Post by Veera on Jan 4, 2010 16:04:29 GMT 2
8.1.2010 Ratsukot elementtiinsä esteillä!
Pidän taas estetunnin, jossa hypätään korkeita esteitä. Tunti on samantasoinen, kuin Lissää ei tunnu missään- tuntini jonka olen pitänyt. Otan mukaan vain hoitajia ja hevosen omistajia ja hoitsuttomia jotka ovat pyörineet kuitenkin jo pitkään Seppeleessä.
Otan tunnille 6 ratsastajaa. Ilmottautuminen ei ole nopeuskilpailu vaan valitsen hakijoista sellaiset tyypit mukaan jotka tiedän maksavan tunnit ajoissa.
Hyppäämme sarjaesteitä eli jumppasarjaa, innareita ja lyhyen ja pitkän laukkavälin sarjaa. Estekorkeudet vauhtelevat 70 - 110 cm riippuen tuntilaisten omasta tasostaan.
Mukaan saa tulla hevosella muultakin tallilta eli hevosen ei ole pakko olla Seppeleestä. Minä päätän ratsut, mutta otan kuitenkin toiveita huomioon. Hevosen, jolla tulette (lähinnä tarkoitan niitä jotka tulee yksäreillä ) pitää pysytä hyppäämään vähintään 90 cm sarja.
M U K A N A:
- Brenna & Manki (Koivupihalta)
- Roosa & Anttu
- Siiri & Blade
- Meeri & Eppu
- Chao & Riina
- Carkki & Cassu
TARINA:
VAROITUS, erittäin sekavaa ja tönkköä tekstiä, sillä kirjoitettu useissa osissa.
Kiiruhdin maneesiin, jossa ratsukot seisoivat ja jokainen ratsastaja äheri joko jalustinhihnojen tai satulavyön parissa. Istuin tyytyväisenä penkilleni kentän reunamille ja neuvoin paikaltani Meeriä joka ei meinannut saada Eppu koulukonkariamme pysymään paikallaan selkäännousun ajan.
- Pitkät ohjat ja käyntiä uralla, muistakaa pitää sit hei välimatkat, kun täällon nyt esimerkiksi Riina joka ei juurikaan ole tunneilla käynyt, sanoin ja hörppäsin tyytyväisenä kaakaota muovumukistani.
Manki hörisi, kun tunnisti tuttuja hevosia ja kun pääsi tuttuun maneesiin. Sikali oli harmi, että Manki oli muuttanut Brennan kanssa pois Seppeleestä, mutta olin silti vielä pukkiponin hoitaja.
- Vaihtakaa suuntaa ja alkakaa keventeleen ja ohjat sitä mukaan tuntumalle ja Brenna ei anna sen Mankin lähtä tollaseen kiitoraviin, istualas ja pidätä, opasitin tyttöä.
Kaikki vaihtoivat mutkattomasti suunnan kukin omalla tavallaan. Riina pomppi innoissaan paikallaan ja Chao jouui heti laittamaan tamman töihin, ettei sen keskittyminen herpaantuisi.
- Carkki pistää siihen Cassuun vähän vauhtia ettei se matele siellä uralla.
Carkki väläytti pepsodent-hymynsä ja näpäytti kerran pitkällä koulupiiskallaan Cassua satulavyön taakse.
- Carkki, nyt ollaan estetunnilla, joten raipan voisit vaihtaa tähän, huomautin tyttöä ja heiluttelin kädessäni olevaa yleisraippaa.
Carkki käänsi Cassun ja ravasi luokseni ja heitti kouluraippansa minulle ja nappasi yleisraipan kädestäni.
- Noin on parempi, sanoin Carkille joka käänsi Cassun takaisin uralle.
Katselin ratsastajia jotka keventelivät menemään ja välillä käänsivät ratsunsa voltille.
Siiri yritti saada Bladen ravintahdista kiinni ja joutui moneen otteeseen vaihtamaan kevennystään ja pidättämään mustaa Leidiä ennenkuin sopiva rytmi löytyi.
- Hyvä Siiri! kehuin tyttöä joka hymyili minulle ujosti.
- Sitten vaihtakaa suunta kokorataleikkaalla Epun ja Meerin johdolla, kajautin ja Meeri ohjasi Epun kulman jälkeen viistosti kentän poikki ja vaihtoi suuntaa ja muut seurasivat perässä.
Riinalla tuntui olevan energiaa ja tamma sipsuttikin menemään vauhdilla ja välillä se teki äkkihypähdyksiä kentän keskelle ja Caho joutui itsekin kunnolla töihin.
- Teen tähän pienen sarjan ja tulkaa se sitten yksi kerrallaan ja laukassa, opastin rtsukkoja ja aloin pystyttämään verkkasarjaa.
Esteet olivat n. 50 cm pystyt.
Ensimmäisenä tuli Brenna ja Manki. Risteytysponi nosti vaivatta laukan ja vyöryi sitten esteiden yli mahansa kanssa. Parivaljakko oli huvittava näky, Manki suuren heinämahansa kanssa ja Brenna pitkine laineilevien oranssien hiuksien kanssa.
- Hienoa, mutta voisit vähän laittaa paukkuja siihen poniin, ettei se vain vyöry nuita esteitä, naurahdin tytölle.
Seuraavana tuli Roosa ja Anttu. Anttu nosti laukan ja laukkasi tasaisenvarmaa laukkaa esteelle ja hyppäsi sitten pitkillä loikilla esteiden yli ja Roosa oli hyvin mukana hypyissä.
- Tasaisenvarma suoritus, kehuin Roosaa joka oli selvästi hieman pettynyt kommenttiini, mutta lisäsin vielä, että Anttuun pitäisi Mankin tavoin saada vielä lisää paukkuja.
Sitten tuli Chao ja Riina. Nuori tamma steppaili vireästi paikallaan ja odotti omistajansa laukkapohkeita. Kun Chao antoi luvan mennä lähti koko homma käsistä. Riina säntäsi laukkaan ja teki pienen pukin ja loikki sitten esteiden yli Cahon roikkuen kaikin voimin sen selässä.
Anne naurahti katsomossa, sillä tämä oli tullut seuraamaan tuntia.
- Okei Chao, Riinassa on vähän virtaa ja se meinaa 'vähän' innostua nuista esteistä, niin olisi tärkää, että sä saata sen kontrolliin esteillä. Ota kierros rauhallista laukkaa ja tee pidätteitä ja puhu sille rennosti ja vaihtele tempoa kierroksen aikana ja tule sitten siinä rauhallisessa laukassa tuo sarja uudelleen.
Kaikki seurasivat hiljaa, kun Chao nosti Riinalle uuden laukan ja ensimmäiseksi läsipäinen tamma säntäsi eteenpäin minkä jaloistaan pääsi ja sitten se rauhottui ja alkoi kuunnella Chaon apuja ja meni kaunista laukkaa eteenpäin korvat vimmatusti heiluen.
- Hienoa, sanoin naiselle joka ohjasi Riinan nätissä ja hillityssä laukassa esteelle. Riina kiihdytti hieman vauhtiaan nähtyään eteet, mutta oli edelleen hallinnassa ja loikkasi pehmeästi kummatkin esteet.
- Vautsi Chao, se oli hieno suoritus, kehu sitä paljon.
Muutkin ratsukot tulivat verkkaesteet ja Siirille ja Bladelle tuli hieman tahmea alku, sillä musta Leidi päätti kieltäytyä ensimmäiselle esteelle ja Siiri oli tippua tamman selästä.
- Ottakaa hetkeksi ravia puolipitkillä ohjilla ja vaihtakaa suunta, ohjeistin ratsukoita jotka toppuuttelivat ratsunsa raviin.
Laitoin pari puomia ja heti puomien jälkeen tulisi sarja, jonka ensimmäinen este oli 50 cm ristikko ja toinen 60 cm okseri.
- Tehkää jono sinne kulmaan. Siitä vaikka Meeri ja Eppu ekaksi jonoon, hyvä!
Selitin ratsukoille tehtävän, eli ensin laukka voltti jonka jälkeen laukassa kolmen puomin yli ja sitten käännös, johon piti laukanvaihto usuttaa ja sarja. Kellään ei äyttänyt olevan ongelmia tehtävän muistamisessa, joten voitiin aloittaa.
Meeri nosti Epulla laukan ja kermaruuna nosti vastaanmukisematta laukan ja Meeri haki sopivan laukan voltilla ylle ja siirtyi puomeihin. Eppu vähän epäröi mennä puomien yli laukassa ja hidasti raviin ja harppoi puomit ravissa.
- Meeri nosta sille uusi laukka ja käännä sarjalle, et ehdi vaihtaa laukkaa joten tule sitten sen sarjan jälkeen tehtävä kokonaan uudestaan! ohjeistin Meeriä, joka tuntui olevan hukassa ison Epun selässä.
Toinen kerta toden sanoi ja Eppukin viitsi laukata puomien yli ja laukanvaihto sujui ongelmitta tältä koulutaiturilta ja sarjassa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka Meeri jäikin vähän okserissa hypystä jälkeen.
Sitten tuli Carkki ja Cassu. Nyt Cassukin oli päässyt vireeseen ja nosti ylpeästi laukan ja kääntyi pienien vastustelujen jälkeen voltille. Carki hidasti ääniavuin Cassua, jotta puomit eivät olisi kolahdelleet. Sitten tuli laukanvaihto. Cassu vaihtoi pakosta mutkaan laukan, jottei olisi tasapaino pettänyt ja jatkoi sitten tarmokkaasti eteenpäin, Carkin ohjatessa sitä sarjalle.
Ensin Cassu meinasi mennä sarjasta ohi, mutta Carkki korjasi tilanteen ulkoohjalla ja ulkopohkeella ja Cassu meni ristikon ja sen jälkeen okserin puhtaasti.
- Carkki, sun istuntasi on kadehdittava! Hyvin korjattu tilanne ja voltilla, muista pitää katse meno suuntaan, sillä nyt lähinnä siinä tuijotit Cassun päätä ja kiinnitin vain huomiota siihen, että Cassu menee asettuneena.
Seuraavana tuli Chao ja Riina. Riina nosti nyt sievästi laukan ja Chao käänsi sen voltille ja Riina pienen vastustelun jälkeen asettui ja sitten suoristui, kun siirryttiin puomeille. Nuori puoliverinen loikki puomit yli ja Chao istui, kuin liimattu sen selässä. Sitten tuli laukanvaihto ja Riina pienen mietiskelyn jälkeen vaihtoi laukan ravin kautta, kylläkin ja sitten Chao ohjasi sen sarjalle. Riina ponkaisi pienen loikan ristikolle ja otti kaksi pitkää laukka askelta, kun muilla meni 3 ja hyppäsi okserin leikiten yli.
- Hyvä, Riinalla on kapasitettiia esteille, mutta se näyttää olevan ihan täpinöissään ja se ei ehdi oikeen keskittyä, naureskelin Chaolle.
Loputkin ratsukot tulivat kukin omalla tyylillään tehtävän ja siirryimme tehtävästä toiseen pienen käyntitauon jälkeen.
Olin rakentanut in on out-sarjan jonka esteet olivat n. 40 cm. Innareiden jälkeen oli loiva käännös ja 70 cm pysty ja pystyn jälkeen laukan vaihto ja tiukka käännös 80 cm esteelle.
Siiri ja Blade aloittivat. Siiri nosti Bladelle laukan ja tamma viuhkaisi hännällään sivulle ja höristi korviaan. Se oli selvästi innoissaan.
- Pidätä, sitä Bladea, ettei nu innarit mene pieleen.
Siiri nyökkäsi ja tki pienen puolipidätteen ja Blade reagoi siihen hyvin. Blade loikki 7 innariesteen yli ja Siiri pysyi hyvin kyydissä ja käänsi hienosti Bladen pystylle. Tamma otti hypyn askeleen liian kaukaa ja Siiri vähän horjahti satulassa taaksepäin, mutta sai kuitenkin otteen harjasta ja pysyi kyydissä hyvin.
- Laukanvaihto ja HYPPY, tahditin ratsukon menoa, mutta Blade kimpaantuikin ja veti slide stopin 80 cm pystylle. Siiri lennähti Bladen kaulalle ja, kun Blade teki muutaman sivuloikan vielä niin Siiri mätkähti pehmeästi maahan polvilleen.
- Eikait sattunut? kysyin hätääntyneenä ja menin tytön luokse.
Siiri nousi hiekkaa pudistellen ylös ja nappasi nopeasti Bladen ohjista kiinni, ennenkuin tamma ehtisi karauttaa karkuun.
- Ei sattunut, tyttö naurahti ja kipusi omatoimisesti takaisin Bladen selkään.
- Hyvä. Tule uudestaan se pysty siitä, ohjeistin Siiriä ja tyttö käänsi Bladen voltille ja nosti, sillä laukan. Nyt Blade hyppäsi tasasisen loikan esteen yli ja Siirikin oli hyvin hypyssä mukana.
- Hienoa, kehuin Siiriä ja pyysin Brennan ja Mankin hyppäämään seuraavaksi.
Anttu steppaili paikallaan ja Roosan yritti hallita valkoista ratsuaan, kunnes oli heidän vuoronsa ja taas Mankilla ei näyttänyt olevan minnekkään kiire, niin päätin, että Roosa ja Anttu saisivat tulla ensiksi.
Roosa pyysi Antulta laukkaa ja ruuna otti parin raviaskeleen kautta laukan ja tyttö käänsi Antun innareille. Anttu hyppääsi innarisarjan loistavasti ja 70 cm pystykin meni leikiten, mutta kahdeksaakymppiä se ensin vähän hämmästeli, mutta hyppäsi kuitenkin sen ilmavaralla yli.
- Hyvä Roosa. Toi oli tosi hieno suoritus, Anttu kulki hallittua laukkaa, vaikkakin välillä pääsi vauhti lisääntymään innostuksesta.
Brenna nosti sitten Mankille laukan ja aloitti tehtävän. Manki pukitti ensin ja ryhtyi sitten hyppäämään innareita. Ruuna pomppi tasaisesti esteet ja Brennakin oli hyvin mukana ja käänsi ajoissa seuraavalle esteelle. Manki otti kaukaa hypyn 70 cm esteelle ja taas 80 cm se tuli aivan liian läheltä ja puomit vyöryivät alas.
- Reippaamp kannustus oisi saanut tuolle steelle olla, mutta muitsahan ensi kerralla. Jalat sulla kans jähmetty ihan, vaikka kyseessä oli kuitenkin Mankille ihan pikkupysty vaan, sanoin Brennalle joka nyökytteli.
Sitten tuli Carkki ja Cassu. Cassu nosti kiltisti laukan ja hyppäi innarit tahdikkaasti, Carkin istuen loistavasti satulassa. 70 meni helposti Cassulta, mutta muidenkin hevosten tavoin se kummasteli seuraavaa estettä ja meinasi mennä ohi, mutta onneksi Carkin ulkopohje oli valmiina ja laukan vaihdon jälkeen Cassu loikkasikin esteen korkealta yli.
- Hienoa jälleen kerran, Carkki! sanoin naiselle ja taputin käsiäni yhteen.
Oli vielä Meerin ja Epun sekä Chaon ja Riinan vuoro, siten pitäisi alkaa lopettelemaan, sillä kello oli jo varttia vaille tasan.
Chao ja Riina tulivat ensin. Riina nosti laukan ja Chao käänsi sen voltille aluksi. Riinan korvat pyörivät ja se etsi oikeaa rytmiä laukkansa. Kun Chao käänsi sen innareille alkoi nuoren tamman vauhti kiihtymään, mutta Chao teki reilun pidätteen ja innarit menivät hyvin yli. 70 cm oli Riinalle jo vähän haastavampi ja tamma meinasikin kieltäytyä, mutta Chao näpäytti raipalla tamman kaulalle ja Riina ponnistikin paikaltaan pystyn yli. Sitten he vaihtoivat ravin kautta laukan ja Chao ohjasi Riiviön 80 esteelle. Riina pidensi askeltaan ja loikkasi mahtavasti esteen yli.
- Herran jestas, kun siitä tulisi hyvä esteheppa Chao! huudahdin.
- Joo no mustakin tuntu, että tälle kasvo siivet, nainen virnisti ja taputti tammansa.
- Mahtavaa, kehaisin vielä ja kiinnitin huomioni sitten Meeriin ja Eppuun.
Eppu nosti kiltisti laukan ja Meeri piti hyvin ruunaa hereillä voltin ajan ja sitten oli vuorossa innarit. Eppu laukkasi innarit vaivatta ja Meeri käänsi sen taidokkaasti 70 pystylle ja Eppu hyppäsi kiltisti, sille pienen esteen yli. 80 cm'kin sujui moitteetta ja olin tyytyäinen jokaiseen ratsukkoon.
- Loppuravit pitkin ohjin ja parin kierroksen jälkeen suunnan vaihto ja sitten käyntiä ja pitkät ohjat! Ja kiitoksia mahtavasta tunnista, otetaan joskus uusiksi! Minä taidan lähtä talliin lämmitteleen, Anne etsä viittis esteet kerätä pois, kun mun näpit on totaalisen jäässä? kysyin anellen toiselta tallinomistajalta ja tämä nyökkäsi myöntävästi ja hyppäsi pois katsomosta.
Tarina on vihdoin ready!
Maksuja laitelkaa, itellä tää tarina vähän veny...
Pidän taas estetunnin, jossa hypätään korkeita esteitä. Tunti on samantasoinen, kuin Lissää ei tunnu missään- tuntini jonka olen pitänyt. Otan mukaan vain hoitajia ja hevosen omistajia ja hoitsuttomia jotka ovat pyörineet kuitenkin jo pitkään Seppeleessä.
Otan tunnille 6 ratsastajaa. Ilmottautuminen ei ole nopeuskilpailu vaan valitsen hakijoista sellaiset tyypit mukaan jotka tiedän maksavan tunnit ajoissa.
Hyppäämme sarjaesteitä eli jumppasarjaa, innareita ja lyhyen ja pitkän laukkavälin sarjaa. Estekorkeudet vauhtelevat 70 - 110 cm riippuen tuntilaisten omasta tasostaan.
Mukaan saa tulla hevosella muultakin tallilta eli hevosen ei ole pakko olla Seppeleestä. Minä päätän ratsut, mutta otan kuitenkin toiveita huomioon. Hevosen, jolla tulette (lähinnä tarkoitan niitä jotka tulee yksäreillä ) pitää pysytä hyppäämään vähintään 90 cm sarja.
M U K A N A:
- Brenna & Manki (Koivupihalta)
- Roosa & Anttu
- Siiri & Blade
- Meeri & Eppu
- Chao & Riina
- Carkki & Cassu
TARINA:
VAROITUS, erittäin sekavaa ja tönkköä tekstiä, sillä kirjoitettu useissa osissa.
Kiiruhdin maneesiin, jossa ratsukot seisoivat ja jokainen ratsastaja äheri joko jalustinhihnojen tai satulavyön parissa. Istuin tyytyväisenä penkilleni kentän reunamille ja neuvoin paikaltani Meeriä joka ei meinannut saada Eppu koulukonkariamme pysymään paikallaan selkäännousun ajan.
- Pitkät ohjat ja käyntiä uralla, muistakaa pitää sit hei välimatkat, kun täällon nyt esimerkiksi Riina joka ei juurikaan ole tunneilla käynyt, sanoin ja hörppäsin tyytyväisenä kaakaota muovumukistani.
Manki hörisi, kun tunnisti tuttuja hevosia ja kun pääsi tuttuun maneesiin. Sikali oli harmi, että Manki oli muuttanut Brennan kanssa pois Seppeleestä, mutta olin silti vielä pukkiponin hoitaja.
- Vaihtakaa suuntaa ja alkakaa keventeleen ja ohjat sitä mukaan tuntumalle ja Brenna ei anna sen Mankin lähtä tollaseen kiitoraviin, istualas ja pidätä, opasitin tyttöä.
Kaikki vaihtoivat mutkattomasti suunnan kukin omalla tavallaan. Riina pomppi innoissaan paikallaan ja Chao jouui heti laittamaan tamman töihin, ettei sen keskittyminen herpaantuisi.
- Carkki pistää siihen Cassuun vähän vauhtia ettei se matele siellä uralla.
Carkki väläytti pepsodent-hymynsä ja näpäytti kerran pitkällä koulupiiskallaan Cassua satulavyön taakse.
- Carkki, nyt ollaan estetunnilla, joten raipan voisit vaihtaa tähän, huomautin tyttöä ja heiluttelin kädessäni olevaa yleisraippaa.
Carkki käänsi Cassun ja ravasi luokseni ja heitti kouluraippansa minulle ja nappasi yleisraipan kädestäni.
- Noin on parempi, sanoin Carkille joka käänsi Cassun takaisin uralle.
Katselin ratsastajia jotka keventelivät menemään ja välillä käänsivät ratsunsa voltille.
Siiri yritti saada Bladen ravintahdista kiinni ja joutui moneen otteeseen vaihtamaan kevennystään ja pidättämään mustaa Leidiä ennenkuin sopiva rytmi löytyi.
- Hyvä Siiri! kehuin tyttöä joka hymyili minulle ujosti.
- Sitten vaihtakaa suunta kokorataleikkaalla Epun ja Meerin johdolla, kajautin ja Meeri ohjasi Epun kulman jälkeen viistosti kentän poikki ja vaihtoi suuntaa ja muut seurasivat perässä.
Riinalla tuntui olevan energiaa ja tamma sipsuttikin menemään vauhdilla ja välillä se teki äkkihypähdyksiä kentän keskelle ja Caho joutui itsekin kunnolla töihin.
- Teen tähän pienen sarjan ja tulkaa se sitten yksi kerrallaan ja laukassa, opastin rtsukkoja ja aloin pystyttämään verkkasarjaa.
Esteet olivat n. 50 cm pystyt.
Ensimmäisenä tuli Brenna ja Manki. Risteytysponi nosti vaivatta laukan ja vyöryi sitten esteiden yli mahansa kanssa. Parivaljakko oli huvittava näky, Manki suuren heinämahansa kanssa ja Brenna pitkine laineilevien oranssien hiuksien kanssa.
- Hienoa, mutta voisit vähän laittaa paukkuja siihen poniin, ettei se vain vyöry nuita esteitä, naurahdin tytölle.
Seuraavana tuli Roosa ja Anttu. Anttu nosti laukan ja laukkasi tasaisenvarmaa laukkaa esteelle ja hyppäsi sitten pitkillä loikilla esteiden yli ja Roosa oli hyvin mukana hypyissä.
- Tasaisenvarma suoritus, kehuin Roosaa joka oli selvästi hieman pettynyt kommenttiini, mutta lisäsin vielä, että Anttuun pitäisi Mankin tavoin saada vielä lisää paukkuja.
Sitten tuli Chao ja Riina. Nuori tamma steppaili vireästi paikallaan ja odotti omistajansa laukkapohkeita. Kun Chao antoi luvan mennä lähti koko homma käsistä. Riina säntäsi laukkaan ja teki pienen pukin ja loikki sitten esteiden yli Cahon roikkuen kaikin voimin sen selässä.
Anne naurahti katsomossa, sillä tämä oli tullut seuraamaan tuntia.
- Okei Chao, Riinassa on vähän virtaa ja se meinaa 'vähän' innostua nuista esteistä, niin olisi tärkää, että sä saata sen kontrolliin esteillä. Ota kierros rauhallista laukkaa ja tee pidätteitä ja puhu sille rennosti ja vaihtele tempoa kierroksen aikana ja tule sitten siinä rauhallisessa laukassa tuo sarja uudelleen.
Kaikki seurasivat hiljaa, kun Chao nosti Riinalle uuden laukan ja ensimmäiseksi läsipäinen tamma säntäsi eteenpäin minkä jaloistaan pääsi ja sitten se rauhottui ja alkoi kuunnella Chaon apuja ja meni kaunista laukkaa eteenpäin korvat vimmatusti heiluen.
- Hienoa, sanoin naiselle joka ohjasi Riinan nätissä ja hillityssä laukassa esteelle. Riina kiihdytti hieman vauhtiaan nähtyään eteet, mutta oli edelleen hallinnassa ja loikkasi pehmeästi kummatkin esteet.
- Vautsi Chao, se oli hieno suoritus, kehu sitä paljon.
Muutkin ratsukot tulivat verkkaesteet ja Siirille ja Bladelle tuli hieman tahmea alku, sillä musta Leidi päätti kieltäytyä ensimmäiselle esteelle ja Siiri oli tippua tamman selästä.
- Ottakaa hetkeksi ravia puolipitkillä ohjilla ja vaihtakaa suunta, ohjeistin ratsukoita jotka toppuuttelivat ratsunsa raviin.
Laitoin pari puomia ja heti puomien jälkeen tulisi sarja, jonka ensimmäinen este oli 50 cm ristikko ja toinen 60 cm okseri.
- Tehkää jono sinne kulmaan. Siitä vaikka Meeri ja Eppu ekaksi jonoon, hyvä!
Selitin ratsukoille tehtävän, eli ensin laukka voltti jonka jälkeen laukassa kolmen puomin yli ja sitten käännös, johon piti laukanvaihto usuttaa ja sarja. Kellään ei äyttänyt olevan ongelmia tehtävän muistamisessa, joten voitiin aloittaa.
Meeri nosti Epulla laukan ja kermaruuna nosti vastaanmukisematta laukan ja Meeri haki sopivan laukan voltilla ylle ja siirtyi puomeihin. Eppu vähän epäröi mennä puomien yli laukassa ja hidasti raviin ja harppoi puomit ravissa.
- Meeri nosta sille uusi laukka ja käännä sarjalle, et ehdi vaihtaa laukkaa joten tule sitten sen sarjan jälkeen tehtävä kokonaan uudestaan! ohjeistin Meeriä, joka tuntui olevan hukassa ison Epun selässä.
Toinen kerta toden sanoi ja Eppukin viitsi laukata puomien yli ja laukanvaihto sujui ongelmitta tältä koulutaiturilta ja sarjassa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka Meeri jäikin vähän okserissa hypystä jälkeen.
Sitten tuli Carkki ja Cassu. Nyt Cassukin oli päässyt vireeseen ja nosti ylpeästi laukan ja kääntyi pienien vastustelujen jälkeen voltille. Carki hidasti ääniavuin Cassua, jotta puomit eivät olisi kolahdelleet. Sitten tuli laukanvaihto. Cassu vaihtoi pakosta mutkaan laukan, jottei olisi tasapaino pettänyt ja jatkoi sitten tarmokkaasti eteenpäin, Carkin ohjatessa sitä sarjalle.
Ensin Cassu meinasi mennä sarjasta ohi, mutta Carkki korjasi tilanteen ulkoohjalla ja ulkopohkeella ja Cassu meni ristikon ja sen jälkeen okserin puhtaasti.
- Carkki, sun istuntasi on kadehdittava! Hyvin korjattu tilanne ja voltilla, muista pitää katse meno suuntaan, sillä nyt lähinnä siinä tuijotit Cassun päätä ja kiinnitin vain huomiota siihen, että Cassu menee asettuneena.
Seuraavana tuli Chao ja Riina. Riina nosti nyt sievästi laukan ja Chao käänsi sen voltille ja Riina pienen vastustelun jälkeen asettui ja sitten suoristui, kun siirryttiin puomeille. Nuori puoliverinen loikki puomit yli ja Chao istui, kuin liimattu sen selässä. Sitten tuli laukanvaihto ja Riina pienen mietiskelyn jälkeen vaihtoi laukan ravin kautta, kylläkin ja sitten Chao ohjasi sen sarjalle. Riina ponkaisi pienen loikan ristikolle ja otti kaksi pitkää laukka askelta, kun muilla meni 3 ja hyppäsi okserin leikiten yli.
- Hyvä, Riinalla on kapasitettiia esteille, mutta se näyttää olevan ihan täpinöissään ja se ei ehdi oikeen keskittyä, naureskelin Chaolle.
Loputkin ratsukot tulivat kukin omalla tyylillään tehtävän ja siirryimme tehtävästä toiseen pienen käyntitauon jälkeen.
Olin rakentanut in on out-sarjan jonka esteet olivat n. 40 cm. Innareiden jälkeen oli loiva käännös ja 70 cm pysty ja pystyn jälkeen laukan vaihto ja tiukka käännös 80 cm esteelle.
Siiri ja Blade aloittivat. Siiri nosti Bladelle laukan ja tamma viuhkaisi hännällään sivulle ja höristi korviaan. Se oli selvästi innoissaan.
- Pidätä, sitä Bladea, ettei nu innarit mene pieleen.
Siiri nyökkäsi ja tki pienen puolipidätteen ja Blade reagoi siihen hyvin. Blade loikki 7 innariesteen yli ja Siiri pysyi hyvin kyydissä ja käänsi hienosti Bladen pystylle. Tamma otti hypyn askeleen liian kaukaa ja Siiri vähän horjahti satulassa taaksepäin, mutta sai kuitenkin otteen harjasta ja pysyi kyydissä hyvin.
- Laukanvaihto ja HYPPY, tahditin ratsukon menoa, mutta Blade kimpaantuikin ja veti slide stopin 80 cm pystylle. Siiri lennähti Bladen kaulalle ja, kun Blade teki muutaman sivuloikan vielä niin Siiri mätkähti pehmeästi maahan polvilleen.
- Eikait sattunut? kysyin hätääntyneenä ja menin tytön luokse.
Siiri nousi hiekkaa pudistellen ylös ja nappasi nopeasti Bladen ohjista kiinni, ennenkuin tamma ehtisi karauttaa karkuun.
- Ei sattunut, tyttö naurahti ja kipusi omatoimisesti takaisin Bladen selkään.
- Hyvä. Tule uudestaan se pysty siitä, ohjeistin Siiriä ja tyttö käänsi Bladen voltille ja nosti, sillä laukan. Nyt Blade hyppäsi tasasisen loikan esteen yli ja Siirikin oli hyvin hypyssä mukana.
- Hienoa, kehuin Siiriä ja pyysin Brennan ja Mankin hyppäämään seuraavaksi.
Anttu steppaili paikallaan ja Roosan yritti hallita valkoista ratsuaan, kunnes oli heidän vuoronsa ja taas Mankilla ei näyttänyt olevan minnekkään kiire, niin päätin, että Roosa ja Anttu saisivat tulla ensiksi.
Roosa pyysi Antulta laukkaa ja ruuna otti parin raviaskeleen kautta laukan ja tyttö käänsi Antun innareille. Anttu hyppääsi innarisarjan loistavasti ja 70 cm pystykin meni leikiten, mutta kahdeksaakymppiä se ensin vähän hämmästeli, mutta hyppäsi kuitenkin sen ilmavaralla yli.
- Hyvä Roosa. Toi oli tosi hieno suoritus, Anttu kulki hallittua laukkaa, vaikkakin välillä pääsi vauhti lisääntymään innostuksesta.
Brenna nosti sitten Mankille laukan ja aloitti tehtävän. Manki pukitti ensin ja ryhtyi sitten hyppäämään innareita. Ruuna pomppi tasaisesti esteet ja Brennakin oli hyvin mukana ja käänsi ajoissa seuraavalle esteelle. Manki otti kaukaa hypyn 70 cm esteelle ja taas 80 cm se tuli aivan liian läheltä ja puomit vyöryivät alas.
- Reippaamp kannustus oisi saanut tuolle steelle olla, mutta muitsahan ensi kerralla. Jalat sulla kans jähmetty ihan, vaikka kyseessä oli kuitenkin Mankille ihan pikkupysty vaan, sanoin Brennalle joka nyökytteli.
Sitten tuli Carkki ja Cassu. Cassu nosti kiltisti laukan ja hyppäi innarit tahdikkaasti, Carkin istuen loistavasti satulassa. 70 meni helposti Cassulta, mutta muidenkin hevosten tavoin se kummasteli seuraavaa estettä ja meinasi mennä ohi, mutta onneksi Carkin ulkopohje oli valmiina ja laukan vaihdon jälkeen Cassu loikkasikin esteen korkealta yli.
- Hienoa jälleen kerran, Carkki! sanoin naiselle ja taputin käsiäni yhteen.
Oli vielä Meerin ja Epun sekä Chaon ja Riinan vuoro, siten pitäisi alkaa lopettelemaan, sillä kello oli jo varttia vaille tasan.
Chao ja Riina tulivat ensin. Riina nosti laukan ja Chao käänsi sen voltille aluksi. Riinan korvat pyörivät ja se etsi oikeaa rytmiä laukkansa. Kun Chao käänsi sen innareille alkoi nuoren tamman vauhti kiihtymään, mutta Chao teki reilun pidätteen ja innarit menivät hyvin yli. 70 cm oli Riinalle jo vähän haastavampi ja tamma meinasikin kieltäytyä, mutta Chao näpäytti raipalla tamman kaulalle ja Riina ponnistikin paikaltaan pystyn yli. Sitten he vaihtoivat ravin kautta laukan ja Chao ohjasi Riiviön 80 esteelle. Riina pidensi askeltaan ja loikkasi mahtavasti esteen yli.
- Herran jestas, kun siitä tulisi hyvä esteheppa Chao! huudahdin.
- Joo no mustakin tuntu, että tälle kasvo siivet, nainen virnisti ja taputti tammansa.
- Mahtavaa, kehaisin vielä ja kiinnitin huomioni sitten Meeriin ja Eppuun.
Eppu nosti kiltisti laukan ja Meeri piti hyvin ruunaa hereillä voltin ajan ja sitten oli vuorossa innarit. Eppu laukkasi innarit vaivatta ja Meeri käänsi sen taidokkaasti 70 pystylle ja Eppu hyppäsi kiltisti, sille pienen esteen yli. 80 cm'kin sujui moitteetta ja olin tyytyäinen jokaiseen ratsukkoon.
- Loppuravit pitkin ohjin ja parin kierroksen jälkeen suunnan vaihto ja sitten käyntiä ja pitkät ohjat! Ja kiitoksia mahtavasta tunnista, otetaan joskus uusiksi! Minä taidan lähtä talliin lämmitteleen, Anne etsä viittis esteet kerätä pois, kun mun näpit on totaalisen jäässä? kysyin anellen toiselta tallinomistajalta ja tämä nyökkäsi myöntävästi ja hyppäsi pois katsomosta.
Tarina on vihdoin ready!
Maksuja laitelkaa, itellä tää tarina vähän veny...