivat peltoa haaveillen, joten ohjasin Blondin pellon keskelle. Silloin vasta huomasin, että kavionjälkiä oli jo, mikä ilahdutti minua, sillä nyt emme joutuisi tarpomaan korkeissa hangissa.
Kun kaikki tytöt olivat pelloilla ratsuineen aloitin ohjeistamisen.
" Tehdään niin, että kaikki saa laukata molempiin suuntiin, mutta jotta vältetään kaaos, laukatan yksitellen. Muut ravaa tässä ympyrällä ja laukkaaja laukkaa ulommalla ympyrällä, sopiiko? "
Hyväksyvä mutina kävi ympärilläni, joten kysyin kuka haluaisi laukata ensimmäisenä.
" Mä voisin Cassun kanssa mennä, kun se on nyt jo aika innoissaan, tuntee varmaan tän paikan. " Päätti Liisa.
" Hyvä, tehdään niin. Mutta ravaillaan tässä hetki niin saadaan kunnon ympyrä tallottua. " Selitin ja kannustin Blondin raviin. Muut tulivat perässäni. Pian saatoin pyytää Liisaa laukkaamaan ja tyttö saikin innostuneen ratsunsa laukkaan ensimmäisellä käskyllä. Muut hevoset höristelivät korviaan, mutta pysyivät silti ravissa, kun eivät muutakaan käskyä saaneet. Liisa kevensi istuntaansa, myötäsi ja antoi Cassun mennä. Pian ratsukko liiteli ympäri peltoa, niin vaivattomasti, että haukoin henkeäni. Arvostin ja rakastin Blondia kovasti, mutta noin kevyesti se ei osannut eikä pystynyt leijumaan. Toisaalta osasin jo kunnioittaa tamman tanakkuutta ja turvallisuutta, joten en jäänyt asiaa märehtimään sen enempää.
Seuraavaksi tarjoutui menemään Sini. Humu nosti laukan rauhassa, ja laukkasi omaan tapaansa, aluksi näyttäen hieman kömpelöltä, mutta pian saavuttaen railakkaamman vauhdin Sinin käskystä. Parivaljakko näytti sopivan yhteen niin hyvin, että hymyillytti. Sinin huulilla kareili innostunut virne, jonka merkityksestä ei voinut erehtyä. Päätäni pudistellen patistin Blondin reippaampaan raviin.
" Mä meen seuraavksi! " Innostui Ilu, kun Sini viimein ohjasi Humun takaisin raviympyrällemme. Ilu ravasi letkeästi ympyrän ulkopuolelle ja käski Tiiaa heti päättäväisesti ja reippaasti. Tamma hypähti laukkaan korvat hörössä ja laukkasi eteenpäin rauhalliseen tahtiin näyttäen keinuhevoselta. Ilu istui syvällä satulassa, muistuttaen ratsuansa välillä ylläpitäen tahtia, vaatimatta kuitenkaan lujempaa vauhtia. Ihanaa, ajattelin. Molemmat näyttivät niin tyytyväisiltä, kuin nauttien toistensa seurasta, vaikka tunsivatkin toisensa niin hyvin. Osasivat ottaa toisensa huomioon. Rupesin melkein nauramaan ajatuksilleni ja keskittyin taas ravailemiseen.
Nyt jäljellä olivat enää minä ja Jokke, jonka ilme oli samalla todella innostunut, mutta toisaalta hieman kireä ja jännittynyt. Tiesin, ettei Floora ollut maailman helpoin, mutta tiesin myös luottavani Jokerin taitoihin, se tuntui aina vaistoavan Flooran mielialat. Tyyneesti tyttö ohjasikin Flooransa ja peinien alkukankeuksien ja vikurointien jälkeen Floora laukkasi ympyrällä, rentona, kuunnellen Jokerin vauhdin säätelyjä. Hidastettuaan raviin tytön ilme oli niin aurinkoinen, että väläytin tälle virnistykseni ja nostin peukalon pystyyn. Nämä tytöt tosiaan tunsivat ratsunsa.
Vihdoin oma vuoroni koitti ja annoin Blondille käskyn laukkaan. Olin tuntenut sen lihaksien jännittyvän, kun olin ohjannut sen pois raviympyrältä. Tamma oli jännittynyt kuin vieteri ja heti käskyn saatuaan ponkaisi laukkaan suuren loikan kera. Nauraen tuin tammaa ohjista ja painoin jalat kevyesti sen kylkiin, keventäen istuntaani. Tunsin sulautuvan tammaan, sen lihaksikkaat jalat polkivat allani olevaa maata ja hiukset liehuivat tuulessa. Oi sitä vauhdin hurmaa! Jossakin vaiheessa nieleskellen hidastin Blondin käyntiin, taputin sitä ja kuiskasin kiitokseni. Seuraavana oli vuorossa sama, mutta vain toiseen suuntaan.
Kun kaikki olivat laukanneet vuorollaan, vaihdoimme järjestystä. Sini tuli aivan taakseni Humun kanssa, Floora ja Jokke heidän peräänsä, Ilu Tiiansa kanssa Jokerin taakse ja Liisa ja Cassu viimeisiksi. Näin jatkoimme seuravaa polkua pitkin, kaikki enemmän tai vähemmän edelleen laukan hurmiossa.
Kun saavuimme laukkasuoralle, päästin Sinin eteeni Humun kanssa ja seurasimme kaikki heitä laukkapätkän ajan. Ilma oli muuttunut tuulisemmaksi, joten kylmä viima löi vasten kasvoja, silti poistamatta laukan aiheuttamaa innostusta. Lumiset oksat ympäröivät meitä, olimme kuin tunnelissa. Pian tämäkin pättkä kuitenkin loppui ja ohjasin taas Blondin hieman nikottelevan Humun ohi. Se ei tykännyt jäädä taaksemme. Ravasimme edelleen reippaassa tahdissa, hiekkatien kohdalla sirryimme jälleen käyntiin ja kävelimme jälleen turvallisesti tien yli.
Sureaava lyhyehkö pätkä jatkui ravissa, mutta pian hidastimme käyntiin ja annoin itse Blondille pidemmät ohjat. Luotin siihen täysin. Jossain vaiheessa matkaa Cassu kavahti jotakin, mutta Liisan hyvin pidetty turvaväli piti huolen ettei muut jääneet Cassun alle. Loppumatka sujui täysin ongelmitta ja rennosti, tosin en olisi ihmetellyt vaikka muidenkin varpaat ja sormet hieman olisivat palelleet.
Tallipihalla liusuin satulasta uupuneena.
" Kiitos kaikille mahtavasta seurasta ja hyvin onnistuneesta lenkistä! " Kiitin ja lähdin sitten hoitamaan Blondin karsinakuntoon.
Sini ja Humu
Sait Humun pidettyä hienosti kurin alaisena, vaikka tiedän, ettei se viihdy muiden takana. Laukkanne sujui rennosti, ettekä muutenkaan turhia hötkyilleet. Sait tuotua esiin Humun rauhallisuudenkin ja innostuneisuuden.
Liisa ja Cassu
Cassu pitkäjalkaisena ja innokkaana käyttäytyi tapojensa mukaisesti, mutta vaikutat tuntevan sen hyvin ja olet kuin luotu sen satulaan, rauhallinen kun olet. Et jäänyt kertaakaan avuttomaksi, vaan olit aina tilanteen tasalla ja toit esiin Cassun parhaat puolet.
Jokeri ja Floora
Floora vaikutti todella rennolta, etkä itsekään hermostunut, vaikka se ei aluksi laukkaa meinannut nostaa. Olit tilanteen tasalla, enkä voi kuin ihailla saumatonta yhteistyötänne. Floora on varmasti kiitollinen rauhallisuudestasi.
Ilu ja Tiia
Olet tomera ja päättäväinen ratsastaja, etkä anna Tiian laiskottelunhaluisuudelle periksi. Hoidit hienosti tilanteen, jossa Tiia päätti ottaa vähän välipalaa ja sait hyvin pidettyä hitaammanpuoleisen ratsusi muiden tahdissa. Suuret kiitokset (varmaan Tiiankin puolesta) kärsivällisyydestäsi sitä kohtaan, et hermostunut vaikka se hidas olikin.
Kiitos kaikille osallistumisesta, ja toivottavasti jaksoitte lukea koko tarinan (hui, tulipas pitkä) xD Maksuja saa pistää tulemaan!